Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, jotka tekee kaiken AINA yhdessä
28.10.2018 |
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä ovat olleet 2 vuotta, ettei mikään ihan uunituore suhde. Ap
ja sinä pahoitat mielesi siitä, että joku pariskunta viihtyy parhaiten toistensa seurassa? Sultako se on jotenkin pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Mitä ihmeellistä siinä on, jos käy ruokakaupassa yhdessä. Totta kai käymme ja autokin on viety huoltoon yhdessä. Tänään minun piti käydä apteekissa, kysyin mieheltä, että lähdetkö matkaan hurukyytiin, ettei tarvi yksinään lähteä ajamaan. Paljon mukavampaa käydä yhdessä.
Se 24 vuotta yhdessä miehensä kanssa kulkenut
Hommasitteko aina lapsenvahdin siksi aikaa, että pääsette käymään yhdessä hammaslääkärissä tai parturissa?
Lapset oli aina mukana ja nyt isoina voivat jäädä kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä ovat olleet 2 vuotta, ettei mikään ihan uunituore suhde. Ap
ja sinä pahoitat mielesi siitä, että joku pariskunta viihtyy parhaiten toistensa seurassa? Sultako se on jotenkin pois?
Minulta se todellakin olisi pois, jos joku läheinen ystäväni kaikkien yhteisten vuosien jälkeen ei enää haluaisi tavata minua ja muita ystäviään muuta kuin tuomalla puolisonsa mukanaan, mikä muuttaisi täysin tilaisuuden luonteen. Olisin hämmästynyt ja surullinen.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Miksi pitää olla edes naisten iltoja?
Mitä ihmeen pahaa on naisten illoissa? Olen tuntenut useimmat omista ystävistäni kauemmin kuin mieheni. Meillä on yhteisiä muistoja ja asioita, jotka eivät miestäni kiinnosta. Emme puhu meikeistä tai vaatteista, mutta moni muu naisporukka puhuu - miksi ihmeessä miehet pitäisi raahata kuuntelemaan niitä juttuja? Me puhumme töistä, väitöskirjasta (jota yksi on tekemässä), matkoista, puutarhasta, ruoanlaitosta, kirjoista, elokuvista... Mitä ihmeen lisäarvoa kenellekään toisi se, että puolisoiden pitäisi olla mukana?
Moni käyttää naisten iltoja pettämisen peittelyyn. Mennään suoran pukin luo tai sitten kavereiden kanssa heruttelemaan baariin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Miksi pitää olla edes naisten iltoja?
Mitä ihmeen pahaa on naisten illoissa? Olen tuntenut useimmat omista ystävistäni kauemmin kuin mieheni. Meillä on yhteisiä muistoja ja asioita, jotka eivät miestäni kiinnosta. Emme puhu meikeistä tai vaatteista, mutta moni muu naisporukka puhuu - miksi ihmeessä miehet pitäisi raahata kuuntelemaan niitä juttuja? Me puhumme töistä, väitöskirjasta (jota yksi on tekemässä), matkoista, puutarhasta, ruoanlaitosta, kirjoista, elokuvista... Mitä ihmeen lisäarvoa kenellekään toisi se, että puolisoiden pitäisi olla mukana?
Moni käyttää naisten iltoja pettämisen peittelyyn. Mennään suoran pukin luo tai sitten kavereiden kanssa heruttelemaan baariin.
No silloin puhutaan ihan eri asiasta kuin todellisista naisten illoista. Minä luulin, että tässä keskustelussa puhutaan naisten illoista, miesten illoista, siitä miksi toiset tekevät kaiken yhdessä ja toiset taas haluavat säilyttää parisuhteessakin oman itsenäisyytensä. Pettämiskeskustelut on sitten ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rakastan avomiestäni todella syvästi ja tuntuu että homma syvenee vain koko ajan, ollaan kuin paita ja peppu ja tehdään lähes kaikki yhdessä, kun ollaan samalla myös parhaat ystävykset.
Aina joskus kuitenkin tulee menoja minne mennään omia aikojamme, ollut miesten saunailtaa ja ystäväni polttareita, sanomattakin selvää että näihin tilanteisiin ei toinen tunge mukaan, eikä siitä kumpikaan loukkaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Miksi pitää olla edes naisten iltoja?
