Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10672)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, kun täällä moititaan näitä nykymummoja, että ne ei ole hoitaneet omia lapsiaan, vaan vieneet ne 7-17 hoitoon. Niinhän ne tekee nykyvanhemmatkin. Kaikki mukulat on päiväkodeissa.
Ne on päiväkodeissa, vaikka vanhemmat olisi kotonakin.
Mitä ihmeen arvostelua se tuo on?
No jos teet lapsen kolmen vuoden välein, niin voit olla kotona niitten kanssa niin kauan, kuin lapsia saat. Tee vaikka kymmenen, niin ei tarvitse koskaan mennä töihin. Mutta en taida tuntea ketään, joka ei olisi silti vienyt sitä isompaa hoitoon, vaikka kotona olisi vastasyntynytkin.
Nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin yksikään sukupolvi aiemmin.
Ei kaikki mukulat ole päiväkodeissa. Kaikki eivät ole 10 tuntia ja kotona hoidetun lapswn vanhemmat voi molemmat tehdä töitä.
Ja nykyään lapset ei ole kolmen kuukauden kesiä mummoloissa kuten ennen.
Mulla on -anteeksi vaan - perspektiiviä tähän kolmen kuukauden mummolakesiin.
Se on satua.
Niin kuvitellaan. Oikeasti lapset ei ole niin pitkiä aikoja
mummoloissaan viettäneet, kun aniharvat.
Se ei suinkaan ole ollut totta lähellekään kaikkien kohdalla.
Ihania 3 kk mummolakesiä sai viettää esim. serkkuni, jotka ASUIVAT siellä maalla samassa talossa, missä mummot ja papat asuivat yhteistaloudessa pojan perheen kanssa. Minä sain olla siellä n. viikon kerran kesässä.
Kavereistani ei ollut ainuttakaan, jotka olisi olleet missään koko kesän aikana. Ei kaikkien lasten isovanhemmat olleet niitä maanviljelijöitä, joilla olisi ollut antaa se maalaiskesä lapsenlapsilleen.
Kukahan nykyvanhemmista ottaisi kotiinsa lapsenlapset koko kesän ajaksi, miettikääpä tätä jo valmiiksi. Onko teillä mahdollisuus hoitaa lapsenlapsia 3 kk yhtäjaksoisesti ja yötä päivää - ikinä?
Luuletteko, että ennen oli?
No ei ollut. Olette lukeneet vanhoja tyttökirjoja ja katsoneet jotain elokuvia ja luoneet niistä mielikuvanne.
Minun toiset isovanhemmat oli viranhaltijoita kaupungissa. Sielläkö minä olin koko koulun kesälomani? Älkää unta nähkö.
Kirjoitan nyt 50- ja 60 - luvuista.
Aivan varmasti olette kuulleet jostakin tapauksesta, ehkä kahdestakin, mutta ne ei ole lähelläkään koko totuutta.
Minä olin alakoululaisena kesällä kotona vain, kun vanhemmat oli töissä. Siinä oli vain luotettava, että naapurista sai apua, jos tarvitsi. Ei siihen aikaan päiväkoteja ollut eikä kesäsiirtoloita kuin kaupunkilaislapsille, nekin taisi olla sosiaalisin perustein annettuja lomia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, kun täällä moititaan näitä nykymummoja, että ne ei ole hoitaneet omia lapsiaan, vaan vieneet ne 7-17 hoitoon. Niinhän ne tekee nykyvanhemmatkin. Kaikki mukulat on päiväkodeissa.
Ne on päiväkodeissa, vaikka vanhemmat olisi kotonakin.
Mitä ihmeen arvostelua se tuo on?
No jos teet lapsen kolmen vuoden välein, niin voit olla kotona niitten kanssa niin kauan, kuin lapsia saat. Tee vaikka kymmenen, niin ei tarvitse koskaan mennä töihin. Mutta en taida tuntea ketään, joka ei olisi silti vienyt sitä isompaa hoitoon, vaikka kotona olisi vastasyntynytkin.
Nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin yksikään sukupolvi aiemmin.
Ei kaikki mukulat ole päiväkodeissa. Kaikki eivät ole 10 tuntia ja kotona hoidetun lapswn vanhemmat voi molemmat tehdä töitä.
