Lue keskustelun säännöt.
Millainen olisi kissojen Aihe vapaa?
Kommentit (1243)
Ajatuskin ressaa - kertokaa veljet, miten pärjäätte naisen kanssa saman katon alla? [/quote]
Okei, me ollaan sisko ja sen veli - ei kun toisinpäin, Eemeli ja Iida. Ollaan oltu kimpassa aina ja hyvin pärjätään.
Erilaisia me kyllä ollaan. Mä tykkään käydä isukin kanssa ulkona, tehdään kävelyretkiä siellä sun täällä. Monesti mennään ensin autolla jotta mä pääsen tutkimaan uusia paikkoja. Ja siks kun meidän kotinurkilla on vähän liikaa koiria, ne ei oo kivoja, monet haukkuu ja jotkut yrittää nuuskia mun takapuolta. Sisko suuttuis sellasesta ihan kauheesti, muutamaa koiraa se on lyönytkin tosi lujaa.
Iida tulee mukaan aika harvoin, se kun vähän pelkää tuolla ulkona. Kyllä sitä juorut kiinnostaa, mut sille riittää kun mä kerron mitä juttuja mun nenään kantautui.
Kun isukilla käy vieraita, mä tsekkaan mitä tyyppejä ne on ja joskus menen syliinkin. Sisko yleensä vaan kattelee kiipeilypuun korkeimmasta korista. Isukki sanoo että sinne se taas vetäytyi lipputangon nuppiin.
En mä tietty osaa sanoa kaikista naisista, mut sisko on kyllä kiva olemassa. Kuka mua muuten pesis sellasista paikoista mihin en ite yletä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelijat saivat pennun ja minä en pidä siitä yhtään, koska sen itku sattuu minua korviin ja se haiseekin usein pahalle. Sitä paitsi palvelijat hankkivat sen ilman suostumustani. Miten pääsisin siitä eroon?
En pystytkö pääsemään siitä eroon, kokemuksesta sanon että ne ovat varsin sitkeitä vaikka ovatkin niin avuttomia.Ole varovainen niiden kanssa, älä ainakaan mene liian lähelle, sillä pian ne oppivat tarraamaan turkistasi kiinni, lisäksi jos teet liian läheistä tuttavuutta (kuten esim. yrität makaamaan pennun päälle lämmittääksesi sitä), palvelijasi saattavat hankkiutua eroon SINUSTA.
Kyllä on vinksallaan ihminen, joka ottaa eläimen, eikä huolehdi siitä kun lapsi syntyy. Näitä oksetuksia piisaa, joille eläin on vain lelu.
Vierailija kirjoitti:
Ajatuskin ressaa - kertokaa veljet, miten pärjäätte naisen kanssa saman katon alla?
Okei, me ollaan sisko ja sen veli - ei kun toisinpäin, Eemeli ja Iida. Ollaan oltu kimpassa aina ja hyvin pärjätään.
Erilaisia me kyllä ollaan. Mä tykkään käydä isukin kanssa ulkona, tehdään kävelyretkiä siellä sun täällä. Monesti mennään ensin autolla jotta mä pääsen tutkimaan uusia paikkoja. Ja siks kun meidän kotinurkilla on vähän liikaa koiria, ne ei oo kivoja, monet haukkuu ja jotkut yrittää nuuskia mun takapuolta. Sisko suuttuis sellasesta ihan kauheesti, muutamaa koiraa se on lyönytkin tosi lujaa.
Iida tulee mukaan aika harvoin, se kun vähän pelkää tuolla ulkona. Kyllä sitä juorut kiinnostaa, mut sille riittää kun mä kerron mitä juttuja mun nenään kantautui.
Kun isukilla käy vieraita, mä tsekkaan mitä tyyppejä ne on ja joskus menen syliinkin. Sisko yleensä vaan kattelee kiipeilypuun korkeimmasta korista. Isukki sanoo että sinne se taas vetäytyi lipputangon nuppiin.
En mä tietty osaa sanoa kaikista naisista, mut sisko on kyllä kiva olemassa. Kuka mua muuten pesis sellasista paikoista mihin en ite yletä.
Voi Eemeli sentään:)
Iida raapii puiden kylkiä keväthurmioissaan. Kaarnat vain kimpoilevat. Öisin sen silmät kiiluvat veikeästi oranssissa hämyisessä valossa. Kehrää kun surina kuuluu vaimeasti masun seudulta. Naukaisee välillä ihanasti! Tykkää kyllä kun veljensä Eemeli nuuhkii sitä joka puolelta. Välillä Iida kyllä antaa kissantassullaan nopeat peiton alta. Mutta välittääkö Eemeli tästä! Tuskin, mielissään vain on kun saa huomiota!
Nukun emännän jalkojen päällä. Nyt hän on vankinani seuraavan torkkujen ajan.
Kokemuksia pallien poistosta?
