Lue keskustelun säännöt.
Pariskunnat, jotka tekee kaiken AINA yhdessä
28.10.2018 |
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kun menin naimisiin niin tyttöjen illat menetti merkityksensä. Minua ei kiinnosta tippaakaan juoda alkoholia, olla baareissa tai valvoa yötä jauhamassa roskaa.
Jos menee naimisiin niin se toinen on paras ystävä. Tietenkin sen haluaa mukaan.
Tämä ❤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvelisin, ettei tämä ystävä välitä seurastasi ainakaan kahden kesken. Mitäpä jos kysyisit miten asian laita on? Suoraan tuollaista ei välttämättä kehtaa sanoa, mutta eipä tuo pähkäilysi av:ssa auta. Joskus ihmisillä ja ystävillä ei vain synkkaa, ei se ole kenenkään syy. Kysy suoraan valittelun sijaan. Ehkä ystävä vaivautuu kerran tai kaksi näkemään sinua ilman miestään kunnes ei vain enää kestä seuraasi ilman muita ihmisiä. Sittenpä tiedät etsiä itsesi kaltaista seuraa, kaikki voittavat.
En ymmärrä miksi aina ja joka paikassa pitäisi olla yhdessä. Minusta kummallakin saa olla omia ystäviä joita tapaa yksin välillä yhdessä jolloin kaikkien puolisot on myös mukana.
Lähinnä tulee mieleen, että kaverisi puoliso ei hyväksy, että tapailisi kavereitaan ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies ei ole sairaalloisen mustasukkainen eristäjä.
Oi jestas sentään. Siis. Oi. Jestas. Sentään.
Täytyi johonkin väliin päästä haukkumaan miehiä, vai mitä? Ahdistaako, jos ei pääse?
Läheisriippuvuus on aivan eri asia. Mutta no, jos tuo on aidosti heidän molempien valinta, niin mikäpä siinä. Itse en voisi tuollaisessa suhteessa olla. Sitten, jos kyse onkin toisen ihmisen mustasukkaisuudesta tai muusta kontrollin tarpeesta, niin se on huonompi juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kun menin naimisiin niin tyttöjen illat menetti merkityksensä. Minua ei kiinnosta tippaakaan juoda alkoholia, olla baareissa tai valvoa yötä jauhamassa roskaa.
Jos menee naimisiin niin se toinen on paras ystävä. Tietenkin sen haluaa mukaan.
Kiva että sinä elät ainoastaan puolisosi kautta, mutta ethän ole niin moukka että pilaat muilta rennon olemisen tämän vuoksi? Jääkää kotiin niin kaikilla on kivempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Asia olisi ollut ratkaistavissa sillä, että avaatte suunne ja sanotte suoraan. Turha jälkikäteen tänne itkeä, kun aikuisena ihmisenä et saanut suutasi auki. Sano nyt vielä, että ette ole ottaneet asiaa puheeksi vieläkään ja sama tulee toistumaan ja sitten taas itketään miten tyttöjen mökkireissu meni pilalle? :D
No ei nyt siinä tilanteessa ruvettu sanomaan, mutta ollaan jälkikäteen sanottu, tietenkin.
Josta siis tämä miehensä tuonut loukkaantui.
Kun kuuden ihmisen aikataulujen sopiminen on aina hiukan haastavaa ja se on vaatinut jonkinlaisen kimmokkeen siitä, miten kivaa viimeksi oli, niin homma vaan sitten hiipuu, kun kukaan ei halua tarttua toimeen ja olla esim. se ikävä tyyppi, että tällä kertaa ei niitä puolisoita mukaan. Tai sitten muutetaan tapahtuman luonnetta, kaikille puolisot ja perheet mukaan ja iso vuokramökki jne.
Näin ne perinteet sitten kuolee. Oli kivaa, mutta elämässä paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi sietää tällaisia ihmisiä. Ihan uskomatonta että voi kasvaa niin kiinni toiseen ihmiseen. Ja olen itsekin ehdottomasti enemmän seurustelevaa parisuhdetyyppiä kuin sinkkuna viihtyvää. Silti pakotan itseni tasasin väliajoin sosialisoimaan ystävieni kanssa vaikka tekisikin mieli pitää "parisuhdeilta mussun kanssa :)))))))" Ei voi tehdä hyvää olla niin riippuvainen muusta ihmisestä kuin itsestään. Paras ystäväni menee pian naimisiin - olen tosi onnellinen hänen puolestaan - mutta nyt jo hänen näkeminen kaksin ilman tätä miestä, ilman että he istuisivat toistensa sylissä on mahdottomuus. Taitaapi ystävyys kuolla pikku hiljaa
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Jos vain kyllästynyt teihin? Toisista kavereista kasvaa eroon. Tietyistä elämänvaiheista kasvaa eroon. Mäkin tein hajueron yhteen vanhaan opiskelijakaveriporukkaan. Huomasin, että opiskelu oli se liima mikä oli pitänyt meidät yhdessä.
