Maailman turvallisemmassa maassa(Suomi) syntyvyys on nälkävuosien tasolla?
Paluumuuttaja (äiti/täti) Asuin ulkomailla (työnperässä) n.6 vuotta ja nyt asunnnut 2v suomessa, koko sen ajan olen lukenut suomen/ulkomaan medialta miten suomen syntyvyys on nälkävuosien tasolla. Tietävätköhän kansalaiset millaisessa vaikeaudessa (verot nousee, hallitus tekee lisää leikkauksia, yksinäisyys lisääntyy jne.)suomi tulee olemaan tulevaisuudessa. Mistä se johtuu? Vaikka lapsettomuus valintana ympäristö syistä johtuen on nykyisin trendikästä niin silti täällä kulutetaan, matkustellaan, ja olla materiaalin perään kuin viimeistä päivää, vastentahtoisia lapsettomia on entistä enemmän. Elintasommme on korkeampi kuin koskaan ennen(turha syyttää hallitusta kaikesta), jopa ex työkaverit pitivät suomea ihannemaana. Nykyisessä työpaikassani ja lähipiirissäni on muutamaa lapsetonta naista/miestä. Näiden kanssa juteltaessa tästä niin naiset vastaavat usein ”ettei hyviä miehiä ole enää tai kaikki hyvät miehet on varattuja” ja miehet sanovat usein suoraa ettei ole kumppania. Tilastot sanovat että nykymiehet(ei kaikki mut enemmistö) osallistuvat lasten kasvattamiseen, kotitöihin ja ryyppääminen on vähenemään päin. Itse olen lisääntymiseni hoitanut enkä tod. ole porukan nätein van hieman painoa löytyy mutta silti suomesta on helppoa saada miestä(olen korkeastikoulutettu mieheni amiksen käynyt) tätä mieltä on myös kanadalainen ystävätterini? T:34v äiti/täti.
Kommentit (459)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä elää edelleenkin ajatus, että ensin opiskellaan ammatti, sitten hankitaan työpaikka ja vasta sen jälkeen on asuntolainan ja lasten vuoro. Näin teki edellinen sukupolvikin. Nyt vaan on niin, että nuoret aikuiset joutuvat elämään jatkuvien pätkätöiden ja työttömyysjaksojen vuoristorataa, pankeilta ei heru sellaisessa tilanteessa asuntolainaa, joten perheen perustaminenkin siirtyy myöhemmäksi tai ei perusteta perhettä lainkaan. Tämän päivän lastentekoikäiset ovat lisäksi 1990-luvun lama-ajan lapsia ja kenties sen vuoksi varovaisempia kuin vanhempansa, koska ovat lapsuudessaan nähneet, miten voi käydä, jos luottaa liikaa tulevaisuuteen. Suomi on ehkä maailman turvallisin maa, mutta suomalaiset ei koe omaa (taloudellista) tulevaisuuttaan kovin turvalliseksi vaan pikemminkin hyvin epävarmaksi.
Ja tähän vielä, että opiskelijoiden sosiaaliturvaa muutettiin vähän aikaa sitten niin, ettei ole taloudellisesti mielekästä asua yhdessä jonkun toisen kanssa.
Opiskelijapariskunnat aika harvoin lapsia tekevät ellei sitten vahinkolapsia lasketa. Ehkä joo ne opintojen loppusuoralla olevat parit voivat hankkia, mutta sitten voi kysyä olisiko ollut järkevämpää (kansantaloudellisesti) ottaa ne paperit ensin ulos.
Ihan hyvä että nuorten "kotileikeille" laitettiin stoppi. Tuollainen ollaan suhteessa ja katsellaan parempaa yhdessä asuminen vain viivästyttää perheen perustamista ja lasten hankkimista.
Se yhdessä asuminen on ns. vakavan suhteen säilymisen kannalta usein aika oleellinen asia. Esim. itse valmistun 28-vuotiaana. Jos joutuisin siihen asti rahan takia asumaan erillään puolisostani, mahdollinen lapsenteko lykkääntysi taas eteenpäin. Ainakin itse haluaisin varmistuksen siitä, että saman katon alla asuminen pelittää ennen kuin säntäisin synnyttämään. Siksi olisi parempi jos yhdessä asuminen olisi opiskelijoille edullista. Tämä ratkaisisi myös osan suurten kaupunkien yksiöpulasta.
Muutan poikaystäväni kanssa jouluna yhteen neljän vuoden yhteiselon jälkeen. Opiskelemme molemmat. Monet ovat ihmetelleet mikä järki on maksaa kahdesta asunnosta. No, nyt kun muutamme edulliseen pieneen kaksioon, minä otan rahallisesti takkiini 190 e/kk. Mies valmistuu joulukuussa ja minun asumistukeni katkeaa siihen paikkaan. Siksi varasimme itsellemme yksiöt moneksi vuodeksi, samalla kun opiskelijat ja monet muut yksinasuvat kärvistelevät vailla yksiötä. Asuntoni hakuilmoitukseen tuli 24 vastausta alle vuorokaudessa.
