Juice Leskinen yliarvostettu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisen hankala ihminen Juice taisi olla, noin niin kuin kauniisti sanottuna. Tuotantonsa on poikkeuksellisen laaja suomalaisessa populaarikulttuurissa ja sattuuhan sinne heikompiakin hetkiä.

Ehkä Juicen taito tulee parhaiten esiin juuri tuossa monipuolisuudessa: Hän teki sujuvasti teräväsanaisia kuplettilauluja, herkempiä tunnelmointeja, puhdasta iskelmää ja lisäksi vielä käännöstyötä varsin omintakeiseen tyyliin. Kyllähän siihen syynsä on, että herra muistetaan yhtenä keskeisenä suomirock-hahmona vielä pitkään, mutta ei hän mielestäni mitenkään ainutlaatuinen ollut.

Kenetpä nostaisit rinnalle? Gösta? Hector? Onko muita?

Pekka Myllykoski

Ei se yliarvostettu ole kyllä, tässä parin viimevuoden aikana ku kuunnellu hänen tuotantoaan ni se sanoitustyyli on runollinen, ja se sanojen kanssa leikkiminen on kutkuttavaa kuunneltavaa. Ku vertaa esmes juurikin Göstaan ni sillä oli hyvin suorat sanoitukset, ei juuri minkäänmoista nokkeluutta, ja Leevien musiikki on loppupeleissä helvetin masentavaa kuunneltavaa. Ja Juice oli huomattavasti tuotteliaampi ja keikkaili, se yksinään jo täytyy muistaa ku näitä mestareita katselee. Tyyppinähän se oli aikaansa edellä, hänhän suorastaan tihkui swägiä, omanlaista cooleutta, mikä nykyään myisi kuin häkä. Ihmisiä ehkä vain ärsyttää juurikin se sen nokkeluus ku ei ota tolkkua et mitä se joskus tarkoittaa ku se jotain sanoo, että onko se vittuilua vai kehumista.

Ehkä vähän, mutta hyvä kuitenkin.

Juice oli näppärä ja paljon keskivertoa parempi suomenkielinen Rock-muusikko Suomessa. Harvinaisuus Juicen aloittaessa. En sitten tiedä parhaudesta. Makuasioita.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä pohdin nimenomaan näitä toteemibiisejä joiden sanoituksia pidetään ylivertaisina. En tajua, ja olen sentään kirjallisuutta opiskellut. 

Ap

Jos äosi on kovin alhainen, on sinun kanssasi turhaa aiheen ruodinta.

Pysyttäydy edelleen siellä aapis- kirjassa.

Vierailija kirjoitti:

Niinpä, se on ihan fiksu ja jotkut biisit mestariteoksia, muttei mikään jumalasta seuraava henkilö ole kyseessä.

Ei olekaan, koska Jumala on Juicesta seuraava.

Me kaikki olemme oman aikamme tuotteita. Juice oli 70-80-luvun.

Säveltäjänä erittäin aliarvostettu.

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä pohdin nimenomaan näitä toteemibiisejä joiden sanoituksia pidetään ylivertaisina. En tajua, ja olen sentään kirjallisuutta opiskellut. 

Ap

Olet opiskellut kirjallisuutta ja et ole päässyt Juicen tasolle ja nyt aliarvostat Juicea?  En ole Juicen kaveri en tuttu en sukulainen mutta kyllä hän on ihan nerokkaita sanoituksia tehnyt niinkuin Göstakin. Mitäs on kirjallisuuttaopiskellen laita? vai et vai ymmärrä niitä sanoituksia?

Vai nouseeko aurinko musta, eli minun mieles

Musta aurinko kappale on kaksijakoinen. Nouseeko se aurinko musta ( minusta ) vai onko se musta eli pimeä aurinko?[/quote]

Tähän biisin saa myös kolmoismerkityksen, koska nouseeko aurinko minun mielestäni

Numero yksi, jos tulee suomessa sanoituksen mestariin. Hän oli popin kulmakivi ja rockin isähahmo. Vaikken erityisemmin pidä Norjalaisesta villapaidasta, vilkaiskaa viimeiset riimit tässä laulussa. Hän oli lahjakkuus jota vastaavanlaista ei tule pitkään aikaan.

"Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin.

Huutoihin vastaamme, lauseita lastaamme henkiin ja aineisiin."

Niin, ihmisenä Juice ei varmastikaan ollut sieltä helpoimmasta eikä usein miellyttävimmistäkään päästä. Eikä muskaanole mitenkään erikoista. Mutta. Lyriikat, niissä tuli esiin Juicen humanismi ja toisissa  veemäisyyskin. Ennenkaikkea se humaani, hyväksyvä ja ihmettelemätön suhtautuminen ihmiseen kaikkineen,virheineen teki minuun vaikutuksen.

