Lue keskustelun säännöt.
miksi jotkut naiset korostavat sitä, etteivät he ole koskaan kokeneet häirintää?
29.10.2018 |
Itselläni tulee mieleen, että kyse on empatian puutteesta. Esimerkiksi jos joku kertoo minulle, että häntä on kiusattu koulussa, ei mieleeni tulisi korostaa, että "onkohan kiusaaminen mikään ongelma, ei minua ainakaan ole koskaan kiusattu enkä koskaan huomannut, että ketään olisi oikeasti kiusattu" Tämä lause on ihan totta, omassa nuoruudessa en muista todistaneeni kiusaamista eikä minua ikinä kiusattu. Mutta en ikinä kyseenalaistaisi tai väheksysi kiusaamiista sen perusteella, ettei se ole koskettanut itseäni.
Kommentit (276)
Ei voimaksi vaan voimakas vastakkainasettelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdisteltiin lukioikäisenä paljonkin, ahdistelijat olivat aina vanhempia miehiä. Joku olisi maksanut siitä, että oltaisiin kaverin kanssa riisuttu hänelle. Tämä tapahtui maalla bussipysäkillä. Jäätelökioskin jonossa yksi limainen ällötys ehdotti suihinottoa. Moni olisi halunnut "pitää hyvänä" (vihaan tuota sanontaa). Onhan näitä.
Pari kertaa seurattiin autolla, se oli todella ahdistavaa. Onneksi osasin pitää puoleni ja rupesin aina huutamaan, jos joku rupesi ehdottelemaan jotain. Tai jos kävi käsiksi, niin löin niin kovaa kuin lähti. Kyllä sellaisessa tilanteessa saa puolustautua!
Nyt nelikymppisenä saa olla aika rauhassa, mutta en voi olla ajattelematta, mitä nuoret tytöt joutuvat edelleen kokemaan. Toivottavasti heille ei enää opeteta liiallista kiltteyttä, että ei saa sanoa pahasti kenellekään. Joskus se on nimittäin ihan paikallaan.
Tämä. Ja nimenomaan alaikäisiin kohdistuvaan ahdisteluun (sanallista ja/tai fyysistä) pitää puuttua ja tiukasti! Aikuiset naiset toivottavasti osaavat jo puolustaa itse itseään, mutta nuori ei sitä aina välttämättä sitä uskalla. Tätä #metoo liike saisi nostaa enemmän esiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.
Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Seksuaalinen häirintä ei pahimmillaan toki ole sitä että joku heittää roisia läppää ja sitten joku tästä loukkaantuu tai on loukkaantumatta. Eli jos olet reippaasti vain kuunnellut työporukan härskejä juttuja etkä tästä traumatisoitunut ja pidät tätä osoituksena siitä että seksuaaliseen häirintään suhtaudutaan liian jyrkästi, et ole ymmärtänyt koko asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
n-25 kirjoitti:
Toiset uhriutuu ja toiset nauttii elämästään.
Ei uhriudu, vaan traumatisoituu.
Aivan totta. Ja näitä traumatisoituneita pitäisi auttaa eikä painaa heitä alas.
Oi pyhä jumalan äiti.
Oon nainen 40. Kahdesti joutunut ns. ahdistelun kohteeksi. Toinen oli kun olin 19 yhessä harjoittelupaikassa eräs miespomo toi pornolehden töihin ja pyysi mua toimistoon katsomaan sitä. Tein ilmoituksen. Homma hoidettiin. Toinen kerta oli myöhemmin opiskeluaikana. Harjoittelu sekin. Lesbo vanhempi työntekijä alkoi kehua mun ulkonäköä, halailla väkisin ym. Todella inhottava tilanne. Täytyy tunnustaa, että olin niin nolostunut, etten kertonut, kuin kavereille.En halua noitten takia heittäytyä johonkin avuttoman uhriin osaan. Päinvastoin. Reipastuin noista. Selvisin niistä. Nyt karjaisisin kuin sumutorvi jos joku yrittäisi samaa.
Inhoan tuollaista uhrimentaliteettia ja sen tuputtamista. Se asenne lamaannuttaa ja tekee sun olon pieneksi ja surkeaksi.Traumatisoituminen ei ole oma valinta.
Mutta trauman käsittely tai käsittelemättä jättäminen (jos sen tiedostaa) on oma valinta. Ja siinä mielessä myös uhriutuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sitä pitäisi korostaa sitten, että on kokenut häirintää?
Miksi siitä pitäisi vaieta?
Omituinen käsitys että asiasta kertominen olisi korostamista. Ahdisteluista on vaiettu iät ajat ja edelleen pitäisi jatkaa samalla linjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.