Seurustelu vaikuttaa meihin eri tavalla. Toiset menettää mielenkiintonsa moneen muuhun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan miehen kanssa tuollaisia. muutin miehen perässä tämän kotipaikkakunnalle josta en tuntenut ketään joten miehen kavereista tuli miunkin kavereita joita nähdään oikeastaan aina yhdessä. Myös minun vanhoja kavereita tavatessa mies on usein mukana. Käydään yhdessä myös kaupassa, baarissa, saunomassa kavereilla jne. Ihan vaan siksi että meillä on kivaa yhdessä :) kummallakin on kuitenkin täysi vapaus sanoa että nyt tahtoisin lähteä vaikkapa baariin kavereiden kanssa ilman sinua ja se on ihan fine. Kerran ollaan suhteemme aikana kumpikin niin tehty kun ei koeta tarvetta enempään :D miehen kaverit (eli ne nykyiset minunkin kaverit) on tunteneet mieheni kaikki melkein kymmenen vuoden ajan ja heillä on tosi avoimet puhevälit ja heistä jokainen voisi milloin tahansa sanoa miehelle että nyt voisit jättää naisesi kotiin tällä kertaa mutta eipä kukaan ole sanonut.
En kuitenkaan itsekkään jättäisi menemättä johonkin synttäreille tms ihan vaan siksi että mies ei pääsisi mukaan. En ole läheisriippuvainen ja osaan mennä kodin ulkopuolelle myös ilman miestä tarvittaessa, miehen kanssa vaan sattuu olemaan yleensä kivempaa. Tyttöjen iltaan ei tulisi mieleenkään raahata miestä mukana :D Ja sitäpaitsi jos vain minut on kutsuttu johonkin ja mieskin tahtoisi tulla niin kysyn aina että sopiiko että hänkin tulee. En automaattisesti oleta että mieheni on kaikkialle tervetullut, eikä mieskään vastaavassa tilanteissa olettaisi minun olevan.
Aapee vaikuttaa vähän kateelliselta. Ei ole ilmeisesti löytänyt samanlaista sielunkumppania, kuin kaverinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan kyllä tavallaan vähän tuollaisia, eipä paljon omia menoja ole töiden lisäksi kummallakaan. Yhdessä mennään sitten jos mennään. Jopa suihkuun.
Molemmat käy töissä, toinen vielä kolmivuorossa, niin yhteinen aika vietetään kyllä mieluiten sitten yhdessä. Tosin sinkkuina ollaan sitten oltu myöskin kotihiiriä, että yksin sitten vietetty aika paljon aikaa että tavallaan ei ole kyllä suhteen myötä muuttunut asia se osalta. Kavereita on molemmilla, mutta oikeastaan kaikki asuvat kaukana joten yhteydenpito on lähinnä sähköistä, eikä siis nähdä livenä niin kovin usein.
Eikä ole hirveän tuore suhde, 5 vuotta ollaan yhdessä oltu josta 4 saman katon alla ja pari naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän vain on löytänyt sen oikean, samalla parhaan ystävänsä ja tärkeysjärjestys elämässä muuttunut. Voithan sinä hänelle ystävällisesti asiasta huomauttaa, kertoa, että olisi kiva joskus ihan tyttöjenkin kesken tehdä taas jotain. Mutta jos hän ei halua, minkäs teet.
Parempi pyytää, että kyseinen mies tulisi puolisonsa mukana kahville. Ei tulisi eroahdistusta. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies ei ole sairaalloisen mustasukkainen eristäjä.
Tämä tuli itsellekin mieleen. Siskon eksä oli sellainen. Onneksi siskon silmät avautuivat ja tajusi erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään omaa aikaa eikä kavereitakaan nähdä enää ilman kumppania. Mitä ihmettä!? Yksi hyväkin ystäväni on tullut tällaiseksi, ettei ole enää muuta elämää, kuin mies ja kaikki tehdään miehen kanssa yhdessä. Tyttöjen illat jää väliin, kahvittelut jää väliin ym.
Viimeksi jätti yhden ystävän synttärit välistä, kun hänen miehensä ei työn vuoksi päässyt tulemaan, niin ei halunnut tulla sitten yksin!? Ja heillä EI OLE lapsia.
Läheisriippuvuus? Pelottaa jopa vähän ystävän puolesta, että onko kaikki siinä suhteessa ihan hyvin... Ennen ollut siis hyvinkin sosiaalinen ihminen, joka on välittänyt ystävistään.
