miksi jotkut naiset korostavat sitä, etteivät he ole koskaan kokeneet häirintää?

Vierailija kirjoitti:

On se myos ulkonaosta kii.kauniit joutuu helpommin ku rumat,luulisin

Itse olin teininä finninaamainen ja sain kuulla usein olevani ruma. Silti minua ahdisteltiin. Tekijänä oli sukulaismies, joka aina tilaisuuden tullen taputti minua takapuolelle. Koin sen erittäin nöyryyttävänä ja ahdistavana ja pyysin useita kertoja lopettamaan. Kukaan ei puuttunut asiaan mitenkään (hän teki sitä usein nimenomaan muiden nähden), ja taputtelu loppui vasta, kun joskus 15-vuotiaana vedin äidilleni kunnon kilarit, huusin ja itkin. 

Kun myöhemmin, aikuisena, otin asian esille (se oli virhe), äitini selitti asiaa: "Ei se mitään seksuaalista häirintää ollut. Se nyt vain on semmoinen maalaismies. Se yritti saada sinuun kontaktia, kun olit niin sulkeutunut." Totta v*tussa olin sulkeutunut sellaisessa v*tun sairaassa ilmapiirissä, ja häirinnän myötä muutuin entistä sulkeutuneemmaksi.

Olen kovasti yrittänyt miettiä syitä sille, miksi hän teki niinkuin teki. Luulen, että kyseessä oli enimmäkseen ihan puhdas kiusanteko, nöyryytys ja vallankäyttö. Onhan se hirveän hauskaa toki, kun saa umpimielisen teinitytön raivostumaan... Sairasta. 

Oliko se seksuaalista häirintää? Oli. Se täytti kaikki seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit, ja minusta se tuntui seksuaaliselta häirinnältä. Asian teki entistä pahemmaksi se, että pyynnöistäni huolimatta taputtelu ei loppunut. Vaikka tekijä itse ei sitä häirinnäksi mieltänytkään, se OLI juuri ja nimenomaan sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei tunnista häirintää, vaan pitävät vain suurinpiirtein raiskausta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että ovathan he itseasiassa kokeneet jos sanalliset vihjailut, härskit puheet ja perseelle taputtelut lasketaan häirinnäksi. Seksuaalisesti häirityksi tuleminen on ollut aina niin tavallusta ja yleisesti hyväksyttyä, että kohteet eivät ole voineet siihen mitenkään puuttua, vaikka epämiellyttävältä tuntuisikin.

Just tällaisten kommenttien takia näen aiheelliseksi kertoa että ei, minua ei ole häiriköity millään lailla. On todella ärsyttävää ja alentuvaa väittää että kyllä kaikkia ahdistellaan mutta tyttöraukka olet vain niin tyhmä ettet huomaa. TUO on nimenomaan sitä toisen kokemusten vähättelya! En ole koskaan törmännyt siihen että joku väittäisi toisen ahdistelukokemusta valehteluksi - mutta tähän väitteeseen törmää kerta toisensa jälkeen.

Mikään aate joka perustuu valheelle ("kaikkia naisia ahdistellaan") ei ole kannattamisen arvoinen. Miksi ette voi pysyä totuudessa? Joitakin ihmisiä ahdistellaan, joitakin ei. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, miksi tämä toinen totuus pitäisi vaieta?

Mulla on ainakin tän takia karissut kaikki empatia ahdisteltuja kohtaan - jos te ette usko minun kokemustani vaan väitätte minua valehtelijaksi, miksi minun pitäisi uskoa teitä?

[b]Missä kohtaa väitin, että kaikkia on ahdisteltu tai häiriköity?[/b] Nimenomaan kirjoitin, että monet ,ei toki kaikki, eivät ymmärrä tulleensa häirityksi. Viimeisin esimerkki tästä oli se naisvarusmiesten haastatteluihin perustuva kirja. Osa kertoi tulleensa ahdistelluksi, osa kertoi ettei ole kokenut ahdistelua. Sitten kumminkin ne ei ahdistelua kokeneet kertoivat oma-aloitteisesti kokemistaan tapauksista, jotka olivat täysin vastaavia niiden ahdistelua kokeneitten kertomuksiin verrattuna.

Mielestäni on tosi hienoa jos esim sinä et ole koskaan kokenut minkäänlaista ahdistelua tai häirintää. Itse olen kokenut ja eipä ole mukavalta tuntunut.

Tässäkin ketjussa monta kertaa.