Voin olla väärässäkin, mutta kokemukseni mukaan, jos on olemassa 6 naista, jotka ovat tunteneet toisensa sanotaan alakoulusta saakka. Ja sitten nämä naiset ovat aikuistuneet ja osa on löytänyt puolison ja osa ei, puolisot tulevat aivan eri taustoista. Naiset ovat ottaneet tavakseen tavata ja muistella menneitä ja ns. parantaa maailmaa porukalla muutaman vuoden välein.
Miksi tähän pitäisi tuoda mukaan toisilleen tuntemattomat puolisot? Entä ne sinkut? Tilaisuuden luonnehan muuttuisi ihan täysin. Varmaan mukaan pitäisi ottaa myös ne lapset.
Ja ihan sama asia toisin päin, eli "miesten illat". Miksi ei?
Olen ollut naimisissa 20 vuotta ja miehelläni on säännöllinen kerran vuodessa oleva mökkireissu - heillä oli juhlavuosi 30 v tänä vuonna. Kokoonpano vaihtelee, aina kaikki eivät pääse, koska on lapsia, vaimoja, töitä ja muita asioita, mutta 15 henkilön teiniajoista tuttujen kavereiden porukasta aina osa pääsee. Olisi kyllä kornia jos tuonne joku tyttöystävä änkeisi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä mä en kyllä kanssa toisinaan jaksa ymmärtää. Siis etenkään sitä "salaisuutesi ovat myös puolisoni asioita" -mentaliteettia, joka siihen liittyy. Mulla oli yksi hyvä ystävä, joka on todella intensiivinen ihmissuhteissaan, mutta josta näemmä riittää vain yhdelle ihmiselle kerrallaan. Hän alkoi seurustella, ja sen jälkeen on ollut todella vaikea tavata tämän ihmisen kanssa niin, ettei puoliso istuisi kolmantena kuuntelemassa (seuraa siis jopa kahviloihin tms). Olen yrittänyt huomauttaa ja pyytää kahdenkeskistä aikaa että voisi puhua henkilökohtaisiakin asioita, mutta ei, kun ei voi olla erossa hetkeäkään. Vielä en ole suoraan sanonut, että kuule, olen sinun ystäväsi enkä puolisosi ystävä. Noh, jos on onnellisempi viettämällä kaikki päivät yhden ihmisen kanssa, niin olkoon. Toivottavasti suhde pysyy terveenä (niin kuin tuo nyt kovin olisi), eikä tule kuvioihin kyttäämistä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Mitä ihmeellistä siinä on, jos käy ruokakaupassa yhdessä. Totta kai käymme ja autokin on viety huoltoon yhdessä. Tänään minun piti käydä apteekissa, kysyin mieheltä, että lähdetkö matkaan hurukyytiin, ettei tarvi yksinään lähteä ajamaan. Paljon mukavampaa käydä yhdessä.
Se 24 vuotta yhdessä miehensä kanssa kulkenut
Hommasitteko aina lapsenvahdin siksi aikaa, että pääsette käymään yhdessä hammaslääkärissä tai parturissa?
Pienet lapset otetaan tietysti mukaan. Isommat pärjää yksin kotona muutaman tunnin. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Mä oon kyllä aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Ei puolisot kuulu tollasille reissuille. Ketään naista ei huolittaisi mukaan jos olis miesten paljureissut kyseessä. Kuka urpo edes tunkee tollaseen mukaan ?
Ja eikö tohon uuteen mieheen tutustuminen olisi joku muu tapahtuma sopinut paremmin.Meillä on kaikki ystävät yhteisiä.
Vaimoni voi soittaa koska tahansa ystävilleni ja minä hänen ystäville koska ne kaikki on kummankin ystäviä.
Sama juttu sukulaisten kanssa. Monesti sukulaiset (esim. vanhempani) soittaa vaimolleni ennen kuin minulle.
Minä olen appiukkoni kanssa niin läheinen että viestittelemme päivittäin.
Älä mene ainakaan naimisiin jos et ole valmis jakamaan elämääsi.
