Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Taivaan tosi. Nykyajan työelämässä on rankkaa. Ota päiväunet kun vauva nukkuu.
Lapsi halutaan viedä mummille hoitoon, joopa. Ei siksi, että saisi itse levätä, vaan siksi, että pääsisi bilettämään. Ei sitä silloin väsytä.
Ja toivotaan, että mummi hoitaisi vielä toisenkin yön, koska sitten jo väsyttää!
Ja mummi menee aamulla virkistäytyneenä ja levänneenä töihinsä...Höhöh, tuli tosta mieleen kun anoppi miltei käski lähteä bilettämään, hän olisi yön yli sitten hoitanut vauvaa, vauvaa joka ei ollut edes 2kk ikäinen. Minun olisi pitänyt rintapumppua käyttää sit vaan jossain vessassa. Olen yli 30v nainen, enkä ole koskaan välittänyt bilettämisestä muutenkaan, joten miksi ihmeessä aloittaisin juuri silloin kun minulla on vastasyntynyt rintaruokittu vauva hoidettavana? Anoppi ei tykännyt kun kieltäydyin, ei ollut hänen mielestään terveellistä olla niin kiinni vauvassa, hän ehdotti jopa risteilyä ilman vauvaa..niissäkin olen ehtinyt käydä todella paljon elämäni aikana..anoppien ihme fantasiat...
Voi kuulostaa todella karulta, mutta menneinä vuosikymmeninä (oliko 70 lukua? jos oikein muistan) ajateltiin, että lapsesta tulee lellitty ja että se menee pilalle jos sen kans on koko ajan. Tuolloin neuvolassa ja synnärillä ohjeistettiin, että lapsen tulee antaa itkeä välillä ja äidin pitää olla välittämättä. Aika ankaraa ja kovaa koulutusta mielestäni. Onneksi nykyään tiedetään paremmin ja ohjeistetaan, että pienen itkuun on reagoitava ja äidin läheisyys ei ole koskaan pahasta lapselle. En pystyisi itse noudattamaan menneiden aikojen lastenhoito-ohjeita. Oma anoppini oli nuori juurikin 70- luvulla, mutta onneksi ei tuputa ohjeita minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Taivaan tosi. Nykyajan työelämässä on rankkaa. Ota päiväunet kun vauva nukkuu.
Lapsi halutaan viedä mummille hoitoon, joopa. Ei siksi, että saisi itse levätä, vaan siksi, että pääsisi bilettämään. Ei sitä silloin väsytä.
Ja toivotaan, että mummi hoitaisi vielä toisenkin yön, koska sitten jo väsyttää!
Ja mummi menee aamulla virkistäytyneenä ja levänneenä töihinsä...Höhöh, tuli tosta mieleen kun anoppi miltei käski lähteä bilettämään, hän olisi yön yli sitten hoitanut vauvaa, vauvaa joka ei ollut edes 2kk ikäinen. Minun olisi pitänyt rintapumppua käyttää sit vaan jossain vessassa. Olen yli 30v nainen, enkä ole koskaan välittänyt bilettämisestä muutenkaan, joten miksi ihmeessä aloittaisin juuri silloin kun minulla on vastasyntynyt rintaruokittu vauva hoidettavana? Anoppi ei tykännyt kun kieltäydyin, ei ollut hänen mielestään terveellistä olla niin kiinni vauvassa, hän ehdotti jopa risteilyä ilman vauvaa..niissäkin olen ehtinyt käydä todella paljon elämäni aikana..anoppien ihme fantasiat...
Voi kuulostaa todella karulta, mutta menneinä vuosikymmeninä (oliko 70 lukua? jos oikein muistan) ajateltiin, että lapsesta tulee lellitty ja että se menee pilalle jos sen kans on koko ajan. Tuolloin neuvolassa ja synnärillä ohjeistettiin, että lapsen tulee antaa itkeä välillä ja äidin pitää olla välittämättä. Aika ankaraa ja kovaa koulutusta mielestäni. Onneksi nykyään tiedetään paremmin ja ohjeistetaan, että pienen itkuun on reagoitava ja äidin läheisyys ei ole koskaan pahasta lapselle. En pystyisi itse noudattamaan menneiden aikojen lastenhoito-ohjeita. Oma anoppini oli nuori juurikin 70- luvulla, mutta onneksi ei tuputa ohjeita minulle.
80-luvulla ei vissiin enää ollut näin kun anopilla oli vauvoja, joten nämä "ohjeet" oli omasta päästä keksittyjä, tarkoitus oli saada vauva itselleen ja pois minulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Taivaan tosi. Nykyajan työelämässä on rankkaa. Ota päiväunet kun vauva nukkuu.
Lapsi halutaan viedä mummille hoitoon, joopa. Ei siksi, että saisi itse levätä, vaan siksi, että pääsisi bilettämään. Ei sitä silloin väsytä.
Ja toivotaan, että mummi hoitaisi vielä toisenkin yön, koska sitten jo väsyttää!