Vastasit viesteeni, joten edelleen kysyn, missä kohtaa väitin kaikkien kokeneen ahdistelua? Jos osoitat viestesi keskusteluun yleensä, älä lainaa viestiä jossa ei mainitsemaasi asiaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se myos ulkonaosta kii.kauniit joutuu helpommin ku rumat,luulisin

Itse olin teininä finninaamainen ja sain kuulla usein olevani ruma. Silti minua ahdisteltiin. Tekijänä oli sukulaismies, joka aina tilaisuuden tullen taputti minua takapuolelle. Koin sen erittäin nöyryyttävänä ja ahdistavana ja pyysin useita kertoja lopettamaan. Kukaan ei puuttunut asiaan mitenkään (hän teki sitä usein nimenomaan muiden nähden), ja taputtelu loppui vasta, kun joskus 15-vuotiaana vedin äidilleni kunnon kilarit, huusin ja itkin. 

Kun myöhemmin, aikuisena, otin asian esille (se oli virhe), äitini selitti asiaa: "Ei se mitään seksuaalista häirintää ollut. Se nyt vain on semmoinen maalaismies. Se yritti saada sinuun kontaktia, kun olit niin sulkeutunut." Totta v*tussa olin sulkeutunut sellaisessa v*tun sairaassa ilmapiirissä, ja häirinnän myötä muutuin entistä sulkeutuneemmaksi.

Olen kovasti yrittänyt miettiä syitä sille, miksi hän teki niinkuin teki. Luulen, että kyseessä oli enimmäkseen ihan puhdas kiusanteko, nöyryytys ja vallankäyttö. Onhan se hirveän hauskaa toki, kun saa umpimielisen teinitytön raivostumaan... Sairasta. 

Oliko se seksuaalista häirintää? Oli. Se täytti kaikki seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit, ja minusta se tuntui seksuaaliselta häirinnältä. Asian teki entistä pahemmaksi se, että pyynnöistäni huolimatta taputtelu ei loppunut. Vaikka tekijä itse ei sitä häirinnäksi mieltänytkään, se OLI juuri ja nimenomaan sitä. 

Olen pahoillani :(. Juuri niiden ihmisten pitäisi suojella sua. Toi on niin hajottavaa, kun yrittää kertoa että ei, en halua, en tykkää tästä, voitko lopetaa, miksi teet näin... Ja ne tunteet vaan ohitetaan olankohautuksella. Tunnet väärin. Sun pitää ymmärtää tätä "maalaismiestä". Vaikka hän on se joka tekee väärin sua kohtaan.

Joku pyhä sisäinen raivo kuohuu mussa aina kun kuulen tällaisia tarinoita. Maailma on julma paikka, ja usein vielä oma perhekin voi olla se pahin :/.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nyt ole ilmiselvää, että kummankin osapuolen vähättely/mitätöinti on väärin? Hänen, jota on ahdisteltu, täytyy antaa vapaasti kertoa kokemuksistaan, ilman syyttelyä, vähättelyä, pilkkaa, epäuskoa. Ja hänen, jota ei ole ahdisteltu, täytyy antaa myös kertoa se, eikä alkaa keittiöpsykologina tulkitsemaan että kuitenkin on, et vain ymmärrä sitä.

Miksi ihmeessä tästäkin pitää kehittää riita? Itse olen kokenut ahdistelua, ja täälläkin nyt näen näitä kommentteja että naiset liioittelevat ja valehtelevat. Jätän ne puheet omaan arvoonsa. En ala pakottaa ahdistelukokemusta myös muiden päälle - sehän on vain hyvä jos joku on tältä vitsaukselta välttynyt. Toivottavasti kumpikin osapuoli voisi kuunnella toista ilman syyttelyitä.

Kerroppas nyt meille tyhmemmille , mitkä kokemukset tässä ketjussa ovat liioteltuja tai silkkaa valhetta.

Vierailija kirjoitti:

Monet ei tunnista häirintää, vaan pitävät vain suurinpiirtein raiskausta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että ovathan he itseasiassa kokeneet jos sanalliset vihjailut, härskit puheet ja perseelle taputtelut lasketaan häirinnäksi. Seksuaalisesti häirityksi tuleminen on ollut aina niin tavallusta ja yleisesti hyväksyttyä, että kohteet eivät ole voineet siihen mitenkään puuttua, vaikka epämiellyttävältä tuntuisikin.

Me Too -kampanjan alussa mietin, etten ole kokenut seksuaalista häirintää koskaan. Muutama viikko sitten aloin miettiä asiaa uudelleen, kun baarissa taas kerran joku mies laittoi lupaa kysymättä kädet vyötärölle hetkeksi ja kun jouduin tanssilattialla hieman väistelemään erästä toista miestä. Näitä on aina.

Kaikenlaista pientä siis tosiaan tulee vastaan aika ajoin. En siltikään koe tätä seksuaaliseksi häirinnäksi, sillä en usko, että kyseisten miesten tarkoittavan pahaa. Aina on tähän mennessä (yhtä kertaa lukuun ottamatta) riittänyt se, että ihan vain sanoo miehelle, ettei tunnu mukavalta. Lähinnä tulee sellainen säälintunne sitä kohtaan, että näillä miehillä on joku epätoivonen pyrkimys koskettaa naista. Ehkä tämä nyt sitten osoittaa, että olen pettänyt oman sukupuoleni enkä seiso yhdessä linjassa kaikkien naisten takana. En tiedä. 

