Lue keskustelun säännöt.
Miehen mielestä olen epäreilu, kun vaadin avioehdon poistamista tai muuttamista ennen lapsien teon yrittämistä
27.10.2018 |
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Kommentit (554)
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton.
Teit kyllä virheen kun ryhdyit avio-ehtoosi, mutta silti en haluaisi sinun joutuvan kärsimään hupsuudestasi. Ikävää, että miehesi näköjään haluaa.
Ja höpöhöpö se mitään kärsimystä halua. Oman selustan turvaa jokainen fiksu ihminen. Mies elättää vaimonsa ja lapsensa. Miksi se miehen tuleva perintö mitenkään kuuluisi vaimolle. Miehelläsi oli tietty omaisuutta jo vihille menessä ja niitä nyt hamuat. Anna olla. Tee elämä lasten ja miehesi kanssa ja lopeta toisen rahoista himoaminen. Palkkansa mies jo käyttää hyväksenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt meillä on avioehto, jossa mulla ei ole mitään oikeutta miehen omaisuuteen (mies on rikkaampi). 2-3 lasta merkitsee, että olen usean vuoden pois töistä ja kotiäitinä. Sanoin etten ala lapsen tekoon, ellei avioehto katoa tai tehdä siihen muutosta siten, että perintönä hänen saamaan omaisuuteen mulla ei ole oikeutta avioerossa, mutta kaikkeen muuhun on.
Todennäköisempää on, että mies löytää nuoremman ja haluttavamman puolison ja jättää minut 3 lapsen kanssa yksin.
Mies sanoi ettei suostu. Olenko kohtuuton kun vaadin tätä? Rakastan miestäni ja uskon että ollaan aina yhdessä, mutta mielestäni on aivan järjetöntä jättäytyä pois työelämästä ilman turvaa tulevasta.
Teidän kahden ei kannata lisääntyä keskenään. Tekstistä paistaa kaikki oleelliset hälytysmerkit. Ihandiipa daaba pari.
Äitiysraha vs miehen palkkaa, sanotaan vaikka 3000€. Maksetaan menoista puolet ja puolet. Toinen maksaa alle 1000€ tuloista ja toinen huomattavasti isommasta summasta. Pienempituloinen eli kotiäiti menettää suhteessa enemmän rahaa kuin töissä käyvä osapuoli. Toisen elintaso on siis matalampi kotiäitiyden takia ja toisen isompi jos kompensaatiota ei tule, onko tämä reilua? Jos itse tekisin lapsia niin joko mies jäisi kotiin tai sitten maksaisi mulle kompensaatiota jos itse jäisin kotiin. En halua että tuleva eläkkeeni jää pieneksi lasten hoitamisen takia
Kukaan ei pakota sitä naista jäämään kotiin lapsia tekemään ja hoitamaan noin paskoilla diileillä. Jos sillä tuella ei siis elätä edes itseään ja lapsen puolikasta. Sen verranhan sen tuen pitäisi olla, että homma olisi reilu. Miksi yksikään nainen suostuu tuohon? Jos ei voi tulla omillaan toimeen, niin sittenhän se on sitä paljon parjattua yli omien varojen elämistä. Vai onko lapsen hankkiminen omilla varoilla oikeasti täysi mahdottomuus? Paljoko sitä rahaa pitäisi noin suunnilleen olla, eikö ruoka- ja tarvikerahaksi äidille ja lapsen puolikkaalle riitä tonni kuussa?
On vähän tää perspektiivi hukassa kun itse elän n. 700 e/kk sis. kaikki elämisen kulut, ja koen silti pärjääväni hienosti.
Vierailija kirjoitti:
Niin mies maksaa naisen elämisen hoitovapaalla mutta ei tajua sitä että tienaa edelleen itselleen isompaa eläkettä töissä käymällä. Nainen taas MENETTÄÄ TULEVAA ELÄKETTÄ jäämällä lasten kanssa kotiin. Jos mies ei halua naisen eläkkeenmenetystä kompensoida niin ei ole reilua, koska kyseessä YHTEISET lapset
No kuule kun sen naisen ei ole pakko jäädä sinne kotiin tuijottamaan netflixiä kaiket päivät vuositolkulla. Lasten hoito voidaan jakaa. Se kun vaan ei useimmille naisille sovi.
