Pariskunnat, jotka tekee kaiken AINA yhdessä

Jos pulison kanssa on vaan kivempaa?

Yhdessä ovat olleet 2 vuotta, ettei mikään ihan uunituore suhde. Ap

Me ollaan vähän tuollaisia poikaystävän kanssa. Molemmilla on suht vähän kavereita ja heitä tulee nähtyä harvemmin, ennen suhdettakin siis heitä tuli nähtyä yhtä harvoin. Meillä on samat kiinnostuksenkohteet ja halutaan viettää aikaa yhdessä. Viihdytään vaan kaksistaan hyvin.

Sinänsä tuo on kyllä outoa että ei voi tulla kaverinsa synttäreille jos mies töissä. 

Ehkä kaverisi jotenkin vaan haluaa eristäytyä miehensä kanssa? Ihmiset muuttuu suhteessa, joskus ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Jos pulison kanssa on vaan kivempaa?

Joo, mutta kyllä silti pitäisi jotain muutakin elämää olla. Viihdyn minäkin kumppanin kanssa ja kiva tehdä juttuja yhdessä, mutta haluan silti tavata ystäviäni myös ilman kumppania :) ap

10 vuotta yhdessä ja edelleen teemme kaiken yhdessä :-)

Molemmilla jonkinsortin läheisriippuvuus, jonka vuoksi olemme kärsineet aiemmissa parisuhteissamme.

Nyt löydettyämme toisemme, emme voisi enää onnellisempia olla, sillä tiedämme miltä toisesta tuntuu kun toinen ihminen on koko elämä, eikä mikään muu elämässä ole tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pulison kanssa on vaan kivempaa?

Joo, mutta kyllä silti pitäisi jotain muutakin elämää olla. Viihdyn minäkin kumppanin kanssa ja kiva tehdä juttuja yhdessä, mutta haluan silti tavata ystäviäni myös ilman kumppania :) ap

Jotkut muuttuu suhteissa sellaisiksi eristäytyneiksi. se on kyllä välillä rasittavaa. Onko kaverisi ollut aiemmissa suhteissa samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pulison kanssa on vaan kivempaa?

Joo, mutta kyllä silti pitäisi jotain muutakin elämää olla. Viihdyn minäkin kumppanin kanssa ja kiva tehdä juttuja yhdessä, mutta haluan silti tavata ystäviäni myös ilman kumppania :) ap

Jotkut muuttuu suhteissa sellaisiksi eristäytyneiksi. se on kyllä välillä rasittavaa. Onko kaverisi ollut aiemmissa suhteissa samanlainen?

Ei ole ikinä ollut! Tämän uuden suhteen myötä tätä on tullut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pulison kanssa on vaan kivempaa?

Joo, mutta kyllä silti pitäisi jotain muutakin elämää olla. Viihdyn minäkin kumppanin kanssa ja kiva tehdä juttuja yhdessä, mutta haluan silti tavata ystäviäni myös ilman kumppania :) ap

Ihmiset on erilaisia :)

Varmaankin näitä jotka ei facessakaan julkaise mitään ilman "Pekka henkilön Mirkku seurassa", eivät vaan osaa olla tai tehdä mitään yksin, koska varmaan liian pelottavaa.

Ehkä hän vain on löytänyt sen oikean, samalla parhaan ystävänsä ja tärkeysjärjestys elämässä muuttunut. Voithan sinä hänelle ystävällisesti asiasta huomauttaa, kertoa, että olisi kiva joskus ihan tyttöjenkin kesken tehdä taas jotain. Mutta jos hän ei halua, minkäs teet.

Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.

Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä. 

Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.

Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?

Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.

Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?

Rakastavaiset tekee noi. Ihmiset jotka ovat parisuhteessa vain rahan vuoksi eivät tuota koskaan voi ymmärtää.

Toivottavasti mies ei ole sairaalloisen mustasukkainen eristäjä.

Paniikkihäiriö?

Vierailija kirjoitti:

Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.

Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä. 

Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.

Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?

Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.

Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?

Asia olisi ollut ratkaistavissa sillä, että avaatte suunne ja sanotte suoraan. Turha jälkikäteen tänne itkeä, kun aikuisena ihmisenä et saanut suutasi auki. Sano nyt vielä, että ette ole ottaneet asiaa puheeksi vieläkään ja sama tulee toistumaan ja sitten taas itketään miten tyttöjen mökkireissu meni pilalle? :D

Voin jotenkin vielä ymmärtää sen, että pääsääntöisesti tehdään kaikki yhdessä, mutta en sitä että yhtään mitään ei vaan yksinkertaisesti voi tehdä yksin, vaan mielummin sitten jää epäkohteliaasti synttäreiltä pois, koska mies on töissä 🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pulison kanssa on vaan kivempaa?

Joo, mutta kyllä silti pitäisi jotain muutakin elämää olla. Viihdyn minäkin kumppanin kanssa ja kiva tehdä juttuja yhdessä, mutta haluan silti tavata ystäviäni myös ilman kumppania :) ap

Niin että sinun tapasi on ainoa oikea tapa?

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.

Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.

Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.

Kun menin naimisiin niin tyttöjen illat menetti merkityksensä. Minua ei kiinnosta tippaakaan juoda alkoholia, olla baareissa tai valvoa yötä jauhamassa roskaa.

Jos menee naimisiin niin se toinen on paras ystävä. Tietenkin sen haluaa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.

Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä. 

Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.

Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?

Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.

Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?

Ja siis meillä kaikilla muillakin oli puolisot ja lapsia. Olemme 45-vuotiaita. Kenenkään muun puoliso ei ole koskaan tunkenut mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Voin jotenkin vielä ymmärtää sen, että pääsääntöisesti tehdään kaikki yhdessä, mutta en sitä että yhtään mitään ei vaan yksinkertaisesti voi tehdä yksin, vaan mielummin sitten jää epäkohteliaasti synttäreiltä pois, koska mies on töissä 🤦‍♀️

Kyllä minusta kuulostaa siltä, että käytti miestä tekosyynä. Ei halunnut niille synttäreille.