Lue keskustelun säännöt.
Voi ei :( Tuttava laittoi iloisen viestin, itse olen loukkaantunut enkä halua laittaa mitään takaisin
27.10.2018 |
Mutta kyllähän mä hänestä hiukan välitän, siksi tuntuisi tylyltä olla vastaamatta mitään. Mutta kun hän ei noteeraa loukkaantumistani mitenkään, tietää siitä kyllä. Niin en oikein tajua, jos nyt vastaan, niin sitten en voi enää asettaa ehtoja ystävyydelle, eli ettei minua loukata omalla käytöksellä. Tunnen myös olevani jonkinlaisessa lievässä vastuussa hänen onnestaan ja elämästään tyyliin "ketään ei saa jättää yksin" ja juuri sellainen tilanne hänellä kyllä nyt juuri on.... Miten kestän sen, hyväksyn itsesssäni, että jos en vastaa, jätän hänet vain selviytymään vaikka voisin olla tukena?
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhtään ihmistä, jonka kanssa sä tulet toimeen?!
Mutta vastaapa sä tähän, (ed. Sivun vika viesti) kun tulet niin hyvin toimeen kenen kanssa vain:
"Arvata"? Olen jo selvittänyt hänelle, mikä loukkasi. Hän ei osoita olevansa pahoillaan. Miten selitän sen hänelle, että niin ei voi toimia?"
ApLuulet, että sinulla on joku absoluuttinen moraali. Että koska sinä loukkaannuit, niin ei saisi toimia niin, että sinä loukkaannut. Tiedätkö mitä? Hän ei ole samaa mieltä. Millä hän voi osoittaa sen sinulle?
Aikuinen ihminen saa loukata sinua miten haluaa. Kerroit sen, eikä häntä kiinnosta. EIkä hänen koskaan ikinä tarvitse ymmärtää sinua, jos ei halua. Ei mitään velvollisuutta.
Miten voi osoittaa? No olis nyt edes oikeasti pahoillaan ja hiukan miettisi, miksi purkaa pahaa oloaaan MINUUN? Olenko todella sen arvoinen? Mitään vakutta siitä, että se muuttuu miksikään en saanut. Pisteet toki rehellisyydestä.
Ja ei ole velvollisuutt, niin miksi viesti nyt mulle, että vaikka tervetuloa käymään? Ei mua näin ollen asioiden kiinnosta. ApKoska hän ei loukannut sinua, vaan sinä loukkaannuit hänestä. Sanoit itsekin, että reagoit vammautuneesti asiaan. Nyt hän otti yhteyttä iloisissa asioissa, joista sinun ei tarvitse ahdistua. Aikamoista matelua noinkin hankalan ihmisen edessä kuin sinä, olisit onnellinen että joku jaksaa vielä olla noin mukava.
Lopeta tuo uhriutumisen vuoksi uhriutuminen ja ajattele joskus muitakin.
Hänen tulee huomioida haavoittuneisuuteni tai pitäkööt p*rseensä vaikka indokiinassa, mua ei kiinnosta.
ApJos joku vastaantuleva loukaantuu sinun housuistasi, niin välitätkö siitä? Toivottavasti et. Ei serkkusikaan tarvitse välittää. Tietenkään. Irrationaalinen loukkaantuminen on oma ongelmasi, sanoithan sen itsekin. Hakkaa vaikka tyynyä ja itke ja sen jälkeen menet serkkusi luokse kuten kohtelias, aikuinen ihminen menee. Ja olet hänelle mukava.
Kyse ei ollut housuista! Tai jostain mitä ei voi välttää. Itsekäs ihminen sallii itselleen vikoja, joilla vahingoittaa toisia ja selittelee, että "kaikissahan on vikaa", eikä ajattele muiden tunteita!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja että syyttelee niin että paha olo siirtyy toiselle. Ilmaisisi, että tämä on myönnetty, myöntää siis sen, eikä esitä, ja että "oikeasti mussa olikin jotakin vikaa", jos hiukan kaiveltaisiin. Se sit esille nyt, jos oli, joskin aika paksua, kun autoimme häntä miehen kanssa aika pljon.
