Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten itkekö, ettei ole turvaverkkoja ja ilmaista luotettavaa lastenhoitajaa.
Älä viitsi. Ei kaikki mummot ole turvallisia ja luotettavia. T: Viiden mummu
Eivät ole niin , eivätkä kaikki äiditkään.
Kamalat mummot on entisiä kamalia äitejä.
Niinpä niin. Tämän päivän kamalat äidit ovat tulevaisuuden kamalia mummoja.
Onneksi minulla on vain tyttöjä.
Tämän ketjun perusteella poikien äidit jollain tavalla vaurioituvat ja kehittyvät karmeiksi anopeiksi ja mummoiksi.
Ehkä pojan kasvattamisessa miniälle kelpaavaksi kuluvat kaikki paukut niin että pää sekoaa.
Tytön kasvattaminen ei näköjään ole ihan yhtä riskaabelia.Kyynel.
Täällä on moni kertonut myös omasta äidistään.
Mutta ethän sinä ehdi edes lukea kun pitää uhriutua.
Enhän minä yhtään uhriutunut , pikemminkin olen oikein tyytyväinen ja helpottunut ettei siunaantunut poikia.
Ei tule silloin myöskään miniöitä, huh huh.
Uskotko muuten että uudet ajat --> uudet tuulet.
Ja uudet aatteet jotka kumoavat tämän hetkiset jolloin olet itsekin " kamala" mummo jos sen onnen saat nähdä.
Miten se tapahtuu, sitä ei voi millään ennustaa jolloin et voi myöskään varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella kammottava ketju.
Täynnä hyvin itseriittoisia kommentoijia.
Lapsieni mummiko se siellä? Hänkin käytti sanaa "itseriittoinen" minusta kun kerroin että meillä vauvat nukkuvat kotona, 6kk ei lähde mummilaan viikonlopuksi ja ei, mummi ei päätä lasten päiväkoteja eikä hae heitä kylään kysymättä asiaa lasten vanhemmilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten itkekö, ettei ole turvaverkkoja ja ilmaista luotettavaa lastenhoitajaa.
Älä viitsi. Ei kaikki mummot ole turvallisia ja luotettavia. T: Viiden mummu
Eivät ole niin , eivätkä kaikki äiditkään.
Kamalat mummot on entisiä kamalia äitejä.
Niinpä niin. Tämän päivän kamalat äidit ovat tulevaisuuden kamalia mummoja.
Onneksi minulla on vain tyttöjä.
Tämän ketjun perusteella poikien äidit jollain tavalla vaurioituvat ja kehittyvät karmeiksi anopeiksi ja mummoiksi.
Ehkä pojan kasvattamisessa miniälle kelpaavaksi kuluvat kaikki paukut niin että pää sekoaa.
Tytön kasvattaminen ei näköjään ole ihan yhtä riskaabelia.Kyynel.
Täällä on moni kertonut myös omasta äidistään.
Mutta ethän sinä ehdi edes lukea kun pitää uhriutua.
Enhän minä yhtään uhriutunut , pikemminkin olen oikein tyytyväinen ja helpottunut ettei siunaantunut poikia.
Ei tule silloin myöskään miniöitä, huh huh.Uskotko muuten että uudet ajat --> uudet tuulet.
Ja uudet aatteet jotka kumoavat tämän hetkiset jolloin olet itsekin " kamala" mummo jos sen onnen saat nähdä.
Miten se tapahtuu, sitä ei voi millään ennustaa jolloin et voi myöskään varautua.
Hah hah, kyllä se miniä voi ilmestyä vain tyttärienkin äidille nykyään.. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten itkekö, ettei ole turvaverkkoja ja ilmaista luotettavaa lastenhoitajaa.
Älä viitsi. Ei kaikki mummot ole turvallisia ja luotettavia. T: Viiden mummu
Eivät ole niin , eivätkä kaikki äiditkään.
Kamalat mummot on entisiä kamalia äitejä.
Niinpä niin. Tämän päivän kamalat äidit ovat tulevaisuuden kamalia mummoja.
Onneksi minulla on vain tyttöjä.
Tämän ketjun perusteella poikien äidit jollain tavalla vaurioituvat ja kehittyvät karmeiksi anopeiksi ja mummoiksi.
Ehkä pojan kasvattamisessa miniälle kelpaavaksi kuluvat kaikki paukut niin että pää sekoaa.
Tytön kasvattaminen ei näköjään ole ihan yhtä riskaabelia.Kyynel.
Täällä on moni kertonut myös omasta äidistään.
Mutta ethän sinä ehdi edes lukea kun pitää uhriutua.
Enhän minä yhtään uhriutunut , pikemminkin olen oikein tyytyväinen ja helpottunut ettei siunaantunut poikia.
Ei tule silloin myöskään miniöitä, huh huh.Uskotko muuten että uudet ajat --> uudet tuulet.
Ja uudet aatteet jotka kumoavat tämän hetkiset jolloin olet itsekin " kamala" mummo jos sen onnen saat nähdä.
Miten se tapahtuu, sitä ei voi millään ennustaa jolloin et voi myöskään varautua.
Nyyh ja sniif.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten itkekö, ettei ole turvaverkkoja ja ilmaista luotettavaa lastenhoitajaa.
Älä viitsi. Ei kaikki mummot ole turvallisia ja luotettavia. T: Viiden mummu
Eivät ole niin , eivätkä kaikki äiditkään.