Ja nykyään lapset ei ole kolmen kuukauden kesiä mummoloissa kuten ennen.
Mulla on -anteeksi vaan - perspektiiviä tähän kolmen kuukauden mummolakesiin.
Se on satua.
Niin kuvitellaan. Oikeasti lapset ei ole niin pitkiä aikoja
mummoloissaan viettäneet, kun aniharvat.
Se ei suinkaan ole ollut totta lähellekään kaikkien kohdalla.
Ihania 3 kk mummolakesiä sai viettää esim. serkkuni, jotka ASUIVAT siellä maalla samassa talossa, missä mummot ja papat asuivat yhteistaloudessa pojan perheen kanssa. Minä sain olla siellä n. viikon kerran kesässä.
Kavereistani ei ollut ainuttakaan, jotka olisi olleet missään koko kesän aikana. Ei kaikkien lasten isovanhemmat olleet niitä maanviljelijöitä, joilla olisi ollut antaa se maalaiskesä lapsenlapsilleen.
Kukahan nykyvanhemmista ottaisi kotiinsa lapsenlapset koko kesän ajaksi, miettikääpä tätä jo valmiiksi. Onko teillä mahdollisuus hoitaa lapsenlapsia 3 kk yhtäjaksoisesti ja yötä päivää - ikinä?
Luuletteko, että ennen oli?
No ei ollut. Olette lukeneet vanhoja tyttökirjoja ja katsoneet jotain elokuvia ja luoneet niistä mielikuvanne.
Minun toiset isovanhemmat oli viranhaltijoita kaupungissa. Sielläkö minä olin koko koulun kesälomani? Älkää unta nähkö.
Kirjoitan nyt 50- ja 60 - luvuista.
Aivan varmasti olette kuulleet jostakin tapauksesta, ehkä kahdestakin, mutta ne ei ole lähelläkään koko totuutta.
Minä olin alakoululaisena kesällä kotona vain, kun vanhemmat oli töissä. Siinä oli vain luotettava, että naapurista sai apua, jos tarvitsi. Ei siihen aikaan päiväkoteja ollut eikä kesäsiirtoloita kuin kaupunkilaislapsille, nekin taisi olla sosiaalisin perustein annettuja lomia
Mitä sinä riehut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on päinvastoin eli vaikka miten selitän, että olen väsynyt ja olisi tarpeen, että mummi ottaisin 7kk ikäisen yökylään, niin ei onnistu millään. Kun on se työ, jota varten pitää kerätä voimia viikonloppuna. Minä kuulemma saan nukkua vauvan päiväuniaikaan tai mies voi valvoa vauvan kanssa, jos minä en jaksa. Mitään apua ei mummilta saa!
Taivaan tosi. Nykyajan työelämässä on rankkaa. Ota päiväunet kun vauva nukkuu.
Lapsi halutaan viedä mummille hoitoon, joopa. Ei siksi, että saisi itse levätä, vaan siksi, että pääsisi bilettämään. Ei sitä silloin väsytä.
Ja toivotaan, että mummi hoitaisi vielä toisenkin yön, koska sitten jo väsyttää!
Ja mummi menee aamulla virkistäytyneenä ja levänneenä töihinsä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, kun täällä moititaan näitä nykymummoja, että ne ei ole hoitaneet omia lapsiaan, vaan vieneet ne 7-17 hoitoon. Niinhän ne tekee nykyvanhemmatkin. Kaikki mukulat on päiväkodeissa.
Ne on päiväkodeissa, vaikka vanhemmat olisi kotonakin.
Mitä ihmeen arvostelua se tuo on?
No jos teet lapsen kolmen vuoden välein, niin voit olla kotona niitten kanssa niin kauan, kuin lapsia saat. Tee vaikka kymmenen, niin ei tarvitse koskaan mennä töihin. Mutta en taida tuntea ketään, joka ei olisi silti vienyt sitä isompaa hoitoon, vaikka kotona olisi vastasyntynytkin.
Nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin yksikään sukupolvi aiemmin.
Ei kaikki mukulat ole päiväkodeissa. Kaikki eivät ole 10 tuntia ja kotona hoidetun lapswn vanhemmat voi molemmat tehdä töitä.
