Olen naisrintamalla menestynyt betamies, ja se ei edes ollut vaikeaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

Kyllä, mikäli a) pelko on täysin irrationaalinen ja pelkästään sen henkilön omassa päässä ja b) tämä henkilö on kiistattomasti pätevämpi ja sopivampi tehtävään kuin se toinen hakija. Kaikki pääsisivät vähimmällä, kun tällainen ihminen ymmärtäisi hakeutua pelkotilojensa vuoksi hoitoon tai muihin tehtäviin. 

Kyllä, olen tämän periaatten vanki, kuten monen muunkin yksiselitteisesti oikeudenmukaisen periaatteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, tiedätkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…;

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.

Mitämitämitä? Sanoitko sä juuri, että syntyminen naiseksi on rinnastettavissa siihen, että on raiskaaja  tai uusnatsi? Tai prätkäjengiläinen? Naiseus ja rikollisuus on rinnastettavia ominaisuuksia? Vau.

En. Vaan halusin teroittaa, että jokaisella on preferenssinsä "syrjiä" tai olla syrjimättä jotain.

Ja on ihan yhtä ok syrjiä jotain siksi, että hän syntyi vihreäsilmäiseksi kuin syrjiä jotain toista siksi, että hän lahtasi 22 lasta päiväkodissa? Tai olla pitämättä jostain siksi, että hän syntyi naiseksi kuin siksi, että hän diilaa heroiinia yläasteelaisille? Aika heikkoa settiä nämä sun aivoitukset.

Kyse on nyt siis ihan periaatteesta. Palkkaisitko omaan firmaasi kiihkomielisen, ei lakia rikkoneen, uusnatsin mikäli tämä olisi muuten pätevin vaihtoehto hakijoista?

Kyllä minä ainakin palkkaisin, ellei se näy millään tavalla ulospäin ja haittaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten voisin tällaisesta asiasta varmistua. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että monet uusnatsit ja pedofiilitkin ovat työelämässä ja heidän kanssaan vain on tultava toimeen. 

No siinä tulikin se mutta, eli käytännössä vähän kiikun kaakun.

Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaisia mahdollisia ihmisiä kohtaan, jopa vastakkaista mieltä olevia kohtaan noin arkielämässä. Mutta avarakatseinen olen myös sitä kohtaan, että saa itse valita työntekijänsä millä perusteella sitten ikinä omaksi parhaaksi näkeekin.

No tässä tullaan oikeastaan siihen, että mistä se työhaastattelija tietää, että henkilö on uusnatsi tai moottoripyöräjengiläinen, ellei se ole jotenkin henkilöstä ulkoisesti havaittavissa. Jos se ei näy päälle päin ja se rikosrekisteri on kunnossa, eihän se pelokas työnantajareppana edes tiedä, että tätä henkilöä pitäisi pelätä. Jos taas tämä näkyy jo haastattelussa esimerkiksi pukeutumisessa tai puheissa, on syytä olettaa, että tämä näkyy myös työssä. silloin on ihan ok jättää valitsematta. 

Jos saisitte sovittua ettei se natsius näy töissä ulkoisesti eikä puheissa niin asia olisi ok? Kunpa vain useammat vasemmistolaiset ajattelisivat näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

No mutta olisiko se hyvä, jos esimerkiksi saisi jättää valitsematta tummaihoisen työnhakijan pätevyydestä huolimatta, koska pelkää erilaisuutta eikä halua astua ulos omalta mukavuusalueeltaan? Miten ikinä voisi lakata pelkäämästä ja syrjimästä tummaihoisia, jos aina saa syrjiä? Eikö se paras vaihtoehto ole, että nainen palkkaa ison pelottavan miehen, toteaa tämän tutustumisen jälkeen mukavaksi ihmiseksi ja tajuaa kuinka typerä oli kun täysin perusteetta pelkäsi tätä niin kamalasti? Tai työnantaja palkkaa tummaihoisen, ja toteaa, ettei tämä ole työntekijänä valkoihoista kummempi? Molemmissa tilanteissa työnantaja sai pätevimmän työntekijän, eli miksi ei pyrittäisi tähän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, tiedätkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…;

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.

Mitämitämitä? Sanoitko sä juuri, että syntyminen naiseksi on rinnastettavissa siihen, että on raiskaaja  tai uusnatsi? Tai prätkäjengiläinen? Naiseus ja rikollisuus on rinnastettavia ominaisuuksia? Vau.

En. Vaan halusin teroittaa, että jokaisella on preferenssinsä "syrjiä" tai olla syrjimättä jotain.

Ja on ihan yhtä ok syrjiä jotain siksi, että hän syntyi vihreäsilmäiseksi kuin syrjiä jotain toista siksi, että hän lahtasi 22 lasta päiväkodissa? Tai olla pitämättä jostain siksi, että hän syntyi naiseksi kuin siksi, että hän diilaa heroiinia yläasteelaisille? Aika heikkoa settiä nämä sun aivoitukset.

Kyse on nyt siis ihan periaatteesta. Palkkaisitko omaan firmaasi kiihkomielisen, ei lakia rikkoneen, uusnatsin mikäli tämä olisi muuten pätevin vaihtoehto hakijoista?

Kyllä minä ainakin palkkaisin, ellei se näy millään tavalla ulospäin ja haittaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten voisin tällaisesta asiasta varmistua. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että monet uusnatsit ja pedofiilitkin ovat työelämässä ja heidän kanssaan vain on tultava toimeen. 

No siinä tulikin se mutta, eli käytännössä vähän kiikun kaakun.

Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaisia mahdollisia ihmisiä kohtaan, jopa vastakkaista mieltä olevia kohtaan noin arkielämässä. Mutta avarakatseinen olen myös sitä kohtaan, että saa itse valita työntekijänsä millä perusteella sitten ikinä omaksi parhaaksi näkeekin.

Onneksi Suomen laki ei ole sun kanssasi samaa mieltä, tai eläisimme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa.

Missä nallekarhu-pallopäämaailmassa luulet, että oikein elämme juuri nyt? Minä käyn teoreettista keskustelua, mutta tosimaailma toimii kaiken aikaa samojen periaatteiden mukaisesti.  Reaalimaailmassa ne työpaikat jaetaan silti sen "pärstäkertoimen" mukaan vaikka me vääntäisimme ja pystyttäisimme täällä kaikenlaisia ideaaleja. Elämme täsmälleen siinä yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

Kyllä, mikäli a) pelko on täysin irrationaalinen ja pelkästään sen henkilön omassa päässä ja b) tämä henkilö on kiistattomasti pätevämpi ja sopivampi tehtävään kuin se toinen hakija. Kaikki pääsisivät vähimmällä, kun tällainen ihminen ymmärtäisi hakeutua pelkotilojensa vuoksi hoitoon tai muihin tehtäviin. 

Kyllä, olen tämän periaatten vanki, kuten monen muunkin yksiselitteisesti oikeudenmukaisen periaatteen. 

Ei moniin mielenterveysongelmiin tai luonnevikoihin ole oikeasti saatavissa mitään ihmelääkettä. Eikä etenkään ihmisten mieltymyksiin, periaatteisiin, makuasioihin tai luonteisiin.

Jäykät periaatteet johtavat lopulta pakottamiseen ja mielivaltaiseen totalitariaan. Itse olen vapauden kannalla, tietystikin valistuksen ja hyvinvoinnin rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, tiedätkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…;

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.