Osittain samaa mieltä. Äitini soittaa miehelleni, jos mökille tarvitaan vaikka polttopuita ja anoppi soittaa minulle kysyäkseen minkä kokoisia villasukkia tarvitaan. Miehen veljen vaimo soittaa kysyäkseen mitä kummityttö toivoo synttärilahjaksi ja siskoni mies soittaa miehelleni, että miten tehdään mökillä veneen talviteloille laittamisen kanssa.
En vaan silti tajua, että kumppanin myötä heitetään kaikki aikaisempi elämä romukoppaan. Että ei voi olla satunnaisia kaveriporukoita vaikka alakoulusta ilman että mies/vaimo tuntee ne kaikki. Ei voi mennä vaikka luokkakokoukseen tai yliopiston kurssitapamiseen, koska mies/vaimo ei ole tuttu kaikkien osallistujien kesken.
Miten työpaikan pikkujoulut jne.? Oletko ystävä myös vaimosi työkavereiden kanssa?
Olisi omasta mielestä jotenkin ahdistavaa aina pakkotutustua tyyppeihin, joiden kanssa mieheni viettää työelämässä aikaa tai vaikka tyyppeihin hänen lapsuudestaan. Toki jos tilanne olisi alunperin ajatuksella, että pariskuntina tutustutaan, niin miksei, mutta useimmiten nämä luokkakoukoustyyppiset jutut on ihan ilman avecia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Mä oon kyllä aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Ei puolisot kuulu tollasille reissuille. Ketään naista ei huolittaisi mukaan jos olis miesten paljureissut kyseessä. Kuka urpo edes tunkee tollaseen mukaan ?
Ja eikö tohon uuteen mieheen tutustuminen olisi joku muu tapahtuma sopinut paremmin.
Olen ollut mukana mieheni ja hänen kavereidensa kanssa paljureissulla. Vieläpä alasti hyppäsin paljuun, käskin vain pitää miesten silmät kiinni. En nyt hirveästi usko, että häiritsin kyseistä reissua. Ihan mun puolesta voivat ryypätä ja toteuttaa poikamaisia päähänpistojaan, vaikka olisinkin läsnä.
Toki en nyt joka reissulle lähde mukaan. Mieheni tekee paljon kaikkea kavereidensa kanssa. Käyvät ulkomailla, baareissa ja vaeltassa. Joskus olen mukana mutta useimmiten en. Jokaisella pariskunnalla ja kaveriporukalla on oma kulttuurinsa. Se, että tekee asiat toisin, ei tee kenestäkään urpoa. Minusta on tärkeintä olla parisuhteessa niin, että se sopii itselle ja on hyväksi molemmille. Tämän jokainen pari määrittelee itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Mä oon kyllä aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Ei puolisot kuulu tollasille reissuille. Ketään naista ei huolittaisi mukaan jos olis miesten paljureissut kyseessä. Kuka urpo edes tunkee tollaseen mukaan ?
Ja eikö tohon uuteen mieheen tutustuminen olisi joku muu tapahtuma sopinut paremmin.Meillä on kaikki ystävät yhteisiä.
Vaimoni voi soittaa koska tahansa ystävilleni ja minä hänen ystäville koska ne kaikki on kummankin ystäviä.
Sama juttu sukulaisten kanssa. Monesti sukulaiset (esim. vanhempani) soittaa vaimolleni ennen kuin minulle.
Minä olen appiukkoni kanssa niin läheinen että viestittelemme päivittäin.
Älä mene ainakaan naimisiin jos et ole valmis jakamaan elämääsi.
Osittain samaa mieltä. Äitini soittaa miehelleni, jos mökille tarvitaan vaikka polttopuita ja anoppi soittaa minulle kysyäkseen minkä kokoisia villasukkia tarvitaan. Miehen veljen vaimo soittaa kysyäkseen mitä kummityttö toivoo synttärilahjaksi ja siskoni mies soittaa miehelleni, että miten tehdään mökillä veneen talviteloille laittamisen kanssa.
En vaan silti tajua, että kumppanin myötä heitetään kaikki aikaisempi elämä romukoppaan. Että ei voi olla satunnaisia kaveriporukoita vaikka alakoulusta ilman että mies/vaimo tuntee ne kaikki. Ei voi mennä vaikka luokkakokoukseen tai yliopiston kurssitapamiseen, koska mies/vaimo ei ole tuttu kaikkien osallistujien kesken.