Kamalat mummot on entisiä kamalia äitejä.
Niinpä niin. Tämän päivän kamalat äidit ovat tulevaisuuden kamalia mummoja.
Onneksi minulla on vain tyttöjä.
Tämän ketjun perusteella poikien äidit jollain tavalla vaurioituvat ja kehittyvät karmeiksi anopeiksi ja mummoiksi.
Ehkä pojan kasvattamisessa miniälle kelpaavaksi kuluvat kaikki paukut niin että pää sekoaa.
Tytön kasvattaminen ei näköjään ole ihan yhtä riskaabelia.Kyynel.
Täällä on moni kertonut myös omasta äidistään.
Mutta ethän sinä ehdi edes lukea kun pitää uhriutua.
Enhän minä yhtään uhriutunut , pikemminkin olen oikein tyytyväinen ja helpottunut ettei siunaantunut poikia.
Ei tule silloin myöskään miniöitä, huh huh.Uskotko muuten että uudet ajat --> uudet tuulet.
Ja uudet aatteet jotka kumoavat tämän hetkiset jolloin olet itsekin " kamala" mummo jos sen onnen saat nähdä.
Miten se tapahtuu, sitä ei voi millään ennustaa jolloin et voi myöskään varautua.Hah hah, kyllä se miniä voi ilmestyä vain tyttärienkin äidille nykyään.. ;)
Vävyt on meillä , onneksi .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten itkekö, ettei ole turvaverkkoja ja ilmaista luotettavaa lastenhoitajaa.
Älä viitsi. Ei kaikki mummot ole turvallisia ja luotettavia. T: Viiden mummu
Eivät ole niin , eivätkä kaikki äiditkään.
Kamalat mummot on entisiä kamalia äitejä.
Niinpä niin. Tämän päivän kamalat äidit ovat tulevaisuuden kamalia mummoja.
Onneksi minulla on vain tyttöjä.
Tämän ketjun perusteella poikien äidit jollain tavalla vaurioituvat ja kehittyvät karmeiksi anopeiksi ja mummoiksi.
Ehkä pojan kasvattamisessa miniälle kelpaavaksi kuluvat kaikki paukut niin että pää sekoaa.
Tytön kasvattaminen ei näköjään ole ihan yhtä riskaabelia.Kyynel.
Täällä on moni kertonut myös omasta äidistään.
Mutta ethän sinä ehdi edes lukea kun pitää uhriutua.
Enhän minä yhtään uhriutunut , pikemminkin olen oikein tyytyväinen ja helpottunut ettei siunaantunut poikia.
Ei tule silloin myöskään miniöitä, huh huh.Uskotko muuten että uudet ajat --> uudet tuulet.
Ja uudet aatteet jotka kumoavat tämän hetkiset jolloin olet itsekin " kamala" mummo jos sen onnen saat nähdä.
Miten se tapahtuu, sitä ei voi millään ennustaa jolloin et voi myöskään varautua.Nyyh ja sniif.
Älä itke nyt , kyllä sinä siitä jotenkin selviät. Tai sitten et, turha kuitenkaan etukäteen vollottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten itkekö, ettei ole turvaverkkoja ja ilmaista luotettavaa lastenhoitajaa.
Älä viitsi. Ei kaikki mummot ole turvallisia ja luotettavia. T: Viiden mummu
Eivät ole niin , eivätkä kaikki äiditkään.
Kamalat mummot on entisiä kamalia äitejä.
Niinpä niin. Tämän päivän kamalat äidit ovat tulevaisuuden kamalia mummoja.
Onneksi minulla on vain tyttöjä.
Tämän ketjun perusteella poikien äidit jollain tavalla vaurioituvat ja kehittyvät karmeiksi anopeiksi ja mummoiksi.
Ehkä pojan kasvattamisessa miniälle kelpaavaksi kuluvat kaikki paukut niin että pää sekoaa.
Tytön kasvattaminen ei näköjään ole ihan yhtä riskaabelia.Kyynel.
Täällä on moni kertonut myös omasta äidistään.
Mutta ethän sinä ehdi edes lukea kun pitää uhriutua.
Enhän minä yhtään uhriutunut , pikemminkin olen oikein tyytyväinen ja helpottunut ettei siunaantunut poikia.
Ei tule silloin myöskään miniöitä, huh huh.Uskotko muuten että uudet ajat --> uudet tuulet.
Ja uudet aatteet jotka kumoavat tämän hetkiset jolloin olet itsekin " kamala" mummo jos sen onnen saat nähdä.
Miten se tapahtuu, sitä ei voi millään ennustaa jolloin et voi myöskään varautua.
Niin. Sinä samaistut tässä kuvattuihin ihmishirviöihin. Itsehän tunnut tietävän mikä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten itkekö, ettei ole turvaverkkoja ja ilmaista luotettavaa lastenhoitajaa.
Älä viitsi. Ei kaikki mummot ole turvallisia ja luotettavia. T: Viiden mummu
Eivät ole niin , eivätkä kaikki äiditkään.
Kamalat mummot on entisiä kamalia äitejä.
Niinpä niin. Tämän päivän kamalat äidit ovat tulevaisuuden kamalia mummoja.
Onneksi minulla on vain tyttöjä.
