Lue keskustelun säännöt.
Vääntöä lapsen syömisestä - hohhoijaa!!
24.10.2018 |
Täällä on 2,5-vuotiaan lapsen syömistaisteluun lopen uupunut äiti. Ihan perkeleen uupunut. 2 vuotta ollu tätä samaa, 5 kertaa päivässä. Tuo ei söis yhtään mitään jos ei houkuttele ihan helvetinmoisella kikkailulla syömään tai syötä itse, ilman telkkaria olis varmasti korjannut jo nälkäkuolema. Tulee niin pimeitä ajatuksia välillä kun yrittää paria lusikallista tai paria makkaranpalaa saada menemään, alkaa jo snadisti pelottaa itteänikin.
On säännölliset ruoka-ajat, kaikessa rauhassa tuputtamatta "syödään" yhtä aikaa pöydässä ihan tavallisia ruokia, tää käy siinä hetken ja kiittää ja lähtee. Pari kertaa saatan kutsua takas, saattaa käydä taas istumassa hetken ja lähtee. Sitten yritän itse syöttää sitä samaa ruokaa myöhemmin tälle, menee ehkä muutama lusikallinen jos saa toljottaa tv:stä samalla jotain.
Välillä päätän että nyt loppuu tuo syöttäminen ja tv, sitten saattaa mennä kokonainen päivä vaikka parilla itse syödyllä hedelmäsoselusikallisella ja maitolasilla. Ja sen sitten tietää mitä se homma on kun on nälkäinen lapsi, ihan hirveää kiukkuilua ja itkemistä.
Mikä avuksi?!
Ei pitäisi olla mitään allergioilta, pituuskasvun epäilivät pysähtyneen niin käytiin verikokeissa tsekkaamassa keliakiakin, ei mitään.
En ymmärrä. En jaksa. En haluais kohta työntää sille väkisin ruokaa suuhun (uskokaa, mieli tekis) tai mitä vielä pimeämpää.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36
Mutta jos ap:n lapsi popsii spontaanisti ja hyvällä halulla pihalla kirpeitä herukoita, sieniä, pihlajanmarjoja ja hiekkaa, niin hän ei varmaan ole aistiyliherkkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36
Joo just näin. Mandariininpala voi mennä jos kuivaan sen paperilla ettei ole märkä. Omena ei mee jos keitän sitä parsan kanssa pehmeäksi. Ja tätä rataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36
Joo just näin. Mandariininpala voi mennä jos kuivaan sen paperilla ettei ole märkä. Omena ei mee jos keitän sitä parsan kanssa pehmeäksi. Ja tätä rataa.
Haluaisitko itse syödä parsan makuiseksi muutettua omenaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36
Mutta jos ap:n lapsi popsii spontaanisti ja hyvällä halulla pihalla kirpeitä herukoita, sieniä, pihlajanmarjoja ja hiekkaa, niin hän ei varmaan ole aistiyliherkkä.
Ja sepä se, mäkin oon siinä käsityksessä että nk. aistiyliherkkä olis sitä sitten aina kaikissa tilanteissa. Meillä on ehkä enemmänkin tällainen omiin tapoihin ja mieltymyksiin fakkiutuva jääräpää-tyyppinen. Lautaselta se sieni ei menis ikinä mutta kun ajatus on muualla ja harhailee uteliaana nurtsilla niin jo vain meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36
Joo just näin. Mandariininpala voi mennä jos kuivaan sen paperilla ettei ole märkä. Omena ei mee jos keitän sitä parsan kanssa pehmeäksi. Ja tätä rataa.
Haluaisitko itse syödä parsan makuiseksi muutettua omenaa?
On niitä tullut syötyä, kyllä ne menee! Neuvolastakin on neuvottu että kokeilla vaan kaikkia ihan kreisejä makuyhdistelmiä, ja näin on tehty. Ja kun nekin parsan makuiset omenat (ja omenan makuiset parsat) kelpas sillon syömisen alkutaipaleella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36
Mutta jos ap:n lapsi popsii spontaanisti ja hyvällä halulla pihalla kirpeitä herukoita, sieniä, pihlajanmarjoja ja hiekkaa, niin hän ei varmaan ole aistiyliherkkä.
