Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, jotka tekee kaiken AINA yhdessä
28.10.2018 |
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kommentit (131)
äidilläni oli joskus hyvä esimerkki kun juteltiin saunassa niitänäitä ja oman isäni mustasukkaisuudesta. isäni siis aina suuttuu ja alkaa marttyyriksi kun äidillä olisi työmatka. Ja äidillä on niitä usein. Aisaa ei tee yhtään paremmaksi se, että iso osa kollegoita on miehiä. Aina kyllä päästää äidin lähtemään eikä viestittele perään, mutta viikkoa ennen matkaa ja ainakin 3 viikkoa sen jälkeen saa kuunnella parjausta ja epäilyjä siitä reissusta. on sekin raskasta henkisesti.
Tästä tuli sit puheeksi se et joskus sielä työmatkalla oli ollu tyyppejä kellä on tietysti myös vaimot kotona. no tyyppi A: sai soiton ennen matkaa, jossa vaimo toivotti kivaa reissua ja pyysi ilmottamaan kun on laiva on satamassa. muuta viestiä tai soittoa ei koko matkalla tullut. Sitten tyyppi B: joka oli koko ajan kiinni puhelimessa. ensin luulo oli tietenkin että työasioita mutta sitten selviskin että tän miehen vaimo soitteli sille koko ajan ja kyseli mitä mies tekee ja kenen kanssa ja että kenen ääni kuuluu taustalla yms.
Äiti aina mullekkin muistaa sanoa että älä ole niinkuin isäsi tai tuo herra b:n vaimo. Yleensä jos joku raahataan kertomatta mukaan niin kyse on varmaan siitä että on helpompi ottaa tyyppi mukaan kuin vastailla tenttauksiin jälkikäteen tai koko reissun ajan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni tehdään aika lailla kaikki yhdessä, ollaan kuin paita ja peppu. Molemmat kotona viihtyviä ja kaikin tavoin samantyyppisiä ihmisisä. Elämä ilman toista on kurjaa.
MUTTA..
Sen kerran kun menen tapaamaan "tyttöjä" vuosien takaa, jotka olen tuntenut lapsesta saakka, tai jos ystäväni soittaa ja pyytää istumaan iltaa niin ei kyllä pälkähdä mieleen ottaa miestäni mukaan. Ihan hullu ajatuskin. Tyttöjen illat ja reissut ovat tyttöjen juttuja, niitä ei ole miesten korville tarkoitettu. Ne ovat ihan oma lukunsa, enkä suostuisi siihen että paikalla olisi yksikään mies.
Miehelleni tämä ei ole ollut ongelma niinä 12 vuotena kun olemme olleet yhdessä, ja hän saa ihan vapaasti myös mennä poikaporukalla viettämään aikaa, en tunge itseäni väkisin mukaan. Jotain kunnioitusta pitää olla kumppaniaan kohtaan sentään.
Ei se että elää läheisessä, symbioottisessa parisuhteessa rakkaansa kanssa pitäisi aivoja pehmentää niin että unohtaa kaikki käytöstavat ja sen miten ihmisten seurassa käyttäydytään.
Kaverin ex-mies on narsisti, joka halusi eristää kaverin kaikista sukulais- ja ystäväpiiristä.
Onneksi narsisti löysi uuden uhrin. Kaveri sanoi, ettei tajunnut kuinka pahasti eristäytyi muista.
Vierailija kirjoitti:
10 vuotta yhdessä ja edelleen teemme kaiken yhdessä :-)
Molemmilla jonkinsortin läheisriippuvuus, jonka vuoksi olemme kärsineet aiemmissa parisuhteissamme.
Nyt löydettyämme toisemme, emme voisi enää onnellisempia olla, sillä tiedämme miltä toisesta tuntuu kun toinen ihminen on koko elämä, eikä mikään muu elämässä ole tärkeää.
Toivottavasti ette luule että tilanteenne olisi normaali tai terve? Oletteko edes yrittäneet tehdä jotain sen eteen että pääsisitte eroon tuosta läheisriippuvuudestanne?
Kyllä minäkin viihdyn oikein hyvin mieheni seurassa ja vuorotyön vuoksi näkeminenkin on vähän kortilla silloin tällöin (toinen lähtee aamuun, kun toinen tulee yövuorosta), joten haluaa viettää se vapaa-ajan enimmäkseen kumppanin seurassa. MUTTA meillä kummallakin on myös ystäviä, joita näemme yksin silloin tällöin ja ystäviä, joita tapaamme yhdessä. Mieheni ei tunge itseään tyttöjen iltoihin enkä minä miesten saunailtoihin - kuka tekee niin!? Se on sairasta ja jos joku oikeasti tekee näin, niin kyse on toisen sairaasta kontrollihalusta (tai molempien).
Jos on niin riippuvainen siitä kumppanista, niin jäisi sitten suosiolla nysväämään sinne kotisohvalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Miksi et ottaisi ruokakauppaan? Kyllä se paljon helpompi yhdessä käydä, kun molemmat hakevat tavaroita.