Miten työpaikan pikkujoulut jne.? Oletko ystävä myös vaimosi työkavereiden kanssa?
Olisi omasta mielestä jotenkin ahdistavaa aina pakkotutustua tyyppeihin, joiden kanssa mieheni viettää työelämässä aikaa tai vaikka tyyppeihin hänen lapsuudestaan. Toki jos tilanne olisi alunperin ajatuksella, että pariskuntina tutustutaan, niin miksei, mutta useimmiten nämä luokkakoukoustyyppiset jutut on ihan ilman avecia.
Ollaan miehen kanssa opiskelutovereita. Ystävät ovat myöskin yhteisiä opiskelutovereita. Olemme molemmat muuttaneet aikoinaan useasti ja kauas kotiseuduiltamme, ettei kumpikaan ole pitänyt yhteyttä lapsuuden tai nuoruudenkavereihin. Teemme töitä yhteisessä perheyrityksessä olemme ollet yhdessä 2/3 elämästämme. En edes taida tuntea yhtään ihmistä, jota mieheni ei tuntisi yhtälailla. Edelleenkään tämä ei ahdista ollenkaan. Symbioosissa ollaan.
Ei pidä sitten itkeä että ystävät on hylänneet, kun tuleekin se ero...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Mä oon kyllä aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Ei puolisot kuulu tollasille reissuille. Ketään naista ei huolittaisi mukaan jos olis miesten paljureissut kyseessä. Kuka urpo edes tunkee tollaseen mukaan ?
Ja eikö tohon uuteen mieheen tutustuminen olisi joku muu tapahtuma sopinut paremmin.Olen ollut mukana mieheni ja hänen kavereidensa kanssa paljureissulla. Vieläpä alasti hyppäsin paljuun, käskin vain pitää miesten silmät kiinni. En nyt hirveästi usko, että häiritsin kyseistä reissua. Ihan mun puolesta voivat ryypätä ja toteuttaa poikamaisia päähänpistojaan, vaikka olisinkin läsnä.
Toki en nyt joka reissulle lähde mukaan. Mieheni tekee paljon kaikkea kavereidensa kanssa. Käyvät ulkomailla, baareissa ja vaeltassa. Joskus olen mukana mutta useimmiten en. Jokaisella pariskunnalla ja kaveriporukalla on oma kulttuurinsa. Se, että tekee asiat toisin, ei tee kenestäkään urpoa. Minusta on tärkeintä olla parisuhteessa niin, että se sopii itselle ja on hyväksi molemmille. Tämän jokainen pari määrittelee itse.
Teit mitä? Jos roolit olisivat toisinpäin ja naisten paljuun hyppäisi jonkun karvamahainen poikaystävä heijari heiluen ja samalla hihittäen että silmät kiinni niin :DDDDD Oletkin sitten typerä
Vierailija kirjoitti:
Mites kun se puoliso kuolee? Meettekö perässä? Aina välillä on kuolinilmoituksia joissa puolisot ovat kuolleet aika lähekkäin.
Kieltämättä toivoisin, että en jäisi kovin kauaksi aikaa elämään tänne yksin mieheni kuoltua. Elämän pituus ei ole itseisarvo, vaan sen laatu
Tyttikset ja poikkikset, jotka tunkevat puolison ystävien paljureissuille tms. ovat ehkä vähän epätoivoisia. Ehkä sen oman kumppanin viuhahtelu ei enää riitä, vaan pitää päästä näkemään myös kavereidenkin pyllyt ja häärimään siellä kukkona tunkiolla. Olisin aika huolissani, jos oma mieheni alkaisi ehdotella osallistumista minun ja kavereiteni mökkireissuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Muuten kyllä ymmärrän tilaneen ja miksi oli ikävää että mies tuli mukaan, mutta minkä ihmeeeen takia ette tuossa kohtas sanoneet kun hön mainitsi että "Y" on ehkä tulossa, ettei se sovi? että kukaan muukaan ei ota puolisoa mukaan ja et ajatus oli tyttöjen illasta. jos siitä loukaantuu niin hänen häpeä. noinpäin ymmärrän loukkaanimisen jos sanotte vasta sitten kun mies on jo ollut ja tilanne mennyt. Siinä kohtaa tämä yatävä varmaan nolostui ja häpeentyi ettei ollut tajunnut tilannetta tai luulee ettette pitäneet hänen puolisosta. toisinpäin ei olis samanlaista ongelmaa välttämättä tullut..