/13
Ongelma ei opiskelijaparien yhteen asumisessa (tai sen puutteessa) vaan asuntomarkkinoiden kohtaanto-ongelmassa. Ei ole tarpeeksi sopivia asuntoja sopivalla alueella.
Itse asiassa muistaakseni oli jokin tutkimus, että pitkään yhdessä (avoliitossa) asuminen ei taannut avioliitolle yhtään sen parempaa ennustettua kuin intensiivinen seurustelu. Varmasti yksi syy korkeaan eromäärään on sekin kun ajatellaan, että avoliitosta on helppo häipyä sen kun kerää kamansa.
Niin, ja tätä kohtaanto-ongelmaa ei ainakaan paranna se, että vuosikausia seurustelleet opiskelijaparit asuvat erillään yksiöissään koska yhteinen kaksio tai kolmio leikkaa molempien leivästä ison siivun pois. Meilläkin oli 4 vuotta miehen yksiö melkein käyttämättä kun majailtiin enimmäkseen mun luona.
En myöskään usko siihen, että avoliitto lisää onnellisuutta. Uskon kuitenkin siihen, että on järkevää asua ensin yhdessä aika kauankin ennen lastenhankintaa. Se on muutenkin stressaava tekijä suhteessa, ja jos siihen vielä lisätään se ettei yhteiselämä sittenkään toimi saman katon alla niin avot.
/13
Olisitte menneet seurustelun päätteeksi naimisiin ja muuttaneet yhteen niin ongelma olisi poistunut. Ei avioliiton solmiminen tarkoita sitä, että pitäisi heti hankkia lapsia.
Kerro, miten ongelma poistuu naimisiinmenon myötä. Jos näin on, pamautamme ensitöiksemme maistraattiin.
Tosiasiassahan se vain pahentaisi asiaa, sillä aviopuoliso on vielä enemmän elatusvelvollinen puolisoaan kohtaan kuin avopuoliso. Vaikka Kelan mukaan myös jälkimmäinen on vastuussa toisen elinkustannuksista.
/13
Ongelma poistuu siten, että teistä tulee Kelan silmissä "aito" perhe ja teillä yhteinen talous (mm. mainitsemasi elatusvelvollisuus sekä asumiskulut). Tuollainen todellinen yhteiselo valmistaa teitä lasten hankkimiseen ja ruuhkavuosiin.
Avoliitoissa yksi suuri ongelma on tämä oma elämä omat rahat -syndrooma. Liitossa on kaksi ihmistä joilla voi olla täysin erilliset elämät sängyn ja huoneiston jakamista lukuun ottamatta. Siihen tilanteeseen kun tehdään lapsi niin ymmärretään miksi AV on täynnä ulisevia naisia kun miehestä yhtäkkiä kuoriutui tunteeton kitupiikki joka ei halua osallistua lasten kuluihin tai hoitamiseen.
Mitä kummaa? Ongelmanahan tässä on nimenomaan se, että olemme jo avopuolisoina Kelan silmissä "aito" perhe. Eli mieheni joutuu elättämään minua ja minulta katkaistaan sen vuoksi tuet. Mieheni ei kuitenkaan todellakaan tule heti valmistumisen jälkeen tienaamaan niin paljon, että voisi elättää kaksi aikuista ihmistä. Ja minusta se on väärin muutenkin. Tulos: minun elintasoni laskee huimasti eli yhteenmuutto ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Olemme sitten aito tai feikki perhe, rahaa ei tule mistään lisää. Jos elatusvelvollisuus poistuisi, opiskelijat voisivat rauhassa muuttaa yhteen puolisoidensa kanssa ilman että se tekee törkeän loven lompakkoon.
/13
Kyllä te yleistä sosiaaliturvaa voitte saada jos tulot todella ovat niin pieniä kuin yrität esittää. Jos taas miehesi käy töissä ja sinä opiskelet niin sitten asia menee juuri kuten pitääkin. Joku ne tuetkin joista sinä kohkaat maksaa. Esimerkiksi minä veronmaksajana.
Vuosikausien opiskelu ja samalla yhdessä asuminen ei ole mikään kestävä ratkaisu henkilökohtaiselta tai yhteiskunnalliselta kannalta. Korkeakoulututkintoon voi mennä useampi vuosi, mutta aina voi tietysti miettiä kannattaako niin vakavaa suhdetta hankkia opiskeluaikana että se vaatii yhdessä asumista veronmaksajien tuella.
Tekisin heti kaksi lasta jos olisi varaa ja takuu siitä että Suomen asiat pysyy hyvänä seuraavat vuodet. Mutta kun näin ei ole niin täytyy tekemistä lykätä, ei lapsia voi ilmalla kasvattaa
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on varmasti synnyttäjien vähättelevä ja jopa julma kohtelu. Käsi ylös, kuka haluaa menettää pidätyskykynsä?
