Millainen olisi kissojen Aihe vapaa?

Jostakin sitä on saatava multaa tassuihinsa. Ole vain ruukussa, tyhmät ihmiset ei ymmärrä tassutuntuman merkitystä kissan hyvinvoinnille.

Älä sure, munkin emäntä oli ihan kauhuissaan, kun näki mitä olin tehnyt kukkaruukkuun.

Mutta sitten se ruukussa oleva ruusu alkoikin kukkia ihan hirveästi, sitten oli emäntä tyytyväinen. Oli se silti laittanut verkon siihen ruukun päälle, ei se taida oikein ymmärtää meitä hortonomi-kissoja. Ihmiset on vähän hassuja, niitä pitää yrittää jaksaa, kun on niistä joskus iloakin.

Miksi ihmiset ovat niin kehriä???

Minäpäs tein hienon tempun. Kävin pissalaarillani ja siinä kaivaessani ja peitellessäni oli jokunen pelletti lentänyt matolle. Jatkoin kuopimista ja peittelyä vielä matolla, sitten se tapahtui yksi pelletti lensi tassuistani takaisin pissalaariin. Ihmiseni sanoi minun innostuneen  Suomen jalkapallomenestyksestä.

No minä olen vain niin taitava ihan luonnostani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oli hirmuisen kiva kesä.  Vähän itketti kun minut vietiin emon luota pois.  En oikein nähnyt kunnolla. tuntui, että silmät olisivat olleet jotenkin kiinni.

Isäntä ja emäntä muistutti ettei minua saa jättää sitten yksin., kun uusi perheeni lähtee kaupunkiin,.

    Mutta pärjäähän se kissa luonnossa talvellakin, he totesivat ja hymyilivät. 

    Kyllä minä varmaan pärjäänkin.

 Aurinko paistoi ja Ihmislapset leikittivät minua ja sain vaikka mitä herkkuja syödäkseni. Opin kiipeämään olkapäille ja hartioille ja ihmiset kehuivat miten viisas olen.  He kehuivat miten karvani kiilsi.  Oi miten minua hellittiin. Toisinaan olisi nukuttanut hirveästi. Mutta aina minua otettiin syliin ja leikitettiin.. Saatoin nukahtaa vaikka tietokone-koneen päälle ja valokuvia otettiin....en jaksanut millään leikkiä. Oli niin paljon tekemistä...

   Eräänä sateisena iltana lähdettiin kauppaan.  Oli jo pimeää. Ihmislapset nukkuivat takapenkillä.  Isi aukaisi vahingossa auton oven ja putosin ulos,

  Koski kovasti silmään ja kuonoon. 

    Pelotti. Juoksin auton perässä että he huomaisivat, että putosin vahingossa kyydistä.

     Eivät he huomanneet vielä. 

     Nyt on varmaan aamu, Silmään koskee kovasti eikä sillä näe. Istun tässä ojanpenkalla ruohikossa ja odotan, että perhe tulee hakemaan minut. 

    Paleltaa ja koskee. On nälkä ja pelottaa. Kohta he varmaan tulevat. Minä odotan. 

     MInä odotan.

      Odotan.

😥🐱

  Ensilumi peitti hylätyn ja kuoliaaksi paleltuneen kesäkissan.

Peittäisipä sinutkin ketjua pilaamasta.

 Pilasinko ketjun? Oikeesti?  pilaako kesäkissan todellinen kohtalo ketjun?

  Asun paikalla, joka näyttää olevan hylättyjen kesäkissojen kaatopaikka. Naapuri ja minä olemme pelastaneet kahdeksan vuoden aikana yht. 7 kissaa. Minä neljä, naapuri kolme.  Kaikkia emme ole ennättäneet pelastaa.

 Naapuri oli ollut röökillä rappusillaan, tiellä oli jarruttanut henkilöauto ja kissanpentu oli viskattu ovesta ulos. Iltapimeällä naapuri ei ollut kerennyt tunnistaa edes auton merkkiä. Pelasti kesäkissan  ja piti kissan itsellään.

Meidän ikkunan alle on tullut itkemään hylättyjä kissoja joissa raapeimia tai pieniä ruhjeita.  Kolmena syksynä .Eli autosta heitetty ulos talomme kohdalla.  Näille pelastetuille kissoille kävi lopulta hyvin, mutta ei kaikille.

Inhottavan jutun kirjoitus täällä ei pelasta yhtään ketään.

  Inhottavan jutun= totuuden kertominen voi pelastaa kesäkissan. 

