Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa 12-vuotiaalle, että hänestä tulee isoveli? Tilanne on niin vaikea ja monimutkainen
21.10.2018 |
Oma poikani on 12v. Hänen isä kuoli syöpään, kun lapsi oli reilu parivuotias. On isänsä suvun kanssa läheisissä tekemisissä. Lapsi tottakai kuitenkin kaipaa isäänsä ja usein kysyy, mitähän mun iskä sanois jos, mitähän iskä miettis jos... Poika pärjää koulussa hyvin, opettajan mukaan ihan normaali lapsi. Ihan tasapainoinen lapsi poika on, mutta ollut aina hiukan haastava. Tämä siis näkynyt ajoittain heikkona itseluottamuksena, minun määräilynä ja omistushaluna mua kohtaan. Lapsi on siis mun mielestä todella kiintynyt muhun.
Tapasin uuden miehen, kun poika oli 7v. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5v, mutta alussa tapailtiin paljon niin, ettei lapsi vielä tiennyt.
Poika ei ole kunnolla ikinä miestä hyväksynyt. Toki ajan kanssa mennään hitaasti parempaan suuntaan.
Joskus kysyin lapselta, mitä mieltä hän on, jos saisi sisaruksen. Ehdottomasti kuulemma ei. Lapsi selvästi ahdistui ihan tästä pelkästä kysymyksestä.
No, meille tulee keväällä vauva. Pelkään kertoa pojalleni, että hänestä tulee isoveli. Pahin pelkoni on, että lapseni jotenkin masentuu tai alkaa ihan oikeasti oireilla.
Kommentit (175)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vissiin laitoshuoltajana? 22-vuotta 😂
En ole ed. postaaja, mutta hämmensi tämä kommentti. Onko luetun ymmärtämisesi millä tasolla? Monesko kalja menossa?
Kai se on tuo 22-vuotta. Korkeasti koulutettu ihminen ei tee noin noloa kirjoitusvirhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuttakoot veneen alle jos ei pikkusisaruksesta tykkää.
Tuolla asenteella menee varmasti vikaan...
Vierailija kirjoitti:
Millä tavoin mies kohtelee poikaa? Pidä silmällä ettei käy niin, että biologisen lapsen synnyttyä 12 v. tuntee jääneensä syrjään, niin voi käydä ihan ydinperheessäkin, jossa vauvat syrjäyttää isot teinit... teinitkin tarvitsevat vielä aikuisia.
Välit isäpuoleen ovat viileät jo valmiiksi...jos isäpuoli ei ole kypsä, suosii ilman muuta omaansa. Ja poika on tulossa murrosikään, juhlat valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Sun oma valinta tehdä toinen lapsi, vaikka tiesit mitä poika ajattelee. Joten sun täytyy myös kärsiä mahdolliset seuraukset siitä.
Okei, eli jos pojalta kysyttäisiin lupa kaikkeen, niin ap olisi yksinäinen nainen, jolla ei olisi edes ystäviä ja ei missään tapauksessa miesystävää enää ikinä. Hän ei varmaan myöskään saisi käydä töissä, vaan hänen pitäisi olla aina kotona, tehdä ruokaa, pedata pojun sänky, siivota tämän huone ja koko kämppä, ostaa joka päivä karkkia, limua ja muita herkkuja, antaa pojan pelata niin kauan kuin haluaa mitä haluaa ja valvoa vaikka aamukuuteen pelien äärellä, antaa pojan lintsata koulusta, jos tätä ei huvita kouluun mennä, tehdä pojan läksyt, jos tämä ei itse niistä ole kiinnostunut ja mitähän vielä? Nämä kaikki, koska "lapsi haluaa"! :)
Kerrot että nyt pääsi käymään näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vissiin laitoshuoltajana? 22-vuotta 😂
En ole ed. postaaja, mutta hämmensi tämä kommentti. Onko luetun ymmärtämisesi millä tasolla? Monesko kalja menossa?
Kai se on tuo 22-vuotta. Korkeasti koulutettu ihminen ei tee noin noloa kirjoitusvirhettä.
Eivät myöskään laitoshuoltajat vain ammattinsa perusteella. So 90's tuo ruputyöajattelu.
No, kannattaa kertoa vasta kun raskaus on pidemmällä, eikä heti kun 12 viikkoa on täynnä. Itse kertoisin ehkä viikolla 18, kun raskaus suuremmalla varmuudella jatkuu.