Isolla osalla mun tietämistä kotiäideistä on vielä koulutkin kesken, eikä mitään töitä odottamassa. Lapsia hankitaan, jotta saa jäädä sinne kotiin, kun ei oikein missään muussa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiysraha vs miehen palkkaa, sanotaan vaikka 3000€. Maksetaan menoista puolet ja puolet. Toinen maksaa alle 1000€ tuloista ja toinen huomattavasti isommasta summasta. Pienempituloinen eli kotiäiti menettää suhteessa enemmän rahaa kuin töissä käyvä osapuoli. Toisen elintaso on siis matalampi kotiäitiyden takia ja toisen isompi jos kompensaatiota ei tule, onko tämä reilua? Jos itse tekisin lapsia niin joko mies jäisi kotiin tai sitten maksaisi mulle kompensaatiota jos itse jäisin kotiin. En halua että tuleva eläkkeeni jää pieneksi lasten hoitamisen takia
Jos mies jää kotiin, niin sitten tietysti sinä maksat sitten kompensaatiota. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä niin kovasti kiukuttaa että nainen vie erossa "hänen rahansa" niin miksi ei itse jää koti-isäksi ja luovu palkastaan sekä eläke-eduistaan? Vaimo voi sitten käydä töissä tienaamassa sitä rahaa. Ovatko miehet naisille oikeasti kateellisia kotiäitiydestä ja luulevat että se on jotenkin hirmu ihanaa aikaa josta jää "henkistä pääomaa"...Joopa joo
Se olin minä kuka puhui henkisestä pääomasta ja olen 35-vuotias lapseton nainen. Siis onko se lasten saaminen ja niiden hoitaminen muka niin vastenmielistä, että sitä ei pidä ollenkaan plussana elämässään? Miksi sitten on pitänyt mennä niitä lapsia tekemään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta, molempien kanssa olen ollut kotona kunnes olivat 2-vuotiaita. Työvuosia minulle on nyt kertynyt tästä huolimatta 10 ja edessä on vielä noin 30. En mitenkään usko, että eläkkeeni olisi romahtanut tuona aikana - emmehän edes tiedä millainen eläkejärjestelmä on joskus 2040-luvulla.
Kotona oloni oli ilo minulle, lapsille ja miehelle. Ne olivat mukavia, stressittömiä aikoja meille kaikille. En voi mitata sitä rahassa. Jos eroaisimme, toki vaatisin että mies osallistuisi lastensa elatukseen mutta itselleni en kaipaisi hänen rahojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä alan ymmärtää mistä nää palstamiesten naistenelättämishoureet ovat alkaneet. (Tiedoksi palstamiehille, ei ne silti mene niin kuin te väitätte.)
Mutta tosiaan tuo, että mun puoliso jäisi kotiin ja mun pitäisi elättää meidät molemmat ja yhteinen lapsi siitä rahasta. Puoliso antaisi kaikki sosiaalituet perheen ruokakassaan vaikkapa. (Niin, puolisolle ei kyllä jää penniäkään käteen tässä diilissä ja menee tosiaan se eläke viduix samalla, puhumattakaan reikäjuusto-cv:stä työmarkkinoilla.)
Mutta kyllä musta ois silti nihkeää, jos toinen vielä erotessa haluaisi multa jotain ekstraa. Minä katsoisin, että se mitä siitä lapsenhoidosta saa henkistä pääomaa, josta itse jäisin paitsi kun kävisin töissä. En tajua miksi ennen liittoa ansaittu omaisuus olisi tulevan ex-puolison, perinnöistä puhumattakaan.