Ei pelasta, sairas ihminen ei parane jonkun nyyhkyjutun lukemisella. Toi on vaan pahan olon levittämistä niille, jotka ei ikinä kohtelisi eläimiään huonosti.

   Nyyhkyjuttu? Eikös tuo ollut ihan tosijuttu?

Olen metsästänyt hiiriä ja peltomyyriä nyt kahden kuukauden ajan. Koko ajan on nälkä. 

  Päivällä jos paistaa aurinko menen tämän vanhan liiterin vierelle lämmittelemaan.

 Juomista on hankala löytää, jos rapakot on jäässä. 

   Tuolla on talo ja ikkunoista paistaa valo. Kävin naukumassa ikkunan alla mutta minut ajettiin pois. 

    Kuljen nyt maantienreunaa pitkin.  En tiedä mihin menen.´, mutta pakko on naukua välillä.  On paha olla. Turkki on mennyt jotenkin huonoksi enkä jaksa hoitaa sitä.  En välitä. 

  Pelottaa jos näen ihmisiä. Toisaalta toivon että näen. Käpälät ovat hierautuneet . Taidan levätä tässä ojanpenkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen metsästänyt hiiriä ja peltomyyriä nyt kahden kuukauden ajan. Koko ajan on nälkä. 

  Päivällä jos paistaa aurinko menen tämän vanhan liiterin vierelle lämmittelemaan.

 Juomista on hankala löytää, jos rapakot on jäässä. 

   Tuolla on talo ja ikkunoista paistaa valo. Kävin naukumassa ikkunan alla mutta minut ajettiin pois. 

    Kuljen nyt maantienreunaa pitkin.  En tiedä mihin menen.´, mutta pakko on naukua välillä.  On paha olla. Turkki on mennyt jotenkin huonoksi enkä jaksa hoitaa sitä.  En välitä. 

  Pelottaa jos näen ihmisiä. Toisaalta toivon että näen. Käpälät ovat hierautuneet . Taidan levätä tässä ojanpenkalla. 

Häivy jo ketjua pilaamasta.

Kissanminttu vapaasti saataville. Allekirjoittakaa kissalaisaloite netissä.

Gallup: raakaruoka, märkäruoka, kuivaruoka vai yhdistelmä?

Itse tykkään eniten tonnikalasta (ja mammalta kähvelletyistä kalkkunaleikkeleistä). Syön kuitenkin mamman mieliksi muutakin märkäruokaa, vaikka en niistä niin tykkää - mamma sanoo, ettei tonnikalaa saa syödä kuin harvakseltaan. Pyh, sanon minä. Syö se itsekin mitä sattuu, esimerkiksi juo jotain kamalaa mustaa juomaa, josta pärskyy jotain nenää kutittavaa ainetta, kun yritän haistella! Raakaruoista tykkään jauhelihasta ja sydämestä. Kuivaruoasta tykkään nykyisin, mutta pienenä en tiennyt, että se on ruokaa. Vasta kun pikkusisko (meillä on eri emo ja isä, mutta mamma sanoo meitä siskoiksi) muutti meille, tajusin että ne kuivat kivet onkin syötävää -pikkusisko popsii niitä niin paljon, että mamma ottaa ne pois aina siksi aikaa, kun ihminen on kotona.

Kolme kertaa olen pentuja saanut ja joka kerta palvelijat ovat poikaset minulta pois ottaneet ja ilman lupaani hävittäneet. Mihin voisin tehdä valituksen? T: Surullinen emo joka kaipaa yhä pentujaan.

Moi kaikki karvaiset virkaveljet/siskot. voin ilokseni kertoa, että nyt ihmiset ovat pikkuhiljaa myöntymässä siihen, että me kissat olemme elämää suurempia olioita. Katselin viimeyönä palvelijattareni seurassa netistä mielenkiintoista tieteellistä dokumenttia meistä kissoista-

Kuten kaikki kissat tietävät, meitä on vähän siellä sun täällä, muinaisissa korkeakulttuureissa palvottu jumalolentoina. Meillä on kaikista elollisista suurin aura tai "sädekehä" ympärillämme ja vanhan globaalin uskomuksen mukaan me pystymme aistimaan henkiolentoja ja karkoittamaan kodeista kummituksia ja pahoja henkiä. tämän takia esim. meedioilla ei ole kissoja lemmikeinään ja erittäin herkät ja neuroottiset ihmiset hankkivat kuin vaistomaisesti, useammin kissan kuin koiran lemmikikseen. 