Ja mummi menee aamulla virkistäytyneenä ja levänneenä töihinsä...Höhöh, tuli tosta mieleen kun anoppi miltei käski lähteä bilettämään, hän olisi yön yli sitten hoitanut vauvaa, vauvaa joka ei ollut edes 2kk ikäinen. Minun olisi pitänyt rintapumppua käyttää sit vaan jossain vessassa. Olen yli 30v nainen, enkä ole koskaan välittänyt bilettämisestä muutenkaan, joten miksi ihmeessä aloittaisin juuri silloin kun minulla on vastasyntynyt rintaruokittu vauva hoidettavana? Anoppi ei tykännyt kun kieltäydyin, ei ollut hänen mielestään terveellistä olla niin kiinni vauvassa, hän ehdotti jopa risteilyä ilman vauvaa..niissäkin olen ehtinyt käydä todella paljon elämäni aikana..anoppien ihme fantasiat...
Voi kuulostaa todella karulta, mutta menneinä vuosikymmeninä (oliko 70 lukua? jos oikein muistan) ajateltiin, että lapsesta tulee lellitty ja että se menee pilalle jos sen kans on koko ajan. Tuolloin neuvolassa ja synnärillä ohjeistettiin, että lapsen tulee antaa itkeä välillä ja äidin pitää olla välittämättä. Aika ankaraa ja kovaa koulutusta mielestäni. Onneksi nykyään tiedetään paremmin ja ohjeistetaan, että pienen itkuun on reagoitava ja äidin läheisyys ei ole koskaan pahasta lapselle. En pystyisi itse noudattamaan menneiden aikojen lastenhoito-ohjeita. Oma anoppini oli nuori juurikin 70- luvulla, mutta onneksi ei tuputa ohjeita minulle.
80-luvulla ei vissiin enää ollut näin kun anopilla oli vauvoja, joten nämä "ohjeet" oli omasta päästä keksittyjä, tarkoitus oli saada vauva itselleen ja pois minulta.
Anoppi itse on silti voitu kasvattaa "karaisten".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Taivaan tosi. Nykyajan työelämässä on rankkaa. Ota päiväunet kun vauva nukkuu.
Lapsi halutaan viedä mummille hoitoon, joopa. Ei siksi, että saisi itse levätä, vaan siksi, että pääsisi bilettämään. Ei sitä silloin väsytä.
Ja toivotaan, että mummi hoitaisi vielä toisenkin yön, koska sitten jo väsyttää!
Ja mummi menee aamulla virkistäytyneenä ja levänneenä töihinsä...Höhöh, tuli tosta mieleen kun anoppi miltei käski lähteä bilettämään, hän olisi yön yli sitten hoitanut vauvaa, vauvaa joka ei ollut edes 2kk ikäinen. Minun olisi pitänyt rintapumppua käyttää sit vaan jossain vessassa. Olen yli 30v nainen, enkä ole koskaan välittänyt bilettämisestä muutenkaan, joten miksi ihmeessä aloittaisin juuri silloin kun minulla on vastasyntynyt rintaruokittu vauva hoidettavana? Anoppi ei tykännyt kun kieltäydyin, ei ollut hänen mielestään terveellistä olla niin kiinni vauvassa, hän ehdotti jopa risteilyä ilman vauvaa..niissäkin olen ehtinyt käydä todella paljon elämäni aikana..anoppien ihme fantasiat...
Voi kuulostaa todella karulta, mutta menneinä vuosikymmeninä (oliko 70 lukua? jos oikein muistan) ajateltiin, että lapsesta tulee lellitty ja että se menee pilalle jos sen kans on koko ajan. Tuolloin neuvolassa ja synnärillä ohjeistettiin, että lapsen tulee antaa itkeä välillä ja äidin pitää olla välittämättä. Aika ankaraa ja kovaa koulutusta mielestäni. Onneksi nykyään tiedetään paremmin ja ohjeistetaan, että pienen itkuun on reagoitava ja äidin läheisyys ei ole koskaan pahasta lapselle. En pystyisi itse noudattamaan menneiden aikojen lastenhoito-ohjeita. Oma anoppini oli nuori juurikin 70- luvulla, mutta onneksi ei tuputa ohjeita minulle.
80-luvulla ei vissiin enää ollut näin kun anopilla oli vauvoja, joten nämä "ohjeet" oli omasta päästä keksittyjä, tarkoitus oli saada vauva itselleen ja pois minulta.
Anoppi itse on silti voitu kasvattaa "karaisten".
Varmasti, mutta ei siitä ollut kyse että hän näihin ohjeisiin uskoi, hän oli itse kuin ketjun aloittajan anoppi, hän halusi myös nukkua vauvani kanssa samassa sängyssä yöt vaikkei nukkunut omien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Taivaan tosi. Nykyajan työelämässä on rankkaa. Ota päiväunet kun vauva nukkuu.
Lapsi halutaan viedä mummille hoitoon, joopa. Ei siksi, että saisi itse levätä, vaan siksi, että pääsisi bilettämään. Ei sitä silloin väsytä.
Ja toivotaan, että mummi hoitaisi vielä toisenkin yön, koska sitten jo väsyttää!
