Lue keskustelun säännöt.
Mieheni ilmoitti, että minulla on kaksi kuukautta aikaa löytää libidoni. Sen jälkeen hän ottaa eron
23.10.2018 |
Meillä on yhteisiä vuosia takana 14, ja kuten jokaisessa pitkässä suhteessa meillä on ollut omat vaikeat hetkemme. Aikaisemmin niistä on selvitty tahdonvoimalla, kumppanuudella ja molemminpuolisella arvostuksella. Vaikka rakkaus on toisinaan ollut hetken kadoksissa, halu pitää perhe kasassa on pitänyt meidät yhdessä.
Esikoisemme syntyi 7 vuotta sitten, jonka jälkeen oli suhteemme vaikeinta aikaa. Noin vuoden verran meillä kotona oli huono ilmapiiri ja jatkuvaa riitelyä. Silti meillä molemmilla oli haluja ja seksielämä luisti kaiken katkeruudenkin keskellä. Se olikin se liima, joka sai kannettua meidät tuon pikkuvauva-ajan yli. Synnytys oli tosi kamala ja traumaattinen (mikä oli osasyy minun huonoon olooni) ja mieheni ei osannut rakastaa vauvaa joka melkein tappoi hänen vaimonsa. Kun suhteemme parani ja tajusimme että rakkautta on yhä jäljellä, päätimme ettei toista lasta tule ja perheemme jää kolmipäiseksi.
Raskaustesti näytti kuitenkin positiivista neljä vuotta tämän päätöksen jälkeen, ja nyt meillä on puolitoista vuotias lapsi kotona. Hänet sain keisarinleikkauksella ja kaikki meni muutenkin paremmin kuin edellisellä kerralla. Kiinnyin tähän kuopukseemme todella paljon, sellaisella karhuemon voimalla, jota en oikeastaan osaa kuvailla.
Myönnän syyllistyneeni mieheni laiminlyömiseen, sillä lapsen syntymän jälkeen seksi ja läheisyys on ollut hyvin toissijaista. Olemme tehneet viimeiset puoli vuotta paljon töitä, ja olemme löytäneet taas yhteisen sävelen arjessa, rakastamme toisiamme ja nauramme yhdessä paljon. Mutta minun haluni ovat tipotiessään. Olemme harrastaneet seksiä kolme kertaa, joista yksi oli minun aloitteestani ja kaksi miehen. Tilanne on ymmärrettävästi hankala, sillä haluaisin haluta miestäni mutta seksi vain ällöttää.
Meillä oli lauantaina treffi-ilta, jonka päätteeksi mieheni ilmoitti kylmänviileästi että minulla (tai oikeastaan meillä, ei sälytä koko vastuuta minun harteilleni ) on kaksi kuukautta aikaa löytää ratkaisu tähän tilanteeseen, tai yhteinen tiemme päättyy tähän. Olen järkyttynyt, mutta en sinänsä yllättynyt. Ennen seksi oli meille molemmille tärkeää, nyt se ei ole minun prioriteettilistani kärjessä. En syytä miestäni sillä olen odottanutkin että milloin hän kyllästyy tilanteeseen.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Rakastamme toisiamme ja lapsiamme valtavasti. Talous on molemmilla kunnossa, eli yksinkin pärjäisimme varmasti. Nyt onkin kyse siitä, kannattaako vielä yrittää.
kahden kuukauden aikaraja ahdistaa valtavasti. Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu? Mitä tietä kannattaa lähteä yrittämään? En usko parisuhdeterapiaan, sitä kokeilin exäni kanssa ja turhauduin vain seksuaaliterapeutin lässytykseen. Voisiko avoin suhde tai lupa pettää toimia?
Vai pitäisikö vain tässä vaiheessa tajuta, että olemme niin eri tilanteessa seksihalujemme suhteen että kannattaa heittää pyyhe kehään ja antaa miehelle tilaisuus etsiä itselleen haluava nainen?
Pahoittelut hyvinkin epäselvästä tekstistä, olo on hyvinkin sekainen ja nuorempi lapsi pyörii jaloissa.
Kommentit (591)
Ei toista saa koskaan painostamalla ja uhkaamalla haluaamaan.
Osoittaako mies haluja eli teot mitkä nostaa myös sinun haluja tai tuo niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapahtuiko tämä Porvoossa kenties?
On siis mahdotonta että jokainen aloitus ei ole provo?
Vierailija kirjoitti:
Ei toista saa koskaan painostamalla ja uhkaamalla haluaamaan.
