Millainen olisi kissojen Aihe vapaa?
Kommentit (1243)
Katsoin tänään ikkunasta pihalle ja siellä oli valtava pitkäkorvainen kissa, se liikkui oudosti ja pomppien. Ihmettelin kovasti sitä. Emäntä sanoi sen olevan rusakko. En usko, joku outo kissa se oli. Toivottavasti ei luule saavansa tätä reviiriä itselleen, tänne mahtuu vain yksi ja se olen minä.
'Kissanminttuongelmainen' - en usko että sinulla on hätää kunhan pysyt kohtuukäyttäjänä, lue kissaterveysministeriön ohje kohtuukäytön rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tänään ikkunasta pihalle ja siellä oli valtava pitkäkorvainen kissa, se liikkui oudosti ja pomppien. Ihmettelin kovasti sitä. Emäntä sanoi sen olevan rusakko. En usko, joku outo kissa se oli. Toivottavasti ei luule saavansa tätä reviiriä itselleen, tänne mahtuu vain yksi ja se olen minä.
Usko orja-emäntääsi, rusakko se on, siis SAALISELÄIN. Meillä on niitä etenkin kesäisin pihassa joka päivä, kyttään niitä joskun oman pihan pusikossa ja kerran uskaltauduin vähön takaa-ajoonkin mutta peräännyin kun tajusin että se oli ainakin itseni kokoinen ja se pystyy potkimaan takajaloilla aika kovaa. Fasaanit ovat vielä hauskempia kytättäviä, rääkäisevät lujaa kun tajuavat että olen kytiksellå. Säikyttelen niitä tahallani koska käyvät syömässä kylvöksiä orjani kasvimaalla.
Palvelijani tykkää jostain syystä leikkiä sellaista leikkiä, jossa hän pukeutuu muka oudosti, laittaa jonkun liinan päähänsä, kävelee omituisesti ja puhuu (muka) vieraalla äänellä. Huoh! No, leikin sitten mukana ja olen pelkäävinäni sekä pörhistän kaikki karvani täysin pörrölleen! Erityisen ihastunut tuo outo nainen on pörhistettyyn häntääni! Sitä pitää aina koskea! Onko muilla NOIN kummallista palvelijaa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tänään ikkunasta pihalle ja siellä oli valtava pitkäkorvainen kissa, se liikkui oudosti ja pomppien. Ihmettelin kovasti sitä. Emäntä sanoi sen olevan rusakko. En usko, joku outo kissa se oli. Toivottavasti ei luule saavansa tätä reviiriä itselleen, tänne mahtuu vain yksi ja se olen minä.
Usko orja-emäntääsi, rusakko se on, siis SAALISELÄIN. Meillä on niitä etenkin kesäisin pihassa joka päivä, kyttään niitä joskun oman pihan pusikossa ja kerran uskaltauduin vähön takaa-ajoonkin mutta peräännyin kun tajusin että se oli ainakin itseni kokoinen ja se pystyy potkimaan takajaloilla aika kovaa. Fasaanit ovat vielä hauskempia kytättäviä, rääkäisevät lujaa kun tajuavat että olen kytiksellå. Säikyttelen niitä tahallani koska käyvät syömässä kylvöksiä orjani kasvimaalla.
Oliko emäntä kuitenkin ihan oikeassa? Hmmm… saalis , no olisihan siinä syötävää kovasti. Miten sen saisi sisälle raahatuksi?
En ole oikein saanut saalista, enkä oikein tiedä haluaisinkokaan. Vaaniminen on kyllä ihan jännää. Oravan perään kerran ampaisin niin että valjaat hajosivat . Orava kiipesi puuhun ja minut haettiin puun juurelta kotiin. Silloin kyllä oli melko leijona fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Palvelijani tykkää jostain syystä leikkiä sellaista leikkiä, jossa hän pukeutuu muka oudosti, laittaa jonkun liinan päähänsä, kävelee omituisesti ja puhuu (muka) vieraalla äänellä. Huoh! No, leikin sitten mukana ja olen pelkäävinäni sekä pörhistän kaikki karvani täysin pörrölleen! Erityisen ihastunut tuo outo nainen on pörhistettyyn häntääni! Sitä pitää aina koskea! Onko muilla NOIN kummallista palvelijaa??
