Olen yrittänyt rajoittaa someaikaa, mutta jäljellä on tyhjyys. Muita?

Samoja ajatuksia. Olen tullut siihen lopputulokseen, että ympäriltä puuttuu kaksi asiaa, ystävät ja perhe. Ystävät ovat kyllä olemassa, heitä näen lähes joka viikonloppu. Mutta arkisin näkeminen on harvassa, koska muillakin on töiden jälkeen kädet täynnä harrastusten ja opintojen kanssa. Ja kun ei ole lapsia, ei aika töiden jälkeen mene lastenkaan kanssa.

Ei kai se somettaminen mistään tyhjästä tule, sehän on sosiaalista kanssakäymistä itsessään. Kyllä se mun mielestä on parempi, kuin olla olematta missään sosiaalisessa kanssakäymisessä muun maailman kanssa. Ei se pihakeinussa istuskelu tai kielen opiskelu välttämättä tuo sen täydempää elämää, vaikka olisi hyväksyttävämpää ja vähemmän koukuttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Iphonella on mahdollisuus tarkastella omaa ruutuaikaa ja sovelluksien käyttöä. Olen järkyttynyt, että selaan keskimäärin useita tunteja päivässä somea tai nettiselainta! Lähinnä käytän facebookia, YouTubea, Instagramia ja selaimen kautta luen iltapäivälehtiä tai tätä palstaa.

Päätin tossa viikko sitten, että nyt riittää. Instaa voin selata muutamasti päivässä, palstailua ei mielellään ollenkaan (täällä silti ollaan) ja tubea ei tarvii koko ajan töllöttää. Päätös tuntui hyvälle, koska aikaa ajattelin käyttäväni kaikkeen muuhun ja ”oikean elämän elämiseen”.

Olen yrittänyt vähentää, mutta olen todella ahdistunut. En keksi muka mitään tekemistä. Menen töihin ja tulen kotiin. Olen koittanut neuloa, käydä kävelyllä, lukea kirjaa, hemmotella itseäni ihokuorinnoilla, joogata.. En pysty keskittymään mihinkään! Kirjan lukeminen on todella hankalaa ja se ei tunnu miltään.

Huomaan koko ajan miettiväni somea. En oikeastaan tiedä miksi, esim.fb:stä ne jutut löytyy kyllä huomennakin. Ainut mistä voisi oikeasti jäädä paitsi on instastoryt, mutta nekin pysyvät 24h eli kerran päivässä pitäisi riittää tuon selailu jos nyt kaiken haluaa nähdä.

Alun perin ajattelin tämän rajoittamisen siksi, että huomasin illalla lähes pakonomaisesti selaavani esim. Instagramia. Miksi minua edes kiinnostaa tubettajat, en edes tunne heitä? Miksi luen tätä palstaa kun ei tästä hyvälle mielelle tulee, suurimmaksi osaksi pelkkää pskaa tämäkin täynnä?

Onko muilla yrityksiä vähentää somettamista ja tullut ongelmia? Tää on oikeastaan ihan älyttömän surullista :(. Olen 30v, työssäkäyvä ja parisuhteessa. Mun elämän sisältö vaikuttais aika pitkälle olevan tuntemattomien ihmisten videoiden/kuvien katselu ja vauvapalstailu. Tätä teen mitä ilmeisemmin yhteensä TUNTEJA PÄIVÄSSÄ. Mun koko elämä tuntuu nyt jäävän elämättä! Mutta en oikein osaa tehdä mitään jos en istu puhelin kädessä.

Pihallahan se teidän sukupolvenne on. Kärsi.

Vieroitusoireita nettiriippuvuudesta, ihan normaalia. Hermostosi on tottunut niin erilaisiin ärsykkeisiin, ettei alkuun pysty keskittymään.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005864675.html Suosittelen artikkelia ”Addiktion algoritmi”

Itse seuraan lähinnä instassa ja youtubessa julkkiksia tai vloggaajia. Toki kavereita myös, mutta aika harva sinne usein postaa. Kuitenkin mietin, että miksi tavallaan kiinnyn johonkin mulle ihan vieraaseen ihmiseen ja sen elämään vlogien kautta. Ei se vaikuta minun elämääni millään lailla mitä joku toinen tuntematon tekee tai jättää tekemättä. Ainoastaan kateutta aiheuttaa ja toki joskus jotain iloakin.. Mutta ei ole tervettä tällaista tuijotella ja aikaa käyttää tunteja päivässä. Facesta seuraan lähinnä sairauteni vertaistukiryhmiä ja sekin on aika negatiivista itsessään.

Ennen someaddiktiotani juoksin opiskelijabileissä, treeneissä ja hengasin kavereiden kanssa. Nyt on työelämä ja kavereita ei ole aikaa (heidän puolelta) nähdä kauhean usein. Treeneissäkään en enää voi oikein käydä.