Itseäni ärsyttää enemmän se, että olet ihan vain kaupassa, joku tulee juttelemaan ja samalla luo vartaloosi paljon puhuvan katseen varpaista rintoihin. Se tuntuu inhottavalta, mutta en nyt sitäkään mieltäisi seksuaaliseksi häirinnäksi vaan lähinnä se on epäkohteliasta ja ajattelematonta. Aina näillekin on riittänyt ihan vain, että toteaa itsellä olevan kiire tai että ei kiitos tällä kertaa. 

Seksuaaliseksi häirinnäksi kokisin rinnoista tarttumisen, jalkojen väliin koskettamisen, nurkkaan ahdistamisen, kiristämisen, jatkuvan vihjailun työpaikalla, rumat ja/tai alentavat puheet, jatkuvat riisuvat katseet tai sen ettei päästä irti pyynnöstä huolimatta tai että kyseessä on nuori tyttö.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua kourittiin härskisti pyllystä ensimmäisen kerran ala-aste ikäisenä kaupan tungoksessa. Sen jälkeen näitä kokemuksia tuli lisää. Ei niitä ole mukava muistella.

Miten joku voi muka joutua jatkuvasti kourituksi 😂😂 olen keski-ikäinen nainen ja ikinä ei oo väkisin kourittu, vaikka oon nätti.

Kyllä vähän epäilyttää.

Sama jos joku kertoisi joutuvansa jatkuvasti ryöstetyksi.

Olet vastenmielinen. Siitä huolimatta toivon, ettei oma tyttäresi joudu kourittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei tunnista häirintää, vaan pitävät vain suurinpiirtein raiskausta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että ovathan he itseasiassa kokeneet jos sanalliset vihjailut, härskit puheet ja perseelle taputtelut lasketaan häirinnäksi. Seksuaalisesti häirityksi tuleminen on ollut aina niin tavallusta ja yleisesti hyväksyttyä, että kohteet eivät ole voineet siihen mitenkään puuttua, vaikka epämiellyttävältä tuntuisikin.

Just tällaisten kommenttien takia näen aiheelliseksi kertoa että ei, minua ei ole häiriköity millään lailla. On todella ärsyttävää ja alentuvaa väittää että kyllä kaikkia ahdistellaan mutta tyttöraukka olet vain niin tyhmä ettet huomaa. TUO on nimenomaan sitä toisen kokemusten vähättelya! En ole koskaan törmännyt siihen että joku väittäisi toisen ahdistelukokemusta valehteluksi - mutta tähän väitteeseen törmää kerta toisensa jälkeen.

Mikään aate joka perustuu valheelle ("kaikkia naisia ahdistellaan") ei ole kannattamisen arvoinen. Miksi ette voi pysyä totuudessa? Joitakin ihmisiä ahdistellaan, joitakin ei. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, miksi tämä toinen totuus pitäisi vaieta?

Mulla on ainakin tän takia karissut kaikki empatia ahdisteltuja kohtaan - jos te ette usko minun kokemustani vaan väitätte minua valehtelijaksi, miksi minun pitäisi uskoa teitä?

Samaa mieltä, olen monesti ajatellut aivan samaa. Me too on jo aikaa kääntynyt omaa itseään vastaan.

Olen jo vanhempi nainen ja minua ei ole koskaan kukaan kuorinut haaroista tai vastaavaaa ravintoloissa, liukuportaissa tai jalkakäytävällä.

Jos joku on *häirinnyt* flirttailemalla, niin olen ohittanut tilanteen joko huumorilla tai napakasti, riippuen tapauksesta, traumaa niistä ei ole syntynyt enkä niitä edes ole jälkeenpäin ajatellut. Olen norminainen, en missi enkä ruma, iloinen ja puhelias, mutta sanavalmis ja en pälyile tai luimuile vaan katson silmiin ja olen muutenkin suoraluontainen. En hihittele enkä kiemurtele.

Niin, olet onnekas. Entäs ne naiset ja miehet, jotka eivät ole olleet onnekkaita vaan ovat joutuneet ahdistavan häirinnän kohteeksi? Miksi he eivät saisi kertoa kokemuksistaan?

Missä kohtaa sanoin, etteivät saa kertoa kokemuksistaan?

Tottakai saavat, mutta vain omaan kokemuksensa, eivät ota kantaa ovatko muut kokeneet. Kertovat siis OMAN tarinansa. Niinkuin mekin kerromme omamme.

He eivät saa yleistää, että *jokaisella* naizella on näitä vastaavia kokemuksia. Minulla nousee, älykkäänä ja itsenäisenä naisena, karvat pystyyn juuri tuosta *päätelmästä*, kuten jonkun muunkin, että me, jotka sanovat, etteivät ole kokeneet seksuaalista häirintää A, joko eivät vain ymmärrä sitä kokeneensa, (tyhmiä tai ymmärtämättömiä) B, ovat niin *traumatisoituneita* etteivät halua sitä muistaa, C, valehtelevat tai *ylpeilevät*.

