Mieheni ilmoitti, että minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää libidoni. Sen jälkeen hän ottaa eron
Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.
Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.
Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.
Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.
Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.
kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?
Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?
Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.
Kommentit (591)
Vierailija kirjoitti:
No aika reilu mies kuitenkin kun antoi sen 2kk armonaikaa, tiedän monia pareja joissa tuo sama ongelma ja eroon ne ovat päätyneet, ilman mitään mahdollisuutta yrittää korjata sitä loppunutta lempeä.
Kun läheisyys ja Seksielämä hiipuu/loppuu, niin kyllä sitä voi olla aika vaikeaa uudelleen saada toimimaan.
Ruuhkavuodet ovat vaikeita aikoja ylläpitää parisuhteen hyvinvointia, vaikka haluaisi tietysti kai eivät edes yritä tosissaan.
Seksittömyys on naiselle paljon helpompaa kuin miehelle, silti kaikki parit eivät kuitenkaan eroa vaikka seksiä ei olisikaan.
Ne ei eroa, joille perheessä tai parisuhteessa on muita tärkeämpi asioita kuin seksi. Joillekin se on kylmästi toimeentulo tai oma ylpeydentunto, joillekin taas se kumppani on oikeasti elämänkumppani, jota ilman ei osata enää nähdä omaa elämää, oli seksiä tai ei. Toki harmittaa niiden osalta, jotka hammasta purren ovat suhteessa, josta puuttuu seksin lisäksi emotionaalinen yhteys.
Huhuu, ap...mitä mies on tehnyt asian eteen? Jos näitä aloituksia tekee olisi ihan hyvä edes hetkeksi jäädä vastaamaan kysymyksiin.
Liitto on kahden kauppa ja itse näen asian niin että jos haluan pysyä liitossa, minun on oltava valmis tekemään sen eteen töitä. En näe yhtään syytä siihen miksi et yrittäisi kaikkea tämän kahden kuukauden ajan. Jos se ei riitä vaikka kuinka olet yrittänyt, pyydät lisää aikaa ja osoitat että haluat ratkaista ongelmanne.
Vaikea oikeastaan uskoa että puolessa vuodessakaan tapahtuisi mitään ihme syttymistä mitä ei siinä kahdessa kuukaudessa. Onhan tuo aika lyhyt, mutta jos ero on edessä, niin mitä sitä pitkittämäänkään. Jos jotain terapiaa miettii, niin ehkä sellaista yksilöterapiaa ap:lle, jossa selvitettäisiin miksi koko elämän energia suuntautuu lapseen. Se ei ole lapsellekkaan hyväksi. Eihän ne terapiat mitään kivoja ole, siellä kaivellaan asioita joita ei oikeastaan itsessään haluaisi kohdata. Joskus siitä on kuitenkin apua.
Vaikka löytäisit taas libidosi ja miehesi jäisi vielä liittoon, voisitko itse jatkaa onnellisena tämän uhkavaatimuksen jälkeen? Olisiko se ok, että mies on valmis jättämään sinut ja hajoittamaan lasten perheen, koska ei saa tarpeeksi seksiä?
Tekeekö mies osansa saadakseen sinut taas syttymään? Antaako läheisyyttä, haleja, suudelmia yms.?
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kiukuttelulta, painostamiselta ja alistamiselta eikä rakkaudelta. Eroaisin jo siksi, että mies edes kehtaa esittää asian noin.
Herran jumala tunteva ihminen sanoo miten kokee asiat, erottavahan tuollaisesta on heti.
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa kiukuttelulta, painostamiselta ja alistamiselta eikä rakkaudelta. Eroaisin jo siksi, että mies edes kehtaa esittää asian noin.
Naiset esittää asiansa iskemällä suoraan eropaperit pöytään ja hyppäämällä naapurin Peran uudenkarhean Porschen kyytiin.