Voisinkin koittaa etsiä jotain helppolukuista kirjaa, ehkä olen koittanut liian vaikealukuisia.

Joku myös pohti mitä eroa on esim.neulominen ja some. Neulomalla et katso näyttöä ja saat konkreettista aikaa. Ihan totta mitä me saadaan tästä palstasta esim? Toki täällä joskus on hyviä keskusteluita. Mutta voin helposti tunnin tätä selata ja törmätä vain muiden mulle tuntemattomien ongelmiin. Olo ei ole rentoutunut tai hyvä sen jälkeen.

Ap

Ap

Mitä ihmettä sitä teki ennen älypuhelinta ja somea? Huomioi varmaan enemmän ympärillä olevia.

Ennen tuli kerran viikossa käytyä kirjaston koneella olemassa vartti ja se riitti mainiosti. Nyt aivot käy ylikierroksilla ja kokoajan pitää täyttää se somella ja katsoa viimeisimmät uutiset jne. Kylläpä ärsyttää!

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sitä teki ennen älypuhelinta ja somea? Huomioi varmaan enemmän ympärillä olevia.

Minä ainakin katsoin telkkaria ja luin. Eli keneltäköhän ympärillä olevalta se on pois, jos kirjan tai lehden sijaan kädessäni on puhelin? Tätä en ihan ymmärrä.

Kirjallisuus on yliarvostettua. Mulle pitää olla kuvakirjoja

Mä oon niin koukussa tähän palstaan että se häiritsee mun työntekoa. En ymmärrä, siis tämä koko av on yks tunkio, jossa 99% sisällöstä on ihan hirveää sontaa. Joskus tulee ihan fyysisesti paha olo ihmisten typeryydestä, mutta on täällä paljon huumoriakin. Mihinkään muuhun someen en ole koukuttunut. 

Ei somessa ja netissä sinänsä mitään vikaa ole, sieltähän saa vinkit ja tiedot asiaan kuin asiaan. Se mikä mättää, on se informaation TULVA. Mikään luettu ei jää kunnolla päähän eikä aivot ehdi sitä prosessoida kun uutta videota, uutisjuttua ja blogikirjoitusta tuutataan sisään. Tämä aiheuttaa keskittymiskyvyttömyyttä muuhunkin elämään ja ihmisten kohtaamiseen. Itse poistin puhelimesta facebookin kokonaan. Nyt on jäljellä tämä palsta ja Instagram. Olen huomannut elämänlaadun kohentuneen niin, että nykyään pystyn keskittymään kirjoihin, lehtiin ja opiskeluun mistä saan parempaa tyydytystä kuin facen tyhjänpäiväisyyksistä.

Mä olen ohjannut toimintaani laadukkaammaksi somessa. En käytä facebookia tai instaa ja YouTubessa katson lähinnä hyödyllisiä tai oikeasti kiinnostavia videoita, toki joskus lipsuu turhaakin sekaan. Palstailusta myös jostain syystä nautin oikeasti. Haluan silti vielä vähentää, koska mulla oikeasti on aikaavieviä harrastuksia, lähinnä musiikki ja "oikea" lukeminen, joista somessa olo on pois. Keksin tekosyitä, kuten että saa välillä rentoutua, ja saan samalla videoista ja keskusteluista materiaalia taiteeseen ja omiin ajatuksiin... Se hävettää ja tajuan, että en kehity yhtään soittimissa kun vaan ajattelen harjoittelua, mutta somen vähentäminen tuntuu luopumiselta.

Nykysomessa on vielä se veemäinen puoli, että algoritmit pitävät huolen siitä ettei vahingossakaan törmää mihinkään uuteen, outoon tai epämiellyttävään.

Vierailija kirjoitti:

Vieroitusoireita nettiriippuvuudesta, ihan normaalia. Hermostosi on tottunut niin erilaisiin ärsykkeisiin, ettei alkuun pysty keskittymään.

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005864675.html Suosittelen artikkelia ”Addiktion algoritmi”

!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sitä teki ennen älypuhelinta ja somea? Huomioi varmaan enemmän ympärillä olevia.

Minä ainakin katsoin telkkaria ja luin. Eli keneltäköhän ympärillä olevalta se on pois, jos kirjan tai lehden sijaan kädessäni on puhelin? Tätä en ihan ymmärrä.

Puhelin on kommunikointiväline. Kun se on kädessäsi, ympärillä olevilla tulee tunne että keskustelet mieluummin somessa kuin heidän kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sitä teki ennen älypuhelinta ja somea? Huomioi varmaan enemmän ympärillä olevia.

Minä ainakin katsoin telkkaria ja luin. Eli keneltäköhän ympärillä olevalta se on pois, jos kirjan tai lehden sijaan kädessäni on puhelin? Tätä en ihan ymmärrä.

