Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen yrittänyt rajoittaa someaikaa, mutta jäljellä on tyhjyys. Muita?
24.10.2018 |
Iphonella on mahdollisuus tarkastella omaa ruutuaikaa ja sovelluksien käyttöä. Olen järkyttynyt, että selaan keskimäärin useita tunteja päivässä somea tai nettiselainta! Lähinnä käytän facebookia, YouTubea, Instagramia ja selaimen kautta luen iltapäivälehtiä tai tätä palstaa.
Päätin tossa viikko sitten, että nyt riittää. Instaa voin selata muutamasti päivässä, palstailua ei mielellään ollenkaan (täällä silti ollaan) ja tubea ei tarvii koko ajan töllöttää. Päätös tuntui hyvälle, koska aikaa ajattelin käyttäväni kaikkeen muuhun ja ”oikean elämän elämiseen”.
Olen yrittänyt vähentää, mutta olen todella ahdistunut. En keksi muka mitään tekemistä. Menen töihin ja tulen kotiin. Olen koittanut neuloa, käydä kävelyllä, lukea kirjaa, hemmotella itseäni ihokuorinnoilla, joogata.. En pysty keskittymään mihinkään! Kirjan lukeminen on todella hankalaa ja se ei tunnu miltään.
Huomaan koko ajan miettiväni somea. En oikeastaan tiedä miksi, esim.fb:stä ne jutut löytyy kyllä huomennakin. Ainut mistä voisi oikeasti jäädä paitsi on instastoryt, mutta nekin pysyvät 24h eli kerran päivässä pitäisi riittää tuon selailu jos nyt kaiken haluaa nähdä.
Alun perin ajattelin tämän rajoittamisen siksi, että huomasin illalla lähes pakonomaisesti selaavani esim. Instagramia. Miksi minua edes kiinnostaa tubettajat, en edes tunne heitä? Miksi luen tätä palstaa kun ei tästä hyvälle mielelle tulee, suurimmaksi osaksi pelkkää pskaa tämäkin täynnä?
Onko muilla yrityksiä vähentää somettamista ja tullut ongelmia? Tää on oikeastaan ihan älyttömän surullista :(. Olen 30v, työssäkäyvä ja parisuhteessa. Mun elämän sisältö vaikuttais aika pitkälle olevan tuntemattomien ihmisten videoiden/kuvien katselu ja vauvapalstailu. Tätä teen mitä ilmeisemmin yhteensä TUNTEJA PÄIVÄSSÄ. Mun koko elämä tuntuu nyt jäävän elämättä! Mutta en oikein osaa tehdä mitään jos en istu puhelin kädessä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Se kestää jonkun aikaa, että riippuvuus lakkaa ja tilalle tulee elämä. Voithan vähentää asteittain? Vähennä vaikka joka päivä vähäsen ja määritä itse aika mihin pyrit. Hienoa on jo se, että olet ymmärtänyt ja myönnät ongelman.
Näin on. Jonkin aikaa vieroittautumisen alussa on levoton olo ja koko ajan ajatukset harhailevat siihen entiseen, olipa se some tai netti ylipäätään.
Minulla oli pari vuotta sitten n. viikon jakso, jolloin jouduin olemaan kokonaan ilman nettiyhteyttä kotona. Kaikki oli siis muuten ihan normaalisti, eli en ollut matkoilla tms., mutta nettiä ei vain ollut. Minulla oli vieroitusoireita, henkistä levottomuutta ja hetkittäin jopa epätoivon tunteita aluksi. Nauroin itsekin, miten riippuvaiseksi olen tullut netistä.
Mutta sitten, kun netittömyydelle ei vain voinut mitään, pystyin päivä päivältä yhä paremmin keskittymään muuhun, vaikka vain tv-ohjelmien katseluun ja kirjan lukemiseen. Viikossa vieroitusoireet olivat jo helpottaneet aika paljon.
Olin silti iloinen, kun sain netin takaisin :)
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ja sama juttu. Paras sisältö on netissä. Jopa lomamatkalla paras hetki on kun pääsee hotellin sänkyyn surffaamaan netissä. Telkkaria en ole koskaan tykännyt katsoa. Töiden jälkeen en jaksa harrastuksia. Kirjaa lukiessa tulee uni.
Minäkin Aasiassa ollessa selailin altaalla vaan instaa jatkuvasti ja ahdistuin jos ei netti toimi.