Osoittaako mies haluja eli teot mitkä nostaa myös sinun haluja tai tuo niitä.
Ap:n mukaan mies on yrittänyt vuosia.
Nyt on kuppi tullut täyteen ja tulvinut yli, mistä seurasi viimeinen varoitus.
Ei ap:n ole pakko muuttaa yhtään mitään, kunhan hyväksyy että siitä seuraa eropaperit.
Vierailija kirjoitti:
Minun parisuhteessa kävi niin, että sairastuin masennukseen. En tuntenut tänä aikana juurikaan halua, muttei miehelleni se oli ok. Masennuksesta parantumisen jälkeen tuntuu, että mieheni ei ole enää halunnut minua. Tuntuu, ettei hän pidä minua enää puoleensavetävänä, ja kaikki aloitteet seksiin hän on torpannut sillä että sanoo, että minua ei haluta. Kun aikanaan tutustuimme, vetovoima oli niin kovaa välillämme, että päädyimme harrastamaan seksiä ensimmäisellä näkemisellämme.
Masennuksesta paranemisesta on kohta 2 v ja mieheni ei ole koskenut minua paitsi halatakseen. Hän sanoo itse olevansa alakuloinen, muttei halua hakea siihen mitään apua saatika puhua asiasta.
Seksiä ei ole ollut kuin kerran kahden vuoden aikana. Tunnen oloni torjutuksi.
Mietin onko seksillä edes niin väliä, mutta niillä hetkillä kun hän on torjunut minut, tuntuu että voisin vajota maan alle ahdistuksesta.
En rehellisesti sanottuna tiedä, miten tästä eteenpäin.
Olisi ehkä kannattanut hakea sopivat mömmöt lääkäriltä kun huomasit "sairastumisen", että olisit voinut huomioida aviomiestäsi samalla kun parantelit itseäsi. Nyt on myöhäistä itkeä, mies on henkisesti jo lähtenyt liitosta.
Onko teillä mitään keskusteluyhteyttä? Osallistuuko mies millään tavalla lasten ja kodin hoitamiseen? Onko teillä mitään muutakaan läheisyyttä ja rakkauden osoittamista? Halaatteko koskaan tai istutte sylikkäin sohvalla? Milloin olette viimeksi sanoneet rakastavanne toisianne? Kehuuko miehesi koskaan sinua kauniiksi ja antaa teoillaan ja sanoillaan ymmärtää sinun olevan haluttu ja seksikäs? Onko seksi teillä ollut koskaan sinua tyydyttävää vai onko se vain miehen tyydyttämistä? Jos et saa orgasmia yhdynnässä, onko miehellesi koskaan ollut tärkeää huolehtia tyydytys sinulle vaikkapa käsin?
Minusta tuntuu, että yllämainitut ongelmat eivät korjaannu sillä, että alatte harrastaa seksiä kuin robotit. Toisekseen 2 kk on liian lyhyt aika. Uhkailu myös saa viimeisetkin halut katoamaan. Onko mies valmis korjaamaan ongelmia vai kuvitteleeko hän, että kaikki on sinun syytäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Korkealibidoisten on niin helppo sanoa toiselle, että ala nyt vaan haluamaan. Haluttava on vaikka väkisin, sillä se kuuluu parisuhteeseen. Korkealibidoisella ei löydy ymmärrystä siihen, että kaikki eivät syty vain sillä, että näkevät toisen sukupuolielimen.
Toisenlaisille ihmisille stimulaatiota tarvitaan palon enemmän. Eikä se tarkoita, että enemmän sukupuolielimiä. Sekä ulkoiset että henkiset osaset ovat oltava kohdillaan, jotta voi syttyä. Korkealibidoiset haluavat kulkea oikoreittiä ja jättää turhat osat polun varrelta noukkimatta. Kuka niitä joka ikistä pulttia ja mutteria kaipaa. Ja valittavat sitten, kun kumppani ei "toimi", vaikka puolet osista on kasaamatta.
Olipa hyvä kommentti. En tiedä ymmärtävätkö kaikki tuota, että moni "vaatii" syttyäkseen sen henkisen puolen olevan kunnossa. Enkä sillä tarkoita mitään höpöhöpö astraalijuttuja, vaan ihan tavallista kumppaneiden välillä olevaa arvostusta, sitä että sen näyttää että välittää, huomioi toista pienillä arjen teoilla, antaa ymmärtää että toinen on haluttava. Jotkut/useat varmasti kiihottuvat pelkän alastoman kumppanin näkemisestä tai kosketuksesta, eikä siinä ole mitään väärää, päin vastoin se on upeaa. Mutta kaikki eivät ole sellaisia :)
Mä aloittaisin siitä, että harrastetaan vaikka ei huvita ja opetellaan nauttimaan pikkuhiljaa uudestaan.
