Kipeän epämukava asia: Kun joku haluaa olla väkisin ystäväsi, miten toimisit?
Monille meistä on varmasti tullut elämässä eteen tällaisiakin tilanteita, kun joku haluaa sinnikkäästi olla läheinen ystäväsi, mutta sinua ei kiinnosta. Tilanne on saanut alkunsa jostain yhdistävästä: Asutte samassa taloyhtiössä ja törmäilette pihalla, samoja yhteisiä kavereita / kaveriporukkaa, sama harrastus, työkaveri jonka kanssa käy syömässä ja tauoilla, opiskelukaveri jonka kanssa ollaan pari koulutehtävissä, lasten kavereiden vanhempi tms. Kun on pari kertaa tällaiselle tuttavalle tarjonnut vaikka autokyydin harrastuksesta kotiin, käynyt yhdessä hänen ja hänen omien lasten ikäisten lastensa kanssa leikkipuistossa tai jutellut taloyhtiön pihalla niin huomaa hänen takertuneen tiukasti itseensä, jotkut kutsuvat siinä vaiheessa jo itseä ystäväksi ja ei oikein tiedä mitä sanoisi kun itse kokee sen toisen vain tuttavaksi eikä sen enempää halua. Sitten alkaa tulla tiheitä soittoja ja viestejä "Koska nähdään, ei olla taaskaan pitkään aikaan tavattu, oon yksinäinen ja kaipaan seuraa, voitaisko mitenkään nähdä lähiaikoina", soittoja joissa toinen kaataa kaikki ongelmansa niskaasi, syyllistämistä kun et ehdi tavata, ystävänpäivänä best friends forever -kortteja jne. Ongelmana ettet itse erityisemmin pidä ko. ihmisestä etkä halua häntä läheiseksi ystäväksesi, kauempi tuttavuus on ihan jees.
Yhteen lopulta katkaisin välit aika kylmästi poistamalla hänet Facebook-kavereistani ja jättämällä vastaamatta hänen yhteydenottoihinsa, tämä hävetti ja syyllistytti vuosia, mutta olin jo niin ahdistunut hänen jatkuvasta painostuksestaan etten keksinyt muuta. Pari pyörii edelleen ympärillä ja heihin vaan pidän sinnikkäästi etäisyyttä ja rajoja, otan vain harvoin heihin päin yhteyttä enkä aina vastaa kun he ottavat muhun yhteyttä. Jollekin sanoin suoraan ettei hänen seura kiinnosta, mistä seurasi pitkä draama ja kostotoimenpiteet mun mustamaalaamisineen.
Mikä olisi kaunis ja kunnioittava tapa karistaa ympäriltään ei-toivotut ystäviksi itseään tuovat kun haluaisi kuitenkin itse valita ne läheisimmät tyyppinsä? Eikä haluaisi loukata sitä toista mitenkään, muttei haluaisi hänen kanssaan kovin paljoa vapaa-aikaansakaan jakaa.
Kommentit (128)
Pakko tylyttää. Muu ei auta jos ei kohtelias viesti mene perille.
Jos joku haluaisi puoliväkisin olla ystäväni, onnistuisi se kyllä. Monesti huomataan kyllä nopeasti, että ei olekaan yhteistä. Minä siis olen aika avoin erilaisille ihmisille ja ymmärrän ja hyväksyn erillaisia tapoja elää. On kuitenkin yksi mutta, kateus. Aika monet ystävyyssuhteen ovat päättyneet kateuden takia, tai sitten naispuoliset ystäväni ovat ihastuneet minuun. Tälläistä on tapahtunut kolme kertaa. Itse taas en ole kateellinen kenellekään, vaikka toinen olisi kuinka kaunis ja menestyvä. Ymmärrän, että jokaisella on oma elämä.
Jos yhtään lohduttaa, sinulla on positiivinen ongelma. Olisiko pokkaa sanoa, että kun et ehdi ystäviäsikään nähdä? Aikuinen ymmärtää, ettei kaikkien kanssa ehdi aikaa viettää, mutta että miten toimit loukkaamatta näitä ystäviksesi änkeviä, siihen en osaa antaa neuvoa. Jollain tasolla se loukkaa kuitenkin.
Tämmöisen takia vaikka itse kaipaisin lisää ystäviä/kavereita, en uskalla tehdä aloitteita uusille ihmisille. Vaan äärimmäisen varovainen, etten tule torjutuksi sen vuoksi, että joku ei halua olla ystävä/kaveri.
Mutta en ole muutenkaan mikään tuollainen "best friends forever" -hehkuttajatyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöisen takia vaikka itse kaipaisin lisää ystäviä/kavereita, en uskalla tehdä aloitteita uusille ihmisille. Vaan äärimmäisen varovainen, etten tule torjutuksi sen vuoksi, että joku ei halua olla ystävä/kaveri.
Mutta en ole muutenkaan mikään tuollainen "best friends forever" -hehkuttajatyyppi.
Vähän sama, ja toisaalta kaipaa kavereita, toisaalta ei kumminkaan ehtisi mitää niitten kanssa. Sitten kun jollekin sanoo puolikohteliaisuutena, että voisi tulla käymään, niin joku urputtaa, että kun ei oikein ehdi niitä hyviä ystäviäänkään. Meissä on niin eroja, että mitä teet, niin joku ymmärtää aina väärin.