Ja sepä se, mäkin oon siinä käsityksessä että nk. aistiyliherkkä olis sitä sitten aina kaikissa tilanteissa. Meillä on ehkä enemmänkin tällainen omiin tapoihin ja mieltymyksiin fakkiutuva jääräpää-tyyppinen. Lautaselta se sieni ei menis ikinä mutta kun ajatus on muualla ja harhailee uteliaana nurtsilla niin jo vain meni.
Aistiyliherkkyys on neurologinen juttu, eli ei tahdonalainen. Tuo mitä kuvaat ei ole aistiyliherkkyyttä vaan enemmänkin lapsen yksilöllisen temperamentin aiheuttamaa.
Jos lapsella on merkkejä aistiyliherkkyyksistä, huolehtisin että ruokailu tila on hiljainen ja rauhallinen paikka. Taustalla ei pauhaa radio tai telkkari. Lapsi on alkuun kahdestaan toisen vanhemman kanssa syömässä. Ruoassa ei ole voimakkaita hajua tai karkeaa koostumusta. Ruokailutilasta ei näe vilkkaalle kadulle tai muualle, missä on häiriötekijöitä. Älä dekoita eri ruoka-aineita paljon keskenään. Esim kastike ja perunat erikseen lautaselle.
Älä tee ruokailusta kamppailutilannetta vaan olette tasavertaisia perheenjäseniä ruokapöydässä. Kukaan ei korota ääntään vaan keskustellaan jostain mukavasta jos mistään. Kun vähän edistytte, lapsen kanssa voi toimia sopimus että ruokaa pitää syödä kolme lusikallista, ensi vuonna sitten neljä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36
Joo just näin. Mandariininpala voi mennä jos kuivaan sen paperilla ettei ole märkä. Omena ei mee jos keitän sitä parsan kanssa pehmeäksi. Ja tätä rataa.
Haluaisitko itse syödä parsan makuiseksi muutettua omenaa?
On niitä tullut syötyä, kyllä ne menee! Neuvolastakin on neuvottu että kokeilla vaan kaikkia ihan kreisejä makuyhdistelmiä, ja näin on tehty. Ja kun nekin parsan makuiset omenat (ja omenan makuiset parsat) kelpas sillon syömisen alkutaipaleella.
No jotkut haluaa syödä puuron ketsupilla ja sipsit kastettuna sulaan suklaaseen, niin ikinä ei voi tietää.
Onpa ikävä tilanne. Meillä tyttö 4 v on normaalipainoinen, mutta syömisen kanssa temppuilee joka päivä. Päiväkodissa syö onneksi hyvin, mutta kotona ei haluaisi syödä kunnon ruokaa. Tähän varmaan sataa alapeukkuja, mutta meillä lapsi yleensä syö ruuan kun saa jotain jälkiruokaa. Eli sanotaan lapselle että saa suklaakeksin tai muutaman karkin jos syö ruoan. Sitten näytetään se herkku lapselle niin siinä vaiheessa yleensä alkaa syödä. Eli voisiko tätä kokeilla teillä jos tosiaan mikään muu ei toimi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä tilanne. Meillä tyttö 4 v on normaalipainoinen, mutta syömisen kanssa temppuilee joka päivä. Päiväkodissa syö onneksi hyvin, mutta kotona ei haluaisi syödä kunnon ruokaa. Tähän varmaan sataa alapeukkuja, mutta meillä lapsi yleensä syö ruuan kun saa jotain jälkiruokaa. Eli sanotaan lapselle että saa suklaakeksin tai muutaman karkin jos syö ruoan. Sitten näytetään se herkku lapselle niin siinä vaiheessa yleensä alkaa syödä. Eli voisiko tätä kokeilla teillä jos tosiaan mikään muu ei toimi?
