Millainen olisi kissojen Aihe vapaa?

Vierailija kirjoitti:

Moi kaikki karvaiset virkaveljet/siskot. voin ilokseni kertoa, että nyt ihmiset ovat pikkuhiljaa myöntymässä siihen, että me kissat olemme elämää suurempia olioita. Katselin viimeyönä palvelijattareni seurassa netistä mielenkiintoista tieteellistä dokumenttia meistä kissoista-

Kuten kaikki kissat tietävät, meitä on vähän siellä sun täällä, muinaisissa korkeakulttuureissa palvottu jumalolentoina. Meillä on kaikista elollisista suurin aura tai "sädekehä" ympärillämme ja vanhan globaalin uskomuksen mukaan me pystymme aistimaan henkiolentoja ja karkoittamaan kodeista kummituksia ja pahoja henkiä. tämän takia esim. meedioilla ei ole kissoja lemmikeinään ja erittäin herkät ja neuroottiset ihmiset hankkivat kuin vaistomaisesti, useammin kissan kuin koiran lemmikikseen. 

Monissa vahustenlaitoksissa, missä on terapiakissoja, on raportoitu, että kissa vaistoaa lähestyvän kuoleman ja menee oleskelemaan kuolevan vanhuksen viereen. Kissaa ei pitäisi ehkä päästää siihen huoneeseen, koska ei tiedetä varmuudella, ajaako se pois vanhusta tapaamaan tulevia vanhuksen rakkaita edesmenneitä omaisia. Kun joku tekee kuolemaa, niin siinä ympärillä alkaa parveilla sille rakkaita edesmenneitä avustamassa siirtymävaiheessa ja tämä houkuttelee kissan paikalle.

Muinaisissa kulttuureissa oli hallitsijoilla kesyjä isoja kissapetoja lemmikeinä. He rapsuttivat näiden päätä kun he juttelivat epämääräisten tyyppien kanssa. Kissojen läsnäolo ja niiden rapsutus esti sen, että joku "energia-vampyyri" ei saanut imettyä ihmisestä energiaa. uskottiin, että ihmisiin voi takertua pahantahtoisia henkiolentoja, jotka imivät tämän energiavaraston tyhjiin ja voit jopa väsyä tai sairastua. tällainen energia-vampyyri saattoi olla toinen ihminenkin. Siitä saattoi välttyä pitämällä kissaa sylissä tai paijaamalla kissaa. kissa karkoitti henkimaailman enegia-vampyyreitä sekä esti ihmismaailman energiavampyyrien yritykset. 

Kissalla uskottiin olevan myös parantajan lahjoja. Nykytiede selittää asian kissan kehräyksellä, joka on alkujaan myös luonnon kissalle antama itsehoitometodi. Kissan kehräys värisee tietyllä taajuudella, joka parantaa solutasolla kaikkia pikkuvaivoja kuten esim, kissan saamia ruhjeita ja murtumia, mutta kissa käyttää parantajan kykyjään myös sairaiden parantamiseen, eli ei se ole vain lämpöpoliittiset syyt, miksi me käperrytään kuumeisen ihmisen kainaloon. me halutaan tervehdyttää palvelijamme mahdollisimman pian mahtavan auramme ja kehräyksen turvin.

Varoituksen sana: joku hankkii kissan ja kohtelee sitä halveksivasti tai laiminlyö sitä, niin sellaista me emme halua auttaa vaan päinvastoin, me viemme siltä energiaa. Se joka kohtelee meitä kunnioittavasti, sille me tuomme hyvää energiaa puskemalla ja karkoitamme häneen kiinnittyneitä pahoja henkiä.

Sitten pitää muistaa, että jos kissalla on ollut edesmennyt palvelija tms, joka oli kissalle tärkeä, niin sitä kissa ei karkota vaan tervehtii tämän vierailuja ilolla. 

Me kissat myös vaistoamme energiakenttiä ja niiden siirtymisiä. Eli me kierittelemme ja nukumme mielellämme aina samoissa energia-paikoissa ja vaihdamme paikkaa aina sen mukaan mihin nuo enegiakentät toisinaan siirtyvät. 

Voi vain sanoa, että kerrankin tuli järkevä tiededokumentti! Palvelijattareni katselee niin paljon roskaa, jolle voi vain nauraa, tyyliin: rakensivatko avaruusoliot pyramidit tai voivatko kasvit kommunikoida keskenään. mutta kyllä siellä roskan seassa oli todellinen helmikin!

Kurisetko mullekin mikä ohjelma oli kyseessä, niin ohjailen emännän näyttämään sen meilläkin.

