ADD ja se ihana tunne kun sairastuu kunnolla, jolloin saa hetken rauhan tekemättömiltä tehtäviltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa muuten todella tutulta, mutta en käytä päihteitä. Vahva epäilys ADDsta. Tämä asioiden siirtely on käytännössä menetettyä aikaa, sitä ei korvaa enää mikään. Vaikka tämä tuska on koko ajan pään sisällä, en pysty tekemään tälle mitään.

Mä en ikinä, siis ikinä puhu tästä kenellekään. Oletan, että kukaan ei ymmärrä sitä, että joku pienikin hoidettava asia voi lamauttaa tosi pahasti. Toisaalta saan jotkut asiat hoidettua ihan hyvin, ehkä voi sanoa, että olen monessa asiassa pärjännyt ihan hyvinkin, siis siihen nähden, että todennäköisesti mulla on ADD (tmv.). Mutta jos joskus vaikka tunnen tyytyväisyyttä siitä, että olen saanut vaikkapa siivottua tai hoidettua tiskit, samalla tulee olo, että tämähän on s a a t a n a  ihan normaalia, kaikki pystyvät tähän, miten voin paukutella henkseleitäni jostain imuroimisesta. 

nro 1

Joo ymmärrän. Jo tiskaamisesta pitäisi tulla tunnustusta vaikka mitalin muodossa ja jos koko kämpän saa siivottua, niin torilla tavataan.

Mulla on ihan tosi paha olo just nyt, mutta tuo "torilla tavataan" nauratti. Kiitos siitä!

1

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa muuten todella tutulta, mutta en käytä päihteitä. Vahva epäilys ADDsta. Tämä asioiden siirtely on käytännössä menetettyä aikaa, sitä ei korvaa enää mikään. Vaikka tämä tuska on koko ajan pään sisällä, en pysty tekemään tälle mitään.

Jälkikäteen analysoituna vanhempieni erossa minä jäin add:lle vahingollisempaan ympäristöön ruokkimaan jatkuvaa stimulanttien nälkää ja siksi olen myös päihdeongelmainen. Sisarukseni on elänyt järkevämpää elämää ja on stimuloinut itseään päihteiden sijaan urheilulla. Tilanteestani huolimatta olen onnekas, etten ole vankilassa tai kuollut. Siitä saan kiittää puolisoani, joka on pääsääntöisesti hoitanut kotityöt, laskujen maksut jne. Tosin ihan viimeaikoina on ensimmäistä kertaa elämässäni itsetuhoiset ajatukset nostaneet kunnolla päätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa muuten todella tutulta, mutta en käytä päihteitä. Vahva epäilys ADDsta. Tämä asioiden siirtely on käytännössä menetettyä aikaa, sitä ei korvaa enää mikään. Vaikka tämä tuska on koko ajan pään sisällä, en pysty tekemään tälle mitään.

Mä en ikinä, siis ikinä puhu tästä kenellekään. Oletan, että kukaan ei ymmärrä sitä, että joku pienikin hoidettava asia voi lamauttaa tosi pahasti. Toisaalta saan jotkut asiat hoidettua ihan hyvin, ehkä voi sanoa, että olen monessa asiassa pärjännyt ihan hyvinkin, siis siihen nähden, että todennäköisesti mulla on ADD (tmv.). Mutta jos joskus vaikka tunnen tyytyväisyyttä siitä, että olen saanut vaikkapa siivottua tai hoidettua tiskit, samalla tulee olo, että tämähän on s a a t a n a  ihan normaalia, kaikki pystyvät tähän, miten voin paukutella henkseleitäni jostain imuroimisesta. 

nro 1

Joo ymmärrän. Jo tiskaamisesta pitäisi tulla tunnustusta vaikka mitalin muodossa ja jos koko kämpän saa siivottua, niin torilla tavataan.

Mulla on ihan tosi paha olo just nyt, mutta tuo "torilla tavataan" nauratti. Kiitos siitä!

1

Anytime ;)

Hei käykää adhd-aikuiset foorumilla,myös add-ihmisiä paljon siellä.Omaa oloa ainakin helpotti vertaistuki.T.diagnosoitu,lääkityksellä joka hiukan auttaa,silti tämmöinen kummajainen...tsemppiä!

Mitä hyötyä on ollut diagnoosin saamisesta? Onko siitä ollut jotain käytännön apua elämässä?

