Lue keskustelun säännöt.
Miten kertoa 12-vuotiaalle, että hänestä tulee isoveli? Tilanne on niin vaikea ja monimutkainen
21.10.2018 |
Oma poikani on 12v. Hänen isä kuoli syöpään, kun lapsi oli reilu parivuotias. On isänsä suvun kanssa läheisissä tekemisissä. Lapsi tottakai kuitenkin kaipaa isäänsä ja usein kysyy, mitähän mun iskä sanois jos, mitähän iskä miettis jos... Poika pärjää koulussa hyvin, opettajan mukaan ihan normaali lapsi. Ihan tasapainoinen lapsi poika on, mutta ollut aina hiukan haastava. Tämä siis näkynyt ajoittain heikkona itseluottamuksena, minun määräilynä ja omistushaluna mua kohtaan. Lapsi on siis mun mielestä todella kiintynyt muhun.
Tapasin uuden miehen, kun poika oli 7v. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 5v, mutta alussa tapailtiin paljon niin, ettei lapsi vielä tiennyt.
Poika ei ole kunnolla ikinä miestä hyväksynyt. Toki ajan kanssa mennään hitaasti parempaan suuntaan.
Joskus kysyin lapselta, mitä mieltä hän on, jos saisi sisaruksen. Ehdottomasti kuulemma ei. Lapsi selvästi ahdistui ihan tästä pelkästä kysymyksestä.
No, meille tulee keväällä vauva. Pelkään kertoa pojalleni, että hänestä tulee isoveli. Pahin pelkoni on, että lapseni jotenkin masentuu tai alkaa ihan oikeasti oireilla.
Kommentit (175)
Sun oma valinta tehdä toinen lapsi, vaikka tiesit mitä poika ajattelee. Joten sun täytyy myös kärsiä mahdolliset seuraukset siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä lähti uuden naisen matkaan ja tästä pari kuukautta sain tietää, että musta tulee isosisko. Olin silloin 11vee. Mutta mun pikkuveljestä tykkäsin aina. Aluksi asia tuntui pahalta. Mutta tuossa kaikessa paskassa ainut hyvä asia oli veli. Hänelle en ollut koskaan katkera.
Luulen, että asiat alkaa sujua ja kaikki menee hyvin. Hoida homma alta pois vaan.
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lasten mielenterveysongelmat kasvavat koko ajan. Syy siihen on vanhempien itsekkyydessä. Ei kuunnella lasta, ei olla oikeasti läsnä lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lasten mielenterveysongelmat kasvavat koko ajan. Syy siihen on vanhempien itsekkyydessä. Ei kuunnella lasta, ei olla oikeasti läsnä lapselle.
Eli lupa sisaruksen hankkimiselle pitäisi kysyä esikoiselta? Kuolen nauruun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Äiteen uusi miesystävä on laittanu äiteen vattaan uuden masuasukin! Ens vuonna se tulee ulos ja susta tuloo isoveli. Notta tiärät varautua!"
No älä nyt lässytä enää pojalle ja paapo häntä kuin pikkulasta! Olet äiti ja aikuinen, sinä päätät isot linjat pojan elämässä ja häneltä voi kysyä mielipidettä pienempiin juttuihin. Nyt vain nätisti ilmoitat mitä tulee tapahtumaan ja et mene mukaan mihinkään turhiin ylilyönteihin. Vaikka vauva taloon tulisikin, niin ei se sinua pojalta vie. Hän menee syksyllä jo yläkouluun ja itsenäistyminen on hyväksi tulevaisuudenkin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vissiin laitoshuoltajana? 22-vuotta 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lasten mielenterveysongelmat kasvavat koko ajan. Syy siihen on vanhempien itsekkyydessä. Ei kuunnella lasta, ei olla oikeasti läsnä lapselle.
Ei pidä paikkaansa, mielenterveysongelmia on ollut aina, nykyään niitä vaan diagnosoidaan herkemmin, koska niitä ymmärretään paremmin. Ennen vanhaan lapsille oli aikaa vielä vähemmän, oltiin päivät maatilan töissä, syötiin ja nukuttiin, se siitä. Ei siinä mitään iltasatuja ehditty lukemaan ja kädestä pitämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lasten mielenterveysongelmat kasvavat koko ajan. Syy siihen on vanhempien itsekkyydessä. Ei kuunnella lasta, ei olla oikeasti läsnä lapselle.
