Inhoan sitä, että pitäisi pukeutua ikänsä mukaan. Kuka tämän naurettavan "säännön" oikein keksi? Olen 40-vuotiaana sama ihminen kuin 20-vuotiaakin ja todellakin pukeudun miten tykkään !

Pukeutuminen on osa viestintää, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kukaan ei kiellä keski-ikäistä pitämästä bändipaitoja, mutta jonkin kuvan sillä itsestään antaa. Minulle se tarkoittaa, että kyseinen henkilö on elänyt nuoruutensa aikana, jolloin metallimusiikki oli kova sana ja hän pitää siitä vieläkin. Minä voisin siis pitää J. S. Bach -hupparia, jos sellainen olisi saatavissa. Ties vaikka olisikin! Frakkia en pidä, en edes keikalla, koska en ole ammattimuusikko.

Se on tietenkin viheliäistä, jos vaatetus johtaa ylitulkintoihin. Jos joku olettaa, että bändipaitaa pitävä aikuinen on yhä teini, joka perseilee kännissä festareilla, hän kyllä erehtyy. Useimmat bändipaitaiset käyttäytyvät asiallisesti. Ja kun nyt näitä ikätovereitani seuraan, niin onnistuu se hölmöily puvussakin. Ja joiltakin jopa selvin päin! Perseiltäessä vaatetus kertookin ehkä enemmän siitä, paljonko siitä perseilystä haluaa maksaa. Krapula on kuitenkin kaikilla sama!

Ei ketään kiinnosta.

"Säikähtää ryppyistä naamaa". Miten ryppyisen ihmisen pitäisi pukeutua? Vähästäpäs sinäkin säikyt.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaista sääntöä ole olemassakaan, t. N58.

No joidenkin päässä tämmösiä on, esim äitini paheksui kerran kaverinsa kummatkin viisikymppisiä  pukeutumista kun hänen kaverillaan oli valkoiset saappaat ja kiiltävä biletoppi päällä baarissa.. 

ja eikö noi vaatteet ole tätäpäivää ihan?

Vierailija kirjoitti:

Ihana juttu. Olet ilmeisesti duunariammatissa kun voi ”toteuttaa itseäsi” pukeutumalla noin? Joillain meidtä kun on pakko olla silkkihuivi ja jakkupuku. T. Toimitusjohtaja

Onhan se ikävää jos vapaa-ajallakin joutuu pukeutumaan työvaatteisiin.

Koska vaikka olisit kuinka nuorellinen luonne niin kehon ikä ei valehtele. Joku viisikymppinen teinivaatteissa aiheuttaa myötähäpeää

Vierailija kirjoitti:

Ei ketään kiinnosta.

Minua kiinnostaa! Iloitsen aina, kun joku pukeutuu jollain tavalla erikoisesti. Kaikki erikoinen ei ehkä ole makuni mukaista, mutta jos näen varttuneella miehellä prätkärotsin ja farkun, ajattelen, että siinä menee vanhan kansan rockari. Jos sama mies tulisi vastaan sinisissä farkuissa ja ulkoilupusakassa, en ajattelisi yhtään mitään. Tosin enhän minä näistä erikoisuuksista osaisi iloita, elleivät useimmat pukeutuisi jokseenkin tavallisesti.

Minä olen 67v ja en aio koskaan käyttää mummovaatteita. Punaista ja pinkkiä ei koskaan mustaa. En tosiaankaan välitä mitä muut tykkää. Ei silti mitään minihameita ja toppen jotka paljastaa navan. Tässä iässä ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä. Terveisin mummo MikkiHiiri turkissa

Vierailija kirjoitti:

Koska vaikka olisit kuinka nuorellinen luonne niin kehon ikä ei valehtele. Joku viisikymppinen teinivaatteissa aiheuttaa myötähäpeää

Tiedätkö mitä! Häpeä ihan rauhassa vain! Panes mieleesi, että ap:n mainitsemat bändipaidat ja mustat farkut ovat meidän ikäpolvemme pukeutumista, ei teidän mukuloiden. Ja toisaalta, jos me nyt haluamme pukeutua nuorisomuodin mukaan, niin hittojakos sun myötähäpeä meitä liikuttaa? =)

Olisko sitten jokaisen yli kolmekymppisen pukeutumisessa vaikutteita omasta nuoruudesta. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi niin iso osa naisista leikkaa keski-iässä hiukset lyhyiksi ja alkaa käyttää samanlaisia tätikaapuja.

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen on osa viestintää, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kukaan ei kiellä keski-ikäistä pitämästä bändipaitoja, mutta jonkin kuvan sillä itsestään antaa. Minulle se tarkoittaa, että kyseinen henkilö on elänyt nuoruutensa aikana, jolloin metallimusiikki oli kova sana ja hän pitää siitä vieläkin. Minä voisin siis pitää J. S. Bach -hupparia, jos sellainen olisi saatavissa. Ties vaikka olisikin! Frakkia en pidä, en edes keikalla, koska en ole ammattimuusikko.

