Vääntöä lapsen syömisestä - hohhoijaa!!

Vierailija kirjoitti:

Eli viikon antaa vaan olla syömättä ja huutaa jos niikseen tulee? Huhhuh...

Ja siis, kai mä sen tiedän että tuohan se on tehtävä. Uuvuttaa vaan jo valmiiksi tuo koettelemus, vauva vielä hoidettavana. Mutta pakkohan tässä on jotain, mulla ei nimittäin meinaa kupoli kestää tätä taistelua tällaisenaan.

ajattele se vaikka niin, että kun viikon-pari kestät uusiin ruokailutottumuksiin siirtymisen aiheuttamaa epämukavuutta, on mahdollista että jatkossa ruokailut sujuvat rauhallisemmin ja hallitummin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi kiinnostunut osallistumaan keittiöpuuhiin? Voisi innostua maistelemaan kun saa olla mukana pilkkomassa, sekoittamassa jne. Entäs leivonta yhdessä? Kaupassa voisitte tutkailla vaikka hedelmä- ja vihannesosastoa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen valita jotain kotiin maistettavaksi. Syökö muuten kesällä marjoja suoraan pihasta/metsästä?

Tykkää joo laittaa ruokaa ja leipoa, pihalta söi punaherukoita kovastikin kesällä. Ja pihlajanmarjoja, ja sieniä, ja hiekkalaatikon hiekkaa, krhm.

Joku siinä syömistilanteessa on. Sen klikin kun osais purkaa.

Syökö jos menette "eväsretkelle" hiekkalaatikolle tai lähimetsään tms?

Saattaa syödäkin, just toissapäivänä söi leikkimökissä puolikkaan mangososeen. Kaupasta ostan usein pienen omenan mitä nökertää kärryissä kotimatkalla. En oo testannut mitään eväsleipiä alkaa tekemään, voishan niitä kokeilla. Mutta ei kai me ihan joka päivä voida eväsretkeilläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi kiinnostunut osallistumaan keittiöpuuhiin? Voisi innostua maistelemaan kun saa olla mukana pilkkomassa, sekoittamassa jne. Entäs leivonta yhdessä? Kaupassa voisitte tutkailla vaikka hedelmä- ja vihannesosastoa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen valita jotain kotiin maistettavaksi. Syökö muuten kesällä marjoja suoraan pihasta/metsästä?

Tykkää joo laittaa ruokaa ja leipoa, pihalta söi punaherukoita kovastikin kesällä. Ja pihlajanmarjoja, ja sieniä, ja hiekkalaatikon hiekkaa, krhm.

Joku siinä syömistilanteessa on. Sen klikin kun osais purkaa.

saattaa olla että lapsi on huomannut saavansa sun täydellisen huomion ruokailutilanteissa tuolla,tavoim käyttäytymällä, jopa niin, että lopulta syötät häntä. Hän on huomannut, että pystyy pomputtelemaan sua syömisellä ja varsinkin syömättä jättämisellä. Kokeile, että ruoka-ajat on aina ne samat ja lapsi syö sen, mitä itse syö. Sitten pöydästä pois ja ruokaa taas seuraavana ruoka-aikana. Ruokapöydässä jätä kaikki huono käytös huomiotta, älä myöskään maanittele, ja kehu aina hyvin sujuneesta ruokailutilanteesta. Näin lapsi saa sinulta huomiota toivotunlaisesta käytöksestä, ei epätoivotusta. Pitäisi alkaa vähitellen sujumaan paremmin. Ja aliravitsemukseen ei ole Suomessa nälkävuoaien jälkeen kuoltu, kyllä se lapsi sitten syö kun on tarpeeksi nälkäinen. Uskomattoman vähällä ruualla lapset kyllä tuntuu joskus pärjäävän. Meidän 12, 15 ja 17 lapset olivat myös aina vähäruokaisia, vasta murrosiässä alkoi ruoka kunnolla maistua. Sitä on joskus vähän vaikea sietää, kun lapsi syö omasta mielestä liian vähän. Mutta kun ruokaa on tarpeeksi paljon ja usein tarjolla, siihen voi kyllä luottaa että terve lapsi syö sen, mitä tarvitsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi kiinnostunut osallistumaan keittiöpuuhiin? Voisi innostua maistelemaan kun saa olla mukana pilkkomassa, sekoittamassa jne. Entäs leivonta yhdessä? Kaupassa voisitte tutkailla vaikka hedelmä- ja vihannesosastoa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen valita jotain kotiin maistettavaksi. Syökö muuten kesällä marjoja suoraan pihasta/metsästä?

