Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Pelkästään tänä syksynä on uutisoitu kahdesta lähestymiskiellon saaneesta mummosta.
Ko. ikäluokka on ihan pöpiä, eivät itse hoitaneet lapsiaan ja sekoavat nyt lapsenlapsista ymmärtämättä, että jos olit surkea äiti, et voi olla hyvä mummokaan.
Hämmentävää edes kuvitella, että mummoksi tuleminen muuttaisi jo valmiiksi hörhöä ihmistä, päin vastoin!
Onneksi Suomen laissa ei ole mitään isovanhempien oikeuksista lapsen lapseen, niin heihin voi katkaista välit, jos eivät opi olemaan.
Kyllä vaan voi paskasta äidistä tulla loistava isoäiti, mulla on omakohtainen kokemus omasta äidistäni. Oli tosi ikävä äitinä, vaati, huusi, räyhäsi jne. Mun pojalleni oli lempeä, rakastava, ihana, leikkisä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No onhan mummo hurahtanut, mutta kyllä musta tässä näkyy äidin mustasukkaisuus lapsesta ja epävarmuus äitiydestä. Muistan omat tunteeni, kun anoppi omi vauvaani, teki mieli repiä irti. Nyt 20 vuoden jälkeen hymyilyttää ja vähän harmittaa. Mitä enemmän rakastavia, läheisiä aikuisia lapsella on, sitä parempi hänelle.
Usko ap, olet kuitenkin se tärkein ja läheisin lapsellesi. Eikä lapsi mene rikki yökylässä isoäidillään.
Millä tavalla näet tuossa kuvatussa mummossa rakastavan ihmisen, saati läheisen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Pelkästään tänä syksynä on uutisoitu kahdesta lähestymiskiellon saaneesta mummosta.
Ko. ikäluokka on ihan pöpiä, eivät itse hoitaneet lapsiaan ja sekoavat nyt lapsenlapsista ymmärtämättä, että jos olit surkea äiti, et voi olla hyvä mummokaan.
Hämmentävää edes kuvitella, että mummoksi tuleminen muuttaisi jo valmiiksi hörhöä ihmistä, päin vastoin!
Onneksi Suomen laissa ei ole mitään isovanhempien oikeuksista lapsen lapseen, niin heihin voi katkaista välit, jos eivät opi olemaan.Kyllä vaan voi paskasta äidistä tulla loistava isoäiti, mulla on omakohtainen kokemus omasta äidistäni. Oli tosi ikävä äitinä, vaati, huusi, räyhäsi jne. Mun pojalleni oli lempeä, rakastava, ihana, leikkisä <3
Mun isä oli pää punaisena huutava tyranni. Ikinä en osannut yhtään mitään, mikään ei ollut riittävän hyvin tehty.
Vaarina hän keksii kaikkea kivaa mun lapsille, on kiva ja kannustava. Leikkii ja opettaa esim erätaitoja. En tunnista samaksi ihmiseksi, joka minut kasvatti.
Anoppi on alkanut pommittamaan meitä joulusta. Tai no, mun miestä, mä kun oon estänyt anopin viestit. Kuulemma on hänen vuoronsa saada mun lapset jouluksi kylään, kun kukaan ei hänen luonaan käynyt viime jouluna. Paitsi että mun mies kävi. Muut anopin lapset eivät ole käyneet jouluna vuosiin, mutta vain meillä "lapsellisilla" on velvollisuus toimia jouluviihdykkeenä. mun ei kuitenkaan tarvitse tulla :D
Vierailija kirjoitti:
No onhan mummo hurahtanut, mutta kyllä musta tässä näkyy äidin mustasukkaisuus lapsesta ja epävarmuus äitiydestä. Muistan omat tunteeni, kun anoppi omi vauvaani, teki mieli repiä irti. Nyt 20 vuoden jälkeen hymyilyttää ja vähän harmittaa. Mitä enemmän rakastavia, läheisiä aikuisia lapsella on, sitä parempi hänelle.
Usko ap, olet kuitenkin se tärkein ja läheisin lapsellesi. Eikä lapsi mene rikki yökylässä isoäidillään.
Mulla tuosta, kun mummo omi vauvaa on "vasta" yhdeksän vuotta. Ei hymyilytä muisto yhtään. Ahdistaa.