Kokeiltu on, eikä oikein toimi tääkään. Nyt vielä ihan uusiin sfääreihin kasvanut uhma vaan räjähtää käsiin jos näkee jonkun herkun eikä sitä saa heti, sen kohtauksen vallassa ei kyllä mistään syömisestä tuu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa ikävä tilanne. Meillä tyttö 4 v on normaalipainoinen, mutta syömisen kanssa temppuilee joka päivä. Päiväkodissa syö onneksi hyvin, mutta kotona ei haluaisi syödä kunnon ruokaa. Tähän varmaan sataa alapeukkuja, mutta meillä lapsi yleensä syö ruuan kun saa jotain jälkiruokaa. Eli sanotaan lapselle että saa suklaakeksin tai muutaman karkin jos syö ruoan. Sitten näytetään se herkku lapselle niin siinä vaiheessa yleensä alkaa syödä. Eli voisiko tätä kokeilla teillä jos tosiaan mikään muu ei toimi?
Kokeiltu on, eikä oikein toimi tääkään. Nyt vielä ihan uusiin sfääreihin kasvanut uhma vaan räjähtää käsiin jos näkee jonkun herkun eikä sitä saa heti, sen kohtauksen vallassa ei kyllä mistään syömisestä tuu mitään.
Kaksivuotiaat eivät vielä aivojen kehityksen näkökulmasta oikein kykene siihen, että he odottaisivat herkun saamista tai olisivat valmiit lykkäämään nautinnon (herkku) saamista saadakseen esim. enemmän nautintoa (herkkua). Nelivuotias sen voi jo osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän aistiyliherkkä lapsi ei pysty syömään, jos on paljon melua, outoja hajuja kuten kala tai paljon ihmisiä samassa pöydässä. Kirjoitin jo aiemmin tässä ketjussa vierailusta ravitsemusterapeutille, koska lapsi oli niin huono syömään. Lempiruokia tällä aistiyliherkällä lapsella oli valkosipuli, sinihomejuusto, etikkaiset salaatit ja chili. Ruoassa ei kuitenkaan saanut olla karkeaa rakennetta tai epäilyttäviä kastikkeita. Ne aiheuttivat ihan spontaania yökkimistä ja jopa oksentamisen, jos vaadittiin maistamista. Yliherkkyyksiä voi olla monenlaisia ja toisissa kohtaa taas saattaa olla "aliherkkyyksiä" eli tykkää voimakkaista mausteista.
Vierailija kirjoitti:
No, se telkkari kinni ruokailun ajaksi. Ja ruoka pöytään säännöllisesti se 5x päivässä. Pieni annos lapselle ruokaa siihen lautaselle ja lusikka viereen. Kaikki istuu pöytään ja siinä istutaan niin kauan kunnes viimeinenkin on syönyt. Jos lähtee pois, ruoka viedään pois ja pöytään ei palata. Ruokaa seuraavan kerran kun sen aika on. Vaikka kuinka huutaisi. Rytmin oppiminen vie noin viikon, mutta tässä on oikeasti oltava johdonmukainen. lapset elää uskomattoman pienellä, olen vierestä seurannut kun tuon ikäinen poika eli viikon 3 lihapullalla ja parilla lasilla maitoa. On nyt 17v, 190 pitkä, että ei se taaperoajan syömättömyys ainakaan kasvua hidastanut:) Äitinsä tarjosi ruokaa säännöllisin välein, ei hermostunut jos lapsi ei syönyt, mutta ei suvainnut temppuiluakaan, Jos ei syödä, pois pöydästä ja takaisin ei pompita.
Olipa huonot ohjeet. Kerrot vain ruokarytmistä, mikä ei aloittajalla se ongelma ollut lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä poika, joka jo seiskaluokkalainen, eikä syö. Ei ole koskaan syönyt. Ainut ruoka, jota pystyy syömään kokonaisen lautasellisen, on makaroni-jauhelihamössö, jossa ei ole yhtään mitään ylimääräistä. Ei mausteita, ei ketsuppia, ei sipulia, ei mitään.