Jos on tahtoa, löytyy myös keinoja. Tämä koskee suhteen molempia osapuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka löytäisit taas libidosi ja miehesi jäisi vielä liittoon, voisitko itse jatkaa onnellisena tämän uhkavaatimuksen jälkeen? Olisiko se ok, että mies on valmis jättämään sinut ja hajoittamaan lasten perheen, koska ei saa tarpeeksi seksiä?
Tekeekö mies osansa saadakseen sinut taas syttymään? Antaako läheisyyttä, haleja, suudelmia yms.?
Olen nainen ja välillä on ollut haluttomiakin kausia, pisimmillään puolivuotta, mutta en silti tulkitse tuota noin. Yleensä parisuhteesta josta puuttuu seksi, puuttuu paljon muutakin. Läheisyys, iloisuus, flirtti, kosketus... ei se ole miehellekkään välttämättä itsessään se yhdyntä minkä puute haittaa, vaan se että suhde on muuttunut erilaiseksi, läheisyys on kadonnut eikä yhdessä ole enää muutenkaan hauskaa. Seksi on vaan se mihin se kaikki kiteytyy ja tulee näkyväksi.
Tässä on nyt tilanne esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna emmekä tiedä kaikkea kyseisen parisuhteen ongelmista. Mieshän on saattanut useita kertoja aiemminkin tuoda esille asiansa, mutta ei ole tullut kuulluksi. Aloittaja ei kerro nuorinman lapsen ikää, joten tilanne on saattanut olla päällä pidemmänkin aikaa. Eihän aloittaja sitä kerro mikä saa hänet näyttämään huonolta.
Vierailija kirjoitti:
Minun libidoni on oman miehen kanssa kateissa. Löydän sen oikein erinomaisesti toisen miehen sylissä. Oma mies ei uskoisi mitä kaikkea haluan toisen miehen kanssa.
Ei mitenkään tyylikästä, tiedän. Mutta en alkaisi ap:n sijassa ottamaan syitä omille harteilleni.
Ja taas kerran - miksi menette kimppaan miehen kanssa jota ette kuitenkaan oikeasti halua?
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö mies osansa saadakseen sinut taas syttymään? Antaako läheisyyttä, haleja, suudelmia yms.?
Tekeekö nainen osansa saadakseen miehen taas hellittelemään? Antaako seksiä, suikkareita, tuhmia selfieitä kännykkään yms.?
Vierailija kirjoitti:
Miehelles seksi on siis niin tärkeää, että on valmis hajottamaan perheen ja koko historian. Veikkaan, että sillä on jo toinen katsottuna valmiiksi.
Kukaan nainen ei olisi odotellut vuosikausia tianteen paranemista, vaan olisi ottanut eron jo muutaman vuoden kuluttua. Eli mies on ollut kärsivällinen ja antanut naiselle aikaa. Nyt tuli takaraja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on nyt tilanne esitettynä yhden osapuolen lasien läpi katsottuna emmekä tiedä kaikkea kyseisen parisuhteen ongelmista. Mieshän on saattanut useita kertoja aiemminkin tuoda esille asiansa, mutta ei ole tullut kuulluksi. Aloittaja ei kerro nuorinman lapsen ikää, joten tilanne on saattanut olla päällä pidemmänkin aikaa. Eihän aloittaja sitä kerro mikä saa hänet näyttämään huonolta.
Aivan, mies on saattanut yrittää parantaa tilannetta jo kauan "väkisin". Tuo 2 kuukautta voi olla viimeinen keino saada aikaan muutosta ja AP on tajunnut tilanteen vasta miehen 2kk ilmoituksen jälkeen. En pidä miestä kohtuuttomana vaan jopa moniin muihin verrattuna erittäin kohtuullisena.
Vierailija kirjoitti:
On hienoa, että miehesi on nostanut ongelman rehellisesti esiin. Olette olleet pitkään yhdessä ja siksi tuo 2 kk aikaraja kuulostaa kuitenkin kohtuuttomalta. Puoli vuottakin olisi joustavampi.