Siitä on kuusi vuotta, kun anoppi katkoi minuun välit. Hyvä niin. Nyt yrittää "paikkailla" välejä, syyllistää esim siitä, kun on niin monet joulut jäänyt välistä. Minulla ei ole mielenkiintoa päästää myrkkypaisetta takaisin omaan tai lasten elämäänsä. Mieheni tekee omat päätöksensä. Välimatkaan hänkin on tyytyväinen.
Ainoa asia mitä kadun on se, että useamman vuoden yritin tulla toimeen. Paljon aikaisemmin olisi pitänyt pistää välit poikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on alkanut pommittamaan meitä joulusta. Tai no, mun miestä, mä kun oon estänyt anopin viestit. Kuulemma on hänen vuoronsa saada mun lapset jouluksi kylään, kun kukaan ei hänen luonaan käynyt viime jouluna. Paitsi että mun mies kävi. Muut anopin lapset eivät ole käyneet jouluna vuosiin, mutta vain meillä "lapsellisilla" on velvollisuus toimia jouluviihdykkeenä. mun ei kuitenkaan tarvitse tulla :D
Minusta ihmisestä kertoo kaiken, jos omatkaan lapset ei käy jouluna
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppi on alkanut pommittamaan meitä joulusta. Tai no, mun miestä, mä kun oon estänyt anopin viestit. Kuulemma on hänen vuoronsa saada mun lapset jouluksi kylään, kun kukaan ei hänen luonaan käynyt viime jouluna. Paitsi että mun mies kävi. Muut anopin lapset eivät ole käyneet jouluna vuosiin, mutta vain meillä "lapsellisilla" on velvollisuus toimia jouluviihdykkeenä. mun ei kuitenkaan tarvitse tulla :D
Minusta ihmisestä kertoo kaiken, jos omatkaan lapset ei käy jouluna
No siis lasten vika, kun eivät vanhempiaan kunnioita, ja kuinka lapsia harmittaa sitten kun ei enää ole äitiä, jonka luona käydä. Sniif! Näin mun anoppi asiaa selittää, kaikki vika lapsissa. Miten onkaan noin kiittämättömiä lapsia osannutkaan kasvattaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytiin eilen anoppilassa jo etukäteen "jouluilemassa".
No, onpahan tehty nyt tälle vuodelle.
Anoppi siellä syyllisti mun lapsia, kun ihan liian harvoin käyvät. No, periaatteessa välimatka mahdollistaisi, että lapset voisivat käydä itsekseen, mutta noin muuten ei tule kuuloonkaan.
Anoppi ei voi sietää, kun mun pojallani on pitkä tukka. Siitä mainitsi monta kertaa. Kyllä täytyy saada sanoa "totuus". kyseenalaisti myös sen, miten mä kehtaan päästää lapsen "tuan näköösenä" ovesta ulos. Poika on 9. Hiukset on silmillä mutta mitä sitten. Itse hän haluaa pitkän tukan.
Anoppi huutaa kaikkien puheen päälle ja sitten moittii, kun hänelle ei ole mitään kerrottu. Miten sitä opettaisi kuuntelun jaloa taitoa kohta 8-kymppiselle? Mieheni entinen koulukaveri kuoli jo varmaan pari vuotta sitten, ja pohti kovasti kuolinsyytä. Ei ole edes ollut mikään läheinen anopille tai miehelleni, mutta silti pitää saada tietää. "Tämän minä vielä selvitän".
Kaikki vaatteet meni pesuun kun yhden jalkapallo-ottelun puoliajan verran oltiin kylässä.
Herkkutuputus oli kyllä taas käynnissä. Siitä tykkäsin, kun mies kieltäytyi tarjoiluista hyvin kategorisesti. Miehen sisko taas kunnostautui poikani tukkamallin puolustamisessa. Lopulta vähän suutahtikin, ääntään korottaen sanoi lopulta, että nyt äiti lopetat!
Velvollisuus suoritettu. Kun päästiin kotiin, toinen lapsista kysyi, miksi mummu on aina niin ilkeä. Jaa-a, siihen kun osaisi vastata.