Mitämitämitä? Sanoitko sä juuri, että syntyminen naiseksi on rinnastettavissa siihen, että on raiskaaja  tai uusnatsi? Tai prätkäjengiläinen? Naiseus ja rikollisuus on rinnastettavia ominaisuuksia? Vau.

En. Vaan halusin teroittaa, että jokaisella on preferenssinsä "syrjiä" tai olla syrjimättä jotain.

Ja on ihan yhtä ok syrjiä jotain siksi, että hän syntyi vihreäsilmäiseksi kuin syrjiä jotain toista siksi, että hän lahtasi 22 lasta päiväkodissa? Tai olla pitämättä jostain siksi, että hän syntyi naiseksi kuin siksi, että hän diilaa heroiinia yläasteelaisille? Aika heikkoa settiä nämä sun aivoitukset.

Kyse on nyt siis ihan periaatteesta. Palkkaisitko omaan firmaasi kiihkomielisen, ei lakia rikkoneen, uusnatsin mikäli tämä olisi muuten pätevin vaihtoehto hakijoista?

Kyllä minä ainakin palkkaisin, ellei se näy millään tavalla ulospäin ja haittaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten voisin tällaisesta asiasta varmistua. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että monet uusnatsit ja pedofiilitkin ovat työelämässä ja heidän kanssaan vain on tultava toimeen. 

No siinä tulikin se mutta, eli käytännössä vähän kiikun kaakun.

Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaisia mahdollisia ihmisiä kohtaan, jopa vastakkaista mieltä olevia kohtaan noin arkielämässä. Mutta avarakatseinen olen myös sitä kohtaan, että saa itse valita työntekijänsä millä perusteella sitten ikinä omaksi parhaaksi näkeekin.

Onneksi Suomen laki ei ole sun kanssasi samaa mieltä, tai eläisimme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa.

Missä nallekarhu-pallopäämaailmassa luulet, että oikein elämme juuri nyt? Minä käyn teoreettista keskustelua, mutta tosimaailma toimii kaiken aikaa samojen periaatteiden mukaisesti.  Reaalimaailmassa ne työpaikat jaetaan silti sen "pärstäkertoimen" mukaan vaikka me vääntäisimme ja pystyttäisimme täällä kaikenlaisia ideaaleja. Elämme täsmälleen siinä yhteiskunnassa.

Kyllä näistä asioista keskustellaan ja niihin kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi suuryritysten työntekijöiden sukupuolijakaumista keksustellaan jos ovat kovinkin vääristyneet. Tämä asettaa tiettyä painetta toimia yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan. Jopa Helsingin Pörssiklubi äänesti naisjäsenten sallimisen puolesta. En tiedä, onko kyseessä joidenkin liikemiesten pelko sovinisteiksi leimaantumisesta, vaiko aito hali saada myös naisjäseniä kerhoon. Nyt se on saavutus, kohta se on normi. Jonkin ajan kuluttua on suorastaan huvittavaa, että Pörssiklubi ei vielä 2017 hyväksynyt naisjäseniä. Ja maailma on taas hieman muuttunut tasa-arvoisempaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

No mutta olisiko se hyvä, jos esimerkiksi saisi jättää valitsematta tummaihoisen työnhakijan pätevyydestä huolimatta, koska pelkää erilaisuutta eikä halua astua ulos omalta mukavuusalueeltaan? Miten ikinä voisi lakata pelkäämästä ja syrjimästä tummaihoisia, jos aina saa syrjiä? Eikö se paras vaihtoehto ole, että nainen palkkaa ison pelottavan miehen, toteaa tämän tutustumisen jälkeen mukavaksi ihmiseksi ja tajuaa kuinka typerä oli kun täysin perusteetta pelkäsi tätä niin kamalasti? Tai työnantaja palkkaa tummaihoisen, ja toteaa, ettei tämä ole työntekijänä valkoihoista kummempi? Molemmissa tilanteissa työnantaja sai pätevimmän työntekijän, eli miksi ei pyrittäisi tähän?

Niinpä niin. Se palaa aina tuohon mystiseen "rasismiin" ja "erilaisuuden pelkoon" - toisinsanoen ihmisten aliarvioimiseen. Eivät suomalaiset ole erityisen rasistisia tai "erilaisuuden pelkoisia" arkielämässään vaan pikemminkin suvaitsevaisia ja avarakatseisia. Poliittinen kanta näiden ihmisten kulttuurien suhteen on toista maata, ja ihan syystäkin.

Ihannetilanteessa se menee kuten kuvailit, mutta voin hyvin helposti kuvailla monta muutakin skenaariota. Pääpointtini on kuitenkin, että mitään jäykkää kaavamaista pakottamista ilman poikkeuksia ei sovellettaisi yksilöllisiin päätöksiin. Ei fasismille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

Kyllä, mikäli a) pelko on täysin irrationaalinen ja pelkästään sen henkilön omassa päässä ja b) tämä henkilö on kiistattomasti pätevämpi ja sopivampi tehtävään kuin se toinen hakija. Kaikki pääsisivät vähimmällä, kun tällainen ihminen ymmärtäisi hakeutua pelkotilojensa vuoksi hoitoon tai muihin tehtäviin. 

Kyllä, olen tämän periaatten vanki, kuten monen muunkin yksiselitteisesti oikeudenmukaisen periaatteen. 

Ei moniin mielenterveysongelmiin tai luonnevikoihin ole oikeasti saatavissa mitään ihmelääkettä. Eikä etenkään ihmisten mieltymyksiin, periaatteisiin, makuasioihin tai luonteisiin.

Jäykät periaatteet johtavat lopulta pakottamiseen ja mielivaltaiseen totalitariaan. Itse olen vapauden kannalla, tietystikin valistuksen ja hyvinvoinnin rinnalla.

Muakin ärsyttää, että mun pitää verojen muodossa kustantaa työttömien elämä, muiden lasten koulutus ja maksella vielä muiden eläkkeitä. Mutta kun yhteiskunnassa on tietyt sovitut säännöt, joiden mukaan kaikki pelaa. Jos haluat toteuttaa mielivaltaista syrjimistä viettomien ihmisten kustannuksella omien luonnevikojesi takia, niin voit mun puolestani poistua meidän yhteiskinnastamme ja mennä toteuttamaan itseäsi jonnekin itsesi kanssa samoin ajattelevien joukkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, tiedätkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…;

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.

Mitämitämitä? Sanoitko sä juuri, että syntyminen naiseksi on rinnastettavissa siihen, että on raiskaaja  tai uusnatsi? Tai prätkäjengiläinen? Naiseus ja rikollisuus on rinnastettavia ominaisuuksia? Vau.

En. Vaan halusin teroittaa, että jokaisella on preferenssinsä "syrjiä" tai olla syrjimättä jotain.

Ja on ihan yhtä ok syrjiä jotain siksi, että hän syntyi vihreäsilmäiseksi kuin syrjiä jotain toista siksi, että hän lahtasi 22 lasta päiväkodissa? Tai olla pitämättä jostain siksi, että hän syntyi naiseksi kuin siksi, että hän diilaa heroiinia yläasteelaisille? Aika heikkoa settiä nämä sun aivoitukset.

Kyse on nyt siis ihan periaatteesta. Palkkaisitko omaan firmaasi kiihkomielisen, ei lakia rikkoneen, uusnatsin mikäli tämä olisi muuten pätevin vaihtoehto hakijoista?

