Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en missään tapauksessa saanut hyötyä niistä vierailuista. En tod nukkua tai mennä edes kävelylle tai tehdä töitä. Vaan minun olisi pitänyt istua jossain nurkassa ja tulla sanomaan ei tai komentamaan tms jotta mummo saa itse vain parhaat palat ja on paras aikuinen.
Päätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kaikissa rooleissa elämässäni (miniä, anoppi, mummu jne) ja voin kaiken kokeneena (heh) sanoa, että jos anoppi ei kunnioita lapsensa parisuhdetta, perhettä, lapsenlasta, hän voi suksia sinne kuuluisaan kuuseen.
Miniänä koin joitakin loukkauksia. Rajojakin rikottiin. Nyt usealle anoppina ja mummuna olen valinnut toimintatavan, jossa rakastan kaikkia tasa-arvoisesti, vävyjä kuin poikia, miniöitä kuin tyttäriä. Esim lahjoissa tämä näkyy. Kyläilen vain sovitusti ja useimmiten kun tarvitaan luotettavaa vauvan/pikkulapsen hoitajaa. Puhun kunnioittavasti niistäkin jotka eivät ole läsnä.
Tämä ei ole omakehua vaan näillä säännöillä on välit hyvät ja minua kunnioitetaan. Puhun kauniisti jälkipolville myös edesmenneestä vaarista (eli puolisostani).
Mummut voivat tehdä elämästä helpompaa tai ihan tuhottoman vaikeaa.
Miettikää mummut!Ei ne kaikki osaa kun on ne omat tarpeet ja vallanhalu.
Meillä meni välit juurikin mm siihen että appivanhemmat herjasi selän takana aina sitä lastaan ja tämän puolisoa joka ei ollut läsnä, rajattomuuteen ja kunnioituksen puutteeseen ka siihen että heiltä saatu kohtelu oli aina suoraan verrannollinen siihen paljonko mielisteli ja lahjoi.
Meillä taas appivanhemmat yrittivät lahjoilla lakaista anopin törkeä käytös maton alle. Ensin kohdeltiin huonosti, sen jälkeen tuli lahjoja, tämä oli toistuva kaava. Hiljainen sääntö oli, ettei asiasta saanut missään nimessä puhua, piti jatkaa hymyillen kuten normaalisti. Se teeskentely vei liian paljon voimia. Joka vierailun aikana piti ottaa loukkauksia vastaan ja teeskennellä, että mitään outoa ei tapahtunut. Sitten piti osoittaa syvää kiitollisuutta jostain käytetyistä leluista tai vanhoista lasten vaatteista, joita he olivat varastossa säilyttäneet vuosikymmeniä. Se oli uuvuttavaa ja loukkaavaa, niinkö halvalla kuvittelivat ostavansa meidän aikaa ja seuraa? Mielenterveyteni on paljon arvokkaampi kuin haiseva pehmoeläin 90-luvulta.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en missään tapauksessa saanut hyötyä niistä vierailuista. En tod nukkua tai mennä edes kävelylle tai tehdä töitä. Vaan minun olisi pitänyt istua jossain nurkassa ja tulla sanomaan ei tai komentamaan tms jotta mummo saa itse vain parhaat palat ja on paras aikuinen.
Päätöntä.
Meidän olisi pitänyt mennä aina anoppilaan ja yöpyä siellä. Päivällä mun olisi pitänyt häipyä pois anopin silmistä, jotta hän saisi olla rauhassa vauvani kanssa, illalla taas kun vauva nukkui, mun olisi pitänyt istua iltaa ja kuunnella kun anoppi ja appi puhuivat itsestään. Anoppi puhui muille miten törkeä olin kun en jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Miten se vauvan ja isän suhdetta vahvistaa jos psykomummu kyylää vieressä?
Kun se isä hoitaa sitä lasta niin isän ja lapsen suhde siinä vahvistuu. Eri asia jos mummo kovasti olisi hoitamassa isän puolesta mutta mummon kuvauksesta ainakin saa kuvan, ettei mummoa hoitaminen kiinnosta.
Hullun katseen alla mikään vahvistu.
Ahdistus ja paha olo vahvistuu. Mikään hyvä ei vahvistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiinnosta, moniko on kokonaan katkaissut välit rajattomaan äitiin/anoppiin/isään/appeen? Jos on, miten se on vaikuttanut elämänlaatuun?