Vaikka mieheni mulle rakas onkin, hänen äitinsä seuraa on mahdotonta tämän enempää sietää
Vierailija kirjoitti:
Käytiin eilen anoppilassa jo etukäteen "jouluilemassa".
No, onpahan tehty nyt tälle vuodelle.
Anoppi siellä syyllisti mun lapsia, kun ihan liian harvoin käyvät. No, periaatteessa välimatka mahdollistaisi, että lapset voisivat käydä itsekseen, mutta noin muuten ei tule kuuloonkaan.
Anoppi ei voi sietää, kun mun pojallani on pitkä tukka. Siitä mainitsi monta kertaa. Kyllä täytyy saada sanoa "totuus". kyseenalaisti myös sen, miten mä kehtaan päästää lapsen "tuan näköösenä" ovesta ulos. Poika on 9. Hiukset on silmillä mutta mitä sitten. Itse hän haluaa pitkän tukan.
Anoppi huutaa kaikkien puheen päälle ja sitten moittii, kun hänelle ei ole mitään kerrottu. Miten sitä opettaisi kuuntelun jaloa taitoa kohta 8-kymppiselle? Mieheni entinen koulukaveri kuoli jo varmaan pari vuotta sitten, ja pohti kovasti kuolinsyytä. Ei ole edes ollut mikään läheinen anopille tai miehelleni, mutta silti pitää saada tietää. "Tämän minä vielä selvitän".
Kaikki vaatteet meni pesuun kun yhden jalkapallo-ottelun puoliajan verran oltiin kylässä.
Herkkutuputus oli kyllä taas käynnissä. Siitä tykkäsin, kun mies kieltäytyi tarjoiluista hyvin kategorisesti. Miehen sisko taas kunnostautui poikani tukkamallin puolustamisessa. Lopulta vähän suutahtikin, ääntään korottaen sanoi lopulta, että nyt äiti lopetat!
Velvollisuus suoritettu. Kun päästiin kotiin, toinen lapsista kysyi, miksi mummu on aina niin ilkeä. Jaa-a, siihen kun osaisi vastata.
Vaikka mieheni mulle rakas onkin, hänen äitinsä seuraa on mahdotonta tämän enempää sietää
80v anoppi..? Eikö jo kannata tommonen hurumummo jättää omaan arvoonsa, mies voinee kyläillä äitinsä luona yksin.
Mua ei saa enää anopilaan miellyttämään häntä, mulla on IBS/ruoka-allergioita ja en syö possua tai juo maitoa, ja vatsaan käy vaaleapaahtoinen kahvi, siksi juon tummaa.
Mutta anoppilassa on aina tarjolla kokoelma ruokia, joista mitään en voi syödä.
Kahvi on juhlamokkaa ja maito tavan rasvatonta, ruoka possunkylkeä ja salaattikin tärvelty kastikkeella.
Tekis mieli joskus sanoa siihen miksette käy useemmin marinaan, että no koska matkoineen vierailuun kuluu neljä tuntia enkä halua katella vierestä kun muut syö.
Joskus vein omat eväät mutta periaatteesta en enää sitäkään, pysyn kotona ilman ripulia.
Itelleni on kunnia-asia tarjota aina vieraiden mieleistä evästä, gluteenittomat ei maksa enää paljoa ja vieraita vartenhan ne tarjoilut on!
Ja ruokarajoitteisena tiedän miltä tuntuu kun ei ole edes riisikakkua, kuinka vaikea sitäkin olis pitää kaapissa valmiina?
Oma mummo leipoi aina monta laatua ja hommas laktoositonta maitoa.
Anoppi hallitsee tarjottavillaan ja osoittaa kaapin paikan, sillä olen useasti kertonut ruokavaliostani.
Kerran vein tummapaahtoisen kahvin ja sanoin että keitätkö tästä kahvit kun en juo vaaleaa, mahaan sattuu.
Keitti, eikä tummapaahtoa sen koommin ole silti siellä saanut, vaikka anoppi kehui miten hyvää kahvia oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkos muille tullut painostava viestejä jouluaattona vietosta anoppilassa "koska perinteet ja käytte niin harvoin ja on se kumma kun ei lapsenlapset pääse oikeaa joulua viettämään mummolassa...."