Ajatuksena seksi saattaa ällöttää, mutta sitten kun siihen lähtee ja rentoutuu, kokeilee vapaasti mikä tuntuu hyvältä jne, niin yhtäkkiä voi ollakin ihan mukavaa, ellei jopa ihanaa.
Itse olen siis lähtökohtaisesti sellainen, että haluan miestäni kovasti ja meillä on ihan mahtava, vapautunut seksielämä, mutta joskus itse aktin ajatteleminen vähän ällöttää eikä tule niin herkästi tehtyä aloitteita. Seksiä on silti lähes joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: sano yksikin syy, miksi ET laittaisi kaikkea peliin ja yrittäisi! Jos et onnistu niin ei ainakaan tarvitse myöhemmin hormonihuurujen tasaannuttua jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos laitan peliin kaikkeni mutta en silti onnistu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö mies osansa saadakseen sinut taas syttymään? Antaako läheisyyttä, haleja, suudelmia yms.?
Tekeekö nainen osansa saadakseen miehen taas hellittelemään? Antaako seksiä, suikkareita, tuhmia selfieitä kännykkään yms.?
Hellyys on oma alueensa parisuhteessa, se ei ole samaa kuin seksi, vaikka siinä osittain astutaan usein myös seksuaalisuuden alueelle. Pariskunnan täytyisi olla helliä toisilleen myös muuten kuin siten, että hellyys johtaa seksiin tai hellyydellä ansaitaan seksiä tai seksillä ansaitaan hellyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän kumpikin teistä on kokenut saman ja voitte keskustella tuntemuksistanne. Olet saanut nyt vuorostasi kokea sen, mitä miehesi joutui käymään läpi aiemmin. Yhdessä saatatte päästä kokemuksesta eteenpäin kun kumpikin laittaa loukatun egonsa sivuun ja alatte edistää teidän molempien hyvinvointia.
Vierailija kirjoitti:
Minun parisuhteessa kävi niin, että sairastuin masennukseen. En tuntenut tänä aikana juurikaan halua, muttei miehelleni se oli ok. Masennuksesta parantumisen jälkeen tuntuu, että mieheni ei ole enää halunnut minua. Tuntuu, ettei hän pidä minua enää puoleensavetävänä, ja kaikki aloitteet seksiin hän on torpannut sillä että sanoo, että minua ei haluta. Kun aikanaan tutustuimme, vetovoima oli niin kovaa välillämme, että päädyimme harrastamaan seksiä ensimmäisellä näkemisellämme.
Masennuksesta paranemisesta on kohta 2 v ja mieheni ei ole koskenut minua paitsi halatakseen. Hän sanoo itse olevansa alakuloinen, muttei halua hakea siihen mitään apua saatika puhua asiasta.
Seksiä ei ole ollut kuin kerran kahden vuoden aikana. Tunnen oloni torjutuksi.
Mietin onko seksillä edes niin väliä, mutta niillä hetkillä kun hän on torjunut minut, tuntuu että voisin vajota maan alle ahdistuksesta.
En rehellisesti sanottuna tiedä, miten tästä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt miehelles ensi töiksesi että aikaraja on sulle ahdistavan lyhyt. Jos olette olleet 14 vuotta yhdessä, puoli vuotta olisi mielestäni miehelläsi varaa antaa toiselle aikaa. Tarkoitus ei ole varmaankaan tsempata kahta kuukautta ja palata vanhaan, vaan tarkoitus olisi muuttaa asioita pitkäjänteisesti.
Johan tuossa on ollut puoli vuotta "yritystä", eli kaikkiaan tulee 6+2kk. Ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhde ilman seksiä, suudelmia ja läheisyyttä vaikka arkiset asiat kuten ruuanlaitto ja kauppareissut sujuvat ei ole parisuhde. Se on ystävyyttä tai kämppiksinä asumista. Ihan ymmärrettävää, että aikuinen ihminen haluaa tasapainoisen parisuhteen ja ilmeisesti mies on jo aika pitkään odotellut, että AP:ta kiinnostaisi myös.
Onko ap varma, että kaikki on fyysisesti kunnossa omassa kehossa? Onko esim. selkävaivoja, koska niihin voi liittyä myös lantionseudun halvaantumisoireita eli tunnottomuutta? Tunnetko itsesi fyysisesti terveeksi?
