Juice Leskinen yliarvostettu?

Vierailija kirjoitti:

Juicen tuotannosta koskettavin on Vaiti, aivan hiljaa.

Se lienee tehty viimeisinä vuosina ja siinä kuulee jo Juicen äänestä että pontta ei oikein löydy enää. Ääni on rosoisempi kuin nuorena.

Se on myös kaunis ja herkkä kuin balladi ehkä voi kutsua balladiksi.

Sanoista ja melodiasta aistii lähdön, lopullisen lähdön tästä maailmasta ja elämästä. Loppu on lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Jo aamu nousee, taivas punertuu, pois tuskan viitan hartioilta viskaa, paikkaa vaihtaa aurinko ja kuu - ja taas yö iskee hampaat niskaan, Mä seuraan suuntaa kirkkaan johtotähden ja pyörät pyörii päivät vierähtää, ei tärkeää se ole mä miksi lähden, tärkeää on vain se mä miksen jää, mä miks en jää...

Juice <3

Tämä on ainoa Juicen sanoitus joka minua koskettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kato Juice oli just semmonen ihan tavallinen suomalainen ihminen omine virheineen, niinkuin me kaikki ollaan viis työstä. Juice, Jope ja Vesku. Ne on niitä aitoja kansanihmisiä. <3

Juice kansanihminen? Johan vitsin murjaisit.

Ehkä kauempana kansanihmisestä ei voi olla.

No samanlainenhan sinäkin olet, paitsi että pullotat kusta illan päätteksi ja aamulla tyhjennät satsin peräaukkoosi, jotta saat simmut hereille.

Et taida olla ihan terve, sen verran sekavia horiset

Mistä tullut oon, tiedä en Tietää en haluakaan Määränpää, kuinka tietäisin sen Mieti en, mä vaellan vaan

En välitä muusta, mutta päivät jotka maapallo rullaa radallaan Luonas kai olla saan

Kun pysähtyy juna ja aseman nään Mä hyppään pois jään tuijottamaan Ihmiset kotiin käy kylmissään Suruni jäätyy iltaan koleaan

En välitä muusta, mutta päivät jotka maapallo rullaa radallaan Luonas kai olla saan

Kun yö saapuu ylle elämän valtatien, Ei liftata voi eikä huvitakaan Telttasi nään sinne kaikkeni vien, Kanssasi uneen käyn ihanaan

Ei minulla ole muuta paikkaa näinä öinä, Jotka maapallo rullaa radallaan Luonas kai olla saan, luonas kai olla saan

Vierailija kirjoitti:

Petra P kirjoitti:

Norjalainen villapaita on aika erikoinen.

Puhuimme junnusta sanojen tunnusta. Kun Mulla varmaan tarkoitetaan Juha Vainiota.

Elää kenties se mies joka rentuksi mainittiin. Rentuksi mainittu mies voisi olla Irwin.

Liekkö Juice ihaillut Vainiota ja Irwiniä.

Kyseinen kappale on ihan laina kappale.

Ei kyllä pidä paikkaansa, kyllä se on Juicen tekemä. Vaikutteita otettu Beatlesin Norwegian woodista nimeä myöten, mutta lainakappaleesta ei missään tapauksessa ole kyse.

Juice on juuri siitä hankala, että hänen tuotantonsa on niin laaja. On paljon kuraa mutta myös huippuja ja unohdettuja helmiä. Juicen puhkisoitettujen "klassikoiden" jatkuva kuuleminen on vaivaannuttavaa, mutta silloin hänen kuoltuaan kuuli radiossa hetken aikaa muutakin tuotantoa ja muisti taas, miten paljon hienoakin hän on tehnyt. Omia suosikkejani ovat mm. Per Vers runoilija, Myrkytyksen oireet ja Luonas kai olla saan. Huumoripuolelta vaikka Osapäivänatsi on ihan hyvä.

Petra P kirjoitti:

Norjalainen villapaita on aika erikoinen.

Puhuimme junnusta sanojen tunnusta. Kun Mulla varmaan tarkoitetaan Juha Vainiota.

Elää kenties se mies joka rentuksi mainittiin. Rentuksi mainittu mies voisi olla Irwin.