Vierailija kirjoitti:
Onkos muille tullut painostava viestejä jouluaattona vietosta anoppilassa "koska perinteet ja käytte niin harvoin ja on se kumma kun ei lapsenlapset pääse oikeaa joulua viettämään mummolassa...."
Meillä anoppi katkaisi välit elokuussa, koska pyysin häntä jättämään miehen rauhaan syyllistäviltä viesteiltä.
Mun viesteihin ei vastannut ikinä, vaan soitteli miehelle ja syyllisti, kun ei käydä.
Anoppi siis ei auttanut yhtään vaan halusi vaan nähdä vauvaa ja tunki kännykkää vauvan naamaan vaatien hymyä jne.
Meille tuli iso kriisi vauvan tulon jälkeen, unettomuus, vauvan maitoallergiat jne. kuormittivat ja hakeuduttiin kriisiterapiaan, yritettiin tehdä meistä perhettä, mutta anoppi tunki väliin.
Viestin hänelle, että nyt otat takapakkia eikä yhtään syyllistäviä viestejä enää miehelle, että eron partaalla ollaan muutenkin, kaivataan tukea eikä syyllistämistä.
Eipä tullut tukea vaan mykkäkoulu, joka jatkuu yhä.
Mies vihdoin avasi silmänsä äitinsä läheisriippuvuudelle ja manipulaatiolle, eipä ollutkaan herttainen mummeli vaan vallankäyttäjä, joka tekeytyy herttaiseksi.
Mies jopa myönsi terapiassa, että äitinsä on varmaan vihainen, kun ei voi määräillä lapsenlapsensa asioita.
Itse ryyppäsi lastensa lapsuuden ja tuhosi niin paljon huonolla äitiydellään, mutta kuvittelee olevansa sitten empaattinen mummo.
Läheisyys on kuitenkin anopille vieras käsite, kuten on kiintymyssuhdekin, hän ei osaa yhtään luontevasti pidellä lasta.
Miehen mukaan ei ollut ikinä äitinsä sylissä, hellyyttä ei tullut.
Mieheni veljeä anoppi nimittelee h o m o n näköiseksi, koska hän pukeutuu feminiinisesti, ja ivailee myös miestään ja kaikkia, jotka häntä ärsyttävät.
Niin toksinen ihminen, että nautin tästä välirikosta! Ihanaa kun syyllistäminen loppui ja pakkovierailut, jotka ahdistivat jo etukäteen.
Mieskään ei ole äidistään enää puhunut, kun terapiassa ymmärsi miten anoppi toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkos muille tullut painostava viestejä jouluaattona vietosta anoppilassa "koska perinteet ja käytte niin harvoin ja on se kumma kun ei lapsenlapset pääse oikeaa joulua viettämään mummolassa...."
Meillä anoppi katkaisi välit elokuussa, koska pyysin häntä jättämään miehen rauhaan syyllistäviltä viesteiltä.
Mun viesteihin ei vastannut ikinä, vaan soitteli miehelle ja syyllisti, kun ei käydä.
Anoppi siis ei auttanut yhtään vaan halusi vaan nähdä vauvaa ja tunki kännykkää vauvan naamaan vaatien hymyä jne.Meille tuli iso kriisi vauvan tulon jälkeen, unettomuus, vauvan maitoallergiat jne. kuormittivat ja hakeuduttiin kriisiterapiaan, yritettiin tehdä meistä perhettä, mutta anoppi tunki väliin.
Viestin hänelle, että nyt otat takapakkia eikä yhtään syyllistäviä viestejä enää miehelle, että eron partaalla ollaan muutenkin, kaivataan tukea eikä syyllistämistä.
Eipä tullut tukea vaan mykkäkoulu, joka jatkuu yhä.
Mies vihdoin avasi silmänsä äitinsä läheisriippuvuudelle ja manipulaatiolle, eipä ollutkaan herttainen mummeli vaan vallankäyttäjä, joka tekeytyy herttaiseksi.
Mies jopa myönsi terapiassa, että äitinsä on varmaan vihainen, kun ei voi määräillä lapsenlapsensa asioita.
Itse ryyppäsi lastensa lapsuuden ja tuhosi niin paljon huonolla äitiydellään, mutta kuvittelee olevansa sitten empaattinen mummo.