Korostan siis, saatte kertoa, mutta ette saa kertoa ja *kokea* muiden puolesta mitä joku muu on kokenut tai miten on jonkin asian kokenut.

Jos me uskomme häirittyjä naisia niin uskokaa silloin, hyvät ihmiset, myös meitä, joita ei ole häiritty!

Älkää alkako selitellä meidän puolesta mitä tunnemme tai mitä enme, teidän mielestänne, kokeneet, se on myös toisten aliarvioimista.

Tästä on vissiin kysymys?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei tunnista häirintää, vaan pitävät vain suurinpiirtein raiskausta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että ovathan he itseasiassa kokeneet jos sanalliset vihjailut, härskit puheet ja perseelle taputtelut lasketaan häirinnäksi. Seksuaalisesti häirityksi tuleminen on ollut aina niin tavallusta ja yleisesti hyväksyttyä, että kohteet eivät ole voineet siihen mitenkään puuttua, vaikka epämiellyttävältä tuntuisikin.

Just tällaisten kommenttien takia näen aiheelliseksi kertoa että ei, minua ei ole häiriköity millään lailla. On todella ärsyttävää ja alentuvaa väittää että kyllä kaikkia ahdistellaan mutta tyttöraukka olet vain niin tyhmä ettet huomaa. TUO on nimenomaan sitä toisen kokemusten vähättelya! En ole koskaan törmännyt siihen että joku väittäisi toisen ahdistelukokemusta valehteluksi - mutta tähän väitteeseen törmää kerta toisensa jälkeen.

Mikään aate joka perustuu valheelle ("kaikkia naisia ahdistellaan") ei ole kannattamisen arvoinen. Miksi ette voi pysyä totuudessa? Joitakin ihmisiä ahdistellaan, joitakin ei. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, miksi tämä toinen totuus pitäisi vaieta?

Mulla on ainakin tän takia karissut kaikki empatia ahdisteltuja kohtaan - jos te ette usko minun kokemustani vaan väitätte minua valehtelijaksi, miksi minun pitäisi uskoa teitä?

[b]Missä kohtaa väitin, että kaikkia on ahdisteltu tai häiriköity?[/b] Nimenomaan kirjoitin, että monet ,ei toki kaikki, eivät ymmärrä tulleensa häirityksi. Viimeisin esimerkki tästä oli se naisvarusmiesten haastatteluihin perustuva kirja. Osa kertoi tulleensa ahdistelluksi, osa kertoi ettei ole kokenut ahdistelua. Sitten kumminkin ne ei ahdistelua kokeneet kertoivat oma-aloitteisesti kokemistaan tapauksista, jotka olivat täysin vastaavia niiden ahdistelua kokeneitten kertomuksiin verrattuna.

Mielestäni on tosi hienoa jos esim sinä et ole koskaan kokenut minkäänlaista ahdistelua tai häirintää. Itse olen kokenut ja eipä ole mukavalta tuntunut.

Tässäkin ketjussa monta kertaa.

Vastasit viesteeni, joten edelleen kysyn, missä kohtaa väitin kaikkien kokeneen ahdistelua? Jos osoitat viestesi keskusteluun yleensä, älä lainaa viestiä jossa ei mainitsemaasi asiaa ole.

"Monet ei tunnista häirintää, vaan pitävät vain suurinpiirtein raiskausta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että ovathan he itseasiassa kokeneet jos sanalliset vihjailut, härskit puheet ja perseelle taputtelut lasketaan häirinnäksi."

Mitä muuta tämä on kuin vähättelya?

Jos minä sanon.. "Monet väittävät kokeneensa häirintää, koska pitävät suurinpiirtein katsetta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että eihän kukaan ole edes puhunut heille, saatika koskenut." ... Niin eiköhän aika moni älähdä. Sinun kommenttisi on ihan yhtä vähättelevä meitä ei-ahdisteltuja kohtaan, vaikka siinä sanotaankin "moni" eikä "kaikki".

Itse sanon siksi koska annetaan ymmärtää että kaikkia häirittäisiin, niin ihmetyttää miksen sitten itse koe sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Naisten keskeistä kilpailua. Ehkö se on myös sellaista ylpeyttä, etä on pystynyt elämään maailmassa niin, että on pärjännyt miehille. Vähän niinkuin jotkut idealisoi vaikkapa köyhää lapsuutta, että sentään pärjäsivät. Naisten kokema seksuaalinen ahdistelu on niin syvälle kulttuuriin juurtunut, että sitä monet pitävät normina, tytöt kasvatetaan siihen, että pitää osata puolustautua seksuaalista häirintää kohtaan ja loppujen lopuksi kukaan ei auta, jos sitä kohtaa. Ainakin näin oli vielä muutama vuosikymmen sitten. Itsekin sain äidiltäni oppeja, miten puolustautua koulussa, selväksi tehtiin myös se, että kukaan ei auta, että itse on pärjättävä. Nyt sitten ne, jotka ovat pärjänneet, kokevat tietynlaista ylpeyttä siitä pärjäämisestä ja pitävät niitä luusereina, jotka eivät pärjänneet.