Kannattaisi varmaan aloittaa ihan perusjutusta, eli kunhan sinulla on aikaa itsellesi, kokeile masturbointia ilman mitään kiirettä ja ilman mitään suorituspaineita. Jos ne halut kuitenkin sieltä vielä löytyisivät. Naisen orgasmista kuitenkin puolet on kiinni omasta taidosta saada orgasmi, ja se taito voi helposti unohtua ilman "muistuttelua" tai jos on stressiä tai muita häiriötekijöitä.
On myös olemassa naisia, jotka huolehtivat miehensä tarpeista, vaikka olisivat syystä tai toisesta kykenemättömiä saamaan orgasmi. Onko sellaisen kokeileminen mahdoton ajatus? Vähän liukkaria ja helliä ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Korkealibidoisten on niin helppo sanoa toiselle, että ala nyt vaan haluamaan. Haluttava on vaikka väkisin, sillä se kuuluu parisuhteeseen. Korkealibidoisella ei löydy ymmärrystä siihen, että kaikki eivät syty vain sillä, että näkevät toisen sukupuolielimen.
Toisenlaisille ihmisille stimulaatiota tarvitaan palon enemmän. Eikä se tarkoita, että enemmän sukupuolielimiä. Sekä ulkoiset että henkiset osaset ovat oltava kohdillaan, jotta voi syttyä. Korkealibidoiset haluavat kulkea oikoreittiä ja jättää turhat osat polun varrelta noukkimatta. Kuka niitä joka ikistä pulttia ja mutteria kaipaa. Ja valittavat sitten, kun kumppani ei "toimi", vaikka puolet osista on kasaamatta.
Minä en ainakaan ajattele, että huonolibidoinen alkaa väkisin haluamaan kun näkee sukupuolielimiä, mutta "väkisin", eli toisin sanoen opettelemalla huonolibidoinen varmasti pääsee ongelmastaan eteenpäin. Koska se on ihan normaalia. Kyse ei ole, että pitäisi väkisin alkaa seksipedoksi, mutta edes jonkinlaisen halun herättäminen saattaa olla työn takana, mutta täysin mahdollista ja taatusti palkitsevaa. Aluksi ehkä "väkisin", mutta miksi ei teksisi töitä yhteisen hyvän eteen? Ongelman tunnistaminen, tunnustaminen ja itseensä tutustuminen (monella tasolla) taatusti auttaa eteenpäin.
Ai väkisin antamalla / panemalla varmasti pääsee ongelmassa eteenpäin? En nyt ihan ymmärrä logiikkaasi, kun takuuvarmaa on, että noin ei todellakaan pääse eteenpäin yhtään milliä.
Ehkä puhut jostain ihan muusta asiasta kuin haluttomuudesta, ja siksi en ymmärrä.
Millä ihmeen tavalla se oma halukkuus siitä kohenee, että keikailee miehen edessä seksikkäät alusvaatteet päällä? Eikös sen miehen pitäisi herätellä naisen haluja, kerran naisella niitä ei oikein ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot miehelle että hän voi sitten ottaa päävastuun lasten hoidossa. Vähintään viikko-viikko.
Totuus on se, että pakottamalla seksiin ällötys lisääntyy.
Mies voi miettiä etä jos joku karju ruinaisi häneltä rusinaa ilman että häntä tekee mieli niin miltäs tuntuis.
JOs tuo kaikki on totta mitä kerroit, kuulostaa että miehellä on todella toinen katsottuna. Meillä kävi samoin. Olin todella iloinen kun pääsin ruinaajasta eroon! MIehellä oli joku heitukka, joka aika pian lähti lätkimään. Itse löysin nopeasti miehen johon on säilynyt mielenkiinto, ex-mies on edelleen sinkku, ilman naista ja lapsemme ovat aikuisia.
Ei se ihan noin verrattavissa ole. AP on halunnut seksiä aikaisemmin ja nauttinut siitä. Apn mies ei varmaan ole nauttinut aiemmin minkään karjun kanssa puuhastelusta? Eli nyt on vaan halut hukassa. Jostain ne täytyy löytää, ap.n täytyy tehdä töitä sen eteen.
No oisko nyt sen miehen tehtävä töitä sen eteen että nainen hänestä kiinnostuisi? Eihän tässä naisessa ole vikaa, mieshän on kiinnostunut. MIehessä on vikaa koska nainen ei ole kiinnostunut. Ja kun tarpeeksi tulee painetta niin ei ole enää kiinnostunut seksistä yleensäkään.
