Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Minä kyllä ajattelen ne pienet minun poikani lapsina, en sinun lapsinasi. Siksi he ovat tervetulleita.
Kirjoitit että halusit olla vanhalla kokoonpanolla koolla. Ei ne lapsenlapset siellä ennen olleet, eikä olis nytkään ilman miniää.
Menee kyllä jankkaamiseksi niin sanon vaan tämän, mainitsin aiemmin sukupolven. On mukavaa kokoontua perheellä ja toki sukupolvi vaikuttaa, hieno kokoontua myös sukupolvella. Ei ne lapset meidän vanhoista jutuista ymmärrä mutta menevät siinä samalla. Eniten vaivaannuttaa jos täytyy oikein alkaa seurustelemaan ja erikseen huomioimaan aikuisten lasten kumppaneita. Jutustelun luonne muuttuu heti. Ei aina vaan jaksa.
(Sukupolvi tarkoittaa tasoa vanhempien ja heidän jälkeläistensä muodostamassa jatkumossa. Esimerkiksi isovanhemmat, vanhemmat ja lapset muodostavat kaikki oman sukupolvensa.)
Kokoontua sukupolvella. Mitä se tarkoittaa?
On se kyl kamalaa kun joutuis oikein käyttäytymään jopa huomioimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Miniällä on ihan lupa rajata anoppi oman perheensä ulkopuolelle. Anopilla ei ole oikeutta varastaa toisesta perheestä ihmisiä.
Mennään nyt vaan niihin seonneisiin mummoihin.Minun ymmärrykseni loppui tähän.Varastaa ???
Miniällä on oikeus rajata perheen ulkopuoliset pois.
Anopilla on sama oikeus, mutta hänen perheensä on hän ja miehensä. Se poikansa ei ole hän perheettään vaan miniän perhettä. Tajuatko?
Joku sekopää, ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...Niin minäkin olen määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea enkä pelkää konflikteja, pyytää anteeksi tai myöntää olevani väärässä. Silti maksaisin mielummin jollekin ulkopuoliselle lapseni vaihtimisesta kun että antaisin anoppini huolehtia lapsestani.
Juurikin koska otin aikuisen roolin ja päätin etten ole vastuussa anopin pahasta olosta niin anoppi pisti välit poikki myös lapseeni.
Ihmettelen vaan näitä ketkä jaksaa toitottaa että isovanhemmat on parasta mitä lapsenlapselle voi koskaan tapahtua ja käskevät katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle.
Kirjoitin jo aikaisemmin omista rajattomista isovanhemmista ja kuinka olisin toivonut että äitini olisi puuttunut heidän toimintaansa. Kun tyttäreni syntyi ja anoppi alotti jyräämiseen yritin pitkään pitää välejä kunnossa lapsen parhaaksi. Jossain vaiheessa oli vaan todettava että lapsen paras on se että anopin toiminnalle pistetään stoppi. Jos antaisin anopin hoitaa lastani niin todennäköisyys sille että minulla ei enää sen jälkeen olisi lasta on erittäin suuri joten kyllä, ajattelen omaa nenääni pidemmälle nimittäin sitä oman lapseni henkeä ja turvallisuutta.
Tuo koko lähtökohta suhteessa isovanhempiin, että ovat ensisijaisia hoitajia lapselle, on minusta harhainen. Nykyään on hyvät ip-hoitosysteemit ja lastenhoitajia saa palkattua lyhyellä varoitusajalla. Lapsen elämässä voi olla muutenkin rakkaita aikuisia *jotka kunnioittavat lapsen vanhempia*. Minulla on selvät sävelet sen suhteen millainen ihminen voi hoitaa lapsiani - miksi sukulaisuus tekisi mitätöivistä ja omavaltaisista ihmisistä kelvollisia lapsenhoitajia? (Jotka lisäksi puhuvat lapselle asioita joiden tarkoitus on lyödä kiilaa lapsen ja vanhempien välille. Näitä sitten selvitellään kun lapsi juuri ennen nukkumaanmenoa ottaa esille että "äiti, onko totta että...")
Liittyiskö siihen että isovanhemmat on lapsen lähintä sukua vanhempien jälkeen JA itsekin vanhempia eli luotettavia hoitamaan kun on selkeät ohjeet. Loppu on miniän korvien välissä
Ai onko? Ja onko? Tosi luotettavaa tuollainen kiilan lyöminen.
Minkä kiilan? Jos on sanottavaa niin sanon asiasta. Suurin osa näistä miniöistä on sitä luokkaa, että väärän värinen ulkovaatekin on mailmanloppu.
Mitä sanottavaa sinulla muka on? Kuka sinä olet sanomaan? Yhtään mitään.
En sano en, vaikkakin miniä unohtanut pakata osan lapsen tavaroista. En sano vaikkakin poika hoikistuu joka tapaamisella. En sano vaikka puheen kehitys ei ikätasoa. Enkä sano vaikkakin poika epävarma välittääkö äitinsä... Tulee vielä paha mieli. Se ois kauheata se!