Ei koko syy, mutta yksi monista.
Synnytyksiin tosiaan panostusta, eli riittävästi kätilöjä. Ja jos oma työ kyllästyttää kätilöä niin, että sitä puretaan synnyttäjiin tiuskimalla, niin irtisanominen.
Näillä ehkä saisi uskallusta palata synnyttämään.
Ja sektio valinnanvaraiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Naisilla on muutakin tekemistä kuin vaihdella vaippoja". Aliarvioit aika pahasti sen, että jotkut haluavat näin tehdä, ja näkevät lapset rikkautensa ja nauttivat perhe-elämästä suuresti. Lisäksi ärsyttää ihmiset, jotka eivät tiedä ilmastotilanteesta globaalisti, tai kykene sisäistämään faktoja. Suomessa lapsettomuus ei ole ilmastoteko. Ainoa mitä se tekee, rapauttaa yhteiskunnan. Eikö voi suoraan tunnustaa että on itsekäs ja haluaa ajatella vain itseään ja elää niin, kuin että verhota se yleviksi "ilmastoteoiksi".
T. Korkeakoulutettu perhe-elämää rakastava äitiMinä olisin halunnut perheen mutta en ole koskaan kelvannut siihen. Kaveriksi kyllä kelpaan. Olen tavallinen normaalipainoinen nainen ja minulla on keskiasteen koulutus ja olen ollut töissä jo pitkään. Nyt alan olemaan liian vanha lapsentekoon. En ole ollut nirso miesten suhteen ainakaan nuorempana, pikemminkin päinvastoin kun halusin niin kovasti perhettä. Nykyään ajattelen että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Jos on itse saanut haluamansa niin on varmaan vaikea ymmärtää että aina se ei onnistu vaikka tekisi mitä. V*tuttaa ainainen varsinkin naisten syyllistäminen ja itsekkääksi haukkuminen.
Ai olet kaikkesi tehnyt?
En ole elänyt elämääsi mutta itselläkin tuo ettänmiehet olis halunneet vain seksileluksi tai kaveriksi. Pistin heti pelin poikki kun tajusinnja sanoin selkeästi mitä haluan enkä halua esim.tuhlata aikaa sellaiseen millänei ole tulevaisuutta. Näin mies ymmärsi ja sain perheen
Jos en olisi miestä saanut olisin täysin varmasti keinohedelmöityksellä klinikalla ilman miestä yrittänyt hankkia lapsia. Silloin myös tuet on korkeampia jos ei muuta hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on varmasti synnyttäjien vähättelevä ja jopa julma kohtelu. Käsi ylös, kuka haluaa menettää pidätyskykynsä?
Ei koko syy, mutta yksi monista.
Julma kohtelu?!? Nyt menee jo aika överiksi.
Otsikko on väärin. Ei ole lottovoitto syntyä Suomeen, eikä Suomi ole maailman turvallisin maa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä elää edelleenkin ajatus, että ensin opiskellaan ammatti, sitten hankitaan työpaikka ja vasta sen jälkeen on asuntolainan ja lasten vuoro. Näin teki edellinen sukupolvikin. Nyt vaan on niin, että nuoret aikuiset joutuvat elämään jatkuvien pätkätöiden ja työttömyysjaksojen vuoristorataa, pankeilta ei heru sellaisessa tilanteessa asuntolainaa, joten perheen perustaminenkin siirtyy myöhemmäksi tai ei perusteta perhettä lainkaan. Tämän päivän lastentekoikäiset ovat lisäksi 1990-luvun lama-ajan lapsia ja kenties sen vuoksi varovaisempia kuin vanhempansa, koska ovat lapsuudessaan nähneet, miten voi käydä, jos luottaa liikaa tulevaisuuteen. Suomi on ehkä maailman turvallisin maa, mutta suomalaiset ei koe omaa (taloudellista) tulevaisuuttaan kovin turvalliseksi vaan pikemminkin hyvin epävarmaksi.
Ja tähän vielä, että opiskelijoiden sosiaaliturvaa muutettiin vähän aikaa sitten niin, ettei ole taloudellisesti mielekästä asua yhdessä jonkun toisen kanssa.
Opiskelijapariskunnat aika harvoin lapsia tekevät ellei sitten vahinkolapsia lasketa. Ehkä joo ne opintojen loppusuoralla olevat parit voivat hankkia, mutta sitten voi kysyä olisiko ollut järkevämpää (kansantaloudellisesti) ottaa ne paperit ensin ulos.
Ihan hyvä että nuorten "kotileikeille" laitettiin stoppi. Tuollainen ollaan suhteessa ja katsellaan parempaa yhdessä asuminen vain viivästyttää perheen perustamista ja lasten hankkimista.
