Mistä te saatte iloa elämään?

Lapsesta. Hän on elämäni valo ja onnen tuoja. Liikunnasta. Työssä onnistumisesta.

Saan iloa elämääni vaimouden ja äitiyden esittämisestä. Todellisuudessa olen kykenemätön tuntemaan myötätuntoa ja syyllisyyttä, joten aika lailla omilla ehdoilla etenen elämässäni. Kyllä minua varmasti kadehditaan!

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu etten itse oikein mistään. Alkoholia kuluu liikaa ja painoa on tullut syömisten myötä liikaa. Syöminen on tietysti kivaa, mutta ne kilot... Kirppareilla kiertelykin on vaan kasannut liikaa roinaa taloon, alkuun luulin senkin ilahduttavan. Lemmikkejä en voi ottaa allergoiden vuoksi.

Kuuntelen musiikkia, yleensä napit kaakossa ja yleensä jotakin metallia/karjuntaa naapurien iloksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu etten itse oikein mistään. Alkoholia kuluu liikaa ja painoa on tullut syömisten myötä liikaa. Syöminen on tietysti kivaa, mutta ne kilot... Kirppareilla kiertelykin on vaan kasannut liikaa roinaa taloon, alkuun luulin senkin ilahduttavan. Lemmikkejä en voi ottaa allergoiden vuoksi.

Kuuntelen musiikkia, yleensä napit kaakossa ja yleensä jotakin metallia/karjuntaa naapurien iloksi. :)

ja "laulan" tietenkin mukana :)

Tällä hetkellä en yhtään mistään. Huomenna pitäs alottaa uusi masennuslääkitys, katotaan sitten uudestaan jos/kun tuo alkaa toimimaan.

Jos työpäivän jalkeen ei jaksa kuin pakolliset kotityöt, ja nukkuminenkin on välillähuonoa, niin ehkä lomalla sitten jotain kivaa...

Siitä että minulla on enemmän rahaa (miljoonia), kallis kämpää, luksusauto ja paremman näköinen nainen (ei tietenkään suomalainen) kun kavereilla.  Olen keski ikäinen mies ja nainen on 21v instamissi.

Ei nyt että nuo jutut suoraan tekisivät minut iloiseksi. Iteasiassa olen niin epämaterialistinen kun olla ja voi. Se ilo tulee siitä että kaverit ovat kateudesta onnettomia koska minulla on kaikki nuo jutut jotka ne itse yrittävät saavuttaa koska ne luulevat tekevän ihmisen onnelliseksi. Koko ajan ovat yrittäneet sabotoida ja toivoneet kaikkea pahaa selän takana. On suuri synti tässä maassa syntyä ahkeraksi ja lahjakkaaksi ja varsinkin niin jos naama ei ole mikään ruma. Pitäisi olla joku juop po sos sun elä tti jonka elämä on hajalla jotta hyväksyttäisiin kanssaihmisenä.

Tuon takia olen muuttamassa paikkaan missä ihmiset osaavat auttaa ja iloita muitten menestyksestä eikä vaan puu kottaa selkään. Sekin on asia jota odotan innolla.

Myös sellaiset jutut kun hyvä sosiaalinen elämä, terveys, vapaus tehdä sitä mitä haluan, en tarvitse enää sietää ketään kusip äätä, se että voin tehdä merkityksellisiä asioita elämässä eikä mun tarvii hajota missään paskaduunissa tekevät onnellisiksi.

Vierailija kirjoitti:

17 vuoden paskan avioliiton jälkeen saan iloa vakipanostani. 12 vuotta nuorempi sielunkumppani tyydyttää kaikki tarpeeni, voin nyt hyvin.

Eipä kuitenkaan taida olla mikään sun sielunkumppani jos oot sille vaan vakkaripano.

Töistä, mulla on aivan mahtava työpaikka, jossa viihdyn! Kahdesta rakkaasta harrastuksesta, ulkoilusta, liikunnasta ylipäätänsä, pianon soittamisesta, musiikin kuuntelusta, laulamisesta. Mun ihanasta miehestä, kaikesta mitä tehään yhessä, hauskoista jutuista, joilla naurattaa mua. Lasten kanssa yhessä touhuumisesta. Lukemisesta.

Aika onnekas taian olla :)

Vierailija kirjoitti:

Olen saanut iloa Aliexpressistä. On ollut kiva ottaa selvää asioista ja sitten ostaa paras ja halvin tuote. Nyt en enää keksi mitään tilattavaa ja olen jotenkin hukassa:(

Olen tilannut n. 70 tuotetta. 

Mitään turhaa en osta. Eilen aloin etsimään "hiirimattoa" tietokoneen hiirelle. Entinen kun on jo sökö. Ei oikein löytynyt sopivaa ja hyvää ja halpaa.