Monissa vahustenlaitoksissa, missä on terapiakissoja, on raportoitu, että kissa vaistoaa lähestyvän kuoleman ja menee oleskelemaan kuolevan vanhuksen viereen. Kissaa ei pitäisi ehkä päästää siihen huoneeseen, koska ei tiedetä varmuudella, ajaako se pois vanhusta tapaamaan tulevia vanhuksen rakkaita edesmenneitä omaisia. Kun joku tekee kuolemaa, niin siinä ympärillä alkaa parveilla sille rakkaita edesmenneitä avustamassa siirtymävaiheessa ja tämä houkuttelee kissan paikalle.

Muinaisissa kulttuureissa oli hallitsijoilla kesyjä isoja kissapetoja lemmikeinä. He rapsuttivat näiden päätä kun he juttelivat epämääräisten tyyppien kanssa. Kissojen läsnäolo ja niiden rapsutus esti sen, että joku "energia-vampyyri" ei saanut imettyä ihmisestä energiaa. uskottiin, että ihmisiin voi takertua pahantahtoisia henkiolentoja, jotka imivät tämän energiavaraston tyhjiin ja voit jopa väsyä tai sairastua. tällainen energia-vampyyri saattoi olla toinen ihminenkin. Siitä saattoi välttyä pitämällä kissaa sylissä tai paijaamalla kissaa. kissa karkoitti henkimaailman enegia-vampyyreitä sekä esti ihmismaailman energiavampyyrien yritykset. 

Kissalla uskottiin olevan myös parantajan lahjoja. Nykytiede selittää asian kissan kehräyksellä, joka on alkujaan myös luonnon kissalle antama itsehoitometodi. Kissan kehräys värisee tietyllä taajuudella, joka parantaa solutasolla kaikkia pikkuvaivoja kuten esim, kissan saamia ruhjeita ja murtumia, mutta kissa käyttää parantajan kykyjään myös sairaiden parantamiseen, eli ei se ole vain lämpöpoliittiset syyt, miksi me käperrytään kuumeisen ihmisen kainaloon. me halutaan tervehdyttää palvelijamme mahdollisimman pian mahtavan auramme ja kehräyksen turvin.

Varoituksen sana: joku hankkii kissan ja kohtelee sitä halveksivasti tai laiminlyö sitä, niin sellaista me emme halua auttaa vaan päinvastoin, me viemme siltä energiaa. Se joka kohtelee meitä kunnioittavasti, sille me tuomme hyvää energiaa puskemalla ja karkoitamme häneen kiinnittyneitä pahoja henkiä.

Sitten pitää muistaa, että jos kissalla on ollut edesmennyt palvelija tms, joka oli kissalle tärkeä, niin sitä kissa ei karkota vaan tervehtii tämän vierailuja ilolla. 

Me kissat myös vaistoamme energiakenttiä ja niiden siirtymisiä. Eli me kierittelemme ja nukumme mielellämme aina samoissa energia-paikoissa ja vaihdamme paikkaa aina sen mukaan mihin nuo enegiakentät toisinaan siirtyvät. 

Voi vain sanoa, että kerrankin tuli järkevä tiededokumentti! Palvelijattareni katselee niin paljon roskaa, jolle voi vain nauraa, tyyliin: rakensivatko avaruusoliot pyramidit tai voivatko kasvit kommunikoida keskenään. mutta kyllä siellä roskan seassa oli todellinen helmikin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut ulkona nyt aika kauan. Emäntä lähti, kun oli vielä kesä ja lämmintä, sellaisella keltaisella autolla, jossa oli vilkut päällä, eikä ole enää tullut takaisin. Se nostettiin sängyllä siihen ja kaksi punapukuista pelottavaa ihmistä vei sen. Kukaan ei päästä takaisin sisälle.  Ei meinaa enää löytää hiiriä. Ajattelin mennä jonkun mökin ovelle mouruamaan, jos saisi ruokaa. Kuulemma mun lasten isä, tai yksi niistä vietiin täältä johonkin löytölään aiemmin syksyllä. Oli siinä kyllä homma, se meni  johonkin sellaiseen kummalliseen häkkiin,  missä oli ruokaa.  Mikä on löytölä? Kannattaako sinne yrittää?  Mun lapset vietiin sellaisessa jännässä harmaassa kopissa. Siihen ne vain poimi ne. Kuulin, että minut pitäisi saada kanssa kiinni, mutta ne ihmiset olivat niin pelottavia, en tuntenut niistä ketään. Menin halkovajaan piiloon ja jäin odottamaan, että omistaja tulisi takaisin, mutta ei se vain tule. Vietiinkö se minun emäntä johonkin löytölään? 