Tämän ketjun perusteella poikien äidit jollain tavalla vaurioituvat ja kehittyvät karmeiksi anopeiksi ja mummoiksi.
Ehkä pojan kasvattamisessa miniälle kelpaavaksi kuluvat kaikki paukut niin että pää sekoaa.
Tytön kasvattaminen ei näköjään ole ihan yhtä riskaabelia.Kyynel.
Täällä on moni kertonut myös omasta äidistään.
Mutta ethän sinä ehdi edes lukea kun pitää uhriutua.
Enhän minä yhtään uhriutunut , pikemminkin olen oikein tyytyväinen ja helpottunut ettei siunaantunut poikia.
Ei tule silloin myöskään miniöitä, huh huh.Uskotko muuten että uudet ajat --> uudet tuulet.
Ja uudet aatteet jotka kumoavat tämän hetkiset jolloin olet itsekin " kamala" mummo jos sen onnen saat nähdä.
Miten se tapahtuu, sitä ei voi millään ennustaa jolloin et voi myöskään varautua.Hah hah, kyllä se miniä voi ilmestyä vain tyttärienkin äidille nykyään.. ;)
Vävyt on meillä , onneksi .
Niin. Nyt. Tyttäresi uusi puoliso voi silti olla nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaduilla liikkuisi tällainen määrä rajattomia psyko mummoja, niin miksi ne eivät olisi saman tein jo tehneet vallankumousta. Kuinka rajaton mummo pystyy vetämään narsistisen käyttäytymisen rajat omien verisukulaistensa piirin ympärille. Kyllähän rajattomuus ilmenisi laajempana epidemiana koko yhteiskunnassa.
Se ns rajattomuus on peruja sieltä mummojen omasta lapsuudesta, missä lapsi ei ollut yksilönä mitenkään arvokas, vaan perheensä osa. Eivät he välttämättä oikein osaa muuta mallia olla, vanhempaa sukupolvea oli tapana kunnioittaa vain koska olivat vanhempia, ei siksi että erityisesti ansaitsisivat sen. Ja nyt ovat hämillään, kun omat lapset murtavat tätä mallia, maailman muuttuessa jatkuvasti individualismia ihailevammaksi. Suhteessa muihin ihmisiin ei ole samanlaista valta-asetelmaa, siksi se ilmenee vain perhepiirissä.
Varmasti hyvin pitkälle näin. Se että kunnioitus pitäisi ansaita, on ajatuksena vieras. Ja siksi minusta nuorempienkin on hyvä hieman suoda armoa niille vanhemmilleen ja antaa mahdollisuus toimia oikein, jos mitään toivoa on. Olosuhteiden uhreja me olemme ihan jokainen ja aikamme traumojen peilejä.
Minua tämä vain ärsyttää. Olen jo itsekin lapsena joutunut silittelemään äitini päätä ja paapomaan ja varmitselemaan että ei vaan tule paha mieli ja hän ei itse ole pistänyt tikkua ristiin itsensä kehittämisen ja oman menneisyytensä käsittelyn vuoksi. Ei mitään hyötyä ole tuollaisesta loputtomasta ymmärtämisestä, varsinkin omat tarpeet jää siinä sivuun ja saa tehdä sen vanhemman tekemättömän työn tuplana terapiassa myöhemmin. t. eri
Mikä sinua ärsyttää? Sekö että saisit ymmärrettävän selityksen kummalliselle käytökselle? Eihän se tarkoita sitä, että pitäisi olla edes missään tekemisissä ihmisen kanssa, joka tuotta pahaa mieltä. Ymmärtäminen on käsittämistä, hyväksyminen ja salliminen ovat taas eri asioita.
Tiedän että siellä on paljon selittäviä tekijöitä. Kyllä hänellä on aikaa ollut kertoa kuten tuo aikaisempi kommentoija totesi. Mutta en ymmärrä ollenkaan. Omaan moraaliini ja arvoihin ei mahdu hänen tekonsa ja tekemättömyytensä - se miten hän käsitteli asiat - mutta silti yritin väännellä ja käännellä asioita päässäni jotta "ymmärtäisin", vaikka itse en olisi taustastani huolimatta toiminut samoin. Perimmäinen syy on jokin minun käsityskykyni ylittävä, hänen maailmakuvansa on jotenkin liian poikkeava omaani nähden tai jokin palikka on jäänyt vakavasti kehittymättä tmv. Ärsytys nousi siitä että olen tosiaan antanut lukuisia mahdollisuuksia toimia oikein ja paremmin, mutta se on sama kuin löisi päätään seinään. En siis suosittele ketään "olemaan armollinen" ellei vanhempi itse aktiivisesti osoita halua kehittymiseen ja silloinkin lapsella on viimeinen sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi yök, ahdistavaa, siis todella ahdistavaa! Nyt vaan tylysti vaan sivuutat koko hourailevan akan, otat 3 henkilön mukaan keskusteluun joka selittää vätys äijällesi mistä kiikastaa. Miten anopin mies?