Kyllähän Juice itsekin tiedosti olevansa hankala persoona. Se on suurinta ihmisyyttä, tunnistaa ja tunnustaa omat virheensä.

Juicen lastenkirjoja , Räkä ja Roiskis -sarjaa  lukiessani nauroin ääneen. Erittäin aikuisena, useamman lapsen vanhempana.

Vierailija wrote:

Niin, ihmisenä Juice ei varmastikaan ollut sieltä helpoimmasta eikä usein miellyttävimmistäkään päästä. Eikä muskaanole mitenkään erikoista. Mutta. Lyriikat, niissä tuli esiin Juicen humanismi ja toisissa  veemäisyyskin. Ennenkaikkea se humaani, hyväksyvä ja ihmettelemätön suhtautuminen ihmiseen kaikkineen,virheineen teki minuun vaikutuksen.

Kyllähän Juice itsekin tiedosti olevansa hankala persoona. Se on suurinta ihmisyyttä, tunnistaa ja tunnustaa omat virheensä.

Juicen lastenkirjoja , Räkä ja Roiskis -sarjaa  lukiessani nauroin ääneen. Erittäin aikuisena, useamman lapsen vanhempana.

Niin joku sanoi että keskinkertaisella lahjakkuudella ole asiaa huipulle. Jos joku on jollakin alalla huippu,lahjakas ja nero, niin hänellä täytyy olla jokin huonompi puoli. Näin on kaikilla huippulahjakkailla ja neroilla ollut. Vielä Juicesta. Hänellähän oli aspergerin oireyhtymä sairaus.

Vierailija wrote:

Säveltäjänä erittäin aliarvostettu.

Kuten Dave Lindholm Juicesta sanoi, monimutkaisia sävellyksiä voi tehdä kuka vain, mutta yksinkertaisen, tarttuvan melodian kirjoittaminen on älyttömän vaikeaa. Todella moni suomalainen pystyy viheltämään ulkoa Juicen säveliä.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Mä tarvitsen nyt esimerkkejä näistä loistavista sanoituksista. Copy-pastetkaa nyt joitain helmiä mualta tuotannosta. ...Niin ja näistä "Kaksoiselämää", "Viidestoista yö" mitä näitä nyt on, en missään nimessä ajattele, ett sanoitukset olisivat huonoja, itseasiassa ne ovat hyviä, mutta tavoita sitä "silkkaa neroutta"-hypeä mikä niiden ympärillä pyörii. Ap

 

Viidestoista yö on sikäli nerokas biisi, etteivät läheskään kaikki kuulijat tunnu käsittävän mistä se kertoo: armottomasta krapulasta ja liskojen yöstä.

Juice Leskinen on itse kertonut, että sekä sävellykseen että sanoitukseen on antanut vaikutteita  Bob Dylanin Mr.Tambourine man  ja hän kirjoitti kappaleen kahden viikon juomaputken jälkeen, viidentenätoista yönä. Kappale ei kuitenkaan kerro pelkästään juomaputken päättymisestä. Harri Rinne kertoo kirjassaan Juice ON , että kappaleen taustalla on Leskisen suhde hänen avovaimoonsa. Kun Rinteellä oli ollut suhde Leskisen vaimon kanssa, Leskinen kertoi kostoksi Rinteelle, että hän rakasteli Rinteen avovaimon kanssa Ratinan puistossa ja teki sitten siitä kappaleen ”Viidestoista yö”. Tämä rikkoi miesten välit pitkäksi aikaa. Leskinen oli kertonut saman tarinan jo aiemmin, mutta Rinteen nimeä mainitsematta.

Leskisen sanoituksia tutkineen Lasse Halmeen mukaan ”Viidestoista yö” yhdistää elämäntuskan ja rakkaussuhteen vaikeudet. Ainoa lohtu on rakkaan ihmisen läheisyys ja yhteinen uni on toivo paremmasta, mutta sekään ei kokonaan poista irrallisuuden kokemusta: Ja kun aamu on, en tiedä missä herään.

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä pohdin nimenomaan näitä toteemibiisejä joiden sanoituksia pidetään ylivertaisina. En tajua, ja olen sentään kirjallisuutta opiskellut. 

Ap

Kyllä se Juicen nerous, loistavat sanaleikit ja kielellinen rikkaus löytyy muualta tuotannosta. Nuo nimetyt kappaleet nyt sattuvat iskemään suomalaiseen sielunmaisemaan, siksi ovat niin suosittuja.

Nokkeluus ei ole älykkyyttä, saati neroutta.