Kyllä minä ainakin palkkaisin, ellei se näy millään tavalla ulospäin ja haittaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten voisin tällaisesta asiasta varmistua. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että monet uusnatsit ja pedofiilitkin ovat työelämässä ja heidän kanssaan vain on tultava toimeen. 

No siinä tulikin se mutta, eli käytännössä vähän kiikun kaakun.

Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaisia mahdollisia ihmisiä kohtaan, jopa vastakkaista mieltä olevia kohtaan noin arkielämässä. Mutta avarakatseinen olen myös sitä kohtaan, että saa itse valita työntekijänsä millä perusteella sitten ikinä omaksi parhaaksi näkeekin.

Onneksi Suomen laki ei ole sun kanssasi samaa mieltä, tai eläisimme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa.

Missä nallekarhu-pallopäämaailmassa luulet, että oikein elämme juuri nyt? Minä käyn teoreettista keskustelua, mutta tosimaailma toimii kaiken aikaa samojen periaatteiden mukaisesti.  Reaalimaailmassa ne työpaikat jaetaan silti sen "pärstäkertoimen" mukaan vaikka me vääntäisimme ja pystyttäisimme täällä kaikenlaisia ideaaleja. Elämme täsmälleen siinä yhteiskunnassa.

Kyllä näistä asioista keskustellaan ja niihin kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi suuryritysten työntekijöiden sukupuolijakaumista keksustellaan jos ovat kovinkin vääristyneet. Tämä asettaa tiettyä painetta toimia yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan. Jopa Helsingin Pörssiklubi äänesti naisjäsenten sallimisen puolesta. En tiedä, onko kyseessä joidenkin liikemiesten pelko sovinisteiksi leimaantumisesta, vaiko aito hali saada myös naisjäseniä kerhoon. Nyt se on saavutus, kohta se on normi. Jonkin ajan kuluttua on suorastaan huvittavaa, että Pörssiklubi ei vielä 2017 hyväksynyt naisjäseniä. Ja maailma on taas hieman muuttunut tasa-arvoisempaan suuntaan.

Ei tule kyllä itselle mieleen aloja, joissa naisia erityisesti syrjittäisiin. Eiköhän se halu lähteä jollekin alalle lähde naisilla yleisesti ihan muista syistä kuin siitä, että pelkää jäävänsä jollain tietyllä alalla työttömäksi sukupuolisyrjinnän vuoksi? En kylläkään ole mikään tietoniekka asian suhteen, eli saa korjata käsitykseni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, tiedätkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…;

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.

Mitämitämitä? Sanoitko sä juuri, että syntyminen naiseksi on rinnastettavissa siihen, että on raiskaaja  tai uusnatsi? Tai prätkäjengiläinen? Naiseus ja rikollisuus on rinnastettavia ominaisuuksia? Vau.

En. Vaan halusin teroittaa, että jokaisella on preferenssinsä "syrjiä" tai olla syrjimättä jotain.

Ja on ihan yhtä ok syrjiä jotain siksi, että hän syntyi vihreäsilmäiseksi kuin syrjiä jotain toista siksi, että hän lahtasi 22 lasta päiväkodissa? Tai olla pitämättä jostain siksi, että hän syntyi naiseksi kuin siksi, että hän diilaa heroiinia yläasteelaisille? Aika heikkoa settiä nämä sun aivoitukset.

Kyse on nyt siis ihan periaatteesta. Palkkaisitko omaan firmaasi kiihkomielisen, ei lakia rikkoneen, uusnatsin mikäli tämä olisi muuten pätevin vaihtoehto hakijoista?

Kyllä minä ainakin palkkaisin, ellei se näy millään tavalla ulospäin ja haittaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten voisin tällaisesta asiasta varmistua. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että monet uusnatsit ja pedofiilitkin ovat työelämässä ja heidän kanssaan vain on tultava toimeen. 

No siinä tulikin se mutta, eli käytännössä vähän kiikun kaakun.

Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaisia mahdollisia ihmisiä kohtaan, jopa vastakkaista mieltä olevia kohtaan noin arkielämässä. Mutta avarakatseinen olen myös sitä kohtaan, että saa itse valita työntekijänsä millä perusteella sitten ikinä omaksi parhaaksi näkeekin.

No tässä tullaan oikeastaan siihen, että mistä se työhaastattelija tietää, että henkilö on uusnatsi tai moottoripyöräjengiläinen, ellei se ole jotenkin henkilöstä ulkoisesti havaittavissa. Jos se ei näy päälle päin ja se rikosrekisteri on kunnossa, eihän se pelokas työnantajareppana edes tiedä, että tätä henkilöä pitäisi pelätä. Jos taas tämä näkyy jo haastattelussa esimerkiksi pukeutumisessa tai puheissa, on syytä olettaa, että tämä näkyy myös työssä. silloin on ihan ok jättää valitsematta. 

Jos saisitte sovittua ettei se natsius näy töissä ulkoisesti eikä puheissa niin asia olisi ok? Kunpa vain useammat vasemmistolaiset ajattelisivat näin.

Oletkohan koskaan edes ollut työhaastattelussa. Siellä ei kyllä keneltäkään kysytä, onko henkilö mahdollisesti uusnatsi vai ei. Asiasta ei näin ollen tarvitse millään tavalla erikseen sopia. Mutta jos toitotat sitä aatettasi haastattelussa tai siviilissä sinut yleisesti tästä yhteydestä tunnetaan, on työnantajalla kyllä ihan hyvä syy jättää palkkaamatta, koska on syytä olettaa, että tällöin se näkyy myös työssä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

Kyllä, mikäli a) pelko on täysin irrationaalinen ja pelkästään sen henkilön omassa päässä ja b) tämä henkilö on kiistattomasti pätevämpi ja sopivampi tehtävään kuin se toinen hakija. Kaikki pääsisivät vähimmällä, kun tällainen ihminen ymmärtäisi hakeutua pelkotilojensa vuoksi hoitoon tai muihin tehtäviin. 

Kyllä, olen tämän periaatten vanki, kuten monen muunkin yksiselitteisesti oikeudenmukaisen periaatteen. 

Ei moniin mielenterveysongelmiin tai luonnevikoihin ole oikeasti saatavissa mitään ihmelääkettä. Eikä etenkään ihmisten mieltymyksiin, periaatteisiin, makuasioihin tai luonteisiin.

Jäykät periaatteet johtavat lopulta pakottamiseen ja mielivaltaiseen totalitariaan. Itse olen vapauden kannalla, tietystikin valistuksen ja hyvinvoinnin rinnalla.

Jos ei lääkettä tai muuta hoitoa asiaan ole saatavilla, pitää etsiä jokin muu työpaikka. Eihän tuosta mitään tule, että koko ajan joutuu pelkäämään, milloin tulee isokokoinen asiakas, alainen tai yhteistyökumppani.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

Kyllä, mikäli a) pelko on täysin irrationaalinen ja pelkästään sen henkilön omassa päässä ja b) tämä henkilö on kiistattomasti pätevämpi ja sopivampi tehtävään kuin se toinen hakija. Kaikki pääsisivät vähimmällä, kun tällainen ihminen ymmärtäisi hakeutua pelkotilojensa vuoksi hoitoon tai muihin tehtäviin. 

Kyllä, olen tämän periaatten vanki, kuten monen muunkin yksiselitteisesti oikeudenmukaisen periaatteen. 

Ei moniin mielenterveysongelmiin tai luonnevikoihin ole oikeasti saatavissa mitään ihmelääkettä. Eikä etenkään ihmisten mieltymyksiin, periaatteisiin, makuasioihin tai luonteisiin.

