Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Lapsiperhearki on kyllä muutakin kuin tuttipullojen sterilointia...
Kaivoin vanhan keskustelun esiin antaakseni vähän tilannepäivitystä. Olen kertonut siitä kuinka isovanhemmilla ei ole aitoa kiinnostusta ja toiminta lasten kanssa on isovanhemman haluihin ja vaatimuksiin pohjaavaa ei lapsia kuuntelevaa tai arvostavaa. No nyt on päädytty tilanteeseen että 10 ja 12v lapset kieltäytyvät täysin menemästä isovanhemmilleen. Syyksi kertovat juurikin sen että ylikävellään eikä kohdata.
Vierailija kirjoitti:
Kaivoin vanhan keskustelun esiin antaakseni vähän tilannepäivitystä. Olen kertonut siitä kuinka isovanhemmilla ei ole aitoa kiinnostusta ja toiminta lasten kanssa on isovanhemman haluihin ja vaatimuksiin pohjaavaa ei lapsia kuuntelevaa tai arvostavaa. No nyt on päädytty tilanteeseen että 10 ja 12v lapset kieltäytyvät täysin menemästä isovanhemmilleen. Syyksi kertovat juurikin sen että ylikävellään eikä kohdata.
Meillä esikoinen 16 vee hikeentyi mummoon joka myös päätti puolesta ja painosti.
Totaalisesti hikeentyikin ja blokkasi.
Kaksi edellistä kirjoittajaa: mahtavaa, kuinka hienosti teidän lapset osaavat vaatia rajojensa kunnioittamista. Hyvin kasvatettu!
Meillä lapsenlapset myös isoäidin ahdistushäiriön hoitajia. Että oon välillä kypsä siihen.
Mummi on moniallerginen ja monisairas. Nyt hän etsii sairauksia ja allergioita lapsenlapsistaan (ilmeisesti kun itselleen ei enää keksi lisää sairauksia?). Soittelee ja hokee koko (oman puolen) suvun sairaushistorian, ja varmasti nyt lapsillammekin on sitä ja tätä, koska hänellä on. Pitäisi raahata taapero joka löysästä vatsasta allergiatutkimuksiin ja joka kuumeesta päivystykseen.
Sairas lapsi on hänelle vettä myllyyn. Jos lapsi niiskauttaa nenää, muistetaan heti kertoa omasta huonepölyallergiasta ja homeherkkyydestä, että eihän vaan ole pölyallergia? Sitten ahdistutaan, kun kerrotaan seuraavamme kyllä. Kun mummin tehtävä on huolehtia!
Ei, meidän vanhempien tehtävä on huolehtia lapsemme terveydestä. Kyllä me se lapsi lääkäriin viedään, jos tarve on. Mutta sun hysteriaan ei lähdetä. On pakko sulkea korvat siinä kohtaa, kun alkaa se lapsen terveydestä hössötys. Omia lapsiaan hän sai rauhassa kiikuttaa joka raapaleesta päivystykseen, me hoidamme omat lapsemme.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsenlapset myös isoäidin ahdistushäiriön hoitajia. Että oon välillä kypsä siihen.
Mummi on moniallerginen ja monisairas. Nyt hän etsii sairauksia ja allergioita lapsenlapsistaan (ilmeisesti kun itselleen ei enää keksi lisää sairauksia?). Soittelee ja hokee koko (oman puolen) suvun sairaushistorian, ja varmasti nyt lapsillammekin on sitä ja tätä, koska hänellä on. Pitäisi raahata taapero joka löysästä vatsasta allergiatutkimuksiin ja joka kuumeesta päivystykseen.
Sairas lapsi on hänelle vettä myllyyn. Jos lapsi niiskauttaa nenää, muistetaan heti kertoa omasta huonepölyallergiasta ja homeherkkyydestä, että eihän vaan ole pölyallergia? Sitten ahdistutaan, kun kerrotaan seuraavamme kyllä. Kun mummin tehtävä on huolehtia!
Ei, meidän vanhempien tehtävä on huolehtia lapsemme terveydestä. Kyllä me se lapsi lääkäriin viedään, jos tarve on. Mutta sun hysteriaan ei lähdetä. On pakko sulkea korvat siinä kohtaa, kun alkaa se lapsen terveydestä hössötys. Omia lapsiaan hän sai rauhassa kiikuttaa joka raapaleesta päivystykseen, me hoidamme omat lapsemme.