Ja mummi menee aamulla virkistäytyneenä ja levänneenä töihinsä...Höhöh, tuli tosta mieleen kun anoppi miltei käski lähteä bilettämään, hän olisi yön yli sitten hoitanut vauvaa, vauvaa joka ei ollut edes 2kk ikäinen. Minun olisi pitänyt rintapumppua käyttää sit vaan jossain vessassa. Olen yli 30v nainen, enkä ole koskaan välittänyt bilettämisestä muutenkaan, joten miksi ihmeessä aloittaisin juuri silloin kun minulla on vastasyntynyt rintaruokittu vauva hoidettavana? Anoppi ei tykännyt kun kieltäydyin, ei ollut hänen mielestään terveellistä olla niin kiinni vauvassa, hän ehdotti jopa risteilyä ilman vauvaa..niissäkin olen ehtinyt käydä todella paljon elämäni aikana..anoppien ihme fantasiat...
Mulla tuo sama. Paitsi appivanhemmat olivat hyvin tyytyväisiä tutustuessaan minuun koska olin "tervehenkinen" liikuntaa harrastava kotona viihtyvä nainen. Mutta sitten kun vauva syntyi minun olisi pitänyt lähteä pikkujouluihin, baariin... Ihan mihin vain kunhan mummo olisi saanut hoitaa. Itse ihmettelin, että jos en aiemminkaan ole viihtynyt baareissa miksi minun nyt pitäisi niissä alkaa kulkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä huvikseen anoppiaan mollaavia miniöitäkin. Mun kaveri muistelee vieläkin, kuinka anoppi osti väärän sävyiset servetit häihin. Siis morsiamen toivomaa sävyä ei löytynyt mistään, ja häihin oli viikko, anoppi sitten teki peliliikkeen.
Kaverille ei sit tee yhtään pahaa lähteä etelään appisten ja perheensä kanssa pariksi viikoksi. Appikset hoitaa lapset, itse voi maata rannalla päivät ja ryypätä illat ja yöt. Sit voi kotiin tultua kitustä, kun anoppi osti rumia vaatteita lapsille ja syötti heille liikaa jätskiä. Itse ei ole krapulaltaan saanut omia lapsia hoidettua.
Ja missä lasten isä? Sama valitus hänelle.
No krapulassa rannalla tai baarissa vaimon kanssa. Tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Taivaan tosi. Nykyajan työelämässä on rankkaa. Ota päiväunet kun vauva nukkuu.
Lapsi halutaan viedä mummille hoitoon, joopa. Ei siksi, että saisi itse levätä, vaan siksi, että pääsisi bilettämään. Ei sitä silloin väsytä.
Ja toivotaan, että mummi hoitaisi vielä toisenkin yön, koska sitten jo väsyttää!
Ja mummi menee aamulla virkistäytyneenä ja levänneenä töihinsä...Höhöh, tuli tosta mieleen kun anoppi miltei käski lähteä bilettämään, hän olisi yön yli sitten hoitanut vauvaa, vauvaa joka ei ollut edes 2kk ikäinen. Minun olisi pitänyt rintapumppua käyttää sit vaan jossain vessassa. Olen yli 30v nainen, enkä ole koskaan välittänyt bilettämisestä muutenkaan, joten miksi ihmeessä aloittaisin juuri silloin kun minulla on vastasyntynyt rintaruokittu vauva hoidettavana? Anoppi ei tykännyt kun kieltäydyin, ei ollut hänen mielestään terveellistä olla niin kiinni vauvassa, hän ehdotti jopa risteilyä ilman vauvaa..niissäkin olen ehtinyt käydä todella paljon elämäni aikana..anoppien ihme fantasiat...
Mikä olisi sen kivempaa kuin istua baarin vessassa rintapumpun kanssa? Oikein rattoisa ilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Taivaan tosi. Nykyajan työelämässä on rankkaa. Ota päiväunet kun vauva nukkuu.
Lapsi halutaan viedä mummille hoitoon, joopa. Ei siksi, että saisi itse levätä, vaan siksi, että pääsisi bilettämään. Ei sitä silloin väsytä.
Ja toivotaan, että mummi hoitaisi vielä toisenkin yön, koska sitten jo väsyttää!
Ja mummi menee aamulla virkistäytyneenä ja levänneenä töihinsä...Höhöh, tuli tosta mieleen kun anoppi miltei käski lähteä bilettämään, hän olisi yön yli sitten hoitanut vauvaa, vauvaa joka ei ollut edes 2kk ikäinen. Minun olisi pitänyt rintapumppua käyttää sit vaan jossain vessassa. Olen yli 30v nainen, enkä ole koskaan välittänyt bilettämisestä muutenkaan, joten miksi ihmeessä aloittaisin juuri silloin kun minulla on vastasyntynyt rintaruokittu vauva hoidettavana? Anoppi ei tykännyt kun kieltäydyin, ei ollut hänen mielestään terveellistä olla niin kiinni vauvassa, hän ehdotti jopa risteilyä ilman vauvaa..niissäkin olen ehtinyt käydä todella paljon elämäni aikana..anoppien ihme fantasiat...
Mikä olisi sen kivempaa kuin istua baarin vessassa rintapumpun kanssa? Oikein rattoisa ilta.