Liekkö Juice ihaillut Vainiota ja Irwiniä.

Kun lainaa toisen tekstiä, voisi lainata sitä ihan oikein. Tarkistapa alkuperäinen teksti.

Norjalainen villapaita saa oloni aina haikeaksi, jostain syystä. Juicen musiikki oli lapsuuteni ja nuoruuteni suomenkielistä soundtrackiä. Marilyniä ja Jyrki-boytä lauleskeltiin mökin saunassa nuoremman sukulaistyttöni kanssa alta kymmenvuotiaina, teininä Ei elämästä selviä hengissä ja Hauho hassuine riimittelyineen nosti suupielet ylöspäin, ja nykyisin yli viisikymppisenä kuuntelen mieheni kanssa aina jouluaattoiltamme lopuksi vinyyli-LP:tä Kuusessa ollaan, jossa on Sian lisäksi herkempääkin joulumusiikkia. Ja niin monia, monia muita. Ehkä kaikkein antoisin Juicen biisi on kuitenkin Bluesia Pieksämäen asemalla, jota aina kuuntelee ihmetyksellä "mitähän nyt seuraa?", vaikka tietääkin kappaleen alusta sen kaukaiseen loppuun saakka. Juice oli ihmisenä, isänä ja puolisona vaikea, mutta suomen kielen hän hallitsi läpikotaisin, uudisti riimittelyä niin huumorikappaleissa kuin vakavammissa lauluissa, ja siksi ansaitsee paikkansa kansakunnan kaapin päällä.

Kuka sitä enää kuuntelee? Sehän on täysin kadonnu jonneki julkisuudesta, ei heitä keikkoja, enkä muista että ois uutta levyäkään tullu ainakaan 10 vuoteen? Eiks se ollu jotenki sairas jossain vaiheessa? Tämmönen muistikuva on mulla. Vai ryyppäsikö se vaan niin kovasti, ettei pysty enää?

Kuule istuta vielä se omenapuu,

vaikka tuli jo tukkaasi nuolee

Vaikka huomenna saaste jo laskeutuu

Vaikka huomenna aurinko kuolee

Hyvin mielin voin vierelläs vilkuttaa,

kun maailma hautaansa nilkuttaa

Ole siinä, on helpompi olla niin

Ole siinä, kun liekit mua nuolee

Ole siinä ja tuskasi taivaisiin

huuda vasta, kun aurinko kuolee

Siinä voit minun vierellä vilkuttaa

Kun maailma hautaansa nilkuttaa

Oma lemppari, kappaleesta Myrkytyksen oireet. Ajankohtainen myös nykyisessä maailman tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Juice teki myös suomennoksia. Sekään ei ole helppo työ: että osaa kääntää vieraskielisen lauseen ja ajatuksen sujuvaksi suomeksi.

Käännösiskelmät on järkeään aivan kamalaa kuraa ja suomessa sitä touhua on tehty paljon. Juicen paperitähdet on poikkeus, alkuperäinen selluloid herous on hyvä biisi sekin. Sori enkkuni jos kirjoitin lontooksi taas kerran väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juice teki myös suomennoksia. Sekään ei ole helppo työ: että osaa kääntää vieraskielisen lauseen ja ajatuksen sujuvaksi suomeksi.

Käännösiskelmät on järkeään aivan kamalaa kuraa ja suomessa sitä touhua on tehty paljon. Juicen paperitähdet on poikkeus, alkuperäinen selluloid herous on hyvä biisi sekin. Sori enkkuni jos kirjoitin lontooksi taas kerran väärin.

Kinksien biisin nimi oli Celluloid Heroes.

"Mutta kuka muistaa Ursulaa, hän täysin unohtui. Hänkö oli vain missi muovinen, jolle roistot liiviin ui". Tuo Paperitähtien kohta on tullut aina mieleen, kun Ursula Rainion olen joskus kaupungilla nähnyt. Ursula on ollut Turussa kiinteistönvälittäjänä vuosikaudet, nyt lähentelee seitsemääkymppiä, mutta on ainakin viime aikoihin asti on ns. pitänyt vanhan muotonsa, eli vielä hänet on ulkonäöstä tuntenut.