Mutta onko se tosiaan niin, että kaikki avioliiton aikana ansaittu kuuluu automaattisesti molemmille puolisoille? Eikö mulla saisi olla omia avioliiton aikana kertyneitä säästöjäkään, pitäisikö nekin jakaa? Itsehän olen koulut käynyt ja omilla ansioilla päässyt hyväpalkkaiseen työhön, niin nytkö puolet siitä ansiosta kuuluu toiselle vain siksi että menimme naimisiin ja eroamme? Olinhan kuitenkin jo elättänyt puolison ja lapsen monta vuotta ja jakanut tätä hyvinvointiani heillekin, sekö ei riitä? Lapsen elätys tietysti jatkuu erosta huolimatta ja yhdessä hankitut huonekalut sun muut pannaan tietysti tasan.
Näin se gaan on. Avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen liitto, jolla ei ole maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä vaan avioliittolain pelkästään.
Olen ollut kerran naimisissa ja koskaan en mene uudelleen. Ero on sellainen paperisotku osituksineen, vaikka kaikki jaettaisi sovussakin. Jos ositusta ei tee, siihen törmätään jomman kumman aikanaan kuollessa. Silloin se tehdään, vaikka erosta olisi kuinka kauan.Mieluummin avoliitto keskinäisin testamentein haluamillaan tavoilla. Todella paljon yksinkertaisempaa.
Kiitos vastauksesta. Olen minäkin ollut naimisissa ja erotessa laitettiin kirjaimellisesti lusikat tasan. Huonekalut jäi miehelle, minä vein verhot ja matot ja muun sälän. Helpolla päästiin ja homma oli kahdessa viikossa taputeltu. Mutta en menisi naimisiin uudestaan minäkään. Koska miksi menisin, ei se mitään muuta kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mä alan ymmärtää mistä nää palstamiesten naistenelättämishoureet ovat alkaneet. (Tiedoksi palstamiehille, ei ne silti mene niin kuin te väitätte.)
Mutta tosiaan tuo, että mun puoliso jäisi kotiin ja mun pitäisi elättää meidät molemmat ja yhteinen lapsi siitä rahasta. Puoliso antaisi kaikki sosiaalituet perheen ruokakassaan vaikkapa. (Niin, puolisolle ei kyllä jää penniäkään käteen tässä diilissä ja menee tosiaan se eläke viduix samalla, puhumattakaan reikäjuusto-cv:stä työmarkkinoilla.)
Mutta kyllä musta ois silti nihkeää, jos toinen vielä erotessa haluaisi multa jotain ekstraa. Minä katsoisin, että se mitä siitä lapsenhoidosta saa henkistä pääomaa, josta itse jäisin paitsi kun kävisin töissä. En tajua miksi ennen liittoa ansaittu omaisuus olisi tulevan ex-puolison, perinnöistä puhumattakaan.
Mutta onko se tosiaan niin, että kaikki avioliiton aikana ansaittu kuuluu automaattisesti molemmille puolisoille? Eikö mulla saisi olla omia avioliiton aikana kertyneitä säästöjäkään, pitäisikö nekin jakaa? Itsehän olen koulut käynyt ja omilla ansioilla päässyt hyväpalkkaiseen työhön, niin nytkö puolet siitä ansiosta kuuluu toiselle vain siksi että menimme naimisiin ja eroamme? Olinhan kuitenkin jo elättänyt puolison ja lapsen monta vuotta ja jakanut tätä hyvinvointiani heillekin, sekö ei riitä? Lapsen elätys tietysti jatkuu erosta huolimatta ja yhdessä hankitut huonekalut sun muut pannaan tietysti tasan.
Näin se gaan on. Avioliitto on ennen kaikkea taloudellinen liitto, jolla ei ole maalaisjärjen kanssa mitään tekemistä vaan avioliittolain pelkästään.
Olen ollut kerran naimisissa ja koskaan en mene uudelleen. Ero on sellainen paperisotku osituksineen, vaikka kaikki jaettaisi sovussakin. Jos ositusta ei tee, siihen törmätään jomman kumman aikanaan kuollessa. Silloin se tehdään, vaikka erosta olisi kuinka kauan.Mieluummin avoliitto keskinäisin testamentein haluamillaan tavoilla. Todella paljon yksinkertaisempaa.