Puhelin on kommunikointiväline. Kun se on kädessäsi, ympärillä olevilla tulee tunne että keskustelet mieluummin somessa kuin heidän kanssaan.

Mulla taas ei ole ympärillä olevia, ei ollut ennen nettiäkään sen enempää. Jos kaipaa sosiaalista kanssakäymistä eikä vain mitä tahansa ajankulua niin neulominen tai lukeminen ei ole sama asia.

Up

Vierailija kirjoitti:

Siis miten teillä ylipäätään on luppoaikaa noin kamalasti? Mä surffaan lähinnä työaikana (kuten nyt) kun on lounas- tai kahvitauko. Kotona ei ehdi. Pitää käydä kaupassa, tehdä ruuat, pestä pyykit, tehdä pihahommat, hoitaa kaikkia käytännön asioita kuten lasten henkilöllisyystodistuksia, koulujuttuja, vanhempainyhdistykset ja vaikka mitä. Ja lenkittää koirat. Ja kaikkea loputtomasti. Ehdin avata netin joskus puoli kymmenen aikaan illalla, jolloin jo nukahdan. 

Jaa a... Olen töissä 8-16, sielläkin ehtii hyvin surffailla. Kotona 16.30. Syödään ruoka. Sitten on oleskelua klo 20 asti, jolloin alkaa lapsen iltahommat. Lapsi nukahtaa noin klo 21, minä valvon noin 23 asti.

Ei mulla ole mitään pakollisia menoja ja juttuja koko ajan. Kahtena päivänä viikossa on harrastuksia. Pari kertaa viikossa käydään kaupassa. Ei ole pihahommia. Kotitöihin menee ehkä 15 min päivässä + ruoanlaitto, jota ei ole joka päivä.

Käytännössä mulla on siis lähes joka päivä aika monta tuntia aikaa roikkua netissä. Tietysti olen lapsen kanssa arki-illat, mutta ei me silloinkaan koko ajan tehdä jotain yhdessä. Usein klo 18 asti vaan ollaan ja katsellaan telkkaria, saatan nukkua pienet päikkäritkin. Sitten puuhaillaan yhdessä. Nyt olen istunut 45 min ruokapöydän ääressä selailemassa av:ta ja lukemassa kirjaa, ja juomassa teetä. Lapsi piirtelee ja pelaa tabletilla.

Aikaa on, kun ei täytä elämäänsä kaikenlaisella.

Jännä kun joistakin kommenteista paistaa sävy, että mitäs se sometus haittaisi. ”Ihan sama neulooko vai somettaako”, ”keneltä se on pois” yms. Oletteko myös itse kenties riippuvaisia vai mistä tämä? Siis mullehan se on ihan sama jos joku somettaa yöt tai päivät läpiinsä. Mulle tämä ei kuitenkaan enää käy, kuten sanoin selailu on pakonomaista ja mulla on tyhjiö jos sitä en tee. Myös pää on koko ajan kipeä. Ei myös oo ehkä ihan normaalia, että mua kiinnostaa niin paljon tuntemattomien ihmisten menemiset ja tulemiset. Kyllä mä koen, että jos tunteja päivässä selaa jotain niin se todella on pois ”oikeasta elämästä”. Olin vanhemmilla kylässä tossa joku aika sitten. Illalla koitin katsoa isän kanssa leffaa, mutta minäpä selasin vähän väliä instaa. Menipä sitten ihan ohi taas koko leffa jne.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Jännä kun joistakin kommenteista paistaa sävy, että mitäs se sometus haittaisi. ”Ihan sama neulooko vai somettaako”, ”keneltä se on pois” yms. Oletteko myös itse kenties riippuvaisia vai mistä tämä?

Totta. Kyllä siitä on haittaa koko ihmiskunnalle, koska yhä suurempi osa elää kuvailemasi somesumun keskellä, ja asiat alkavat tapahtua sen mekanismin mukaisesti. Eli kaikenlainen keskittymistä vaativa, sivistynyt tarjonta ja elämäntapa vähenee ja korvautuu muunlaisella. Hajamielisyydestä ja keskittymiskyvyttömyydestä tulee normi. Rauhallisia vakavia ihmisiä pidetään omituisina. Ja kuten edellä joku mainitsi, somen algoritmit kuplauttavat ihmiset, vastaan ei tule mitään yllättävää ja tajuntaa avartavaa.

Kaikkinensa kauhea tulevaisuudenkuva. Tai valitettavasti alkaa olla jo totta.

Tunnistan ja sama juttu. Paras sisältö on netissä. Jopa lomamatkalla paras hetki on kun pääsee hotellin sänkyyn surffaamaan netissä. Telkkaria en ole koskaan tykännyt katsoa. Töiden jälkeen en jaksa harrastuksia. Kirjaa lukiessa tulee uni.