Ei mikään :) Tosin oma anoppini kyllä taivasteli, kun minulta tuli maitoa vaikka lapsi oli JO 3 kk vanha. Siinä vaiheessa kun lapsi oli 5,5 kk anoppi käski minun lopettaa imettämisen. En suostunut. En tiedä oliko mummon ahdistuksen syy hänen mahdollinen epäonnistunut imettäminen vai ihan vain se, että ei saanut vauvaa, koska hän oli rintaruokinnassa.
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Meillä anoppi yrittää ostaa lapset puolelleen tuomalla synttäreille esim. kolme lahjaa ja muutenkin toi vaatteita ja leluja. Sitten taas suureen ääneen marmatti "on teillä näitä romuja" (=leluja) Totesin siihen, että kukakohan niitä tänne kantaa? Sen jälkeen leluja on tullut vain syntymäpäivinä, tosin useampi paketti, jotta on parempi kuin toinen mummo.
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Mä yritin sietää anopin rajattomuutta, kun kyseessä on puolison äiti ja lasten mummu. Romahdin henkisesti.
En siis suosittele sietämistä, jossain vaiheessa katkeaa pinna. Pidä nainen puolesi. Kaikkea ei tarvitse edes miehen ja lasten takia sietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä huvikseen anoppiaan mollaavia miniöitäkin. Mun kaveri muistelee vieläkin, kuinka anoppi osti väärän sävyiset servetit häihin. Siis morsiamen toivomaa sävyä ei löytynyt mistään, ja häihin oli viikko, anoppi sitten teki peliliikkeen.
Kaverille ei sit tee yhtään pahaa lähteä etelään appisten ja perheensä kanssa pariksi viikoksi. Appikset hoitaa lapset, itse voi maata rannalla päivät ja ryypätä illat ja yöt. Sit voi kotiin tultua kitustä, kun anoppi osti rumia vaatteita lapsille ja syötti heille liikaa jätskiä. Itse ei ole krapulaltaan saanut omia lapsia hoidettua.
Ja missä lasten isä? Sama valitus hänelle.
Kerrottiinko, että kaverin puoliso on mies? KIvikautinen oletus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Meillä anoppi yrittää ostaa lapset puolelleen tuomalla synttäreille esim. kolme lahjaa ja muutenkin toi vaatteita ja leluja. Sitten taas suureen ääneen marmatti "on teillä näitä romuja" (=leluja) Totesin siihen, että kukakohan niitä tänne kantaa? Sen jälkeen leluja on tullut vain syntymäpäivinä, tosin useampi paketti, jotta on parempi kuin toinen mummo.
Sama ilmiö. Viime synttäreillä kävikin niin, että anoppi toi 50 lahjakortin ja se toinen mummu 500 kirjekuoressa polkupyörän ostoon. Ja mikä pahinta, lapsi siinä unelmoi ääneen minkälaisen pyörän aikoo ostaa. Anopin mukaan lapsi käyttäytyi huonosti, kun anopin tivatessa lapsi pohti ostavansa lahjakortilla jonkun lego-paketin ja jatkoi fillarifantasiointiaan.
Mä olin tyytyväinen anopin päätökseen, kun yleensä on ostanut mahdollisimman ison ja äänekkään lelun. Sitä vaan pelkään, että tästä lähtee joku nokittelu siitä, kumpi antaa enemmän rahaa. Mun vanhemmat ei yleensä noin isoja summia laita lasteni lahjoihin, mutta eihän anoppi sitä tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis joo, anopille oli meillakin kova pala se etta rintaruokin vauvaa. Ja etta ruokin edelleen 15kk iassa enka harkitse lopettamista vaan lopetan kun lapsi niin itse paattaa. Sita ihmettelyn maaraa joka kerta kun tavataan, etta vielako sita maitoa tulee. Itsella oli kuulemma tullut kuukauden ja sitten alkanut kayttamaan korviketta. Ennen sita kai luultiin etta maito noin vain loppuu? Esim jos vauva yhtakkia asuukin rinnalla, niin luullaan etta nyt se maito loppui kun joutuu noin imemaan tuntikausia. Vauva nimenomaan "tilaa" maitoa imemalla rintaa , tulevaa kasvukauttaa varten enemman. Olen yrittanyt selittaa tata mutta menee kuuroille korville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Mä yritin sietää anopin rajattomuutta, kun kyseessä on puolison äiti ja lasten mummu. Romahdin henkisesti.
En siis suosittele sietämistä, jossain vaiheessa katkeaa pinna. Pidä nainen puolesi. Kaikkea ei tarvitse edes miehen ja lasten takia sietää.
