Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Pelkästään tänä syksynä on uutisoitu kahdesta lähestymiskiellon saaneesta mummosta.
Ko. ikäluokka on ihan pöpiä, eivät itse hoitaneet lapsiaan ja sekoavat nyt lapsenlapsista ymmärtämättä, että jos olit surkea äiti, et voi olla hyvä mummokaan.
Hämmentävää edes kuvitella, että mummoksi tuleminen muuttaisi jo valmiiksi hörhöä ihmistä, päin vastoin!
Onneksi Suomen laissa ei ole mitään isovanhempien oikeuksista lapsen lapseen, niin heihin voi katkaista välit, jos eivät opi olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on mainittu että lapsen suhde isään vahvistuu jos isä hoitaa lasta mummon vierailujen ajan. Mitä ihmettä! Kai se isä hoitaa oma lastaan muutenkin, eihän siihen mummon läsnäoloa tarvita.
Terveisin, eräs mummo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Tätä minäkin ihmettelin. Ainakin minua vain otti päähän ja alkoi ahdistamaan kun mummo ennalta sopimatta tuli ovelle vaatimaan, että minun pitää poistua kotoani, kosks hän tuli hoitamaan vauvaa.
Ja joku vielä on sitä mieltä, että tilannehan win-win kun äitiyslomalla olevan ihmisen pitää olla koko ajan valmiudessa poistua kotoa. Eimuuta kuin lypykone laukkuun ja menoksi?Miten niin valmiudessa? Kyllä varmaan puolessa vuodessa jo suunnilleen tietää koska miehen on hyvä tavata äitiään vauvan kanssa. Eri asia jos mies ei halua lapsensa tapaavan äitiään, silloinhan koko mummon voisi unohtaa, mutta koska lapsen toinen huoltaja haluaa lapsen tapaavan äitiään niin hoitakoon hän tapaamiset. Samalla äiti joutuu tietenkin viettämään vapaa aikaa mutta saahan hän halutessaan olla nauttimasta siitä, jos se on se kynnyskysymys.
Mä mietin tuota sen lapsen kannalta.
Mitä hän saa näistä mummon vierailuista?
Voi muistella aikuisena, että kotona kävi aina joku vanha täti istua möllöttämässä ja hymyilemässä? Häntä piti kutsua mummoksi ja joka viikonloppu kului kolme tuntia mummon kanssa möllöttämiseen?
Jiihaa.Käyhän se toki noinkin, mutta kyllähän tuo mummon tarve nähdä muttei hoivata palvelee vain häntä itseään, ei vauvaa eikä muitakaan.
Totta tuokin, mutta jos mies haluaa lastaan sukulaisille näyttää niin ei sitä oikeen voi kieltääkkään.
Kyllä mäkin olisin anoppini heivannut elämästäni ajat sitten mutta en oikeen voi kun mies haluaa äitinsä kanssa olla väleissä. Hoitamisen oon kieltänyt kun lapset ei olisi turvassa mummon kanssa mutta en voi miestä kieltää näyttämästä lapsia mummolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Tätä minäkin ihmettelin. Ainakin minua vain otti päähän ja alkoi ahdistamaan kun mummo ennalta sopimatta tuli ovelle vaatimaan, että minun pitää poistua kotoani, kosks hän tuli hoitamaan vauvaa.
Ja joku vielä on sitä mieltä, että tilannehan win-win kun äitiyslomalla olevan ihmisen pitää olla koko ajan valmiudessa poistua kotoa. Eimuuta kuin lypykone laukkuun ja menoksi?Miten niin valmiudessa? Kyllä varmaan puolessa vuodessa jo suunnilleen tietää koska miehen on hyvä tavata äitiään vauvan kanssa. Eri asia jos mies ei halua lapsensa tapaavan äitiään, silloinhan koko mummon voisi unohtaa, mutta koska lapsen toinen huoltaja haluaa lapsen tapaavan äitiään niin hoitakoon hän tapaamiset. Samalla äiti joutuu tietenkin viettämään vapaa aikaa mutta saahan hän halutessaan olla nauttimasta siitä, jos se on se kynnyskysymys.
Täh? Jos mies on päivät töissä ja mummo tulee aina silloin käymään? Vaikka mies ilmoittaa äidilleen, että älä mene meille kun yö oli niin katkonainen, että nyt päivällä nukutaan ja mummo tulee silti kylään. Kun en olle vielä rakentanut kiinanmuuria muistuttavaa aitaa pihan ympärille...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Tätä minäkin ihmettelin. Ainakin minua vain otti päähän ja alkoi ahdistamaan kun mummo ennalta sopimatta tuli ovelle vaatimaan, että minun pitää poistua kotoani, kosks hän tuli hoitamaan vauvaa.