Jäykät periaatteet johtavat lopulta pakottamiseen ja mielivaltaiseen totalitariaan. Itse olen vapauden kannalla, tietystikin valistuksen ja hyvinvoinnin rinnalla.

Muakin ärsyttää, että mun pitää verojen muodossa kustantaa työttömien elämä, muiden lasten koulutus ja maksella vielä muiden eläkkeitä. Mutta kun yhteiskunnassa on tietyt sovitut säännöt, joiden mukaan kaikki pelaa. Jos haluat toteuttaa mielivaltaista syrjimistä viettomien ihmisten kustannuksella omien luonnevikojesi takia, niin voit mun puolestani poistua meidän yhteiskinnastamme ja mennä toteuttamaan itseäsi jonnekin itsesi kanssa samoin ajattelevien joukkoon.

Minua ei mainitsemasi asiat häiritse, koska näen ne hyvin tarpeellisina.

Pelisääntöjä pitää olla ja niitä pitää valvoa ja niiden rikkomisesta pitää myös rangaista, mutta itse ainakin haluan mahdollisimman vähän ainakaan mitään mielivaltaisuutta ja turhia pakkolakeja, ja niiden sijaan mahdollisimman paljon vapautta päättää omasta elämästään ja asioistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

Kyllä, mikäli a) pelko on täysin irrationaalinen ja pelkästään sen henkilön omassa päässä ja b) tämä henkilö on kiistattomasti pätevämpi ja sopivampi tehtävään kuin se toinen hakija. Kaikki pääsisivät vähimmällä, kun tällainen ihminen ymmärtäisi hakeutua pelkotilojensa vuoksi hoitoon tai muihin tehtäviin. 

Kyllä, olen tämän periaatten vanki, kuten monen muunkin yksiselitteisesti oikeudenmukaisen periaatteen. 

Ei moniin mielenterveysongelmiin tai luonnevikoihin ole oikeasti saatavissa mitään ihmelääkettä. Eikä etenkään ihmisten mieltymyksiin, periaatteisiin, makuasioihin tai luonteisiin.

Jäykät periaatteet johtavat lopulta pakottamiseen ja mielivaltaiseen totalitariaan. Itse olen vapauden kannalla, tietystikin valistuksen ja hyvinvoinnin rinnalla.

Jos ei lääkettä tai muuta hoitoa asiaan ole saatavilla, pitää etsiä jokin muu työpaikka. Eihän tuosta mitään tule, että koko ajan joutuu pelkäämään, milloin tulee isokokoinen asiakas, alainen tai yhteistyökumppani.  

Ei se tuonkaan esimerkin mukaan mene välttämättä noin mustavalkoisesti. On eri asia pelätä jotakin kokopäiväisesti, kammota öisin seuraavaa työpäivää tai vain hetkittäin kun tulee yksittäinen pelottava tilanne, jonka voi kestää hyvinkin kun tietää, että se menee pian ohi. Mahdollisimman vähän pakotusta ja jäykkää totalitariaa niin saadaan sellainen kiva-yhteiskunta, jossa jokainen voi olla vähän enemmän oma itsensä, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

No mutta olisiko se hyvä, jos esimerkiksi saisi jättää valitsematta tummaihoisen työnhakijan pätevyydestä huolimatta, koska pelkää erilaisuutta eikä halua astua ulos omalta mukavuusalueeltaan? Miten ikinä voisi lakata pelkäämästä ja syrjimästä tummaihoisia, jos aina saa syrjiä? Eikö se paras vaihtoehto ole, että nainen palkkaa ison pelottavan miehen, toteaa tämän tutustumisen jälkeen mukavaksi ihmiseksi ja tajuaa kuinka typerä oli kun täysin perusteetta pelkäsi tätä niin kamalasti? Tai työnantaja palkkaa tummaihoisen, ja toteaa, ettei tämä ole työntekijänä valkoihoista kummempi? Molemmissa tilanteissa työnantaja sai pätevimmän työntekijän, eli miksi ei pyrittäisi tähän?

Niinpä niin. Se palaa aina tuohon mystiseen "rasismiin" ja "erilaisuuden pelkoon" - toisinsanoen ihmisten aliarvioimiseen. Eivät suomalaiset ole erityisen rasistisia tai "erilaisuuden pelkoisia" arkielämässään vaan pikemminkin suvaitsevaisia ja avarakatseisia. Poliittinen kanta näiden ihmisten kulttuurien suhteen on toista maata, ja ihan syystäkin.

Ihannetilanteessa se menee kuten kuvailit, mutta voin hyvin helposti kuvailla monta muutakin skenaariota. Pääpointtini on kuitenkin, että mitään jäykkää kaavamaista pakottamista ilman poikkeuksia ei sovellettaisi yksilöllisiin päätöksiin. Ei fasismille.

Täh? Juurihan tuossa sanoit, että pitäisi olla oikeus syrjiä ulkoisten ominaisuuksien perusteella, jos siltä vain sattuu tuntumaan, mutta nyt sitten sanotkin, että eihän ole kyse mistään ennakkoluuloista. No mistä ihmeestä sitten muka on kyse? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, tiedätkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…;

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.

Mitämitämitä? Sanoitko sä juuri, että syntyminen naiseksi on rinnastettavissa siihen, että on raiskaaja  tai uusnatsi? Tai prätkäjengiläinen? Naiseus ja rikollisuus on rinnastettavia ominaisuuksia? Vau.

En. Vaan halusin teroittaa, että jokaisella on preferenssinsä "syrjiä" tai olla syrjimättä jotain.

Ja on ihan yhtä ok syrjiä jotain siksi, että hän syntyi vihreäsilmäiseksi kuin syrjiä jotain toista siksi, että hän lahtasi 22 lasta päiväkodissa? Tai olla pitämättä jostain siksi, että hän syntyi naiseksi kuin siksi, että hän diilaa heroiinia yläasteelaisille? Aika heikkoa settiä nämä sun aivoitukset.

Kyse on nyt siis ihan periaatteesta. Palkkaisitko omaan firmaasi kiihkomielisen, ei lakia rikkoneen, uusnatsin mikäli tämä olisi muuten pätevin vaihtoehto hakijoista?

Kyllä minä ainakin palkkaisin, ellei se näy millään tavalla ulospäin ja haittaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten voisin tällaisesta asiasta varmistua. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että monet uusnatsit ja pedofiilitkin ovat työelämässä ja heidän kanssaan vain on tultava toimeen. 

No siinä tulikin se mutta, eli käytännössä vähän kiikun kaakun.

Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaisia mahdollisia ihmisiä kohtaan, jopa vastakkaista mieltä olevia kohtaan noin arkielämässä. Mutta avarakatseinen olen myös sitä kohtaan, että saa itse valita työntekijänsä millä perusteella sitten ikinä omaksi parhaaksi näkeekin.

No tässä tullaan oikeastaan siihen, että mistä se työhaastattelija tietää, että henkilö on uusnatsi tai moottoripyöräjengiläinen, ellei se ole jotenkin henkilöstä ulkoisesti havaittavissa. Jos se ei näy päälle päin ja se rikosrekisteri on kunnossa, eihän se pelokas työnantajareppana edes tiedä, että tätä henkilöä pitäisi pelätä. Jos taas tämä näkyy jo haastattelussa esimerkiksi pukeutumisessa tai puheissa, on syytä olettaa, että tämä näkyy myös työssä. silloin on ihan ok jättää valitsematta. 