Tämän allekirjoitan, on heitä jotka ovat kärkkäästi sanomassa:  meillä ei ole tuollaista ennen ollut.  Tarkemmin selkoa otettaessa tosiaan oli ollut.  

Mutta jos meidän sukupolvelle olisi kerrottu tosiasioita että on aina naisen syy, sellainen hyvä opetus.

Sekin etteivät naiset aina tunne myötätuntoa toisiaan kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä kommenttiketju on paras todiste siitä, miksi tulisi suhtautua aina terveellä kriittisyydellä näitä kokemuksenjakajia kohtaan. Kaikki poikien äidit, lukekaa tämä. Selvästi on olemassa tiettyjä naisia, jotka satuilevat näissä asioissa.

Monen tekstistä paistaa läpi halu saada vain esiintyä uhrina, koska sillä saa huomiota.

Moni on uhri, mutta miksi se on sinusta niin kauheaa, että he tulevat tapahtuneiden asioiden kanssa esille ja saavat huomiota? Onko tämä heidän huomionsa saaminen sinulta jotenkin pois? Jäätkö sinä nyt ilman sitä huomiota vai mikä tässä on ongelma? Vai etkö pidä heitä uhreina ylipäätään? 

Minä naisena ja myös poikien äitinä tiedostan vallan hyvin kuinka naisia ahdistellaan. Olen sen sekä nähnyt vierestä, että omakohtaisesti kokenut. Enkä kuvittele, että vaikka minulla on poikalapsia, etteikö heidän sukupuolessa ole yksilöitä, jotka harrastavat naisia kohtaan häirintää, joskus jopa todella törkeää. En myöskään ajattele etteikö maailmaan mahdu sekä satuilevia, että valehtelevia ihmisiä. Naisiakin.

Ymmärrän, että yrität puolustaa poikiasi vääriltä syytöksiltä, mutta todellisuudessa kuitenkin nuo oikeat teot ovat paljon suurempi ongelma. Ja jos johonkin poikien äitien kannattaa keskittää energiansa on kasvattaa poikansa niin, ettei tuollaista hyväksytä niiltä omilta pojilta ja vähätellä asiaa väittämällä tyttöjä valehtelijoiksi. Vastavuoroisesti taas tyttöjen äidit voivat opettaa tyttöjään olemaan kertomatta satuja ja uhriksi joutuessaan tuoda asia esille, vaikka toisia ärsyttäkin, jos he siksi saavat huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei tunnista häirintää, vaan pitävät vain suurinpiirtein raiskausta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että ovathan he itseasiassa kokeneet jos sanalliset vihjailut, härskit puheet ja perseelle taputtelut lasketaan häirinnäksi. Seksuaalisesti häirityksi tuleminen on ollut aina niin tavallusta ja yleisesti hyväksyttyä, että kohteet eivät ole voineet siihen mitenkään puuttua, vaikka epämiellyttävältä tuntuisikin.

Just tällaisten kommenttien takia näen aiheelliseksi kertoa että ei, minua ei ole häiriköity millään lailla. On todella ärsyttävää ja alentuvaa väittää että kyllä kaikkia ahdistellaan mutta tyttöraukka olet vain niin tyhmä ettet huomaa. TUO on nimenomaan sitä toisen kokemusten vähättelya! En ole koskaan törmännyt siihen että joku väittäisi toisen ahdistelukokemusta valehteluksi - mutta tähän väitteeseen törmää kerta toisensa jälkeen.

Mikään aate joka perustuu valheelle ("kaikkia naisia ahdistellaan") ei ole kannattamisen arvoinen. Miksi ette voi pysyä totuudessa? Joitakin ihmisiä ahdistellaan, joitakin ei. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, miksi tämä toinen totuus pitäisi vaieta?

Mulla on ainakin tän takia karissut kaikki empatia ahdisteltuja kohtaan - jos te ette usko minun kokemustani vaan väitätte minua valehtelijaksi, miksi minun pitäisi uskoa teitä?

Samaa mieltä, olen monesti ajatellut aivan samaa. Me too on jo aikaa kääntynyt omaa itseään vastaan.

Olen jo vanhempi nainen ja minua ei ole koskaan kukaan kuorinut haaroista tai vastaavaaa ravintoloissa, liukuportaissa tai jalkakäytävällä.