Me tehdään paljon juttuja erikseen, mutta ruokakaupassa käydään aina yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja mieheni tehdään aika lailla kaikki yhdessä, ollaan kuin paita ja peppu. Molemmat kotona viihtyviä ja kaikin tavoin samantyyppisiä ihmisisä. Elämä ilman toista on kurjaa.
MUTTA..
Sen kerran kun menen tapaamaan "tyttöjä" vuosien takaa, jotka olen tuntenut lapsesta saakka, tai jos ystäväni soittaa ja pyytää istumaan iltaa niin ei kyllä pälkähdä mieleen ottaa miestäni mukaan. Ihan hullu ajatuskin. Tyttöjen illat ja reissut ovat tyttöjen juttuja, niitä ei ole miesten korville tarkoitettu. Ne ovat ihan oma lukunsa, enkä suostuisi siihen että paikalla olisi yksikään mies.
Miehelleni tämä ei ole ollut ongelma niinä 12 vuotena kun olemme olleet yhdessä, ja hän saa ihan vapaasti myös mennä poikaporukalla viettämään aikaa, en tunge itseäni väkisin mukaan. Jotain kunnioitusta pitää olla kumppaniaan kohtaan sentään.
Ei se että elää läheisessä, symbioottisessa parisuhteessa rakkaansa kanssa pitäisi aivoja pehmentää niin että unohtaa kaikki käytöstavat ja sen miten ihmisten seurassa käyttäydytään.
Elän symbioottisessa parisuhteessa ja tajuan kirkkaasti että vain naiset ovat tervetulleita tyttöjeniltaan ja miehet poikienjuttuihin. Niin mekin varmaan toimittaisiin jos tuollaisia lähipiiri järjestäisi, mutta meillä on tapana viettää aikaa perheittäin. Eikä kummallakaan oli tyttöjen ja poikien iltoja. Kuullostavat kyllä tosi vieraalta. Mutta ehkäpä se johtuu siitä, etten ole itsekkään kiinnostunut asioista, joita yleensä pidetään naisten juttuina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Miksi et ottaisi ruokakauppaan? Kyllä se paljon helpompi yhdessä käydä, kun molemmat hakevat tavaroita.
Me tehdään paljon juttuja erikseen, mutta ruokakaupassa käydään aina yhdessä.
Mun mielestä kassalla on tosi kätevää kun toinen nostelee tavarat hihnalle ja toinen pakkaa ne samantie kasseihin.-ohis
Jokainen tehkööt miten itse tykkää, mutta minua ällöttää sellaiset pariskunnat, joista oikein huokuu se läheisriippuvuus ja tekevät ihan KAIKEN aina yhdessä. Siinä kyllä kärsii ystävyyssuhteet.
Minun kaveripiirissäni on yksi nainen, jonka elämä pyöri vaan yhden miehen ja tämän tarpeiden ympärillä. Kaverit jäivät, kun piti roikkua siinä miehessä. Kuitenkin erosivat, niin sepä oli aika kova isku hänelle, kun enää ei ollut niitä ystäviä siinä ihan heti saatavilla.
Minä näen, että ihmisellä pitää olla myös jotain omaa, kun ollaan suhteessa. Minun pääkoppani ainakin tarvitsee silloin tällöin omaa aikaa tai ystävien seuraa, samoin mieheni.
Ja rakastan miestäni yli kaiken ja nautin hänen seurastaan eniten, mutta välillä sitä myös haluaa nauttia ystävien seurasta :) se kumppani on siellä kotona lähes aina ja halutessasi näet vaikka päivittäin, mutta ystäviä tapaa niin paljon harvemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tuore suhde niin silloin sekstaillaan, ei siinä mitään kavereita ehdi näkemään, tai no voi sitä piipahtaa yhdessä jossain saunaillassa, mutta sielläkin täytyy päästä sekstaileen.
Ja vanhoista miehistä täytyykin pitää kiinni, ne viedään muuten käsistä. Toiset mummut vie.
Minustakin tuntuu heti siltä, että jos toisen pitää väkisin päästä mukaan, niin on kyse jollain lailla mustasukkaisuudesta ja vahtimisesta tai siitä ettei ole omia kavereita ja/tai niin läheisriippuvainen ettei pysty olemaan paria päivää yksin kotona tai keksimään muuta tekemistä siksi aikaa kun mies on reissulla (tai nainen).
Jotkut vanhemman sukupolven ihmiset tekevät erittäin usein kaiken yhdessä, mutta heidän nuoruudessaan parisuhdeajatus oli ihan erilainen kuin nyt. olen myös huomannut ettei monella +45:lla olekkaa kovin paljon omia kavereita.
Mutta nykyisin ainakin nuorempien kesken asia on muuttunut, toki saa olla ja tehdä asioita yhdessä mut jos nyt kerran toinen kutsutaan vaikka sinne mökkireissuun niin eikö edes yhden kerran voi olla erossa?! tätä en ymmärrä.