Se yhdessä asuminen on ns. vakavan suhteen säilymisen kannalta usein aika oleellinen asia. Esim. itse valmistun 28-vuotiaana. Jos joutuisin siihen asti rahan takia asumaan erillään puolisostani, mahdollinen lapsenteko lykkääntysi taas eteenpäin. Ainakin itse haluaisin varmistuksen siitä, että saman katon alla asuminen pelittää ennen kuin säntäisin synnyttämään. Siksi olisi parempi jos yhdessä asuminen olisi opiskelijoille edullista. Tämä ratkaisisi myös osan suurten kaupunkien yksiöpulasta.
Muutan poikaystäväni kanssa jouluna yhteen neljän vuoden yhteiselon jälkeen. Opiskelemme molemmat. Monet ovat ihmetelleet mikä järki on maksaa kahdesta asunnosta. No, nyt kun muutamme edulliseen pieneen kaksioon, minä otan rahallisesti takkiini 190 e/kk. Mies valmistuu joulukuussa ja minun asumistukeni katkeaa siihen paikkaan. Siksi varasimme itsellemme yksiöt moneksi vuodeksi, samalla kun opiskelijat ja monet muut yksinasuvat kärvistelevät vailla yksiötä. Asuntoni hakuilmoitukseen tuli 24 vastausta alle vuorokaudessa.
/13
Ongelma ei opiskelijaparien yhteen asumisessa (tai sen puutteessa) vaan asuntomarkkinoiden kohtaanto-ongelmassa. Ei ole tarpeeksi sopivia asuntoja sopivalla alueella.
Itse asiassa muistaakseni oli jokin tutkimus, että pitkään yhdessä (avoliitossa) asuminen ei taannut avioliitolle yhtään sen parempaa ennustettua kuin intensiivinen seurustelu. Varmasti yksi syy korkeaan eromäärään on sekin kun ajatellaan, että avoliitosta on helppo häipyä sen kun kerää kamansa.
Niin, ja tätä kohtaanto-ongelmaa ei ainakaan paranna se, että vuosikausia seurustelleet opiskelijaparit asuvat erillään yksiöissään koska yhteinen kaksio tai kolmio leikkaa molempien leivästä ison siivun pois. Meilläkin oli 4 vuotta miehen yksiö melkein käyttämättä kun majailtiin enimmäkseen mun luona.
En myöskään usko siihen, että avoliitto lisää onnellisuutta. Uskon kuitenkin siihen, että on järkevää asua ensin yhdessä aika kauankin ennen lastenhankintaa. Se on muutenkin stressaava tekijä suhteessa, ja jos siihen vielä lisätään se ettei yhteiselämä sittenkään toimi saman katon alla niin avot.
/13
Olisitte menneet seurustelun päätteeksi naimisiin ja muuttaneet yhteen niin ongelma olisi poistunut. Ei avioliiton solmiminen tarkoita sitä, että pitäisi heti hankkia lapsia.
Kerro, miten ongelma poistuu naimisiinmenon myötä. Jos näin on, pamautamme ensitöiksemme maistraattiin.
Tosiasiassahan se vain pahentaisi asiaa, sillä aviopuoliso on vielä enemmän elatusvelvollinen puolisoaan kohtaan kuin avopuoliso. Vaikka Kelan mukaan myös jälkimmäinen on vastuussa toisen elinkustannuksista.
/13
Ongelma poistuu siten, että teistä tulee Kelan silmissä "aito" perhe ja teillä yhteinen talous (mm. mainitsemasi elatusvelvollisuus sekä asumiskulut). Tuollainen todellinen yhteiselo valmistaa teitä lasten hankkimiseen ja ruuhkavuosiin.
Avoliitoissa yksi suuri ongelma on tämä oma elämä omat rahat -syndrooma. Liitossa on kaksi ihmistä joilla voi olla täysin erilliset elämät sängyn ja huoneiston jakamista lukuun ottamatta. Siihen tilanteeseen kun tehdään lapsi niin ymmärretään miksi AV on täynnä ulisevia naisia kun miehestä yhtäkkiä kuoriutui tunteeton kitupiikki joka ei halua osallistua lasten kuluihin tai hoitamiseen.
Mitä kummaa? Ongelmanahan tässä on nimenomaan se, että olemme jo avopuolisoina Kelan silmissä "aito" perhe. Eli mieheni joutuu elättämään minua ja minulta katkaistaan sen vuoksi tuet. Mieheni ei kuitenkaan todellakaan tule heti valmistumisen jälkeen tienaamaan niin paljon, että voisi elättää kaksi aikuista ihmistä. Ja minusta se on väärin muutenkin. Tulos: minun elintasoni laskee huimasti eli yhteenmuutto ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Olemme sitten aito tai feikki perhe, rahaa ei tule mistään lisää. Jos elatusvelvollisuus poistuisi, opiskelijat voisivat rauhassa muuttaa yhteen puolisoidensa kanssa ilman että se tekee törkeän loven lompakkoon.