"Meidän" mummelilla on useita lapsenlapsia, suurin osa on rouvan mieleen sillä ovat hiljaisia ja "alistuvia", mutta minun ja puolisoni toinen lapsi ja eräs tyttö ovat oman tahtonsa ilmaisevia eivätkä esim. suostu mummon nukeiksi (eli mm. istumaan sylissä siliteltävänä). Ainakin meille kertoillaan moittivaan sävyyn kuinka tämä tyttö on niin vaikea lapsi yms. Eli todennäköisesti tätä meidänkin lasta mollataan selän takana. No eipä sattuneesta syystä mummeli ole lainkaan lastemme mieleen (vanhempikin lapsista on alkanut "sanoa vastaan" kun ei nauti tästä mummon antamasta "huomiosta" ja kun pienempi sisarus saa tiukoilla kommenteillaan mummelin antamaan tilaa niin isompi ottaa mallia (tiukoilla tyyliin "en halua/tule/ota tai älä koske")).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MITEN tuo koulutuskommentti tähän sopii? Antaa vaikutelman, että k.o. henkilö ei itse ole
kovinkaan sivistynyt! (henkilö voi olla hyvin "sivistynyt" ainakin sosiaalisesti, ilman koulutustakin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Tätä minäkin ihmettelin. Ainakin minua vain otti päähän ja alkoi ahdistamaan kun mummo ennalta sopimatta tuli ovelle vaatimaan, että minun pitää poistua kotoani, kosks hän tuli hoitamaan vauvaa.
Ja joku vielä on sitä mieltä, että tilannehan win-win kun äitiyslomalla olevan ihmisen pitää olla koko ajan valmiudessa poistua kotoa. Eimuuta kuin lypykone laukkuun ja menoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiinnosta, moniko on kokonaan katkaissut välit rajattomaan äitiin/anoppiin/isään/appeen? Jos on, miten se on vaikuttanut elämänlaatuun?
Aika johdatteleva kysymys. Joka ikinen vanhempi haluaisi lapselleen isovanhemmat. Aina se vaan ei ole mahdollista.
"Yli-innokas mummo sakkoihin soitteli ja jätti lahjoja lapsenlapsille: Halusin vain tavata
Perhe joutui muuttamaan salaiseen osoitteeseen päästäkseen eroon ahdistavasta isoäidistä.
Isoäidin soitot, viestit, postikortit ja lahjat ahdistivat pahoin tyttären perhettä.
- Käräjäoikeus ei pitänyt isoäidin toimintaa aikuismaisena.
- Oikeus asetti tälle lähestymiskiellon tytärtä ja tyttären perhettä kohtaan.
- Lopulta isoäiti tuomittiin kiellon rikkomisesta ja vainoamisesta.
Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut vuonna 1958 syntyneen naisen sakkoihin vainoamisesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ef28e61e-5adc-490d-8df8-d088dd19be0b
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Yli-innokas mummo sakkoihin soitteli ja jätti lahjoja lapsenlapsille: Halusin vain tavata
Perhe joutui muuttamaan salaiseen osoitteeseen päästäkseen eroon ahdistavasta isoäidistä.
Isoäidin soitot, viestit, postikortit ja lahjat ahdistivat pahoin tyttären perhettä.- Käräjäoikeus ei pitänyt isoäidin toimintaa aikuismaisena.
- Oikeus asetti tälle lähestymiskiellon tytärtä ja tyttären perhettä kohtaan.
- Lopulta isoäiti tuomittiin kiellon rikkomisesta ja vainoamisesta.Pirkanmaan käräjäoikeus on tuominnut vuonna 1958 syntyneen naisen sakkoihin vainoamisesta ja lähestymiskiellon rikkomisesta."
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ef28e61e-5adc-490d-8df8-d088dd19be0b
Ja kun iltalehti laittoi tämän Facebookiin, kommenteissa alettiin haukkua äitiä.
Siis tätä perheneäitiä jota mummo vainosi.
Uskomatonta mutta totta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Tätä minäkin ihmettelin. Ainakin minua vain otti päähän ja alkoi ahdistamaan kun mummo ennalta sopimatta tuli ovelle vaatimaan, että minun pitää poistua kotoani, kosks hän tuli hoitamaan vauvaa.
Ja joku vielä on sitä mieltä, että tilannehan win-win kun äitiyslomalla olevan ihmisen pitää olla koko ajan valmiudessa poistua kotoa. Eimuuta kuin lypykone laukkuun ja menoksi?