Ap
Tai siis että sinussa aloittajassa on jotakin vikaa. Koska ei osoita, että hän tietää vikansa, tulee tunne, että ilmeisesti on varaa syyllistää muita omista tunteistaan sitten.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhtään ihmistä, jonka kanssa sä tulet toimeen?!
Mutta vastaapa sä tähän, (ed. Sivun vika viesti) kun tulet niin hyvin toimeen kenen kanssa vain:
"Arvata"? Olen jo selvittänyt hänelle, mikä loukkasi. Hän ei osoita olevansa pahoillaan. Miten selitän sen hänelle, että niin ei voi toimia?"
ApLuulet, että sinulla on joku absoluuttinen moraali. Että koska sinä loukkaannuit, niin ei saisi toimia niin, että sinä loukkaannut. Tiedätkö mitä? Hän ei ole samaa mieltä. Millä hän voi osoittaa sen sinulle?
Aikuinen ihminen saa loukata sinua miten haluaa. Kerroit sen, eikä häntä kiinnosta. EIkä hänen koskaan ikinä tarvitse ymmärtää sinua, jos ei halua. Ei mitään velvollisuutta.
Miten voi osoittaa? No olis nyt edes oikeasti pahoillaan ja hiukan miettisi, miksi purkaa pahaa oloaaan MINUUN? Olenko todella sen arvoinen? Mitään vakutta siitä, että se muuttuu miksikään en saanut. Pisteet toki rehellisyydestä.
Ja ei ole velvollisuutt, niin miksi viesti nyt mulle, että vaikka tervetuloa käymään? Ei mua näin ollen asioiden kiinnosta. ApKoska hän ei loukannut sinua, vaan sinä loukkaannuit hänestä. Sanoit itsekin, että reagoit vammautuneesti asiaan. Nyt hän otti yhteyttä iloisissa asioissa, joista sinun ei tarvitse ahdistua. Aikamoista matelua noinkin hankalan ihmisen edessä kuin sinä, olisit onnellinen että joku jaksaa vielä olla noin mukava.
Lopeta tuo uhriutumisen vuoksi uhriutuminen ja ajattele joskus muitakin.
Hänen tulee huomioida haavoittuneisuuteni tai pitäkööt p*rseensä vaikka indokiinassa, mua ei kiinnosta.
ApJos joku vastaantuleva loukaantuu sinun housuistasi, niin välitätkö siitä? Toivottavasti et. Ei serkkusikaan tarvitse välittää. Tietenkään. Irrationaalinen loukkaantuminen on oma ongelmasi, sanoithan sen itsekin. Hakkaa vaikka tyynyä ja itke ja sen jälkeen menet serkkusi luokse kuten kohtelias, aikuinen ihminen menee. Ja olet hänelle mukava.
Kyse ei ollut housuista! Tai jostain mitä ei voi välttää. Itsekäs ihminen sallii itselleen vikoja, joilla vahingoittaa toisia ja selittelee, että "kaikissahan on vikaa", eikä ajattele muiden tunteita!
Ap
Serkkusi varmaan tietää että kohtelet äitiäsi, lapsiasi ja miestäsi niin huonosti, että sinulla ei ole sanomista muiden tunteiden ajattelemisesta. Eli vaadit muilta asioita joita et itse osaa. Serkkusi on vain järkevä, ei sinulta saa sitä käytöstä mitä muilta vaadit. Hyvä kun pitää puolensa. Ja osaa olla kuitenkin kohtelias ja sovitteleva. Kannattaisi nyt tarttua siihen eleeseen eikä kiukutella ja menettää kasvojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
Ap
Ootko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko yhtään ihmistä, jonka kanssa sä tulet toimeen?!
Mutta vastaapa sä tähän, (ed. Sivun vika viesti) kun tulet niin hyvin toimeen kenen kanssa vain:
"Arvata"? Olen jo selvittänyt hänelle, mikä loukkasi. Hän ei osoita olevansa pahoillaan. Miten selitän sen hänelle, että niin ei voi toimia?"