Tykkää joo laittaa ruokaa ja leipoa, pihalta söi punaherukoita kovastikin kesällä. Ja pihlajanmarjoja, ja sieniä, ja hiekkalaatikon hiekkaa, krhm.

Joku siinä syömistilanteessa on. Sen klikin kun osais purkaa.

Syökö jos menette "eväsretkelle" hiekkalaatikolle tai lähimetsään tms?

Saattaa syödäkin, just toissapäivänä söi leikkimökissä puolikkaan mangososeen. Kaupasta ostan usein pienen omenan mitä nökertää kärryissä kotimatkalla. En oo testannut mitään eväsleipiä alkaa tekemään, voishan niitä kokeilla. Mutta ei kai me ihan joka päivä voida eväsretkeilläkään.

No ette, mutta ehkä pari viikkoa voitte? Idea on saada syömisestä positiivinen kokemus lapselle. Eväsretkelle voi kai mennä leikin varjolla vaikka keittiöpöydän alle kerran pari? Ei sen ulkona tarvi olla.

Vierailija kirjoitti:

Maailmalla on tuollaisille lapsille ns syömäklinikoita. Kaikki ne toimivat samalla lailla - lapsen ei ole pakko syödä, vaan hän syö sitten ruoka-aikana kun tulee tarpeeksi nälkä. Eli ruoka annetaan eteen, ja jos ei syö, niin ei syö. Kun tulee nälkä, alkaa syödä.

Hoitokeino on siis hyvin yksinkertainen, mutta pahaa mieltä pelkäävät vanhemmat eivät vaan henno sitä itse käyttää vaikka se olisi lapsen parhaaksi. Kun kerran allergioita yms terveydellisiä syitä ei ole, niin lapsi EI kuole ruoan ääreen.

Missä maailmalla näitä on? Googlaamalla ei löytynyt ainuttakaan, mutta varmasti osaat nimetä ainakin 5 syömäklinikkaa.

Ravitsemustiedettä lukeneena en muista koskaan törmänneeni moiseen metodiin, koska kun lapsi päätyy hoitoon asti, ei kyseessä enää ole nälän sietämättömyys vaan se, että lapsi on liian tottunut nälkään ryhtyäkseen spontaanisti syömään. Lapsi voi varsin hyvin kuolla ruuan äärelle, vaikka edessään olisi lautasellinen keitettyjä porsaansorkkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsi kiinnostunut osallistumaan keittiöpuuhiin? Voisi innostua maistelemaan kun saa olla mukana pilkkomassa, sekoittamassa jne. Entäs leivonta yhdessä? Kaupassa voisitte tutkailla vaikka hedelmä- ja vihannesosastoa kaikessa rauhassa ja antaa lapsen valita jotain kotiin maistettavaksi. Syökö muuten kesällä marjoja suoraan pihasta/metsästä?

Tykkää joo laittaa ruokaa ja leipoa, pihalta söi punaherukoita kovastikin kesällä. Ja pihlajanmarjoja, ja sieniä, ja hiekkalaatikon hiekkaa, krhm.

Joku siinä syömistilanteessa on. Sen klikin kun osais purkaa.

saattaa olla että lapsi on huomannut saavansa sun täydellisen huomion ruokailutilanteissa tuolla,tavoim käyttäytymällä, jopa niin, että lopulta syötät häntä. Hän on huomannut, että pystyy pomputtelemaan sua syömisellä ja varsinkin syömättä jättämisellä. Kokeile, että ruoka-ajat on aina ne samat ja lapsi syö sen, mitä itse syö. Sitten pöydästä pois ja ruokaa taas seuraavana ruoka-aikana. Ruokapöydässä jätä kaikki huono käytös huomiotta, älä myöskään maanittele, ja kehu aina hyvin sujuneesta ruokailutilanteesta. Näin lapsi saa sinulta huomiota toivotunlaisesta käytöksestä, ei epätoivotusta. Pitäisi alkaa vähitellen sujumaan paremmin. Ja aliravitsemukseen ei ole Suomessa nälkävuoaien jälkeen kuoltu, kyllä se lapsi sitten syö kun on tarpeeksi nälkäinen. Uskomattoman vähällä ruualla lapset kyllä tuntuu joskus pärjäävän. Meidän 12, 15 ja 17 lapset olivat myös aina vähäruokaisia, vasta murrosiässä alkoi ruoka kunnolla maistua. Sitä on joskus vähän vaikea sietää, kun lapsi syö omasta mielestä liian vähän. Mutta kun ruokaa on tarpeeksi paljon ja usein tarjolla, siihen voi kyllä luottaa että terve lapsi syö sen, mitä tarvitsee.