Pakottaminen on vähän sellaista että jos sua pakotetaan syömään suklaata, niin jossain vaiheessa oksennat kun näetkään sitä. Vaikka olisit siitä ennen niin kovasti nauttinut.
Niin se vaan on.
Ja sitten kun suklaa oksettaa, sanotaan että teeppä nyt töitä sen eteen että alat taas nauttia sen syömisestä, vaikka sitten oksennus kurkussa.
Täysin sama asia, me naiset tiedämme tämän kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen tavalla se oma halukkuus siitä kohenee, että keikailee miehen edessä seksikkäät alusvaatteet päällä? Eikös sen miehen pitäisi herätellä naisen haluja, kerran naisella niitä ei oikein ole.
MIehet ei tätä ymmärrä. Miehiä on harvemmin pakotettu seksiin. Paitsi vankilassa. Ne miehet ymmärtävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun parisuhteessa kävi niin, että sairastuin masennukseen. En tuntenut tänä aikana juurikaan halua, muttei miehelleni se oli ok. Masennuksesta parantumisen jälkeen tuntuu, että mieheni ei ole enää halunnut minua. Tuntuu, ettei hän pidä minua enää puoleensavetävänä, ja kaikki aloitteet seksiin hän on torpannut sillä että sanoo, että minua ei haluta. Kun aikanaan tutustuimme, vetovoima oli niin kovaa välillämme, että päädyimme harrastamaan seksiä ensimmäisellä näkemisellämme.
Masennuksesta paranemisesta on kohta 2 v ja mieheni ei ole koskenut minua paitsi halatakseen. Hän sanoo itse olevansa alakuloinen, muttei halua hakea siihen mitään apua saatika puhua asiasta.
Seksiä ei ole ollut kuin kerran kahden vuoden aikana. Tunnen oloni torjutuksi.
Mietin onko seksillä edes niin väliä, mutta niillä hetkillä kun hän on torjunut minut, tuntuu että voisin vajota maan alle ahdistuksesta.
En rehellisesti sanottuna tiedä, miten tästä eteenpäin.
Olisi ehkä kannattanut hakea sopivat mömmöt lääkäriltä kun huomasit "sairastumisen", että olisit voinut huomioida aviomiestäsi samalla kun parantelit itseäsi. Nyt on myöhäistä itkeä, mies on henkisesti jo lähtenyt liitosta.
Erikoista laittaa masennukseen sairastuminen lainausmerkkeihin, ikään kuin ei olisi sairaudesta kyse lainkaan. Jos kirjoittaja olisi sairastanut syöpää ja yrittänyt toipua siitä, kukaan ei olisi vaatinut jaksamaan seksiä samalla. Kun kyse olikin masennuksesta, olisi kirjoittajan pitänyt oman sairastamisen ja kuntoutumisen keskellä pitänyt muka huolehtia siitä, että mies on koko ajan seksuaalisesti tyydytetty. Aika karua.
Vierailija kirjoitti:
Kokeilisin kylmästi seksikuuria. Eli esim. viikon aikana harrastetaan seksiä joka toinen ilta, tai aina kun toinen ehdottaa, suostutaan vaikka itseä ei niin kiinnostaisi. Seksi jää elämässä taka-alalle, jos sitä ei ole. Jos sitä on, se synnyttää itseään ruokkivan kierteen, kun mielessä mitä edellisiltana on touhuiltu. Jos miehen kanssa seksi sujuu ja sängyssä synkkaa, aika suuri on todennäköisyys, että itsekin innostuu vauhtiin kun vauhtiin on päästy.
En ole ap, mutta olen kokeillut tuota joskus ja sillä kommentoin vähän. Oli tavoitteena että olisi harrastettu seksiä joka ilta, en nyt muista kuinka kauan. Kaksi viikkoa ehkä tai kuukausi. Jostain netin seksiterapeuttikolumnistakohan tämän keksin. Alkoi se ihan hyvin. Saattoi mennä ehkä neljäkin päivää, ennen kuin tökkäsi. Sitten tuli se ilta kun ei oikeasti kyllä yhtään huvittanut. Ei vaikka olisi päällään seisonut. Siinä vaiheessa jos olisi alkanut väkisin vääntämään, olo olisi ollut todella hyväksikäytetty ja esineellistetty. Mies onneksi ymmärsi että kokeilu loppuikin siihen.
Jos mies haluaisi seksiä vain vauvojen takia,johan olisikin yksinkertaista...