Niin yritin minäkin, ei kestänyt kauan kun olin jo niin loppu että pinna katkesi, siihen taisi mennä 4-5kk vauvan syntymästä. Joku varmaan nyt kysyy että miksi en antanut mummon hoitaa kun kerran olin niin väsynyt, mutta kun mummo ei hoitanut, ei vaihtanut yhtäkään vaippaa, ei syöttänyt ei nukuttanut, ei tehnyt mitään vauvan hyväksi kuten aloittajan anoppikin. Anoppi halusi vain pitää vauvaa sylissä, rutistaa ja leikkiä hänellä kuten nukella, heilutti mm vauvan jalkoja ja käsiä, pomputti polvella, tällaista siis tuntikausia eikä antanut millään takaisin jotta olisin saanut oikeasti hoitaa vauvaa. Hän muuttui vihamieliseksi kun otin vauvani häneltä pois ja selitin että nyt on pakko antaa ruokaa tai laittaa nukkumaan hän seurasi minua ja yritti ottaa takaisin, en olisi saanut vauvaa laittaa sänkyyn jne...vauvan itkukin johtui anopin mukaan kipeästä vatsasta, ei mistään muusta. Sen 5kk jälkeen tuo sylittely loppui kokonaan, en enää antanut, sitten loppui myös pitemmät vierailut kun en saanut rauhassa hoitaa vauvaa. Tunti tai pari on ihan riittävästi aikaa anopin seurassa kahvitellen, sitten alkaa jo häiritsemään niin että lapsikin siitä kärsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Mä yritin sietää anopin rajattomuutta, kun kyseessä on puolison äiti ja lasten mummu. Romahdin henkisesti.
En siis suosittele sietämistä, jossain vaiheessa katkeaa pinna. Pidä nainen puolesi. Kaikkea ei tarvitse edes miehen ja lasten takia sietää.
Niin yritin minäkin, ei kestänyt kauan kun olin jo niin loppu että pinna katkesi, siihen taisi mennä 4-5kk vauvan syntymästä. Joku varmaan nyt kysyy että miksi en antanut mummon hoitaa kun kerran olin niin väsynyt, mutta kun mummo ei hoitanut, ei vaihtanut yhtäkään vaippaa, ei syöttänyt ei nukuttanut, ei tehnyt mitään vauvan hyväksi kuten aloittajan anoppikin. Anoppi halusi vain pitää vauvaa sylissä, rutistaa ja leikkiä hänellä kuten nukella, heilutti mm vauvan jalkoja ja käsiä, pomputti polvella, tällaista siis tuntikausia eikä antanut millään takaisin jotta olisin saanut oikeasti hoitaa vauvaa. Hän muuttui vihamieliseksi kun otin vauvani häneltä pois ja selitin että nyt on pakko antaa ruokaa tai laittaa nukkumaan hän seurasi minua ja yritti ottaa takaisin, en olisi saanut vauvaa laittaa sänkyyn jne...vauvan itkukin johtui anopin mukaan kipeästä vatsasta, ei mistään muusta. Sen 5kk jälkeen tuo sylittely loppui kokonaan, en enää antanut, sitten loppui myös pitemmät vierailut kun en saanut rauhassa hoitaa vauvaa. Tunti tai pari on ihan riittävästi aikaa anopin seurassa kahvitellen, sitten alkaa jo häiritsemään niin että lapsikin siitä kärsii.
Siis taa on niin totta! Asuttiin anoppilassa olosuhteiden pakosta ekat 7kk ja se oli elamani kamalinta aikaa! Hanen "hoitaminen" merkitsi ihan jotain muuta. Kinusi ekasta paivasta lahtien vauvaa hanen kanssaan, ja aina vauva istui vain sitterissa itkemassa kun anoppi katsoi hanen ohjelmiaan televisiosta. Han oli antamassa hanavetta juomaksi(!). Ihmetteli joka ikinen paiva etta mita teen, kun pesin ja hoyritin pullot. Ei hanen aikanaan vain. Etta mita hossotan.
Ja annoinkin siis vauvan hanelle monesti koska oikeasti halusin etta tottuvat toisiinsa. Kerran ajattelin etta okei, kayn vaikka suihkussa kerrankin ajan kanssa niin saa mummo viettaa aikaa pojan kanssa. Vauva oli maha taynna maitoa, juuri herannyt ja hyvantuulinen. Menin suihkuun ja meni ehka minuutti ja alkoi itkeminen. Kuuntelin sita aikansa eika loppua tullut, joten lopettelin ja menin heidan luokseen. Anoppi oli hakenut karryt sisalle, hytkytti vauvaa siella vauva kiljuen punaisena, hytkytti sylissa ja sitten sitterissa, koko ajan tunkien tuttia suuhun ihmetellen etta miksei huoli sita. Vauva ei ikina ole syonyt tuttia.
Ei siis oikeasti tuntenut vauvaa ollenkaan vaikka koko ajan ollut lasna ja luulisi tietavan perusasiat hanesta. Vauva ei yksinkertaisesti tykannyt hanesta. Pappa taas oli leppoisa ja kaikki meni hyvin hanen kanssaan. Ei kamalaa hyppyyttamista polvella, tuttia suuhun tunkien, kermakakkua salaa antaen (....tuossa ois toinen asia josta saisin sivullisen asiaa), repien vastasyntyneen kasia ylos ja naama kiinni vauvan naamassa vaantelehtien sita niin etta vauva vain saikkyi. Mieheni mukaan aitinsa oli kamala aiti, lyonyt ja haukkunut. Muutettiin pois ja ei olla enaa nahty heita pitkan valimatkan vuoksi. Ollaan kerrottu kylla etta aina saa tulla kylaan, mutta meilla toiden ym kiireiden takia hankalaa lahtea matkustaan juuri nyt. Ei ole nakynyt eivatka ole soittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Mä yritin sietää anopin rajattomuutta, kun kyseessä on puolison äiti ja lasten mummu. Romahdin henkisesti.