Ollaan käyty lääkärissä, psykologilla ja ties missä. Syö lisävitamiineja ja syö pääosin tuota makaronimössöä.
Koulussa on oltu tosi huolissaan, kun ei syö mitään. Niin ollaan kotonakin oltu huolissaan.
Kasvaa kuitenkin jokseenkin normaalisti lisävitamiineilla ja tuolla mössöllä, joten lääkärit ovat vain sanoneet, että oppii sitten joskus syömään ja ettei huolta.
Mikään ei auta, ei oikeasti mikään. Ei uhkailu, lahjonta, kiristys, ei tv, ei kiireettömät ja hoputtomat ruokailuhetket, ei mikään.
Meillä on neljä lasta, joista kolme syö ihan normaalisti, eli syy ei ole (vain) kodissa tai ruoassa.
Olen ihan neuvoton!
Hmm, jos poika menee armeijaan, suostuisiko jo siellä syömään muuta? Siellä kun ei voi oikein ruokiaan valikoida, tai tulee äkkiä pää vetävän käteen..
Muutama toimivaksi havaitsemani asia tässä.
1. Televisio pois ja kiinni. Tähän ei valitettavasti ole mitään vaihtoehtoja.
2. Kaikki kotona olevat syövät samaan aikaan eikä pöydästä nousta ennenkuin kaikki ovat syöneet. Kun pöydästä noustaan ateria on päättynyt.
3. Anna lapsen "tehdä" kanssasi ruokaa. Ihan pienikin asia riittää. Vaikka ei muuta kuin ojentaa sulle kalapuikkoja rasiasta. Kehu häntä ruoan laittamisesta.
4. Aika turhaksi olen havainnut taistelun inhokkiruokien suhteen. Pienet lapset harvemmin pitävät oudoista tekstuureista tai hyvin voimakkaista mauista.
5. Etsi herkkuruokia esimerkiksi: kalapuikot/pullat, nakit, muusi, spagetti ja makaroni, kana, lihapullat ja kaikki jauhelihasta, uunimakkara jne. Mistä itse pidit ihan pienenä? Hedelmiä ja vihanneksia saa meillä myös ateria-aikojen ulkopuolella. Kun alkuun päästään voi alkaa laajentamaan ruokavaliloimaa.
6. Jos lapsi saa paljon makeaa se vaikuttaa syömiseen negatiivisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ehkä voi kokeilla käyttää hyväksi noita jo hyväksi havaittuja aineita. Tekee suklaapuuroa, mangorahkaa, vaniljakastiketta ja uuniomenaa.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36
Jos ap:llä on "toiminut" se että telkkarin avulla hämätään ja viihdytetään ja painostetaan, niin ei kuulosta ensisijaisesti aistiyliherkältä. Mitä mieltä olet? Kelpaako teillä vääränrakenteinen ruoka jos sitä siivitetään sirkustempuilla?
Mun korvaan ongelma on syömisen kyttäämisessä, siitä on tehty valtataistelu, jonka takia koko homma mennyt vinoutuneeksi ja lapsella ei ole enää edes normaalia nälän tunnetta anoreksian tapaan.
Tämän syömisen muuttaminen valtataisteluksi on todella yleistä. Se alkaa jo vauvana ja jatkuu vaan. Ota vielä yksi lusikallinen, avaa suu, täältä tulee ruokaa, enää yksi lusikallinen niin purkki on tyhjä, nyt pitää syödä, hyvä- söitpä reippaasti, katso nyt - pertti on jo syönyt kaiken - sinä et ole vielä syönyt paljon mitään, pitää syödä tai ei mennä sinne tai tänne. Ja siihen päälle jatkuva lapsen lautasen kyttääminen. Ruokapöytäpuheenaiheet vaihtuvat normaaleista kuulumisista lapsen syömisen päivittelyyn, kehumiseen, muistutteluun. Kuulostaako tutulta? Kyllä!
