Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, jotka tekee kaiken AINA yhdessä
28.10.2018 |
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää tällaisia ihmisiä. Ihan uskomatonta että voi kasvaa niin kiinni toiseen ihmiseen. Ja olen itsekin ehdottomasti enemmän seurustelevaa parisuhdetyyppiä kuin sinkkuna viihtyvää. Silti pakotan itseni tasasin väliajoin sosialisoimaan ystävieni kanssa vaikka tekisikin mieli pitää "parisuhdeilta mussun kanssa :)))))))" Ei voi tehdä hyvää olla niin riippuvainen muusta ihmisestä kuin itsestään. Paras ystäväni menee pian naimisiin - olen tosi onnellinen hänen puolestaan - mutta nyt jo hänen näkeminen kaksin ilman tätä miestä, ilman että he istuisivat toistensa sylissä on mahdottomuus. Taitaapi ystävyys kuolla pikku hiljaa
Sinä olet itsekäs. Miksi et voi mennä vaikka kylään heille? Jos joku ei halua puolisonia jonnekkin niin hän ei halua minuakaan.
Minua ei itseä ole koskaan haitannut kavereideni puolisot. Ihan samoista asioista voin puhua oli ne siinä tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos pulison kanssa on vaan kivempaa?
Minulla ainakin on puolison ja oman perheen kanssa kivempaa. Ystävätkin on yhteisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kun menin naimisiin niin tyttöjen illat menetti merkityksensä. Minua ei kiinnosta tippaakaan juoda alkoholia, olla baareissa tai valvoa yötä jauhamassa roskaa.
Jos menee naimisiin niin se toinen on paras ystävä. Tietenkin sen haluaa mukaan.
Mies mukaan omien ystävien synttäreille? Ystäväni seurusteli kerran sellainen tyypin kanssa, joka ei päästänyt ystävääni mihinkään yksin, aina tupasahti mies mukaan. Suhde onneksi päättyi ja löytyi fiksu mies tilalle.
Kyllä mies mukaan. Kyse ei ole mistään pakottamisesta vaan siitä että jos minut kutsutaan niin miehenikin kutsutaan.
Sellainen ihminen ei ole ystäväni joka ei halua tutustua mieheeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi itse olen löytänyt samanlaisen puolison kuin itse. Viihdytään perheenä hyvin ja kumpikin tarvitsee onneksi myös sitä omaa tilaa.
Ja minä. Viihdytään hyvin pariskuntana ja perheenä. Kumpikaan ei kaipaa omaa tilaa, töissä kun menee niin paljon aikaa.
Minulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun joku puhuu puolisonsa puolesta.
Ehkä tuntee puolisonsa niin hyvin, että voi sanoa hänen puolestaan. Omaa puolisoani yritin alkuvuosina kehoittaa menemään työpaikkansa pikkujouluihin tai kavereiden kanssa oluelle tms. Mutta sanoi, ettei kiinnosta, on mieluummin kotona. Joten lopetin tämän ja hyväksyin miehen sellaisena, kuin hän on. Olemme kumpikin kotonaviihtyvää sorttia, joten voimme kumpikin sanoa toisen puolesta, että emme kaipaa kummemmin omaa tilaa. Viihdymme yhdessä ja harrastamme yhdessä ja vietämme aikaa mielellämme toisten seurassa. Tuttavamme ovat aika lailla yhteisiä, joten kylästemmekin yhdessä.
Miksi muuttaa elämäntyyliään väkisin, jos kumpikin on tyytyväisiä
se 24 vuotta yhdessä
Mites kun se puoliso kuolee? Meettekö perässä? Aina välillä on kuolinilmoituksia joissa puolisot ovat kuolleet aika lähekkäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Mä oon kyllä aloittajan kanssa samoilla linjoilla. Ei puolisot kuulu tollasille reissuille. Ketään naista ei huolittaisi mukaan jos olis miesten paljureissut kyseessä. Kuka urpo edes tunkee tollaseen mukaan ?