Ja tässä on sitten ns luotettava hoitaja?
Missäs on sen armaan poikasi panos? Miksei pakkaa, syötä, välitä.
Voi kuule. Miniällä on periaatteet ja ihan omat ajatukset, poika on ne purematta niellyt. Alle 1v antaneet omenan lohkoja ja hätä päällä netin ääreen kun laps ensi kertaa nuhassa. Sanoin että tavallinen lenssu vaan ei, netti tietää... Arvaat varmaan mitä netti kertoi, tuiki tavallinen lenssu.
Ihan normaalia antaa alle 1v omenalohkoja, meillä alle 1v söi lihapötkylöitä, porkkanatikkuja, omenalohkoja, parsakaalia yms ja siis paloina, lohkoina jne ei mössönä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Miniällä on ihan lupa rajata anoppi oman perheensä ulkopuolelle. Anopilla ei ole oikeutta varastaa toisesta perheestä ihmisiä.
Mennään nyt vaan niihin seonneisiin mummoihin.Minun ymmärrykseni loppui tähän.Varastaa ???
Miniällä on oikeus rajata perheen ulkopuoliset pois.
Anopilla on sama oikeus, mutta hänen perheensä on hän ja miehensä. Se poikansa ei ole hän perheettään vaan miniän perhettä. Tajuatko?
Joku sekopää, ohi.
Ne on ne RAJAT. Perheen rajat. Tämän ketjun aihe.
Mene pois, jos et niistä jaksa keskustella.
No minun appivanhemmat pyytävät usein miestä käymään lasten kanssa heillä, ilman minua. Lapset 1v ja 3v. En ole suostunut ja koen että minulla on siihen oikeus? Mies ymmärtää täysin minua, appivanhemmat olleet esikoisesta asti ketjun tyylillä rajattomia. Mitätöivät minua avoimesti ja lapsille sanoivat viime käynnillä painokkaasti: Sari (Huom. ei äiti) ei täällä määrää, otat kun ukki lupasi. Oli kyse varmaan viidennestä pullasta. Ihanko todella olisi kohtuullista että minulla ei ole sanansijaa missä pienet lapseni ovat ilman minua? Onneksi mies ei ikinä vaatisi suostumaan tuohon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää ihan hyvin kuin poikani tulee lapsensa kanssa käymään meillä kerran kuukaudessa, he tulevat aamusta ja meillä on brunssi, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Paikalla on meidän vanhempien lisäksi pojan nuorempi veli ja sisko, nähdään koko perhe kerralla ja vietetään aikaa, jutellaan ja nauretaan, syödään hyvin ja siirrytään sitten olohuoneeseen löhöilemään.
Pojanpoika on menossa mukana, viihtyy pöydässä yllättävän hyvin ja kertoo jo omia juttujaan. Myöhään iltapäivällä lapset lähtevät kotiinsa ja me mieheni kanssa lähdemme lenkille hyvillä mielin. Tämä on sopiva annos meille rakkaita aikuisia lapsia ja heidän lapsiaan, pystyvät välit kunnossa myös lasten puolisoihin ja seurustelukumppaneihin kun ollaan sopivan harvoin tekemisissä esim. sukujuhlissa toisinaan.
Eikö miniää kutsuta brunssille, vai eikö hän halua tulla?
Miksi muuten miniät tai vävyt pitäisi kutsua perheen brunssille? Jos perhe haluaa viettää kerran kuussa aikaa keskenään niin minusta se on hyvä idea, lastenlapset ymmärrän koska on koolla sitten useampi sukupolvi - vanhemmat, aikuiset lapset ja heidän lapsensa mutta ydinperheen ulkopuolisia ihmisiä en taas kutsuisi minäkään oman perheen yhteisiin hetkiin. Sitten jos päätetään pitää jotkut sukujuhlat niin silloin toki.
Brunssi jos mietin syntyjä syviä on pitempi aamiainen, minusta aika intiimi hetki ja silloin on varmaan kiva vaihtaa kuulumisia läheisten kanssa, puhua oikeasti asioista ja mitä kenellekin kuuluu. Aina kun paikalla on lasten puolisoita, avokkeja ja seurustelukumppaneita niin keskustelu menee heti vieraskoreaksi, ei voi rentoutua, pitää varoa sanoja ja itse asiassa passata ihmisiä, jotka tulevat aina olemaan vähän vieraita meille vanhemmille, isovanhemmille. Minä yleensä olen soittanut aikuiselle lapselleni ja pyytänyt poikkeamaan ja ottamaan lapset mukaan niin "miniä saa levätä". Eiköhän kaikki ymmärrä jutun juonen, saadaan jutella rauhassa pojan kanssa, lapset leikkivät siinä keskenään ja kaikki on jotenkin helpompaa, pakotonta. Sitten on juhlat erikseen ja lasten kumppanit ovat tervetulleita. Ei minulla ole mitään kumppaneita vastaan mutta minua rehellisesti sanottuna kiinnostaa vain omat lapseni ja heidän lapsensa - vähän vapaa-aikani haluan jakaa heidän kanssaan.