Ja nykyään lapset ei ole kolmen kuukauden kesiä mummoloissa kuten ennen.
Mulla on -anteeksi vaan - perspektiiviä tähän kolmen kuukauden mummolakesiin.
Se on satua.
Niin kuvitellaan. Oikeasti lapset ei ole niin pitkiä aikoja
mummoloissaan viettäneet, kun aniharvat.
Se ei suinkaan ole ollut totta lähellekään kaikkien kohdalla.
Ihania 3 kk mummolakesiä sai viettää esim. serkkuni, jotka ASUIVAT siellä maalla samassa talossa, missä mummot ja papat asuivat yhteistaloudessa pojan perheen kanssa. Minä sain olla siellä n. viikon kerran kesässä.
Kavereistani ei ollut ainuttakaan, jotka olisi olleet missään koko kesän aikana. Ei kaikkien lasten isovanhemmat olleet niitä maanviljelijöitä, joilla olisi ollut antaa se maalaiskesä lapsenlapsilleen.
Kukahan nykyvanhemmista ottaisi kotiinsa lapsenlapset koko kesän ajaksi, miettikääpä tätä jo valmiiksi. Onko teillä mahdollisuus hoitaa lapsenlapsia 3 kk yhtäjaksoisesti ja yötä päivää - ikinä?
Luuletteko, että ennen oli?
No ei ollut. Olette lukeneet vanhoja tyttökirjoja ja katsoneet jotain elokuvia ja luoneet niistä mielikuvanne.
Minun toiset isovanhemmat oli viranhaltijoita kaupungissa. Sielläkö minä olin koko koulun kesälomani? Älkää unta nähkö.
Kirjoitan nyt 50- ja 60 - luvuista.
Aivan varmasti olette kuulleet jostakin tapauksesta, ehkä kahdestakin, mutta ne ei ole lähelläkään koko totuutta.
Minä olin alakoululaisena kesällä kotona vain, kun vanhemmat oli töissä. Siinä oli vain luotettava, että naapurista sai apua, jos tarvitsi. Ei siihen aikaan päiväkoteja ollut eikä kesäsiirtoloita kuin kaupunkilaislapsille, nekin taisi olla sosiaalisin perustein annettuja lomiaMitä sinä riehut?
Knok knok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, kun täällä moititaan näitä nykymummoja, että ne ei ole hoitaneet omia lapsiaan, vaan vieneet ne 7-17 hoitoon. Niinhän ne tekee nykyvanhemmatkin. Kaikki mukulat on päiväkodeissa.
Ne on päiväkodeissa, vaikka vanhemmat olisi kotonakin.
Mitä ihmeen arvostelua se tuo on?
No jos teet lapsen kolmen vuoden välein, niin voit olla kotona niitten kanssa niin kauan, kuin lapsia saat. Tee vaikka kymmenen, niin ei tarvitse koskaan mennä töihin. Mutta en taida tuntea ketään, joka ei olisi silti vienyt sitä isompaa hoitoon, vaikka kotona olisi vastasyntynytkin.
Nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin yksikään sukupolvi aiemmin.
Ei kaikki mukulat ole päiväkodeissa. Kaikki eivät ole 10 tuntia ja kotona hoidetun lapswn vanhemmat voi molemmat tehdä töitä.
Ja nykyään lapset ei ole kolmen kuukauden kesiä mummoloissa kuten ennen.
Mulla on -anteeksi vaan - perspektiiviä tähän kolmen kuukauden mummolakesiin.
Se on satua.
Niin kuvitellaan. Oikeasti lapset ei ole niin pitkiä aikoja
mummoloissaan viettäneet, kun aniharvat.
Se ei suinkaan ole ollut totta lähellekään kaikkien kohdalla.
Ihania 3 kk mummolakesiä sai viettää esim. serkkuni, jotka ASUIVAT siellä maalla samassa talossa, missä mummot ja papat asuivat yhteistaloudessa pojan perheen kanssa. Minä sain olla siellä n. viikon kerran kesässä.