/13
Kyllä te yleistä sosiaaliturvaa voitte saada jos tulot todella ovat niin pieniä kuin yrität esittää. Jos taas miehesi käy töissä ja sinä opiskelet niin sitten asia menee juuri kuten pitääkin. Joku ne tuetkin joista sinä kohkaat maksaa. Esimerkiksi minä veronmaksajana.
Vuosikausien opiskelu ja samalla yhdessä asuminen ei ole mikään kestävä ratkaisu henkilökohtaiselta tai yhteiskunnalliselta kannalta. Korkeakoulututkintoon voi mennä useampi vuosi, mutta aina voi tietysti miettiä kannattaako niin vakavaa suhdetta hankkia opiskeluaikana että se vaatii yhdessä asumista veronmaksajien tuella.
En ole aiempi kirjoittaja, mutta juuri siihenhän nyt ollaan mentykin, että yhteen muutetaan vasta valmistumisten jälkeen. Siitä menee jokunen vuosi ennenkuin parisuhde on siinä pisteessä, että siihen uskaltaa hankkia lapsia. Ja kun ikää on enemmän, saattaa lapsikin jäädä ainoaksi lapseksi. Jos syntyvyyttä haluttaisiin lisätä, niin tämä opiskelijoiden sosiaaliturvan muutos ei kyllä ollut siihen tippaakaan rohkaiseva vaan päinvastoin. Omassa nuoruudessani uskaltauduin hankkiutua raskaaksi jo opiskelujen loppuvaiheessa, koska puolison kanssa oli asuttu yhdessäkin jo monta vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä elää edelleenkin ajatus, että ensin opiskellaan ammatti, sitten hankitaan työpaikka ja vasta sen jälkeen on asuntolainan ja lasten vuoro. Näin teki edellinen sukupolvikin. Nyt vaan on niin, että nuoret aikuiset joutuvat elämään jatkuvien pätkätöiden ja työttömyysjaksojen vuoristorataa, pankeilta ei heru sellaisessa tilanteessa asuntolainaa, joten perheen perustaminenkin siirtyy myöhemmäksi tai ei perusteta perhettä lainkaan. Tämän päivän lastentekoikäiset ovat lisäksi 1990-luvun lama-ajan lapsia ja kenties sen vuoksi varovaisempia kuin vanhempansa, koska ovat lapsuudessaan nähneet, miten voi käydä, jos luottaa liikaa tulevaisuuteen. Suomi on ehkä maailman turvallisin maa, mutta suomalaiset ei koe omaa (taloudellista) tulevaisuuttaan kovin turvalliseksi vaan pikemminkin hyvin epävarmaksi.
Ja tähän vielä, että opiskelijoiden sosiaaliturvaa muutettiin vähän aikaa sitten niin, ettei ole taloudellisesti mielekästä asua yhdessä jonkun toisen kanssa.
Opiskelijapariskunnat aika harvoin lapsia tekevät ellei sitten vahinkolapsia lasketa. Ehkä joo ne opintojen loppusuoralla olevat parit voivat hankkia, mutta sitten voi kysyä olisiko ollut järkevämpää (kansantaloudellisesti) ottaa ne paperit ensin ulos.
Ihan hyvä että nuorten "kotileikeille" laitettiin stoppi. Tuollainen ollaan suhteessa ja katsellaan parempaa yhdessä asuminen vain viivästyttää perheen perustamista ja lasten hankkimista.
Se yhdessä asuminen on ns. vakavan suhteen säilymisen kannalta usein aika oleellinen asia. Esim. itse valmistun 28-vuotiaana. Jos joutuisin siihen asti rahan takia asumaan erillään puolisostani, mahdollinen lapsenteko lykkääntysi taas eteenpäin. Ainakin itse haluaisin varmistuksen siitä, että saman katon alla asuminen pelittää ennen kuin säntäisin synnyttämään. Siksi olisi parempi jos yhdessä asuminen olisi opiskelijoille edullista. Tämä ratkaisisi myös osan suurten kaupunkien yksiöpulasta.
Muutan poikaystäväni kanssa jouluna yhteen neljän vuoden yhteiselon jälkeen. Opiskelemme molemmat. Monet ovat ihmetelleet mikä järki on maksaa kahdesta asunnosta. No, nyt kun muutamme edulliseen pieneen kaksioon, minä otan rahallisesti takkiini 190 e/kk. Mies valmistuu joulukuussa ja minun asumistukeni katkeaa siihen paikkaan. Siksi varasimme itsellemme yksiöt moneksi vuodeksi, samalla kun opiskelijat ja monet muut yksinasuvat kärvistelevät vailla yksiötä. Asuntoni hakuilmoitukseen tuli 24 vastausta alle vuorokaudessa.
/13
Ongelma ei opiskelijaparien yhteen asumisessa (tai sen puutteessa) vaan asuntomarkkinoiden kohtaanto-ongelmassa. Ei ole tarpeeksi sopivia asuntoja sopivalla alueella.