Laiskamato-sydrooma mihin pitää saada reseptillä piriä, vittu muuta tarvita kuin kunnon raippa ja joku sitä heiluttaa!

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyötyä on ollut diagnoosin saamisesta? Onko siitä ollut jotain käytännön apua elämässä?

No ystävälläni ainakin lääkityksen saaminen diagnoosin myötä, jolloin hän pystyi hyödyntämään potentiaaliaan ja hoitamaan ne niin vastenmieliset tehtävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, jos olet siellä, kerro lisää elämästäsi. Miten sait diagnoosin?

viestien nro 1 ja 2 kirjoittaja

Eipä ole diagnoosia, mutta sisaruksellani on ja minä olen meistä selkeämpi tapaus. Harmi vaan, että sain tietää sisarukseni saamasta diagnoosista vasta jokin aika sitten ja olen ehtinyt elämään jo pitkään päihdeelämää ja en taida koskaan pystyä olemaan tarpeeksi kauan selvinpäin, että minut saataisiin diagnosoitua. Päihteidenkäytön lopettaminen onnistuu kyllä helposti, mutta tällöin ei mene kauaa, kun alan murtua tarkkaavaisuusoireiden edessä ja en halua enää koskaan kokea uudelleen sitä, kun henkinen murtuminen tekee minut psykoottiseksi. Elän toisinsanoen ansassa. En kestä enää oireita ilman lääkkeitä (tällä hetkellä siis helpotan oloa päihteillä), mutta en saa lääkkeitä ennen diagnoosia, kun se vaatisi selvinpäin oloa ja henkisen murtumisen ja mahdollisen psykoosin. Elämäni on lähes turhaa. Vain läheisten tunteiden huomioiminen saa minut olemaan tekemättä itsaria.

Ap

Skitsofrenia tai joku psykoottinen masennus tuo on, ei ADHD tai add aiheuta psykooosin oireita.

Vierailija kirjoitti:

Laiskamato-sydrooma mihin pitää saada reseptillä piriä, vittu muuta tarvita kuin kunnon raippa ja joku sitä heiluttaa!

Niin, joku. Haluatko sinä olla se joku? Se, joka auttaa elämän strukturoimisessa. En mä ainakaan mitään lääkkeitä haluaisi.

Tiedän, että tuo oli vain heitto, halu purkaa omaa pahaa oloa, mutta kyllä monella varmasti auttaa se, että on joku ulopuolelta tuleva struktuuri. Neurologisesti normaali ei sellaista tarvitse, se struktuuri löytyy pään sisältä. Kyllä mullakin hetkellisesti on tehokkaampia jaksoja, mutta aina ne lopulta kaatuvat ahdistukseen. Kyllä mä melko hyvin saan mieheni kanssa pyöritettyä kahden lapsen perhettä ja omakotitaloa, mutta koko ajan jyrkänteen reunalla ja itsetuhon vallassa.

nro 1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, jos olet siellä, kerro lisää elämästäsi. Miten sait diagnoosin?

viestien nro 1 ja 2 kirjoittaja

Eipä ole diagnoosia, mutta sisaruksellani on ja minä olen meistä selkeämpi tapaus. Harmi vaan, että sain tietää sisarukseni saamasta diagnoosista vasta jokin aika sitten ja olen ehtinyt elämään jo pitkään päihdeelämää ja en taida koskaan pystyä olemaan tarpeeksi kauan selvinpäin, että minut saataisiin diagnosoitua. Päihteidenkäytön lopettaminen onnistuu kyllä helposti, mutta tällöin ei mene kauaa, kun alan murtua tarkkaavaisuusoireiden edessä ja en halua enää koskaan kokea uudelleen sitä, kun henkinen murtuminen tekee minut psykoottiseksi. Elän toisinsanoen ansassa. En kestä enää oireita ilman lääkkeitä (tällä hetkellä siis helpotan oloa päihteillä), mutta en saa lääkkeitä ennen diagnoosia, kun se vaatisi selvinpäin oloa ja henkisen murtumisen ja mahdollisen psykoosin. Elämäni on lähes turhaa. Vain läheisten tunteiden huomioiminen saa minut olemaan tekemättä itsaria.

Ap

Skitsofrenia tai joku psykoottinen masennus tuo on, ei ADHD tai add aiheuta psykooosin oireita.