Kavereistani ei ollut ainuttakaan, jotka olisi olleet missään koko kesän aikana. Ei kaikkien lasten isovanhemmat olleet niitä maanviljelijöitä, joilla olisi ollut antaa se maalaiskesä lapsenlapsilleen.
Kukahan nykyvanhemmista ottaisi kotiinsa lapsenlapset koko kesän ajaksi, miettikääpä tätä jo valmiiksi. Onko teillä mahdollisuus hoitaa lapsenlapsia 3 kk yhtäjaksoisesti ja yötä päivää - ikinä?
Luuletteko, että ennen oli?
No ei ollut. Olette lukeneet vanhoja tyttökirjoja ja katsoneet jotain elokuvia ja luoneet niistä mielikuvanne.
Minun toiset isovanhemmat oli viranhaltijoita kaupungissa. Sielläkö minä olin koko koulun kesälomani? Älkää unta nähkö.
Kirjoitan nyt 50- ja 60 - luvuista.
Aivan varmasti olette kuulleet jostakin tapauksesta, ehkä kahdestakin, mutta ne ei ole lähelläkään koko totuutta.
Minä olin alakoululaisena kesällä kotona vain, kun vanhemmat oli töissä. Siinä oli vain luotettava, että naapurista sai apua, jos tarvitsi. Ei siihen aikaan päiväkoteja ollut eikä kesäsiirtoloita kuin kaupunkilaislapsille, nekin taisi olla sosiaalisin perustein annettuja lomia
Yleistä oli pari viikkoa kesällä olla, ei nykyään enää. Itse muistan myös että olimme leikkipuistossakin aina ilman vanhempia, siellä oli jopa "puistotätejä", nykyään vanhempia haukutaan kun eivät ole ohjaamassa lasten leikkejä puistossa vaan kehtaavat puhua keskenään, tästä oli joku kirjoitus jopa hesarissa...puhelinta ei saa edes vilkaista kun lapset ovat läsnä, mutta ennen lapset viskattiin pihalle leikkimään koko päiväksi ja parvekkeelta sitten huudettiin kun piti tulla syömään. Muistan kun ihan pieni tyttö oli ulkona leikkimässä meidän isompien kanssa ja hän oli kastellut housunsa, hän ei päässyt sisälle vaihtamaan vaatteita kun ei vanhemmat olleet edes kotona, siinä tyttö sitten itki. Tää oli ihan yleistä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, kun täällä moititaan näitä nykymummoja, että ne ei ole hoitaneet omia lapsiaan, vaan vieneet ne 7-17 hoitoon. Niinhän ne tekee nykyvanhemmatkin. Kaikki mukulat on päiväkodeissa.
Ne on päiväkodeissa, vaikka vanhemmat olisi kotonakin.
Mitä ihmeen arvostelua se tuo on?
No jos teet lapsen kolmen vuoden välein, niin voit olla kotona niitten kanssa niin kauan, kuin lapsia saat. Tee vaikka kymmenen, niin ei tarvitse koskaan mennä töihin. Mutta en taida tuntea ketään, joka ei olisi silti vienyt sitä isompaa hoitoon, vaikka kotona olisi vastasyntynytkin.
Nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin yksikään sukupolvi aiemmin.
Ei kaikki mukulat ole päiväkodeissa. Kaikki eivät ole 10 tuntia ja kotona hoidetun lapswn vanhemmat voi molemmat tehdä töitä.
Ja nykyään lapset ei ole kolmen kuukauden kesiä mummoloissa kuten ennen.
Mulla on -anteeksi vaan - perspektiiviä tähän kolmen kuukauden mummolakesiin.
Se on satua.
Niin kuvitellaan. Oikeasti lapset ei ole niin pitkiä aikoja
mummoloissaan viettäneet, kun aniharvat.
Se ei suinkaan ole ollut totta lähellekään kaikkien kohdalla.
Ihania 3 kk mummolakesiä sai viettää esim. serkkuni, jotka ASUIVAT siellä maalla samassa talossa, missä mummot ja papat asuivat yhteistaloudessa pojan perheen kanssa. Minä sain olla siellä n. viikon kerran kesässä.
Kavereistani ei ollut ainuttakaan, jotka olisi olleet missään koko kesän aikana. Ei kaikkien lasten isovanhemmat olleet niitä maanviljelijöitä, joilla olisi ollut antaa se maalaiskesä lapsenlapsilleen.