Läheisyys on kuitenkin anopille vieras käsite, kuten on kiintymyssuhdekin, hän ei osaa yhtään luontevasti pidellä lasta.
Miehen mukaan ei ollut ikinä äitinsä sylissä, hellyyttä ei tullut.
Mieheni veljeä anoppi nimittelee h o m o n näköiseksi, koska hän pukeutuu feminiinisesti, ja ivailee myös miestään ja kaikkia, jotka häntä ärsyttävät.
Niin toksinen ihminen, että nautin tästä välirikosta! Ihanaa kun syyllistäminen loppui ja pakkovierailut, jotka ahdistivat jo etukäteen.
Mieskään ei ole äidistään enää puhunut, kun terapiassa ymmärsi miten anoppi toimii.
Tuo on muuten rasittavaa. Mummu on tulevinaan avuksi, mutta oikeasti haluaa vain kuvia someen jaettavaksi. Kerran kävi niin, että vauva oli just ehtinyt nukahtaa, enkä päästänyt anoppia herättämään, vaikka oli kamerakin mukana! Kännykällä anoppi ei kuvaa, kun ei osaa etsiä kuvia....
Mun mies on laihtunut viime aikoina, anopille tämä on selkeä merkki siitä, että joko mä olen huono kokki, tai poika on sairas. Enempää ei sais laihtua, kun on jo kuin kuivan kesän orava, pääsee lipputangon taakse piiloon ja muita klassikoita hoikista ihmisistä. Mieheni on vielä 20 kg ylipainoinen, ja ihan ruokavaliota muuttamalla on tuloksen saanut. Miehen kaljuuntumisesta tuli viimeksi kommenttia, eikä hyvässä mielessä. On kyllä ihanan harmoninen mummeli.... Mies osaa solvaukset ottaa vuosien kokemuksella vastaan, mutta mun sieluun sattuu mieheni puolesta.
Ei olla menossa pilaamaan jouluamme anoppilaan.
Meilläkin 8kk ikäinen vauva hoitaa isoäidin pankkiasiat kun ei itse enää kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin 8kk ikäinen vauva hoitaa isoäidin pankkiasiat kun ei itse enää kykene.
Meillä 8 kk pärjäisi pankkiasioiden kanssa yhtä hyvin kuin mummunsa. Niinku ihan oikeesti.
Miniällä on juomaputki päällä. Hän on tietysti kotiäiti minä anoppi työssäkäyvä. Autan miniää ja hoidan 2 poikaa mielellä jos olen vapaalla. Matkustan 40 km heille hoitamaan.
Miniäni on alkanut kirjoitella minusta nettiin valheita. Hoidan lapsia väärin, syötan väärin, puhun murretta, olen homssuinen mummi, huonostikoulutettu, en käy hoidoissa, en käytä alkoholia, en anna rahalahjoja vaan ostan typerää, en ole mikään arvoinen. Miniä on totona, käy kauneushoidoissa, laihduttaa itseään Ozempicilla, on hyvästä perheestä, kuitenkin juo liikaa poikanikin mielestä. Pojat kertovat äitinsä pulloista.
Haluaisin pitää poikiin yhteyden, mutten jioppoon minkään. Miten toimin.
Vierailija kirjoitti:
Miniällä on juomaputki päällä. Hän on tietysti kotiäiti minä anoppi työssäkäyvä. Autan miniää ja hoidan 2 poikaa mielellä jos olen vapaalla. Matkustan 40 km heille hoitamaan.
Miniäni on alkanut kirjoitella minusta nettiin valheita. Hoidan lapsia väärin, syötan väärin, puhun murretta, olen homssuinen mummi, huonostikoulutettu, en käy hoidoissa, en käytä alkoholia, en anna rahalahjoja vaan ostan typerää, en ole mikään arvoinen. Miniä on totona, käy kauneushoidoissa, laihduttaa itseään Ozempicilla, on hyvästä perheestä, kuitenkin juo liikaa poikanikin mielestä. Pojat kertovat äitinsä pulloista.
Haluaisin pitää poikiin yhteyden, mutten jioppoon minkään. Miten toimin.
Mikähän se jioppo minkä on? Oletko kännissä?
Missähän se poikasi on, lapsenlastesi isä? Miksei hän hoida lapsiaan?