Jos saisitte sovittua ettei se natsius näy töissä ulkoisesti eikä puheissa niin asia olisi ok? Kunpa vain useammat vasemmistolaiset ajattelisivat näin.

Oletkohan koskaan edes ollut työhaastattelussa. Siellä ei kyllä keneltäkään kysytä, onko henkilö mahdollisesti uusnatsi vai ei. Asiasta ei näin ollen tarvitse millään tavalla erikseen sopia. Mutta jos toitotat sitä aatettasi haastattelussa tai siviilissä sinut yleisesti tästä yhteydestä tunnetaan, on työnantajalla kyllä ihan hyvä syy jättää palkkaamatta, koska on syytä olettaa, että tällöin se näkyy myös työssä. 

Tämähän oli edelleen sitä teoreetista keskustelua. Ja olen ollut hyvinkin monessa työhaastattelussa ja joskus muistaakseni jopa itse pitänyt sellaisia. Ikävä tosiasia on, että duunit annetaan hyvin usein sen "pärstäkertoimen" ja suhteiden mukaan. Ei siinä paljoa välttämättä paperit, kokemus tai pätevyys paina mikäli "naama" ei miellytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, tiedätkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…;

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.

Mitämitämitä? Sanoitko sä juuri, että syntyminen naiseksi on rinnastettavissa siihen, että on raiskaaja  tai uusnatsi? Tai prätkäjengiläinen? Naiseus ja rikollisuus on rinnastettavia ominaisuuksia? Vau.

En. Vaan halusin teroittaa, että jokaisella on preferenssinsä "syrjiä" tai olla syrjimättä jotain.

Ja on ihan yhtä ok syrjiä jotain siksi, että hän syntyi vihreäsilmäiseksi kuin syrjiä jotain toista siksi, että hän lahtasi 22 lasta päiväkodissa? Tai olla pitämättä jostain siksi, että hän syntyi naiseksi kuin siksi, että hän diilaa heroiinia yläasteelaisille? Aika heikkoa settiä nämä sun aivoitukset.

Kyse on nyt siis ihan periaatteesta. Palkkaisitko omaan firmaasi kiihkomielisen, ei lakia rikkoneen, uusnatsin mikäli tämä olisi muuten pätevin vaihtoehto hakijoista?

Kyllä minä ainakin palkkaisin, ellei se näy millään tavalla ulospäin ja haittaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten voisin tällaisesta asiasta varmistua. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että monet uusnatsit ja pedofiilitkin ovat työelämässä ja heidän kanssaan vain on tultava toimeen. 

No siinä tulikin se mutta, eli käytännössä vähän kiikun kaakun.

Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaisia mahdollisia ihmisiä kohtaan, jopa vastakkaista mieltä olevia kohtaan noin arkielämässä. Mutta avarakatseinen olen myös sitä kohtaan, että saa itse valita työntekijänsä millä perusteella sitten ikinä omaksi parhaaksi näkeekin.

Onneksi Suomen laki ei ole sun kanssasi samaa mieltä, tai eläisimme hyvin erilaisessa yhteiskunnassa.

Missä nallekarhu-pallopäämaailmassa luulet, että oikein elämme juuri nyt? Minä käyn teoreettista keskustelua, mutta tosimaailma toimii kaiken aikaa samojen periaatteiden mukaisesti.  Reaalimaailmassa ne työpaikat jaetaan silti sen "pärstäkertoimen" mukaan vaikka me vääntäisimme ja pystyttäisimme täällä kaikenlaisia ideaaleja. Elämme täsmälleen siinä yhteiskunnassa.

Kyllä näistä asioista keskustellaan ja niihin kiinnitetään huomiota. Esimerkiksi suuryritysten työntekijöiden sukupuolijakaumista keksustellaan jos ovat kovinkin vääristyneet. Tämä asettaa tiettyä painetta toimia yleisesti hyväksyttyjen periaatteiden mukaan. Jopa Helsingin Pörssiklubi äänesti naisjäsenten sallimisen puolesta. En tiedä, onko kyseessä joidenkin liikemiesten pelko sovinisteiksi leimaantumisesta, vaiko aito hali saada myös naisjäseniä kerhoon. Nyt se on saavutus, kohta se on normi. Jonkin ajan kuluttua on suorastaan huvittavaa, että Pörssiklubi ei vielä 2017 hyväksynyt naisjäseniä. Ja maailma on taas hieman muuttunut tasa-arvoisempaan suuntaan.

Ei tule kyllä itselle mieleen aloja, joissa naisia erityisesti syrjittäisiin. Eiköhän se halu lähteä jollekin alalle lähde naisilla yleisesti ihan muista syistä kuin siitä, että pelkää jäävänsä jollain tietyllä alalla työttömäksi sukupuolisyrjinnän vuoksi? En kylläkään ole mikään tietoniekka asian suhteen, eli saa korjata käsitykseni?

Tajuatko sinä, että maailma ei aina ole elänyt vuotta 2018. Eikä maailma ole vielä valmis vuonna 2018. Joitain vuosia takaperin, oli normi, että kun nainen meni naimisiin, tuli potkut töistä. Koska naisen paikka oli kotona aviomiestä passaamassa. Jos kaikki olisi aina ajatelleet kuten sinä, maailma ei olisi mennyt ikinä eteenpäin. Erilaisia lainsäädäntöjä tarvittiin juuri siksi, että ihmiset pakotettiin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle, ja lopulta niistä köytännöistä tuli normaaleja ja arkipäiväisiä asioita, eikä sun kaltaisesi p a l s t a jonne edes tiedä, että asiat oli joskus toisin. Ja joskus niitä nykyisin normaaleita asioita vastustettiin kärkkäästi. Mieti kun tosiaan vielä vuonna 1966 pidettiin mahdottomana ajatuksena sitä, että nainen olisi fyysisesti kykenevä juoksemaan maratonia. Ja kun nyt seuraa HCM:ia, varmaan puolet osallistujista on naisia. Eikä se ole mikään kummallisuus. Jokaisen tasa-arvoa edistävän liikkeen tai lainsäädännön yhteydessä on niitä, jotka marisee, että "Ei ole kivaa tämä. Hirveästi negatiivisia vaikutuksia tulee tästä." Onneksi maailma on usein jättänyt marisijat omaan arvoonsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

Kyllä, mikäli a) pelko on täysin irrationaalinen ja pelkästään sen henkilön omassa päässä ja b) tämä henkilö on kiistattomasti pätevämpi ja sopivampi tehtävään kuin se toinen hakija. Kaikki pääsisivät vähimmällä, kun tällainen ihminen ymmärtäisi hakeutua pelkotilojensa vuoksi hoitoon tai muihin tehtäviin. 

Kyllä, olen tämän periaatten vanki, kuten monen muunkin yksiselitteisesti oikeudenmukaisen periaatteen. 

Ei moniin mielenterveysongelmiin tai luonnevikoihin ole oikeasti saatavissa mitään ihmelääkettä. Eikä etenkään ihmisten mieltymyksiin, periaatteisiin, makuasioihin tai luonteisiin.

Jäykät periaatteet johtavat lopulta pakottamiseen ja mielivaltaiseen totalitariaan. Itse olen vapauden kannalla, tietystikin valistuksen ja hyvinvoinnin rinnalla.