Kukahan nykyvanhemmista ottaisi kotiinsa lapsenlapset koko kesän ajaksi, miettikääpä tätä jo valmiiksi. Onko teillä mahdollisuus hoitaa lapsenlapsia 3 kk yhtäjaksoisesti ja yötä päivää - ikinä?
Luuletteko, että ennen oli?
No ei ollut. Olette lukeneet vanhoja tyttökirjoja ja katsoneet jotain elokuvia ja luoneet niistä mielikuvanne.
Minun toiset isovanhemmat oli viranhaltijoita kaupungissa. Sielläkö minä olin koko koulun kesälomani? Älkää unta nähkö.
Kirjoitan nyt 50- ja 60 - luvuista.
Aivan varmasti olette kuulleet jostakin tapauksesta, ehkä kahdestakin, mutta ne ei ole lähelläkään koko totuutta.
Minä olin alakoululaisena kesällä kotona vain, kun vanhemmat oli töissä. Siinä oli vain luotettava, että naapurista sai apua, jos tarvitsi. Ei siihen aikaan päiväkoteja ollut eikä kesäsiirtoloita kuin kaupunkilaislapsille, nekin taisi olla sosiaalisin perustein annettuja lomia
Minä olen syntynyt 1960 ja ollut kesäsiirtolassa 1970-luvulla töissä. Viikkojen, kuukausia kesälomat mummoloissa oli ihan tavallisia, samaten se että vanhemmat lomaili ilman lapsiaan. Ja siellä kesäsiirtolassa ei ollut mitään kynnystä, kyllä sinne pääsi ihan ilman että oli sosiaalisia perusteita.
Ystäväni on syntynyt 70-luvun lopussa ja hän kertoo, että hänen isoäitinsä keräsi junalla lapsenlapsensa luokseen kesäksi. Siis ajeli junalla Pohjanmaalta Pohjois-Karjalaan, haki ystäväni siskoineen ja jatkoi siitä sitten taas muualle. Ja he oli kaikki siellä myös kaksi kuukautta putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, kun täällä moititaan näitä nykymummoja, että ne ei ole hoitaneet omia lapsiaan, vaan vieneet ne 7-17 hoitoon. Niinhän ne tekee nykyvanhemmatkin. Kaikki mukulat on päiväkodeissa.
Ne on päiväkodeissa, vaikka vanhemmat olisi kotonakin.
Mitä ihmeen arvostelua se tuo on?
No jos teet lapsen kolmen vuoden välein, niin voit olla kotona niitten kanssa niin kauan, kuin lapsia saat. Tee vaikka kymmenen, niin ei tarvitse koskaan mennä töihin. Mutta en taida tuntea ketään, joka ei olisi silti vienyt sitä isompaa hoitoon, vaikka kotona olisi vastasyntynytkin.
Nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin yksikään sukupolvi aiemmin.
Ei kaikki mukulat ole päiväkodeissa. Kaikki eivät ole 10 tuntia ja kotona hoidetun lapswn vanhemmat voi molemmat tehdä töitä.
Ja nykyään lapset ei ole kolmen kuukauden kesiä mummoloissa kuten ennen.
Mulla on -anteeksi vaan - perspektiiviä tähän kolmen kuukauden mummolakesiin.
Se on satua.
Niin kuvitellaan. Oikeasti lapset ei ole niin pitkiä aikoja
mummoloissaan viettäneet, kun aniharvat.
Se ei suinkaan ole ollut totta lähellekään kaikkien kohdalla.
Ihania 3 kk mummolakesiä sai viettää esim. serkkuni, jotka ASUIVAT siellä maalla samassa talossa, missä mummot ja papat asuivat yhteistaloudessa pojan perheen kanssa. Minä sain olla siellä n. viikon kerran kesässä.
Kavereistani ei ollut ainuttakaan, jotka olisi olleet missään koko kesän aikana. Ei kaikkien lasten isovanhemmat olleet niitä maanviljelijöitä, joilla olisi ollut antaa se maalaiskesä lapsenlapsilleen.