Ja eikö tohon uuteen mieheen tutustuminen olisi joku muu tapahtuma sopinut paremmin.
Meillä on kaikki ystävät yhteisiä.
Vaimoni voi soittaa koska tahansa ystävilleni ja minä hänen ystäville koska ne kaikki on kummankin ystäviä.
Sama juttu sukulaisten kanssa. Monesti sukulaiset (esim. vanhempani) soittaa vaimolleni ennen kuin minulle.
Minä olen appiukkoni kanssa niin läheinen että viestittelemme päivittäin.
Älä mene ainakaan naimisiin jos et ole valmis jakamaan elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Me ollaan oltu yli 30 v yhdessä ja tehdään työtkin yhdessä perheyrityksessä. Ollaan melkeinpä 24/7 symbioosissa. Eikä ahdista ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi itse olen löytänyt samanlaisen puolison kuin itse. Viihdytään perheenä hyvin ja kumpikin tarvitsee onneksi myös sitä omaa tilaa.
Ja minä. Viihdytään hyvin pariskuntana ja perheenä. Kumpikaan ei kaipaa omaa tilaa, töissä kun menee niin paljon aikaa.
Minulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun joku puhuu puolisonsa puolesta.
Niinhän edellinenkin puhui...
Vierailija kirjoitti:
Mites kun se puoliso kuolee? Meettekö perässä? Aina välillä on kuolinilmoituksia joissa puolisot ovat kuolleet aika lähekkäin.
Se olisi suotavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi itse olen löytänyt samanlaisen puolison kuin itse. Viihdytään perheenä hyvin ja kumpikin tarvitsee onneksi myös sitä omaa tilaa.
Ja minä. Viihdytään hyvin pariskuntana ja perheenä. Kumpikaan ei kaipaa omaa tilaa, töissä kun menee niin paljon aikaa.
Minulla nousee aina niskakarvat pystyyn, kun joku puhuu puolisonsa puolesta.
Ehkä tuntee puolisonsa niin hyvin, että voi sanoa hänen puolestaan. Omaa puolisoani yritin alkuvuosina kehoittaa menemään työpaikkansa pikkujouluihin tai kavereiden kanssa oluelle tms. Mutta sanoi, ettei kiinnosta, on mieluummin kotona. Joten lopetin tämän ja hyväksyin miehen sellaisena, kuin hän on. Olemme kumpikin kotonaviihtyvää sorttia, joten voimme kumpikin sanoa toisen puolesta, että emme kaipaa kummemmin omaa tilaa. Viihdymme yhdessä ja harrastamme yhdessä ja vietämme aikaa mielellämme toisten seurassa. Tuttavamme ovat aika lailla yhteisiä, joten kylästemmekin yhdessä.
Miksi muuttaa elämäntyyliään väkisin, jos kumpikin on tyytyväisiä
se 24 vuotta yhdessä
Minä arvostan miestäni niin paljon, etten puhuisi hänen puolestaan. Enkä hyväksyisi, jos hän puhuisi minun puolestani. Ja olen iloinen siitä, ettei mieheni istu yksin kotona silloin, kun minä olen työmatkoilla tai työpaikan pikkujouluissa tai muissa tilaisuuksissa, vaan hänellä on omat verkostonsa ja menonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Asutaan maalla ja kyllä kun lähikaupunkiin lähdetään ostoksille yleensä koko perhe on mukana. Siinä sitten pikkuisen erikokoonpainoilla käydään eri kaupoissa riippuen mitä asioita kenelläkin on. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Kyllä ja kyllä. Eri vastaaja mutta myös yli 20 vuotta yhdessä.
Mites lääkärissä käynnit?