Tuossa on vain se pieni ongelma että SINÄ ET KUULU poikasi ydinperheeseen. Jos minua äitinä kiellettäisiin tulemasta mummin jollekin matafakin brunssille niin sinne ei lähtisi silloin MINUN lapsetkaan.
En minä kuulukaan poikani ydinperheeseen vaan poikani kuuluu MINUN ydinperheeseen mihin sinä taas et kuulu. Minä hyväksyn asian etten kuulu poikani ydinperheeseen niin hyväksy sinäkin ettet sinä kuulu johonkin toiseen ydinperheeseen, sinullahan on oma ydinperheesi.
Ja mitähän minä sanoisin tuohon "MINUN lapseni".. huokaus. Sanoisinko kuten Kahlil Gibran "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle."Vai sanoisinko, että sinun lapsesi ovat myös MINUN poikani lapsia ja te päätätte heidän asioistaan yhdessä, sinä et yksin päätä heidän suhteensa yhtään mistään.
Mitä sinä olet väkisin tulemassa sinne mihin sinua ei kaivata kun minäkään en tunge sinun kotiisi vaan saatte rauhassa olla keskenänne perheenä? Juhliin olet tervetullut mutta annahan minun tavata poikaani silloin tällöin ilman läsnäoloasi, meillä on ihan hyvät välit ja näin ne pysyvätkin hyvinä kun kumpikin antaa toiselle tilaa ja rauhaa. Sitäpaitsi meillä on aina sienipiirakkaa ja sinä et pidä sienistä.
Ei kuulu. Huokaus. Hän on siirtynyt sinne omaan perheeseen.
Sinä et sitä päätä. Kauhea kontrollintarve sulla ainakin on.
Ei sitä tarvitse päättää.
Se on FAKTA.
Roskasakin tunnistaa aina faktan huutelusta.
Whatever. Solvaa ihan niin paljon kuin kusipäisen mielesi tekee.
Fakta on edelleen silti ihan se sama fakta.
Sinun faktasi. Ei universaali totuus. Tämä on FAKTA.
Ei ole minun faktani, vaan yleinen fakta.
Käy katsomassa vaikka sanakirjasta tai wikipediasta.
Perhe on vanhemmat ja lapset.
Tädit, sedät, enot, mummot, vaarit on sukulaisia. Eivät perhettä.
Jaa no kuule minun kulttuurissa nuo kaikki ovat perhettä. Siinä sulle faktaa.
Silti se fakta on se että perhe on vanhemmat ja lapset. Muut ovat sukulaisia. Jos sinä olet rajaton pöpipää, se on oma ongelmasi. Ei fakta.
Kuka sinä luulet olevasi sanomaan minulle minun kulttuurista yhtään mitään? Pidä pyhä perheesi ja jätä minun rauhaan. Että voikin olla Toope ja mustavalkoinen juntti ja se on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Eivät lapseni olekaan minun jatkeita. Anopilla ei kuitenkaan ole valtaa päättää tapaako hän lapsiani ilman minua.
Niin, ei anopillasi olekaan mutta miehelläsi taas on :D taas meni pointti sulta ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...Niin minäkin olen määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea enkä pelkää konflikteja, pyytää anteeksi tai myöntää olevani väärässä. Silti maksaisin mielummin jollekin ulkopuoliselle lapseni vaihtimisesta kun että antaisin anoppini huolehtia lapsestani.
Juurikin koska otin aikuisen roolin ja päätin etten ole vastuussa anopin pahasta olosta niin anoppi pisti välit poikki myös lapseeni.
Ihmettelen vaan näitä ketkä jaksaa toitottaa että isovanhemmat on parasta mitä lapsenlapselle voi koskaan tapahtua ja käskevät katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle.
Kirjoitin jo aikaisemmin omista rajattomista isovanhemmista ja kuinka olisin toivonut että äitini olisi puuttunut heidän toimintaansa. Kun tyttäreni syntyi ja anoppi alotti jyräämiseen yritin pitkään pitää välejä kunnossa lapsen parhaaksi. Jossain vaiheessa oli vaan todettava että lapsen paras on se että anopin toiminnalle pistetään stoppi. Jos antaisin anopin hoitaa lastani niin todennäköisyys sille että minulla ei enää sen jälkeen olisi lasta on erittäin suuri joten kyllä, ajattelen omaa nenääni pidemmälle nimittäin sitä oman lapseni henkeä ja turvallisuutta.