Olen ehtinyt lukea ketjua vasta puoleenväliin, mutta aika monessa kommentissa on ylistetty ap:n anopin omistautumista lapsenlapselleen ja esitetty tämä ikään kuin pyyteettömänä rakkautena. Tuolla pidemmässä tännekin linkatussa ketjussa oli paljon hyviä puheenvuoroja ja pohdintaa siitä, miten tällaista vanhemmat-vauva-anoppi–taisteluasetelmaa vaalivaa isovanhempaa ei kuitenkaan motivoi oikeasti rakkaus, vaan pyrkimys jonkinlaiseen henkiseen kontrollointiin. Vauva on täysin riippuvainen ympärillään olevista aikuisista, kykenemätön liikkumaan itse ja sanomaan ei, mikä tekee hänestä täydellisen manipulaation kohteen, johon voi projisoida omat toiveensa ja odotuksensa ja joka ei koskaan sano vastaan. Kun näitä juttuja on lukenut, niin usein tällaisen rajattoman isovanhemman kiinnostus onkin lopahtanut vauvaiän mentyä ohi, lapsen tultua tarpeeksi vanhaksi ilmaisemaan oman tahtonsa. Väitänkin, että rajaton isovanhempi ollessaan näennäisesti hurmioitunut vauvasta, kumarrellessaan tämän ylle, manipuloidessaan tämän katseen suuntaa ja viedessään tätä fyysisesti pois äitinsä luota on pohjimmiltaan huumaantunut vallantunteesta, jonka tilanne hänelle suo.
Olen muuten itse tällaisen (onneksi verraten lievästi) rajattoman isovanhemman lapsenlapsi. Kyseessä oli tällainen ymmärtääkseni aika klassinen asetelma, jossa isäni oli vielä täysin kiinni äidissään, minun mummossani (asuimme samassa taloyhtiössä elämäni ensimmäiset 11 vuotta) ja minut pistettiin tarhan sijasta mummolle hoitoon. Vietin suuren osan ajasta mummolassa, ja mummo usein kyseenalaisti minulle vanhempieni kasvatuksellisia päätöksiä ja näiden kykyä tarjota minulle turvallinen koti, erityisesti oma äitini oli arvostelun kohteena. Myöhemmin isäni liittyi tähän äidinvastaiseen rintamaan, ja sain kuulla stereofonisena tätä oman äitini haukkumista minun aikanani. Tuntui siis, että minun piti perheen – johon siis tässä systeemissä kuului myös mummo – sisällä valita puoleni, ja suhteeni esimerkiksi isääni on edelleen todella huono osittain siitä syystä, että nämä varhaislapsuudessani kaivetut rintamalinjat ovat horjuttaneet uskoani ihmis- ja perhesuhteiden pysyvyyteen sekä perheen sisäiseen johdonmukaisuuteen ja lojaalisuuteen.
Perimmäinen pointtini siis on, että yksikään lapsi ei hyödy rajattoman isovanhemman harjoittamasta ns. love bombingista, koska sitä motivoi usein itsekkyys ja vallanhalu. Ennen pitkää mukaan tulee myös lapsen manipulointi sekä muut perinteiset henkisen vallankäytön ja väkivallan aiheuttamat oireet, kuten tarve kävellä munankuorilla sekä turvattomuuden tunne. Älkää siis antako näiden "mutta se vaan rakastaaaaaaa" -ruusunpunaa maalailevien puheenvuorojen johtaa itseänne harhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on rajaton äiti, jonka kanssa en voi olla tekemisissä, saati anna hänen tavata lapsiani. Oma lapsuuteni oli henkisen väkivallan rei'ittämä ja hän heitti minut ulos lapsuudenkodista heti kun olin täysi-ikäinen. Onneksi pärjäsin, ihme etten ole alkoholisti tai narkkari paikaten päihteillä rikkinäistä elämääni.
Erinäisten, niin itseeni kuin lapsiini kohdistuneiden asioiden vuoksi välit ovat olleet poikki nyt yli vuoden. Tämä oli oikeastaan äitini aloite, sillä hän lähetti marttyyriviestin jossa itse ehdotti ettei enää olla missään tekemisissä ja kertoi naapuruston lasten korvaavan hänelle minun lapseni. En vastannut mitään, sillä aloitin omalta puoleltani lopullisen välirikon ihan saman tien. Tämä vaivaa häntä kovasti, kun en vastannut. Äitini luuli, että voisi olla kuitenkin yhteydessä alle kouluikäisiin lapsiini ja lähetteli kortteja ja paketteja heille. Kortit menee suoraan roskikseen ja paketteja en nouda. Minä en tunne häntä kohtaan mitään, sillä rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välipitämättömyys. En usko, että edes tunnen surua kun tuo kuolee, olen käsitellyt äidittömyyteni hänen kuolemanaan jo vuosia sitten.
Kiitos tuosta linkistä läheisriippuvuuteen liittyen. Kuvasi häntä hyvin vahvasti, olen tähän asti luullut hänen olleen puhdas narsisti.
Tuntuu käsittämättömältä, että joku, joka sanoo naapuruston lasten korvaavan lastenlapset, jatkaa silti yhteydenpitoa. Onneksi olet osannut katkaista yhteydenpidon ajoissa. Tuonkaltaiset ihmiset ovat kuin vampyyreja, eivät koskaan saa itseltään rauhaa, ja niin kauan kuin henki pihisee, on pakko imeä läheiset ihmiset kuiviin. Surullista kaikkien kannalta.