En siis suosittele sietämistä, jossain vaiheessa katkeaa pinna. Pidä nainen puolesi. Kaikkea ei tarvitse edes miehen ja lasten takia sietää.
Niin yritin minäkin, ei kestänyt kauan kun olin jo niin loppu että pinna katkesi, siihen taisi mennä 4-5kk vauvan syntymästä. Joku varmaan nyt kysyy että miksi en antanut mummon hoitaa kun kerran olin niin väsynyt, mutta kun mummo ei hoitanut, ei vaihtanut yhtäkään vaippaa, ei syöttänyt ei nukuttanut, ei tehnyt mitään vauvan hyväksi kuten aloittajan anoppikin. Anoppi halusi vain pitää vauvaa sylissä, rutistaa ja leikkiä hänellä kuten nukella, heilutti mm vauvan jalkoja ja käsiä, pomputti polvella, tällaista siis tuntikausia eikä antanut millään takaisin jotta olisin saanut oikeasti hoitaa vauvaa. Hän muuttui vihamieliseksi kun otin vauvani häneltä pois ja selitin että nyt on pakko antaa ruokaa tai laittaa nukkumaan hän seurasi minua ja yritti ottaa takaisin, en olisi saanut vauvaa laittaa sänkyyn jne...vauvan itkukin johtui anopin mukaan kipeästä vatsasta, ei mistään muusta. Sen 5kk jälkeen tuo sylittely loppui kokonaan, en enää antanut, sitten loppui myös pitemmät vierailut kun en saanut rauhassa hoitaa vauvaa. Tunti tai pari on ihan riittävästi aikaa anopin seurassa kahvitellen, sitten alkaa jo häiritsemään niin että lapsikin siitä kärsii.
Mä ihmettelen tätä, just kuin mun anoppi. Ensin kerjää että pitää saada hoitaa, ilman vauvan vanhempia. Kun saa mahdollisuuden, niin kiinnostaa ottaa kuvia ja jakaa niitä someen ilman lupaa. Meillä oli pullosta syötetyt vauvat (maitoa ei tullut), syöttäminen kelpasi tehtäväksi. Syöttää piti, vaikka kerroin että vauva tarvii maitoa 2 h kuluttua, just söi. Sitten motkotti, kun ei kelvannut maito. Pitäisi olla jo mehua!
Vaippa oli aina täynnä, kun mummu oli hoitanut. Hajusta ja koostumuksesta osasi harjaantunut äiti nähdä, ettei ollut ihan tuore "lähetys", kuten anoppi vauvan kakkaa nimitti. Aina oli tarkistanut ihan pari minuuttia sitten tilanteen. Pari minuuttia vaipassa ollutta maitokakkaa ei tarvitse liotella takapuolesta 10 minuuttia.
Joo, kun kuvat oli otettu ja maitoa väkisin syöttää, niin oli jo kova kiire saada vauva nukkumaan, että voi soitella tuttaville, että hän on nyt TAAS hoitamassa, tai tuijottaa telkkaria. Kerran oltiin miehen kanssa syömässä, ja kun tultiin kotiin, koko talo tärisi kun mummu siellä luukuttaa jotain iskelmäohjelmaa. Mies siinä pelasti itkevän vauvan sitteristä ja kyseli äidiltään, että miksi samassa huoneessa on yksikseen itkevä vauva ja telkkari niin kovalla, että kipuraja ylittyy aikuisellakin anopin istuessa sohvalla. Hän kun vain halusi nauttia Kari Tapion esityksestä ja vauva huusi niin, että pienemmällä volyymillä ei kuulunut kuin huutoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Mä yritin sietää anopin rajattomuutta, kun kyseessä on puolison äiti ja lasten mummu. Romahdin henkisesti.
En siis suosittele sietämistä, jossain vaiheessa katkeaa pinna. Pidä nainen puolesi. Kaikkea ei tarvitse edes miehen ja lasten takia sietää.