Meillä on tismalleen samanlaista!
On kuule homeallergiasta oppimisvaikeuksiin kaikki löydetty. Lääkäreitäkin on varailtu omin päin ja neuvolaan soiteltu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsenlapset myös isoäidin ahdistushäiriön hoitajia. Että oon välillä kypsä siihen.
Mummi on moniallerginen ja monisairas. Nyt hän etsii sairauksia ja allergioita lapsenlapsistaan (ilmeisesti kun itselleen ei enää keksi lisää sairauksia?). Soittelee ja hokee koko (oman puolen) suvun sairaushistorian, ja varmasti nyt lapsillammekin on sitä ja tätä, koska hänellä on. Pitäisi raahata taapero joka löysästä vatsasta allergiatutkimuksiin ja joka kuumeesta päivystykseen.
Sairas lapsi on hänelle vettä myllyyn. Jos lapsi niiskauttaa nenää, muistetaan heti kertoa omasta huonepölyallergiasta ja homeherkkyydestä, että eihän vaan ole pölyallergia? Sitten ahdistutaan, kun kerrotaan seuraavamme kyllä. Kun mummin tehtävä on huolehtia!
Ei, meidän vanhempien tehtävä on huolehtia lapsemme terveydestä. Kyllä me se lapsi lääkäriin viedään, jos tarve on. Mutta sun hysteriaan ei lähdetä. On pakko sulkea korvat siinä kohtaa, kun alkaa se lapsen terveydestä hössötys. Omia lapsiaan hän sai rauhassa kiikuttaa joka raapaleesta päivystykseen, me hoidamme omat lapsemme.
Meillä on tismalleen samanlaista!
On kuule homeallergiasta oppimisvaikeuksiin kaikki löydetty. Lääkäreitäkin on varailtu omin päin ja neuvolaan soiteltu.
Meillä soiteltiin myös synnärille kun olin synnyttämässä ja yritettiin päästä osastolle sisälle ohjeistamaan kätilöitä. Olisin hävennyt silmät päästäni, jos en olisi ollut niin kivuissani. Seuraavan kohdalla kerrottiin vasta lapsi sylissä syntymästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsenlapset myös isoäidin ahdistushäiriön hoitajia. Että oon välillä kypsä siihen.
Mummi on moniallerginen ja monisairas. Nyt hän etsii sairauksia ja allergioita lapsenlapsistaan (ilmeisesti kun itselleen ei enää keksi lisää sairauksia?). Soittelee ja hokee koko (oman puolen) suvun sairaushistorian, ja varmasti nyt lapsillammekin on sitä ja tätä, koska hänellä on. Pitäisi raahata taapero joka löysästä vatsasta allergiatutkimuksiin ja joka kuumeesta päivystykseen.
Sairas lapsi on hänelle vettä myllyyn. Jos lapsi niiskauttaa nenää, muistetaan heti kertoa omasta huonepölyallergiasta ja homeherkkyydestä, että eihän vaan ole pölyallergia? Sitten ahdistutaan, kun kerrotaan seuraavamme kyllä. Kun mummin tehtävä on huolehtia!
Ei, meidän vanhempien tehtävä on huolehtia lapsemme terveydestä. Kyllä me se lapsi lääkäriin viedään, jos tarve on. Mutta sun hysteriaan ei lähdetä. On pakko sulkea korvat siinä kohtaa, kun alkaa se lapsen terveydestä hössötys. Omia lapsiaan hän sai rauhassa kiikuttaa joka raapaleesta päivystykseen, me hoidamme omat lapsemme.
Meillä on tismalleen samanlaista!
On kuule homeallergiasta oppimisvaikeuksiin kaikki löydetty. Lääkäreitäkin on varailtu omin päin ja neuvolaan soiteltu.
Anoppi tuli vierailulle juuri kun pistin lasta autoon, olimme menossa neuvolaan. Tyhmänä kerroin, mihin on matka. Anoppihan keksi välittömästi, että hän tulee mukaan, kun olisi terkkarille pari kysymystä. Kielsin tulemasta mukaan. Tästä tuli kunnon suukopu, kun mummon oikeudet eivät toteudu.
Samana päivänä anoppi tuli uudestaan käymään ja haukkui minut, kun oli anoppi oli soittanut huolissaan (en tiedä mistä) neuvolaan ja hänelle ei annettu lapsesta tietoja.