Siinäpä se. Hankalaa tuollaisen ihmisen ajattelutapaa onkin henkisesti terveenä ymmärtää. Tuollainen tyyppi usein elää sellaisessa mentaalisessa viitekehyksessä, jossa muut ihmiset ovat olemassa vain häntä varten. Heille voi siis sanoa ja tehdä mitä tahansa, mutta mitään vastareaktiota ei saa tulla, sehän olisi häntä kohtaan kohtuutonta, nenille hyppimistä ja verinen loukkaus. -nro. 1091
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin aiheellinen ketju. Saan pulssin nousemaan ihan vaan lukemalla. Olisi paljon kirjoitettavaa mutta tässä nyt pari viimeisintä mummin tempausta kevyimmästä päästä.
Mummi, joka saattaa pitää hiljaiseloa viikkojakin, halusi yhtäkkiä viedä lapseni mukanaan markkinoille, ilmeisesti halusi päästä pätemään mummin roolissaan tuttujensa edessä. Kuulin avoimesta ikkunasta, että sieltä ne tulevat nyt takaisin rapun ovesta, kun esikoisen puhe on niin kuuluva, ja avasin kodin ulko-oven valmiiksi. Kuulin, kun mummi rappuja kavutessa selitti lapselleni "Mummi tulee vielä käymään, jos se äitis suostuu kahvit keittämään, eikä heitä mua pihalle". Ei siis tiennyt että odotin jo ovella ja kuulin kaiken, olin sitten normaali iloinen itseni enkä tuosta sanonut mitään. Enkä ole koskaan heittänyt ketään pihalle mistään...Muutenkin on selitellyt isommalle ihme juttuja kuinka äiti on surullinen, tms aivan käsittämätöntä.
Laittelin kahvia ja mummi halusi antaa nuoremmalle lapselle sillä välin jo ruokaa. Mummipa käytti lusikan oman suunsa kautta, imaisi ruuasta maistiaiset päältä, ennenkuin törkkäsi lapsen suuhun. Katsoin aivan shokissa että mitä just tapahtui. Mahassa pyörähti. Mummilla siis hampaat kamalassa kunnossa ja herpeksellä kuorrutettu naama puolet vuodesta.
Joku fiksaatio ilmeisesti tuhota muidenkin hampaat koska ei edes ehdottanut lapsille hampaanpesua silloin kun erehdyimme ottamaan mummin illaksi hoitamaan... Isompi oli ihan hädissään käynyt pesemässä itse.
Niin ja kerran kun pölähti kylään taas kukonlaulun aikaan, ja en meinannut muuten saada häntä lähtemään, niin päätin, että lähdemme lasten kanssa puistoon. Että saatellaanpa mummi samalla autolle :D Aloin pukemaan lapsia ja olin itse vielä kotiasussa. Yhtäkkiä siinä touhutessa ovi kävi ja mummi oli häippässyt mitään sanomatta pienemmän kanssa. Keräsin nopeasti kamat mitä piti ottaa ulos mukaan, suurin osa jäi, ja revin loput vaatteet vauhdilla itseni ja isommalle lapselle ja syöksyimme pihalle. Siellä mummi tuuppi rapun edessä rattaita hullu voitonriemuinen virne naamallaan ja lapsi oli ihan hätääntyneen näköisenä rattaissa. Siinä kohtaa kyllä jouduin jo avaamaan sanaista arkkuani aikalailla.
Tästä tekstistä tulee oikeasti aika vahvat "pata kattilaa soimaa"-fiilikset, yhtään psykomummoja puolustamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin aiheellinen ketju. Saan pulssin nousemaan ihan vaan lukemalla. Olisi paljon kirjoitettavaa mutta tässä nyt pari viimeisintä mummin tempausta kevyimmästä päästä.
Mummi, joka saattaa pitää hiljaiseloa viikkojakin, halusi yhtäkkiä viedä lapseni mukanaan markkinoille, ilmeisesti halusi päästä pätemään mummin roolissaan tuttujensa edessä. Kuulin avoimesta ikkunasta, että sieltä ne tulevat nyt takaisin rapun ovesta, kun esikoisen puhe on niin kuuluva, ja avasin kodin ulko-oven valmiiksi. Kuulin, kun mummi rappuja kavutessa selitti lapselleni "Mummi tulee vielä käymään, jos se äitis suostuu kahvit keittämään, eikä heitä mua pihalle". Ei siis tiennyt että odotin jo ovella ja kuulin kaiken, olin sitten normaali iloinen itseni enkä tuosta sanonut mitään. Enkä ole koskaan heittänyt ketään pihalle mistään...Muutenkin on selitellyt isommalle ihme juttuja kuinka äiti on surullinen, tms aivan käsittämätöntä.
Laittelin kahvia ja mummi halusi antaa nuoremmalle lapselle sillä välin jo ruokaa. Mummipa käytti lusikan oman suunsa kautta, imaisi ruuasta maistiaiset päältä, ennenkuin törkkäsi lapsen suuhun. Katsoin aivan shokissa että mitä just tapahtui. Mahassa pyörähti. Mummilla siis hampaat kamalassa kunnossa ja herpeksellä kuorrutettu naama puolet vuodesta.
Joku fiksaatio ilmeisesti tuhota muidenkin hampaat koska ei edes ehdottanut lapsille hampaanpesua silloin kun erehdyimme ottamaan mummin illaksi hoitamaan... Isompi oli ihan hädissään käynyt pesemässä itse.