Kun menin naimisiin niin tyttöjen illat menetti merkityksensä. Minua ei kiinnosta tippaakaan juoda alkoholia, olla baareissa tai valvoa yötä jauhamassa roskaa.
Jos menee naimisiin niin se toinen on paras ystävä. Tietenkin sen haluaa mukaan.
Mies mukaan omien ystävien synttäreille? Ystäväni seurusteli kerran sellainen tyypin kanssa, joka ei päästänyt ystävääni mihinkään yksin, aina tupasahti mies mukaan. Suhde onneksi päättyi ja löytyi fiksu mies tilalle.
Vierailija kirjoitti:
Aapee vaikuttaa vähän kateelliselta. Ei ole ilmeisesti löytänyt samanlaista sielunkumppania, kuin kaverinsa.
Tuskin. Mutta itse kyllä jättäisin kyseisen ihmisen rauhaan enkä pyytäisi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Se vielä menee, ettei tule minnekään yhteisiin rientoihin, mutta pahimpia ovat ne, jotka raahaavat sen kumppanin kaikkialle.
Meillä esim. on naisporukka, joka kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti tyyliin yhdeksi yöksi jonkun mökille - ehkä kerran kolmessa vuodessa. Jauhetaan suoraan sanottuna ihan vaan aina ja uudestaan vanhoista ajoista, saunotaan ja lillutaan paljussa nakkena ja juodaan viiniä.
Edellisellä kerralla yhden meistä oli sitten raahattava puolisonsa sinne mukaan. Olisi pitänyt kollektiivisesti sanoa että ei käy, mutta oltiin liian mykistyneitä ja lampaita.
Hirmu kiva sitten siinä kuusi lapsuudesta toisensa tuntenutta naista ja yksi uppo-outo mies. Ennen avauduttiin ihan luottamuksella vaikka omista vanhemmista - jotka meistä useimmat tunsivat hyvin, kun samassa koulussa ja samassa lähiössä kasvoimme tai parisuhteistamme. Tämä mies vielä sitten osallistui isolla O:lla, eli hänelle piti selittää kaikki taustat sieltä aikojen takaa, mikään keskustelu ei ednnyt minnekään kun tämä yksi jankkasi että niin kenen isä siis tämä Eero olikaan?
Sanomattakin olin selvää, että saunominen jne. piti järkätä erilailla. Ensin muut ja sitten erikseen tämä pariskunta. Tuli vuorot.
Ylu kymmenen vuotta jatkunut perinne jotenkin kuoli siihen. En tajua mitä tämän pariskunnan ja varsinkin sen miehen päässä liikkui. Eikö hän tajunnut tunnelmaa vaivaantuneeksi? Eikö vanha kaverimme tajunnut, että jotain on erilailla ja tunnelma on varautunut?
Olen ollut kummallakin puolella tuossa tilanteessa.
Sinun pitää ymmärtää että kaverisi elämä on muttunut ja samoin kaverisi.
Kaverisi haluaa ja hänen oikeastaan täytyy tutustuttaa teidät hänen miehelle ja toisinpäin. Jos se ei teille käy niin ikävä kyllä ystävyytenne on mennyt. Syy on teidän ei hänen.
Jos tämä puoliso on kaverisi aviomies (tai tuleva) niin hän on tärkeämpi kuin te kaikki naisrt yhteensä hänelle. Jos ette ole valmiita tututumaan hänen elämänsä tärkeimpään ihmiseen niin ette ole hänen ystäviään.
Jos ystäväsi oli p.a eikä varaa lahjaan, jos oli vaan epäsosiaalinen olo...jos on menettämässä mielenkiintonsa teihin jne. jne.
Mistä vaan voi johtua. Kun tullaan siihen elämänvaiheeseen, että moni löytää sen suuren rakkauden, niin ystävyyspiirit usein muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin jotenkin vielä ymmärtää sen, että pääsääntöisesti tehdään kaikki yhdessä, mutta en sitä että yhtään mitään ei vaan yksinkertaisesti voi tehdä yksin, vaan mielummin sitten jää epäkohteliaasti synttäreiltä pois, koska mies on töissä 🤦♀️
Kyllä minusta kuulostaa siltä, että käytti miestä tekosyynä. Ei halunnut niille synttäreille.
Outo tekosyy mies ei pääse niin en tule minäkään... herättää lähinnä ihmettelyä.
Olisi ollut kaverilta kohteliasta ainakin kysyä, voiko mies tulla mukaan eikä vaan raahata häntä sinne ilman muiden suostumusta. Kyllä minäkin tykkään mieheni ottaa mukaan milloin minnekin, mutta ymmärrän silti että on kohteliasta kysyä muiden osapuolten mielipidettä asiaan.