Tuo koko lähtökohta suhteessa isovanhempiin, että ovat ensisijaisia hoitajia lapselle, on minusta harhainen. Nykyään on hyvät ip-hoitosysteemit ja lastenhoitajia saa palkattua lyhyellä varoitusajalla. Lapsen elämässä voi olla muutenkin rakkaita aikuisia *jotka kunnioittavat lapsen vanhempia*. Minulla on selvät sävelet sen suhteen millainen ihminen voi hoitaa lapsiani - miksi sukulaisuus tekisi mitätöivistä ja omavaltaisista ihmisistä kelvollisia lapsenhoitajia? (Jotka lisäksi puhuvat lapselle asioita joiden tarkoitus on lyödä kiilaa lapsen ja vanhempien välille. Näitä sitten selvitellään kun lapsi juuri ennen nukkumaanmenoa ottaa esille että "äiti, onko totta että...")
Liittyiskö siihen että isovanhemmat on lapsen lähintä sukua vanhempien jälkeen JA itsekin vanhempia eli luotettavia hoitamaan kun on selkeät ohjeet. Loppu on miniän korvien välissä
Ai onko? Ja onko? Tosi luotettavaa tuollainen kiilan lyöminen.
Minkä kiilan? Jos on sanottavaa niin sanon asiasta. Suurin osa näistä miniöistä on sitä luokkaa, että väärän värinen ulkovaatekin on mailmanloppu.
Mitä sanottavaa sinulla muka on? Kuka sinä olet sanomaan? Yhtään mitään.
En sano en, vaikkakin miniä unohtanut pakata osan lapsen tavaroista. En sano vaikkakin poika hoikistuu joka tapaamisella. En sano vaikka puheen kehitys ei ikätasoa. Enkä sano vaikkakin poika epävarma välittääkö äitinsä... Tulee vielä paha mieli. Se ois kauheata se!
Ja tässä on sitten ns luotettava hoitaja?
Missäs on sen armaan poikasi panos? Miksei pakkaa, syötä, välitä.
Voi kuule. Miniällä on periaatteet ja ihan omat ajatukset, poika on ne purematta niellyt. Alle 1v antaneet omenan lohkoja ja hätä päällä netin ääreen kun laps ensi kertaa nuhassa. Sanoin että tavallinen lenssu vaan ei, netti tietää... Arvaat varmaan mitä netti kertoi, tuiki tavallinen lenssu.
Ihan normaalia antaa alle 1v omenalohkoja, meillä alle 1v söi lihapötkylöitä, porkkanatikkuja, omenalohkoja, parsakaalia yms ja siis paloina, lohkoina jne ei mössönä
Höpön löpön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Miniällä on ihan lupa rajata anoppi oman perheensä ulkopuolelle. Anopilla ei ole oikeutta varastaa toisesta perheestä ihmisiä.
Oletko sairas? Hanki apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää ihan hyvin kuin poikani tulee lapsensa kanssa käymään meillä kerran kuukaudessa, he tulevat aamusta ja meillä on brunssi, syödään ja vaihdetaan kuulumisia. Paikalla on meidän vanhempien lisäksi pojan nuorempi veli ja sisko, nähdään koko perhe kerralla ja vietetään aikaa, jutellaan ja nauretaan, syödään hyvin ja siirrytään sitten olohuoneeseen löhöilemään.
Pojanpoika on menossa mukana, viihtyy pöydässä yllättävän hyvin ja kertoo jo omia juttujaan. Myöhään iltapäivällä lapset lähtevät kotiinsa ja me mieheni kanssa lähdemme lenkille hyvillä mielin. Tämä on sopiva annos meille rakkaita aikuisia lapsia ja heidän lapsiaan, pystyvät välit kunnossa myös lasten puolisoihin ja seurustelukumppaneihin kun ollaan sopivan harvoin tekemisissä esim. sukujuhlissa toisinaan.
Eikö miniää kutsuta brunssille, vai eikö hän halua tulla?
Miksi muuten miniät tai vävyt pitäisi kutsua perheen brunssille? Jos perhe haluaa viettää kerran kuussa aikaa keskenään niin minusta se on hyvä idea, lastenlapset ymmärrän koska on koolla sitten useampi sukupolvi - vanhemmat, aikuiset lapset ja heidän lapsensa mutta ydinperheen ulkopuolisia ihmisiä en taas kutsuisi minäkään oman perheen yhteisiin hetkiin. Sitten jos päätetään pitää jotkut sukujuhlat niin silloin toki.
