Vääntöä lapsen syömisestä - hohhoijaa!!

Olisko mitään vinkkejä? Tai edes kohtalotovereita? Mä oon ihan puhki. :(

Ei me olla täällä av:lla ennenkään lapsia syöty! En osallistu.

Vierailija kirjoitti:

Ei me olla täällä av:lla ennenkään lapsia syöty! En osallistu.

Jaa pitikö se sitten darkwebin puolelta lähteäkin apua hakemaan. :D jessus!

No, se telkkari kinni ruokailun ajaksi. Ja ruoka pöytään säännöllisesti se 5x päivässä. Pieni annos lapselle ruokaa siihen lautaselle ja lusikka viereen. Kaikki istuu pöytään ja siinä istutaan niin kauan kunnes viimeinenkin on syönyt. Jos lähtee pois, ruoka viedään pois ja pöytään ei palata. Ruokaa seuraavan kerran kun sen aika on. Vaikka kuinka huutaisi. Rytmin oppiminen vie noin viikon, mutta tässä on oikeasti oltava johdonmukainen. lapset elää uskomattoman pienellä, olen vierestä seurannut kun tuon ikäinen poika eli viikon 3 lihapullalla ja parilla lasilla maitoa. On nyt 17v, 190 pitkä, että ei se taaperoajan syömättömyys ainakaan kasvua hidastanut:) Äitinsä tarjosi ruokaa säännöllisin välein, ei hermostunut jos lapsi ei syönyt, mutta ei suvainnut temppuiluakaan, Jos ei syödä, pois pöydästä ja takaisin ei pompita.

Anna olla syömättä, kyllä ruoka muutaman paastopäivän jälkeen maistuu.

Ap en tarkoita, että teillä olisi kyse juuri tästä, mutta tuli mieleen yhden ystävän lapsi, jonka syöminen oli aina juuri tuollaista. Kieltäytyi syömästä ja kiukutteli ruoka edessä ja vääntelehti ja pyrki pois pöydästä ja häntä piti maanitella ja maanitella, jotta suostui syömään edes leipäpalasen. Hän oireile sen perheen ongelmia tuolla syömiselle, ystävälläni ja hänen vaimollaan oli pahoja riitoja vauva-ajasta alkaen ja parisuhde oli koko ajan tavallaan vaaka-laudalla (toinen häipyili, uhkaili erolla, oli huutamista, kiukuttelua ja vaikka mitä). Teillä ei varmaan ole tuollainen tilanne, mutta tuli mieleen, että voisiko lapsen syömisongelmien takana olla jotain muuta kuin suoraan ruokaan liittyvät asiat.

Eli viikon antaa vaan olla syömättä ja huutaa jos niikseen tulee? Huhhuh...

Ja siis, kai mä sen tiedän että tuohan se on tehtävä. Uuvuttaa vaan jo valmiiksi tuo koettelemus, vauva vielä hoidettavana. Mutta pakkohan tässä on jotain, mulla ei nimittäin meinaa kupoli kestää tätä taistelua tällaisenaan.

Mitä se lapsi itse sanoo syyksi, että miksi ruoka ei maistu tai miksi ei halua syödä? 2,5 vuotias osaa jo antaa itse vinkkiä, että missä vika.

Täällä ei kukaan lapsi ole kuollut nälkään. Ruokaa vain ruoka-aikana: aamulla, päivällä, illalla, ja välipala. Ei tuputtamista. Jos ei syö, ruuat korjataan pois, mutta ei motkoteta.

Ei herkkuja vaan normi ravitsevaa ruokaa. Ruokailusta ei saa tehdä draamaa.

Tämä ei varmaan hirveästi kannusta, mutta meillä samanlainen tilanne helpotti vähän vasta kun lapsi oli n. 10. Nyt 15 v ja edelleen taistellaan ruoasta. Paino nyt 35 kg, eli tosi vähän ysiluokkalauselle.