Me aidosti luultiin tuon olevan vitsi. Tämä oli muistaakseni viides kerta kun homma järkättiin ja meillä kaikilla oli jo ollut puolisot vaikka kuinka kauan ja lapsiakin. Pelin henki oli aivan selkeä - tämä oli aina ollut ns. naisten reissu. Ei kenellekään tullut edes mieleen (tai sitten oltiin liian lampaita kysymään) että et kai oikeasti tarkoita että se y todella olisi tulossa mukaan.
Kun kyseessä oli perinteinen, jo vuosia jatkunut juttu, niin ei pälkähtänyt päähänkään että joku todella toisi sinne parin kuukauden aikaisen miesystävän. Mutta he kuulemma halusivat tehdä kaiken yhdessä ja mies halusi tutustua naisystävänsä ystäviin.
Nämä kaksi eivät enää ole yhdessä, tästä on aikaa reilu vuosi. Ehtivät seurustella yhteensä n. vuoden jos muistan oikein.
En tiedä mitä tarkoitat tuolla "toisinpäin ei olis samanlaista ongelmaa välttämättä tullut". Ilmeisesti että joku random tyttöystävä olisi tervetullut miesten perinteiselle mökkireissulle? En oikeen usko. Muistan kun kerran heitin mieheni mökille tällaiselle reissulle ja jatkoin matkaani oman kaverini luokse lähiseudulle. Ne ilmeet kun ajoin pihaan...Ja tunsin sentään ne muut ukot todella hyvin.
Tarkoitin toisinpäin-asialla ilmoitusjärjestystä, että loukkaantumisriski ois voinu olla pienempi jos aisia olisi ilmaistu tälle kaverille suoraan heti kun hän miehen tulemisesta alkoi puhumaan. Kun silloin ois varmaan tää ystävä vaan jääny pois jos miehen tulematta jääminen ois ollut onglema ja teidän perinne ois voinu jatkua myöhempinä vuosina niin et tääkin ystävä ois voinu seuraavaan tulla yksinään taas (varsinkin jos tää kaveri eros poikaystävästään vuoden sisällä). Vaikka ilmeisesti luulittekin sitä vitsiksi. Tottakai tämä on vaan jossittelua, mutta ihmettelen silti vähän miksi kukaan vitsailisi tuollaisesta?
Ja ei, en tarkoittanut että ois ok jos yks nainen tulis poikieniltaan :D ! se ois varmaan aika kiusallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Miksi pitää olla edes naisten iltoja?
Mitä ihmeen pahaa on naisten illoissa? Olen tuntenut useimmat omista ystävistäni kauemmin kuin mieheni. Meillä on yhteisiä muistoja ja asioita, jotka eivät miestäni kiinnosta. Emme puhu meikeistä tai vaatteista, mutta moni muu naisporukka puhuu - miksi ihmeessä miehet pitäisi raahata kuuntelemaan niitä juttuja? Me puhumme töistä, väitöskirjasta (jota yksi on tekemässä), matkoista, puutarhasta, ruoanlaitosta, kirjoista, elokuvista... Mitä ihmeen lisäarvoa kenellekään toisi se, että puolisoiden pitäisi olla mukana?
Moni käyttää naisten iltoja pettämisen peittelyyn. Mennään suoran pukin luo tai sitten kavereiden kanssa heruttelemaan baariin.
Eli joskus todellakin on kyse puolison/kumppanin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta silloin, kun ei enää tullakaan naisten iltaan tai se kumppani tulee mukana. Sitähän tässäkin ketjussa epäiltiin mutta joku jo älähti miesvihasta.
Olen nähnyt esim. salilla pariskuntia, jotka ei osaa tehdä liikkeitä edes yksin vaan toinen aina katsoo vieressä, mitä toinen tekee. Sitten jos nainen tulee yksin vaikka babyshoweriin niin mies soittelee n. 15 minuutin välein varmaan tarkastaen että ei olla pahoilla teillä. Keskeyttää aina ikävästi soitoillaan. Minusta aika sairasta.
Se oli tekosyy.