Niin ja kerran kun pölähti kylään taas kukonlaulun aikaan, ja en meinannut muuten saada häntä lähtemään, niin päätin, että lähdemme lasten kanssa puistoon. Että saatellaanpa mummi samalla autolle :D Aloin pukemaan lapsia ja olin itse vielä kotiasussa. Yhtäkkiä siinä touhutessa ovi kävi ja mummi oli häippässyt mitään sanomatta pienemmän kanssa. Keräsin nopeasti kamat mitä piti ottaa ulos mukaan, suurin osa jäi, ja revin loput vaatteet vauhdilla itseni ja isommalle lapselle ja syöksyimme pihalle. Siellä mummi tuuppi rapun edessä rattaita hullu voitonriemuinen virne naamallaan ja lapsi oli ihan hätääntyneen näköisenä rattaissa. Siinä kohtaa kyllä jouduin jo avaamaan sanaista arkkuani aikalailla.
Tästä tekstistä tulee oikeasti aika vahvat "pata kattilaa soimaa"-fiilikset, yhtään psykomummoja puolustamatta.
Korvaa kirjoituksen "mummi" - sanat vaikkapa "naapurin Ritva" :lla. Naapurin Ritvalla on näet samanlaiset oikeudet toimia noin kuin kirjoittajan mummilla, eli ei oikeuksia lainkaan. Aivan naurettavaa perseilyä ja vouhkaamista sallitaan mummoilta, joiden pitäisi olla juuri niitä turvallisia, kokeneita, luotettavia jne. pullantuoksu-idyllin mukaan. Ja kaikkia kunnia niille isoäideille jotka ovat luotettavia ja turvallisia, meidän perhettä on yhdellä sellaisella siunattu mutta omasta suvustani tulee toisen ääripään edustaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älkää sitten itkekö, ettei ole turvaverkkoja ja ilmaista luotettavaa lastenhoitajaa.
Älä viitsi. Ei kaikki mummot ole turvallisia ja luotettavia. T: Viiden mummu
Eivät ole niin , eivätkä kaikki äiditkään.
Kamalat mummot on entisiä kamalia äitejä.
Niinpä niin. Tämän päivän kamalat äidit ovat tulevaisuuden kamalia mummoja.
Onneksi minulla on vain tyttöjä.
Tämän ketjun perusteella poikien äidit jollain tavalla vaurioituvat ja kehittyvät karmeiksi anopeiksi ja mummoiksi.
Ehkä pojan kasvattamisessa miniälle kelpaavaksi kuluvat kaikki paukut niin että pää sekoaa.
Tytön kasvattaminen ei näköjään ole ihan yhtä riskaabelia.Kyynel.
Täällä on moni kertonut myös omasta äidistään.
Mutta ethän sinä ehdi edes lukea kun pitää uhriutua.
Sivusta todettu: tämä "Kyynel" - kommentoija esiintyy tässä keskustelussa nyt kahdella puolella. Väitti jossain vaiheessa olevansa itse uhri. Ei kannata jatkaa tämän kanssa keskustelua. Selkeästi on ku*set*taja. Jossain myös totesi antavansa vertaistukea tässä ryhmässä, että vertaistukea kaipaavat olkaahan varovaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen laittaminen on vaikeaa. Tulee tosi hankala olo itselle kun torppaan mummon toimintaa. Helpompi välttää kokonaan näkemistä ja siten pahentaa tilannetta :( vauva katsoo minua mummon tiukassa syleilyssä ja kasvot punertuvat harmista, alkaa pitää pientä katkonaista nänn-ääntä, pyytää minua. Minun on otettava lapsi syliini ja mummosta huokuu kauhea ärtymys sen jälkeen eikä lopeta seuraamistani. Kun vauva sitten minun sylissä asettuu ja naureskelee vaikka peilikuvalleen niin mummo kiirehtii HETI ja monesti vain pitää käsiään vaiti ojossa. Tekee kehoittavan ynähdyksen jos en reagoi ja anna vauvaa. Usein annankin ja heti kääntyy selkä minuun päin ja "vajoaa kuplaan" vauvan kanssa tai pyrkii ainakin. Kaikkeen liittyy sellainen "vain me kaksi"-juttu. Ja tätä vauvaa saa rakastaa ja sylitellä, tavataan monia sukulaisia ja kavereita mutta ainoastaan mummo käyttäytyy noin. Nykyään ärsyynnyn siitäkin kun aina siunailee vauvalle miten kaikki ruoka mitä tarjoan on "sotkua". Ethän sinä kulta tuollaista syö, mummo se laittaisi sitä ja tätä ja tuota.
Tunnen itseni nipoksi mutta vaisto sanoo silti että tunnen oikein. Hankalaa. Nyt ei olla nähty, sanoin olevani nuhassa.ap
järkyttävää "pitää käsiään vaiti ojossa" siis todella karmivaa. Mitä miehesi sanoo?? Appiukko? Muut?