Ja joku vielä on sitä mieltä, että tilannehan win-win kun äitiyslomalla olevan ihmisen pitää olla koko ajan valmiudessa poistua kotoa. Eimuuta kuin lypykone laukkuun ja menoksi?Miten niin valmiudessa? Kyllä varmaan puolessa vuodessa jo suunnilleen tietää koska miehen on hyvä tavata äitiään vauvan kanssa. Eri asia jos mies ei halua lapsensa tapaavan äitiään, silloinhan koko mummon voisi unohtaa, mutta koska lapsen toinen huoltaja haluaa lapsen tapaavan äitiään niin hoitakoon hän tapaamiset. Samalla äiti joutuu tietenkin viettämään vapaa aikaa mutta saahan hän halutessaan olla nauttimasta siitä, jos se on se kynnyskysymys.
Täh? Jos mies on päivät töissä ja mummo tulee aina silloin käymään? Vaikka mies ilmoittaa äidilleen, että älä mene meille kun yö oli niin katkonainen, että nyt päivällä nukutaan ja mummo tulee silti kylään. Kun en olle vielä rakentanut kiinanmuuria muistuttavaa aitaa pihan ympärille...
Ahaa, se ei käynyt ilmi tuossa ensimmäisessä tilannekuvauksessa. Itse otin kantaa vain tuohon ekaan tilannekuvaan jossa mies haluaa vauvaa näyttää mummolle ja siitä aiheutuu ja on aiheutunut suuria riitoja perheeseen, jo puolen vuoden ajan.
Siltä mumolta joka teille väkisin tulee varmaan kannattaa pyytää avain pois tai jos mies sen kieltää niin joku lisähakanen ulko-oveen, ettei se pääse väkisin sisälle. 🤔
Muutenkin ihmettelen miksi siihen mummoon pitää äidin pitää yhteyttä ja kirjoittaa perheen tilanteesta selostuksia jos kyseessä on miehen äiti. Korkeintaan itse vastaisin viesteihin (ja olen vastannutkin), että sovi asioista poikasi kanssa hän on kotona aina neljän jälkeen. Mitään selityksiä tai perusteluita ei tarvii antaa perheen ulkopuolisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Tätä minäkin ihmettelin. Ainakin minua vain otti päähän ja alkoi ahdistamaan kun mummo ennalta sopimatta tuli ovelle vaatimaan, että minun pitää poistua kotoani, kosks hän tuli hoitamaan vauvaa.
Ja joku vielä on sitä mieltä, että tilannehan win-win kun äitiyslomalla olevan ihmisen pitää olla koko ajan valmiudessa poistua kotoa. Eimuuta kuin lypykone laukkuun ja menoksi?Miten niin valmiudessa? Kyllä varmaan puolessa vuodessa jo suunnilleen tietää koska miehen on hyvä tavata äitiään vauvan kanssa. Eri asia jos mies ei halua lapsensa tapaavan äitiään, silloinhan koko mummon voisi unohtaa, mutta koska lapsen toinen huoltaja haluaa lapsen tapaavan äitiään niin hoitakoon hän tapaamiset. Samalla äiti joutuu tietenkin viettämään vapaa aikaa mutta saahan hän halutessaan olla nauttimasta siitä, jos se on se kynnyskysymys.
Täh? Jos mies on päivät töissä ja mummo tulee aina silloin käymään? Vaikka mies ilmoittaa äidilleen, että älä mene meille kun yö oli niin katkonainen, että nyt päivällä nukutaan ja mummo tulee silti kylään. Kun en olle vielä rakentanut kiinanmuuria muistuttavaa aitaa pihan ympärille...
Ahaa, se ei käynyt ilmi tuossa ensimmäisessä tilannekuvauksessa. Itse otin kantaa vain tuohon ekaan tilannekuvaan jossa mies haluaa vauvaa näyttää mummolle ja siitä aiheutuu ja on aiheutunut suuria riitoja perheeseen, jo puolen vuoden ajan.
Siltä mumolta joka teille väkisin tulee varmaan kannattaa pyytää avain pois tai jos mies sen kieltää niin joku lisähakanen ulko-oveen, ettei se pääse väkisin sisälle. 🤔
Muutenkin ihmettelen miksi siihen mummoon pitää äidin pitää yhteyttä ja kirjoittaa perheen tilanteesta selostuksia jos kyseessä on miehen äiti. Korkeintaan itse vastaisin viesteihin (ja olen vastannutkin), että sovi asioista poikasi kanssa hän on kotona aina neljän jälkeen. Mitään selityksiä tai perusteluita ei tarvii antaa perheen ulkopuolisille.
Ei se ovi ole lukitsematta tai anopilla avainta. Kyllä ne osaa siellä ikkunoiden ja ovien takanakin mellastaa ja tunkea pihalle jos itse on pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Tätä minäkin ihmettelin. Ainakin minua vain otti päähän ja alkoi ahdistamaan kun mummo ennalta sopimatta tuli ovelle vaatimaan, että minun pitää poistua kotoani, kosks hän tuli hoitamaan vauvaa.