Jos ei lääkettä tai muuta hoitoa asiaan ole saatavilla, pitää etsiä jokin muu työpaikka. Eihän tuosta mitään tule, että koko ajan joutuu pelkäämään, milloin tulee isokokoinen asiakas, alainen tai yhteistyökumppani.  

Ei se tuonkaan esimerkin mukaan mene välttämättä noin mustavalkoisesti. On eri asia pelätä jotakin kokopäiväisesti, kammota öisin seuraavaa työpäivää tai vain hetkittäin kun tulee yksittäinen pelottava tilanne, jonka voi kestää hyvinkin kun tietää, että se menee pian ohi. Mahdollisimman vähän pakotusta ja jäykkää totalitariaa niin saadaan sellainen kiva-yhteiskunta, jossa jokainen voi olla vähän enemmän oma itsensä, eikö?

Ihmisillä kun on taipumus myös oppia. Jos se pelokas palkkaakin sen ison pelottavan näköisen miehen, hän huomaa aika äkkiä, että ei ole mitään syytä pelätä. Työelämässä aika usein joutuu tilanteisiin, jotka aluksi pelottavat, mutta joihin vain pitää tottua. Jos tällaisia elämän tositilanteita ei pysty kohtaamaan ja käsittelemään, ei ole kyllä kykenevä työelämään eikä varsinkaan yrittäjäksi tai esimieheksi. Jotenkin minusta tuntuu, että työelämä ei ole sinulle kovin tuttua, kun tällaisia asioita pitää selittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

No mutta olisiko se hyvä, jos esimerkiksi saisi jättää valitsematta tummaihoisen työnhakijan pätevyydestä huolimatta, koska pelkää erilaisuutta eikä halua astua ulos omalta mukavuusalueeltaan? Miten ikinä voisi lakata pelkäämästä ja syrjimästä tummaihoisia, jos aina saa syrjiä? Eikö se paras vaihtoehto ole, että nainen palkkaa ison pelottavan miehen, toteaa tämän tutustumisen jälkeen mukavaksi ihmiseksi ja tajuaa kuinka typerä oli kun täysin perusteetta pelkäsi tätä niin kamalasti? Tai työnantaja palkkaa tummaihoisen, ja toteaa, ettei tämä ole työntekijänä valkoihoista kummempi? Molemmissa tilanteissa työnantaja sai pätevimmän työntekijän, eli miksi ei pyrittäisi tähän?

Niinpä niin. Se palaa aina tuohon mystiseen "rasismiin" ja "erilaisuuden pelkoon" - toisinsanoen ihmisten aliarvioimiseen. Eivät suomalaiset ole erityisen rasistisia tai "erilaisuuden pelkoisia" arkielämässään vaan pikemminkin suvaitsevaisia ja avarakatseisia. Poliittinen kanta näiden ihmisten kulttuurien suhteen on toista maata, ja ihan syystäkin.

Ihannetilanteessa se menee kuten kuvailit, mutta voin hyvin helposti kuvailla monta muutakin skenaariota. Pääpointtini on kuitenkin, että mitään jäykkää kaavamaista pakottamista ilman poikkeuksia ei sovellettaisi yksilöllisiin päätöksiin. Ei fasismille.

Täh? Juurihan tuossa sanoit, että pitäisi olla oikeus syrjiä ulkoisten ominaisuuksien perusteella, jos siltä vain sattuu tuntumaan, mutta nyt sitten sanotkin, että eihän ole kyse mistään ennakkoluuloista. No mistä ihmeestä sitten muka on kyse? 

Siirryimme vähän aiheesta toiseen, pahoittelut osaltani. Toit mukaan rasismi-aspektin ja tartuin siihen vähän turhan ponnekkaasti. En näe suomalaisia rasistisena tai ennakkoluuloisena kansana yleisesti, toisin kuin mitä sitä tietyissä piireissä syyllistetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis, tiedätkö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-…;

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En näkisi yhtään mielekkäänä kumpaakaan tilannetta. Työelämä on työelämää, ja jos omat ongelmat vaikuttavat noin vahvasti työntekoon ja työyhteisöön, kannattaa mennä lääkäriin. Ja nämä tapaukset ovat sinun mielestäsi riittäviä siihen, että syrjiminen rodun ja sukupuolen perusteella pitäisi sun mielestä olla sallittua systemaattisesti koko meidän yhteiskunnassa? Ei ihme, ettei kukaan nainen halua olla sun kanssa tekemisissä, sä olet joko todella lapsellinen tai todella kieroutunut ihminen. Veikkaan ensimmäistä.

Nuo olivat vain spekulatiivisia ääriesimerkkejä, mutta kiva nähdä, että sinusta olisi ihan ok olla samassa duunipaikassa vaikkapa uusnatsien, raiskaustuomion istuneiden tai prätkäjengiläisten kanssa. Hyvin ihailtavan avarakatseista sanoisin.

Mitämitämitä? Sanoitko sä juuri, että syntyminen naiseksi on rinnastettavissa siihen, että on raiskaaja  tai uusnatsi? Tai prätkäjengiläinen? Naiseus ja rikollisuus on rinnastettavia ominaisuuksia? Vau.

En. Vaan halusin teroittaa, että jokaisella on preferenssinsä "syrjiä" tai olla syrjimättä jotain.

Ja on ihan yhtä ok syrjiä jotain siksi, että hän syntyi vihreäsilmäiseksi kuin syrjiä jotain toista siksi, että hän lahtasi 22 lasta päiväkodissa? Tai olla pitämättä jostain siksi, että hän syntyi naiseksi kuin siksi, että hän diilaa heroiinia yläasteelaisille? Aika heikkoa settiä nämä sun aivoitukset.

Kyse on nyt siis ihan periaatteesta. Palkkaisitko omaan firmaasi kiihkomielisen, ei lakia rikkoneen, uusnatsin mikäli tämä olisi muuten pätevin vaihtoehto hakijoista?

Kyllä minä ainakin palkkaisin, ellei se näy millään tavalla ulospäin ja haittaa toimintaa. Se on sitten eri asia, miten voisin tällaisesta asiasta varmistua. Sinulle saattaa tulla yllätyksenä, että monet uusnatsit ja pedofiilitkin ovat työelämässä ja heidän kanssaan vain on tultava toimeen. 

No siinä tulikin se mutta, eli käytännössä vähän kiikun kaakun.

Pidän itseäni avarakatseisena kaikenlaisia mahdollisia ihmisiä kohtaan, jopa vastakkaista mieltä olevia kohtaan noin arkielämässä. Mutta avarakatseinen olen myös sitä kohtaan, että saa itse valita työntekijänsä millä perusteella sitten ikinä omaksi parhaaksi näkeekin.

No tässä tullaan oikeastaan siihen, että mistä se työhaastattelija tietää, että henkilö on uusnatsi tai moottoripyöräjengiläinen, ellei se ole jotenkin henkilöstä ulkoisesti havaittavissa. Jos se ei näy päälle päin ja se rikosrekisteri on kunnossa, eihän se pelokas työnantajareppana edes tiedä, että tätä henkilöä pitäisi pelätä. Jos taas tämä näkyy jo haastattelussa esimerkiksi pukeutumisessa tai puheissa, on syytä olettaa, että tämä näkyy myös työssä. silloin on ihan ok jättää valitsematta. 

Jos saisitte sovittua ettei se natsius näy töissä ulkoisesti eikä puheissa niin asia olisi ok? Kunpa vain useammat vasemmistolaiset ajattelisivat näin.