Vierailija kirjoitti:
Miniällä on juomaputki päällä. Hän on tietysti kotiäiti minä anoppi työssäkäyvä. Autan miniää ja hoidan 2 poikaa mielellä jos olen vapaalla. Matkustan 40 km heille hoitamaan.
Miniäni on alkanut kirjoitella minusta nettiin valheita. Hoidan lapsia väärin, syötan väärin, puhun murretta, olen homssuinen mummi, huonostikoulutettu, en käy hoidoissa, en käytä alkoholia, en anna rahalahjoja vaan ostan typerää, en ole mikään arvoinen. Miniä on totona, käy kauneushoidoissa, laihduttaa itseään Ozempicilla, on hyvästä perheestä, kuitenkin juo liikaa poikanikin mielestä. Pojat kertovat äitinsä pulloista.
Haluaisin pitää poikiin yhteyden, mutten jioppoon minkään. Miten toimin.
Jos nyt ensin pistät itse sen korkin kiinni.
Jos tilanne todella on noin, että lapset ovat humalaisen "hoidossa", niin lasu. Mutta mieti ensin, että onko tilanne yhtä paha kuin kuvailet, vai pistätkö värikynää mukaan koska selkeästi inhoat ja halveksit miniääsi. Ja poikasi, onko hän perheessään siipeilijä joka karttaa vastuuta lasten- ja kodinhoidosta, vai aidosti osallistuu perheen elämään?
Mikä vika muuten on Ozempicilla laihtumisessa? Jos ylimääräistä massaa on, niin eikö ole vain hyvä jos miniä pyrkii laihtumaan? Vai eikö kärsi riittävästi?
Pieni etäisyyden ottaminen koko perheeseen voisi olla hyvä vaihtoehto. Saisi pojan perhe pienen hengähdystauon sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Miniällä on juomaputki päällä. Hän on tietysti kotiäiti minä anoppi työssäkäyvä. Autan miniää ja hoidan 2 poikaa mielellä jos olen vapaalla. Matkustan 40 km heille hoitamaan.
Miniäni on alkanut kirjoitella minusta nettiin valheita. Hoidan lapsia väärin, syötan väärin, puhun murretta, olen homssuinen mummi, huonostikoulutettu, en käy hoidoissa, en käytä alkoholia, en anna rahalahjoja vaan ostan typerää, en ole mikään arvoinen. Miniä on totona, käy kauneushoidoissa, laihduttaa itseään Ozempicilla, on hyvästä perheestä, kuitenkin juo liikaa poikanikin mielestä. Pojat kertovat äitinsä pulloista.
Haluaisin pitää poikiin yhteyden, mutten jioppoon minkään. Miten toimin.
Miksi poikasi ei hoida lapsiaan? Kiinnostaisi myös, menetkö hoitamaan ihan omaehtoisesti kun "miniä on juoppo", vai pyytääkö miniä tai poikasi sinut hoitamaan?
Hei kaikki vanhemmat!
Olen itsekin äiti ja myös opiskelija. Yritän etsiä keinoja, joilla helpottaa vanhempien, erityisesti äitien elämää vauva-arjessa. Olen tehnyt siihen liittyvän kyselyn, johon vastaamalla auttaisit minua eteenpäin tutkimuksessani.
https://link.webropol.com/s/vauvaaika
Kyselyyn vastaaminen kestää noin 5 minuuttia ja se suoritetaan anonyymisti.
Toivon kyselyn 1-10 skaalauksissa käytettävän mahdollisimman paljon ääripäitä.
Kiitos paljon, mikäli sinulla on aikaa vastata kyselyyn! <3
No onhan mummo hurahtanut, mutta kyllä musta tässä näkyy äidin mustasukkaisuus lapsesta ja epävarmuus äitiydestä. Muistan omat tunteeni, kun anoppi omi vauvaani, teki mieli repiä irti. Nyt 20 vuoden jälkeen hymyilyttää ja vähän harmittaa. Mitä enemmän rakastavia, läheisiä aikuisia lapsella on, sitä parempi hänelle.
Usko ap, olet kuitenkin se tärkein ja läheisin lapsellesi. Eikä lapsi mene rikki yökylässä isoäidillään.