Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, jotka tekee kaiken AINA yhdessä
28.10.2018 |
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kommentit (131)
Minusta on ärsyttävää juuri tuo, kun pitää aina ottaa kaikkialle mukaan. On myös huolestuttavaa, jos on toisesta liian riippuvainen. Täytyy pysty olemaan hetkiä myös ilman kumppania. Entä jos tuleekin ero? Romahtaa varmaan täysin eikä ole mitään tukiverkostoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vain kateellinen, kun itse olet vanhapiika/vanhapoika.
Kyllä jotkut vain kasvavat yhteen ja tekevät kaiken yhdessä. Mietin vain, että mahtuuko ko suhteeseen sitten lapset? Lapsethan muuttavat perhedynamiikkaa.
Meillä ainakin äiti oli mustasukkainen miehestään eli meidän isästä. Jotenkin me lapset jäimme tämän tiiviin parisuhteen ulkopuolelle emmekä olleet perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies ei ole sairaalloisen mustasukkainen eristäjä.
Oi jestas sentään. Siis. Oi. Jestas. Sentään.
Täytyi johonkin väliin päästä haukkumaan miehiä, vai mitä? Ahdistaako, jos ei pääse?
Sairaalloin mustasukkaisuus ahdistaa... onneksi en ole koskaan joutunut sen kohteeksi, vaan puoliso on on ihan tervepäinen ihminen.
Totuus? Olen 45-vuotias nainen, ja fantasioin parisuhteesta jossa todellakin olisin prioriteeteissä ykkönen. Haluaisian jos nyt en symbioottista, niin kuitenkin hyvin läheisen suhteen ihmiseen, jonka kanssa voisin kahdestaan muuttaa vaikka tunturiseudun mökkiin - kyllästymättä, ja niin, ettei toinen kyllästyisi minuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ystäväsi oli p.a eikä varaa lahjaan, jos oli vaan epäsosiaalinen olo...jos on menettämässä mielenkiintonsa teihin jne. jne.
Mistä vaan voi johtua. Kun tullaan siihen elämänvaiheeseen, että moni löytää sen suuren rakkauden, niin ystävyyspiirit usein muuttuu.
Just näin. Ja onhan se todella raskasta jos joku kaipaa miestään kun on kahveella. Parempi siis ottaa äijä mukaan tai jäädä äijän kans kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin jotenkin vielä ymmärtää sen, että pääsääntöisesti tehdään kaikki yhdessä, mutta en sitä että yhtään mitään ei vaan yksinkertaisesti voi tehdä yksin, vaan mielummin sitten jää epäkohteliaasti synttäreiltä pois, koska mies on töissä 🤦♀️
Kyllä minusta kuulostaa siltä, että käytti miestä tekosyynä. Ei halunnut niille synttäreille.
Outo tekosyy mies ei pääse niin en tule minäkään... herättää lähinnä ihmettelyä.
Voisin itse aivan hyvin kuvitella sanovani noin etenkin jos kyse on jostain tapahtumasta mikä nyt ei niin hirveästi innosta, mutta jonne olisin voinut mennä jos mieskin olisi päässyt. Yksin sitten ei jaksakaan lähteä eikä viitsi sen enempää selitellä niin voi vaan sanoa että ei tulla nyt kun toinen ei pääse. Vaikka se tavallaan olisi vain osasyy. Se syy joka katkaisi kamelin selän. En nimittäin usko että kukaan jättäisi menemättä jos todella haluaisi mennä ja sitten toinen ei pääsekään. Siis ainakaan kaverinsa synttäreille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Aapee vaikuttaa vähän kateelliselta. Ei ole ilmeisesti löytänyt samanlaista sielunkumppania, kuin kaverinsa.
Sielunkumppanuus ei edellytä 24/7 symbioosia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Mä oon kyllä aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Ei puolisot kuulu tollasille reissuille. Ketään naista ei huolittaisi mukaan jos olis miesten paljureissut kyseessä. Kuka urpo edes tunkee tollaseen mukaan ?
Ja eikö tohon uuteen mieheen tutustuminen olisi joku muu tapahtuma sopinut paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä ovat olleet 2 vuotta, ettei mikään ihan uunituore suhde. Ap
Me ollaan oltu 24 vuotta yhdessä ja tehdään edelleen melkein kaikki yhdessä. Kun me vain niin hyvin viihdytään kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Tyyliin Lissu kutsuu sinut kahville, menet Pertin kanssa yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Tyyliin Lissu kutsuu sinut kahville, menet Pertin kanssa yhdessä?
Moni puoliso varmaan haluaa tyttöjen saunailtaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä ovat olleet 2 vuotta, ettei mikään ihan uunituore suhde. Ap
Me ollaan oltu 24 vuotta yhdessä ja tehdään edelleen melkein kaikki yhdessä. Kun me vain niin hyvin viihdytään kahdestaan.
Olette sitten löytäneet tismalleen samoista asioita kiinnostuneen kumppanin tai oppineet tykkäämään tismalleen samanlaisista asioista. Kyllä minäkin joskus katson mieheni seurassa televisiosta jalkapalloa, mutta en todellakaan ole hurahtanut siihen niin, että matkustaisin katsomaan pelejä. Hän on kokeillut ratsastamista minun mielikseni, mutta ei innostunut aloittamaan ratsastusharrastusta. Matkakohteidenkin suhteen meillä on erilaisia tarpeita ja toiveita, vaikka enimmäkseen yhdessä matkustammekin, ja ihan ajankäytöllisesti minun on paljon helpompi tavata ystäviäni töiden jälkeen kaupungilla kuin sopia kaikki tapaamiset niin, että mieskin on mukana. Ja sama hänellä, ei hän järjestä uimahallireissujaan kaverinsa kanssa niin, että minä pääsisin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kun menin naimisiin niin tyttöjen illat menetti merkityksensä. Minua ei kiinnosta tippaakaan juoda alkoholia, olla baareissa tai valvoa yötä jauhamassa roskaa.
Jos menee naimisiin niin se toinen on paras ystävä. Tietenkin sen haluaa mukaan.
Kuka on puhunut alkoholista ja baareista? Minä ja ystäväni vietämme tyttöjen "iltoja" lähinnä hevostalleilla ja sen jälkeen saunotaan. Useimmiten ajan omalla autolla kotiin yöksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Olin lukiolaisemme vanhempainillassa ja siellä yhden oppilaan vanhemmat kulkivat käsikädessä.
Jotenkin meni vähän överiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Mitä ihmeellistä siinä on, jos käy ruokakaupassa yhdessä. Totta kai käymme ja autokin on viety huoltoon yhdessä. Tänään minun piti käydä apteekissa, kysyin mieheltä, että lähdetkö matkaan hurukyytiin, ettei tarvi yksinään lähteä ajamaan. Paljon mukavampaa käydä yhdessä.
Se 24 vuotta yhdessä miehensä kanssa kulkenut
No AP:n frendi huomaa jossain vaiheessa, että frendit on kadonnut. Ei kukaan jaksa ystävää joka ei anna aikaa toisille. Ihan tervettä on nähdä ystäviä ilman kumppania.