Erikoinen viesti. Sinä siis arvelet, että ahdistelua kokevilla on jokin yhteinen piirre, joka saa ahdistelijat ahdistelemaan?
Vaikka miettisin pääni puhki, en millään keksi, mikä voisi olla sellainen piirre tai asia, joka sai ahdistelijat kourimaan takapuoltani tai huutelemaan törkeyksiä. Satuin ainoastaan olemaan paikalla, ja se tuntui riittävän heille.
Vierailija kirjoitti:
Eikö täälläkin ole tuotu monesti esille sitä, että metoo:n kirjoittivat somessa vain jotkut muumimekkoiset tanttarallat, ainakin Suomessa? Ehkä sitten moni ei koe samastuvansa siihen joukkoon, eikä siksi tahdo avautua vaikka ahdistelukokemuksia olisikin.
Nyt vielä Asia Argento -tapaus ja se joku yliopistonainen Jenkeistä, joka paljastuikin itse ahdistelijaksi. Metoo- liikkeen maine on pitkälti pilalla näiden juttujen takia. Varmaan siksi monikaan ei tahdo enää puhua omakohtaisista jutuistaan.
sitä suuremmalla syyllä jos reagoidaan toisen kokemaan ahdisteluun noin järkeistävällä ja älyllistävällä tavalla on mielestäni reagoijalla empatiakyvyssä kehityshäiriö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan esim. perheväkivallassa tutkittu, että poikiin kohdistuva kuristusväkivalta loppuu keskimäärin nuorempana kuin tyttöihin kohdistuva, koska pojat ovat nuorempana riittävän vahvoja antaakseen vastusta vanhemmilleen.
Tulisiko kaikkien lasten alkaa siis teinipojiksi, etteivät vanhemmat löisi?
Seksuaalinen häirintä on väkivaltaa. Fyysinen heikkous suhteessa tekijään tai valtasuhde (esimies-alainen) altistaa sille. Syy on aina tekijässä, joilla on tapana etsiä rikokselleen mahdollisimman riskitön kohde.
jotkut oikein vielä tekevät You tubelle videoita korostaen "miten HEITÄ ei olla koskaan ahdisteltu" :) Ja vaikka sätti olisikin täynnä kok videossa juuri tuota ahdisteluakin - se huvittaa, ettei vieläkään kohdata todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Erikoinen viesti. Sinä siis arvelet, että ahdistelua kokevilla on jokin yhteinen piirre, joka saa ahdistelijat ahdistelemaan?
Vaikka miettisin pääni puhki, en millään keksi, mikä voisi olla sellainen piirre tai asia, joka sai ahdistelijat kourimaan takapuoltani tai huutelemaan törkeyksiä. Satuin ainoastaan olemaan paikalla, ja se tuntui riittävän heille.
Niinpä. Siksi jo aikaisemmin tuolla vastasin että AHDISTELIJOITA tässä tutkia pitäisi. Josko heiltä vaikka löytyisi yhteisiä fyysisiä (aivokemiallisia?) tai henkisiä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
En koe tarpeelliseksi kertoa miten minä olen näissä lukuisissa tapauksissa reagoinut. Tulisi sitä paitsi pitkä lista. Ahdistelijat voisivat sen sijaan kertoa miksi he ahdistelevat naisia ja nuoria tyttöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kokenut seksuaalista häirintää seitsemänneltä luokalta asti. Ja kyllä, minua kourittiin joka päivä. Nyt vanhemmiten ei onneksi enää sentään joka päivä. Työelämässä minun on annettu ymmärtää että ylennys tulee jos harrastan pomon kanssa seksiä. Esimieheni ovat lähennelleet minua jne. Seksuaalinen häirintä on todellakin ollut iso osa elämääni jo lapsesta saakka. Tyttärelleni en todellakaan toivo samaa. Minulla on myös poikia, joita koitan parhaani mukaan opettaa tavoille. Uskon kyllä että kaikki naiset eivät ole kokeneet seksuaalista häirintää ja että läheskään kaikki miehet eivät sitä harrasta. Miksi sitten minua ei uskota vaan kokemuksiani, jotka ovat minulle aivan yhtä tosia kuin heidän kokemuksensa jotka eivät ole kokeneet häirintää, vähätellään?
En vihaa miehiä, minulla on mies ja poikia jotka eivät toivottavasti koskaan tule häirintää harrastamaan. Silti en kiellä että häirintä on oikeasti ongelma.
Olethan opettanut tyttärellesi, että häirintään pitää uskaltaa puuttua ja sanoa EI? ja pojille kunnioittamaan naisia ja heidän seksuaalista itsemäärämisoikeuttaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
En koe tarpeelliseksi kertoa miten minä olen näissä lukuisissa tapauksissa reagoinut. Tulisi sitä paitsi pitkä lista. Ahdistelijat voisivat sen sijaan kertoa miksi he ahdistelevat naisia ja nuoria tyttöjä.