Vierailija kirjoitti:

Ap en tarkoita, että teillä olisi kyse juuri tästä, mutta tuli mieleen yhden ystävän lapsi, jonka syöminen oli aina juuri tuollaista. Kieltäytyi syömästä ja kiukutteli ruoka edessä ja vääntelehti ja pyrki pois pöydästä ja häntä piti maanitella ja maanitella, jotta suostui syömään edes leipäpalasen. Hän oireile sen perheen ongelmia tuolla syömiselle, ystävälläni ja hänen vaimollaan oli pahoja riitoja vauva-ajasta alkaen ja parisuhde oli koko ajan tavallaan vaaka-laudalla (toinen häipyili, uhkaili erolla, oli huutamista, kiukuttelua ja vaikka mitä). Teillä ei varmaan ole tuollainen tilanne, mutta tuli mieleen, että voisiko lapsen syömisongelmien takana olla jotain muuta kuin suoraan ruokaan liittyvät asiat.

Hyvä huomio, mutta ei tässä pitäis mitään sellaista olla. Luinkin tuossa taannoin netistä lasten, jopa taaperoiden syömishäiriöistä! Ihan kamalia tapauksia!

Oon välillä miettinyt että onko tää meillä joku aistiherkkä, välillä harmittaa tietyt vaatteet jne, jos vaatteet kastuu tms niin samantien pitäis vaihtaa, ja sosemainen ruoka menee parhaiten. Mutta toisaalta kun tuo on kyllä aika tavallista pikkulapsille. Ja makkara maistuu kuitenkin (välillä).

Vakavasti ottaen, tarjoa vaikka lihapyöryköitä ja perunamuusia ja jälkiruoaksi suklaavanukasta, kunhan syö. Onko hänellä jotain joka maistuu?

Vierailija kirjoitti:

Mitä se lapsi itse sanoo syyksi, että miksi ruoka ei maistu tai miksi ei halua syödä? 2,5 vuotias osaa jo antaa itse vinkkiä, että missä vika.

Ei tää kauheesti puhu vielä, selitykset on sitä luokkaa että "pois", "ei" ja "kiitos"...

Älä tarjoa paloina, vaan soseuta! Minulle ruoka olisi maistunut lapsena muuten, mutta makkaranpala tms olisi laukaissut oksennusrefleksin ja sen jälkeen en olisi tahtonut maistaa enää makkaraa, koska olisin luullut, että se oksettaa. 

Meillä tehtiin täysin päinvastoin kuin on neuvottu eli alusta asti on ollut ruokaa vapaasti saatavilla. Ruoka-ajat on, mutta hedelmiä, porkkananpaloja tms. saa syödä koska tahansa. Ruokapöydässä saa syödä tai olla syömättä. Se ruoka on pelkkää energiaa, ei mitään muuta! Tuo "ruokaa saa vain silloin, kun minä saan päättää sinun nälästäsi" -systeemi on monilla eri tahoilla todettu aika lailla sairaaksi tavaksi pitää lapsesta huolta. Ruoka-aika on se hetki, jolloin istutaan yhdessä syömään, mutta lapsella saa olla nälkä muulloinkin.

Jos lapsi kokee ateria-ajan vaikeaksi, niin hän voi olla pari viikkoa syömättä eikä siinä auta se, että 5 kertaa päivässä on ruokaa lautasella ja siitä se vihamielisesti viskotaan roskiin.

Vierailija kirjoitti:

Vakavasti ottaen, tarjoa vaikka lihapyöryköitä ja perunamuusia ja jälkiruoaksi suklaavanukasta, kunhan syö. Onko hänellä jotain joka maistuu?

Hmm, no, makkara, toisinaan kana, granaattiomenan siemenet, auringonkukansiemenet, suklaa ja jäätelö. :D

Välillä annankin suklaapalan kun tuntuu ettei ite jaksa sitä tuittuilua kun pikku itsevaltias nälissään. Ja tuntuu että sekin on huono ratkaisu, vaikka ei ne suklaat todellakaan mitään säännöllisiä oo.