Mä tulin päivittämään kuulumiset, yli vuosi sitten kirjoittelin anopista, jonka mummon oikeudet meni äidin oikeuksien edelle.
Aiemmin järkevänä pitämäni ihminen muuttui aivan hölmöksi, vauvaa hiillostavaksi nk. eläintarhan kävijäksi. Ei osallistunut hoitoon, mutta piti päästä jatkuvasti kylään tai piti mennä sinne.
Hellyyttä ei osannut antaa kuten ei omille lapsilleenkaan, vaan lässytti etäisenä.
Mummon rooli oli käsikirjoitettu ja ulkoa opeteltu, siihen kuului villasukkien neulominen ja epäkäytännöllisillä tavaroilla ja liian pienillä vaipoilla lahjominen.
Ikinä ei kysynyt oikeaa kokoa, eikä onko tarvetta, onko nyt hyvä hetki tulla jne.
Synnytyksen jälkeen tunki heti meille mukanaan miehen lempiruokaa, jota en allergian takia voinut itse syödä.
Pistin anopin hommille lopun heti.
Kohtasin anopin lopulta suoraan ja kirjoitin hälle loppukesästä, että nyt ihan oikeasti otat askeleen taakse ja että annat mulle rauhan kiintyä lapseeni, nyt ei ole mummon tarpeet etusijalla.
Ja että parisuhteemme kärsii, jos hän kielii koko ajan miehelleni ja asettaa tän välikäteen.
Mies hyväksyi viestini, sillä kirjoitin ne ystävällisesti ja lisäsin vielä, että mummoilun aika tulee myöhemmin, ei vauvavuoden aikana.
Tilanne olisi toki toinen, jos anoppi olisi luonteva vauvan kanssa ja uskaltaisi edes sylissä pitää.
Mutta hänelle täytyi ojentaa vauva, jota jaksoi kannatella ehkä minuutin istualtaankin.
Kaikki synnyttäneet äidit ymmärtävät, että tuollainen ihminen vierailemassa jatkuvasti on vain rasite, saattoi istua kolmekin tuntia passattavana.
Sen koommin en ole anopista kuullut ja mökötti miehellekin 3kk. Mies otti lopulta yhteyttä ja kyseli mikäs homma.
Mies vieraili siellä lapsen täytettyä vuoden, ja silloinkin oli anoppi vielä marttyyrinä uhriutunut, kun häntä loukkasin.
Mies oli todennut, että anna olla aikuinen ihminen ja että lopettaa kaunan pitämisen.
Nyt on siis mennyt 10kk jo mykkäkoulua. Anoppi on nähnyt lapsen kahdesti.
Mieskään ei halua siellä enää käydä, kokee äitinsä ahdistavana, kun tämä keskittyy minun haukkumiseeni.
En usko, että etäinen mummo on tässä tapauksessa lapselle haitaksi, sen verran toksinen tyyppi näyttäisi olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Suurin osa onkin ihan tavallisia naisia, onneksi. Sitten on se pienempi osa, joilla oikeasti iso pyörä pyörähtää ylikierroksille tai jopa väärään suuntaan.
Oma äitini kuuluu näihin hulluihin. Hän mm. soitti hätäkeskukseen, koska en halunnut puhua hänen kanssaan puhelimessa enkä vastannut. Olin siis puhelinterrorista päästäkseni tehnyt selväksi, että soitetaan vain kerran viikossa ja niin, että minä soitan hänelle.
Meille tuli siis lauantain saunaillan ratoksi poliisit oven taakse kyselemään mikä on hätänä. Äiti oli sanonut epäilevänsä perheväkivaltaa, jotta oli saanut varmemmin poliisit paikalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Suurin osa onkin ihan tavallisia naisia, onneksi. Sitten on se pienempi osa, joilla oikeasti iso pyörä pyörähtää ylikierroksille tai jopa väärään suuntaan.
Oma äitini kuuluu näihin hulluihin. Hän mm. soitti hätäkeskukseen, koska en halunnut puhua hänen kanssaan puhelimessa enkä vastannut. Olin siis puhelinterrorista päästäkseni tehnyt selväksi, että soitetaan vain kerran viikossa ja niin, että minä soitan hänelle.
