Lue keskustelun säännöt.
miksi jotkut naiset korostavat sitä, etteivät he ole koskaan kokeneet häirintää?
29.10.2018 |
Itselläni tulee mieleen, että kyse on empatian puutteesta. Esimerkiksi jos joku kertoo minulle, että häntä on kiusattu koulussa, ei mieleeni tulisi korostaa, että "onkohan kiusaaminen mikään ongelma, ei minua ainakaan ole koskaan kiusattu enkä koskaan huomannut, että ketään olisi oikeasti kiusattu" Tämä lause on ihan totta, omassa nuoruudessa en muista todistaneeni kiusaamista eikä minua ikinä kiusattu. Mutta en ikinä kyseenalaistaisi tai väheksysi kiusaamiista sen perusteella, ettei se ole koskettanut itseäni.
Kommentit (276)
Ihmisillä nyt vaan ei ole ihan samanlaisia kokemuksia elämässä. Kai sen saa sanoa. Jotkut elää elämänsä "kiltimmässä" ympäristössä kuin toiset. Itselläni on joitakin häirintäkokemuksia, mutta hyvin vähän. Eivät ahdistaneet kovasti. En silti väheksy muiden kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi kun mediassa toitotetaan että kaikkia naisia ahdistellaan 24/7.
Laitapa linkki tällaiseen väitteeseen.
Et tietenkään voi, koska sellaista ei ole. Sinulla itselläsi tuntuu olevan jotain ongelmia, kun koet tarvetta tuollaisiin väitteisiin.
Et vastannut mulle, mut otappa pää pois sieltä hiekasta ja lue uutisia. Joka puolella tota toitotetaan. Juuri nyt täällä palstallakin.
Laita yksikin linkki sellaiseen uutiseen. Ei luulisi olevan vaikeaa, jos muka "joka puolella toitotetaan". Niin, et pysty, koska yhdessäkään uutisessa ei ole koskaan väitetty, että KAIKKIA naisia ahdisteltaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n-25 kirjoitti:
Toiset uhriutuu ja toiset nauttii elämästään.
Ei uhriudu, vaan traumatisoituu.
Aivan totta. Ja näitä traumatisoituneita pitäisi auttaa eikä painaa heitä alas.
Oi pyhä jumalan äiti.
Oon nainen 40. Kahdesti joutunut ns. ahdistelun kohteeksi. Toinen oli kun olin 19 yhessä harjoittelupaikassa eräs miespomo toi pornolehden töihin ja pyysi mua toimistoon katsomaan sitä. Tein ilmoituksen. Homma hoidettiin. Toinen kerta oli myöhemmin opiskeluaikana. Harjoittelu sekin. Lesbo vanhempi työntekijä alkoi kehua mun ulkonäköä, halailla väkisin ym. Todella inhottava tilanne. Täytyy tunnustaa, että olin niin nolostunut, etten kertonut, kuin kavereille.En halua noitten takia heittäytyä johonkin avuttoman uhriin osaan. Päinvastoin. Reipastuin noista. Selvisin niistä. Nyt karjaisisin kuin sumutorvi jos joku yrittäisi samaa.
Inhoan tuollaista uhrimentaliteettia ja sen tuputtamista. Se asenne lamaannuttaa ja tekee sun olon pieneksi ja surkeaksi.
ns. ahdistelu? Mielenkiintoista että väheksyt itsekin omia kokemuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten keskeistä kilpailua. Ehkö se on myös sellaista ylpeyttä, etä on pystynyt elämään maailmassa niin, että on pärjännyt miehille. Vähän niinkuin jotkut idealisoi vaikkapa köyhää lapsuutta, että sentään pärjäsivät. Naisten kokema seksuaalinen ahdistelu on niin syvälle kulttuuriin juurtunut, että sitä monet pitävät normina, tytöt kasvatetaan siihen, että pitää osata puolustautua seksuaalista häirintää kohtaan ja loppujen lopuksi kukaan ei auta, jos sitä kohtaa. Ainakin näin oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Itsekin sain äidiltäni oppeja, miten puolustautua koulussa, selväksi tehtiin myös se, että kukaan ei auta, että itse on pärjättävä. Nyt sitten ne, jotka ovat pärjänneet, kokevat tietynlaista ylpeyttä siitä pärjäämisestä ja pitävät niitä luusereina, jotka eivät pärjänneet.
Tämän allekirjoitan, on heitä jotka ovat kärkkäästi sanomassa: meillä ei ole tuollaista ennen ollut. Tarkemmin selkoa otettaessa tosiaan oli ollut.
Mutta jos meidän sukupolvelle olisi kerrottu tosiasioita että on aina naisen syy, sellainen hyvä opetus.