Alkanut ällöttää koko some. Itse en tosiaan juuri kuvia julkaise, en kaipaa sellaista huomiota. Olin kaverin kanssa after workilla jokin aika sitten, piti hänestä kuva ottaa. Lähemmäs sata otosta ja mikään ei meinannut kelvata. Sitten mietitään ikuisuus filtteriä ja häshtägiä. Kaverini ei tee somea työkseen tai oo julkkis eli mitään väliä tuolla ei oo oikeesti. Kyllä tämä oli pois meidän juttelusta ja oikeasti vitutti. Eikä tämä kaveri ole ainoa laatuaan. Oikeasti some hallitsee meidän elämää tosi paljon :(
Ap
Tämä sometauhka on tulvinut myös ns. perinteisille keskustelufoorumeille. Ennen oli tarkkaa, että katsotaan, onko aiheesta jo ketju ja jos on, vastataan siihen. Käytetään isoja alkukirjaimia ja välimerkkejä. Ylipäätään yritetään keskittyä siihen, mitä tehdään ja kirjoitetaan vasta kun on antaa jotain lisäarvoa.
Nyt keskustelupalstatkin alkavat täyttyä pienillä kirjaimilla tehdyistä tajunnanvirroista, ja jos siitä huomauttaa, on mielensäpahoittaja nillittäjä.
Vierailija kirjoitti:
Olin kaverin kanssa after workilla jokin aika sitten, piti hänestä kuva ottaa. Lähemmäs sata otosta ja mikään ei meinannut kelvata. Sitten mietitään ikuisuus filtteriä ja häshtägiä. Kaverini ei tee somea työkseen tai oo julkkis eli mitään väliä tuolla ei oo oikeesti. Kyllä tämä oli pois meidän juttelusta ja oikeasti vitutti.
Kyllä. Tästä ei ole kuin kymmenen vuotta, kun olisitte treffeillä keskittyneet toisiinne. Nyt on normaalia, että treffeille saapuu vain jonkinlainen viestintä-viihdekeskus, joka on ison osan ajasta muissa maailmoissa.
Täällä. Mietin miksi olen muka niin kiireinen. En ole. Mulla on tunteja aikaa päivässä.
Mä en kans halua tällaista elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet myös tuntuvat olettavan, että en tee mitään koskaan kun en päivitä somea. En näe tarpeelliseksi päivittää jotain drinksukuvia kun näen kaveria, koska en jaksa ja ketä se kiinnostaisi edes. Kaverit taas kuvaa sitä drinkkiä koko ajan ja keskustelumme on luokkaa ”oisko tää hyvä filtteri? Mietin oisko #ystävyys vai #Ystävyys? Vastaan viel nopsaan Mirkulle kun se pisti viestii.. Hei mee nyt tykkää tästä kuvasta Instassa etkö sä laita kuvaa?”
En ees tiedä mitä sanoa. Some some ja some. Itse sentään selaan vain nopeasti jos oon muiden seurassa ulkona, mutta muilla meno on tätä luokkaa.
Pitäs varmaan poistaa puhelimesta sovellukset niin loppuis tää jatkuva tsekkailu!
Ap
Sama täällä. Joskus päätän olla selaamatta fb:tä, instaa, tätä palstaa tai blogeja, mutta en jotenkin keksi mitään tekemistä. Tai on mulla lista, mitä kaikkea pitäis tehdä (esim. lyhentää verhot), mutta en vaan saa aikaseks. Olo tuntuu todella tyhjältä. Ja sitten taas puhelin käteen. Onhan tää ihan hullua. En edes uskalla miettiä, montako tuntia tähän menee päivässä. Ennen nukkumaanmenoa pystyn onneksi vielä lukemaan kirjaa (koska siinä vaiheessa päivää oon jo selannu somekanavat jo tuhannesti, eikä niissä oo enää uutta sisältöä). Onneksi esikoinen syntyy ihan pian ja sitten on pakko pistää tälle stoppi. Ehkä paras olisi poistaa somesovellukset puhelimesta, ja käyttää niitä vaan koneella esim. max. 30 min per päivä. Todellakin toivon, että elämänmuutos onnistuu. Haluaisin käyttää entisen someajan erityisesti ulkoiluun, liikuntaan, lukemiseen, käsitöihin ja meditoimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sen kummempaa elämää kudot tai tuijotat somea? Kanattaa tehdä se kumpi tuntuu kivemmalta. Tuskin me tavalliset av-mammat mitään urotöitä oltais tekemässä muutenkaan että elämä jäis sen puolin jotenkin "elämättä". Tätä tää on taviksen arki.