PS.. Tosi tarinaan perustuva, hiukan muunnellen. Emokin on saatu kiinni. T. eläinsuojelussa hommia tekevä. 

Ei saa noin surullisia tarinoita kirjoittaa. 😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon ollut ulkona nyt aika kauan. Emäntä lähti, kun oli vielä kesä ja lämmintä, sellaisella keltaisella autolla, jossa oli vilkut päällä, eikä ole enää tullut takaisin. Se nostettiin sängyllä siihen ja kaksi punapukuista pelottavaa ihmistä vei sen. Kukaan ei päästä takaisin sisälle.  Ei meinaa enää löytää hiiriä. Ajattelin mennä jonkun mökin ovelle mouruamaan, jos saisi ruokaa. Kuulemma mun lasten isä, tai yksi niistä vietiin täältä johonkin löytölään aiemmin syksyllä. Oli siinä kyllä homma, se meni  johonkin sellaiseen kummalliseen häkkiin,  missä oli ruokaa.  Mikä on löytölä? Kannattaako sinne yrittää?  Mun lapset vietiin sellaisessa jännässä harmaassa kopissa. Siihen ne vain poimi ne. Kuulin, että minut pitäisi saada kanssa kiinni, mutta ne ihmiset olivat niin pelottavia, en tuntenut niistä ketään. Menin halkovajaan piiloon ja jäin odottamaan, että omistaja tulisi takaisin, mutta ei se vain tule. Vietiinkö se minun emäntä johonkin löytölään? 

PS.. Tosi tarinaan perustuva, hiukan muunnellen. Emokin on saatu kiinni. T. eläinsuojelussa hommia tekevä. 

Ei saa noin surullisia tarinoita kirjoittaa. 😢

  Kyllä saa ja pitääkin. Jopa kissojen av:lle pitää sallia surullisetkin tositarinat.  kaikkien kissojen elämä kun ei ole arpomista Sheban ja Rainbow:n kissanruoan välillä. 

   Ja niin paljon kuin kissoja hylätään, olen 100 % varma, että tätä Vauva av-palstaa käyttävät myös ne jotka ovat ottaneet kesäkissän tai muuten hylänneet lemmikkinsä.

  Kaikki tätä kissa-av:ta lukevat eivät taatusti ole puhtaita omatunnoltaan.

Jätä se sika!!!

Miten teidän muiden kissojen jouluperinteet ovat?

Meillä on ns kinkkuvahti, maataan uunin edessä pyörryttävän ihanassa kinkuntuoksussa vahtimassa, ettei kinkkua vaan varasteta sieltä uunista kesken paiston. Ja me on onnistuttu siskon kanssa, koskaan ei ole kinkkua varastettu, ja meillekin on aina liiennyt osamme. Väittää vaan emäntä että suolan takia emme saa syödä napaamme kinkkua täyteen, mutta luulen että ihmiset vaan haluaa syödä itse napansa täyteen.

Joulu on kivaa aikaa, ihmiset on hyvällä tuulella, kuusessa kivoja palloja joilla voi aloittaa jahtaamisleikin kello 4 aamuyöllä, kun muut nukkuvat. Sitten tulee lahjat ja ne ihanat pahvilaatikot, joihin voi hyökätä, ihan parasta.  :)

Onko tämä pettämistä?

Kotini on periaatteessa ihan kuva ja saan kyllä kuivamuonaa ja märkämuonaakin. Mutta lapset on kovaäänisiä ja pyykinpesussa käyttävät voimakkaasti tuoksuvaa ainetta enkä tykkää siitä. Siksi kipaisee melkein jokapäivä ulkoillessani naapuriin kylään.

Naapurit väittävät olevansa kissalle allergisia mutta olen saanut suostuteltua luvan päästä talvisin käymään sisällä. Joudun kyllä olemaan vain jossain vadissa/pahvilaatikossa ja jos en tottele niin laittavat ulos. Nämä antaa makkaraa ym ruuan tähteitä minulle ja tykkään vaihtelusta. Naapurin isäntä tuo tonnikalapurkit aina työeväistäänkin minulle nuoltavaksi. Siellä ei ole pieniä lapsia ja käyttävät hajusteettomia pyykinpesuainetta.

Eikö olekkin ihan ok että käyn siellä. Ei ole minun mielestäni pettämistä.