Eli toitko asian ilmi ja osasitko puolustaa itseäsi? On hyvä saada pahimmat ahdistelijat vastuuseen, mutta vastuu omasta kehosta ja sen koskemattomuudesta on myös sillä ahdistelluksi joutuneella. Pitää uskaltaa sanoa EI!
Vierailija kirjoitti:
Onhan esim. perheväkivallassa tutkittu, että poikiin kohdistuva kuristusväkivalta loppuu keskimäärin nuorempana kuin tyttöihin kohdistuva, koska pojat ovat nuorempana riittävän vahvoja antaakseen vastusta vanhemmilleen.
Tulisiko kaikkien lasten alkaa siis teinipojiksi, etteivät vanhemmat löisi?
Seksuaalinen häirintä on väkivaltaa. Fyysinen heikkous suhteessa tekijään tai valtasuhde (esimies-alainen) altistaa sille. Syy on aina tekijässä, joilla on tapana etsiä rikokselleen mahdollisimman riskitön kohde.
Voisinpa yläpeukuttaa tätä 1000 kertaa. Asia on juuri noin! Minä koin ahdistelua nuorempana (teininä), nykyään en. Syynä siihen oli nuori ikäni, puolustuskyvyttömyyteni ja oletettavasti myös nuoreen ikään liittyvä arka ja haavoittuva olemukseni. Jotain ronskia keski-ikäistä naista tai arvostettua mummoa tekijä ei varmaankaan olisi uskaltanut taputella vaan etsi itselleen nimenomaan puolustuskyvyttömän kohteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täälläkin ole tuotu monesti esille sitä, että metoo:n kirjoittivat somessa vain jotkut muumimekkoiset tanttarallat, ainakin Suomessa? Ehkä sitten moni ei koe samastuvansa siihen joukkoon, eikä siksi tahdo avautua vaikka ahdistelukokemuksia olisikin.
Nyt vielä Asia Argento -tapaus ja se joku yliopistonainen Jenkeistä, joka paljastuikin itse ahdistelijaksi. Metoo- liikkeen maine on pitkälti pilalla näiden juttujen takia. Varmaan siksi monikaan ei tahdo enää puhua omakohtaisista jutuistaan.
sitä suuremmalla syyllä jos reagoidaan toisen kokemaan ahdisteluun noin järkeistävällä ja älyllistävällä tavalla on mielestäni reagoijalla empatiakyvyssä kehityshäiriö!
NO toiset meistä osaavat reagoida sekä tunteella että järjellä ;) Itselläni riittää hyvin vähän empatiaa uhriutujille, mutta kaikki sympatia, empatia ja tuki niille, jotka haluavat auttaa myös itse itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin korostan. En laske mitään lirkuttelua baarissa häirinnäksi.
Ihmettelen myös miten niin moni tulee häirityksi ihan viikottain. Missä te oikein pyöritte, jos joku on kokoajan ahterissa kiinni?No esim. käytän metroa asuinkaupungissani. Kuten jo yllä mainitsin, kolme tapausta on tapahtunut pelkästään liukuportaissa. En puhu lirkuttelusta vaan siitä kun vieras ihminen käy fyysisesti käsiksi selvästi seksuaalisessa tarkoituksessa, keskellä kirkasta päivää. Olen myös kerran mennyt väliin kun näin toisen naisen olevan joutumassa tällaisen uhriksi, yhdessä ajoimme miehen pois.
Mitähän ihmettä pitäisi tehdä, että ei joutuisi kyseisten tyyppien uhriksi?
Eikö se olisi kaikkien etu että selvitettäisiin miten ne naiset joita ahdistellaan eroavat niistä joita ei ole koskaan ahdisteltu. Siinähän saadaan selville se mikä ahdistelijoita motivoi tekoihinsa ja päästään kitkemään se käytös pois.
Kun olet tullut ahdistelluksi niin miten olet asiaan puuttunut ja miten ahdistelijat ovat puuttumiseen reagoineet?
Tämä on ihan hyvä näkökanta. Se auttaa toki, että saa vertaistukea ja kertoa kokemustaan, mutta vain osittain.