Paperitähdet oli ajankuvana mainio (muistan kaikki, joista biisi kertoi), ja julkkismin synkeän raadollisuuden kuvaajana vieläkin parempi, sillä se pätee vieläkin, vaikka paperiset aikakauslehdet onkin enimmäkseen korvannut digitaalinen media, mutta sittenkin samat lainalaisuudet asiassa pelaavat. Joskus 80-90-luvuilla mietin, että Juice voisi päivittää tekstin silloiseen nykypäivään ja kertoa sen ajan julkkiksista, Matti Nykäsestä Kikkaan ja Arto Melleriin, vaikkapa. Mutta ei sellaista koskaan tullut, ja ehkä hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juice teki myös suomennoksia. Sekään ei ole helppo työ: että osaa kääntää vieraskielisen lauseen ja ajatuksen sujuvaksi suomeksi.

Käännösiskelmät on järkeään aivan kamalaa kuraa ja suomessa sitä touhua on tehty paljon. Juicen paperitähdet on poikkeus, alkuperäinen selluloid herous on hyvä biisi sekin. Sori enkkuni jos kirjoitin lontooksi taas kerran väärin.

Kinksien biisin nimi oli Celluloid Heroes.

"Mutta kuka muistaa Ursulaa, hän täysin unohtui. Hänkö oli vain missi muovinen, jolle roistot liiviin ui". Tuo Paperitähtien kohta on tullut aina mieleen, kun Ursula Rainion olen joskus kaupungilla nähnyt. Ursula on ollut Turussa kiinteistönvälittäjänä vuosikaudet, nyt lähentelee seitsemääkymppiä, mutta on ainakin viime aikoihin asti on ns. pitänyt vanhan muotonsa, eli vielä hänet on ulkonäöstä tuntenut.

Paperitähdet oli ajankuvana mainio (muistan kaikki, joista biisi kertoi), ja julkkismin synkeän raadollisuuden kuvaajana vieläkin parempi, sillä se pätee vieläkin, vaikka paperiset aikakauslehdet onkin enimmäkseen korvannut digitaalinen media, mutta sittenkin samat lainalaisuudet asiassa pelaavat. Joskus 80-90-luvuilla mietin, että Juice voisi päivittää tekstin silloiseen nykypäivään ja kertoa sen ajan julkkiksista, Matti Nykäsestä Kikkaan ja Arto Melleriin, vaikkapa. Mutta ei sellaista koskaan tullut, ja ehkä hyvä niin.

Pate Mustajärven versiossa Juicen käännöstä on päivitetty. Jotenkin näin että Ville Valo iskee silmää, Andy lentää Losiin vain keppi kaniin jää yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juice teki myös suomennoksia. Sekään ei ole helppo työ: että osaa kääntää vieraskielisen lauseen ja ajatuksen sujuvaksi suomeksi.

Juicen käännös Joutavat tunteet (Bob Dylanin Is Your Love In Vain?) on mielestäni myös aika hyvin onnistunut.

Suuri osa Juicen yleisöstä ei käsittänyt kansanuosion huippuvuosina biisien sanoituksia.

Mussolini-perusdiiniä hoilottivat teinit ja hekottelivat "rasistisille" sanoille, vaikka kappaleessa irvailtiin rasisteille ja muuten suvaitsemattoille.

Verrattiin diinareita fasisteihin.

En pidä ko. kappaleesta musiikillisesti.

Paljonhan Juicen tuotannossa oli vähemmänkin hyvää, aika hyvin hän avaa asiaa biisissään "Paskaa".