Minusta tuntuu, että ihmiset suuttuvat minulle, kun en haluakaan viettää kaverien seurassa, kun jonkun tietyn rajatun ajan vaikka harrastuksen parissa. En halua ja jaksa hengailla ja notkua jossain tai osallistua kekkereihin. Kaipaan myös kotona yksin tai perheen kanssa olemista. Töissä taas haluan keskittyä töihin enimmäkseen. Olisi silti kiva jos voitaisiin olla kohteliaita ja vaihtaa pikaisesti kuulumiset. Ilmeisesti muiden mielestä mahdoton yhtälö. Kaipaan kaveria tai juttuseuraa aina joskus myös vapaa-aikana ja kun yritän ehdottaa tapaamista ei vanha kaveri haluakaan enää tavata ja on löytänyt näitä 'parempia' kavereita. Lupaillaan kyllä mutta ei sitten sovita mitään lopulta tai unohdetaan sopimiset. Eli en todellakaan halua ripustautua, mutta silti minut helposti hylätään tai sivuutetaan.
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Vierailija kirjoitti:
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Voihan sitä sanoa, mutta pitää varautua, että toinen loukkaantuu ja tulee p skaa niskaan.
Mulle kukaan ei ole kehdannut alkaa syyllistämään mitään, koska musta vaistoaa ettei se toimi. En käsitä miten suostut kuuntelemaan sitä?
En vaan sovi tapaamisia hänen kanssaan ja vastaan viesteihin viiveellä, lyhyesti ja ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Voihan sitä sanoa, mutta pitää varautua, että toinen loukkaantuu ja tulee p skaa niskaan.
Mitä tämä paska tarkalleenottaen on? Henkilölle voi varmaan ihan sanoa, että lopeta. Jos ei auta, niin poistaa hänet somesta kokonaan. Ei kenenkään tarvitse osallistua teinidraamaan.
Lopetan kaiken yhteydenpidon. Blokkaan joka paikasta. Mutta tässä vaiheessa vastapuoli on ryssinyt todella rankasti, minulle ystävät ovat tärkeitä, enkä luokittele ihmisiä.
Mulla ekaa kertaa elämässä tällainen tuttavuus, ja olen jo yli 30v. Tunnettu vasta n. kuukausi, hänen mielestään ollaan ihan bff... Pyytää kylään päivittäin, ja on myös tulossa meille usein. Introverttina vähempikin riittäisi. Tähän asti olen ollut kohtelias ja mennyt kylään kun on pyydetty. 🤔
Vielä pahempaa on, jos on erehtynyt ottamaan sellaisen ihmisen ystäväkseen ja sitten vasta aikojen päästä tajuaa, että eihän tämä tule koskaan "toimimaan". Miten katkaista välit siinä vaiheessa. En halua olla liian tarkka siitä kuka kelpaa kaveriksi, mutta jossain se raja kulkee. Kaikki ihmisen huonot puolet eivät sitä paitsi tule esille heti tuttavuuden alussa. Moni voi vaikuttaa paljon järkevämmältä ja mukavammalta kuin todellisuudessa on. Joskus käy kyllä toisinkin päin, eli oudolta sekopäältä vaikuttava ihminen voikin olla tosi hyväsydäminen ja ihana kun hänet oppii tuntemaan paremmin. Joten miten valikoida seuransa viisaasti.
En menisi semmoisiin paikkoihin joissa voi törmätä.
Joka uskoo noin kaikkien yleensä pakko ottaa kantaa juuri häneen ei ole persoonallinen tai kiinnostava.
Vapaaehtoisuus kunniaan.
samaistun. itsestä tuntuu nyt että ehkei kannata halaia noita tuttavuustason ihmisiä kun ei se kuitenkaan toimi, ne haluaa enemmän.
Loukkaamista ei voi välttää. Helpoiten pääset kuitenkin kertomalla ajatuksesi toiselle suoraan. Et ole vastuussa hänen tunteistaan, vaan omasta hyvinvoinnistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Voihan sitä sanoa, mutta pitää varautua, että toinen loukkaantuu ja tulee p skaa niskaan.
Mitä haittaa siitä on, jos kerran ei halua ko ihmistä ystäväkseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Voihan sitä sanoa, mutta pitää varautua, että toinen loukkaantuu ja tulee p skaa niskaan.
Mitä haittaa siitä on, jos kerran ei halua ko ihmistä ystäväkseen?
Voi tehtailla esim lasun, ihan vaan kiusalla....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää sanoa, ettet halua olla läheinen ystävä, vaan etäinen tuttavuus riittää.
Voihan sitä sanoa, mutta pitää varautua, että toinen loukkaantuu ja tulee p skaa niskaan.
Mitä haittaa siitä on, jos kerran ei halua ko ihmistä ystäväkseen?
Voi tehtailla esim lasun, ihan vaan kiusalla....
Miksi? En tiedä yhtäkään tuollaista ihmistä.
No jos sanoisi ihan suoraan että on ollut mukava sinun kanssa asia x, mutta en tällä hetkellä kaipaa läheisempää tuttavuutta?