Kiitos vastauksesta. Olen minäkin ollut naimisissa ja erotessa laitettiin kirjaimellisesti lusikat tasan. Huonekalut jäi miehelle, minä vein verhot ja matot ja muun sälän. Helpolla päästiin ja homma oli kahdessa viikossa taputeltu. Mutta en menisi naimisiin uudestaan minäkään. Koska miksi menisin, ei se mitään muuta kuitenkaan.
Helppoahan se on, mutta työlästä kirjoittaa lainmukainen ositussopimus. Ja kallista, pelkät eropaperit 300€.
Vierailija kirjoitti:
Niin mies maksaa naisen elämisen hoitovapaalla mutta ei tajua sitä että tienaa edelleen itselleen isompaa eläkettä töissä käymällä. Nainen taas MENETTÄÄ TULEVAA ELÄKETTÄ jäämällä lasten kanssa kotiin. Jos mies ei halua naisen eläkkeenmenetystä kompensoida niin ei ole reilua, koska kyseessä YHTEISET lapset
Ymmärrän tän näkemyksen. Mutta tuntuu silti jotenkin niljakkaalta, että miehen pitäisi se maksaa. Eihän se miehen syy ole, että eläkesysteemi on perseestä.
Olen siis lapseton nainen itse, ei ole oma lehmä ojassa. Yritän vaan ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos:
A) ap sairastuu raskauden /synnytyksen seurauksena johonkin vakavaan sairauteen ja esim joutuu työkyvyttömäksi/sänkypotilaaksi loppuiäkseen? Mies luultavasti jättää moisen riipakkeen välittömästi. Ja avioehdon mukaanhan vaimo ei saa mitään, niinkö?
B) lapsen synnyttyä hänellä todetaan vakava sairaus ja vaihtoehtona on laitoshoito tai toinen vanhemmista jää kotiin joitamaan? Jääkö mies? Tuskin jos hän kuitenkin kantaa suurimman taloudellisen vastuun. Luultavasti vaimo jää kotiin hoitamaan lasta, mutta mitä sitten viiden vuoden kuluttua kun mies ei enää kestäkään vammaista lasta jota hoitaa vaimo kotona pienellä omaishoitajan palkalla? Mies löytää uuden, mitä jää vaimolle?
Näähän on äärinmäisiä tapauksia, mutta näitä varten toivoisin jotenkin järkeä avioehtoihin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä niin kovasti kiukuttaa että nainen vie erossa "hänen rahansa" niin miksi ei itse jää koti-isäksi ja luovu palkastaan sekä eläke-eduistaan? Vaimo voi sitten käydä töissä tienaamassa sitä rahaa. Ovatko miehet naisille oikeasti kateellisia kotiäitiydestä ja luulevat että se on jotenkin hirmu ihanaa aikaa josta jää "henkistä pääomaa"...Joopa joo
Todennäköisesti vaimon palkalla ei perhettä elätetä. Eiköhän ne vaimot mieluummin jää kotiin hoitamaan lapsia.
Puolison tulot otetaan huomioon tukia jaettaessa. Jos tulot ovat niin pskat ettei niillä koko perhe pärjää, niin eiköhän ne tulot nouse. Korjatkaa jos olen väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi jos kaikki jaksaisivat olla yhtä huolissaan ikuisten opiskelijoiden ja elämänkoululaisten eläkekertymästä, kuin ovat äidin muutaman vuoden kotiinjäämisen vaikutuksista eläkkeeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole kohtuuton. Olet monta vuotta pois työelämästä ja mies tienaa rahaa ja eläkettä itselleen, mitä sä saat? Vähintään miehen pitäis säästää sulle johonkin sun omalle tilille sen aikaa kun olet kotona lasten kanssa. Samalla kun säästää itsellensä siis. Varsinkin jos yhdessä sovitte että olet mahdollisimman kauan kotona tms.
Monta vuotta poissa töistä = 6kk ja muksu hoitoon, sekä äiti töihin. Mies pitäköön isyyslomaansa vielä tuohon päälle. Missä ongelma?
Siinä ongelma, että päivähoitoon on 1v alaikäraja. Todella monet vahemmat lisäksi kokevat, että eivät halua lasta päivähoitoon, ennen kuin hän oppii kommunikoimaan verbaalisesti. Mutta tuo on toki makuasia.