Meille tuli siis lauantain saunaillan ratoksi poliisit oven taakse kyselemään mikä on hätänä. Äiti oli sanonut epäilevänsä perheväkivaltaa, jotta oli saanut varmemmin poliisit paikalle.
Herranjestas kuinka jotkut voivat olla sekopäisiä! Meille ei sentään poliiseja ole soitettu mutta tulee syyllistäviä viestejä HETI perään jos en vastaa puhelimeen että onko kaikki kunnossa. Niin, vaikka istuisin saunassa enkä siksi ole kuullut/huomannut puhelua. Tilanne eteni lopulta siihen että jatkossakaan en vastaa eikä soitella sitten lainkaan koska estin oman äitini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Suurin osa onkin ihan tavallisia naisia, onneksi. Sitten on se pienempi osa, joilla oikeasti iso pyörä pyörähtää ylikierroksille tai jopa väärään suuntaan.
Oma äitini kuuluu näihin hulluihin. Hän mm. soitti hätäkeskukseen, koska en halunnut puhua hänen kanssaan puhelimessa enkä vastannut. Olin siis puhelinterrorista päästäkseni tehnyt selväksi, että soitetaan vain kerran viikossa ja niin, että minä soitan hänelle.
Meille tuli siis lauantain saunaillan ratoksi poliisit oven taakse kyselemään mikä on hätänä. Äiti oli sanonut epäilevänsä perheväkivaltaa, jotta oli saanut varmemmin poliisit paikalle.
Voi luoja. Poliisin resurssien käyttö tuollaiseen pitäisi olla rangaistavaa.
Meillä on nyt mieskin tajunnut, että helpommalla päästään kun vähennetään tapaamisia. Meillä on käyty siivoamassa meidän poissaollessa ja pahimmillaan äitiyslomalla ollessani appiukko on käynyt 4 kertaa päivässä kylässä, mummo vain 4 kertaa viikossa. Nyt lapset ovat sen ikäisiä, että voisimme jättää heidät hoitoon muutamaksi tunniksi, että saisimme yhteistä aikaa, mutta hoitoapua emme saakaan. Eli olen muutaman vuoden sietänyt jatkuvaa arvostelua ja yllätysvierailuja, koska miehen vanhemmat ja vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa... Onneksi nyt alkaa uusi elämä :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nyt mieskin tajunnut, että helpommalla päästään kun vähennetään tapaamisia. Meillä on käyty siivoamassa meidän poissaollessa ja pahimmillaan äitiyslomalla ollessani appiukko on käynyt 4 kertaa päivässä kylässä, mummo vain 4 kertaa viikossa. Nyt lapset ovat sen ikäisiä, että voisimme jättää heidät hoitoon muutamaksi tunniksi, että saisimme yhteistä aikaa, mutta hoitoapua emme saakaan. Eli olen muutaman vuoden sietänyt jatkuvaa arvostelua ja yllätysvierailuja, koska miehen vanhemmat ja vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa... Onneksi nyt alkaa uusi elämä :)
Onnea! Meillä kävi samoin. Elämänlaatu parani kohisemalla, kun mies lopetti äitinsä pillin mukaan tanssimisen. Tuosta "kunnioituksen puutteesta" on kuultu, mutta kun se korkea ikä ei vapauta hyvistä käytöstavoista. Jokainen tölväisy selitellään, että ei hän ole moista sanonut tai jos on sanonut, niin ainakaan ei ole mitään pahaa tarkoittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Suurin osa onkin ihan tavallisia naisia, onneksi. Sitten on se pienempi osa, joilla oikeasti iso pyörä pyörähtää ylikierroksille tai jopa väärään suuntaan.
Oma äitini kuuluu näihin hulluihin. Hän mm. soitti hätäkeskukseen, koska en halunnut puhua hänen kanssaan puhelimessa enkä vastannut. Olin siis puhelinterrorista päästäkseni tehnyt selväksi, että soitetaan vain kerran viikossa ja niin, että minä soitan hänelle.
Meille tuli siis lauantain saunaillan ratoksi poliisit oven taakse kyselemään mikä on hätänä. Äiti oli sanonut epäilevänsä perheväkivaltaa, jotta oli saanut varmemmin poliisit paikalle.
Herranjestas kuinka jotkut voivat olla sekopäisiä! Meille ei sentään poliiseja ole soitettu mutta tulee syyllistäviä viestejä HETI perään jos en vastaa puhelimeen että onko kaikki kunnossa. Niin, vaikka istuisin saunassa enkä siksi ole kuullut/huomannut puhelua. Tilanne eteni lopulta siihen että jatkossakaan en vastaa eikä soitella sitten lainkaan koska estin oman äitini.