Oletkohan koskaan edes ollut työhaastattelussa. Siellä ei kyllä keneltäkään kysytä, onko henkilö mahdollisesti uusnatsi vai ei. Asiasta ei näin ollen tarvitse millään tavalla erikseen sopia. Mutta jos toitotat sitä aatettasi haastattelussa tai siviilissä sinut yleisesti tästä yhteydestä tunnetaan, on työnantajalla kyllä ihan hyvä syy jättää palkkaamatta, koska on syytä olettaa, että tällöin se näkyy myös työssä. 

Tämähän oli edelleen sitä teoreetista keskustelua. Ja olen ollut hyvinkin monessa työhaastattelussa ja joskus muistaakseni jopa itse pitänyt sellaisia. Ikävä tosiasia on, että duunit annetaan hyvin usein sen "pärstäkertoimen" ja suhteiden mukaan. Ei siinä paljoa välttämättä paperit, kokemus tai pätevyys paina mikäli "naama" ei miellytä.

Entä sitten? Sinusta epäreiluus on ok, koska sitä tapahtuu? Käytännössähän noin voi tietysti tapahtua jossain nuhjuisissa pajoissa, joissa hakijatkin ovat vähän sitä sun tätä eivätkä edes välttämättä kiinnostunteita paikasta. Mutta sellaisissa paikoissa, joissa oikeasti on olemassa kilpailua ja homma hoidetaan pykälien mukaan, tuollaista harvemmin tapahtuu tai työntekijä voi nostaa metelin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei taas näitä alfabeetagammadelta juttuja. Nyt pojat lopettakaa /siirtäkää keskustelunne muualle. Elätte jossain fiktiossanne.

Mikä siinä on fiktiota? Naiset kiinnostuvat tasaisesti kaikista miehistä eikä tiettyjen miestyyppien kohdalla ole eroa suuntaan tai toiseen?

Nimen omaan: jokainen nainen on yksilö, samoin jokainen mies. Tämä luokittelu alfoihin, betoihin jne. tuulesta temmattua. Tuo luokittelu absurdia ja fiktiota.

Ei siinä ole mitään absurdia, että tunnustaa sen tosiasian, että jotkut miehet ovat kaikin puolin haluttavampia useampien naisten mielestä kuin toiset ja, että ns. "alfa-miehet" ovat persoonallisuudeltaan niitä miehiä, jotka osaavat tavista paljon paremmin sen naisen iskemisen/manipulaation tjs erinäisten ominaisuuksiensa, kehitettyjen tai ominaisten, avulla.

Sen sijaan absurdiakin absurdimpaa on esittää ja leikkiä silmät suljettuina, että maailmassa menisivät kaikilla nallekarkit tasan kuin jonkin kommunistisen luonnonjärjestyksen mukaisesti.

Allekirjoitan täysin sen, että toiset miehet ovat keskimäärin haluttavampia isommalle osalle naisista kuin toiset miehet. Ei se silti tarkoita sitä, että niille toisille miehille tilanne olisi täysin toivoton. Te vain tunnutte olevan jotenkin katkeria siitä, ettei teistä vain syntynyt naistennaurattajia, ja rissaatte siitä ja säälitte itseänne. Mikä vain vähentää haluttavuuttanne deittailumarkkinoilla.

Vertaa tilannetta siihen, että minä opiskelen alaa, johon kuuluu tietty osa matematiikan opintoja. Onko minulla oikeus olla katkera siitä, että oppilaat, jotka ovat matemaattisesti lahjakkaampia, saavat samalla opiskelumäärällä huomattavasti parempia arvosanoja kuin minä? Ja onko se opettajan vika? Jos haluan paremman arvosanan, tulisiko minun istua kotona ajattelemassa, että turha toivo, ihan p a s k a a kun sille opettajalle ei kuitenkaan kelpaa mikään. Vai kannattaisiko minun tehdä töitä enemmän kuin lahjakkaammat toverini, silläkin uhalla, etten koskaan pääse yhtä hyviin tuloksiin kuin he, mutta pystyn kuitenkin hieman nostamaan omaa numeroani? Kumpi olisi minulle itselleni antoisampi tapa suhtautua haasteisiin?

Kyllä, kyllä, en kylläkään mistään katkeruudesta ponnistele vaan ihan silkasta mielenkiinnosta ihmislajiin. Ihmisillä on vahva taipumus oikeudenmukaisuuden hakuisuuteen, siitähän feministienkin aivoperut ponnistavat periaatteessa kun kaikilla pitäisi olla tasan sama kuin muillakin. Maailma ei tietystikään toimi sellaisen pohjalta luonnostaan.

Ja sun oikeudenmukaisuuskäsitykseen kuuluu, että kaikille pitää antaa? Sä et näe siinä mitään ristiriitaa sen kanssa, että ei ole pakko antaa jos ei halua?

Ja vielä, ei feminismissä ajatus ole, että kaikilla pitäisi olla tasan sama, vaan se, ettei ihmisiä lokeroida ja sabotoida elämässä toissijaisten ominaisuuksien perusteella. Eli ettei henkilöä jätetä valitsematta työhön, johon muuten olisi sopiva siksi, että hän on sattunut syntymään "väärän väriseksi" tai "väärään sukupuoleen". Henkilön silti saa jättää valitsematta jos hän ei ole työhön pätevä.

Jos et käsitä, niin anna kun selitän. Ohessa on liite juttuun, jossa on kuvasarja Bostonin maratonilta, kun  maratonin järjestäjä yrittää estää kyseisen maratonin ensimmäistä naisosanottajaa saavuttamasta maalia. Koska tämä on nainen. Eikä naiselle katsottu sopivaksi juosta maratonia. En tiedä miksi, ehkä sen pelättiin alentavan lajin arvoa. Miksi naisten osallistumisen katsotaan alentavan jonkin arvoa? Kas siinä vasta feministinen kysymys.

Sinä tunnut kuvittelevan, että feminismin tarkoitus on saada maratonin suorittaminen vaikka autolla ajaen sallituksi, että kaikki pääsee mukaan. Ei suinkaan. Mutta onko sillä väliä, että onko juoksijalla kivekset vai munasarjat? Ei mielestäni pitäisi olla. Ja onko se ok, että tyypi yrittää taklata toisen, koska hän on nainen? Ei todellakaan. Mitä mieltä sinä olet?

https://www.theguardian.com/us-news/2017/apr/18/first-woman-officially-….

Mikä sitten henkilössä on toissijaista vaikkapa omaan firmaan palkatessa? Mitä jos hakija on vaikkapa jollain lailla ihan kusipää, epämiellyttävä ihminen tai joku jonka kanssa et mitenkään löydä yhteistä säveltä syystä X? Ihonväriä ja sukupuolta on kaikenmaailman ammattiloukkaantujien helppo käyttää tekosyynä ja lyömäaseena, se on ainakin varmaa. Mutta lopulta et sinäkään varmaan haluaisi palkata mitään kiihkonatsia tai helvetin enkeliä? 

Jos kyseessä oli nimenomaan miesten maratoni niin eihän silloin periaatteessa nainen sinne kuulu mukaan sen enempää kuin mieskään naisten maratonille. Jos kyseessä oli kaikille avoin maratoni niin silloin tapahtunut oli vääryys.