No toistaiseksi emme ole sairastelleet, että tarvitsisi juuri lääkärissä käydä, mutta jos näin olisi niin kyllä yleensä liikutaan yhdessä ja toinen menee asioilleen ja toinen sinne lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Muuten kyllä ymmärrän tilaneen ja miksi oli ikävää että mies tuli mukaan, mutta minkä ihmeeeen takia ette tuossa kohtas sanoneet kun hön mainitsi että "Y" on ehkä tulossa, ettei se sovi? että kukaan muukaan ei ota puolisoa mukaan ja et ajatus oli tyttöjen illasta. jos siitä loukaantuu niin hänen häpeä. noinpäin ymmärrän loukkaanimisen jos sanotte vasta sitten kun mies on jo ollut ja tilanne mennyt. Siinä kohtaa tämä yatävä varmaan nolostui ja häpeentyi ettei ollut tajunnut tilannetta tai luulee ettette pitäneet hänen puolisosta. toisinpäin ei olis samanlaista ongelmaa välttämättä tullut..
Me aidosti luultiin tuon olevan vitsi. Tämä oli muistaakseni viides kerta kun homma järkättiin ja meillä kaikilla oli jo ollut puolisot vaikka kuinka kauan ja lapsiakin. Pelin henki oli aivan selkeä - tämä oli aina ollut ns. naisten reissu. Ei kenellekään tullut edes mieleen (tai sitten oltiin liian lampaita kysymään) että et kai oikeasti tarkoita että se y todella olisi tulossa mukaan.
Kun kyseessä oli perinteinen, jo vuosia jatkunut juttu, niin ei pälkähtänyt päähänkään että joku todella toisi sinne parin kuukauden aikaisen miesystävän. Mutta he kuulemma halusivat tehdä kaiken yhdessä ja mies halusi tutustua naisystävänsä ystäviin.
Nämä kaksi eivät enää ole yhdessä, tästä on aikaa reilu vuosi. Ehtivät seurustella yhteensä n. vuoden jos muistan oikein.
En tiedä mitä tarkoitat tuolla "toisinpäin ei olis samanlaista ongelmaa välttämättä tullut". Ilmeisesti että joku random tyttöystävä olisi tervetullut miesten perinteiselle mökkireissulle? En oikeen usko. Muistan kun kerran heitin mieheni mökille tällaiselle reissulle ja jatkoin matkaani oman kaverini luokse lähiseudulle. Ne ilmeet kun ajoin pihaan...Ja tunsin sentään ne muut ukot todella hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Miksi pitää olla edes naisten iltoja?
Minulla oli yksi kaveri, joka alkoi yhtäkkiä raahaamaan miehensä kaikkiin tapaamisiin. Ukko änkesi kerran tyttöjen iltaan, jonka jälkeen kaveria ei enää kutsuttu. Muistaakseni toi sen jopa luokkakokoukseenkin ylimääräisenä. Myöhemmin paljastui, että kaveri eli hellan ja nyrkin välissä ja mustasukkainen mies ei päästänyt häntä mihinkään yksin. En voi sille mitään, että kun kuulen näistä vain kaksistaan liikkuvista pareista, niin mieleen tulee se, että jos nainen uskaltaa lähteä johonkin yksin, niin nyrkki laulaa myöhemmin. Eli ennemmän tai vähemmän pakosti otetaan mies aina mukaan, mutta sitten hymyssä suin kerrotaan, että kun tuo Make on niin ihana, niin siksi otin sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kun menin naimisiin niin tyttöjen illat menetti merkityksensä. Minua ei kiinnosta tippaakaan juoda alkoholia, olla baareissa tai valvoa yötä jauhamassa roskaa.
Jos menee naimisiin niin se toinen on paras ystävä. Tietenkin sen haluaa mukaan.
Kuka on puhunut alkoholista ja baareista? Minä ja ystäväni vietämme tyttöjen "iltoja" lähinnä hevostalleilla ja sen jälkeen saunotaan. Useimmiten ajan omalla autolla kotiin yöksi.
Miksi siellä pitää olla yömyöhään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Miksi?