ApLuulet, että sinulla on joku absoluuttinen moraali. Että koska sinä loukkaannuit, niin ei saisi toimia niin, että sinä loukkaannut. Tiedätkö mitä? Hän ei ole samaa mieltä. Millä hän voi osoittaa sen sinulle?
Aikuinen ihminen saa loukata sinua miten haluaa. Kerroit sen, eikä häntä kiinnosta. EIkä hänen koskaan ikinä tarvitse ymmärtää sinua, jos ei halua. Ei mitään velvollisuutta.
Miten voi osoittaa? No olis nyt edes oikeasti pahoillaan ja hiukan miettisi, miksi purkaa pahaa oloaaan MINUUN? Olenko todella sen arvoinen? Mitään vakutta siitä, että se muuttuu miksikään en saanut. Pisteet toki rehellisyydestä.
Ja ei ole velvollisuutt, niin miksi viesti nyt mulle, että vaikka tervetuloa käymään? Ei mua näin ollen asioiden kiinnosta. ApKoska hän ei loukannut sinua, vaan sinä loukkaannuit hänestä. Sanoit itsekin, että reagoit vammautuneesti asiaan. Nyt hän otti yhteyttä iloisissa asioissa, joista sinun ei tarvitse ahdistua. Aikamoista matelua noinkin hankalan ihmisen edessä kuin sinä, olisit onnellinen että joku jaksaa vielä olla noin mukava.
Lopeta tuo uhriutumisen vuoksi uhriutuminen ja ajattele joskus muitakin.
Hänen tulee huomioida haavoittuneisuuteni tai pitäkööt p*rseensä vaikka indokiinassa, mua ei kiinnosta.
ApJos joku vastaantuleva loukaantuu sinun housuistasi, niin välitätkö siitä? Toivottavasti et. Ei serkkusikaan tarvitse välittää. Tietenkään. Irrationaalinen loukkaantuminen on oma ongelmasi, sanoithan sen itsekin. Hakkaa vaikka tyynyä ja itke ja sen jälkeen menet serkkusi luokse kuten kohtelias, aikuinen ihminen menee. Ja olet hänelle mukava.
Kyse ei ollut housuista! Tai jostain mitä ei voi välttää. Itsekäs ihminen sallii itselleen vikoja, joilla vahingoittaa toisia ja selittelee, että "kaikissahan on vikaa", eikä ajattele muiden tunteita!
ApSerkkusi varmaan tietää että kohtelet äitiäsi, lapsiasi ja miestäsi niin huonosti, että sinulla ei ole sanomista muiden tunteiden ajattelemisesta. Eli vaadit muilta asioita joita et itse osaa. Serkkusi on vain järkevä, ei sinulta saa sitä käytöstä mitä muilta vaadit. Hyvä kun pitää puolensa. Ja osaa olla kuitenkin kohtelias ja sovitteleva. Kannattaisi nyt tarttua siihen eleeseen eikä kiukutella ja menettää kasvojaan.
Jos on tuota mieltä se on ongelma. Hän ei silloin tajua, miten paljon olen kärsinyt äitini takia ja että äitini on syypää siihen, että minulla on vaikeaa. En ole kohdellut serkkuani ikinä niin tai jos olenkin joskus pienenä, niin en näe yhtäläisyyttä sen kanssa, että hän kokisi nyt saavansa ko staa. Jos on niin, niin hyvästit, koska minä olen etsinyt apua ja hakenut apua, enkä ole enää vuosiin käyttäytynyt häntä kohtaan töykeästi. Enkä lapsenakaan käyttäytynyt varmaan sen enempää, kuin lapset keskimäärin.