Muita auttajakissoja? Meillä kävi äsken ilmalämpöpumpun korjaaja, ja minä autoin koko ajan. Istuin sen tikkailla, vahdin kaapin päältä että se ei lusmua, ja pyörin jaloissa muutenkin.

Emäntä vielä varoitti, että saatan hypätä korjaajan olkapäälle yllättäen, kuten tein nuohoojalle. Ei se emäntä ymmärrä yhtään aitoa ja pyyteetöntä apua :)

Vierailija kirjoitti:

Muita auttajakissoja? Meillä kävi äsken ilmalämpöpumpun korjaaja, ja minä autoin koko ajan. Istuin sen tikkailla, vahdin kaapin päältä että se ei lusmua, ja pyörin jaloissa muutenkin.

Emäntä vielä varoitti, että saatan hypätä korjaajan olkapäälle yllättäen, kuten tein nuohoojalle. Ei se emäntä ymmärrä yhtään aitoa ja pyyteetöntä apua :)

Täällä on myös työteliäs kissa. Autoin tietokoneen kaapeliasentajaa. Olisin niin halunnut tutkia seinän sisälle näkymiä kun pistorasian suoja irrotettiin. Olisin pienitassuisena varmasti saanut nopeammin kytkökset tehtyä. Apuni ja innostukseni vain huvitti asentajaa ja emäntä nosti minut syliinsä. Turha sitten on valitella  ettei kukaan koskaan auta.

No en voi ihan auttajaksi itseäni tituleerata vaan pikemmin työnjohtajaksi, olen aina siellä missä tapahtuu ja seuraan tarkasti mitä palkolliset tekevät että tekevät oikein. Olen liian laiska heiluttaakseni tassuja auttaakseni.

Tuttua on, meillä kun tehtiin putkiremppaa, putkari valitti että minä olen työnjohtajana paikalla kyttäämässä joka hetki.

Vaikka mä olen enemmän käsityöläinen: kun emäntä teki ryijyn, niin valitti että joka ikisessä langanpätkässä olisi kissankuolaa, niin ahkerasti minä olin mukana. Ikään kuin se olisi jotenkin huono juttu, en tajua, eihän se ryijy olisi yhtään sama juttu, jos sitä ei tehtäisi yhdessä.

Sitten mulla on yksi kiva tapa, josta emäntä aina jaksaa harmitella: minä oksennan karvapallot aina matolle, nimenomaan puhtaalle matolle. Nytkin oli ekana adventtina vaihdettu puhdas matto keittiöön, ja minä juuri äsken tuunaisin mattoon vähän persoonallisuutta, oksupallon lisäksi puolisulanutta ruokaa. Saapahan ihmiset jotakin tekemistä, kun pesevät ison maton ahtaasti pesuhuoneessa. Ihmiset kiroilivat kauheasti, onko teidän orjat yhtä pahoja suustaan? Ihme show ihan pikkujutusta.

Minä avustan palveluskuntaa lakanoiden vaihdossa eli kun palvelija levittää lakanaa sängylle niin minä roikun lakanan toisessa päässä.

Viime talvena annoin luovuudelleni vallan. Emäntäni ilme oli näkemisen arvoinen, kun hän kaivoi kaapista esille ruo'oista punotun kesäkassin jonka minä olin tuunannut talven aikana hapsukassiksi! Kannustankin esimerkilläni jokaista täällä käyttämään enemmän aikaa luovuuteen! meitä kissojahan on siunattu pettämättömällä tyylitajulla ja hyvällä maulla. Meidän ei pitäisi heittää lahjojamme hukkaan vaan antaa rohkeammin luovuudelle valta niin sisustamisessa kuin palveluskunnan vaatteiden ja asusteiden tuunaamisessa.

Meikällä kissanaisia riittää. Onko täällä vapaita tyttökissoja?

T. Kolli 5 v ja latino

Ottaisitko isis-kissan taloosi?

Meilläkin osallistutaan lakananvaihtoon, mennään aluslakanan alle ja hyökitään sieltä. Kaikki joustolakanat on täynnä pienen pieniä kynnenreikiä....

Onneksi orjat on sitä mieltä, että lakanoita saa kaupasta, hyvät kissat taas ovat aarteita. Etenkin se isompi ja hikisempi tykkää meistä, aina ostaa nameja.

No on se emäntäkin kiva, aina silittämässä ja hössöttämässä. Nytkin makaan sen sylissä, ja hyrisen.

Minussa on myös vähän nörtin vikaa, menen joskus, palvelijan tehdessä etätöitä työhuoneessa, makaamaan näppäimistön ja näytön väiin. Tarvitsee se tietotyöläinen kattivalvontaa jotta hommat tulee tehtyä.