Kuule niihin aikoihin naisten ei annettu osallistua maratoneille. Nämä uranuurtajat avasivat tien naisille maratonkilpailuihin ihan maailmassa. Jos he eivät sitä olisi tehneet, kuka tietää koska maratonille osallistuminen olisi ollut naisille mahdollista. Jos uranuurtajat eivät kaikilla muillakin aloilla olisi tehneet tietä seutaaville sukupolville, naiset olisivat vieläkin nyrkin ja hellan välissä.

http://www.kestavyysurheilu.fi/plus/11692-ensimmaiset-naiset-osallistui…

Ja se, että hakija on nainen tai "väärän värinen" ei ole kusipäisyyttä tai epämiellyttävyyttä ja jos et kykene löytämään ihmisen kanssa yhteistä säveltä vain siksi, että hän on nainen, kertoo se aika paljon sinusta ja maailmankuvastasi. Ja tuo älytön pelko, että naiset systemaattisesti käyttävät sukupuoltaan lyömäaseena? Ja sä koet, että olisi parempi, että naisia saisi syrjiä avoimetsi, jotta muutama kieroutunut yksilö ei voisi käyttäytyä huonosti? Miehetkin käyttäytyvät huonosti ja aiheuttavat työnantajille päänvaivaa jos sattuu olemaan kieroutunut yksilö. Miksi tämä on ok? Kuinkahan monta kertaa on työnantajilla tullut vastaan ongelma, että on ollut pakko palkata Helvetinenkeli, vain koska hän on nainen, eikä naista voi jättää palkkaamatta koska feminismi?

Mitä jos. On vaikka sellainen rajoittunut ihminen ettei osaa tulla vaikkapa naisten kanssa toimeen? Tai pelkää niitä tai jopa patologisesti jostain syystä X inhoaa? Kannattaako silloin palkata nainen firmaan töihin mikäli on niin (kuvitteellisen)patologinen tapaus ettei yhteistyöstä tulisi mitään sen tähden?

Ja sama tietysti toisinkin päin. En minä ainakaan velvoittaisi ketään pientä ja hentoa, mahdollisesti jotain traumoja kärsinyttä, neuroottista ja pelokasta naista palkkaamaan pelottavan näköistä karjua yritykseensä vain sen tähden ettei miehiä saa syrjiä. Vai mitenkä mielekkäänä näet tilanteen?

Ideaalit on hyvä olla, mutta nekin ovat jokaisella erilaiset. 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta tuo tilanne on yksiselitteisesti ennakkoluuloisuutta. Jos se pieni pelokas nainen valitsee työhön jonkun muun kuin pelottavan näköisen karjun, vaikka tämä olisi selkeästi tehtävään paras ja pätevin, siitä mennään käräjille. Ei tässä ole mitään epäselvää tai epäreilua. 

Itse en tuota pelokasta naista pakottaisi ottamaan karjua töihin firmaansa ja elämään sietämättömän stressin ja ahdistuksen kanssa.

Aika fasistiselle pakottamiselle siis näkemyksesi kuulostaa, vaikka keskustelu onkin täysin spekulatiivinen; oikeassa maailmassa tuollaisen juridinen pakottaminen on hankala toteuttaa. Onneksi.

Ja minä taas en suosittelisi esimiehen tai yrittäjän uraa henkilölle, joka noin kovasti pelkää ihmisiä ulkomuodon perusteella. Valitaanko asiakkaatkin sitten sen mukaan, miten kiltiltä näyttää? 

Eli nyt sitten lähtisit syrjimään ja eväämään pelokkailta naisilta yrittäjyyden periaatteittesi vuoksi? 

On eri asia olla paskat ja kuset housuissa pienen hetken verran kuin kokopäivätoimisesti. En minäkään asiakaspalvelua suosittelisi kaikkein herkimmille yksilöille, mutta silti heihinkin törmää alalla. Ehkä ei ole ollut niin vara valita, tiedä häntä.

Ei se ole mitään syrjimistä, jos on selkeästi kyse tilanteesta, jossa työhön ei kykene. Itsehän sanoit, että työnteko olisi sietämätöntä stressiä ja ahdistusta. 

Mutta jos työhön kykeneekin mikäli saa valita vapaasti mieleisensä, vaikka ei ehkäkään sen pätevimmän, työntekijän? Eväisitkö silloin periaatteittesi varjolla tämän oikeuden?

Aika harva esimies tai yrittäjä on työssään tekemisissä vain ja ainoastaan niiden itse valitsemiensa työntekijöiden kanssa. Pitää tulla toimeen myös yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa ja niissä voi olla monenlaista turjaketta. Siitä syystä tuo mainitsemasi tilanne ei ole oikein realistinen. Ja tuollainen pelko kyllä oireilee pakosti muullakin tavalla ja heijastuu muihinkin asiakkaisiin. 

Eli toisinsanoen kieltäisit kyseistä naista olematta valitsemasta töihin sellaista ihmistä, jota tämä pelkäisi sen sijaan, että saisi valita vapaasti jonkun muodollisesti vähemmän pätevän, mutta jonka haluaisi mieluummin alaisekseen. Olet tämän periaatteen vanki ja toteuttaisit sitä orjallisesti ja mekaanisesti jos saisit päättää. Aika jäykkä oikeudenkäsitys minusta itsestäni.

Kyllä, mikäli a) pelko on täysin irrationaalinen ja pelkästään sen henkilön omassa päässä ja b) tämä henkilö on kiistattomasti pätevämpi ja sopivampi tehtävään kuin se toinen hakija. Kaikki pääsisivät vähimmällä, kun tällainen ihminen ymmärtäisi hakeutua pelkotilojensa vuoksi hoitoon tai muihin tehtäviin. 

Kyllä, olen tämän periaatten vanki, kuten monen muunkin yksiselitteisesti oikeudenmukaisen periaatteen. 

Ei moniin mielenterveysongelmiin tai luonnevikoihin ole oikeasti saatavissa mitään ihmelääkettä. Eikä etenkään ihmisten mieltymyksiin, periaatteisiin, makuasioihin tai luonteisiin.

Jäykät periaatteet johtavat lopulta pakottamiseen ja mielivaltaiseen totalitariaan. Itse olen vapauden kannalla, tietystikin valistuksen ja hyvinvoinnin rinnalla.

Muakin ärsyttää, että mun pitää verojen muodossa kustantaa työttömien elämä, muiden lasten koulutus ja maksella vielä muiden eläkkeitä. Mutta kun yhteiskunnassa on tietyt sovitut säännöt, joiden mukaan kaikki pelaa. Jos haluat toteuttaa mielivaltaista syrjimistä viettomien ihmisten kustannuksella omien luonnevikojesi takia, niin voit mun puolestani poistua meidän yhteiskinnastamme ja mennä toteuttamaan itseäsi jonnekin itsesi kanssa samoin ajattelevien joukkoon.

Minua ei mainitsemasi asiat häiritse, koska näen ne hyvin tarpeellisina.

Pelisääntöjä pitää olla ja niitä pitää valvoa ja niiden rikkomisesta pitää myös rangaista, mutta itse ainakin haluan mahdollisimman vähän ainakaan mitään mielivaltaisuutta ja turhia pakkolakeja, ja niiden sijaan mahdollisimman paljon vapautta päättää omasta elämästään ja asioistaan.

Miä mielivaltainen ja turha pakkolaki on se, ettei ihmisiä saa syrjiä sukupuolen, uskonnon, rodun, värin yms. takia? Se on perhana sentään ihmisoikeusjulistuksessa. Vai koetko, että ihmisoikeudet rajoittaa sinun yksilönvapauttasi?