Hänellä ei ole mitään oikeutta "kouluttaa" eikä "opettaa" minua missään. Minä hoidan ongelmani itse, en hänen päälleen niitä oksentelemalla. En hyväksy häneltäkään samaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Minä en välitä äidistäni, joten miksi sanoisin sen ja kenelle?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
Ap
Oletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
ApOletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Miten se häntä haittaa, jos syyttelen äitiäni? Kyllä hän tajuaa, että tunteet eivät valehtele. Jos hänkin olisi silloin puhelimessa kironnut äitinsä niin so what?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
ApOletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Ja siis olenko sanonut mitä serkulleni?
Ap
Pistät välit poikki. Loukkaajat jatkavat loukkaamista ikuisesti. Se on valintakysymys loukkaako vai eikö. Oma elämänlaatuni parani huomattavasti kun katkaisin välit loukkaajaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
ApOletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Miten se häntä haittaa, jos syyttelen äitiäni? Kyllä hän tajuaa, että tunteet eivät valehtele. Jos hänkin olisi silloin puhelimessa kironnut äitinsä niin so what?
Ap
Eli jankutat hänelle äidistäsi ja käytät häntä likasankona? Voisit sitten pahoitella hänelle ja ainakin sanoa että ahdistuessasi teet niin. Syyttelet läheisiäsi. Serkkusi on varmaan oppinut tapansa sinulta, eikä ymmärrä että voit loukkaantua siitä että hän käyttää sinua likasankonaan, koska sinä käytät häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
ApOletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Miten se häntä haittaa, jos syyttelen äitiäni? Kyllä hän tajuaa, että tunteet eivät valehtele. Jos hänkin olisi silloin puhelimessa kironnut äitinsä niin so what?
ApEli jankutat hänelle äidistäsi ja käytät häntä likasankona? Voisit sitten pahoitella hänelle ja ainakin sanoa että ahdistuessasi teet niin. Syyttelet läheisiäsi. Serkkusi on varmaan oppinut tapansa sinulta, eikä ymmärrä että voit loukkaantua siitä että hän käyttää sinua likasankonaan, koska sinä käytät häntä.
Ei mua haittaa yhtään, jos hän haukkuu muut ihmiset mulle. Siitä nyt on kyse. Ei hänkään siitä ahdistu, että puhun asioistani. Jos syytäisin häntä, sitten varmaan voisikin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
ApOletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Miten se häntä haittaa, jos syyttelen äitiäni? Kyllä hän tajuaa, että tunteet eivät valehtele. Jos hänkin olisi silloin puhelimessa kironnut äitinsä niin so what?
ApEli jankutat hänelle äidistäsi ja käytät häntä likasankona? Voisit sitten pahoitella hänelle ja ainakin sanoa että ahdistuessasi teet niin. Syyttelet läheisiäsi. Serkkusi on varmaan oppinut tapansa sinulta, eikä ymmärrä että voit loukkaantua siitä että hän käyttää sinua likasankonaan, koska sinä käytät häntä.
Se ei ole siis likasankona käyttämistä, että puhutaan phaa muista ihmisistä. Se on, kun aletaan siitä kaverista puhua hänelle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
ApOletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Miten se häntä haittaa, jos syyttelen äitiäni? Kyllä hän tajuaa, että tunteet eivät valehtele. Jos hänkin olisi silloin puhelimessa kironnut äitinsä niin so what?
ApEli jankutat hänelle äidistäsi ja käytät häntä likasankona? Voisit sitten pahoitella hänelle ja ainakin sanoa että ahdistuessasi teet niin. Syyttelet läheisiäsi. Serkkusi on varmaan oppinut tapansa sinulta, eikä ymmärrä että voit loukkaantua siitä että hän käyttää sinua likasankonaan, koska sinä käytät häntä.
Ei mua haittaa yhtään, jos hän haukkuu muut ihmiset mulle. Siitä nyt on kyse. Ei hänkään siitä ahdistu, että puhun asioistani. Jos syytäisin häntä, sitten varmaan voisikin.
Ap
Mitä serkkusi *tarkalleen* teki tai sanoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
ApOletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Miten se häntä haittaa, jos syyttelen äitiäni? Kyllä hän tajuaa, että tunteet eivät valehtele. Jos hänkin olisi silloin puhelimessa kironnut äitinsä niin so what?