Tällainen tyhjänpäiväinen kauhistelu ei vie keskustelua suuntaan tai toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rajojen laittaminen on vaikeaa. Tulee tosi hankala olo itselle kun torppaan mummon toimintaa. Helpompi välttää kokonaan näkemistä ja siten pahentaa tilannetta :( vauva katsoo minua mummon tiukassa syleilyssä ja kasvot punertuvat harmista, alkaa pitää pientä katkonaista nänn-ääntä, pyytää minua. Minun on otettava lapsi syliini ja mummosta huokuu kauhea ärtymys sen jälkeen eikä lopeta seuraamistani. Kun vauva sitten minun sylissä asettuu ja naureskelee vaikka peilikuvalleen niin mummo kiirehtii HETI ja monesti vain pitää käsiään vaiti ojossa. Tekee kehoittavan ynähdyksen jos en reagoi ja anna vauvaa. Usein annankin ja heti kääntyy selkä minuun päin ja "vajoaa kuplaan" vauvan kanssa tai pyrkii ainakin. Kaikkeen liittyy sellainen "vain me kaksi"-juttu. Ja tätä vauvaa saa rakastaa ja sylitellä, tavataan monia sukulaisia ja kavereita mutta ainoastaan mummo käyttäytyy noin. Nykyään ärsyynnyn siitäkin kun aina siunailee vauvalle miten kaikki ruoka mitä tarjoan on "sotkua". Ethän sinä kulta tuollaista syö, mummo se laittaisi sitä ja tätä ja tuota.
Tunnen itseni nipoksi mutta vaisto sanoo silti että tunnen oikein. Hankalaa. Nyt ei olla nähty, sanoin olevani nuhassa.ap
järkyttävää "pitää käsiään vaiti ojossa" siis todella karmivaa. Mitä miehesi sanoo?? Appiukko? Muut?
Tällainen tyhjänpäiväinen kauhistelu ei vie keskustelua suuntaan tai toiseen.
Esikoisen kohdalla oli vastaavaa käytöstä meilläkin. Anoppi oli tosin varpasillaan kiinni minussa kun kärtti vauvaa syliin. Ojenteli nopeasti käsiään ja veti ne takaisin jos olikin tulkinnut tilannetta väärin eikä vauvaa päässyt sieppaamaan syliin. (lähdin imettämään tms) Kerran sanoin hälle että "älä viitsi", tämä katsoo minua riemastunut virne naamallaan, katse tyhjänä, "ai mitä, ai mitä?" Luulin silloin että toinen ei vain tajua käytöstään mutta väärässä olin. Kummasti pystyi käyttäytymään ihan toisin kun paikalla oli vähänkin silmäätekeviä sukulaisia. Ei kärttänyt eikä inttänyt eikä arvostellut, ihaili vauvaa mukavalla tavalla aina silloin.
Olisin antanut oikean käteni jos joku olisi puuttunut tuohon väijymiseen kunnolla. "Nyt jumalauta Raija lopeta tuo, näkisit itte miltä näyttää" tms.
lapsenlapsi kirjoitti:
En lopulta jaksanut lukea koko ketjua, vaikka yritin... Mutta jos ALOITTAJA on vielä paikalla, haluan sanoa muutaman sanan ei-niin-mukavan isovanhemman lapsenlapsen näkökulmasta. En ole itse äiti tai isoäiti, vaan (aikuinen) lapsenlapsi. Oma isoäitini mitätöi, vähätteli, haukkui ja astui vanhempieni, lähinnä äitini, varpaille niin kauan kuin pystyn muistamaan. Kun olin pieni, esitti kyllä kovasti rakastavaa, mutta se rakkaus oli sitä, että tyrkytti aina limsaa ja karkkia, joita vanhempani sallivat vain viikonloppuisin ymv. Tiesi kyllä paremmin kuin hyvin, mitkä säännöt meillä kotona oli, vanhempani muistuttivat niistä usein. Tämä on vain yksi esimerkki hänen käytöksestään, paljon muutakin oli. Kun kasvoin ja aloin ymmärtää asioita, huomasin nopeasti, miten ilkeä ihminen isoäiti on, vaikka muuta esittää. Murrosiässä hänen luonaan käyminen oli jo silkkaa pakkopullaa. Hän uteli asioita, jotka eivät hänelle kuuluneet, kehui serkkuja antaen ymmärtää, että he ovat paljon parempia lapsenlapsia kuin minä, ruikutti omista ongelmistaan ja jos minä yritin kertoa jotain omia asioitani, huomasin selvästi, ettei häntä kiinnostanut tippaakaan, teki tahallaan kiusaa ja loukkasi perhettämme. Harvensin käyntejä pikkuhiljaa, kunnes lopulta kävi asioita, joiden takia laitoin välit lopullisesti poikki (yksityiskohdat eivät ole relevantteja tässä, mutta mistään yhdestä yksittäisestä jutusta ei välirikko johtunut).
Haluan kertoa tämän siksi, että aloittaja saisi voimaa pitää oman päänsä. Jos mummon toiminta ahdistaa ja jos tuntuu, että hän yrittää tunkea paikallesi, vähätellä sinua tai jopa inhoaa sinua, asia on luultavasti täsmälleen niin. Ei ole kyse siitä, että hän rakastaa niin valtavasti lapsenlastaan, vaan kyse on siitä, että hän yrittää tyydyttää jotain omia tarpeitaan ja kontrolloida perheesi elämää. Jos anoppisi on yhtään samaa maata kuin oma isoäitini, hän ei oikeasti piittaa vauvasta vähääkään. Vauva on hänelle vain väline, jonka kautta hän haluaa osoittaa sinulle paikkasi ja ripustautua poikaansa. Onko miehesi hänen ainut poikansa? En tiedä, miksi jotkut äidit ja pojat kehittävät tällaisen todella omituisen suhteen, jossa siinä vaiheessa, kun poika perustaa oman perheen, vaikuttaa siltä kuin hänen äitinsä haluaisi päästä miniänsä paikalle. Miniän asemaa yritetään kaikin keinoin horjuttaa, kyseenalaistetaan hänen äitiytensä ynnä muuta järjetöntä. Ja sitten ihmetellään, kun "hirviöminiä" laittaa välit jäihin eikä anna tavata lapsenlapsia....