Niin yritin minäkin, ei kestänyt kauan kun olin jo niin loppu että pinna katkesi, siihen taisi mennä 4-5kk vauvan syntymästä. Joku varmaan nyt kysyy että miksi en antanut mummon hoitaa kun kerran olin niin väsynyt, mutta kun mummo ei hoitanut, ei vaihtanut yhtäkään vaippaa, ei syöttänyt ei nukuttanut, ei tehnyt mitään vauvan hyväksi kuten aloittajan anoppikin. Anoppi halusi vain pitää vauvaa sylissä, rutistaa ja leikkiä hänellä kuten nukella, heilutti mm vauvan jalkoja ja käsiä, pomputti polvella, tällaista siis tuntikausia eikä antanut millään takaisin jotta olisin saanut oikeasti hoitaa vauvaa. Hän muuttui vihamieliseksi kun otin vauvani häneltä pois ja selitin että nyt on pakko antaa ruokaa tai laittaa nukkumaan hän seurasi minua ja yritti ottaa takaisin, en olisi saanut vauvaa laittaa sänkyyn jne...vauvan itkukin johtui anopin mukaan kipeästä vatsasta, ei mistään muusta. Sen 5kk jälkeen tuo sylittely loppui kokonaan, en enää antanut, sitten loppui myös pitemmät vierailut kun en saanut rauhassa hoitaa vauvaa. Tunti tai pari on ihan riittävästi aikaa anopin seurassa kahvitellen, sitten alkaa jo häiritsemään niin että lapsikin siitä kärsii.
Mä ihmettelen tätä, just kuin mun anoppi. Ensin kerjää että pitää saada hoitaa, ilman vauvan vanhempia. Kun saa mahdollisuuden, niin kiinnostaa ottaa kuvia ja jakaa niitä someen ilman lupaa. Meillä oli pullosta syötetyt vauvat (maitoa ei tullut), syöttäminen kelpasi tehtäväksi. Syöttää piti, vaikka kerroin että vauva tarvii maitoa 2 h kuluttua, just söi. Sitten motkotti, kun ei kelvannut maito. Pitäisi olla jo mehua!
Vaippa oli aina täynnä, kun mummu oli hoitanut. Hajusta ja koostumuksesta osasi harjaantunut äiti nähdä, ettei ollut ihan tuore "lähetys", kuten anoppi vauvan kakkaa nimitti. Aina oli tarkistanut ihan pari minuuttia sitten tilanteen. Pari minuuttia vaipassa ollutta maitokakkaa ei tarvitse liotella takapuolesta 10 minuuttia.
Joo, kun kuvat oli otettu ja maitoa väkisin syöttää, niin oli jo kova kiire saada vauva nukkumaan, että voi soitella tuttaville, että hän on nyt TAAS hoitamassa, tai tuijottaa telkkaria. Kerran oltiin miehen kanssa syömässä, ja kun tultiin kotiin, koko talo tärisi kun mummu siellä luukuttaa jotain iskelmäohjelmaa. Mies siinä pelasti itkevän vauvan sitteristä ja kyseli äidiltään, että miksi samassa huoneessa on yksikseen itkevä vauva ja telkkari niin kovalla, että kipuraja ylittyy aikuisellakin anopin istuessa sohvalla. Hän kun vain halusi nauttia Kari Tapion esityksestä ja vauva huusi niin, että pienemmällä volyymillä ei kuulunut kuin huutoa.
Kuulostaa siltä että anoppi kyllästyi nopeasti vauvaan, oma taas pakkomielteisesti piti vauvaa eikä kyllästynyt koskaan, piti taukoja vain kun kävi vessassa tai söi ja sitten jaksoi taas jatkaa, ei mitään rajaa. Jos olis vaan ymmärtänyt että vauva on elävä ihminen jolla on tarpeita, mutta ei. Omasta mielestään hän "hoiti" vauvaa niin hyvin, paremmin kuin kukaan muu ja hänen rakkautensa oli niin syvä, puhdas ja kaunis vauvaa kohtaan, minun rakkauteni taas oli sairas ja pakkomielteinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskomattomia vaatimuksia isoäideillä.. Jotkut eivät vain pysty käsittämään, että lapsensa ovat aikuisia ja heillä on omat ydinperheet, joiden elämään anopilla ei ole sananvaltaa. Minulla oli anoppiin hyvät välit ennen lapsia. Mutta heti esikoisen synnyttyä anoppi yritti alkaa jyräämään, vaatimaan ja määräämään. Jatkuvaa painostusta, kuinka minun tulisi keksiä jotain tekemistä - ilman lasta, kuinkas muuten. Yrittää määräillä lasten hoitoon liittyviä asioita. Hän on mielestään ainoa mahdollinen hoitaja. Olen monesti sanonut että hoidan lapseni itse, ja pyydän hoitajaa monien vaihtoehtojen joukosta sitten jos tilanne vaatii. Saan aina kuulla olevani itsepäinen ja itsekäs kun en toimi hänen tahtomallaan tavalla. Hän kantaa meille tavaraa kielloista huolimatta, ei ymmärrä että meillä on jo leluja ja vaatteita enemmän kuin tarpeeksi. Ei huvittaisi enää nykyään olla missään tekemisissä, mutta miehen ja lasten takia yritän hammasta purren pitää kohteliaat välit.
Mä yritin sietää anopin rajattomuutta, kun kyseessä on puolison äiti ja lasten mummu. Romahdin henkisesti.
En siis suosittele sietämistä, jossain vaiheessa katkeaa pinna. Pidä nainen puolesi. Kaikkea ei tarvitse edes miehen ja lasten takia sietää.