Miten niin ei? Eihän se neurologinen poikkeama ole ainoa ominaisuus, joka ihmisellä on. Mä joskus ajattelen, että ihme, etten ole koskaan mennyt psykoosiin. Se nyt ei varmaankaan vain kuulu psyykeni rakenteeseen, olen erilaisesta puusta veistetty. Mutta kyllä mä aika aallonpohjassa olen ollut monesti, ja veikkaisinpa, että juuri tämän keskittymishäiriön takia. AINA, ihan aina, olen tuntenut, että musta ei vain ole samaan kuin muut ihmiset, en vain kykene hoitamaan niitä yksinkertaisia juttuja, joita muut hoitavat jatkuvasti päivästä toiseen.

1

Vierailija kirjoitti:

Mä oon koko elämäni yrittänyt peitellä sitä, että en vain pysty siihen, mihin muut. Vanhempani eivät koskaan huolehtineet koulunkäynnistäni, koska isoveljeni oli kunnollinen ja hoiti hommansa itse. Mulla oli sitten usein kirjat kotona ja läksyt tekemättä, ja häpesin sitä ihan hirveästi. Siitä kai tämä salailu johtaa juurensa. En koskaan puhu kellekään, miten valtavia haasteita "normaali" elämä tuottaa, kärsin vain itsekseni. Kaikki ne kerrat, jotka olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla niin kuin muutkin!

nro 1

11 jatkaa: ihan hirveää miten samaa taustaa myöten. Olen niin luullut että ei kellään toisella voi olla näin hirveä tilanne. Minkä ikäinen olet? Itse olen 36. Lapsellani on vähän samoja piirteitä, on nyt aloittanut koulun. Varmaan pääsee nopeasti tutkimuksiin jos ongelmia tulee, toisin kuin itse sinnittelin koulun läpi totaalisen alisuorittaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, jos olet siellä, kerro lisää elämästäsi. Miten sait diagnoosin?

viestien nro 1 ja 2 kirjoittaja

Eipä ole diagnoosia, mutta sisaruksellani on ja minä olen meistä selkeämpi tapaus. Harmi vaan, että sain tietää sisarukseni saamasta diagnoosista vasta jokin aika sitten ja olen ehtinyt elämään jo pitkään päihdeelämää ja en taida koskaan pystyä olemaan tarpeeksi kauan selvinpäin, että minut saataisiin diagnosoitua. Päihteidenkäytön lopettaminen onnistuu kyllä helposti, mutta tällöin ei mene kauaa, kun alan murtua tarkkaavaisuusoireiden edessä ja en halua enää koskaan kokea uudelleen sitä, kun henkinen murtuminen tekee minut psykoottiseksi. Elän toisinsanoen ansassa. En kestä enää oireita ilman lääkkeitä (tällä hetkellä siis helpotan oloa päihteillä), mutta en saa lääkkeitä ennen diagnoosia, kun se vaatisi selvinpäin oloa ja henkisen murtumisen ja mahdollisen psykoosin. Elämäni on lähes turhaa. Vain läheisten tunteiden huomioiminen saa minut olemaan tekemättä itsaria.

Ap

Skitsofrenia tai joku psykoottinen masennus tuo on, ei ADHD tai add aiheuta psykooosin oireita.

Minun ei tarvitse arvuutella, sillä sisarukseni diagnoosi selittää kaiken. Toki minulla voi olla eletyn elämän vuoksi jotain muutakin kuin syntymästäni lähtien ollut tarkkaavaisuushäiriö. Psykoosi voi puhjeta ihan vaikka kahvista, joten...

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jo vuosia epäillyt, että mulla olis ADD, ja tuo kuulostaa niin mun elämältä, ettei ole tosikaan. Koko ajan painaa joku asia, jota en ole tehnyt, ja se on halvauttavaa. Nyt aivan hirveä ahdistus siitä, että en saa kämppää koskaan järjestykseen, kahlaan polvia myöten tavarassa, eikä kukaan muu yritä tehdä mitään järjestyksen eteen.

Ai kauheaa onko tämäkin minun kynästä??