Mitä miehesi itse tekee sen eteen, että libidosi heräisi? Näkeekö hän vaivaa sen eteen? Onko hän läsnä rakastellessanne? Saatko orgasmin?
Onko teillä muuta läheisyyttä riittävästi? Koetko olevasi rakastettu? Tunnetkoko yhteenkuuluvuuden tunnetta?Pitkässä parisuhteessa halu harvoin syttyy intohimosta vaan turvallisuudentunteesta ja läheisyydestä.
Ap tässä. Sitä juuri yritänkin miettiä, että mitä miehen täytyisi tehdä jotta haluaisin häntä taas. Minun täytyy löytää itsestäni ylipäätänsä se seksuaalinen osa, sillä tällä hetkellä ei huvita edes omakiva tai muut miehet.
Normaalisti seksimme on ollut todella toimivaa, molemmat ovat tyytyväisiä. Seksi on ollut kokeilevaa ja kummankin laukeamiseen päättyvää, mutta viimeisen puolen vuoden aikana se on ollut oikeastaan pelkkää yhdyntää. Koen olevani rakastettu ja haluttu, sekä henkinen yhteys meillä on ollut aina kunnossa. Kuten sanottu, arvostamme toisiamme.
Sanoinkin jo miehelleni, että en suostu tuollaiseen aikarajaan. Jos tässä käy niin, että yritämme vielä kunnolla, tarvitsemme aikaa ja resursseja siihen että selviämme tästä yhdessä. Hän ymmärsi tämän mutta on ymmärrettävästi turhautunut.
Joku ehdotti, että odotan joskus miestä kontillani eteisessä. Kuinka moni oikeasti tuollaiseen suostuu? Tottakai tekisin tuon jos panettaisi ja me miehen kanssa pitäisimme tuollaisesta, mutta enemmän tulisi halpa olo odottaa miestä kotiin perse pystyssä. Pitäisikö siinä vaiheessa olla jo paikat liukkaana ihan vaan siitä tiedosta että kohta saan miehen sisääni?
Ja ehkäisystä. En voi migreenin vuoksi käyttää hormonaalita ehkäisyä, joten käytämme ihan perinteistä kumia. Se ei tätä ongelmaa siis luo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun libidoni on oman miehen kanssa kateissa. Löydän sen oikein erinomaisesti toisen miehen sylissä. Oma mies ei uskoisi mitä kaikkea haluan toisen miehen kanssa.
Ei mitenkään tyylikästä, tiedän. Mutta en alkaisi ap:n sijassa ottamaan syitä omille harteilleni.
Ja taas kerran - miksi menette kimppaan miehen kanssa jota ette kuitenkaan oikeasti halua?
Mietipä sitä. Tämä liitto ei kaduta minua sen enempää kuin miestänikään. Joten miksi ei oltaisi menty kimppaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yli 13 vuotta toiminut suhde, jossa seksi on ulkoisettu toisaalle.
Meillä on 25 vuotta vanhan suhde, josta on poistettu seksi käytännössä kokonaan. Paneminen on aivan yliarvostettua. Teidät kaikki on vain saatu median propagandan vuoksi uskomaan että se on tärkeä asia. Ei ole.
Tuo uhkavaatimus loukkaisi kyllä tunteitani ja luottamusta. Että anna pillua tai jätän sut. Asian olisi voinut esittää rakentavammallakin tavalla, mutta onko miehellä vaan kiire masturboida suhun?
"mitä miehen täytyisi tehdä jotta haluaisin häntä taas"
Niinpä niin. Miksi mies on vastuussa sekä omasta että naisen seksuaalisuudesta?
Kuullostaa kiukuttelulta, painostamiselta ja alistamiselta eikä rakkaudelta. Eroaisin jo siksi, että mies edes kehtaa esittää asian noin.