Itse asiassa muistaakseni oli jokin tutkimus, että pitkään yhdessä (avoliitossa) asuminen ei taannut avioliitolle yhtään sen parempaa ennustettua kuin intensiivinen seurustelu. Varmasti yksi syy korkeaan eromäärään on sekin kun ajatellaan, että avoliitosta on helppo häipyä sen kun kerää kamansa.
Niin, ja tätä kohtaanto-ongelmaa ei ainakaan paranna se, että vuosikausia seurustelleet opiskelijaparit asuvat erillään yksiöissään koska yhteinen kaksio tai kolmio leikkaa molempien leivästä ison siivun pois. Meilläkin oli 4 vuotta miehen yksiö melkein käyttämättä kun majailtiin enimmäkseen mun luona.
En myöskään usko siihen, että avoliitto lisää onnellisuutta. Uskon kuitenkin siihen, että on järkevää asua ensin yhdessä aika kauankin ennen lastenhankintaa. Se on muutenkin stressaava tekijä suhteessa, ja jos siihen vielä lisätään se ettei yhteiselämä sittenkään toimi saman katon alla niin avot.
/13
Olisitte menneet seurustelun päätteeksi naimisiin ja muuttaneet yhteen niin ongelma olisi poistunut. Ei avioliiton solmiminen tarkoita sitä, että pitäisi heti hankkia lapsia.
Kerro, miten ongelma poistuu naimisiinmenon myötä. Jos näin on, pamautamme ensitöiksemme maistraattiin.
Tosiasiassahan se vain pahentaisi asiaa, sillä aviopuoliso on vielä enemmän elatusvelvollinen puolisoaan kohtaan kuin avopuoliso. Vaikka Kelan mukaan myös jälkimmäinen on vastuussa toisen elinkustannuksista.
/13
Ongelma poistuu siten, että teistä tulee Kelan silmissä "aito" perhe ja teillä yhteinen talous (mm. mainitsemasi elatusvelvollisuus sekä asumiskulut). Tuollainen todellinen yhteiselo valmistaa teitä lasten hankkimiseen ja ruuhkavuosiin.
Avoliitoissa yksi suuri ongelma on tämä oma elämä omat rahat -syndrooma. Liitossa on kaksi ihmistä joilla voi olla täysin erilliset elämät sängyn ja huoneiston jakamista lukuun ottamatta. Siihen tilanteeseen kun tehdään lapsi niin ymmärretään miksi AV on täynnä ulisevia naisia kun miehestä yhtäkkiä kuoriutui tunteeton kitupiikki joka ei halua osallistua lasten kuluihin tai hoitamiseen.
Mitä kummaa? Ongelmanahan tässä on nimenomaan se, että olemme jo avopuolisoina Kelan silmissä "aito" perhe. Eli mieheni joutuu elättämään minua ja minulta katkaistaan sen vuoksi tuet. Mieheni ei kuitenkaan todellakaan tule heti valmistumisen jälkeen tienaamaan niin paljon, että voisi elättää kaksi aikuista ihmistä. Ja minusta se on väärin muutenkin. Tulos: minun elintasoni laskee huimasti eli yhteenmuutto ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Olemme sitten aito tai feikki perhe, rahaa ei tule mistään lisää. Jos elatusvelvollisuus poistuisi, opiskelijat voisivat rauhassa muuttaa yhteen puolisoidensa kanssa ilman että se tekee törkeän loven lompakkoon.
/13
Kyllä te yleistä sosiaaliturvaa voitte saada jos tulot todella ovat niin pieniä kuin yrität esittää. Jos taas miehesi käy töissä ja sinä opiskelet niin sitten asia menee juuri kuten pitääkin. Joku ne tuetkin joista sinä kohkaat maksaa. Esimerkiksi minä veronmaksajana.
Vuosikausien opiskelu ja samalla yhdessä asuminen ei ole mikään kestävä ratkaisu henkilökohtaiselta tai yhteiskunnalliselta kannalta. Korkeakoulututkintoon voi mennä useampi vuosi, mutta aina voi tietysti miettiä kannattaako niin vakavaa suhdetta hankkia opiskeluaikana että se vaatii yhdessä asumista veronmaksajien tuella.
Käydään kyllä molemmat töissä, ollaan käyty koko opiskeluaika. Elätetään itse itsemme, minä en nosta opintotukea liian suurten tulojen (huom. 1000 e/kk) vuoksi lainkaan. Asumistukea saan, sillä se erotettiin opintotuesta ja siirtyi myös opiskelijoilla yleisen asumistuen piiriin.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä faktaa että yhteenmuutto pienentää sitä rahasummaa, joka kuukausittain kilahtaa tililleni. Palkka tietenkin pysyy samana, mutta asumistuki jää kokonaan pois. Tästä on siis kyse, opiskelijoiden ei kannata muuttaa yhteen.