Samaa mieltä aloittajan kanssa! En oo koskaan tykännyt musiikistaan, en yhdestäkään biisistä eivätkä lyriikatkaan mielestäni ole kummoisia. Mutta en olekaan ryyppäämistä harrastava, perisuomalainen, läski tavisjuntti. Olen aina inhonnut ryyppäämisestä ja kurjuudesta ammentavaa suomirokkia. 

No tässä nyt sitten Ap:lle joitakin poimintoja niistä mitä pidän Juicen parhaina sanoituksina:

Ensin huumoripuolelta, yksi parhaista on Eesti on my mind, jossa tietysti montakin asiaa on jo mennyttä maailmaa, mutta onhan tässä loistavaa riimien tykistystä ja sanaleikittelyä saatu mahtumaan lyhyisiin säkeisiin:

Kyllä viipyi viisumi Tallinnan

minä hukkasin lanttuni hallinnan

taoin sormia pöytään kuin nuorempi Charlie Watts

Viimein saapui paperi tärkeä

pompin ilmaan kuin vailla järkeä

pian laivaan tõutaan sen nimi on Georg Ots

Se on osa Neuvostoliitosta

siellä digataan Eeva-Riitta Siitosta

siellä aamuun asti juon Viru valgeaa

Ehkä tapaan tuttuja huomenna

jos en ymmärrä sanon suomenna

puhu varovasti tai kalloni halgeaa

Kappaleessa Sika Juice kitetytti heti alkuun yhden parhaista aforismimaisista oivalluksistaan:

Jouluviettomme alkaa jo toukokuussa

porsaalla silloin on herkut suussa

Monta muutakin osuvaa kohtaa on, kuten

Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää

kadulla adventtisohjoa kyntää

joku ihmistä katsoo ja kääntää pään

kun ihminen rypee läävässään

Tietenkin jossain määrin Sika myös on ajan syömä kappale, kun kasvissyönti on yleistynyt eikä muutenkaan juuri kinkku ole kaikille niin itsestään selvä jouluruoka, mutta osuvaa riimittelyä kuitenkin.

Vakavamman puolen sanoituksia, joita ei niin paljon aika syökään, ovat mm:

Pyhä toimitus, erinomaista rakkauslaululyriikkaa, taas lyhyisiin säkeisiin ja oivaltaviin riimeihin puettuna:

Maailman kyliin

mä väsyin, ota syliin

Sun kätes otsaani viilentää

Sano jotain

näin katveessa sotain

niin pääsen lähemmäksi elämää

Naura vähän

ja painaudu tähän

Kun ihollamme on hämärää

Oot niin avoin

sä miljoonin tavoin

Mua kiskot lähemmäksi elämää

Ota viini ja juo se on elämä mun

Anna ruumiisi tuo niin mä rauhoitun

Luodut emme

me olleet toisillemme

Me kaiken loimme, loimme elämää

Ja ehkä vielä paremmin kappale Pienestä pitäen, joka on puhutellut minua erityisen paljon:

Minä jaksan uupumiseen

mutta kauemmaksi en

Missä toiset näkevät kliseen

sinä vaistoat ihmisen

Sinä kysyt, minne menen

etkä suinkaan, kanssa kenen

Meill on tahto nisäkkäin

olla sisäkkäin

Aina kanssain joudut sä seikkailuun

Senkin ymmärrät, mitä en

Saanko olla tässä

sua löytämässä

Vaikka kadoksiin ryyppäisin kaiken muun

koskaan unohtaa voi sitä en

Sinä rakastat minua

pienestä pitäen

Sitten vielä on maailman menoon kantaa ottava Myrkytyksen oireet, ja erinomaista tunnelmaa luova Talo alla lehmusten, joista nyt en ota sitaattia tähän, molemmat kokonaisuutena vahvoja.

Juicella oli erinomainen taito kirjoittaa lyhyisiinkiin säkeisiin pitkiä kokonaisten sanojen mittaisia riimejä, jotka eivät kuitenkaan tunnu mitenkään väkisin tehdyiltä, vaan vievät koko ajan myös sanoituksen ajatusta eteenpäin, siinä on se, millä hän ansaitsi maineensa. Muilla sanoittajilla riimit ovat useinkin vain viimeisen tavun mittaisia. Juice ei ole yliarvostettu, vaan juuri niin arvostettu kuin ansaitseekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä pohdin nimenomaan näitä toteemibiisejä joiden sanoituksia pidetään ylivertaisina. En tajua, ja olen sentään kirjallisuutta opiskellut. 

Ap

Kyllä se Juicen nerous, loistavat sanaleikit ja kielellinen rikkaus löytyy muualta tuotannosta. Nuo nimetyt kappaleet nyt sattuvat iskemään suomalaiseen sielunmaisemaan, siksi ovat niin suosittuja.

Nokkeluus ei ole älykkyyttä, saati neroutta.