Lue keskustelun säännöt.
Vääntöä lapsen syömisestä - hohhoijaa!!
24.10.2018 |
Täällä on 2,5-vuotiaan lapsen syömistaisteluun lopen uupunut äiti. Ihan perkeleen uupunut. 2 vuotta ollu tätä samaa, 5 kertaa päivässä. Tuo ei söis yhtään mitään jos ei houkuttele ihan helvetinmoisella kikkailulla syömään tai syötä itse, ilman telkkaria olis varmasti korjannut jo nälkäkuolema. Tulee niin pimeitä ajatuksia välillä kun yrittää paria lusikallista tai paria makkaranpalaa saada menemään, alkaa jo snadisti pelottaa itteänikin.
On säännölliset ruoka-ajat, kaikessa rauhassa tuputtamatta "syödään" yhtä aikaa pöydässä ihan tavallisia ruokia, tää käy siinä hetken ja kiittää ja lähtee. Pari kertaa saatan kutsua takas, saattaa käydä taas istumassa hetken ja lähtee. Sitten yritän itse syöttää sitä samaa ruokaa myöhemmin tälle, menee ehkä muutama lusikallinen jos saa toljottaa tv:stä samalla jotain.
Välillä päätän että nyt loppuu tuo syöttäminen ja tv, sitten saattaa mennä kokonainen päivä vaikka parilla itse syödyllä hedelmäsoselusikallisella ja maitolasilla. Ja sen sitten tietää mitä se homma on kun on nälkäinen lapsi, ihan hirveää kiukkuilua ja itkemistä.
Mikä avuksi?!
Ei pitäisi olla mitään allergioilta, pituuskasvun epäilivät pysähtyneen niin käytiin verikokeissa tsekkaamassa keliakiakin, ei mitään.
En ymmärrä. En jaksa. En haluais kohta työntää sille väkisin ruokaa suuhun (uskokaa, mieli tekis) tai mitä vielä pimeämpää.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Eli viikon antaa vaan olla syömättä ja huutaa jos niikseen tulee? Huhhuh...
Ja siis, kai mä sen tiedän että tuohan se on tehtävä. Uuvuttaa vaan jo valmiiksi tuo koettelemus, vauva vielä hoidettavana. Mutta pakkohan tässä on jotain, mulla ei nimittäin meinaa kupoli kestää tätä taistelua tällaisenaan.
Anna se lapsi viikoksi jollekin muulle hoitoon. Ei tarvitse olla kovinkaan kaksinen supernanny ennen kuin keksii, että lapsi vaan hankkii huomiota tuolla temppuilulla. Ruokaa eteen, lusikka käteen ja syömään. Jos ei syö niin olkoon sitten syömättä. Luonnonvalintaa, jos ruuan ääreen nälkään kuolee - onko poikalapsi? Tämä kysymys juolahti mieleen siksi, kun on jääkaapin viereen nälkään kuolevia aikuisia miehiä.
Otapa nyt seuraava viikko ihan rauhallisesti. Laita tarjolle sellaista ruokaa, jota lapsi pystyy itse syömään, istu itse syömään oma ruokasi ja laita tv kiinni. Muutenkin kaikki muut ylimääräiset virikkeet nollataan. Terve lapsi ei mitään puutostautia tai edes nälkää viikossa kärsi, jos on mahdollisuus syödä.
Toivoisin, että tämä on provo, mutta tuskinpa vaan on. Sekin mahdollisuus on, että lapsi on yliherkkä jollekin. Seuraa sivusta, mitä ruokia lapsi syö vapaaehtoisesti ja mitä ei.
Kuinka moni ihminen ei edes tunnista nälkää, kun mussutetaan jatkuvasti jotain? Ei se mitään haittaa, vaikka jo lapsena oppii tietämään, milloin tuntuu siltä, että pitää syödä. Nälkä ei tule aina samaan kellonaikaan, vaikka ainakin aikuisen elimistö tottuu tiettyyn ruokarytmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 5-vuotias oli vauvasta asti kovin nirso ja on sitä edelleen. Olen antanut nirsoilla rauhassa, hänellä on omat syynsä miksi ruoka ei maistu (reagoi myös ympäristönvaihdoksiin ym. muutoksiin syömättömyydellä). Joskus syö lautasen tyhjäksi, joskus vain maistaa. Terve ja iloinen lapsi tuo on kaikesta huolimatta.
Syöttekö aikuiset miten paljon ruokia mistä ette todella tykkää? Mä tykkään monista ruoista, joka päivälle oikeastaan löytyy jotain lempiruokaa ihan työpaikkaruokalasta. En kyllä sitten syö niitä juurikaan mistä en välitä, en syö totutellakseni makuun. Pakon edessä, jos muuten ei vaan jaksa. Kotiin en sellaisia osta oikeastaan ikinä.
Samat säännöt on meillä lapsille, ei tarvitse syödä, eikä edes maistaa sellaista mihin ei ole ruokahalua. Sormiruokaillut vauvasta asti, joten alusta asti itse päättänyt mitä ja minkä verran suuhunsa laittaa. Syömiseen muutenkin pyritään suhtautumaan mahdollisimman normaalisti, ei ole kehumista, palkitsemista tai lohdutusta siinä mukana. Päiväkodin palaute on että ryhmän monipuolisimmin ja isoimpia annoksia nautiskelevin lapsi. Hoikka on, ei syö liikaa kuitenkaan.
Meillä nirso lapsi ei pitänyt pienenäkään mistään lapsille normaalisti maistuvasta ruoasta. Vain voimakkaat maut tai voimakas suutuntuma kelpasi. Ei myöskään pitänyt makesta. Eli ennemminkin piri vihanneksilla houlutella maistamaan kakkua lusikallinen. Iso määrä ihmisiä pöydässä stessasi. Mieluiten söi kaksin kanssani tai kolmistaan perheen tai mummon kanssa.