Meillä rajaton mummeli asuu miltei naapurissa. Jos hänen puheluihinsa ei vastattu, niin hän pyyhälsi välittömästi paikalle tarkistamaan, että onko kaikki kunnossa.
On kyllä niin leveällä siveltimellä väritettyjä kertomuksia, ettei mitään rajaa. Ilmeisesti totuus on vain suhteellista...
Lopettakaa jo niistä anopeista valittaminen, voi hyvää päivää. Ei voi olla noin vaikeaa sanoa ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Pelkästään tänä syksynä on uutisoitu kahdesta lähestymiskiellon saaneesta mummosta.
Ko. ikäluokka on ihan pöpiä, eivät itse hoitaneet lapsiaan ja sekoavat nyt lapsenlapsista ymmärtämättä, että jos olit surkea äiti, et voi olla hyvä mummokaan.
Hämmentävää edes kuvitella, että mummoksi tuleminen muuttaisi jo valmiiksi hörhöä ihmistä, päin vastoin!
Onneksi Suomen laissa ei ole mitään isovanhempien oikeuksista lapsen lapseen, niin heihin voi katkaista välit, jos eivät opi olemaan.
Kyllä pitää todella sairas olla ihmisen, joka kirjoittaa, että koko ikäluokka olisi muka pöpiä - silloin on pakko todeta että oma lääkitys ei taida olla kohdillaan.
Suurin osa äideistä ja mummoista lienee ihan järkeviä, tällä palstalla vaan korostuu nämä sairaat, ja myöskin aika liioitellut kokemukset. Jotain rajaa nyt tähän vanhempien ihmisten haukkumiseenkin.
Nim. Vela
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Pelkästään tänä syksynä on uutisoitu kahdesta lähestymiskiellon saaneesta mummosta.
Ko. ikäluokka on ihan pöpiä, eivät itse hoitaneet lapsiaan ja sekoavat nyt lapsenlapsista ymmärtämättä, että jos olit surkea äiti, et voi olla hyvä mummokaan.
Hämmentävää edes kuvitella, että mummoksi tuleminen muuttaisi jo valmiiksi hörhöä ihmistä, päin vastoin!
Onneksi Suomen laissa ei ole mitään isovanhempien oikeuksista lapsen lapseen, niin heihin voi katkaista välit, jos eivät opi olemaan.Kyllä pitää todella sairas olla ihmisen, joka kirjoittaa, että koko ikäluokka olisi muka pöpiä - silloin on pakko todeta että oma lääkitys ei taida olla kohdillaan.
Suurin osa äideistä ja mummoista lienee ihan järkeviä, tällä palstalla vaan korostuu nämä sairaat, ja myöskin aika liioitellut kokemukset. Jotain rajaa nyt tähän vanhempien ihmisten haukkumiseenkin.
Nim. Vela
Kyllä se omalle kohdalle kosahtanut hullu riittää, ei siihen koko ikäluokkaa tarvita.
Tämä ketju on hulluista mummoista kärsivien vertaistukiketju. Jos ei kiinnosta, niin ei ole pakko lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
MIKSI sen mummon pitäisi päästä tuijottelemaan?
No sitähän kannattaa kysyä siltä isältä joka toivoo, että mummo pääsee tuijottelemaan. Itse en voi kuin arvailla syitä. Ehkä isä on ylpeä omasta jälkikasvustaan ja haluaa äitinsä näkevän lasta tai ehkä isä haluaa lapsensa oppivan tuntemaan tuijottelijamummon. Syillä ei sinäänsä ole näin ulkopuolisena mielestäni niin merkitystä. Jos lapsen huoltaja haluaa näyttää lastaan tuijottelijalle niin mikäs me ollaan tuomitsemaan 🤷🏼
Ei henkisesti epävakaata saa huoltajakaan päästää lapsensa lähelle. Lasu.
Näitä juttuja lukiessa tulee enemmänkin mieleen, että äitykät itse on näitä epävakaita hulluja! Jos kaikki ympärilläsi sekoavat vauvasta ja käyttäytyvät hullusti, olisiko aika katsoa peiliin ja todeta, että se ainoa hullu on siellä.