Mun vanhemmat ei taaskaan huomioi mua, vaik oon huutanut koko aamun. Onks joku kokeillut mennä seinän läpi?

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä pettämistä?

Kotini on periaatteessa ihan kuva ja saan kyllä kuivamuonaa ja märkämuonaakin. Mutta lapset on kovaäänisiä ja pyykinpesussa käyttävät voimakkaasti tuoksuvaa ainetta enkä tykkää siitä. Siksi kipaisee melkein jokapäivä ulkoillessani naapuriin kylään.

Naapurit väittävät olevansa kissalle allergisia mutta olen saanut suostuteltua luvan päästä talvisin käymään sisällä. Joudun kyllä olemaan vain jossain vadissa/pahvilaatikossa ja jos en tottele niin laittavat ulos. Nämä antaa makkaraa ym ruuan tähteitä minulle ja tykkään vaihtelusta. Naapurin isäntä tuo tonnikalapurkit aina työeväistäänkin minulle nuoltavaksi. Siellä ei ole pieniä lapsia ja käyttävät hajusteettomia pyykinpesuainetta.

Eikö olekkin ihan ok että käyn siellä. Ei ole minun mielestäni pettämistä.

Tuohan on kyläilyä. Appiukon kissa tapasi käydä kaikki naapurit läpi, sai herkkupaloja monesta talosta.

Haluaisin puhua monikulttuurisuuden hankaluuksista. eli olen sellainen "rodullistettu" kissarouva. Pelastin emäntäni kanssa 3 vuotta sitten pienen kissanpennun, jonka joku raakalainen oli sullonut muovipussiin ja heittänyt ojaan kahden muun kissan kanssa (jotka olivat jo menehtyeitä). mutta pieni sitkeä poika selvisi ja uutteralla hoidolla emäntä ja minä, saimme kasvatettua siitä komean kollin. 

Ikävä kyllä, tämä kolli vihjailee nyt, etten olisi oikea kissa kuten hän. Itse olen supersosiaalinen. Inhoan yksinoloa. Joskus seuraan emäntääni jopa vessaan ja suihkuun. Kolli paheksuu tätä. hänen mielestään nöyristelen ja mielistelen ihmisiä ja olen läheisriippuvainen. Hän on individualisti ja omien polkujen kulkija, joka tekee asioita juuri niin kuin itse tykkää. itse olen yhteisöllinen ja tottelevainen. 

Olen myös erittäin vilkas ja puhelias ja nautin seurasta. Tämä käy toisinaan hänen hermoilleen. Joskus kun innostun selittämään juurtajaksaen jotain tärkeää ja mielenkiintoista asiaa, hän joko räpäyttää minua kuonolle ja rääkäsee tai sitten vain poistuu paikalta. Pitääkö tässä sitten tuppisuuna möllöttää? Kieltämättä olen aika kovaääninen ja puhun mielelläni muiden päälle. 

Joskus minulla on tunne, että hän jopa karttelee seuraani. Kun yritän hänen viereensä sohvalle, hän hyppää toiselle sohvalle. kun menen sinnikkäästi perässä, hän huokaa alistuneena ja katsoo jotenkin ahdistuneena. Tekeekö tämä pitkä kylmä talvi, noista kantasuomalaisista maatiaisista jotenkin umpimielisiä?

Toinen ongelma on, että meillä on superihana ulkoiluaitaus, mutta minulla on paljon ohuempi turkki, kuin kollilla ja olen mielummin sisällä. Kollia ei kylmyys haittaa ja täällä minä moukun surkeana ja yritän maanitella häntä sisälle kanssani leikkimään mutta hän vain naureskelee mulle siellä aitauksessa todella ilkeämielisesti. Niin että mistä vois tilata niitä pimpelipompeli-hiiriä, jotka ompelee kissoille takkeja ja voiko ne hiiret sitten syödä lopuksi, kun ne on ommelleet sen takin?

Voih nau ja kurrr. Juuri tuollaisia on kollit. Kovan piittaamattomia ja itseriittoisia, mutta niin ihanan maskuliinisia. Olet aivan ihanan tuntuinen, tunteistasi maukuva kissaneitonen, ole vain oma itsesi . Kelpaat kyllä.  Vanhemmiten voi tuo kollikin pehmetä.

Vartioi vain sisätiloja ja annan kollin hoitaa ulkohommat. Ei ole väärin kiintyä ihmisiin ja pitää niillekin seuraa.

   Krr mauuu toivoo vähän vanhempi kissa.