Eli lupa sisaruksen hankkimiselle pitäisi kysyä esikoiselta? Kuolen nauruun.
Kuole pois. Mä sen sijaan olen tehnyt vain yhden lapsen, koska haluan olla tarpeeksi läsnä hänelle.
Miksi te olette ilkeitä ja pilailette, kun ap esitti asiallisen kysymyksen ja hän on selvästi vähän ehkä alakuloinen asian vuoksi? Ketä tuo teidän lapsellisuutenne palvelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselta ei kysytä tuollaisia asioita ja hänen mielipidettään ei aikuisten asioihin aina tarvita. Kuudennella oleva lähes teini saa sen kyllä ymmärtää ja häntä ei tarvitse pumpulissa pyöritellä todellakaan. On ihan hyväkin, että muutoksia tulee. Napanuoran katkaisu olisi pitänyt tehdä jo hieman aikaisemmin.
Olen tismalleen samaa mieltä.
Alkureaktio voi olla mitä vaan, mutta en ole vielä kuullut ikinä, että joku olisi menettänyt elämänilonsa sisaruksen vuoksi.
Terveisin lastenpsykiatrian parissa 22-vuotta.
Vissiin laitoshuoltajana? 22-vuotta 😂
En ole ed. postaaja, mutta hämmensi tämä kommentti. Onko luetun ymmärtämisesi millä tasolla? Monesko kalja menossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lasten mielenterveysongelmat kasvavat koko ajan. Syy siihen on vanhempien itsekkyydessä. Ei kuunnella lasta, ei olla oikeasti läsnä lapselle.
Eli lupa sisaruksen hankkimiselle pitäisi kysyä esikoiselta? Kuolen nauruun.
Kuole pois. Mä sen sijaan olen tehnyt vain yhden lapsen, koska haluan olla tarpeeksi läsnä hänelle.
Joo koska sitä itseään 20-40V vanhempaa seuraahan se lapsi eniten kaipaakin....
Muuttakoot veneen alle jos ei pikkusisaruksesta tykkää.
Ehdottomasti kannattaa kertoa ajoissa, näin sulla on aikaa työstää sitä suhdetta siihen lapseen ja valmistaa häntä ottamaan se uusi sisarus vastaan. Koita järjestää mahdollisimman paljon sitä yhteistä aikaa myös kun vauva on syntynyt. Perheneuvolassa tai jossain muussa vastaavassa voisi saada apua, on olemassa terapiota joihin koko perhe voi osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lasta ei jätetä hankkimatta siksi, että isompi sisarus ei välttämättä tykkää. Jos aikuiset haluavat lisää jälkikasvua ja sitä siunaantuu, niin hieno asia. Sun poikasi ei päätä sitä, tuleeko teille vauva vai ei. Kyllä hän sopeutuu. Sun pitää vaan olla tukena.
Lasten mielenterveysongelmat kasvavat koko ajan. Syy siihen on vanhempien itsekkyydessä. Ei kuunnella lasta, ei olla oikeasti läsnä lapselle.
Eli lupa sisaruksen hankkimiselle pitäisi kysyä esikoiselta? Kuolen nauruun.
Kuole pois. Mä sen sijaan olen tehnyt vain yhden lapsen, koska haluan olla tarpeeksi läsnä hänelle.
Joo koska sitä itseään 20-40V vanhempaa seuraahan se lapsi eniten kaipaakin....
Kyllä 12-vuotias todellakin tarvitsee vielä vanhempiaan. Olen käytettävissä silloin kun hänellä on asiaa ja sellainen olo. Ei tietenkään koko aikaa, koska kaverit.
Millä tavoin mies kohtelee poikaa? Pidä silmällä ettei käy niin, että biologisen lapsen synnyttyä 12 v. tuntee jääneensä syrjään, niin voi käydä ihan ydinperheessäkin, jossa vauvat syrjäyttää isot teinit... teinitkin tarvitsevat vielä aikuisia.
No olisko pitänyt miettiä tätäkin aiemmin? Eihän sulla ole muita vaihtoehtojakaan kuin kertoa, meni syteen tai saveen.