Brunssi jos mietin syntyjä syviä on pitempi aamiainen, minusta aika intiimi hetki ja silloin on varmaan kiva vaihtaa kuulumisia läheisten kanssa, puhua oikeasti asioista ja mitä kenellekin kuuluu. Aina kun paikalla on lasten puolisoita, avokkeja ja seurustelukumppaneita niin keskustelu menee heti vieraskoreaksi, ei voi rentoutua, pitää varoa sanoja ja itse asiassa passata ihmisiä, jotka tulevat aina olemaan vähän vieraita meille vanhemmille, isovanhemmille. Minä yleensä olen soittanut aikuiselle lapselleni ja pyytänyt poikkeamaan ja ottamaan lapset mukaan niin "miniä saa levätä". Eiköhän kaikki ymmärrä jutun juonen, saadaan jutella rauhassa pojan kanssa, lapset leikkivät siinä keskenään ja kaikki on jotenkin helpompaa, pakotonta. Sitten on juhlat erikseen ja lasten kumppanit ovat tervetulleita. Ei minulla ole mitään kumppaneita vastaan mutta minua rehellisesti sanottuna kiinnostaa vain omat lapseni ja heidän lapsensa - vähän vapaa-aikani haluan jakaa heidän kanssaan.
Tuossa on vain se pieni ongelma että SINÄ ET KUULU poikasi ydinperheeseen. Jos minua äitinä kiellettäisiin tulemasta mummin jollekin matafakin brunssille niin sinne ei lähtisi silloin MINUN lapsetkaan.
En minä kuulukaan poikani ydinperheeseen vaan poikani kuuluu MINUN ydinperheeseen mihin sinä taas et kuulu. Minä hyväksyn asian etten kuulu poikani ydinperheeseen niin hyväksy sinäkin ettet sinä kuulu johonkin toiseen ydinperheeseen, sinullahan on oma ydinperheesi.
Ja mitähän minä sanoisin tuohon "MINUN lapseni".. huokaus. Sanoisinko kuten Kahlil Gibran "Sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi.
He ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia. He tulevat sinun kauttasi, mutta eivät sinusta, ja vaikka he ovat sinun luonasi, he eivät kuulu sinulle."Vai sanoisinko, että sinun lapsesi ovat myös MINUN poikani lapsia ja te päätätte heidän asioistaan yhdessä, sinä et yksin päätä heidän suhteensa yhtään mistään.
Mitä sinä olet väkisin tulemassa sinne mihin sinua ei kaivata kun minäkään en tunge sinun kotiisi vaan saatte rauhassa olla keskenänne perheenä? Juhliin olet tervetullut mutta annahan minun tavata poikaani silloin tällöin ilman läsnäoloasi, meillä on ihan hyvät välit ja näin ne pysyvätkin hyvinä kun kumpikin antaa toiselle tilaa ja rauhaa. Sitäpaitsi meillä on aina sienipiirakkaa ja sinä et pidä sienistä.
Ei kuulu. Huokaus. Hän on siirtynyt sinne omaan perheeseen.
Sinä et sitä päätä. Kauhea kontrollintarve sulla ainakin on.
Ei sitä tarvitse päättää.
Se on FAKTA.
Roskasakin tunnistaa aina faktan huutelusta.
Whatever. Solvaa ihan niin paljon kuin kusipäisen mielesi tekee.
Fakta on edelleen silti ihan se sama fakta.
Sinun faktasi. Ei universaali totuus. Tämä on FAKTA.
Ei ole minun faktani, vaan yleinen fakta.
Käy katsomassa vaikka sanakirjasta tai wikipediasta.
Perhe on vanhemmat ja lapset.
Tädit, sedät, enot, mummot, vaarit on sukulaisia. Eivät perhettä.
Jaa no kuule minun kulttuurissa nuo kaikki ovat perhettä. Siinä sulle faktaa.
Silti se fakta on se että perhe on vanhemmat ja lapset. Muut ovat sukulaisia. Jos sinä olet rajaton pöpipää, se on oma ongelmasi. Ei fakta.
Kuka sinä luulet olevasi sanomaan minulle minun kulttuurista yhtään mitään? Pidä pyhä perheesi ja jätä minun rauhaan. Että voikin olla Toope ja mustavalkoinen juntti ja se on fakta.
Solvaa ja solvaa. Fakta ei silti muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on nyt pakko kysyä perusteluja näille "anoppi on jossain vaiheessa iso apu teille" Niinku millä tavalla se anoppi on välttämätön auttamaan? Ja jos nyt vetootte siihen että anoppi ois ilmaista lastenhoitoapua kun vanhemmat kaipaa lapsivapaata niin mä ainakin ihan mielelläni maksan jollekin luotettavalle henkilölle siitä lapsen vahtimisesta.
Meillä anoppi hoiti lapsia muutaman vuoden, jotta vältyimme päiväkotirumbalta. Samalta ajalta saimme nostaa kotihoidontukea ja käytimme ne rahat sitten mm sijoituksiin, remonttiin ja muuhun sellaiseen hyödylliseen.
Lisäksi turvallisista aikuisista (vanhempien lisäksi) on paljon hyötyä lapselle ja lapsen kehitykselle.Eli hyöty oli moninkertainen - lapsille iso juttu ja lisäksi taloudellinen puoli asiassa.