Miten niin valmiudessa? Kyllä varmaan puolessa vuodessa jo suunnilleen tietää koska miehen on hyvä tavata äitiään vauvan kanssa. Eri asia jos mies ei halua lapsensa tapaavan äitiään, silloinhan koko mummon voisi unohtaa, mutta koska lapsen toinen huoltaja haluaa lapsen tapaavan äitiään niin hoitakoon hän tapaamiset. Samalla äiti joutuu tietenkin viettämään vapaa aikaa mutta saahan hän halutessaan olla nauttimasta siitä, jos se on se kynnyskysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan tutkittu juttu että mummoillakin hyrähtää hoivahormonit lastenlasten myötä. Se on ollut ihan tärkeäkin juttu ammoisina aikoina lapsen hyvnvointia ajatellen, kun äiti ei itse ehtinyt kaikkeen. Ongelma tulee usein siitä että se hoivaamisen suodaan nykyisin enemmin äidinäidille, ei niinkään isänäidille, joka on lapsen äidille enemmän vieras ihminen kuin sukulainen.
Hönö, älä nyt viitsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aivan järkyttynyt vieläkin tän päiväsestä, sori sekava viestioon kirjottanut tänne aiemmin anopin ja miehen kummallisesta suhteesta, jossa ennen itsenäinen mieheni muuttui äidistään läheisriippuvaiseksi vauvan syntymän jälkeen.
Puoli vuotta on nyt tapeltu, kun mies haluaa näyttää vauvaa äidilleen jatkuvasti ja pitää salaa yhteyttä, koska triggeröidyn kuulemma anopista.
Anoppi tunki kylään viikko vauvan syntymästä kaksi kertaa ja pyytämättä, otin heti luulot pois kertomalla etten halua vieraita.
Olen monta kertaa erikseen kertonut, että vauva valvottaa, hänellä diagnosoitiin pahat allergiat ja vauva-aika on ollut superraskas.
Anoppi on hössöttänyt vain itsestään ja oikeudestaan nähdä vauvaa, ei kykene auttamaan hoidossa eikä ole yhtään kiinnostunut minun jaksamisesta.
Eikä hän vanhana juoppona ole pojastaankaan tai vauvasta kiinnostunut aidosti, mummo status on se tärkein.
Olen lähettänyt useita viestejä hänelle puolen vuoden aikana, joissa kerron tilanteesta, anoppi ei vastaa, vaan kiertää mut soittamalla miehelle.
Syyllistää, marisee ja uhriutuu, että miksen saa nähdä lapselastani!
Ei reagoi allergiapuheisiin, paitsi: nyt ei saa mummo antaa jäätelöä, oivoi!
Minäminäminä.
Kuin rikkinäinen levy hän jauhaa vain itsestään, ja kun vihdoin näkee vauvan, ei jaksa edes sylissä pitää istualtaan, vaan tuijottaa vauvaa. Anoppi on ainoa ihminen, kelle vauva ei hymyile, muuten on kuin hymypoika.
Tänään nostin kissan pöydälle,
kun miljoonatta kertaa riideltiin miehen kanssa anopista.
Mies huusi että olen mielisairas ja äitinsäkin on sitä mieltä, ja työkaverit ja että mä olen mustasukkainen sen äidistä, ei ole normaalia.
Pistin viestiä anopille ja kerroin että on riidelty nyt hänen takiaan puoli vuotta, että mies suhtautuu häneen ylisuojelevasti vaikka nyt pitäs saada rauha perheeseen.
Selitin miten olen ollut tosi väsynyt ja ettei anoppi kykene hoitamaan vauvaa fyysisesti, että en jaksa nyt kestitä vieraita.
Pyysin anteeksi jos on ollut laiminlyöty olo yms. ja että vauva nukkuukin huonosti jne.
Anoppi vastaa: MINULLA ON KAIKKI OK, OLEN TERVE JA JAKSAN KYLLÄ.
Pistin uuden viestin, jossa toivoin ettei hän syyllistäisi enää miestä, vaan antaisi nyt meille rauhan selvittää riita.
Anoppi: MINÄ VAIN IHMETTELEN MIKSEN SAA NÄHDÄ LAPSENLASTANI?!
Niinku MITÄ VITTUA?
Nyt tajusin ekaa kertaa mikä epäempaattinen monsteri anoppi on. Ei hän oikeasti välitä kuin itsestään.
Mies suuttui verisesti, kun tein särön hänen täydellisyyteensä ja kuulemma nolasin hänet äitinsä edessä.