Onko? Päiväkodissa jossa mä olin töissä nuorempana oli kymmenkuukautisia.
Lisäksi on perhepäivähoitajat tai voi miettiä au pairia. Keinoja on.Naiset vaan ei halua luopua kotona olostaan.
Juu onhan noita konsteja, mutta et sinäkään varmaan kiistä ettei liian nuorta lasta ole hyvä laittaa hoitoon, siis mitään alle vuoden ikäistä. Mutta siinä parin vuoden iässä ja sen jälkeen nuo ovat hyviä vaihtoehtoja.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miestä niin kovasti kiukuttaa että nainen vie erossa "hänen rahansa" niin miksi ei itse jää koti-isäksi ja luovu palkastaan sekä eläke-eduistaan? Vaimo voi sitten käydä töissä tienaamassa sitä rahaa. Ovatko miehet naisille oikeasti kateellisia kotiäitiydestä ja luulevat että se on jotenkin hirmu ihanaa aikaa josta jää "henkistä pääomaa"...Joopa joo
Todennäköisesti vaimon palkalla ei perhettä elätetä. Eiköhän ne vaimot mieluummin jää kotiin hoitamaan lapsia.
Puolison tulot otetaan huomioon tukia jaettaessa. Jos tulot ovat niin pskat ettei niillä koko perhe pärjää, niin eiköhän ne tulot nouse. Korjatkaa jos olen väärässä.
Mitä tukia?
Jos on omistusasunto niin turha on tukia odotella. Kotihoidontuki puolestaan ei ole ansiosidonnainen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat ahneelta. Olisit onnellinen, ettet ole koko ajan yh. Naisen pitää hoitaa raha-asiansa ITSE.
Nainen kyllä hoitaa raha-asiansa itse. Mies hoitakoon sitten lisääntymisensä ilman naista, ihan ITSE!
Hyi kamala mikä ahne loismies sulla on, ap! Suomalaiselle miehelle ei kohta suostu lapsia tekemään muut kuin kehitysmaalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen kannattaa miettiä tarkasti raha-asiat ennen naimisiin menoa ja lasten hankintaa. Jos nainen hoitaa yhteisiä lapsia kotona ja menettää tämän vuoksi usealta vuodelta palkka-ja eläketulot mutta mies tienaa koko ajan itselleen sekä palkkaa että eläkettä niin on vain kohtuullista että naisen tulonmenetykset korvataan esim. maksamalla hänelle ylimääräistä eläkettä. Ei ole kohtuutonta vaatia avioehdon muuttamista ap:n tilanteessa ja jos mies ei suostu niin minusta kannattaisi ehkä erota eikä ainakaan tehdä yhteistä lasta...
On kohtuutonta, palkka pistetään hoitovapailla puoliksi, eikä mies maksele naiselle yhtään mitään sen ohella.
Jos hommaa lapsen vapaaehtoisesti, niin miksi sen miehen pitäisi sulle siitä maksaa?
Koska se mies ilmeisesti todella haluaisi lapsen, mutta se on ap:lle hyvin epädullista. Hyvä, ap! Pidä puolesi. Et todellakaan ole kohtuuton. Jotenkin pitää sun saada kompensaatiota siitä, että pistät urasi katkolle ja pienennät eläkekertymääsi hoitaen miehenkin lapsia kotona.
Välttämättä se mies ei haluakaan niitä lapsia, vaan nainen ja mies on justiinsa vain tuollainennkukkaro. Tuollaisten naisten ei pitäisi tehdä lapsia, joilla sotkeutuu heti miehen rahat siihen ajatukseen!
Jos mies ei halua lapsia, niin ei laita alulle ensimmäistäkään.
Hyvin helppoa.
Välttämättä se mies ei haluakaan niitä lapsia, vaan nainen ja mies on justiinsa vain tuollainennkukkaro. Tuollaisten naisten ei pitäisi tehdä lapsia, joilla sotkeutuu heti miehen rahat siihen ajatukseen!