Kyllä mä huomattavasti mieluummin neulon. Ihanaa nähdä neuleen valmistumisen ja paljon rentouttavampaa puuhaa.
AP, siinä menee aikansa. Millaista kirjaa olet yrittänyt lukea? Kirjan pitää olla riittävän mielenkiintoinen ja lukujen lyhyitä. Itse pidin Dan Brownin kirjasta Alku. Luvut on korkeintaan viisi sivua pitkiä. Tai yritä lukea aluksi lehtiä.
Minäkin neulon mieluummin. Netissä on se ongelma, että kun siellä pörräät, niin ajatukset on koko ajan muualla kuin omassa elämässä ja omissa asioissa. Se on taukoa ja pakenemista joka joskus voi helpottaa hetkeksi, mutta palaa kun lopetat netin. Illalla ei saa unta kun ne ajatukset ja käsittelemättömät asiat pyörii päässä. Tärkeitä juttuja unohtuu ja aika kuluu ja mitään itselle tärkeää ei ole saanut aikaan. Pidemmän päällä huono moninkertaistuu ja saattaa jopa masentaa siitä saamattomuudesta.
Eli jos netti on ongelma, niin se on silloin sitä. Ihan samalla tavalla kuin alkoholi tai pelaaminen. Liiallisuuksissa se lisää tuskaa. Pienissä määrin voi olla hauskaa. Silloin kun riippuvuus ottaa ohjat ja itse kokee, että hauskuus on jo poissa niin sille kannattaa tehdä jotain. Ja silloin ei ole kiva juttu, että jotkut sanoo: "ei alkoholi/pelaaminen/netti/mikä vaan ole minulle huono asia, minulla on kivaa". Siinä mitätöidään henkilön avunpyyntö, eikä oteta tosissaan.
Minä olen pitänyt taukoja netistä silloin kun tuntuu, että ajatukset ruuhkaantuu. Se on kyllä tosi tyhjää jonkun aikaa, mutta jossain vaiheessa sitä aina keksii jotain mielenkiintoista. Sitäpaitsi tyhjyys on tärkeää, se on luovuuden esiaste.
kirjoitti:
Monet myös tuntuvat olettavan, että en tee mitään koskaan kun en päivitä somea. En näe tarpeelliseksi päivittää jotain drinksukuvia kun näen kaveria, koska en jaksa ja ketä se kiinnostaisi edes. Kaverit taas kuvaa sitä drinkkiä koko ajan ja keskustelumme on luokkaa ”oisko tää hyvä filtteri? Mietin oisko #ystävyys vai #Ystävyys? Vastaan viel nopsaan Mirkulle kun se pisti viestii.. Hei mee nyt tykkää tästä kuvasta Instassa etkö sä laita kuvaa?”
En ees tiedä mitä sanoa. Some some ja some. Itse sentään selaan vain nopeasti jos oon muiden seurassa ulkona, mutta muilla meno on tätä luokkaa.
Pitäs varmaan poistaa puhelimesta sovellukset niin loppuis tää jatkuva tsekkailu!
Ap
Joo se on just tuota! Ihan todella rasittavaa. Tyypeiltä menee oikeat todelliset kokemukset ohi kun kännykkä on kädessä koko ajan ja mietitään vaan sen kautta, että miltä se elämä näyttää muiden silmissä. "Olihan mulla kivaa, oliko? Kuinka moni tykkää mun kivasta?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä samaa tyhjyyden tunnetta välillä somen takia. Monesti nykyäänhän ihmiset ei edes yhtä leffaa pysty kattomaan loppuun vilkuilematta puhelinta ja itsekin tähän syyllistyn. Keskittymishäiriötä.
Ennen muinoin ei olisi tullut kuuloonkaan.
Jos vieroitan itseäni fesestä ym. useamman viikon tilanne normalisoituu kyllä mutta rutiininomaisessa käytössä se ottaa vallan helposti.