Kaikkeen sitä pitää kissana suostua. No, jos ihminen kaipaa viihdykettä kai sitä kunnon kissa sitten tekee hännästään vaikka pölyhuiskun.
Minun ihminen menee sohvan taakse kyyryyn ja kurkkii sieltä ja huutaa - piu. Muutaman kerran jälkeen minun on juostava kamarin sängyn alle, sietä minut sitten löydetään ja aina jaksavat olla yhtä yllöättyneitä, että miten minä siellä olen. Ovat vähän yksinkertaisia, mutta muuten ihan mukavia ja kilttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palvelijani tykkää jostain syystä leikkiä sellaista leikkiä, jossa hän pukeutuu muka oudosti, laittaa jonkun liinan päähänsä, kävelee omituisesti ja puhuu (muka) vieraalla äänellä. Huoh! No, leikin sitten mukana ja olen pelkäävinäni sekä pörhistän kaikki karvani täysin pörrölleen! Erityisen ihastunut tuo outo nainen on pörhistettyyn häntääni! Sitä pitää aina koskea! Onko muilla NOIN kummallista palvelijaa??
Kaikkeen sitä pitää kissana suostua. No, jos ihminen kaipaa viihdykettä kai sitä kunnon kissa sitten tekee hännästään vaikka pölyhuiskun.
Minun ihminen menee sohvan taakse kyyryyn ja kurkkii sieltä ja huutaa - piu. Muutaman kerran jälkeen minun on juostava kamarin sängyn alle, sietä minut sitten löydetään ja aina jaksavat olla yhtä yllöättyneitä, että miten minä siellä olen. Ovat vähän yksinkertaisia, mutta muuten ihan mukavia ja kilttejä.
Juu, varmaan on elämänsä vähän tylsää kun yksin asuu, joten kyllä minä kestän nuo leikit.
Piu :)))) Joskus tekee mieli kyllä purra kun palvelija on kova tanssimaan ja tahtoo minut kavaljeeerikseen. Se on NIIN noloa! Lyhyen tanssihetken jälkeen kyllä poistun sängyn alle, onneksi ihminen sentään ymmärtää antaa minun olla siellä.
Kun näen ikkunasta lintuja ja tiedän, että ne on saavuttamattomissa, niin tapanani on pitää pietä käreää kurkku ääntä. Nyt tuo naisihminen on ruvennut tulemaan viereeni ikkunalle ja pitää säälittävää säksätystä. Olen olevinani kuin innostuisin tästä yhteisestä tuokiosta, vaikka tunnen lievää myötähäpeää.
Miten kouluttaa ihminen joka asuu täällä, valitsemaan toisen istumapaikan kuin se missä minä satun olemaan? Olen kuullut, että tällaisia hyvin koulutettuja on olemassa, jotka istuu itse enemmin vaikka lattialla kuin, että kissan tulisi tehdä tilaa saati siirtyä. Todella rasittavaa ja asia tuottaa suunnatonta päänsärkyä ihan lähes päivittäin minulle.
Tajuaakohan nuo ihmiset miten typerältä ne kuulostaa huutaessaan ksssksssksss? Juoksen aina lujaa kyytiä ulkoa sisälle, kun kuulen heidän pitävän ulko-ovella tuota typerää ääntä. Siis siksi etteivät vain jatkaisi pidempään. Niin noloa... Saatteko te muut hävetä ihmisiänne näin?