Ja joku vielä on sitä mieltä, että tilannehan win-win kun äitiyslomalla olevan ihmisen pitää olla koko ajan valmiudessa poistua kotoa. Eimuuta kuin lypykone laukkuun ja menoksi?Miten niin valmiudessa? Kyllä varmaan puolessa vuodessa jo suunnilleen tietää koska miehen on hyvä tavata äitiään vauvan kanssa. Eri asia jos mies ei halua lapsensa tapaavan äitiään, silloinhan koko mummon voisi unohtaa, mutta koska lapsen toinen huoltaja haluaa lapsen tapaavan äitiään niin hoitakoon hän tapaamiset. Samalla äiti joutuu tietenkin viettämään vapaa aikaa mutta saahan hän halutessaan olla nauttimasta siitä, jos se on se kynnyskysymys.
Täh? Jos mies on päivät töissä ja mummo tulee aina silloin käymään? Vaikka mies ilmoittaa äidilleen, että älä mene meille kun yö oli niin katkonainen, että nyt päivällä nukutaan ja mummo tulee silti kylään. Kun en olle vielä rakentanut kiinanmuuria muistuttavaa aitaa pihan ympärille...
Ahaa, se ei käynyt ilmi tuossa ensimmäisessä tilannekuvauksessa. Itse otin kantaa vain tuohon ekaan tilannekuvaan jossa mies haluaa vauvaa näyttää mummolle ja siitä aiheutuu ja on aiheutunut suuria riitoja perheeseen, jo puolen vuoden ajan.
Siltä mumolta joka teille väkisin tulee varmaan kannattaa pyytää avain pois tai jos mies sen kieltää niin joku lisähakanen ulko-oveen, ettei se pääse väkisin sisälle. 🤔
Muutenkin ihmettelen miksi siihen mummoon pitää äidin pitää yhteyttä ja kirjoittaa perheen tilanteesta selostuksia jos kyseessä on miehen äiti. Korkeintaan itse vastaisin viesteihin (ja olen vastannutkin), että sovi asioista poikasi kanssa hän on kotona aina neljän jälkeen. Mitään selityksiä tai perusteluita ei tarvii antaa perheen ulkopuolisille.Ei se ovi ole lukitsematta tai anopilla avainta. Kyllä ne osaa siellä ikkunoiden ja ovien takanakin mellastaa ja tunkea pihalle jos itse on pihalla.
Mulla on semmoinen huono tapa, että avaan oven jos joku soittaa ovikelloa. Nykyisin opettelen tavasta irti, koska mummo vain tunki sisään, vaikka sanoin että ei ole sovittu kyläilystä ja tänään ei käy. Joten oikeasti pitää opetella pitämään verhot kiinni ja ottaa ovikellosta patteri pois, ei kai tässä muukaan auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on jännä miten miesten äidit eivät useinkaan ymmärrä, että jos suhde miniään ei ole läheinen, ei se lapsen lapsi sitä muuta.
Jos ennen vauvaa on kyläilty kerran parin kk välein, ei voi mitenkään odottaa, että kyläily muuttuu viikottaiseksi.
Omalle anopilleni oli mahdottomuus jotenkin käsittää, että en halunnut häntä meille vain lapsen lapsen takia viikossa monta kertaa.
Vaikka ymmärsin mummon tarvetta nähdä ensimmäistä lapsen lasta, koin vierailut ahdistavina, sillä mulla ja anopilla ei ole mitään yhteistä.
Hän ei ole läheinen lastensakaan kanssa, on hoidattanut aikoinaan lapsensa vierailla ja kylillä, mummolassa ja käyttänyt mm. runsaasti alkoholia lastensa koko lapsuuden.
Nyt yhtäkkiä tuohon tunne-elämältään rajoittuneiseen mummoon pitäisi luoda yhteys, mutta kun hän ei pysty siihen.
Anoppi on vauvan kanssa ihan avuton, ei reagoi vauvan tarpeisiin yhtään tai sitten ylireagoi, kun tarvetta ei ole.
Ei uskalla hoitaa vauvaa, ostelee vaan ihan väärän ikäkauden leluja (pikkuautoja 5kk ikäiselle jne.) ja loukkaantuu, kun eivät ole käytössä.
Alussa oli vääntöä miehenkin kanssa tuosta anopin vierailusta, mutta onneksi nyt ymmärsi, että mies voi käydä lapsen kanssa äidillään sitten kun vauva pärjää takapenkillä itsekseen puolen tunnin automatkan.
Minä en kuitenkaan jaksa vieraita niin usein, etenkään kun anopin kanssa ei voi oikein puhua mistään säätä syvällisemmästä.
Kerran yritin, meni ihan kipsiin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on mainittu että lapsen suhde isään vahvistuu jos isä hoitaa lasta mummon vierailujen ajan. Mitä ihmettä! Kai se isä hoitaa oma lastaan muutenkin, eihän siihen mummon läsnäoloa tarvita.
Terveisin, eräs mummo.