Paljon kuulee myös sitä miten äidit jauhaa ettei voi syödä sitä tai tätä tai lihoo. Onhan meillä 7-vuotiaita anorektikkoja osastoilla hoidossa. Lapsi todella kuulee että "ei oikeasti kannata syödä koska lihoo ja se on jotain jopa aikuisten mielestä kamalinta."
Kannabis auttaa syömishäiriöihin, anna sitä lapselle.
Jopa kehuminen on vallankäyttöä, varsinkin syömisen kehuminen, koska silloin ihminen oppii syömään miellyttääkseen kehujaa, ei siksi miksi syödä pitäisi.
Syöminen ja ruoka on energian, ravintoaineiden ja nautinnon lähde. Siihen ei pidä liittää muita merkityksiä. Lapsen ei pidä syödä vanhempiaan miellyttääkseen vaan koska tarvitsee energiaa ja ravintoaineita.
Lisäksi bonuksena hyvästä ruoasta voi nauttia. Niinpäin! EI koska tein jotain hyvää voin palkinnoksi syödä tämän, tai koska mummi rakastaa sinua, saat mummilta tämän, tai EI koska sinulla on paha mieli voit syödä tämän jotta tulisi parempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Jopa kehuminen on vallankäyttöä, varsinkin syömisen kehuminen, koska silloin ihminen oppii syömään miellyttääkseen kehujaa, ei siksi miksi syödä pitäisi.
Syöminen ja ruoka on energian, ravintoaineiden ja nautinnon lähde. Siihen ei pidä liittää muita merkityksiä. Lapsen ei pidä syödä vanhempiaan miellyttääkseen vaan koska tarvitsee energiaa ja ravintoaineita.
Lisäksi bonuksena hyvästä ruoasta voi nauttia. Niinpäin! EI koska tein jotain hyvää voin palkinnoksi syödä tämän, tai koska mummi rakastaa sinua, saat mummilta tämän, tai EI koska sinulla on paha mieli voit syödä tämän jotta tulisi parempi mieli.
Ja käänteisesti kun lapsi ei näe tarpeelliseksi miellyttää kehujaa, hän ei syö. Piste. Se on yksi asia mikä on vielä hänen kontrollissaan. Ennen nenämahaletkua.
Ajatellaan että syntyessään lapsella on hyvä nälänsäätely. Mutta mm. aikuisten harrastama ruoan tuputtaminen pilaa sen, herkemmin toisilta kuin toisilta. Lisäksi nämä makeat, helpot välipalaruoat pilaa ruokahalua kunnon ruoalta. Voi miten usein kuulee valitettavan että lapsi ei söisi kuin hedelmäsosetta ja kroisanttia tms.
Ihmiskunnan varhaisvaiheissa makeaa ei ollut tähän tapaan kilokaupalla tarjolla, hedelmätkin olivat pienempiä ja kitkerämpiä. Silti osa vanhemmista kokee "luonnolliseksi" syöttää ylimakeita hedelmäsoseita jo vauvalle, ja näin pilaa vauvan makuaistia suosimaan ällömakeaa. Monikaan aikuinen ei enää maista esim kerman luontaista makeutta kun suu tottunut sokerikuorrutukseen.
Aina kannattaa toki kokeilla, mutta aistiyliherkän lapsen äitinä vähän huvittaa ajatus siitä, että jos maku jossain muodossa kelpaa lapselle, niin se todennäköisesti kelpaisi vähän toisenlaisessa muodossa. Tyypillisesti tällaiset lapset ovat hyvin herkkiä sille, että ruoka pitää olla täsmälleen tietynlaista ja pienikin muutos totuttuun aiheuttaa sen, että ruoka ei maistu. Minun lapseni söi kyllä mielellään kaurapuuroa, jos se oli tehty Pirkka-kaurahiutaleista, mutta jos se olikin tehty Elovena-kaurahiutaleista, puuro ei mennyt alas. Ja lapsi ei edes nähnyt, mistä pakkauksesta hiutaleet olivat. Hän vain tunsi heti suussaan, että puuron koostumus oli jotenkin erilainen.
36