"Jäi pullo pöydälle kajuutan

Ja meri sai miehistön parhaimman

Jäin kauas rannoista Utopian

Jäin saareen jota aallot alati vatkaa

Mua seireenit kutsuu ja huhuilee

Mut neula raapii ja rahisee

Yksin hiekalla istun ja auki on pee

Enkä tiedä miten jatkaa voisin matkaa

Täällä soppa kiehuu, on kokkeja miljoonamäärin

Täällä kaikki aina kaiken tajuaa väärin

Voi, miksi ei minua haitkaan huolineet

Voi, miksi ei vieneet minua turhuuden veet

Minä laivan kauneimman omistin

Sillä aamun koittoon mä purjehdin

Päin aurinkoa ja taivastakin

Minä lähdin kaikki opetukset sotkin

Jeesus ja Mao nuoli näppejään

Ja poliitikot jäi itkemään

Minä laivan saanut olin ja pään

Minä kolkkasin papit ja Freudia nilkkaan potkin

Mutta meri vei miehet ja meri vei kauneimman laivan

Yksin rannalla istun ja hiekkaa rannalla kaivan

Voi, miksi ei minua haitkaan huolineet

Voi, miksi ei vieneet minua turhuuden veet

On hattuni hukkuneet kuumaan lentohiekkaan

Ja rotat on uineet saariin parempiin

Mä eilen törmäsin johonkin partaniekkaan

Hän leijui pois ja katosi taivaisiin

Pois haluan täältä en mitään saa

Minä haluan nähdä ja matkustaa

Harhailla kohti utopiaa

Tahdon laivan vaikka sitten aivan pienen

Niin kauan merellä matkaa teen

Kunnes saavutan kauneimman autereen

Kunnes satujen rannan nään taivallein

Nousevan hiljaa ja hartaasti lailla sienen

On mulle jo kauan laulanut hiljaa Poseiden

Ja kutsu on soinut kauneimman merenneidon

On pilviin pois jo linnut lentäneet

On kauan jo velloneet, kauan on velloneet veet...

Klovni heittää veivin. Juice teki sen jo nuorena, varmaan joskus 2970-luvun lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Klovni heittää veivin. Juice teki sen jo nuorena, varmaan joskus 2970-luvun lopulla.

Josko kuitenkin olis ollut 1970-luku. Nämä nakkisormet.

Vierailija kirjoitti:

Lukekaa Antti Heikkisen kirja Risainen elämä joka on Juice Leskisen elämänkerta.

Työkaverina oli Juicen koulukaveri ja mieleeni on syöpynyt hänen kertomansa Juicesta: Juice oli nero koulussa ja niin älykäs että peittosi opettajat ja opettajat eivät mahtaneet Juicelle mitään. En muista yksityiskohtia mutta ainakin noin sanoi.

Ap. ei kysynyt, oliko Juie älykäs. Mitä näyttöjä siitä nerokkuudesta on? Joku pätkä, jonka ylivertaisuuden huomaa heti?

Vierailija kirjoitti:

Juicella on hyviä sanoituksia ja muutenkin hyviä biisejä. Itse en tykkää noista mainituista hiteistä, omia suosikkeja ovat

Kulttuuri saapui Ähtäriin

Myrkytyksen oireet

Ei elämästä selviä hengissä

Munasillaan

Myrkytyksen oireet on erikoinen sanoitus, kun siinä kertsiä lukuunottamatta riimitys on an-loppuinen. Yksi osoitus mestarin sanoituksen monipuolisuudesta. Tosiaankin monipuolisuudesta, vaikka voisi puhua yksioikoisesta toistosta, mutta että saa sanoituksesta tuon tekemällä vielä järkevän ja tarinaa eteenpäin vievän, on lahjakkuutta ja nerokkuutta. En ole vielä toista samanlaista sanoitusta kuullut.

Hienosti hän on myös sovittanut Martti Lutherin sanomana pidetyn sitaatin tekstiin:  "vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, niin tänään istuttaisin omenapuun".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juice teki myös suomennoksia. Sekään ei ole helppo työ: että osaa kääntää vieraskielisen lauseen ja ajatuksen sujuvaksi suomeksi.

Käännösiskelmät on järkeään aivan kamalaa kuraa ja suomessa sitä touhua on tehty paljon. Juicen paperitähdet on poikkeus, alkuperäinen selluloid herous on hyvä biisi sekin. Sori enkkuni jos kirjoitin lontooksi taas kerran väärin.

Osa käännösiskelmistähän on ihan loistavia, kuten vaikka alkuperäinen "Beautiful in the Rain", jonka Juha Vainio käänsi "Kolmatta linjaa takaisin" sanoitukseksi. Ei kappaleita kannata noin yleisesti ottaen lytätä, vaikkei ne jonkun kommentoijan omaan makuun sopivia musiikillisesti olisikaan. Arvosteluja pitäisi voida antaa ilman tunteita.