Anoppi ruokki myös meitä aikuisia, etenkin poikaansa aina hänen hakiessa lapsia hoidosta.Ensimmäinen vuosi oli todella, todella vaikea. Anoppi syytti minua kovin sanoin vaikka mistä ja koska 5 viikon ikäinen vauva ei ollut ollut heillä vielä hoidossa, niin yritin vierottaa lasta heistä.
Ristiäisissä puhui omalle suvulleen, että pitäkää nyt sylissä, kun saatte pitää ja vei lasta pois minun ulottuvilta.
Anopin sisarukset sanoivat jälkikäteen, että hän oli aivan mennyt raiteiltaan mummoksi tullessa.Näin 5 vuotta myöhemmin olemme suorastaan läheisiä ja erittäin hyvissä väleissä. Anoppi tosiaan hoitaa ja auttaa omien voimiensa mukaan ja on erittäin tärkeä lastemme elämässä.
Kannatti pitää puolensa.
Tosin, olen itsekin jo alkujaan määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea siinä mielessä, että en pelkää konflikteja, en pelkää pyytää anteeksi ja pystyn näkemään asiat hieman nenääni pidemmälle. Osasin siis jo alusta pitäen luotsata asiaa sitä kohden, että anoppikin saa arvoisensa paikan lasten elämässä, vaikka alkuun käyttäytyikin huonosti.
Kaikilla ei ole kunnollisia vuorovaikutustaitoja, joten ongelmia syntyy paljon helpommin, jos niissä taitavampi ei ota vastuuta ja sitä aikuisen roolia ja pääse yli hankalista tunteista...Niin minäkin olen määrätietoinen, oikeudenmukainen ja rohkea enkä pelkää konflikteja, pyytää anteeksi tai myöntää olevani väärässä. Silti maksaisin mielummin jollekin ulkopuoliselle lapseni vaihtimisesta kun että antaisin anoppini huolehtia lapsestani.
Juurikin koska otin aikuisen roolin ja päätin etten ole vastuussa anopin pahasta olosta niin anoppi pisti välit poikki myös lapseeni.
Ihmettelen vaan näitä ketkä jaksaa toitottaa että isovanhemmat on parasta mitä lapsenlapselle voi koskaan tapahtua ja käskevät katsomaan omaa nenäänsä pidemmälle.
Kirjoitin jo aikaisemmin omista rajattomista isovanhemmista ja kuinka olisin toivonut että äitini olisi puuttunut heidän toimintaansa. Kun tyttäreni syntyi ja anoppi alotti jyräämiseen yritin pitkään pitää välejä kunnossa lapsen parhaaksi. Jossain vaiheessa oli vaan todettava että lapsen paras on se että anopin toiminnalle pistetään stoppi. Jos antaisin anopin hoitaa lastani niin todennäköisyys sille että minulla ei enää sen jälkeen olisi lasta on erittäin suuri joten kyllä, ajattelen omaa nenääni pidemmälle nimittäin sitä oman lapseni henkeä ja turvallisuutta.
Tuo koko lähtökohta suhteessa isovanhempiin, että ovat ensisijaisia hoitajia lapselle, on minusta harhainen. Nykyään on hyvät ip-hoitosysteemit ja lastenhoitajia saa palkattua lyhyellä varoitusajalla. Lapsen elämässä voi olla muutenkin rakkaita aikuisia *jotka kunnioittavat lapsen vanhempia*. Minulla on selvät sävelet sen suhteen millainen ihminen voi hoitaa lapsiani - miksi sukulaisuus tekisi mitätöivistä ja omavaltaisista ihmisistä kelvollisia lapsenhoitajia? (Jotka lisäksi puhuvat lapselle asioita joiden tarkoitus on lyödä kiilaa lapsen ja vanhempien välille. Näitä sitten selvitellään kun lapsi juuri ennen nukkumaanmenoa ottaa esille että "äiti, onko totta että...")
Liittyiskö siihen että isovanhemmat on lapsen lähintä sukua vanhempien jälkeen JA itsekin vanhempia eli luotettavia hoitamaan kun on selkeät ohjeet. Loppu on miniän korvien välissä
Ai onko? Ja onko? Tosi luotettavaa tuollainen kiilan lyöminen.
Minkä kiilan? Jos on sanottavaa niin sanon asiasta. Suurin osa näistä miniöistä on sitä luokkaa, että väärän värinen ulkovaatekin on mailmanloppu.
Mitä sanottavaa sinulla muka on? Kuka sinä olet sanomaan? Yhtään mitään.
En sano en, vaikkakin miniä unohtanut pakata osan lapsen tavaroista. En sano vaikkakin poika hoikistuu joka tapaamisella. En sano vaikka puheen kehitys ei ikätasoa. Enkä sano vaikkakin poika epävarma välittääkö äitinsä... Tulee vielä paha mieli. Se ois kauheata se!
Ja tässä on sitten ns luotettava hoitaja?