Just sitähän se on että musta ainakin tuntuu että annan ton vaan pompotella mua miten sattuu. Aion ottaa käyttöön monet tässä jo mainitut vinkit ja niksit, mutta ton kehumis/huomiottajättämis -asian oon ajatellu niin että yhtä kun ei noteeraa sitä huonoa käytöstä, niin ei myöskään kehuta syömisestä. Uuden maistamisesta ehkä, mutta että pyrkimys että ei liitettäs koko syömistapahtumaa minkään reaktion aikaansaamiseen.

Muuttuiko lapsen syöminen siinä vaiheessa, kun vauva syntyi? Jos muuttui selvästi, niin kysymyksessä on todennäköisesti lapsen reagoiminen tähän ja huomion hakeminen. Silloin toimii huomion antaminen muusta kuin syömättömyydestä.

Jos taas lapsi on aina ollut yhtä huono syömään, syy on jossain muualla, esim. aistiyliherkkyyksissä.

Koska kyseessä on pitkään (kuukausia, vuosia?) jatkunut ongelma niin siihen ei tepsi tuollainen, että "lautanen pois jos ei syö, syököön sitten kun meinaa kuolla nälkään". Tuo metodi tepsii jos kieltäytymistä on kestänyt pari päivää. Ap:n lapsella on koko syömisen ja ruokailun konsepti sen verran "häiriintynyt" tai siis muodostunut ei-normaaliksi, että tuollaiset vinkit vain pahentaa tilannetta. Luultavasti ap:n lapsen näläntunne ei ole enää normaali vaan on ehkä kadonnut tai lapsi on oppinut sietämään sitä ilman tarvetta syödä nälkäänsä. 

Ap onko lapsi koskaan syönyt hyvin? Takkusiko imetys ensimmäisinä kuukausina? Miten sujui kiinteiden aloittaminen? 

Vierailija kirjoitti:

Muuttuiko lapsen syöminen siinä vaiheessa, kun vauva syntyi? Jos muuttui selvästi, niin kysymyksessä on todennäköisesti lapsen reagoiminen tähän ja huomion hakeminen. Silloin toimii huomion antaminen muusta kuin syömättömyydestä.

Jos taas lapsi on aina ollut yhtä huono syömään, syy on jossain muualla, esim. aistiyliherkkyyksissä.

Ei oo huomattu mitään muutosta vauvan tulon myötä, vauva ollut taloudessa vasta muutaman kuukauden ja tätä ruokahäsläystä jo pari vuotta.

Sun pitää purkaa ruokailutapahtuman ympäriltä kaikki lapsen nykyiset mielikuvat mitä siihen ruokailuun liittyy. Ja sitten sen jälkeen saada tilalle uusia positiivisia mielleyhtymiä.

Ja ap luulen, että olet itse ahdistunut ja turhautunut ja tuskastunut noissa ruokailutilanteissa, ja lapsesi aistii sen ja reagoi sinun tunnetilaan syömättömyydellä. En tarkoita että vika olisi sinun vaan tarkoitan, että aikuisen tunteet tarttuu herkästi lapseen. Ja siksi myös sinun pitää purkaa omat mielikuvasi, joita sinulla liittyy ruokailutapahtumaan ja saada tilalle uusia positiivisia mielleyhtymiä. 

Nyt teillä on eräänlainen itseään vahvistava noidankehä ruokailussa. Ja se pitää katkaista ja muuttaa positiiviseksi kehäksi.

Vierailija kirjoitti:

Lakkaa stressaamasta. Lapsi ei kuole ruokakaapin ääreen.

Niin ei kuole kun ei anneta kuolla.