Meillä tuo ei ainakaan toimisi, koska mummo ottaisi ohjat käsiinsä ja aikuinen poika tottelisi kiltisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on neuvottu aika ajoin puhumaan suoraan anopille, jos käytös ahdistaa. Kirjoitin aiemmin tänne miten anoppi syyllistää miestäni viestein/puheluin ettei näe lasta tarpeeksi. Anoppi siis hyvin kädetön apuri, ei halua hoitaa vauvaa yhtään vaan pitäisi vaan nähdä.
Kyläily on raskasta kun vauva painaa jo 9kg muttei vielä liiku, anopin luona ei ole yhtään tilaa olla lattiallakaan ja täytyy sylitellä vauvaa koko ajan, että anoppi voi tuijottaa vauvaa ja kuvailla.
On myös änkenyt meille kutsumatta olkkariin istumaan, en voi ymmärtää koko ihmistä, jos on niin ihanaa olla mummo, miksei OLE mummo ja hoivaava isoäiti, vaan kiusallinen tuijottaja?
Vaunulenkillekään en uskalla mummoa päästää, menee ihan tiloihin, jos vauva itkee.
Vauvan pitäisi vaan hymyillä ja olla hiljaa.
Viimeksi piteli kamerakännykkää vauvan naaman edessä minuuttikaupalla ja vaati hymyä.
No mä vihdoin otin anopille viesteillä puheeksi, että mua loukkaa ettei anoppi ole kiinnostunut meidän vanhempien voinnista/jaksamisesta, vaan tulee isoäitiyteensä omista lähtökohdistaan.
Kerroin miten haluaisin mummon lapsen elämään, mutta tällä hetkellä se on mummo, jonka täytyisi tukea vanhempia eikä meidän hänen mummouttaan.
Ja että parisuhteemme on kärsinyt mummon syyttävistä viesteistä, joista on riidelty (mies ei ymmärtänyt alussa kantaani).
Anoppi ei vastannut mitään ja aloitti mykkäkoulun, suuttui myös pojalleen.
Mies soitti lopulta 2kk jälkeen anopille, joka oli yhä verisen loukkaantunut marttyyri.
Kuulemma ei hänen seuransa kiinnosta ja viestin rumasti, ei aio enää vierailla.
Mies kuitenkin näki viestini ja tiesi, etten ollut ilkeä vaan rehellisesti kerroin miten mummon käytös ahdistaa.
Joten kyllä, anoppi oli kuin olikin henkisen väkivallan käyttäjä ja tunteeni siitä, että ei hän lapsesta välitä vaan itsestään, oli totta!
Täyspäinen olisi havahtunut käytökseensä, etenkin kun kehuin häntä viesteissä (vaikkei olisi näköjään pitänyt) ja kerroin mummon saavan kyllä nähdä lasta, kun itse jaksetaan vierailla!
No, ne välit meni siihen
Mulla on oman mummoni jälkeen nollatoleranssi manipulointiin ja kiristykseen, niillä ei rakkautta saa.
Lopeta jo, helkkari sentään!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopeta jo, helkkari sentään!!
Anoppiko se löysi tänne?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on neuvottu aika ajoin puhumaan suoraan anopille, jos käytös ahdistaa. Kirjoitin aiemmin tänne miten anoppi syyllistää miestäni viestein/puheluin ettei näe lasta tarpeeksi. Anoppi siis hyvin kädetön apuri, ei halua hoitaa vauvaa yhtään vaan pitäisi vaan nähdä.
Kyläily on raskasta kun vauva painaa jo 9kg muttei vielä liiku, anopin luona ei ole yhtään tilaa olla lattiallakaan ja täytyy sylitellä vauvaa koko ajan, että anoppi voi tuijottaa vauvaa ja kuvailla.
On myös änkenyt meille kutsumatta olkkariin istumaan, en voi ymmärtää koko ihmistä, jos on niin ihanaa olla mummo, miksei OLE mummo ja hoivaava isoäiti, vaan kiusallinen tuijottaja?
Vaunulenkillekään en uskalla mummoa päästää, menee ihan tiloihin, jos vauva itkee.
Vauvan pitäisi vaan hymyillä ja olla hiljaa.
Viimeksi piteli kamerakännykkää vauvan naaman edessä minuuttikaupalla ja vaati hymyä.
No mä vihdoin otin anopille viesteillä puheeksi, että mua loukkaa ettei anoppi ole kiinnostunut meidän vanhempien voinnista/jaksamisesta, vaan tulee isoäitiyteensä omista lähtökohdistaan.
Kerroin miten haluaisin mummon lapsen elämään, mutta tällä hetkellä se on mummo, jonka täytyisi tukea vanhempia eikä meidän hänen mummouttaan.
Ja että parisuhteemme on kärsinyt mummon syyttävistä viesteistä, joista on riidelty (mies ei ymmärtänyt alussa kantaani).
Anoppi ei vastannut mitään ja aloitti mykkäkoulun, suuttui myös pojalleen.
Mies soitti lopulta 2kk jälkeen anopille, joka oli yhä verisen loukkaantunut marttyyri.
Kuulemma ei hänen seuransa kiinnosta ja viestin rumasti, ei aio enää vierailla.