Loppua viestistäsi en ymmärrä. Ehkä sulla on jotain opiskeluaikaisia parisuhteita vastaan. Faktaa nyt kuitenkin on se, että tämänhetkinen tilanne vääristää asuntomarkkinoita huomattavastikin. Ainakin Turun seudulla on nyt pulaa yksiöistä. Ja samaan aikaan monet opiskelevat pariskunnat asuvat virallisesti kahdessa yksiössä mutta viettävät silti suuren osan aikaa vain toisessa. Ei vaan kannata vapauttaa sitä toista yksiötä asuntomarkkinoille, sillä silloin ottaa rahallisesti takkiin.
/13
Hauskaa kuinka näitä selityksiä tulee nuorilta naisilta. ”Minä” on muuttunut muotoon ”muut” ja ”ilmastonmuutos”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on varmasti synnyttäjien vähättelevä ja jopa julma kohtelu. Käsi ylös, kuka haluaa menettää pidätyskykynsä?
Ei koko syy, mutta yksi monista.
Julma kohtelu?!? Nyt menee jo aika överiksi.
Olet osa ongelmaa selvästikin.
Hallitus ja eduskuntahan tämän on päätöksillään saanut aikaan. Suomesta on tehty kallis maa elää yhteiskuntakelpoista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on varmasti synnyttäjien vähättelevä ja jopa julma kohtelu. Käsi ylös, kuka haluaa menettää pidätyskykynsä?
Ei koko syy, mutta yksi monista.
Synnytyksiin tosiaan panostusta, eli riittävästi kätilöjä. Ja jos oma työ kyllästyttää kätilöä niin, että sitä puretaan synnyttäjiin tiuskimalla, niin irtisanominen.
Näillä ehkä saisi uskallusta palata synnyttämään.
Ja sektio valinnanvaraiseksi.
Jos perheen haluaa on valmis tekemään mitä vaan. Kaikki muu on mitätöntä.
Sektion vapaus olisi hyvä.Sen saa synnytyspelollakin. Virossa yksityisiä klinikoita jotka ottaa vastaan suomalaisia synnytyksiä sektiolla koska tietävät tämän Suomen säännöt ja ihmisten halun saada sektio.
Synnytysmaaksi tulee Suomi ja kotikunta.Netistä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Ohis...tuskin on tuosta satasesta kiinni vaan siitä, että lapsiperheitä ei tässä yhteiskunnassa enää arvosteta. Jos syntyvyys haluttaisiin nousuun, pitäisi tehdä sellaisia poliittisia päätöksiä, joilla se saataisiin nousuun. Jos nyt vaikka ensin menisi läpi vanhempainvapaista aiheutuvien kustannusten jakaminen sekä miesten että naisten työpaikkojen kesken sekä miesten suurempi osallistuminen vanhempainvapaiden käyttöön. Toistaiseksi fertiili-ikäinen nainen on työnantajalle miestä suurempi riski, joten nuorten naisten työsuhteet pysyvät pätkätöinä ja jos on mahdollisuus valita työpaikkaan mies tai nainen, on järkevämpää valita mies. Tämän jälkeen voitaisiin keskittyä parantamaan päivähoidon ja perusopetuksen laatua.
Yhteiskunta on mätä, joten sen "asenteista" ei perheunelmaansa toivovan pidä missään nimessä välittää.
Meidän elämänasenne puolison kanssa on että ympäröivä yhteiskunta on mätä ja me edustamme terveitä arvoja, ollaan kuin timanttia. Meillä on kolme lasta, jotka syntyivät ennen kuin me vanhemmat valmistuttiin ammatteihin. Pätkätöillä tultiin hyvin toimeen opintojen aikana, koska eihän se opintoraha mihinkään riittänyt.
Samaan aikaan ikätoverit bailasivat ympäri maailmaa ja etsivät itseään ja ties mitä. Meidän ei koskaan tarvinnut olla hukassa itsemme kanssa, tiedettiin jo alussa mitä haluttiin. Ja saavutettiin myös.
Nuoruus ja hulluus. Vanhuus ja kehno kansaneläke.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy on varmasti synnyttäjien vähättelevä ja jopa julma kohtelu. Käsi ylös, kuka haluaa menettää pidätyskykynsä?
Ei koko syy, mutta yksi monista.
Julma kohtelu?!? Nyt menee jo aika överiksi.
No minulle ainakin kätilö tiuski ja oli vihainen, ihan kuin olisin ollut häiritsemässä hänen yövuoroaan.
Jopa mies joutui puuttumaan asiaan, ja riitelivätkin hetken aikaa 😕
Olin tuossa vaiheessa jo täysin valmis palaamaan kotiin ja synnyttämään yksin, niin en olisi sitten arvon kätilön vaivoina.