Haluaa kuulemma erota.
HARMI.
Kyllä varmaan näkee anoppi poikaa kohta enemmän, notkannattiko tosiaan sotkeentua toisten parisuhteeseen ja uhriutua?
Oon just nyt täynnä pyhää vihaaanoppia ja miestä kohtaan. Anoppi, joka hoidatti muksunsa muilla ja dokasi koko näitten lapsuuden, onkin nyt miehelleni maailman tärkein asia.Vähän niinkuin anopillesi, mullekkin jäi vähän epäselväksi miksi mummo ei saisi nähdä vauvaa.
Jos mies kestitsee äitiään ja huolehtii vauvasta mummon kyläilyn ajan niin sinähän voit ihan hyvin mennä vaikka päikkäreille. Toisin kuin meillä teidän mummo ei ainakaan ole vaaraksi vauvalle jos hän vain tuijottelee lasta 🤔Päikkärit ja päikkärit. Aina tää sama jankutus.
Kuka äiti nukkuu ja jättää lapsen hoitajalle johon ei luota?
Tämä. Olen myös ihmetellyt sitä, että vauva-aikana en ollut non stop päikkäreiden tarpeessa. Ja silloin kun olin, niin lapsen isä sai hoitovastuun. Ei siihen tunkeilevaa mummua tarvittu.
Niin sehän se tossa just olisikin tilanne. Kun mummo kerran vaan tuijottaa lasta niin eikö sen tuijottelun voi hoitaa silloin kun mies on vastuussa lapsesta ja äiti jossain toisaalla (esim nukkumassa kotona tai mitä nyt ikinä miehen vahtivuorolla onkaan tapana tehdä).
Ihan winwin tilanne, mies on tyytyväinen kun mummo näkee lasta, mummo on tyytyväinen kun näkee lasta ilman, että sitä pitää hoitaa, äiti on tyytyväinen kun ei näe mummoa ja saa omaa aikaa. Ja vauva on tyytyväinen kun suhde isään on vahva.
Tuo mummohan tulee lapsen kotiin vierailemaan, äitikö on tyytyväinen kun pitää poistua omasta kodistaan, jotta mummo saa tulla tuijottamaan vauvaa mummon aikataulun mukaan? Mikä win tuo on vauvan äitille? Selkeästi hän kirjoitta, että hän haluaa olla RAUHASSA kotona.
Tätä minäkin ihmettelin. Ainakin minua vain otti päähän ja alkoi ahdistamaan kun mummo ennalta sopimatta tuli ovelle vaatimaan, että minun pitää poistua kotoani, kosks hän tuli hoitamaan vauvaa.
Ja joku vielä on sitä mieltä, että tilannehan win-win kun äitiyslomalla olevan ihmisen pitää olla koko ajan valmiudessa poistua kotoa. Eimuuta kuin lypykone laukkuun ja menoksi?Miten niin valmiudessa? Kyllä varmaan puolessa vuodessa jo suunnilleen tietää koska miehen on hyvä tavata äitiään vauvan kanssa. Eri asia jos mies ei halua lapsensa tapaavan äitiään, silloinhan koko mummon voisi unohtaa, mutta koska lapsen toinen huoltaja haluaa lapsen tapaavan äitiään niin hoitakoon hän tapaamiset. Samalla äiti joutuu tietenkin viettämään vapaa aikaa mutta saahan hän halutessaan olla nauttimasta siitä, jos se on se kynnyskysymys.
Hönö on taas vauhdissa.
T. Nainen Tampereelta
Onko ap tämä kuuluisa Hönö?
Eli anoppi inhoaa ap:ta?
Vierailija kirjoitti:
Onko ap tämä kuuluisa Hönö?
Eli anoppi inhoaa ap:ta?
Joo, ihan selvästi Hönön kirjoitus;DDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En antaisi lasta mummolle.
Millaisin sanoin/elein estäisit mummon ottamasta vauvan? Siis hän lähestyy puolijuoksua kädet ojossa ja puhelee jo "voi rakas, rakas kulta" ja puristaa vauvan rintaansa vasten aivan autuaana. Yleensä menee vielä polvilleen lattialle ja heijaa vauvaa sylissään.....
ap
A) ei ole mikään pakko tavata ollenkaan. Älä mene, älä ota kylään.
B) väistä.
C) käännä selkä.
D) sano että lopettaa asiattoman käytöksensä.