Mies kuitenkin näki viestini ja tiesi, etten ollut ilkeä vaan rehellisesti kerroin miten mummon käytös ahdistaa.
Joten kyllä, anoppi oli kuin olikin henkisen väkivallan käyttäjä ja tunteeni siitä, että ei hän lapsesta välitä vaan itsestään, oli totta!
Täyspäinen olisi havahtunut käytökseensä, etenkin kun kehuin häntä viesteissä (vaikkei olisi näköjään pitänyt) ja kerroin mummon saavan kyllä nähdä lasta, kun itse jaksetaan vierailla!
No, ne välit meni siihen
Mulla on oman mummoni jälkeen nollatoleranssi manipulointiin ja kiristykseen, niillä ei rakkautta saa.
Hirveä vuodatus, mutta jäi epäselväksi, miksi miehesi ei pidä vauvaa sylissä, jos vauvan sylissäpitäminen anopin luona on sinulle liian rankkaa? Ja eikö mies voi kantaa enemmän vastuuta äitinsä näkemisestä, jos sinulla menee sukset ristiin anopin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on neuvottu aika ajoin puhumaan suoraan anopille, jos käytös ahdistaa. Kirjoitin aiemmin tänne miten anoppi syyllistää miestäni viestein/puheluin ettei näe lasta tarpeeksi. Anoppi siis hyvin kädetön apuri, ei halua hoitaa vauvaa yhtään vaan pitäisi vaan nähdä.
Kyläily on raskasta kun vauva painaa jo 9kg muttei vielä liiku, anopin luona ei ole yhtään tilaa olla lattiallakaan ja täytyy sylitellä vauvaa koko ajan, että anoppi voi tuijottaa vauvaa ja kuvailla.
On myös änkenyt meille kutsumatta olkkariin istumaan, en voi ymmärtää koko ihmistä, jos on niin ihanaa olla mummo, miksei OLE mummo ja hoivaava isoäiti, vaan kiusallinen tuijottaja?
Vaunulenkillekään en uskalla mummoa päästää, menee ihan tiloihin, jos vauva itkee.
Vauvan pitäisi vaan hymyillä ja olla hiljaa.
Viimeksi piteli kamerakännykkää vauvan naaman edessä minuuttikaupalla ja vaati hymyä.
No mä vihdoin otin anopille viesteillä puheeksi, että mua loukkaa ettei anoppi ole kiinnostunut meidän vanhempien voinnista/jaksamisesta, vaan tulee isoäitiyteensä omista lähtökohdistaan.
Kerroin miten haluaisin mummon lapsen elämään, mutta tällä hetkellä se on mummo, jonka täytyisi tukea vanhempia eikä meidän hänen mummouttaan.
Ja että parisuhteemme on kärsinyt mummon syyttävistä viesteistä, joista on riidelty (mies ei ymmärtänyt alussa kantaani).
Anoppi ei vastannut mitään ja aloitti mykkäkoulun, suuttui myös pojalleen.
Mies soitti lopulta 2kk jälkeen anopille, joka oli yhä verisen loukkaantunut marttyyri.
Kuulemma ei hänen seuransa kiinnosta ja viestin rumasti, ei aio enää vierailla.
Mies kuitenkin näki viestini ja tiesi, etten ollut ilkeä vaan rehellisesti kerroin miten mummon käytös ahdistaa.
Joten kyllä, anoppi oli kuin olikin henkisen väkivallan käyttäjä ja tunteeni siitä, että ei hän lapsesta välitä vaan itsestään, oli totta!
Täyspäinen olisi havahtunut käytökseensä, etenkin kun kehuin häntä viesteissä (vaikkei olisi näköjään pitänyt) ja kerroin mummon saavan kyllä nähdä lasta, kun itse jaksetaan vierailla!
No, ne välit meni siihen
Mulla on oman mummoni jälkeen nollatoleranssi manipulointiin ja kiristykseen, niillä ei rakkautta saa.Hirveä vuodatus, mutta jäi epäselväksi, miksi miehesi ei pidä vauvaa sylissä, jos vauvan sylissäpitäminen anopin luona on sinulle liian rankkaa? Ja eikö mies voi kantaa enemmän vastuuta äitinsä näkemisestä, jos sinulla menee sukset ristiin anopin kanssa?
Miksi vauva ylipäätään täytyy raahata yhtään mihinkään töllötettäväksi? Mieluummin sitä kuule kotonaan vauvan kanssa touhuaa kuin istuu kyläpaikassa. Ja mies ei halua mennä yksin, aluksi sitä silloin ehdotti, mutta nyt ei edes halua.
Mies on yhtä lailla loukkaantunut äidilleen, kun osoittautui noin itsekkääksi.
Eikä tosiaankaan enää halua edes mennä sinne kylään.
Ja vihdoin näkee myös äitinsä todellisen luonteen, herttainen sukankutoja onkin läheisriippuvainen manipuloija.