Me myös saimme noita "hyviä" neuvoja, että tarjotaan ruokaa ruoka-aikoina ilman viihdykettä ja laitetaan sitten pois. "Kyllä nälkä tulee ja syö." Ei syönyt. Ei myöskään kuollut, kun sai nenämahaletkun. Ihan terve lapsi.

Ravitsemusterapeutin ohjeet oli tehdä ruokailusta rentoa, hauskaa ja yllättävää. Syötiin siis erilaisissa paikoissa ja yritettiin löytää mikä maistuisi.

Kauhean valikoiva on edelleen teininä. Syö mielellään voimakkaan makuisia ruokia. Mitään perinteisiä suomalaisia ruokia ei juurikaan syö.

Vierailija kirjoitti:

Koska kyseessä on pitkään (kuukausia, vuosia?) jatkunut ongelma niin siihen ei tepsi tuollainen, että "lautanen pois jos ei syö, syököön sitten kun meinaa kuolla nälkään". Tuo metodi tepsii jos kieltäytymistä on kestänyt pari päivää. Ap:n lapsella on koko syömisen ja ruokailun konsepti sen verran "häiriintynyt" tai siis muodostunut ei-normaaliksi, että tuollaiset vinkit vain pahentaa tilannetta. Luultavasti ap:n lapsen näläntunne ei ole enää normaali vaan on ehkä kadonnut tai lapsi on oppinut sietämään sitä ilman tarvetta syödä nälkäänsä. 

Ap onko lapsi koskaan syönyt hyvin? Takkusiko imetys ensimmäisinä kuukausina? Miten sujui kiinteiden aloittaminen? 

Imetys sujui hyvin yli vuoden, kiinteätkin alkoi hyvin. Joskus puolivuotiaana aloitettuun sormiruokailut ja ohella myös syötettiin. Pikkuhiljaa muuttunut aika syömättömäksi, kakomisrefleksi on edelleen vahva. Mutta kuitenkin välillä suuremmatkin palat menee, esim kanaa tai leipää tai omenaa.

Todennäköisesti ollaan tartutettu omaa ahdistusta syömättömyydestä silloin kun toinen vielä opetteli. Mutta hengissähän tuo on vielä.

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää purkaa ruokailutapahtuman ympäriltä kaikki lapsen nykyiset mielikuvat mitä siihen ruokailuun liittyy. Ja sitten sen jälkeen saada tilalle uusia positiivisia mielleyhtymiä.

Ja ap luulen, että olet itse ahdistunut ja turhautunut ja tuskastunut noissa ruokailutilanteissa, ja lapsesi aistii sen ja reagoi sinun tunnetilaan syömättömyydellä. En tarkoita että vika olisi sinun vaan tarkoitan, että aikuisen tunteet tarttuu herkästi lapseen. Ja siksi myös sinun pitää purkaa omat mielikuvasi, joita sinulla liittyy ruokailutapahtumaan ja saada tilalle uusia positiivisia mielleyhtymiä. 

Nyt teillä on eräänlainen itseään vahvistava noidankehä ruokailussa. Ja se pitää katkaista ja muuttaa positiiviseksi kehäksi.

Arvelen että juurikin näin! Olisko ihan käytännön vinkkejä miten aloitetaan puhtaalta pöydältä?

Eli lapsi syö:

Siemeniä

Makkaraa

Juustoa

Omenaa

Mangososetta

Punaherukoita

Kanaa

Suklaata

Jäätelöä

Jos nämä nyt oli saman lapsen ruokia?

Aika laajalta näyttää :)

Jos joka ruoalla on vähän jotain noista ja yksi uusi juttu niin varmasti ajankanssa laajenee siitäkin.

Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.

Ei sen ruoan tartte olla niitä perinteisiä juttuja aina ja ehkä 5 kertaa päivässä ruoka on liian usein, meillä lapsi ei syö kuin kolme kertaa päivässä ja välipalaa jos pyytää, usein ei pyydä.

Vierailija kirjoitti:

Eli lapsi syö:

Siemeniä

Makkaraa

Juustoa

Omenaa

Mangososetta

Punaherukoita

Kanaa

Suklaata

Jäätelöä

Jos nämä nyt oli saman lapsen ruokia?

Aika laajalta näyttää :)

Jos joka ruoalla on vähän jotain noista ja yksi uusi juttu niin varmasti ajankanssa laajenee siitäkin.

Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.

Ei sen ruoan tartte olla niitä perinteisiä juttuja aina ja ehkä 5 kertaa päivässä ruoka on liian usein, meillä lapsi ei syö kuin kolme kertaa päivässä ja välipalaa jos pyytää, usein ei pyydä.

Kiitos sulle tästä! Mäkin oon sitä mieltä että ihan kivaa valikoimaa löytyy, tai että ainakin aikuinen ihminen sais noista paljon tarvitsemaansa, mutta se kun ne määrät on niin minimaalisia mitä menee ja hirveen työn takana että menee.

Kannattaa muuten tarjota lapselle maistiaisia varsin ennakkoluulottomasti. Ap:n lapsihan söi pihlajanmarjoja ja herukoita, jotka ovat aika kirpeitä.

Meidän supernirso esim. pitää homejuustosta, raa'asta sipulista, oliiveista, parsakaalista, chilistä yms.

Ei tulisi ehkä ekana mieleen tarjota noita kun makaronilaatikko tai banaanijogurttikaan ei uppoa.

T. 51

Vierailija kirjoitti:

Täällä on 2,5-vuotiaan lapsen syömistaisteluun lopen uupunut äiti. Ihan perkeleen uupunut. 2 vuotta ollu tätä samaa, 5 kertaa päivässä. Tuo ei söis yhtään mitään jos ei houkuttele ihan helvetinmoisella kikkailulla syömään tai syötä itse, ilman telkkaria olis varmasti korjannut jo nälkäkuolema. Tulee niin pimeitä ajatuksia välillä kun yrittää paria lusikallista tai paria makkaranpalaa saada menemään, alkaa jo snadisti pelottaa itteänikin.

On säännölliset ruoka-ajat, kaikessa rauhassa tuputtamatta "syödään" yhtä aikaa pöydässä ihan tavallisia ruokia, tää käy siinä hetken ja kiittää ja lähtee. Pari kertaa saatan kutsua takas, saattaa käydä taas istumassa hetken ja lähtee. Sitten yritän itse syöttää sitä samaa ruokaa myöhemmin tälle, menee ehkä muutama lusikallinen jos saa toljottaa tv:stä samalla jotain.

Välillä päätän että nyt loppuu tuo syöttäminen ja tv, sitten saattaa mennä kokonainen päivä vaikka parilla itse syödyllä hedelmäsoselusikallisella ja maitolasilla. Ja sen sitten tietää mitä se homma on kun on nälkäinen lapsi, ihan hirveää kiukkuilua ja itkemistä.

Mikä avuksi?!

Ei pitäisi olla mitään allergioilta, pituuskasvun epäilivät pysähtyneen niin käytiin verikokeissa tsekkaamassa keliakiakin, ei mitään.

En ymmärrä. En jaksa. En haluais kohta työntää sille väkisin ruokaa suuhun (uskokaa, mieli tekis) tai mitä vielä pimeämpää.

Tuo välipalastelu ehkä se ongelma. Annat hedelmäsosetta? ja annat täyttää vatsan maitolasilla?

Eikö syö todella mitään, mitään ruokia? Oletko tosissasi että kuolisi nälkään? Ihmiset on selvinneet jopa nälkävuosista, kun ruokaa ei oikeasti ollut? Että nyt on löytynyt lapsi, joka kuolee jääkaapin vieressä nälkään?

Syökö ulkona, piknikillä, retkellä?

Ulkoiletteko? Laita kaikki padit ja telkkarit pois muutamaksi päiväksi ja ulos ja uimahalliin. Niissä tulee nälkä.

Ja kaikki kehotukset syödä pois. Pure kieltäsi. Kaikki kehut ja kommentoinnit pois. Ne on täysin epänormaalia käytöstä, tuskin kehutte kenenkään ystäväsi syömisiäkään? Minä en ainakaan ja otan pahalla jos joku tulee kommentoimaan omasta lautasestani että "kylläpä söit hyvin, jaksoit ihan kaiken syödä!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää purkaa ruokailutapahtuman ympäriltä kaikki lapsen nykyiset mielikuvat mitä siihen ruokailuun liittyy. Ja sitten sen jälkeen saada tilalle uusia positiivisia mielleyhtymiä.