Missäs on sen armaan poikasi panos? Miksei pakkaa, syötä, välitä.
Voi kuule. Miniällä on periaatteet ja ihan omat ajatukset, poika on ne purematta niellyt. Alle 1v antaneet omenan lohkoja ja hätä päällä netin ääreen kun laps ensi kertaa nuhassa. Sanoin että tavallinen lenssu vaan ei, netti tietää... Arvaat varmaan mitä netti kertoi, tuiki tavallinen lenssu.
Meinaatko ihan oikeesti ettei pojallasi ole mitään sananvaltaa lastensa kasvatukseen?? Mun anoppi väittää samaa ja ihan kyllä ollaan miehen kanssa yhdessä sovittu mitä lapselle annetaan ja missä vaiheessa. Esim sokerin antamisesta mies on huomattavasti tiukempi kun minä mut kun kerroin tästä anopille joka siis väittää että mä oon päättänyt tän yksinäni niin anopin kommentti oli ”no mistäs se nyt jotain noin tyhmää on saanu päähänsä! Eihän se tollasta oo kyllä voinu päättää”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Miniällä on ihan lupa rajata anoppi oman perheensä ulkopuolelle. Anopilla ei ole oikeutta varastaa toisesta perheestä ihmisiä.
Oletko sairas? Hanki apua.
Oletko lukutaidoton? Hommaa opetusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Miniällä on ihan lupa rajata anoppi oman perheensä ulkopuolelle. Anopilla ei ole oikeutta varastaa toisesta perheestä ihmisiä.
Mennään nyt vaan niihin seonneisiin mummoihin.Minun ymmärrykseni loppui tähän.Varastaa ???
Miniällä on oikeus rajata perheen ulkopuoliset pois.
Anopilla on sama oikeus, mutta hänen perheensä on hän ja miehensä. Se poikansa ei ole hän perheettään vaan miniän perhettä. Tajuatko?
Joku sekopää, ohi.
Jep, täyskaheli...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Eivät lapseni olekaan minun jatkeita. Anopilla ei kuitenkaan ole valtaa päättää tapaako hän lapsiani ilman minua.
Niin, ei anopillasi olekaan mutta miehelläsi taas on :D taas meni pointti sulta ohi.
Kun ei se mies edelleenkään voi tuollaista yksinänsä päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Miniällä on ihan lupa rajata anoppi oman perheensä ulkopuolelle. Anopilla ei ole oikeutta varastaa toisesta perheestä ihmisiä.
Mennään nyt vaan niihin seonneisiin mummoihin.Minun ymmärrykseni loppui tähän.Varastaa ???
Miniällä on oikeus rajata perheen ulkopuoliset pois.
Anopilla on sama oikeus, mutta hänen perheensä on hän ja miehensä. Se poikansa ei ole hän perheettään vaan miniän perhettä. Tajuatko?
Joku sekopää, ohi.
Jep, täyskaheli...
Kirjoittaa ihminen joka vastailee itselleen.😂
Vierailija kirjoitti:
No minun appivanhemmat pyytävät usein miestä käymään lasten kanssa heillä, ilman minua. Lapset 1v ja 3v. En ole suostunut ja koen että minulla on siihen oikeus? Mies ymmärtää täysin minua, appivanhemmat olleet esikoisesta asti ketjun tyylillä rajattomia. Mitätöivät minua avoimesti ja lapsille sanoivat viime käynnillä painokkaasti: Sari (Huom. ei äiti) ei täällä määrää, otat kun ukki lupasi. Oli kyse varmaan viidennestä pullasta. Ihanko todella olisi kohtuullista että minulla ei ole sanansijaa missä pienet lapseni ovat ilman minua? Onneksi mies ei ikinä vaatisi suostumaan tuohon.
Yhtä lailla ne on miehen lapset ja hänellä on oikeus käydä vanhemmillaan omien lastensa kanssa. Sinulla taas ei ole oikeutta ängetä paikkaan johon sinua ei ole kutsuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Miniällä on ihan lupa rajata anoppi oman perheensä ulkopuolelle. Anopilla ei ole oikeutta varastaa toisesta perheestä ihmisiä.
Mennään nyt vaan niihin seonneisiin mummoihin.Minun ymmärrykseni loppui tähän.Varastaa ???
Miniällä on oikeus rajata perheen ulkopuoliset pois.
Anopilla on sama oikeus, mutta hänen perheensä on hän ja miehensä. Se poikansa ei ole hän perheettään vaan miniän perhettä. Tajuatko?
Joku sekopää, ohi.
Jep, täyskaheli...