Millainen tuo tulevan lapsen isä on lastasi kohtaan? Itse näkisin suurena pelkona sen, että jos nytkään asiat ei suju tilanne ei ainakaan lähennä heitä. Asutteko yhdessä? Oletteko perhe?
Minä sain pikkusisaruksen tuossa iässä ja ei todellakaan ollut helppoa. Vanhemmilta katosi aika ja energia minua ja toista sisarusta kohtaan. Raha-huolia, stressiä, isän alkoholiongelmaa, isän narsismia, erolla uhkailua kaikki tuo alkoi samaan aikaan kun perheeseen tuli kolmas lapsi. Kolmas lapsi oli vahinko ja perheen sisäiset välit kylmenivät. Vanhemmat olisivat varmasti eronneet ilman iltatähteä. Ja ehkä nuoruuteni olisi ollut toisenlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas taas tuomitsevaa! Menisin itse kaartaen aiheeseen, kuinka hieno poikasi on ja kuinka hienoa olisi, että hän voisi näyttää esimerkkiä pienemmille. Ja tekisin erittäin selväksi ettei tulokas ole häneltä pois, ja pitäisin hampain ja kynsin kiinni että isoveli ei jää jalkoihin vaan päinvastoin. Vauva ei tarvitse huomiota niin paljon kuin isoveli tässä tilanteessa. Minusta ap on onnensa ansainnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vissiin laitoshuoltajana? 22-vuotta 😂
En ole ed. postaaja, mutta hämmensi tämä kommentti. Onko luetun ymmärtämisesi millä tasolla? Monesko kalja menossa?
Tuo itkunauraja on palstan uusi mt-potilas, hyvin nuori ja älyttömän typerä tyyppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin yleensä suhtautuisin nihkeästi uusperheisiin ja sisaruspuoliin, ihan vain koska niistä monesti seuraa ongelmia ihan asetelman vuoksi ja koska uusperheitä perustaa yleensä tietyntyyppiset ihmiset. Tässä tapauksessa tilanteenne on kuitenkin ymmärrettävä. Minusta on hieno asia, että huomioit pojan tunteet. En pidä tässä ketjussa esiintyneestä asenteesta, että isompien lasten tunteet pitäisi jättää huomiotta. Aivan liian monia uusperheitä perustetaan ilman harkintaa.
Kyllä poika pienempään sisarukseen tottuu.
Vierailija kirjoitti:
No, kannattaa kertoa vasta kun raskaus on pidemmällä, eikä heti kun 12 viikkoa on täynnä. Itse kertoisin ehkä viikolla 18, kun raskaus suuremmalla varmuudella jatkuu.
Millainen tuo tulevan lapsen isä on lastasi kohtaan? Itse näkisin suurena pelkona sen, että jos nytkään asiat ei suju tilanne ei ainakaan lähennä heitä. Asutteko yhdessä? Oletteko perhe?
Minä sain pikkusisaruksen tuossa iässä ja ei todellakaan ollut helppoa. Vanhemmilta katosi aika ja energia minua ja toista sisarusta kohtaan. Raha-huolia, stressiä, isän alkoholiongelmaa, isän narsismia, erolla uhkailua kaikki tuo alkoi samaan aikaan kun perheeseen tuli kolmas lapsi. Kolmas lapsi oli vahinko ja perheen sisäiset välit kylmenivät. Vanhemmat olisivat varmasti eronneet ilman iltatähteä. Ja ehkä nuoruuteni olisi ollut toisenlainen.
Voi tsiisus taas... Sait sitten työnnettyä ao:n pojan elämään kaikki rahahuolet, narsismisuudet ja alkoholi-ongelmat. Av ei petä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pakota esikoista hoitamaan uutta vauvaa, edes sitten kun kuopus on jo vähän vanhempi. Tekemällä vanhemmasta lapsesta ilmaisen lastenhoitajan ja kotiapulainen tulehdutat välinne kokonaan. Aikusten tehtävä on huolehtia lapsista, ei isompien sisarusten.