Molemmat luultiin, että mummoksi tullut anoppi kykenisi elämään vauvavuotta mukana, mutta toisaalta, jos hän ei kyennyt rakentamaan kiintymyssuhdetta omiinkaan lapsiin, ei voi odottaa samaa nytkään.
Kuka tahansa normaalin hoivavietin omaava ihminen ymmärtää vauvavuoden olevan fyysisesti raskas ja että vauvaa täytyy hoivata, EI mummoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on neuvottu aika ajoin puhumaan suoraan anopille, jos käytös ahdistaa. Kirjoitin aiemmin tänne miten anoppi syyllistää miestäni viestein/puheluin ettei näe lasta tarpeeksi. Anoppi siis hyvin kädetön apuri, ei halua hoitaa vauvaa yhtään vaan pitäisi vaan nähdä.
Kyläily on raskasta kun vauva painaa jo 9kg muttei vielä liiku, anopin luona ei ole yhtään tilaa olla lattiallakaan ja täytyy sylitellä vauvaa koko ajan, että anoppi voi tuijottaa vauvaa ja kuvailla.
On myös änkenyt meille kutsumatta olkkariin istumaan, en voi ymmärtää koko ihmistä, jos on niin ihanaa olla mummo, miksei OLE mummo ja hoivaava isoäiti, vaan kiusallinen tuijottaja?
Vaunulenkillekään en uskalla mummoa päästää, menee ihan tiloihin, jos vauva itkee.
Vauvan pitäisi vaan hymyillä ja olla hiljaa.
Viimeksi piteli kamerakännykkää vauvan naaman edessä minuuttikaupalla ja vaati hymyä.
No mä vihdoin otin anopille viesteillä puheeksi, että mua loukkaa ettei anoppi ole kiinnostunut meidän vanhempien voinnista/jaksamisesta, vaan tulee isoäitiyteensä omista lähtökohdistaan.
Kerroin miten haluaisin mummon lapsen elämään, mutta tällä hetkellä se on mummo, jonka täytyisi tukea vanhempia eikä meidän hänen mummouttaan.
Ja että parisuhteemme on kärsinyt mummon syyttävistä viesteistä, joista on riidelty (mies ei ymmärtänyt alussa kantaani).
Anoppi ei vastannut mitään ja aloitti mykkäkoulun, suuttui myös pojalleen.
Mies soitti lopulta 2kk jälkeen anopille, joka oli yhä verisen loukkaantunut marttyyri.
Kuulemma ei hänen seuransa kiinnosta ja viestin rumasti, ei aio enää vierailla.
Mies kuitenkin näki viestini ja tiesi, etten ollut ilkeä vaan rehellisesti kerroin miten mummon käytös ahdistaa.
Joten kyllä, anoppi oli kuin olikin henkisen väkivallan käyttäjä ja tunteeni siitä, että ei hän lapsesta välitä vaan itsestään, oli totta!
Täyspäinen olisi havahtunut käytökseensä, etenkin kun kehuin häntä viesteissä (vaikkei olisi näköjään pitänyt) ja kerroin mummon saavan kyllä nähdä lasta, kun itse jaksetaan vierailla!
No, ne välit meni siihen
Mulla on oman mummoni jälkeen nollatoleranssi manipulointiin ja kiristykseen, niillä ei rakkautta saa.Hirveä vuodatus, mutta jäi epäselväksi, miksi miehesi ei pidä vauvaa sylissä, jos vauvan sylissäpitäminen anopin luona on sinulle liian rankkaa? Ja eikö mies voi kantaa enemmän vastuuta äitinsä näkemisestä, jos sinulla menee sukset ristiin anopin kanssa?
Miksi vauva ylipäätään täytyy raahata yhtään mihinkään töllötettäväksi? Mieluummin sitä kuule kotonaan vauvan kanssa touhuaa kuin istuu kyläpaikassa. Ja mies ei halua mennä yksin, aluksi sitä silloin ehdotti, mutta nyt ei edes halua.
Mies on yhtä lailla loukkaantunut äidilleen, kun osoittautui noin itsekkääksi.
Eikä tosiaankaan enää halua edes mennä sinne kylään.
Ja vihdoin näkee myös äitinsä todellisen luonteen, herttainen sukankutoja onkin läheisriippuvainen manipuloija.
Molemmat luultiin, että mummoksi tullut anoppi kykenisi elämään vauvavuotta mukana, mutta toisaalta, jos hän ei kyennyt rakentamaan kiintymyssuhdetta omiinkaan lapsiin, ei voi odottaa samaa nytkään.Kuka tahansa normaalin hoivavietin omaava ihminen ymmärtää vauvavuoden olevan fyysisesti raskas ja että vauvaa täytyy hoivata, EI mummoa.
Pitääkö kaikkien ihmisten, joiden luona kyläilette, hoitaa vauvaa? Vai koskeeko hoitovaatimus nimenomaan mummoa?