Jotain tästä tilanteesta kertoo että em. käytös aiheuttaisi sen että mummo ensinnäkin sekoaisi ja itkisi ja välit menisivät poikki. Tuntuu aivan hullulta että pitää mennä siihen pisteeseen että voi asettaa rajoja. Mutta en jaksa tätäkään enää. Sitä en tiedä miten mies ottaa välien menemisen, kun ei kerta kaikkiaan näe mikä minua hiertää tässä jutussa.
ap
Voi Hönöä ja anoppia;DDDDDDDDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut täällä vaikuttaa ihan pimeiltä. Jankutetaan jotenkin kirjaimellisesti, miten anoppi ei osaa eikä tajua mitään ja mieskin on voimaton ja omituinen ja itse on uhri ja marttyyri. Ei saakeli.
Miten se anoppi nyt muka "tuijottaa" vauvaa? Eiköhän kyse ole vaan vauvan katsomisesta, mutta tuijottaminen on sanana kivempi, jotenkin tekee anopista hullun, joka hullun lailla tuijottaa.
Hoh hoi. Vaikeata on. Jos anoppi on oikeasti hullu, niin eikös se kuulu johonkin laitokseen tai avohoitoon?
Enkä ikimaailmassa usko, että KUKAAN anoppi väkisin tunkeutuu kenenkään kotiin. Siis tyyliin moottorisahalla sahaa oven halki, että pääsee sisään?
Ei tule. Ei tule vähemmälläkään vänkäämisellä. Ovissa on lukot ja anopilla on korvat ja kuulo. Hänelle voi sanoa, että ei nyt.
Ei takuulla jää siihen oven taakse riehumaan ja hakkaamaan ovea.
Ja saako se anoppi ottaa sen vauvan syliin vai ei? Kun kumpikin on väärin.
No onpas tää nyt hankalaa. Nappaako anoppi vieraidenkin vauvoja syliin kysymättä? Meneekö hän käymään muidenkin luona kutsumatta? Vai onko normaali kanssakäyminen oikeasti näin hankalaa vain kun on pojan perheestä kyse?
Asioista sovitaan normaalistikin, eikä vain tehdä. Käsi sydämellä, kuka miniä kehtaisi ovea avaamatta huutaa anopille että nyt ei sovi tulla, tai fyysisesti työntäisi ulos kun anoppi alkaakin kävellä sisälle heti kun ovi aukeaa? Hyvin harva tekisi niin yhtään kenellekään, koska ei halua olla törkeä. Jälkiviisautta tuo vaan on.
Ai vain miniät on sellaisia, että käyttäytyvät kiltisti ja nöyrästi? Ja anopit taas ei?
MIssä vaiheessa siitä kiltistä ja kohteliaasta miniästä tulee se röyhkeä ja rajaton anoppi?
Jos anoppi käyttäytyy noin, niin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin jo on kumma, ettei miniä löydä itsestään sitä yhtä rajatonta röyhkeyttä ja ole avaamatta ovea, jos kerran anoppikin käyttäytyy törkeästi. Takuulla ei avaa ovea kenellekään muullekaan, joka sinne oven taa tulee kutsumatta ja alkaa vaatimalla vaatia sisään pääsyä ja koputtelee ja hakkaa ovia ja ikkunoita, vaikka on sanottu, että tänne ei nyt sovi tulla.
Kyllä nämä tarinat on väritettyjä. Jotain on varmasti tottakin, mutta aina on helppo lisätä vähän väriä juttuun, niin saadaan toinen näyttämään oikeasti hullulta. En usko yhdenkään anopin olevan siellä oven takana raivoamassa ja riehumassa. Voihan joku koputtaa oveen, jos luulee, että hänen siellä olemistaan ei ole huomattu eikä siksi avattu ovea. Ikkunan voi sitten avata ja sanoa, että en voi nyt ottaa sua vastaan, enkä ketään, sovitaan joskus myöhemmin, minä vaikka soitan sulle, milloin voit tulla. Mutta sovitaan siitä todellakin yhdessä.
Nythän täällä annetaan suorastaan ymmärtää, että kaikki tietyn ikäiset naisihmiset on raivohulluja tai muuten pöpiä. Eihän se nyt paikkaansa pidä ollenkaan. Suurin osa on ihan tavallisia naisia.
Mielenterveysongelmainen sukulainen häiriköi ja vaarantaa lapsen terveen kehityksen, elinolot (ja isäsuhteen).