Perheen pienimmät täällä pistävät parastaan...

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin osallistutaan lakananvaihtoon, mennään aluslakanan alle ja hyökitään sieltä. Kaikki joustolakanat on täynnä pienen pieniä kynnenreikiä....

Onneksi orjat on sitä mieltä, että lakanoita saa kaupasta, hyvät kissat taas ovat aarteita. Etenkin se isompi ja hikisempi tykkää meistä, aina ostaa nameja.

No on se emäntäkin kiva, aina silittämässä ja hössöttämässä. Nytkin makaan sen sylissä, ja hyrisen.

Just oikea asenne sun orjilla. Jos meillä menee jotain rikki, mun omani tapaa sanoa että nehän on vain elottomia esineitä.

Niinkun erään kerran kun hepuloidessani juoksin lipaston päällä olevan varavesikipponi nurin. Orja huomasi sen vasta seuraavana päivänä, vesi oli turvottanut kaapin pintaan jänniä kupruja. Kyllä mä huomasin että sitä vähän harmitti kun se on aika komea vanha kaappi. Mut se vaan otti mut syliin (se tekee niin aina kun sitä jokin harmittaa, mulla on kuulemma rauhoittava vaikutus) ja sanoi että no se on vaan eloton esine, sinä olet sentään erittäin elävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin osallistutaan lakananvaihtoon, mennään aluslakanan alle ja hyökitään sieltä. Kaikki joustolakanat on täynnä pienen pieniä kynnenreikiä....

Onneksi orjat on sitä mieltä, että lakanoita saa kaupasta, hyvät kissat taas ovat aarteita. Etenkin se isompi ja hikisempi tykkää meistä, aina ostaa nameja.

No on se emäntäkin kiva, aina silittämässä ja hössöttämässä. Nytkin makaan sen sylissä, ja hyrisen.

Just oikea asenne sun orjilla. Jos meillä menee jotain rikki, mun omani tapaa sanoa että nehän on vain elottomia esineitä.

Niinkun erään kerran kun hepuloidessani juoksin lipaston päällä olevan varavesikipponi nurin. Orja huomasi sen vasta seuraavana päivänä, vesi oli turvottanut kaapin pintaan jänniä kupruja. Kyllä mä huomasin että sitä vähän harmitti kun se on aika komea vanha kaappi. Mut se vaan otti mut syliin (se tekee niin aina kun sitä jokin harmittaa, mulla on kuulemma rauhoittava vaikutus) ja sanoi että no se on vaan eloton esine, sinä olet sentään erittäin elävä.

Sinulla on oikein kissanpäivät. Nykyään ei oikein tahdo löytyä palvelualttiita ja nöyriä orjia vaativamman kissan hienostuneeseen makuun. Minä olen pudottanut stereot eivät hajonneet, parkettiin tuli musta kolo.

Naisorja oli tyytyväinen etten saanut laitetta päälleni.

Toisen kerran tiputin joulukaktuksen purkkeineen alas, levitin vielä multaakin , oli yö ja miesorja vähän hikeentyi mutta naisorja vain otti minut syliin ja niin me lakaistiin ja siivottiin enimmät. Aamulla sitten kaivoivat sen inhottavan imurin ja pitihän minun mennä vähä ovensuuhun ,ihan vain siltä varalta, että jos naisorjaa pelottaisi se kauhea kone, niin voisin häntä rohkaista. Minua se ei tietenkään yhtään arveluta.

Minulla on ihan kelvolliset orjat, joskus voisivat herkkuja antaa enemmän.

Miuu mau pauuui mau?

Mun emäntä on taas kotona!! On ollut jo jonkin aikaa, en ole vaan muistanut käydä kertomassa kun oli ollut niin iso halipula.

Aluksi hän oli vähän hassu, käveli ja puhuikin eri lailla kuin ennen, jotenkin vaikeasti ja hitaasti. Naapuri kävi silloinkin joka päivä kylässä, antoi mulle ruokaa ja siivoili ja jutteli paljon emännän kanssa.

Nyt ei tarvitse enää niin usein käydä kun emäntä on taas semmoinen kun se aina on. Mä saan tosi paljon silityksiä, ja voi kuinka paljon mä olenkaan kehrännyt viime aikoina!

Meillä on aika kiva naapuri, mut en mä silti ikiomaa emäntääni vaihtais edes siihen!

Hipsutin tassulla palvelijan ruokaa ja heitti mut alas pöydältä. Pitäiskö mennä pollarille?

Kräääähh, mioauuu, PUM, läts!

Bojojojijooing!!!!

Saako teillä paskantaa sänkyy ilman että tulee korville?

KRÄÄÄÄÄH!