Minusta vaikuttaa siltä, että teillä on mummolle ero vaatimukset kuin muille ihmisille, joiden luona kyläilette tai joita tapaatte. Koskeeko hoitovaatimus esimerkiksi miespuolisia sukulaisia? Pitääkö vaarin hoitaa vauvaa? Entä miehen kavereiden? Suututteko, jos vauvan setä tai eno ei hoida vauvaa?
Vierailija kirjoitti:
Täällä on neuvottu aika ajoin puhumaan suoraan anopille, jos käytös ahdistaa. Kirjoitin aiemmin tänne miten anoppi syyllistää miestäni viestein/puheluin ettei näe lasta tarpeeksi. Anoppi siis hyvin kädetön apuri, ei halua hoitaa vauvaa yhtään vaan pitäisi vaan nähdä.
Kyläily on raskasta kun vauva painaa jo 9kg muttei vielä liiku, anopin luona ei ole yhtään tilaa olla lattiallakaan ja täytyy sylitellä vauvaa koko ajan, että anoppi voi tuijottaa vauvaa ja kuvailla.
On myös änkenyt meille kutsumatta olkkariin istumaan, en voi ymmärtää koko ihmistä, jos on niin ihanaa olla mummo, miksei OLE mummo ja hoivaava isoäiti, vaan kiusallinen tuijottaja?
Vaunulenkillekään en uskalla mummoa päästää, menee ihan tiloihin, jos vauva itkee.
Vauvan pitäisi vaan hymyillä ja olla hiljaa.
Viimeksi piteli kamerakännykkää vauvan naaman edessä minuuttikaupalla ja vaati hymyä.
No mä vihdoin otin anopille viesteillä puheeksi, että mua loukkaa ettei anoppi ole kiinnostunut meidän vanhempien voinnista/jaksamisesta, vaan tulee isoäitiyteensä omista lähtökohdistaan.
Kerroin miten haluaisin mummon lapsen elämään, mutta tällä hetkellä se on mummo, jonka täytyisi tukea vanhempia eikä meidän hänen mummouttaan.
Ja että parisuhteemme on kärsinyt mummon syyttävistä viesteistä, joista on riidelty (mies ei ymmärtänyt alussa kantaani).
Anoppi ei vastannut mitään ja aloitti mykkäkoulun, suuttui myös pojalleen.
Mies soitti lopulta 2kk jälkeen anopille, joka oli yhä verisen loukkaantunut marttyyri.
Kuulemma ei hänen seuransa kiinnosta ja viestin rumasti, ei aio enää vierailla.
Mies kuitenkin näki viestini ja tiesi, etten ollut ilkeä vaan rehellisesti kerroin miten mummon käytös ahdistaa.
Joten kyllä, anoppi oli kuin olikin henkisen väkivallan käyttäjä ja tunteeni siitä, että ei hän lapsesta välitä vaan itsestään, oli totta!
Täyspäinen olisi havahtunut käytökseensä, etenkin kun kehuin häntä viesteissä (vaikkei olisi näköjään pitänyt) ja kerroin mummon saavan kyllä nähdä lasta, kun itse jaksetaan vierailla!
No, ne välit meni siihen
Mulla on oman mummoni jälkeen nollatoleranssi manipulointiin ja kiristykseen, niillä ei rakkautta saa.
Olet siis viesteissä anopille haukkunut häntä. Joku saattaisi sanoa, että ei erityisen kypsää käytöstä sinulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on neuvottu aika ajoin puhumaan suoraan anopille, jos käytös ahdistaa. Kirjoitin aiemmin tänne miten anoppi syyllistää miestäni viestein/puheluin ettei näe lasta tarpeeksi. Anoppi siis hyvin kädetön apuri, ei halua hoitaa vauvaa yhtään vaan pitäisi vaan nähdä.
Kyläily on raskasta kun vauva painaa jo 9kg muttei vielä liiku, anopin luona ei ole yhtään tilaa olla lattiallakaan ja täytyy sylitellä vauvaa koko ajan, että anoppi voi tuijottaa vauvaa ja kuvailla.
On myös änkenyt meille kutsumatta olkkariin istumaan, en voi ymmärtää koko ihmistä, jos on niin ihanaa olla mummo, miksei OLE mummo ja hoivaava isoäiti, vaan kiusallinen tuijottaja?
Vaunulenkillekään en uskalla mummoa päästää, menee ihan tiloihin, jos vauva itkee.
Vauvan pitäisi vaan hymyillä ja olla hiljaa.
Viimeksi piteli kamerakännykkää vauvan naaman edessä minuuttikaupalla ja vaati hymyä.
No mä vihdoin otin anopille viesteillä puheeksi, että mua loukkaa ettei anoppi ole kiinnostunut meidän vanhempien voinnista/jaksamisesta, vaan tulee isoäitiyteensä omista lähtökohdistaan.
Kerroin miten haluaisin mummon lapsen elämään, mutta tällä hetkellä se on mummo, jonka täytyisi tukea vanhempia eikä meidän hänen mummouttaan.
Ja että parisuhteemme on kärsinyt mummon syyttävistä viesteistä, joista on riidelty (mies ei ymmärtänyt alussa kantaani).