Oma mielipiteeni on että se tapahtuu helpommin ihmisille jotka herkästi välittävät siitä mitä muut ajattelevat heistä / tekevät / puhuvat.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ja sama juttu. Paras sisältö on netissä. Jopa lomamatkalla paras hetki on kun pääsee hotellin sänkyyn surffaamaan netissä. Telkkaria en ole koskaan tykännyt katsoa. Töiden jälkeen en jaksa harrastuksia. Kirjaa lukiessa tulee uni.
Tuo lomamatkan paras hetki pisti ja syvältä. Vaikea myöntää itselleenkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin kaverin kanssa after workilla jokin aika sitten, piti hänestä kuva ottaa. Lähemmäs sata otosta ja mikään ei meinannut kelvata. Sitten mietitään ikuisuus filtteriä ja häshtägiä. Kaverini ei tee somea työkseen tai oo julkkis eli mitään väliä tuolla ei oo oikeesti. Kyllä tämä oli pois meidän juttelusta ja oikeasti vitutti.
Kyllä. Tästä ei ole kuin kymmenen vuotta, kun olisitte treffeillä keskittyneet toisiinne. Nyt on normaalia, että treffeille saapuu vain jonkinlainen viestintä-viihdekeskus, joka on ison osan ajasta muissa maailmoissa.
Tämäpä näin. Näin jonkin aikaa sitten kaveria pitkästä aikaa. Syömisen ajan hän malttoi olla erossa puhelimesta, mutta ei enää loppuillasta. Lähdin kotiin kun en jaksanut enää olla yleisönä kuuntelemassa reaaliaikaista kommenttiraitaa, kun hän jutteli kolmannen osapuolen kanssa. Eipä huvita pyytää uudelleen. Ärsytti.
Olin luova joskus hamassa menneisyydessä ja keksin tekemistä ilman nettiäkin. Nykyään en juurikaan, mitä nyt kirjoja vielä luen ja toki kavereita voi nähdä.
Kaipa se netti tosiaan passivoittaa, mutta kun ilman sitä on niin pirun tylsää. Itse en ole niin somefriikki mutta mietin välillä mitä ihmiset oikein tekivät joskus ennen vanhaan ja miten ne eivät kuolleet tylsyyteen ilman nettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole itsekin kokenut tuon tyhjyyden. Järjellisesti pääteltynä siinä menee hetki ennen kuin elämä valuu somen jättämään aukkoon ja se vaan pitäisi malttaa odottaa. Tuo, että ruutuaika opettaa aivot erilaisiin ärsykkeisiin, kuulostaa mielenkiintoiselta ja käy järkeen. Siitä varmaankin johtuu, että kaikki muu tuntuu vähän tyhjältä ja tylsältä. Kuin suolan käytön lopettaminen; ensin mikään ei maistu miltään, mutta lopulta makunystyrät herkistyvät maistamaan muita makuvivahteita.
Olen 30 ja onnekseni aivot ovat kehittyneet pitkälle ilman pahinta someaikaa, enkä ehkä ole ehtinyt saada korjaamatonta vahinkoa aikaan. Täytyypä pohtia, että voisinko poistua somesta osittain ellen kokonaan...
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on että se tapahtuu helpommin ihmisille jotka herkästi välittävät siitä mitä muut ajattelevat heistä / tekevät / puhuvat.
Mä välitän liikaa, joten en ole someissa niin ei ahdista.
Pystyn myös katsomaan leffan ilman että kosken kännykkään, mutta olen huomannut että moni kaveri ei enää pysty. Ja sitten just kun käy jossain kahvilassa kavereiden kanssa niin kännykkä liimaantuu niillä käteen. Siinä mielessä tuntuisi loogiselta että itsekin somettaisi niin voisi samaistua tähän "ollaan läsnä fyysisesti muttei henkisesti" -meininkiin mikä on nykyajan kulmakivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mielipiteeni on että se tapahtuu helpommin ihmisille jotka herkästi välittävät siitä mitä muut ajattelevat heistä / tekevät / puhuvat.
Mä välitän liikaa, joten en ole someissa niin ei ahdista.
Pystyn myös katsomaan leffan ilman että kosken kännykkään, mutta olen huomannut että moni kaveri ei enää pysty. Ja sitten just kun käy jossain kahvilassa kavereiden kanssa niin kännykkä liimaantuu niillä käteen. Siinä mielessä tuntuisi loogiselta että itsekin somettaisi niin voisi samaistua tähän "ollaan läsnä fyysisesti muttei henkisesti" -meininkiin mikä on nykyajan kulmakivi.