Sekin etteivät naiset aina tunne myötätuntoa toisiaan kohtaan.
Pahoittelen negatiivisuuttani.
Edelleen väitän on sekin kerrottava.
Meillä oli tästä äidin kanssa keskustelua. Hän totesi ettei koe häiritsevänä jos joku humalainen kadulla tulee selittämään seksuaalifantasioistaan tai jos joku työkavereista heittää pervoa läppää tai koskettelee, koska hänen on teininä ensimmäisen kumppaninsa toimesta pahoinpidelty ja raiskattu joten hän tietää mitä se "oikea ahdistelu on". Kun kysyin että sekö se on se mittari, että enkö minä saa ahdistua siitä että tuntemattomat miehet huutelevat/seuraavat kaduilla tai +60 v työkaveri koskettelee persettä aina kun saa siihen mahdollisuuden vaikka kuinka kiellän, niin ei osannut vastata siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku mulle kertoo tulleensa ahdistelluksi, niin en kyllä esimmäisenä kerro, etten ole itse koskaan kokenut samaa vaan yritän tukea henkilöä siinä tilanteessa.
Eri asia, jos asiasta esimerkiksi keskustellaan yleisellä tasolla. Silloin voi mielestäni ihan hyvin kertoa oman kokemuksensa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin koittanut laittaa tänne ketju siitä miksi niin moni nainen valehtelee tästä asiasta, niin olisi poistettu heti.
Mihin perustat tämän väitteesi? Osoitappa tästäkin ketjusta ne ahdistelukertomukset, jotka ovat valetta. Tosi asiat ja kokemukset ovat aitoja ,uskoitpa sinä niihin tai et. Elikkä todistappa jonkun kokemukset valheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korostaa ettei ole joutunut häirityksi, vai korostaa, että on joutunut häirityksi.
Kaikki ovat joutuneet häirityiksi, mutta jotkut tuovat sen esille. Tämä lienee totuus. Mutta miksi nämä jotkut häirityiksi joutuneet tuovat sen esiin? Ja toiset eivät?
Miksi pitäisi valehdella tulleensa häirityksi jos ei todellakaan ole koskaan tullut häirityksi? Itse en ole koskaan tullut häirityksi, en edes arabimaissa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Sikäli kun olen näitä ketjuja lukenut ja ihmisten kokemuksia kuunnellut, hyvin monenlaisia naisia ahdistellaan. Sitä ei oikein voi etukäteen ennustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
No ensisijaisesti ahdistelijoita pitäisi tutkia, jotta nähtäisiin mikä heissä on vialla. Onko heillä erilainen aivokemia, paska kasvatus, vääristynyt seksuaalisuus vai mikä?
Reaktioni on vaihdellut. Olen sanonut suoraan, että ole hyvä ja jätä minut rauhaan. Se ahdistelija suuttui ja alkoi uhkailla ja seurata. Pahimman kanssa menin lukkoon, en saanut sanaa suustani. Juoksin vain pois paikalta. Kun menin väliin toisen naisen ahdistelutilanteeseen, huusin kurkku suorana, mies luikki hiljaisena pakoon.
En kerro näistä jutuista julkisesti, enkä paljon kavereillekaan. Silti joka kerta kun menen liukuportaisiin, käännyn katsomaan kuka takanani on, pulssi nousee ja olen jännittynyt kunnes pääsen tilanteesta pois. Olen kai jollain tasolla siis traumatisoitunut? Uhriutumista en kuitenkaan tunnista itsessäni - käytän edelleen portaita päivittäin, enkä tee asiasta numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vähän outoa että jotkut joutuvat alati seksuaalisen häirinnäb.kohteeksi. jotkut eivöt koskaan.
Mitä outoa siinä nyt on? Jos ihminen on ruma sisältä ja ulkoa, niin miksi kukaan lähestyisi jatkuvasti. Itseäni on ahdisteltu jonkun verran ja raiskattu myös ja puhun näistä siksi, että vaadin kaikille oikeutta saada olla rauhassa. En voi ymmärtää, miksi minun tai kenenkään muunkaan koskemattomuutta (fyysinen, psyykkinen) saisi loukata.
Ja ei, kaikki miehet eivät ole sikoja eivätkä kaikki naiset vain uhreja. On surullista ja raskasta, että tämä pitää edes sanoa. Pakko se on silti juuri sinunkin kaltaisten äärimmäisen yksinkertaisten yleistäjien takia tehdä. Niin ja kehuminen ymv. ystävällisyys ei ole häirintää eli kyllä saat tulla sanomaan vaikkapa kuinka kivasti hiukseni on tänään. Yrittäisitte edes, aikuiset ihmiset...