Niin yritin minäkin, ei kestänyt kauan kun olin jo niin loppu että pinna katkesi, siihen taisi mennä 4-5kk vauvan syntymästä. Joku varmaan nyt kysyy että miksi en antanut mummon hoitaa kun kerran olin niin väsynyt, mutta kun mummo ei hoitanut, ei vaihtanut yhtäkään vaippaa, ei syöttänyt ei nukuttanut, ei tehnyt mitään vauvan hyväksi kuten aloittajan anoppikin. Anoppi halusi vain pitää vauvaa sylissä, rutistaa ja leikkiä hänellä kuten nukella, heilutti mm vauvan jalkoja ja käsiä, pomputti polvella, tällaista siis tuntikausia eikä antanut millään takaisin jotta olisin saanut oikeasti hoitaa vauvaa. Hän muuttui vihamieliseksi kun otin vauvani häneltä pois ja selitin että nyt on pakko antaa ruokaa tai laittaa nukkumaan hän seurasi minua ja yritti ottaa takaisin, en olisi saanut vauvaa laittaa sänkyyn jne...vauvan itkukin johtui anopin mukaan kipeästä vatsasta, ei mistään muusta. Sen 5kk jälkeen tuo sylittely loppui kokonaan, en enää antanut, sitten loppui myös pitemmät vierailut kun en saanut rauhassa hoitaa vauvaa. Tunti tai pari on ihan riittävästi aikaa anopin seurassa kahvitellen, sitten alkaa jo häiritsemään niin että lapsikin siitä kärsii.
Mä ihmettelen tätä, just kuin mun anoppi. Ensin kerjää että pitää saada hoitaa, ilman vauvan vanhempia. Kun saa mahdollisuuden, niin kiinnostaa ottaa kuvia ja jakaa niitä someen ilman lupaa. Meillä oli pullosta syötetyt vauvat (maitoa ei tullut), syöttäminen kelpasi tehtäväksi. Syöttää piti, vaikka kerroin että vauva tarvii maitoa 2 h kuluttua, just söi. Sitten motkotti, kun ei kelvannut maito. Pitäisi olla jo mehua!
Vaippa oli aina täynnä, kun mummu oli hoitanut. Hajusta ja koostumuksesta osasi harjaantunut äiti nähdä, ettei ollut ihan tuore "lähetys", kuten anoppi vauvan kakkaa nimitti. Aina oli tarkistanut ihan pari minuuttia sitten tilanteen. Pari minuuttia vaipassa ollutta maitokakkaa ei tarvitse liotella takapuolesta 10 minuuttia.
Joo, kun kuvat oli otettu ja maitoa väkisin syöttää, niin oli jo kova kiire saada vauva nukkumaan, että voi soitella tuttaville, että hän on nyt TAAS hoitamassa, tai tuijottaa telkkaria. Kerran oltiin miehen kanssa syömässä, ja kun tultiin kotiin, koko talo tärisi kun mummu siellä luukuttaa jotain iskelmäohjelmaa. Mies siinä pelasti itkevän vauvan sitteristä ja kyseli äidiltään, että miksi samassa huoneessa on yksikseen itkevä vauva ja telkkari niin kovalla, että kipuraja ylittyy aikuisellakin anopin istuessa sohvalla. Hän kun vain halusi nauttia Kari Tapion esityksestä ja vauva huusi niin, että pienemmällä volyymillä ei kuulunut kuin huutoa.
Kuulostaa siltä että anoppi kyllästyi nopeasti vauvaan, oma taas pakkomielteisesti piti vauvaa eikä kyllästynyt koskaan, piti taukoja vain kun kävi vessassa tai söi ja sitten jaksoi taas jatkaa, ei mitään rajaa. Jos olis vaan ymmärtänyt että vauva on elävä ihminen jolla on tarpeita, mutta ei. Omasta mielestään hän "hoiti" vauvaa niin hyvin, paremmin kuin kukaan muu ja hänen rakkautensa oli niin syvä, puhdas ja kaunis vauvaa kohtaan, minun rakkauteni taas oli sairas ja pakkomielteinen.
No suurin motivaatio taisi anopilla olla ne kuvat ja sädekehän kiillotus. Kun hän taas hoitaa ihan hyvää hyvyyttään, kun ei poika ja miniä pärjää vauvan kanssa. En tiedä että uskoiko hän ihan tosissaan itse, että olemme pulassa vauvan kanssa. Itse koin olevani pulassa anopin rajattomuuden kanssa, vauvan kanssa meni oikein hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Höhöh, tuli tosta mieleen kun anoppi miltei käski lähteä bilettämään, hän olisi yön yli sitten hoitanut vauvaa, vauvaa joka ei ollut edes 2kk ikäinen. Minun olisi pitänyt rintapumppua käyttää sit vaan jossain vessassa. Olen yli 30v nainen, enkä ole koskaan välittänyt bilettämisestä muutenkaan, joten miksi ihmeessä aloittaisin juuri silloin kun minulla on vastasyntynyt rintaruokittu vauva hoidettavana? Anoppi ei tykännyt kun kieltäydyin, ei ollut hänen mielestään terveellistä olla niin kiinni vauvassa, hän ehdotti jopa risteilyä ilman vauvaa..niissäkin olen ehtinyt käydä todella paljon elämäni aikana..anoppien ihme fantasiat...