Anoppi ei vastannut mitään ja aloitti mykkäkoulun, suuttui myös pojalleen.
Mies soitti lopulta 2kk jälkeen anopille, joka oli yhä verisen loukkaantunut marttyyri.
Kuulemma ei hänen seuransa kiinnosta ja viestin rumasti, ei aio enää vierailla.
Mies kuitenkin näki viestini ja tiesi, etten ollut ilkeä vaan rehellisesti kerroin miten mummon käytös ahdistaa.
Joten kyllä, anoppi oli kuin olikin henkisen väkivallan käyttäjä ja tunteeni siitä, että ei hän lapsesta välitä vaan itsestään, oli totta!
Täyspäinen olisi havahtunut käytökseensä, etenkin kun kehuin häntä viesteissä (vaikkei olisi näköjään pitänyt) ja kerroin mummon saavan kyllä nähdä lasta, kun itse jaksetaan vierailla!
No, ne välit meni siihen
Mulla on oman mummoni jälkeen nollatoleranssi manipulointiin ja kiristykseen, niillä ei rakkautta saa.Hirveä vuodatus, mutta jäi epäselväksi, miksi miehesi ei pidä vauvaa sylissä, jos vauvan sylissäpitäminen anopin luona on sinulle liian rankkaa? Ja eikö mies voi kantaa enemmän vastuuta äitinsä näkemisestä, jos sinulla menee sukset ristiin anopin kanssa?
Miksi vauva ylipäätään täytyy raahata yhtään mihinkään töllötettäväksi? Mieluummin sitä kuule kotonaan vauvan kanssa touhuaa kuin istuu kyläpaikassa. Ja mies ei halua mennä yksin, aluksi sitä silloin ehdotti, mutta nyt ei edes halua.
Mies on yhtä lailla loukkaantunut äidilleen, kun osoittautui noin itsekkääksi.
Eikä tosiaankaan enää halua edes mennä sinne kylään.
Ja vihdoin näkee myös äitinsä todellisen luonteen, herttainen sukankutoja onkin läheisriippuvainen manipuloija.
Molemmat luultiin, että mummoksi tullut anoppi kykenisi elämään vauvavuotta mukana, mutta toisaalta, jos hän ei kyennyt rakentamaan kiintymyssuhdetta omiinkaan lapsiin, ei voi odottaa samaa nytkään.Kuka tahansa normaalin hoivavietin omaava ihminen ymmärtää vauvavuoden olevan fyysisesti raskas ja että vauvaa täytyy hoivata, EI mummoa.
Pitääkö kaikkien ihmisten, joiden luona kyläilette, hoitaa vauvaa? Vai koskeeko hoitovaatimus nimenomaan mummoa?
Minusta vaikuttaa siltä, että teillä on mummolle ero vaatimukset kuin muille ihmisille, joiden luona kyläilette tai joita tapaatte. Koskeeko hoitovaatimus esimerkiksi miespuolisia sukulaisia? Pitääkö vaarin hoitaa vauvaa? Entä miehen kavereiden? Suututteko, jos vauvan setä tai eno ei hoida vauvaa?
Ei meillä kukaan käyttäydy kuin mummo. Vaan sivistyneesti.
Hyvät isovanhemmat ovat hyviä ja sellaiset varmasti tuovat kaikkea hyvää lapsenlapsen elämään.
Huonot taas eivät tuo muuta kun omat vaatimuksensa ja kateellisuutensa ja toisivat lopulta elämään vain asioita, joita lapsenlapsien ei tarvitse kokea pelkän biologian takia.
Oma äitini ei ollut hyvä äiti, eikä todellakaan hyvä isovanhempi, vaikka itse ehkä niin kuvittelikin. Häneen oli otettava etäisyyttä, koska hän kuvitteli olevansa tärkein päättäjä perheemme asioissa.
Parempi näin.
Mietin tässä juuri että sekä minun äitini että miehen vanhemmat olivat sellaisia että he olivat aina ottamassa. Aina vaatimassa. Aina kuormittamassa.
Aina jokin sotku, aina jokin ongelma, aina piti heitä kehua ja kannustaa ja kannatella.
Anoppini aina sitä mieltä että häntä piti jotenkin hyvitellä ja kiitellä.
En tiedä liekö se ennen sitten ollut niin että vanhemmat vaatii ja vaatii ja lasten pitää antaa.
Ihan helvetin kuormittavaa se ainakin oli!
Mä mietin tuota sen lapsen kannalta.
Mitä hän saa näistä mummon vierailuista?
Voi muistella aikuisena, että kotona kävi aina joku vanha täti istua möllöttämässä ja hymyilemässä? Häntä piti kutsua mummoksi ja joka viikonloppu kului kolme tuntia mummon kanssa möllöttämiseen?
Jiihaa.
Käyhän se toki noinkin, mutta kyllähän tuo mummon tarve nähdä muttei hoivata palvelee vain häntä itseään, ei vauvaa eikä muitakaan.