Ja ap luulen, että olet itse ahdistunut ja turhautunut ja tuskastunut noissa ruokailutilanteissa, ja lapsesi aistii sen ja reagoi sinun tunnetilaan syömättömyydellä. En tarkoita että vika olisi sinun vaan tarkoitan, että aikuisen tunteet tarttuu herkästi lapseen. Ja siksi myös sinun pitää purkaa omat mielikuvasi, joita sinulla liittyy ruokailutapahtumaan ja saada tilalle uusia positiivisia mielleyhtymiä. 

Nyt teillä on eräänlainen itseään vahvistava noidankehä ruokailussa. Ja se pitää katkaista ja muuttaa positiiviseksi kehäksi.

Arvelen että juurikin näin! Olisko ihan käytännön vinkkejä miten aloitetaan puhtaalta pöydältä?

Hmmm.

No ensinnäkin ajattele, että sinulla on tuossa kaksi asiaa hoidettavana. 1. Sinun omat mielikuvat ja tunteet. 2. Lapsen mielikuvat ja tunnelmat.

Mitä jos aloittaisit muutoksen itsestäsi? Itseään on helpompi muuttaa kuin toista ihmistä (vaikka se toinen olisi oma lapsi). Ja lapsi saattaa muuttua kuin itsestään sen seurauksena, että sinä muutut.

Sinun pitää päästä irti siitä, että ruokailuhetkellä olet ahdistunut ja turhautunut. Mitä jos et ottaisi ollenkaan ruokailun päämääräksi sitä, että lapsi syö? Vaan ottaisitkin päämääräksi sen, että sinulla on hyvä fiilis ruokailuhetkellä. Käännä homman fokus ihan uudeksi näin. Ala palkitsemaan itseäsi onnistumisesta ruokailun suhteen niin, että kun et ollutkaan yhtään ahdistunut etkä turhautunut vaan rento ja iloinen, niin kehut itseäsi, että hyvin meni. Lapsi syö jos syö, älä kiinnitä siihen nyt niin huomiota. Mitä se vaatisi, että olisit itse rento ruokailussa? Millä keinoilla noin muuten poistat oman ahdistuksesi? 

Yli vuosikymmen sitten olin kohtalo toverisi.

Tyttäreni lopetti yhtäkkiä syömisen n. 1½-vuotiaana.

Olin kotiäitinä, yh, hänen kanssaan päivät pitkät.

Neuvola kiljui välipunnituksia, koska lapseni on aina ollut hyvin hoikka geeniperimänsä vuoksi.

Ahdistuin erittäin paljon noista välipunnituksista, koska lapsi oli terve, leikki, touhusi ja kasvoi.

Aktiivisesti unohdin KAIKKI välipunnitukset.

--

Onko lapsellasi, ap, jotain, mitä syö?

Täällä oli puuro.

Puuro, puuro ja puuro.

Puoli vuotta kaurapuuroa.

Sotkin puuron sekaan tietysti marjoja, mutta myös vihanneksia, jopa kanakeittoa!

--

Kului puoli vuotta.

Eräänä päivänä päätin, että nyt v-u loppuu tämä sekoilu ja laitoin vanhat kunnon perunaporkkanamuusit, kalaa ja vihanneksia; tyttäreni istui vakavana syöttötuolissa hyvin syyttävän näköisenä, sen näköisenä, että "Äiti, jo oli aikakin saada muuta kuin puuroa!"

Suu aukesi eikä ongelmaa enää ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muuten tarjota lapselle maistiaisia varsin ennakkoluulottomasti. Ap:n lapsihan söi pihlajanmarjoja ja herukoita, jotka ovat aika kirpeitä.

Meidän supernirso esim. pitää homejuustosta, raa'asta sipulista, oliiveista, parsakaalista, chilistä yms.

Ei tulisi ehkä ekana mieleen tarjota noita kun makaronilaatikko tai banaanijogurttikaan ei uppoa.

T. 51

Hyvä pointti! Meillä kyllä taatusti maistellaan kaikenlaista, aika mausteisia ruokia syödään koko porukka, tai ne ketkä syö. Ja oon sitä mieltä että uusista ruoka-aineista pitäminen voi ottaa muutaman maistelukerran.

Aurajuustosta täälläkin muuten tykätään. Vähän se suolaisuus huolettaa. Mikäpä mua nyt ei huolettais! :D