Jos joku on *häirinnyt* flirttailemalla, niin olen ohittanut tilanteen joko huumorilla tai napakasti, riippuen tapauksesta, traumaa niistä ei ole syntynyt enkä niitä edes ole jälkeenpäin ajatellut. Olen norminainen, en missi enkä ruma, iloinen ja puhelias, mutta sanavalmis ja en pälyile tai luimuile vaan katson silmiin ja olen muutenkin suoraluontainen. En hihittele enkä kiemurtele.

Niin, olet onnekas. Entäs ne naiset ja miehet, jotka eivät ole olleet onnekkaita vaan ovat joutuneet ahdistavan häirinnän kohteeksi? Miksi he eivät saisi kertoa kokemuksistaan?

Missä kohtaa sanoin, etteivät saa kertoa kokemuksistaan?

Tottakai saavat, mutta vain omaan kokemuksensa, eivät ota kantaa ovatko muut kokeneet. Kertovat siis OMAN tarinansa. Niinkuin mekin kerromme omamme.

He eivät saa yleistää, että *jokaisella* naizella on näitä vastaavia kokemuksia. Minulla nousee, älykkäänä ja itsenäisenä naisena, karvat pystyyn juuri tuosta *päätelmästä*, kuten jonkun muunkin, että me, jotka sanovat, etteivät ole kokeneet seksuaalista häirintää A, joko eivät vain ymmärrä sitä kokeneensa, (tyhmiä tai ymmärtämättömiä) B, ovat niin *traumatisoituneita* etteivät halua sitä muistaa, C, valehtelevat tai *ylpeilevät*.

Korostan siis, saatte kertoa, mutta ette saa kertoa ja *kokea* muiden puolesta mitä joku muu on kokenut tai miten on jonkin asian kokenut.

Jos me uskomme häirittyjä naisia niin uskokaa silloin, hyvät ihmiset, myös meitä, joita ei ole häiritty!

Älkää alkako selitellä meidän puolesta mitä tunnemme tai mitä enme, teidän mielestänne, kokeneet, se on myös toisten aliarvioimista.

Tästä on vissiin kysymys?

Tämä. Kokemus ahdistelusta on henkilökohtainen. Joku voi tuntea tulleensa ahdistelluksi päivittäin, joku taas ei koskaan. Kumpaisenkin pitää olla oikeutettu kertomaan kokemuksestaan. Ahdisteltu voi kertoa oman kokemuksensa ja näkemyksensä vetämättä siihen kertomukseen mukaan kaikkia maailman naisia osaksi suurta kasvotonta uhrilaumaa. Myös ahdistelua kokemattomalla pitää olla oikeus kertoa ettei itse ole kokenut ahdistelua, eikä sitä kertomusta saa tahallaan ymmärtää väärin vähättelyksi tätä ahdisteltua kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon siksi koska annetaan ymmärtää että kaikkia häirittäisiin, niin ihmetyttää miksen sitten itse koe sellaista.

Annetaan ymmärtää vai sinä ymmärrät? Suurin osa puhuu ihan vain ja ainoastaan niistä omista kokemuksista. Mutta sinä ehkä sitten ajattelet, että kyse on kaikista, koska niitä kokemuskertomuksia tulee ja tulee, joka suunnalta. Yksikään ei ole väitänyt, että kaikki kokee häirintää. Vaan sanotaan, että se on äärettömän yleistää. Ehkä sinä, sinun onneksesi olet se valkoinen kärpänen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se myos ulkonaosta kii.kauniit joutuu helpommin ku rumat,luulisin

Itse olin teininä finninaamainen ja sain kuulla usein olevani ruma. Silti minua ahdisteltiin. Tekijänä oli sukulaismies, joka aina tilaisuuden tullen taputti minua takapuolelle. Koin sen erittäin nöyryyttävänä ja ahdistavana ja pyysin useita kertoja lopettamaan. Kukaan ei puuttunut asiaan mitenkään (hän teki sitä usein nimenomaan muiden nähden), ja taputtelu loppui vasta, kun joskus 15-vuotiaana vedin äidilleni kunnon kilarit, huusin ja itkin. 

Kun myöhemmin, aikuisena, otin asian esille (se oli virhe), äitini selitti asiaa: "Ei se mitään seksuaalista häirintää ollut. Se nyt vain on semmoinen maalaismies. Se yritti saada sinuun kontaktia, kun olit niin sulkeutunut." Totta v*tussa olin sulkeutunut sellaisessa v*tun sairaassa ilmapiirissä, ja häirinnän myötä muutuin entistä sulkeutuneemmaksi.

Olen kovasti yrittänyt miettiä syitä sille, miksi hän teki niinkuin teki. Luulen, että kyseessä oli enimmäkseen ihan puhdas kiusanteko, nöyryytys ja vallankäyttö. Onhan se hirveän hauskaa toki, kun saa umpimielisen teinitytön raivostumaan... Sairasta. 