Onneksi ei poikkeuksetta. Mä olen tosi ”ankara” puhelimen käytöstä varsinkin kun ollaan kaksin. Onneks mulla on paljon kavereita jotka on samaa mieltä, että luuria ei käytetä seurassa (ellei ole joku ihan pakkotilanne jota ei voi lykätä). Sitten on niitä joilla se puhelin ei pysy irti näpeistä millään. Heidän kanssaan en vietä enää aikaa varsinkaan kaksin.
Edelliselle vastaajalle: On myös niitäkin jotka eivät itse päivitä ahkerasti. Itse kuulun niihin. Uskon oman addiktioni olevan laatua helppo viihdyke ja pako todellisuudesta. Eri
Sama homma, todella vaikea keskittyä lukemiseen tai oikein mihinkään tekemiseen kotona. Teen pakolliset hommat pätkissä ja palkitsen itseni somehetkellä välissä. Mutta selkeästi tylsyyteen ja yksinäisyyteen liittyy koska sitten kun olen vaikka viikonlopun siskon perheellä kylässä niin en kaipaa somea yhtään, vilkaisen puhelinta pari kertaa päivässä että onko tullut viestejä ja luen uutisotsikot aamuin illoin mutta se riittää. Eikä töissäkään ole ongelmaa, ei tarvitse lähteä vessaan katsomaan instastooreja tai tarkistamaan mitä uutta palstalla.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä samaa tyhjyyden tunnetta välillä somen takia. Monesti nykyäänhän ihmiset ei edes yhtä leffaa pysty kattomaan loppuun vilkuilematta puhelinta ja itsekin tähän syyllistyn. Keskittymishäiriötä.
Ennen muinoin ei olisi tullut kuuloonkaan.
Jos vieroitan itseäni fesestä ym. useamman viikon tilanne normalisoituu kyllä mutta rutiininomaisessa käytössä se ottaa vallan helposti.Oma mielipiteeni on että se tapahtuu helpommin ihmisille jotka herkästi välittävät siitä mitä muut ajattelevat heistä / tekevät / puhuvat.
Varmaan joidenkin kohdalla näin mutta itse julkaisen ihan todella vähän mitään sisältöä someen ja silti notkun siellä tunteja päivässä. Notkun siis vain kyttäämässä mitä muut julkaisevat ja chattailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä sitä teki ennen älypuhelinta ja somea? Huomioi varmaan enemmän ympärillä olevia.
Minä ainakin katsoin telkkaria ja luin. Eli keneltäköhän ympärillä olevalta se on pois, jos kirjan tai lehden sijaan kädessäni on puhelin? Tätä en ihan ymmärrä.
Puhelin on kommunikointiväline. Kun se on kädessäsi, ympärillä olevilla tulee tunne että keskustelet mieluummin somessa kuin heidän kanssaan.
Entä sitten. Jos kädessäni on kirja, eikö siitä tule ympärillä oleville ihan samalla tavalla tunne, että mieluummin luen kirjaa kuin keskustelen heidän kanssaan?
Ja entä jos ympärillä ei ole ketään? Enkö silloin ole sosiaalisempi kun kädessäni on kirjan sijaan kommunikaatioväline?
Alue: Aihe vapaa
Mitä jos on täyttänyt sen tyhjiön somella? Jos ei ole ystäviä tai kaikki kaikkoavat? Yksi kerrallaan. Viime vuonna mulla oli vielä muutama, mutta nyt on maks kaksi entisistä jäljellä. Joka vuosi jää joku pois. Oma mies ei jaksa mun kanssa mitään. En edes tiedä mitä hän tekee tai kenen kanssa on töissä tai harrastuksissa tai puhelimella. Olen lasten kanssa ja töissä ja pakenen someen sitä surua et mulla ei ole kohta ketään. Olen aktiivinen ja ihan kiltti ja normaali. En tiedä mitä tää on. Viime kuukausi on meinannut vähän ahdistaa kun huomaan tän tyhjiön. Mut aina olen kyllä ollut vähän outo lintu ja yksin kulkija, halusin tai en. Ehkä se pitää vain hyväksyä. Lasten rinnalla tietysti kuljen niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mutta sekään ei kestä kauaa.