Päädyttiin loplta kiireelliseen sektioon, jossa sitten onneksi oli hyvä henkilökunta ja leppoisa tunnelma. Mielessäni vain kiitin, etten joutunut olemaan kauempaa tuon kätilön armoilla.
Synnyttäessä tulisi synnyttäjällä olla turvallinen olo, sillä stressi ja pelko häiritsevät koko synnytyksen etenemistä, voivat jopa pysäyttää sen. Jos kätilö rähisee ja tiuskii synnyttävälle, niin siitä on turvallisuus kaukana.
Kuka mahtaa käydä viimeisinä hetkinä kuolinvuoteella sitten katsomassa? Ilmastonmuutos ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Hallitus ja eduskuntahan tämän on päätöksillään saanut aikaan. Suomesta on tehty kallis maa elää yhteiskuntakelpoista elämää.
Eduskunta voidaan pistää täysin uusiksi ensi keväänä. Kenenkään ei ole vaalipäivänä pakko jäädä kotiin.
Suomalaiset nähtävästi itse halusivat sipilänsä joten ainoastaan niiden jotka eivät nykyhallituksen touhuja ole aiheuttaneet äänestyskäyttäytymisellään, voivat hyvällä omallatunnolla valittaa. Hehän ovat massojen typeryyden uhreja. Ainoastaan siniuuvatit ovat siellä ilman kansalta saatua mandaattia.
Onneksi nykyajan naiset osaavat ajatella nenäänsä pidemmälle ennenkuin hankkivat lapsia.
Lapsen hankkiminen on aina riski sekä naisen terveydelle että tulevaisuudelle.
1, Haluatko tulla irtisanotuksi raskauden takia? Tätä tapahtuu edelleen ja jos Sipilän ajama laki irtisanomisen helpottamiseksi tulee voimaan, irtisanomisten määrä tulee kasvamaan.
2, Haluatko sitoutua seuraaviksi 20 vuodeksi lapsen kasvatukseen, joskus jopa kauemmin.
3, Haluatko pienentää eläkkeesi määrää, sillä auttamatta lapsen hankkiminen aiheuttaa poissaoloja työelämästä ja joissain tapauksissa estää urakehityksen ja sen parantamisen.
4, Sitoudutko todella kasvattamaan ja ottamaan täyden vastuun lapsestasi, ilman että yhteiskunta kustantaa sisä sun tätä. Sillä jossain vaiheessa Suomessa on pakko alentaa sosiaali- ym etuja kaikilta.
5, Paras ekoteko on jättää lapset hankkimatta.
Tuolla edellä joku mainitsi sen, kuka maksaa eläkkeesi jos lapsia ei hankita. Työeläkkeitä ei makseta verorahoista. Viimeisten tilastojen mukaan kaikki vuonna 1953 ja sen jälkeen syntyneet ovat maksaneet eläkkeensä itse, jos he saavat vain työeläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Lapsettomuus on suurin ekoteko. Kiittäkää siis kaikkia veloja kun sellaisiin törmäätte.
2. Työmarkkinat ovat huisin epävarmat. Koulutuksesta huolimatta joudutaan vuosiksi projekti- ja pätkätöihin, koskaan ei voi tietää onko töitä ensi vuonnakin. Olen itse vela ja nämä 2 ovat suurimmat syyt lapsettomuuteeni.
3. Naisilla on nykyään muutakin tekemistä kuin vaihdella vaippoja.
Lapsettomuus Suomessa ei ole ekoteko. Suomalaisia on maailman mittapuussa todella vähän. Nykyisellä lisääntymistasolla suomalaiset katoavat muutamassa sukupolvessa ja korvautuvat uussuomalaisilla.
Menisit julistamaan tuota ekotekoasi vaikka Afrikkaan niin siitä olisi enemmän hyötyä. Oletko muuten ajatellut jo kuka maksaa tulevaisuudessa eläkkeesi?
Lapsettomuus Afrikassa ei ole ekoteko. Afrikkalaisia on maailman mittakaavassa todella vähän.
Afrikan 1,2 miljardia on todella paljon kun koko maailman väkiluku on 7,6 miljardia. Euroopassa kun ei ole edes yhtä miljardia yhteensä. Aasiassahan ne todelliset syypäät ovat 4,4 miljardia. Afrikka ja Aasia yhdessä = koko pallon tuho.
Afrikka on 3 kertaa suurempi alue kuin Eurooppa. Millähän logiikalla ihmisten keksimien mantereiden määritelmien perusteella väkilukuja muka pitää vertailla? Voitaisiinhan Afrikkakin jakaa vaikka kolmeksi mantereeksi, joista jokainen olisi Euroopan kokoinen. Ne uudet Afrikat voisivat sitten vinkua siitä, kuinka Euroopassa on 800 miljoonaa ihmistä, kun niissä on vain 400 miljoonaa jokaisessa. Afrikkalaisten näkökulmasta eurooppalaisia olisi tuplasti liikaa.
👏👏👏👏👏👏