Ja luonto kiittää. Suomen posti myös.

Keksimällä hu*orajuoruja misseistä, julkkisten haukkumisesta, lietsomalla vihaa keski-ikäisiä miehiä kohtaan, mainostamalla typerää blogiani täällä, siitä kun safaribileitten jälkeen tummaihoiset panee mua joka reikään.

t. mamma

Porno, pikaruoka, bisse ja lätkä

Vierailija kirjoitti:

Itse olin vastaavassa tilaneessa (paitsi en juonut alkoholia). Olin masentunut.

Löysin elämääni ilon kun aloin harrastamaan minimalismiin pyrkimistä. Saan nautintoa siitä, kun laitan tavaraa pois kotoa. Olen vienyt kirpparille kamaa ja mikä ei mennyt kaupaksi, annoin hyväntekeväisyyteen.

Suurinta iloa elämääni tuottaa nykyään se, että ymmärrän, että mainosvoimat tai muuta voimat eivät voi hallita elämääni. Kukaan ei voi pakottaa minua ostamaan. Luulin ennen että vain ostaminen tuottaa iloa.

Nykyään hykertelen kaupassa kun katselen jotakin tarjoustuotetta ja lausun itselleni hiljaa: JEE JEE; EN MENE MAINOSTAJAN HALPAAN, EN OSTA, EN OSTA !

Monesti jopa hypistelen jotakin tuotetta kaupassa ja sitten kiherelen itselleni kun jätin sen ostamatta.

Sinäkö se juoksutat myyjää..palvelutat ja tuhlaat kauppiaan aikaa

Joogasta, meditaatiosta, lenkkeilystä, kahvista, hyvästä ruoasta, kissasta, perheestä, ystävien tapaamisesta, rikkaasta unimaailmasta ja pitkään nukkumisesta, elokuvista, luonnosta, tähtitaivaasta, eläimistä, terveydestä, toisten auttamisesta ja rakastamisesta. Tiedosta, että kaikki on mahdollista. Olen äärettömän kiitollinen kaikista ihmeistä elämässäni, joita saan nähdä ja kokea joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Välillä tuntuu etten itse oikein mistään. Alkoholia kuluu liikaa ja painoa on tullut syömisten myötä liikaa. Syöminen on tietysti kivaa, mutta ne kilot... Kirppareilla kiertelykin on vaan kasannut liikaa roinaa taloon, alkuun luulin senkin ilahduttavan. Lemmikkejä en voi ottaa allergoiden vuoksi.

Käytän sopivasti alkoholia. On sellainen kiva olo koko ajan.

Iloa löytyy kun jättää alkoholin ja muut huumeet, aloittaa jonkun harrastuksen, hakeutuu ihmisten seuraan, on ystävällinen muille ihmisille, lopettaa oman navan ympärillä pyörimisen ja kysyy toisilta esim "Mitä sinulle kuuluu", lopettaa oman surkean elämän tilittämisen muille. Tämä nyt aluksi.

Sexxistä puolta nuorempien potsujen kanssa ;))

t. Mikael 47v

Mukavasta työstä ja työkavereista, sukulaisista, ystävistä (jotka ovat kyllä muuttaneet muualle emmekä näe usein, mutta juttelemme netin välityksellä joka päivä), elokuvista, sarjoista, musiikista ja yksin olemisesta :)

Asenne ratkaisee mielestäni ja se miten asiat haluaa nähdä. Tietysti jos on suuria murheita elämässä niin iloa voi olla vaikea löytää, mutta jos perusasiat on kunnossa niin ihan arkisista asioista löytyy iloa.

Siitä kun käyn pettämässä tai thaihieronassa sillävälin kun akka on täällä keksimässä juoruja ja haukkumassa miehiä.

No minusta on ihanaa olla joskus yksin, sen jälkeen jaksan taas perhettä ja työporukkaa. Ja en tarkoita, etteikö perhe olisi rakas ja työporukkakin kiva, mutta joskus vaan pitää saada ladata akkuja ihan hiljaa yksikseen. Onnistuu kotonakin ihan vaan kotitöitä tehden. Myös kävely- ja hiihtoretket yksin on nautinnollisia. 

Iloa saan myös joogasta, saunomisesta, lukemisesta, ystävistä, vyöhyketerapiasta ja maalaamisesta. Siis taulujen maalaamisesta. Unelmatkin tuo iloa, haaveilen, että vielä jonain päivänä olen niin rohkea, että pidän oman taidenäyttelyn. Ja tietysti saan suurta iloa myös perheestäni ja työstäkin, ainakin välillä. 

Mua ihmetyttää tässä ketjussa, että miksi alapeukutetaan toisen ilon ja voiman lähteille? Eihän me kaikki tykätä samoista asioista, mutta eikö ole hyvä, että näin monella on kivoja asioita elämässään?