Älä suutu . Älä maukaise kovaan ääneen, ettei ihminen säikähdä. Lempeästi toistamalla ja näyttämällä , että paikka on sinun, uskoisin ihmisenkin oppivan. Makupala palkinnoksi aina kun ihminen menee toiseen paikkaan. Ihmiset usein pitävät kekseistä tai suklaasta, jotkut jopa hedelmistä , ehkä niistä olisi apua. Aikaa se vie, mutta jonakin päivänä saat olla rennosti missä olet ja ihminen on nöyrästi lattialla.
Emäntä haluaa nukkua yön pimeässä ja vetää rullaverkot alas. Huomasin narua vetämällä saa rullaverhot ylös, kun haluan katsoa ikkunasta ulos. Seuraavaksi opettelen avamaan kaapin jossa on kuivaruuat. Vinkkejä kaapin avaamiseen?
G: Zooplus vai Peten koiratarvike? Kummalla paremmat pahvilaatikot?
Älä käy tonkimaan mun hiekkalaatikolla
Vierailija kirjoitti:
Älä käy tonkimaan mun hiekkalaatikolla
Voi hitsiläinen, naapurin Siru avitettiin taivaalliseen kissakuoroon eikä minun surutyötä kunnioiteta edes yhdellä ylimääräisellä namulla. Meillä on sentään tuo eutanasiaoikeus, jota ei ihmisille suoda, kärsikööt vaan.
Mitähän rakkaus tarkoittaa? Onkohan se minun nimi? Minua kutsutaan joskus nimellä rakas, ja joskus sillä toisella nimelläni.
Luulen että se on ihmisten osalta sitä, että minulla on huoleton & turvallinen elämä.
Aika huoletonta tämä elämä onkin, kupissa on aina ruokaa & saan usein myös extra herkkuja.
Meidän ei tarvitse kuin keskittyä olemaan onnellisia. Elämä on lepoa, stressittömyyttä, hyvää ruokaa, hellimistä, leikkiä..
Minä näytän oman rakkauteni käpertymällä ihmisen syliin, katson häntä ja siristän samalla silmiäni. Värisytän häntääni tervehtiäkseni. Toivottavasti ihminen tietää eleistäni mitä tarkoitan.
Tulipas kermaisia ajatuksia tyynyä möyhiessäni.
Seiti tuoksuu nenään, tänään on seiti päivä.. sitä saa aina odottaa kauan ennen kun pääsee syömään.
Tänään vois taas riehua, mutta vasta illalla päikkäreitten jälkeen.
Oletteko muut harkinneet nimenmuutosta? Onko se mahdollista edes? Minut nimettiin pentuna pimuksi, kun eivät pöljät katsoneet tarpeeksi tarkaan, että kulkusethan minulla on... Aivan käsittämättöntä ja hävettää tuollainen huolimattomuus, josta kärsin vain minä. Jopa lemmikkikoiramme kehtaa välillä naljailla tästä, vaikka tukkii suunsa kun vähän näytän tassua.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko muut harkinneet nimenmuutosta? Onko se mahdollista edes? Minut nimettiin pentuna pimuksi, kun eivät pöljät katsoneet tarpeeksi tarkaan, että kulkusethan minulla on... Aivan käsittämättöntä ja hävettää tuollainen huolimattomuus, josta kärsin vain minä. Jopa lemmikkikoiramme kehtaa välillä naljailla tästä, vaikka tukkii suunsa kun vähän näytän tassua.
Ihmiset antaa nimen? Toivottavasti kiskis ei ole nimeni.
Vierailija kirjoitti:
Miten kouluttaa ihminen joka asuu täällä, valitsemaan toisen istumapaikan kuin se missä minä satun olemaan? Olen kuullut, että tällaisia hyvin koulutettuja on olemassa, jotka istuu itse enemmin vaikka lattialla kuin, että kissan tulisi tehdä tilaa saati siirtyä. Todella rasittavaa ja asia tuottaa suunnatonta päänsärkyä ihan lähes päivittäin minulle.
minulla autto se että pulkoilin vihaisesti ja huokailin siinä paikassa johon halusin tuolini asetettavan
Se on vaan kateellinen 😀🙂😊😉🌞