Toisaalta on täällä kyllä jo ilahduttavan paljon todella fiksuja kommentteja ja hyvää, asiallista pohdintaa. Meillä on toivoa vain, jos riittävän moni kykenee henkisesti kypsään toimintaan.
Olen tuo alkuperäinen ihmettelijä ja ahdistelluksi en ole joutunut. Vientiä.on kyllä ollut miesten taholta. Ehkä syy sitten siinä että en ole paljon juossut baareissa tms. Mielestäni ihan nätti ja kiva olin nuorena ainakin. Jopa Turkissa sain olla ihan rauhassa :)
En minä ole koskaan käynyt baareissa enkä silti ole tältä välttynyt. Italiassa, Turkissa ja Espanjassa, sekä Aasian maissa olen saanut olle rauhassa. Sen sijaan Suomessa, Saksassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa en. Sattumaa se on. Jollain on parempi tuuri kuin toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska jotkut naiset koittavat luoda pelon ilmapiirin ja demonisoida kaikki miehet väittämällä, että se on yleisempää, kuin on.
T:nainen, jotai EI ole KOSKAAN ahdisteltu, eikä kukaan tuttu tai sukulaisnainen ole myöskään koskaan kertonut joutuneensa ahdistelluksi.
Tunnen kymmeniä naisia.
Kukaan ei yritä demonisoida kaikkia miehiä ja luoda pelon ilmapiiriä. Ainakaan suurin osa. Pieni äänekäs vähemmistö vetää nyt kaiken aina överiksi.
Muakaan ei ole kukaan ahdistellut. Mutta kyllä tiedän naisia, jotka ovat joutuneet kovinkin kiusallisiin tilanteisiin. Hyvä, että tästä puhutaan. Ainakin voidaan käydä keskustelua siitä, mikä on hyvää ja mikä huonoa käytöstä noin ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Niin monta kertaa nähty, nainen selittää suureen ääneen että häntä ei ole koskaan häiritty, ja vähän aikaa keskusteltuaan käy ilmi että nainen ei vain ole tajunnut mikä on häirintää, tai ei lue sitä häirinnäksi. Tottakai on myös naisia (ja miehiä) joita ei ole koskaan häiritty, mutta itse en tunne ainuttakaan. Jopa kaverin teinitytöt ovat kokeneet ikävää kommentointia ja tissien tuijottelua yms.
Mutta onko se ahdistelua jos sitä ei itse sellaiseksi koe?
Itse olen ollut nuorena (ja hyvin nättinä) miesvaltaisessa työyhteisössä. Meitä oli siellä kaksi nuorta naista. Jutut olivat kyllä todella roiseja välillä, mutta me osasimme antaa ihan yhtä lailla takaisin. Olemme tämän entisen kollegani ja hyvän ystäväni kanssa paljon puhuneet tästä nyt kun asia on pinnalla. Me kumpikaan emme käsi sydämellä kokeneet tuota millään muotoa ahdistavaksi, ihan päinvastoin, olemme monta kertaa puhuneet että se on ollut elämämme hauskin työpaikka. Kun juttuja miettii, niin joku toinen, herkkähipiäisempi olisi varmaan kokenut ne jutut ahdistavina. Mutta uskon myös niistä silloisista mieskollegoistani, että jos he olisivat huomanneet jonkun kokevan jutut kiusallisina, niitä ei olisi heitetty siihen malliin, eli kyllä heillä oli siinä myös tilannetajua.
Minua on kourittu bärssestä vain ja ainoastaan Tukholman metrossa ja kourijat olivat maa han muut ta jia. Olin Ruotsissa töissä ja asuin ma mu lähiössä (Sundbyberg) ja tapahtui ihan 90-luvun alussa. Siellä tuntui olevan se tietty porukka joka varmaan kulutti päivänsä metron liukuportaissa tuijottelemassa ja puristelemassa naisten takapuolia. Suomessa kukaan ei ole koskaan käynyt käsiksi, baarijuttuja en laske mukaan, mutta niissäkään en muista mitään fyysistä kontaktia, enemmän sitä ”mitäs tytöt” läppää ja takiaisia joista ei tahdo päästä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin koittanut laittaa tänne ketju siitä miksi niin moni nainen valehtelee tästä asiasta, niin olisi poistettu heti.
Mihin perustat tämän väitteesi? Osoitappa tästäkin ketjusta ne ahdistelukertomukset, jotka ovat valetta. Tosi asiat ja kokemukset ovat aitoja ,uskoitpa sinä niihin tai et. Elikkä todistappa jonkun kokemukset valheeksi.