Lopeta valtataistelu heti. Tarjoa ruokaa, ÄLÄ kommentoi mitenkään syömistä tai syömättömyyttä. Jos ei syö niin ei syö, ehkä sitten seuraavalla aterialla. Puuro ei ole pakollista, aamupala voi olla paistettu kananmuna tai keitetty, muroja, leipää jogurttia jne. Toiset ovat erilaisia syöjiä ja jos on aistiherkkyyksiä niin yleensä ne näkyvät ruuassakin. Tykkääkö lapsi että eri ruoka-aineet ovat erikseen lautasella? Jo tykkää niin tarjoa niin. Älä pakota maistamaan, maistaminen tulee ajan kanssa vapaaehtoisuuden kautta.

Hellitä ja relaa, ei lapsi nälkään kuole, voi alkaa syömään paremmin kun vanhemmat eivät lataa tunteitaan ruokailuun. 

Meillä 5-vuotiaan painoindeksi on 15. Ruoka ei vain maistu. Vauvaikäisenä olin huolestunut, nyt en enää jaksa tai halua taistella ruoista. Miksi pilaisin oman mielenrauhan tai ruokapöydän tunnelman?

Nyt neuvola on alkanut vähän huolestua, mutta eipä sieltä neuvoja silti tullut. Vaihdoin lapsen maidon rasvaisempaan yms. Ongelma on myös, että pikkuveli on lievästi ylipainoinen, joten jollekin ruoat maistuu liiankin hyvin. No kunhan tässä hyvässä hengessä jotenkin selvitään eteenpäin. Pahinta on mielestäni tuputus ja ahdistus ruokapöydässä. Siihen syyllistyin vauvan kanssa, ja voihan olla että se on jonkin syömisvastenmielisyyden hänessä laukaissut...

Meillä poika, joka jo seiskaluokkalainen, eikä syö. Ei ole koskaan syönyt. Ainut ruoka, jota pystyy syömään kokonaisen lautasellisen, on makaroni-jauhelihamössö, jossa ei ole yhtään mitään ylimääräistä. Ei mausteita, ei ketsuppia, ei sipulia, ei mitään.

Ollaan käyty lääkärissä, psykologilla ja ties missä. Syö lisävitamiineja ja syö pääosin tuota makaronimössöä.

Koulussa on oltu tosi huolissaan, kun ei syö mitään. Niin ollaan kotonakin oltu huolissaan.

Kasvaa kuitenkin jokseenkin normaalisti lisävitamiineilla ja tuolla mössöllä, joten lääkärit ovat vain sanoneet, että oppii sitten joskus syömään ja ettei huolta.

Mikään ei auta, ei oikeasti mikään. Ei uhkailu, lahjonta, kiristys, ei tv, ei kiireettömät ja hoputtomat ruokailuhetket, ei mikään. 

Meillä on neljä lasta, joista kolme syö ihan normaalisti, eli syy ei ole (vain) kodissa tai ruoassa.

Olen ihan neuvoton! 

Vierailija kirjoitti:

Lopeta valtataistelu heti. Tarjoa ruokaa, ÄLÄ kommentoi mitenkään syömistä tai syömättömyyttä. Jos ei syö niin ei syö, ehkä sitten seuraavalla aterialla. Puuro ei ole pakollista, aamupala voi olla paistettu kananmuna tai keitetty, muroja, leipää jogurttia jne. Toiset ovat erilaisia syöjiä ja jos on aistiherkkyyksiä niin yleensä ne näkyvät ruuassakin. Tykkääkö lapsi että eri ruoka-aineet ovat erikseen lautasella? Jo tykkää niin tarjoa niin. Älä pakota maistamaan, maistaminen tulee ajan kanssa vapaaehtoisuuden kautta.

Hellitä ja relaa, ei lapsi nälkään kuole, voi alkaa syömään paremmin kun vanhemmat eivät lataa tunteitaan ruokailuun. 

Tässä hyvät ohjeet! Hellitä ja relaa, tuo tarjolle monipuolisesti erilaisia vaihtoehtoja. Älä sorru valtataisteluun. Aika hoitaa nämä ongelmat.