ADD ja se ihana tunne kun sairastuu kunnolla, jolloin saa hetken rauhan tekemättömiltä tehtäviltä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan niin hyvin nämä kirjoitukset. Juuri tuon, että kaaos vie kaiken energian ja haluaisi vaan vajota jonnekin pimeyteen. Myös tuo kaikki tai ei mitään piirre on tuttu.

En koskaan halunnut lapsia, koska olen aina tuntenut sen, että olen jotenkin erilainen. Minulla on helppoa silloin, kun saan vain olla ja tehdä omia juttujani. Haaveilla tai suunnitella jotain. Enkä oikeastaan halunnut parisuhdettakaan, mutta monien sattumusten kautta sellaiseen päädyin. Niin sitten kävi, että lapsiakin tuli ja toisaalta hyvä niin, koska löysin ongelmani ytimen eli add/adhdn. Minulla esiintyy siis hyperaktiivisuuttakin, joka ilmenee levottomuutena. Mutta koska olen nainen, niin se ei ole niin ilmeistä kuin pojilla/miehillä.

Tuli näistä kirjoituksistanne mieleen, että onko teistä muista tuntunut jo lapsesta asti, että olette erilaisia? Itse olin ehkä noin 4-vuotias, kun aloin tajuta että olen tavallista herkempi, intuitiivisempi ja jotenkin perustavalla tavalla erilainen kuin muut. Joskus tuntui, että näin aikuisistakin asioita, joihin muut eivät tuntuneet kiinnittävän huomiota. Esimerkiksi kaverin äidin sivusuhde, kaverin isän vähän likainen katse pikkutyttöihin jne. Näille sain vahvistuksen vasta aikuisena. Ajan tällä siis takaa sitä, että tällainenkin jatkuva pienten huomioiden tekeminen arjessa vie energiaa. Työpaikalla ikään kuin näen salaiset juonittelut ja klikit. Kavereissa aistin masennukset yms. Tunnistatteko tällaisen piirteen?

Monihan haaveilee intuitiivisista kyvyistä, mutta itse koen sen hirvittävän raskaana. Olisi helpompaa kun ei olisi niin tietoinen kaikista läsnä olevista sävyistä. Olen tulkinnut sen niin, että tämä johtuu siitä että add aivoissa viestit kertyy ja välittyy hiukan eri tavoin ja siksi saatamme huomioida asioita, joihin normaalit ihmiset eivät kiinnitä huomiota lainkaan. Yksinkertaisesti informaatiota ympäröivästä maailmasta kerääntyy hiukan liikaa...

50

Keskustelu on jo aika vanha, mutta ehkäpä addina vielä palaat jonain päivänä lukemaan tämän. Itselläni oli aika hämäävänä tekijänä se, kun lähikaveripiiristä, joka asui kaiken lisäksi samassa kerrostalossa lapsuuden ja nuoruuden, KOLME!(WTF?) muuta addia.

Olet loistava kirjoittaja, samoin 1 ja 11.

Jos joku teistä palaa vielä tänne, niin kertokaa vaikka kuulumisianne, jos kaipaatte tällaista samanmielistä keskusteluseuraa.

Ap

Mulla hoidettiin noilla kauheilla piristeillä monta vuotta ja huomattiin yksityisellä ettei ole ADD vaan kilpirauhasenvajaatoiminta.

Älkää vaan luulko että se lääkkeiden nauttiminen tekee olon terveeksi...

Olen melko varma että lapsellani on ADD, ja kiitos muistutuksesta, että toiminnanohjauksen ym. lisäksi lapsi tarvitsisi myös paljon rauhaa ja aikaa keskittyä omiin mielenkiinnon kohteisiinsa ihan rauhassa. Taidetaanpa tänään viettää niin rauhallinen päivä kuin mahdollista!

Sikäli kyllä tunteesi on tuttu meille muillekin. Äärimmäinen stressi aiheuttaa esimerkiksi tuollaista.

Kuulostaa niin tutulta! En koskaan tosin ajatellut, että liittyisi add:hen.

Päihdeongelmaa ei tosin ole, vaikka toisinaan toivon jopa sitä. Mutta kun päihteiden vetäminenkin vaatii paljon säätämistä ja kuntoa, niin ei sitten ottanut tulta alleen.

Itselläni on lääkitys, mutta ikävä kyllä, ei tehnyt autuaaksi sekään.

Yliopisto-opinnot eivät ole edenneet minnekään useisiin vuosiin vaikka kaiken mahdollisen ja mahdottoman tuen olen saanut.

Joten, jos kukaan mies ei halua ryhtyä elättäjäkseni (kylllä, tämä oli seuranhakuilmoitus) , niin vakavasti sairaaana saisi edes olla rauhassa ja ilman syyllistymistä ja syyllistämistä.

Up

Up