T.11 😰😢☹️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon koko elämäni yrittänyt peitellä sitä, että en vain pysty siihen, mihin muut. Vanhempani eivät koskaan huolehtineet koulunkäynnistäni, koska isoveljeni oli kunnollinen ja hoiti hommansa itse. Mulla oli sitten usein kirjat kotona ja läksyt tekemättä, ja häpesin sitä ihan hirveästi. Siitä kai tämä salailu johtaa juurensa. En koskaan puhu kellekään, miten valtavia haasteita "normaali" elämä tuottaa, kärsin vain itsekseni. Kaikki ne kerrat, jotka olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla niin kuin muutkin!

nro 1

11 jatkaa: ihan hirveää miten samaa taustaa myöten. Olen niin luullut että ei kellään toisella voi olla näin hirveä tilanne. Minkä ikäinen olet? Itse olen 36. Lapsellani on vähän samoja piirteitä, on nyt aloittanut koulun. Varmaan pääsee nopeasti tutkimuksiin jos ongelmia tulee, toisin kuin itse sinnittelin koulun läpi totaalisen alisuorittaen.

Olen 38. Mun kahdesta lapsesta nuoremmalla saattaa olla jotain oiretta, on aika vilkas. Toisaalta myös osaa keskittyä, mutta niin osaan minäkin. Koulussa varmasti alkaa näkyä, jos on jotain poikkeavaa. Vanhempi lapsi on tosi hyvä keskittymään, mutta vähän haaveilijaa on hänessäkin. Ovat poikia, joten en tiedä, voinko huokaista helpotuksesta – pojillahan keskittymiskyvyn ongelmat eivät kai useinkaan näy haaveiluna, vaan juuri ylivilkkautena?

1

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jo vuosia epäillyt, että mulla olis ADD, ja tuo kuulostaa niin mun elämältä, ettei ole tosikaan. Koko ajan painaa joku asia, jota en ole tehnyt, ja se on halvauttavaa. Nyt aivan hirveä ahdistus siitä, että en saa kämppää koskaan järjestykseen, kahlaan polvia myöten tavarassa, eikä kukaan muu yritä tehdä mitään järjestyksen eteen.

Ai kauheaa onko tämäkin minun kynästä??

T.11 😰😢☹️

Niinpä, me ei olla ainoita. Aloittajalle kiitos, että teit tämän avauksen. Olen mä lukenut muitakin kirjoituksia aiheesta, mutta koskaan kukaan ei ole verbalisoinut tuota oloa, että tekemättömät asiat painavat ja estävät tekemästä niitä, tai mitään muutakaan.

nro 1

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika on add. Sillä on kyllä niin tuulen huuhtoma takapuoli ettei ole tottakaan. Mitään huolta ei ole huomisesta, tavarat tippuvat käsistä ja jäävät niille sijoilleen. Päänsäkin hävittäisi ellei olisi kiinni hartioissa. Ihan hiton rasittavaa.

Joo ja tää on teidän vanhempien näkemys. Miten hirveeltä se sun pojaltasi tuntuu,kärsii ehkä loppuelämänsä näin.

Mun vanhimmalla pojalla ADHD,seuraavalla ADD,joo ei ole heillä mitenkään helppoa. Yksinkertasetin asiat vaikeita. Ymmärrän ap sun toivomusta ja tarvetta aivolevosta.Tsemppiä sulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon koko elämäni yrittänyt peitellä sitä, että en vain pysty siihen, mihin muut. Vanhempani eivät koskaan huolehtineet koulunkäynnistäni, koska isoveljeni oli kunnollinen ja hoiti hommansa itse. Mulla oli sitten usein kirjat kotona ja läksyt tekemättä, ja häpesin sitä ihan hirveästi. Siitä kai tämä salailu johtaa juurensa. En koskaan puhu kellekään, miten valtavia haasteita "normaali" elämä tuottaa, kärsin vain itsekseni. Kaikki ne kerrat, jotka olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla niin kuin muutkin!

nro 1

11 jatkaa: ihan hirveää miten samaa taustaa myöten. Olen niin luullut että ei kellään toisella voi olla näin hirveä tilanne. Minkä ikäinen olet? Itse olen 36. Lapsellani on vähän samoja piirteitä, on nyt aloittanut koulun. Varmaan pääsee nopeasti tutkimuksiin jos ongelmia tulee, toisin kuin itse sinnittelin koulun läpi totaalisen alisuorittaen.

Olen 38. Mun kahdesta lapsesta nuoremmalla saattaa olla jotain oiretta, on aika vilkas. Toisaalta myös osaa keskittyä, mutta niin osaan minäkin. Koulussa varmasti alkaa näkyä, jos on jotain poikkeavaa. Vanhempi lapsi on tosi hyvä keskittymään, mutta vähän haaveilijaa on hänessäkin. Ovat poikia, joten en tiedä, voinko huokaista helpotuksesta – pojillahan keskittymiskyvyn ongelmat eivät kai useinkaan näy haaveiluna, vaan juuri ylivilkkautena?