T: kokemusta on
Vierailija kirjoitti:
Noin yleensä suhtautuisin nihkeästi uusperheisiin ja sisaruspuoliin, ihan vain koska niistä monesti seuraa ongelmia ihan asetelman vuoksi ja koska uusperheitä perustaa yleensä tietyntyyppiset ihmiset. Tässä tapauksessa tilanteenne on kuitenkin ymmärrettävä. Minusta on hieno asia, että huomioit pojan tunteet. En pidä tässä ketjussa esiintyneestä asenteesta, että isompien lasten tunteet pitäisi jättää huomiotta. Aivan liian monia uusperheitä perustetaan ilman harkintaa.
Kyllä poika pienempään sisarukseen tottuu.
Ei kuule välttämättä totu, vaikka miten olisi käytetty korulauseita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää se että poika ei edes muista isäänsä , silti noin kovasti häntä miettii? Itse lapsena isäni menettäneenä on ollut pitkiä aikoja että häntä en ole miettinyt, se on ollut ihan kausittaista. Mietin että onko isäkuvan mielessä kannattalu mennyt vähän liiallisuuksiin? No, sille ei voi mitään tässä vaiheessa.
Muuten elämän ohjeena: kerro asia sellaisena kun se on.
Ja todellakin esimurrosikäiset-murrosikäiset saattavat reagoida pikkusisarrukseen rajustikkin, karkailua ja huomion hakemista...tiedän montakin tapausta, jossa näennäisesti pikkuvauvan syntymän uudisperheeseen sysäsi teinin aika synkkään kierteeseen. Jokainen tosin on pitänyt siitä vauvasta, eikä heille mitään pahaa tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Älä pakota esikoista hoitamaan uutta vauvaa, edes sitten kun kuopus on jo vähän vanhempi. Tekemällä vanhemmasta lapsesta ilmaisen lastenhoitajan ja kotiapulainen tulehdutat välinne kokonaan. Aikusten tehtävä on huolehtia lapsista, ei isompien sisarusten.
T: kokemusta on
Jos poika haluaa olla omassa huoneessaan rauhassa, älä pakota päästämään pikkusisarus huoneeseen.
Onko pojalla ketään läheistä aikuista, johon voisi turvautua? Jotain sellaista luotettavaa aikuista, jonka kanssa puhua asioista, jotka lasta/nuorta vaivaavat ja joista ei enää voi puhua uutta onneaan elävälle vanhemmalleen? En kysy tätä millään pahalla vaan tosiasia on, että jos lapsella on vain yksi elossaoleva vanhempi ja tämäkin alkaa elää ihan uutta elämää, lapsi kaipaa jotain tuttua ja turvallista. Mä olen ollut edesmenneen veljeni pojalle tällainen aikuinen. Hänellä on ihan hyvät välit äitiinsäkin, mutta tarvitsi nimenomaan silloin teinivuosinaan toisen aikuisen ihmisen, koska äidilleen ei voinutkaan enää puhua kaikista tuntemuksistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vissiin laitoshuoltajana? 22-vuotta 😂
En ole ed. postaaja, mutta hämmensi tämä kommentti. Onko luetun ymmärtämisesi millä tasolla? Monesko kalja menossa?
Kai se on tuo 22-vuotta. Korkeasti koulutettu ihminen ei tee noin noloa kirjoitusvirhettä.
Ihan ohiksena, mutta tämä ei ikävä kyllä pidä yhtään paikkaansa... Opiskelen AMK:ssa ja meillä on eräs pitkälle koulutettu, tohtoriksi väitellyt opettaja, jonka tekstit on aina niin epämääräisiä sekä kirjoitusvirheiden että isojen kirjainten, pilkkujen, pisteiden, viivojen ym puuttumisen tai väärän sijainnin vuoksi tai jopa aivan järjettömien lauserakenteiden takia, että ei ikinä uskoisi tohtorisihmiseksi jos lukisi pelkkää tekstiä...
Ja kannattaa muistaa että tuon ikäiselle lapselle nolointa saattaa olla äidin raskaus, sille sehän kertoo siitä, että äitillä on seksielämä. Vaikkakaan eihän kaikki esiteinit tommosii nolostele.
Nykyisin ei ole mitenkään harvinaista, että edellisen suhteen lapset annetaan yhteiskunnan hoiviin , kun tulee uuden ja ihanan suhteen lapsia. Loin des yeux, loin du coeur.
Naapurin teinityttö muuttui myrskyn merkiksi kun uusioperheen iltatähti oli tuloillaan.