Kirjoittaa ihminen joka vastailee itselleen.😂
Hah reps, piristit, alko jo ahistamaa tää sekoilu
-se, jota lainasit, kuitenkin eri kuin ketä itse lainasin :D
Muotoilin vsikka kuinka monet vastaukset tuolle lastensa omistajalle mutten lähettäny kun ollaan selkeestikin vaan niin eri näkökannalla että miksi vaivautua, joten tyydyin vain komppaamaan "kaveria" :D mut joo kiitos :)
Oikeasti mummona minusta olisi paljon mukavampaa jos voisin vaikka ihan joskus vaan jutella rauhassa aikuisten lapsieni kanssa ilman heidän puolisoaan ja aikuiset lapseni kävisivät meillä itsekseen tai omien lastensa kanssa.. ja hetkinen, näinhän myös tapahtuu. En näe siinä mitään ongelmaa. Soittelen, että voivoi nyt tarvitsen apua märkivän haavan tai öljypannun kanssa niin paskat, kaikki on ihan ok, kunhan jauhetaan juttua keskenämme, juodaan kahvia ja ollaan vaan. Ilman niitä kurttuja ja kärttyjä lasten puolisoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoo mikä mua tossa brunssijutussa ihmetyttää et miks ne lasten puolisot et ole tervetulleita?
Mun vanhemmat laittaa sunnuntaisin ruuan ja kokoonnutaan kaikki kasaan. Aina ei kaikki pääse paikalle mutta siellä ollaan sulassa sovussa me lapset, meidän puolisot ja meidän lapset.
Ihmetyttää sellanen että suljetaan ne lasten puolisot ulkopuolelle..
Se on helpompaa ainakin meillä. Lasten puolisot ovat jääneet etäisiksi ja miniä on tyypiltään introvertti. Ihan mukava ihminen pohjimmiltaan ja hyvä vaimo pojalleni mutta vaivaantuu helposti meidän puheliaampien ihmisten seurassa ja vaivaannuttaa kaikki muutkin. On mukavampaa ettei hän tule, suoraan sanottuna. Tytöillä taas tulee ja menee niitä seurustelukumppaneita niin en välitä tavata alle vuoden kestoisia tuttavuuksia.
Niin eli ihan tietoisesti suljette miniän ulkopuolelle. Mun mies on introvertti ja mun lapsuuden perhe on äänekästä ja hyvinkin ektsoverttejä kaikki mut mun puoliso otetaan silti joka kerta mukaan ja huomioon kun on paikalla. En vaan pysty ymmärtämään miksi se lapsen puoliso ei kelpaa seuraan vaikka onkin erilainen. Se on kuitenkin sen lapsen valitsema puoliso ja ainakin mulle on todella tärkeää että mun vanhemmat hyväksyy mun puolison ja ottaa hänet vastaan sellaisena kun on.
Hyväksyä lapsen kumppani ja halu viettää lapsen kumppanin kanssa kaikki vapaat hetket on kaksi eri asiaa. Kumppanit ovat tervetulleita kun järjestetään joku isompi juttu, juhlat, synttärit jne. Mutta tarvitseeko heidän tulla joka kokoontumiseen? Minusta ei tarvitse. Eikä meidän aikuisista lapsistakaan tunnu siltä. Me haluamme kerran kuussa olla ihan keskenämme. Ei ole paljon vaadittu minusta. Jos välit ovat etäisemmät kumppaneihin niin meillä kaivataan niitä yhteisiä hetkiä kuin ennen vanhaan sillä ihan omalla tutulla perheellä.
No silloinhan ne lapsenlapsetkaan ei ole tervetulleita jos ihan noin niinku perheen kesken haluutte aikaa viettää.
Niinku joku aikasemmin sanoi että jos minä en miniänä ole tervetullut niin ei ole mun lapsetkaan.
Sinä ja lapsesi ovat eri henkilöitä ja yksilöitä, lapsesi eivät ole sinun jatkeitasi.
Anoppi haluaa joskus tavata lapsiaan ja lapsenlapsiaan ilman miniää tai vävyä.
Miten se eroaa siitä , että miniä ei halua tavata anoppiaan ?ä
Ehkä todella on paras palata agendalle, ei tästä tule sen valmiimpaa.Eivät lapseni olekaan minun jatkeita. Anopilla ei kuitenkaan ole valtaa päättää tapaako hän lapsiani ilman minua.
Niin, ei anopillasi olekaan mutta miehelläsi taas on :D taas meni pointti sulta ohi.
Joo, ihan niinkun mulla on valta päättää tapaako meidän lapset anoppia ilman mua niin mun miehellä on valta päättää tapaako meidän lapset mun vanhempi ilman häntä. Sitä mun mies ei kuitenkaan voi yksinään päättää tapaako meidän lapset anoppia ilman mua enkä mä voi yksinäni päättä tapaako meidän lapset mun vanhempia ilman mun miestä.
Alue: Aihe vapaa
Miniällä on oikeus rajata perheen ulkopuoliset pois.
Anopilla on sama oikeus, mutta hänen perheensä on hän ja miehensä. Se poikansa ei ole hän perheettään vaan miniän perhettä. Tajuatko?