Oliko se seksuaalista häirintää? Oli. Se täytti kaikki seksuaalisen häirinnän tunnusmerkit, ja minusta se tuntui seksuaaliselta häirinnältä. Asian teki entistä pahemmaksi se, että pyynnöistäni huolimatta taputtelu ei loppunut. Vaikka tekijä itse ei sitä häirinnäksi mieltänytkään, se OLI juuri ja nimenomaan sitä. 

Olen pahoillani :(. Juuri niiden ihmisten pitäisi suojella sua. Toi on niin hajottavaa, kun yrittää kertoa että ei, en halua, en tykkää tästä, voitko lopetaa, miksi teet näin... Ja ne tunteet vaan ohitetaan olankohautuksella. Tunnet väärin. Sun pitää ymmärtää tätä "maalaismiestä". Vaikka hän on se joka tekee väärin sua kohtaan.

Joku pyhä sisäinen raivo kuohuu mussa aina kun kuulen tällaisia tarinoita. Maailma on julma paikka, ja usein vielä oma perhekin voi olla se pahin :/.

Kiitos sympatiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet ei tunnista häirintää, vaan pitävät vain suurinpiirtein raiskausta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että ovathan he itseasiassa kokeneet jos sanalliset vihjailut, härskit puheet ja perseelle taputtelut lasketaan häirinnäksi. Seksuaalisesti häirityksi tuleminen on ollut aina niin tavallusta ja yleisesti hyväksyttyä, että kohteet eivät ole voineet siihen mitenkään puuttua, vaikka epämiellyttävältä tuntuisikin.

Just tällaisten kommenttien takia näen aiheelliseksi kertoa että ei, minua ei ole häiriköity millään lailla. On todella ärsyttävää ja alentuvaa väittää että kyllä kaikkia ahdistellaan mutta tyttöraukka olet vain niin tyhmä ettet huomaa. TUO on nimenomaan sitä toisen kokemusten vähättelya! En ole koskaan törmännyt siihen että joku väittäisi toisen ahdistelukokemusta valehteluksi - mutta tähän väitteeseen törmää kerta toisensa jälkeen.

Mikään aate joka perustuu valheelle ("kaikkia naisia ahdistellaan") ei ole kannattamisen arvoinen. Miksi ette voi pysyä totuudessa? Joitakin ihmisiä ahdistellaan, joitakin ei. Miksi sitä ei saa sanoa ääneen, miksi tämä toinen totuus pitäisi vaieta?

Mulla on ainakin tän takia karissut kaikki empatia ahdisteltuja kohtaan - jos te ette usko minun kokemustani vaan väitätte minua valehtelijaksi, miksi minun pitäisi uskoa teitä?

[b]Missä kohtaa väitin, että kaikkia on ahdisteltu tai häiriköity?[/b] Nimenomaan kirjoitin, että monet ,ei toki kaikki, eivät ymmärrä tulleensa häirityksi. Viimeisin esimerkki tästä oli se naisvarusmiesten haastatteluihin perustuva kirja. Osa kertoi tulleensa ahdistelluksi, osa kertoi ettei ole kokenut ahdistelua. Sitten kumminkin ne ei ahdistelua kokeneet kertoivat oma-aloitteisesti kokemistaan tapauksista, jotka olivat täysin vastaavia niiden ahdistelua kokeneitten kertomuksiin verrattuna.

Mielestäni on tosi hienoa jos esim sinä et ole koskaan kokenut minkäänlaista ahdistelua tai häirintää. Itse olen kokenut ja eipä ole mukavalta tuntunut.

Tässäkin ketjussa monta kertaa.

Vastasit viesteeni, joten edelleen kysyn, missä kohtaa väitin kaikkien kokeneen ahdistelua? Jos osoitat viestesi keskusteluun yleensä, älä lainaa viestiä jossa ei mainitsemaasi asiaa ole.

"Monet ei tunnista häirintää, vaan pitävät vain suurinpiirtein raiskausta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että ovathan he itseasiassa kokeneet jos sanalliset vihjailut, härskit puheet ja perseelle taputtelut lasketaan häirinnäksi."

Mitä muuta tämä on kuin vähättelya?

Jos minä sanon.. "Monet väittävät kokeneensa häirintää, koska pitävät suurinpiirtein katsetta häirintänä. Monissa jutuissa kumminkin sitten myöntävät, että eihän kukaan ole edes puhunut heille, saatika koskenut." ... Niin eiköhän aika moni älähdä. Sinun kommenttisi on ihan yhtä vähättelevä meitä ei-ahdisteltuja kohtaan, vaikka siinä sanotaankin "moni" eikä "kaikki".