1

Niin se useimmiten on. Mun sukulaisen poika on ADHD eikä kyllä pärjäisi ilman lääkettä.

Mulla kanssa kyky ylikeskittyä, lapseni keskittyy myös siihen mikä kiinnostaa, mutta esim. eskarista tuli palautetta, että ei yleensä kuuntele, tuntuu hälinä ympärillä häiritsevän ja annettiin vihjaus siitä että mahdollisesti koulussa puututaan. Olenkin tässä miettinyt että lähdenkö hakemaan itselleni diagnoosia ensin vai odotanko sitä että lapsi lähtee tutkittavaksi..

11

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika on add. Sillä on kyllä niin tuulen huuhtoma takapuoli ettei ole tottakaan. Mitään huolta ei ole huomisesta, tavarat tippuvat käsistä ja jäävät niille sijoilleen. Päänsäkin hävittäisi ellei olisi kiinni hartioissa. Ihan hiton rasittavaa.

Joo ja tää on teidän vanhempien näkemys. Miten hirveeltä se sun pojaltasi tuntuu,kärsii ehkä loppuelämänsä näin.

Mun vanhimmalla pojalla ADHD,seuraavalla ADD,joo ei ole heillä mitenkään helppoa. Yksinkertasetin asiat vaikeita. Ymmärrän ap sun toivomusta ja tarvetta aivolevosta.Tsemppiä sulle.

Niin, sanoisin, että se ahdistus syntyy siitä, kun jossain vaiheessa alkaa verrata itseään muihin, ja lisääntyy sitä myötä, kun vastuuta tulee enemmän. Lapsenhan ei vielä tarvitse kauheasti omista asioistaan vastata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon jo vuosia epäillyt, että mulla olis ADD, ja tuo kuulostaa niin mun elämältä, ettei ole tosikaan. Koko ajan painaa joku asia, jota en ole tehnyt, ja se on halvauttavaa. Nyt aivan hirveä ahdistus siitä, että en saa kämppää koskaan järjestykseen, kahlaan polvia myöten tavarassa, eikä kukaan muu yritä tehdä mitään järjestyksen eteen.

Ai kauheaa onko tämäkin minun kynästä??

T.11 😰😢☹️

Niinpä, me ei olla ainoita. Aloittajalle kiitos, että teit tämän avauksen. Olen mä lukenut muitakin kirjoituksia aiheesta, mutta koskaan kukaan ei ole verbalisoinut tuota oloa, että tekemättömät asiat painavat ja estävät tekemästä niitä, tai mitään muutakaan.

 

nro 1

Joo itse kanssa huomasin että nyt ollaan ihan asian ytimessä. Todella surullista, mutta jotenkin kauhean helpottavaa että ei ole ainoa. 😔 T. 11

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja, jos olet siellä, kerro lisää elämästäsi. Miten sait diagnoosin?

viestien nro 1 ja 2 kirjoittaja

Eipä ole diagnoosia, mutta sisaruksellani on ja minä olen meistä selkeämpi tapaus. Harmi vaan, että sain tietää sisarukseni saamasta diagnoosista vasta jokin aika sitten ja olen ehtinyt elämään jo pitkään päihdeelämää ja en taida koskaan pystyä olemaan tarpeeksi kauan selvinpäin, että minut saataisiin diagnosoitua. Päihteidenkäytön lopettaminen onnistuu kyllä helposti, mutta tällöin ei mene kauaa, kun alan murtua tarkkaavaisuusoireiden edessä ja en halua enää koskaan kokea uudelleen sitä, kun henkinen murtuminen tekee minut psykoottiseksi. Elän toisinsanoen ansassa. En kestä enää oireita ilman lääkkeitä (tällä hetkellä siis helpotan oloa päihteillä), mutta en saa lääkkeitä ennen diagnoosia, kun se vaatisi selvinpäin oloa ja henkisen murtumisen ja mahdollisen psykoosin. Elämäni on lähes turhaa. Vain läheisten tunteiden huomioiminen saa minut olemaan tekemättä itsaria.

Ap

Ai jumalavita kun on selittelyn makua. Voisitko enää yhtään reppanampi olla?

Ei sun tartte tulla tänne halveeraamaan ihmisii joilla on vaikeuksia.Tosin epäilen että oot ok oman vointisi kanssa,jos olisit niin et noin kyllä kirjottais.