Eikö olisi järkevää tehdä juuri tutkimus mikä tai onko joku piirre joka aiheuttaa toistuvan ahdistelun ja miten pitäisi toimia toisin, että ahdistelukokemus ei olisi jatkuvaa tai ettei jatkossa olisi ahdistelukokemusta?Minun mielestäni on nyt niin, että on voimaksi vastakkainasettelu. Se ei auta ketään. Mutta se ehkä.auttaisi, että nimenomaan sekä ahdistellut, että ei-ahdistellut vaihtaisi vatsan rauhallisesti ja ilman syyttely kokemuksia,,niin voisin selvitä onko joku asia tai keino jonkaan kautta voisi itsekin oppia (huono sana, nyt joku ottaa itseensä) jatkossa välttää tai ohittaa ahdistelutilanteet?
Nyt tulee lukiessani ketjua mieleen, että on tapaukset *minä nyt olen vaan sellanen, että minua usein ahdistellaan ja joudun niihin tialanteisiin* ja sitten toiset *minua ei ole ahdisteltu enkä ole kokenut tulleeni ahdistelluksi*.
Molemmat varmaan totta mutta voisiko tätä *tietoa* jotenkin hyödyntää?
Että yhdistetääni rauhanomaisesti nämä tiedot ja kokemukset ja sitä kautta apua tuleviin tilanteisiin tai ettei niitä niin paljon tulisi.
Kuin nyt tuntuu olevan ja tulevan.Mitä ihmettä täällä joutuu lukemaan, 2000-luvun suomessa! Ahdisteltuja pitäisi siis tutkia, mikä heissä on syy miksi heitä ahdistellaan!? Eli syy on taas naisessa, ei ahdistelijoissa. Haluaisinpa kuulla itsestäni analyysin, mikä minussa on vikana että minua on aina ahdisteltu. Huh huh.
Itse haluan kuulla, miten tilanteeseen reagoit ja mitä teit, puolustauduitko ja kerroitko tilanteesta kenellekään?
En koe tarpeelliseksi kertoa miten minä olen näissä lukuisissa tapauksissa reagoinut. Tulisi sitä paitsi pitkä lista. Ahdistelijat voisivat sen sijaan kertoa miksi he ahdistelevat naisia ja nuoria tyttöjä.
Eli toitko asian ilmi ja osasitko puolustaa itseäsi? On hyvä saada pahimmat ahdistelijat vastuuseen, mutta vastuu omasta kehosta ja sen koskemattomuudesta on myös sillä ahdistelluksi joutuneella. Pitää uskaltaa sanoa EI!
Mielestäni uhri ei ole vastuussa kokemastaan epäasiallisesta käytöksestä. Eikä hänellä ole velvollisuutta selvittää omaa käytöstään. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täälläkin ole tuotu monesti esille sitä, että metoo:n kirjoittivat somessa vain jotkut muumimekkoiset tanttarallat, ainakin Suomessa? Ehkä sitten moni ei koe samastuvansa siihen joukkoon, eikä siksi tahdo avautua vaikka ahdistelukokemuksia olisikin.
Nyt vielä Asia Argento -tapaus ja se joku yliopistonainen Jenkeistä, joka paljastuikin itse ahdistelijaksi. Metoo- liikkeen maine on pitkälti pilalla näiden juttujen takia. Varmaan siksi monikaan ei tahdo enää puhua omakohtaisista jutuistaan.
sitä suuremmalla syyllä jos reagoidaan toisen kokemaan ahdisteluun noin järkeistävällä ja älyllistävällä tavalla on mielestäni reagoijalla empatiakyvyssä kehityshäiriö!
NO toiset meistä osaavat reagoida sekä tunteella että järjellä ;) Itselläni riittää hyvin vähän empatiaa uhriutujille, mutta kaikki sympatia, empatia ja tuki niille, jotka haluavat auttaa myös itse itseään.
et sinä osaa tunteella reagoida toisen kokemaan ahdisteluun jos jätät toisen vaille empatiatunnetta kuten tässäkin teet. Sinä olet pelkkä peluri siinä joka hyötyy egollaan toisen kokemasta asiasta ja pyrkii toisen yläpuolelle vielä. Hyväksikäyttäjä.
Ketju on lukittu.
Itse ajattelen niin, että vastuu on molemmilla: siihen, että ahdisteluun voidaan puuttua, vaatii sekä sen ahdistelijan asenteen muutoksen että ahdisteltavan: jälkimmäisen kohdalla nimenomaan uskalluksen avata suunsa ajoissa ja sanoa EI! En ole itse joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi enkä miellä esim. omalla kohdalla rivoja puheita sellaiseksi, koska itsekin käytän välillä ronskia kieltä. Koulukiusatuksi sen sijaan olen joutunut ja sama homma on siinäkin, pitää uskaltaa puolustaa itseään! Jos ei muuta niin uskaltaa hakea apua. Häpeä täytyy myös käsitellä ja käydä läpi eikä sitä voi vierittää muiden syyksi.