Lue keskustelun säännöt.
Kelle tästä kertoisin... En kellekkään!
08.05.2006 |
Olen järkyttynyt. Älkää pliis kommentoiko jos teillä ei ole mitään muuta sanottavaa kun: olet hullu tai provo.
Muutimme 6kk sitten maalle, tälläisella pienellä maatille. Kaikki on mennyt hyvin tähän asti ja mitään ei ole tapahtunut ennen tätä.
4pv sitten mieheni oli illalla hakkaamassa puita pihalla, minä oli nukuttamassa lapsia. Kun sain lapset nukkumaan menin katselemaan telkkaria ja odottamaan että mies tulee sisälle niin söisimme iltapalan yhdessä.
Miestä ei kuulunut ja menin ikkunasta katsomaan missä se luuraa, huomasin että mieheni seisoo keskellä pihaa ja katselee ylös päin. Menin ulos kanssa ja kysyin mieheltäni mitä hän puuhaa ja mies sanoi että odota hetki.. Katselin sitten itsekkin taivaalle kun huomasin siellä olevat valot. Täytyy sanoa että polvet meinasivat pettää alta. Riuhtaisin miestäni kädestä ja juoksimme sisälle.
Se ilta meni täydellisessä hiljaisuudessa, kumpikaan ei saanut suutaan auki. Yö meni valvoessa ja seuraava päivä jotenkin touhutessa. Illalla alkoi pelko nousta pintaan taas. Laitoimme lapset nukkumaan ja vaan istuimme.
Aloin itkemään. Mies sanoi että tästä olisi varmaan puhuttava jollekkin. Hän sanoi puhuvansa isälleen seuraavana päivänä. No eihän tämä tähän loppunu.. Ilta meni siinä sitten miettiessä että miten nukutaan, molempia pelotti. Mies ehdotti saunaan menoa jospa se rentouttaisi vähän. Minä jäin sisälle ja mies meni lämmittämään saunaa.
Eipä mennyt kauan kun mies huutaa pihalla kurkku suorana ja juoksee sisälle ja lukitsee oven. Pellolla näkyy jotain liikettä ja niitä valoja. Tätä katselimme n. 20minuuttia ja sitten ne hävisi. Saunassa emme käyneet emmekä ole nukkuneetkaan.
Mitä tässä voi sanoa, mitä tehdä, kelle puhua? Kukaan ei usko, en halua hullun leimaa. Mitä tämä on? Mitä ne oli? Vaikea edes kirjoittaa tästä.
Olemme nyt viikon äitini luona, kotiin en pysty enää menemään. Selitin äitille vaan että nyt on vaan näin että olemme täällä, hän ei kysellyt. Mies sanoi laittavansa talon myyntiin, en usko että voimme palata tuonne enää. Miten uskaltaisimmekaan?
Koskaan en ole mitään ennen kokenut, en nähnyt. Olisin nauranut jos joku olisi kertonut. Tämä tuntuu niin epätodelliselta etten tiedä miten jatkaa.
Varmaan hirveän sekavaa, mutta niinhän tämä on. Onko kellään kokemuksia? Kaikki tieto käy.
Kommentit (150)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(anteeksi, ei ole tarkoitus loukata ketään)
Valopallot ovat useimmiten niitä pallosalamoita, ja niistä ei kukaan tiedä yhtään mitään. Kieppuvat ja menevät minne sattuu, joskus kiertävät maastoa tai taloja, joskus menevät läpikin ilman mitään erityistä syytä! Yleensä mitään ääntä ei kuulu. Kukaan ei tiedä miksi ne menevät minne menevät, eikä mistä ne tarkalleen ottaen syntyvät, niitä ei oikein voida tutkia koska niiden syntyä ei pystytä ennustamaan eli tutkijat eivät satu ikinä paikalle.
Ja valon tuijottamisen jälkeen silmä muodostaa jälkikuvan, joka on tumma, eli pellolla näkemänne liikkeet saattavat johtua tästä. Mutta harkitkaa nyt itse, voiko tämä sopia teidän kokemaanne ilmiöön vai ei. Kyllä monet ovat väittäneet ufojakin nähneensä joten ei kai sekään mahdotonta ole?
Mekin näimme niitä nyt elokuussa mieheni kanssa.
Näin ihan kamalan ufo-painajaisen viime yönä (onneksi oli unta, huh), josta tuli mieleen tämä ketju.
Kertoisitko ap jotain kuulumisia, jos olet paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka viikko täällä tehdään vastaavanlainen aloitus...hhmmm..
luepa tuo ketju " mitä hemmettiä meidän metsässä tapahtuu" ! Kuulostaako tutulta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko noi linkit vaan jonkun päästä heittämiä vai onko ne joskus toimineet?
Mies menee tänään kotona käymään ja me ollaan lasten kanssa yhä äitini luona.
Kerroin äitilleni mitä tapahtui. Hän oli vaan hiljaa(outoa kyllä). Sanoi vaan että voimme olla hänen luonaan niin kauan kun minulla on parempi olla. Tuli tunne ettei hän uskonut juttua, ehkä hän kyselee sitten myöhemmin.
Sain nukuttuakin. Jotenkin se koko juttu tuntuu jo niin kaukaiselta, unelta. En tiedä. Menee aikaa ennekun pystyn kotiin palaamaan. Mies on sitä mieltä että tila laitettaisiin myytiin ja muuttaisimme kaupunkiin takaisin. Aika näyttää.
Jotenkin nyt alkaa vaan miettimään että mitä jos se olikin niin ja mitä jos me nähtiinkin ihan harhoja.. Ehkä mieli tosiaan jotenkin tekee nyt näin että minun olisi helpompi jatkaa elämääni. Tiedän kyllä mitä näin, mutta helpompi olisi ajatella että se oli jotain aivan muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pellolla katsomassa ja kuvaamassa mahdolliset jäljet. Ja ottakaa sinne Suomen Ufotutkijoihin yhteys.
Missä päin Suomea tilanne on? Jos vaikka ostaisin pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oliko pellolla jotain jälkiä!
Jos kiinnostaa, niin Suomen ufotutkijathan julkaisee vuosittain Uforaportin, jossa on Suomen tapauksia selostettuina. Tutustu ja huomaat, ettet ole kokemuksesi kanssa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet sitten osannut lueka seiskaa; hienoa! Mutta miten se liittyy tämän ketjun aloitukseen?
jotka ovat erittäin harvinaisia tähän aikaan vuodesta. Lienevätkö hahmot todellisia? Saattavat liittyä revontulien loimotukseen??
ota kuvia niistä
on kait vanha keskustelu.
Kuulostaa pelottavalle...Mulla olis varmaan tullu kakat housuun! =/
sitten voin asiallisesti keskustella kanssasi aiheesta. Oma isäni myös nähnyt valoilmiöitä
Että ei kaikki ole " ihan innoissaan" tuollaisesta. Hyi olkoon! Toivottavasti ei tarvi koskaan tuollaista kokea.
Kerran talvella lenkillä näin tähtien joukossa lentelevän jotain. Siis näytti tähdeltä, mutta suihki sinne tänne. Silloinkin alkoi pelottamaan :( Ei ollut mikään satelliitti tms.