Me ei olla mikään tiivis kaveriporukka. Meillä on yhteinen menneisyys ja tää on ollut vähän kuin joku pienimuotoinen luokkakokous ja aina on ollut hulvattoman hauskaa juuri siksi, että tavataan hyvin harvoin, mutta silti tunnetaan toisemme tosi läpikotaisin. En ole ikinä edes tavannut muutaman puolisoa, pari noista on niin läheisiä, että myös puolisot tuntevat toisensa. Tämä kyseinen kaveri, joka sen uuden miehen sinne raahasi ei ole esim. koskaan tavannut minun miestäni tai lapsiani.
Ja vaikka kyseessä olisi joku tiivis kaveriporukka, joka pitää yhtä myös perhetuttuina, niin se uusi puoliso kyllä tuotaisi sitten johonkin pariskuntien yhteiseen juttuun, ei nyt todellakaan johonkin naisten iltaan.
Todella kummallinen ja vaivautunut tilanne tuosta syntyi, varsinkin kun ei tiedetty että mies tulee mikaan. Luulimme oikeasti kaikki huonoksi vitsiksi kun x sanoi jossain viestiketjussa että y ehkä pääsee mukaan.
Miksi pitää olla edes naisten iltoja?
Mitä ihmeen pahaa on naisten illoissa? Olen tuntenut useimmat omista ystävistäni kauemmin kuin mieheni. Meillä on yhteisiä muistoja ja asioita, jotka eivät miestäni kiinnosta. Emme puhu meikeistä tai vaatteista, mutta moni muu naisporukka puhuu - miksi ihmeessä miehet pitäisi raahata kuuntelemaan niitä juttuja? Me puhumme töistä, väitöskirjasta (jota yksi on tekemässä), matkoista, puutarhasta, ruoanlaitosta, kirjoista, elokuvista... Mitä ihmeen lisäarvoa kenellekään toisi se, että puolisoiden pitäisi olla mukana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan oltu yhdessä 20 vuotta ja edelleen tehdään kaikki yhdessä paitsi työt. Ja hyvältä tuntuu edelleen.
Käyttäkö yhdessä kaupassa ja viette yhdessä auton huoltoon?
Itse en kyllä ainakaan ruokakauppaan ottaisi äijää - tosin hän kyllä maksaa meidän ruokalaskun.
Mitä ihmeellistä siinä on, jos käy ruokakaupassa yhdessä. Totta kai käymme ja autokin on viety huoltoon yhdessä. Tänään minun piti käydä apteekissa, kysyin mieheltä, että lähdetkö matkaan hurukyytiin, ettei tarvi yksinään lähteä ajamaan. Paljon mukavampaa käydä yhdessä.
Se 24 vuotta yhdessä miehensä kanssa kulkenut
Hommasitteko aina lapsenvahdin siksi aikaa, että pääsette käymään yhdessä hammaslääkärissä tai parturissa?
Vierailija kirjoitti:
Jos pulison kanssa on vaan kivempaa?
Luitko aloitusta? Ystävä ei voinut lähteä edes silloin mukaan, kun mies oli töissä ja hän yksin.
Muuten kyllä ymmärrän tilaneen ja miksi oli ikävää että mies tuli mukaan, mutta minkä ihmeeeen takia ette tuossa kohtas sanoneet kun hön mainitsi että "Y" on ehkä tulossa, ettei se sovi? että kukaan muukaan ei ota puolisoa mukaan ja et ajatus oli tyttöjen illasta. jos siitä loukaantuu niin hänen häpeä. noinpäin ymmärrän loukkaanimisen jos sanotte vasta sitten kun mies on jo ollut ja tilanne mennyt. Siinä kohtaa tämä yatävä varmaan nolostui ja häpeentyi ettei ollut tajunnut tilannetta tai luulee ettette pitäneet hänen puolisosta. toisinpäin ei olis samanlaista ongelmaa välttämättä tullut..