Osoitappa po. osoitapa
Todistappa po. todistapa
Ymmärsit kuitenkin tämänkin. Asia ei muuttunut miksikään vaan on täysin ymmärrettävissä? Onks tää ny se kielioppihullu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?
Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.
Miksi sitä pitäisi korostaa sitten, että on kokenut häirintää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin monta kertaa nähty, nainen selittää suureen ääneen että häntä ei ole koskaan häiritty, ja vähän aikaa keskusteltuaan käy ilmi että nainen ei vain ole tajunnut mikä on häirintää, tai ei lue sitä häirinnäksi. Tottakai on myös naisia (ja miehiä) joita ei ole koskaan häiritty, mutta itse en tunne ainuttakaan. Jopa kaverin teinitytöt ovat kokeneet ikävää kommentointia ja tissien tuijottelua yms.
Mutta onko se ahdistelua jos sitä ei itse sellaiseksi koe?
Itse olen ollut nuorena (ja hyvin nättinä) miesvaltaisessa työyhteisössä. Meitä oli siellä kaksi nuorta naista. Jutut olivat kyllä todella roiseja välillä, mutta me osasimme antaa ihan yhtä lailla takaisin. Olemme tämän entisen kollegani ja hyvän ystäväni kanssa paljon puhuneet tästä nyt kun asia on pinnalla. Me kumpikaan emme käsi sydämellä kokeneet tuota millään muotoa ahdistavaksi, ihan päinvastoin, olemme monta kertaa puhuneet että se on ollut elämämme hauskin työpaikka. Kun juttuja miettii, niin joku toinen, herkkähipiäisempi olisi varmaan kokenut ne jutut ahdistavina. Mutta uskon myös niistä silloisista mieskollegoistani, että jos he olisivat huomanneet jonkun kokevan jutut kiusallisina, niitä ei olisi heitetty siihen malliin, eli kyllä heillä oli siinä myös tilannetajua.
Nämä riippuvat tilanteesta. Pystyn myös heittämään ronskia juttua, kun se tapahtuu yhteisymmärryksessä. Tunnetaan jo toisiamme, on samanlainen huumorintaju, ja juurikin tuo tilannetaju on kohdallaan.
Olen kuitenkin myös kokenut pari kertaa sanallista häirintää työpaikalla. Ensimmäinen oli vartija joka kävi kaupassamme kierroksillaan. Kommentoi joka kerta jotain. "Nostapa se nätti pe*se ylös ja tule päästämään mut takahuoneeseen." "Mitäs sä painat? Alle 50kg? *katse hitaasti päästä varpaisiin* Jaksaa nostaa." "Sais olla lyhyempi työhame." "Ai oot vielä noin notkeakin?" (nostin jotain laatikkoa lattialta)
Toinen oli aivan liikaa kosketteleva 30 vuotta vanhempi mies joka tsättäili juttuja tyyliin "Olin niin onneton kun en nähnyt sinua tänään..." "Toivon että saat kaiken haluamasi kaikilla elämän osa-alueilla... ihan kaikilla..." "Täällä työmatkalla on niin yksinäistä..." Sanoissa ei sinänsä mitään väärää, mutta konteksti ja se ilmeinen halu koskea aina kuin mahdollista teki siitä kamalaa.
Kummankaan kanssa ei ollut minkäänlaista vitsailua, ei kaverillisuutta, ei hyvässä hengessä leikittelyä. Kaikki nämä kosketukset ja kommentit tulivat yllätyksenä ja pyytämättä. Ei, en traumatisoitunut enkä uhriutunut, mutta ei noissa ollut mitään asiallista. Enkä tänä päivänä ikimaailmassa hyväksyisi tuollaista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tavallaan ymmärrän niitä, jotka kieltävät asian täysin. Minulla on vuosien raju fyysinen ja henkinen koulukiusaaminen taustalla ja reagoin siihen vähättelemällä sitä tai syyttämällä itseäni. Oli helpompaa syyttää itseään, koska silloin pystyi väittämään olevansa kontrollissa "mitäs olen sellainen pullukka/nörtti/ujo jne", kuin myöntää olleensa uhri. Ehkäpä osalla taustalla samaa? Ei haluta hyväksyä haavoittuvuutta, vaan esittää ettei mitään ole tapahtunut.
Ei kukaan kiellä tai puolustaudu tuolla tavalla jos ei ole koskaan joutunut ahdistelun kohteeksi. Tuntuu että sinäkin yleistät asian siten että naisia ahdistellaan joten ahdistelua kokematon on ruma epänainen, tyhmä tai traumatisoitunut. Miksi ajattelet siten?
Monille kyseisille sanojille riittää peiliin, vaakaan tai mittanauhaa katsominen.
En pidä heidän kommenttejaan loukkaavina.
Ketju on lukittu.
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?