Kun puhutaan monista ihmisistä se kääntyy sinulle muotoon kaikki ihmiset? Olen myös esimerkin kertonut, miten todistettavasti jotkut ei ole tunnistaneet tulleensa ahdistelluksi. Hienoa jos sinä tunnistat, silloin et kuulu noihin moniin, jotka ei tunnista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En korosta sitä, etten ole kokenut häirintää, mutta jos joku kysyy, niin kyllä sanon. Enkä vähättele muiden kokemuksia, mutta kyllä mä ainakin tässä ketjussa huomaan, että mua vähätellään (nämä "Tyttörukka kyllä suakin on ahdisteltu, sulla on vaan niin pahat traumat ettet sitä muista"). Ei, ei ole. En mä sillä asialla leveile tai koe, että olen pärjännyt paremmin kuin ne ahdistellut. Mutta tuon esiin oman kokemuksen näihin keskusteluihin, joissa vastaukset alkaa useinkin lauseella "Eiköhän kaikkia naisia ole ahdisteltu monta kertaa elämänsä aikana..."

Minusta on sinänsä mielenkiintoista miksi aina näihin ketjuihin joissa käsitellään seksuaalista ahdistelua ja häirintää tulee tätä porukkaa huutelemaan, ettei minua vaan ole koskaan ahdisteltu, enkä usko että teitä muitakaan on. Mitäs otatte ne ahdisteluna jne jne. Jos ei ole kokenut ahdistelua niin mitä sen julistaminen tuo keskusteluun, jossa puhutaan muiden kokemasta ahdistelusta ja sen herättämistä tunteista. "En halua mitätöidä, mutta..." -no sitähän juuri haluatte tehdä.

Ai että kun kysymyksenasettelu on mallia "Oletko kokenut seksuaalista häirintää?" = vain seksuaalista häirintää kokeneet saa vastata ja meidän muiden pitää ymmärtää pysyä poissa, vaikka itse ketjussakin hoettaisiin ei-paikkaansapitäviä (vähätteleviä) yleistyksiä.

Tiedän olevani onnekas kun minua ei ole koskaan fyysisesti ahdisteltu (töissä olen joutunut kuuntelemaan epäasiallisia kommentteja sekä miehiltä että naisilta). Paras kaverini on joutunut raiskauksen uhriksi, joten olen joutunut läheltä seuraamaan kuinka paljon pahaa voi toinen ihminen aiheuttaa. Mutta tosiaan, uskon että ahdisteluksi joutuminen on vain tuurista kiinni. Ei se ahdistelija välitä toisen ulkonäöstä tai pukeutumisesta. Kuitenkin ehkä yksi syy omalle koskemattomuudelleni on pituuteni, varsinkin yöelämässä korkokenkien kanssa ollessani sen 185-190 pitkä, minut koetaan ehkä "ei niin helpoksi" uhriksi. Rauhassa olen saanut kulkea minihameessa tai avonaisessa paidassa vaikka olenkin hyvin muodokas niiltä alueilta.

Itseäni eivät ole nuo sanalliset kyselyt/loukkaukset häirinneet pahasti, koska ajattelen niiden olevan vain toisen epätoivoinen keino purkaa pahaa oloaan ja tiedän että niiden tarkoitus on ollut saada minut tuntemaan oloni epävarmaksi tai huonoksi. Mutta tosiaan, nuo ovat tapahtuneet työpaikoillani, joten olen kokenut olevani turvallisessa ympäristössä (en ole ikinä ollut yksin tilanteessa). Myöskin joka ikinen on lopettanut samantien kun olen ilmoittanut etten tuollaista käytöstä hyväksy. Eli kyllä ihmisen omalla reaktiolla on osansa _tietyissä tilanteissa_ sillä pääseekö tilanne jatkumaan/eskaloitumaan. Mutta tilanne ei IKINÄ ole uhrin syy!

Toiset uhriutuu ja toiset nauttii elämästään.

Tavallaan ymmärrän niitä, jotka kieltävät asian täysin. Minulla on vuosien raju fyysinen ja henkinen koulukiusaaminen taustalla ja reagoin siihen vähättelemällä sitä tai syyttämällä itseäni. Oli helpompaa syyttää itseään, koska silloin pystyi väittämään olevansa kontrollissa "mitäs olen sellainen pullukka/nörtti/ujo jne", kuin myöntää olleensa uhri. Ehkäpä osalla taustalla samaa? Ei haluta hyväksyä haavoittuvuutta, vaan esittää ettei mitään ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sanon siksi koska annetaan ymmärtää että kaikkia häirittäisiin, niin ihmetyttää miksen sitten itse koe sellaista.

Annetaan ymmärtää vai sinä ymmärrät? Suurin osa puhuu ihan vain ja ainoastaan niistä omista kokemuksista. Mutta sinä ehkä sitten ajattelet, että kyse on kaikista, koska niitä kokemuskertomuksia tulee ja tulee, joka suunnalta. Yksikään ei ole väitänyt, että kaikki kokee häirintää. Vaan sanotaan, että se on äärettömän yleistää. Ehkä sinä, sinun onneksesi olet se valkoinen kärpänen?

Kyllä se siltä tuntuu että lähes kaikkia.. kai sitä saa ihmetellä mikä on syynä?