Aloittaja, tilanteesi on todella hankala, kun asuttekin noin lähellä mummoa, mutta jollei mikään muu auta, laita välit kokonaan poikki. Jos järkipuhe ei nytkään mummoon tehoa, hänen käytöksensä tulee tuosta vain pahenemaan. Voit vaikka kysyä häneltä, haluaako hän olla lapsenlapsensa kanssa tekemisissä vielä sittenkin, kun tämä on teini ja aikuinen. Jo hyvin pieni lapsi nimittäin erottaa kyllä aidon välittämisen, eikä anoppisi toiminta minusta vaikuta aidolta välittämiseltä. Tämä saattaa tuntua vaikealta uskoa ja hyväksyä, jos hän on ennen lapsen syntymää ollut aivan erilainen ja olette olleet ystäviä, mutta jotkut ihmiset ovat todella taitavia esittämään kokonaan muuta kuin mitä todella ovat ja manipuloimaan muita.
Itse olen törmännyt päinvastoin äiti-tytär-pareihin useammin, noin sivumennen sanoen. Vaivan asiat, kodin asiat, kasvatus ym. keskustellaan "naisten kesken", eikä isällä ole siihen juuri sananvaltaa. Oma anoppini yritti tällaista, ehkä tosin tahattomasti, esikoiseni kohdalla, ja vaimo, joka on ollut aina enemmän tai vähemmän ns. äidin tyttö, ei oikein tajunnut minun asemaani, ennen kuin keskustelin hänen kanssaan hyvin vakavasti siitä, ketkä sen lapsen vanhempia ovat ja päätöksiä tekevät. Tämän suuntaista oli ollut jo vähän ennenkin, kun anoppi niin mielellään olisi ollut päsmäröimässä uuden kotimme remonttiasioissa. Pistin anopin ruotuun molemmissa seikoissa melko yksioikoisesti ja jopa tylysti. Meidän koti- meidän maku, meidän lapsi- meidän tavat. Ei ole pitkään aikaan yrittänyt mitään, ainakaan minulla ja tulemme oikeasti toimeen aika hyvin. Ehkä hänellä oli päässään jonkinlainen kuvitelma matriarkkuudesta, en tiedä. Ei ole kuitenkaan mitään verrattuna tämän ketjun mummivouhkiin, vaan ihan perusfiksu työikäinen nainen. Hänelle tuli vain jonkinlainen kriisi tuosta, kun tyttären elämä muuttui, oma asema muuttui äidistä mummoksi, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Tosin jokin aika sitten vaimo hieman valitteli, kun äitinsä kuulemma tuntuu syyllistävän häntä nykyään jostain ihan ihme jutuista, mutta tekee tätä vain heidän ollessaan kahdestaan. Jotenkin outoa.
Oma äitini hurahti mummoiluun aivan täysin esikoisen syntyessä, mutta sillä hyvällä tavalla. Kuunteli ja kuuntelee sekä noudattaa linjaamme kasvatuksessa sekä menee aina lapsen ehdoilla. Ei ole kertaakaan koittanut määrätä lapsen asioista. Tosin tietysti varmaan tiesi äitinäni, ettei kannata edes yrittää.
Enkä muuten ole mikään despootti itse, vaan liittomme on tasapuolinen ja tasa-arvoinen.
lapsenlapsi kirjoitti:
lapsenlapsi jatkaa...
Jos vaistosi käskee juosta, juokse. Älä mieti, mitä ihmiset sinusta ajattelevat, ajattele vain omaa ja lapsesi parasta. Jos miehesi asettuu äitinsä puolelle, eikä sinun, kannattaa harkita hyvin tarkkaan, tarvitsetko sellaista miestä mihinkään. Liian läheltä seuranneena voin sanoa, että parisuhde, johon kuuluu vaimo, mies ja miehen äiti, ei tule pitkässä juoksussa toimimaan. Siitä kärsivät lopulta ihan kaikki, myös lapsenne, jotka ovat kaikkeen vääntöön täysin syyttömiä. Laita mies seinää vasten ja tee selväksi, että hänen on valittava, seisooko sinun vai äitinsä rinnalla, koska tuossa tilanteessa hän ei voi yrittää pitää molempien puolta.
Voimia sinulle, ei ole helppoa pitää oman perheen puolta myrkyllistä tunkeutujaa vastaan, mutta se on parempi tehdä ennenkuin on liian myöhäistä. Saatte miehesi kanssa tästä kunnon riidan aikaiseksi, aivan varmasti, mutta ajattele se niin, että jos annat anoppisi jatkaa touhuaan, tulette riitelemään liittonne loppuun asti hänen takiaan -sitä sinä et taatusti halua. Näytä vaikka tämä viesti miehellesi -ja vaikka anopillekin. Jos hän on vain totaalisen höpsähtänyt vauvasta, tämä saattaa selvittää hänen päänsä ja laittaa miettimään.
Entäs kun se lapsi tarvii?
Todella kammottava ketju.
Täynnä hyvin itseriittoisia kommentoijia.