Kävin rokotuksessa ja emäntä varaili pallien poistoajan eläinlääkäriltä ensiviikolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän ne nipsastiin jo vuosia sitten. Nukuin operaation jälkeen sohvalla peiton alla ja sain erityishuomiota ihmisiltä. Nuolla ei saanut leikkauskohtaa , lääkkeitä kipuun piti syödä muutaman päivän. Olin vielä niin pentusen vilkas silloin, että kaikki meni melko mukavasti leikkiessä ja touhatessa. En tiedä onko systeemit muuttuneet. Kyllä se hyvin menee, häntä pystyyn ja menoksi.
Muita joilta on poistettu hampaita? Multa poistettiin kaksi hammasta alkuviikosta. Kehtasivatkin! Vievät hampaatkin prkl! Eikö niillä ole omia? Palvelusväki vei minut tänään taas eläinlääkäriin kun en ollut syönyt juuri mitään operaation jälkeen. Kävi ilmi, että tikit olivat auenneet - no eipä ihme, että niin kipeää teki. Sain kipulääkettä, nesteytystä ja antibioottia. Olo vähän parempi mutta kyllä vituttaa vieläkin. Prkl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On koittanut kiima-aika, jumalauta!
Olen vajaat 2-vuotias tyttökissa. Viime vuonna minusta tuntui tähän aikaan erikoiselta, peräpäässä tuntui omituiselta ja minä olin melko äänekäs enkä yhtään tiedä, että miksi. Sitten karkasin kotoa ja touhusin muutaman päivän kollien kanssa ennen kuin tulin kotiin. Sitten täytin vuoden ja sain itse omia pentuja, mutta sitten pennut vain yhtenä päivänä olivat kadonneet johonkin ja minut vietiin myöhemmin johonkin eläinlääkärin luokse. Sitten heräsin kotoa, oloni oli kummallinen enkä aluksi osannut edes kävellä kunnolla. Jostakin leikkauksesta kuulin orjien keskenään puhuvan. Tänä vuonna minulle ei ole tullut sitä erikoista tunnetta tuonne peräpuoleen eikä toisaalta kaipuuta kollien luokse. Mitä luulette, että voiko sillä eläinlääkärissä käynnillä olla jotain tekemistä tämän asian kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hau hau senkin tyhmät kissat. Tuollaisia avuttomia otuksia eli teitä kissoja minä syön kolme kappaletta päivässä ja juon kuravettä päälle. T: Saksanpaimenkoira Musti 3v.
Voiko viikon vanhaa kermaa lipittää vai tuleeko ripsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Söin tänään tomaatintaimen. Istun välillä minikasvihuoneen päällä. Ensimmäinen minikasvihuone meni rikki kun istahdin päälle. Nyt emännällä on jykevämpi versio.
Olen ihan varma jossain kasvaa kissanminttua.
Miten te muut saatte päivisin aikanne kulumaan, kun palvelijat ovat aamusta iltaan pois etsimässä ruokaa?
Haluaisin ulos metsästämään, mutta minua ei päästetä. Palvelija sanoo, että se olisi liian vaarallista. Niinpä istun päivisin usein ikkunassa ja säksätän ohi lentäville linnuille.
Aika paljon tietysti päivällä myös nukun. Kun palvelija tulee illalla kotiin, haluaisin leikkiä, mutta hän ei jaksa. Öisin sitten viimeistään mun on usein pakko liikkua ja juosta ympäri kämppää, jotta en tulisi hulluksi. Huudan ja jahtasn pitkin seiniä kaikenlaisia mielikuvitussaaliita. Palvelija valittaa joskus, että luuli kissoja rauhallisemmiksi. Mutta pakkohan mun on joskus purkaa energiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hau hau senkin tyhmät kissat. Tuollaisia avuttomia otuksia eli teitä kissoja minä syön kolme kappaletta päivässä ja juon kuravettä päälle. T: Saksanpaimenkoira Musti 3v.
Tulit sitten tänne isottelemaan. Mun äiti sais sut juoksemaan pois häntä koipien välissä.
Misse 0,5v.
Kuinka pian parittelun jälkeen voi varmuudella tietää, että onko tiineenä vai ei? Minä en ole ennen paritellut enkä saanut pentuja, niin että en tiedä. T: Tyttökissa 10kk.
Missä mun napa on? Ihmisellä on vatsassa kuoppa ja kutsuu sitä navaksi.
*lähettää matoja ottamaan aivosi valtaan*
Sain tänään saaliiksi nappisilmäisen metsähiiren ja se karkasi pihallamme olleen kukkaruukun alle. Isäni nosti ruukun ja heitti hiireni metsään josta en sitä enää tavoittanut 😭
En pystytkö pääsemään siitä eroon, kokemuksesta sanon että ne ovat varsin sitkeitä vaikka ovatkin niin avuttomia.Ole varovainen niiden kanssa, älä ainakaan mene liian lähelle, sillä pian ne oppivat tarraamaan turkistasi kiinni, lisäksi jos teet liian läheistä tuttavuutta (kuten esim. yrität makaamaan pennun päälle lämmittääksesi sitä), palvelijasi saattavat hankkiutua eroon SINUSTA.