Se on tietenkin viheliäistä, jos vaatetus johtaa ylitulkintoihin. Jos joku olettaa, että bändipaitaa pitävä aikuinen on yhä teini, joka perseilee kännissä festareilla, hän kyllä erehtyy. Useimmat bändipaitaiset käyttäytyvät asiallisesti. Ja kun nyt näitä ikätovereitani seuraan, niin onnistuu se hölmöily puvussakin. Ja joiltakin jopa selvin päin! Perseiltäessä vaatetus kertookin ehkä enemmän siitä, paljonko siitä perseilystä haluaa maksaa. Krapula on kuitenkin kaikilla sama!

Vähän sivuraiteilta: oli pakko googlettaa olisiko Bach-huppareita, on onhan niitä, osa aika pi*un hienojakin. Ja Mozartilta löytyy vielä hienompiakin. Suosittelen tsekkaamaan!

No jaa, minusta bändipaidat ovat ns. ajattomia ja iättömiä, niitä voi käyttää kuka vaan. Mutta se oli kieltämättä outoa, kun yli 50-vuotias nainen pukeutuu baariin vesirajaminihameeseen, tolppakorkoihin ja sellaiseen tissit tyrkylle- teinitoppiin. Ja käy nimenomaan niissä teinimestoissa. Pakostakin tulee mieleen, että eikö pysty hyväksymään ikäänsä vai mikä riivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeutuminen on osa viestintää, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Kukaan ei kiellä keski-ikäistä pitämästä bändipaitoja, mutta jonkin kuvan sillä itsestään antaa. Minulle se tarkoittaa, että kyseinen henkilö on elänyt nuoruutensa aikana, jolloin metallimusiikki oli kova sana ja hän pitää siitä vieläkin. Minä voisin siis pitää J. S. Bach -hupparia, jos sellainen olisi saatavissa. Ties vaikka olisikin! Frakkia en pidä, en edes keikalla, koska en ole ammattimuusikko.

Se on tietenkin viheliäistä, jos vaatetus johtaa ylitulkintoihin. Jos joku olettaa, että bändipaitaa pitävä aikuinen on yhä teini, joka perseilee kännissä festareilla, hän kyllä erehtyy. Useimmat bändipaitaiset käyttäytyvät asiallisesti. Ja kun nyt näitä ikätovereitani seuraan, niin onnistuu se hölmöily puvussakin. Ja joiltakin jopa selvin päin! Perseiltäessä vaatetus kertookin ehkä enemmän siitä, paljonko siitä perseilystä haluaa maksaa. Krapula on kuitenkin kaikilla sama!

Vähän sivuraiteilta: oli pakko googlettaa olisiko Bach-huppareita, on onhan niitä, osa aika pi*un hienojakin. Ja Mozartilta löytyy vielä hienompiakin. Suosittelen tsekkaamaan!

Mä mietin vaan Sebastian Bach-hupparia ja miten Mozart siihen liittyy. Mutta sellaisen voisin ottaakin. Sehän sopis keski-ikäistyvälle.

Minä ostin juuri kaksi minihametta. Käytän arkena. Vaatteeni ovat kaikki h&m:stä tai newyorkerista tai gina t:stä. Pitkä tukka löytyy ja paino on sama kuin parikymppisenä. Ihan sama, mitä suut ajattelevat.

80-l tyylisiin vaatteisiin vedän rajan, ne näyttävät silmääni hirveiltä, kun käytin aikoinaan sellaisia teininä sillä oikealla 80-luvulla...

T.viisikymppinen nainen

Onneksi ei tarvitse keneltäkään kysellä, mitä mieltä he ovat vaatteistani. Nuorille sitä alkaa olla joka tapauksessa kohta näkymätön.

Apua, mä olen 53-vuotias ja mulla Martensit. En ole tajunnut et se voi olla joillekin ongelma.

Juu ja mustat bändipaidat on ihania vaikken itse niitä käytäkkään kuin yöpaitana.

Äidilläni, 65v  on mustat ruusukirjaillut maiharit joita käyttää farkkujen ja tunikoiden kanssa XD Äiti  ei myöskään luovu siitä että arkenakin on punaista huulipunaa. Minusta äitini on häikäisevä pitkissä harmaissa hiuksissaan, punahuulissaan ja ruusukengissään !

Jes, just näin ap! Aion itsekin vetää jalkaani nelikymppisenä tummanpunaiset Dr. Martens kenkäni. Olisi tosi tylsää muuttaa omaa tyyliään ja pukeutua johonkin mikä ei tunnu omalta.

N25

...kunpahan siitä ei sitten tule uutta aivottomuuden muotoa, että vaatetusta ei muuteta vaikka mikä olisi... Itse olen kohta 50, ja joskus mietiskelen, että pitäisiköhän hommata jokin muu päällysvaate kuin musta nahkatakki. Olisikohan tässä kuitenkin kyse enemmän vaihtelun halusta, kuin jostakin tarpeesta olla ikäisteni kanssa samanlainen? Olen pitänyt mustia nahkatakkeja yläasteiästä alkaen.

Olen siis se tässä keskustelussa huomattavasti aikaisemmin kirjoittanut transvestiitti. Ehkä vaihdan nahkarotsin punaiseen parkatakkiin. En tosin tiedä, olisiko se itsenäisen maun ilmaus vai provosointia. Voisin kokeilla ja tutkistella omia tuntojani.

Elämä on liian lyhyt siihen että mietitte jonkun kapeakatseisen pissiksen mielipiteitä pukeutumisestanne.