ApEli jankutat hänelle äidistäsi ja käytät häntä likasankona? Voisit sitten pahoitella hänelle ja ainakin sanoa että ahdistuessasi teet niin. Syyttelet läheisiäsi. Serkkusi on varmaan oppinut tapansa sinulta, eikä ymmärrä että voit loukkaantua siitä että hän käyttää sinua likasankonaan, koska sinä käytät häntä.
Se ei ole siis likasankona käyttämistä, että puhutaan phaa muista ihmisistä. Se on, kun aletaan siitä kaverista puhua hänelle.
Ap
Kun taustalla siis on syy, että itse ahdistuu jostin asiasta. Aiheellinen kritiikki on tietysti eri asia. Se ei ollut sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, voitko kertoa tosi tarkasti, siis sanamuotoja myöten, että mitä serkkusi pitäisi nyt sanoa, tarkalleen, jotta se olisi hyvä? Ei siis että "pitäisi pahoitella" vaan että "serkkuni, minä...." muodossa`?
No ensinnäkin toteaisi ymmärtävänsä, että ahdistuessaan syyttelee läheisiään.
ApOotko myöntänyt itse, että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi? Jos et, niin alappas sanoa. Myönnäppä nyt. Anna mennä.
Oletus on, että minä olen serkulleni tärkeä, äitini ei siis ole sitä minulle. Joten, miksi sanoisin? Mutta ilmeisesti en ole serkulleni niin tärkeä, kuin haluan olla? Mulla on kyllä varaa olla tapaamatta.
ApOletko sanonut sitä serkullesi? Kenellekkään, itsellesi? Ehkäpä jankutat äidistäsi serkullesi? Ehkäpä käytät häntä likasankonasi? Jankutijankuti äiti sitä äiti tätä? Voisi tehdä hyvää kertoa serkullesi että ahdistuessasi syyttelet äitiäsi?
Miten se häntä haittaa, jos syyttelen äitiäni? Kyllä hän tajuaa, että tunteet eivät valehtele. Jos hänkin olisi silloin puhelimessa kironnut äitinsä niin so what?
ApEli jankutat hänelle äidistäsi ja käytät häntä likasankona? Voisit sitten pahoitella hänelle ja ainakin sanoa että ahdistuessasi teet niin. Syyttelet läheisiäsi. Serkkusi on varmaan oppinut tapansa sinulta, eikä ymmärrä että voit loukkaantua siitä että hän käyttää sinua likasankonaan, koska sinä käytät häntä.
Ei mua haittaa yhtään, jos hän haukkuu muut ihmiset mulle. Siitä nyt on kyse. Ei hänkään siitä ahdistu, että puhun asioistani. Jos syytäisin häntä, sitten varmaan voisikin.
ApMitä serkkusi *tarkalleen* teki tai sanoi?
Syytti minua aiheetta. Ongelma oli se asenne. Mua ei syytetä mistään, jos en ole toiminut viallisesti. Ja en ollut. Sitä ei kiistäkään.
Ap
Eli serkkusi on haukkunut sinulle sinua. Mitä hän sanoi? Jankutat liikaa äidistäsi eikä hän enää jaksa kuunnella kun et pääse eteenpäin tai yli vaan vuodesta toiseen jankutat?
Mua ei yksinkertaisesti syytetä, jos en ole tehnyt väärin! Tai tuttavuus loppuu siihen paikkaan! Mä en ole kenenkään varaventtiili sen jälkeen kun olin äidin 20 vuotta!
Ap
Jos joku vastaantuleva loukaantuu sinun housuistasi, niin välitätkö siitä? Toivottavasti et. Ei serkkusikaan tarvitse välittää. Tietenkään. Irrationaalinen loukkaantuminen on oma ongelmasi, sanoithan sen itsekin. Hakkaa vaikka tyynyä ja itke ja sen jälkeen menet serkkusi luokse kuten kohtelias, aikuinen ihminen menee. Ja olet hänelle mukava.