Kukahan nykyvanhemmista ottaisi kotiinsa lapsenlapset koko kesän ajaksi, miettikääpä tätä jo valmiiksi. Onko teillä mahdollisuus hoitaa lapsenlapsia 3 kk yhtäjaksoisesti ja yötä päivää - ikinä?
Luuletteko, että ennen oli?
No ei ollut. Olette lukeneet vanhoja tyttökirjoja ja katsoneet jotain elokuvia ja luoneet niistä mielikuvanne.
Minun toiset isovanhemmat oli viranhaltijoita kaupungissa. Sielläkö minä olin koko koulun kesälomani? Älkää unta nähkö.
Kirjoitan nyt 50- ja 60 - luvuista.
Aivan varmasti olette kuulleet jostakin tapauksesta, ehkä kahdestakin, mutta ne ei ole lähelläkään koko totuutta.
Minä olin alakoululaisena kesällä kotona vain, kun vanhemmat oli töissä. Siinä oli vain luotettava, että naapurista sai apua, jos tarvitsi. Ei siihen aikaan päiväkoteja ollut eikä kesäsiirtoloita kuin kaupunkilaislapsille, nekin taisi olla sosiaalisin perustein annettuja lomiaYleistä oli pari viikkoa kesällä olla, ei nykyään enää. Itse muistan myös että olimme leikkipuistossakin aina ilman vanhempia, siellä oli jopa "puistotätejä", nykyään vanhempia haukutaan kun eivät ole ohjaamassa lasten leikkejä puistossa vaan kehtaavat puhua keskenään, tästä oli joku kirjoitus jopa hesarissa...puhelinta ei saa edes vilkaista kun lapset ovat läsnä, mutta ennen lapset viskattiin pihalle leikkimään koko päiväksi ja parvekkeelta sitten huudettiin kun piti tulla syömään. Muistan kun ihan pieni tyttö oli ulkona leikkimässä meidän isompien kanssa ja hän oli kastellut housunsa, hän ei päässyt sisälle vaihtamaan vaatteita kun ei vanhemmat olleet edes kotona, siinä tyttö sitten itki. Tää oli ihan yleistä silloin.
Jep, me ulkoiltiin omatoimisesti nelivuotiaista, pitkin metsiä, rantoja ja metsälampia. Kerran putosin talvella jään läpi sinne lampeen.
Serkkujen luona Helsingissä KONTULASSA oli lupa mennä itsekseen koko päiväksi leikkimään ja alakoululaisena keskenään uimahalliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen, kun täällä moititaan näitä nykymummoja, että ne ei ole hoitaneet omia lapsiaan, vaan vieneet ne 7-17 hoitoon. Niinhän ne tekee nykyvanhemmatkin. Kaikki mukulat on päiväkodeissa.
Ne on päiväkodeissa, vaikka vanhemmat olisi kotonakin.
Mitä ihmeen arvostelua se tuo on?
No jos teet lapsen kolmen vuoden välein, niin voit olla kotona niitten kanssa niin kauan, kuin lapsia saat. Tee vaikka kymmenen, niin ei tarvitse koskaan mennä töihin. Mutta en taida tuntea ketään, joka ei olisi silti vienyt sitä isompaa hoitoon, vaikka kotona olisi vastasyntynytkin.
Nykyajan vanhemmat on enemmän lastensa kanssa kuin yksikään sukupolvi aiemmin.
Ei kaikki mukulat ole päiväkodeissa. Kaikki eivät ole 10 tuntia ja kotona hoidetun lapswn vanhemmat voi molemmat tehdä töitä.
Ja nykyään lapset ei ole kolmen kuukauden kesiä mummoloissa kuten ennen.
Mulla on -anteeksi vaan - perspektiiviä tähän kolmen kuukauden mummolakesiin.
Se on satua.
Niin kuvitellaan. Oikeasti lapset ei ole niin pitkiä aikoja
mummoloissaan viettäneet, kun aniharvat.
Se ei suinkaan ole ollut totta lähellekään kaikkien kohdalla.
Ihania 3 kk mummolakesiä sai viettää esim. serkkuni, jotka ASUIVAT siellä maalla samassa talossa, missä mummot ja papat asuivat yhteistaloudessa pojan perheen kanssa. Minä sain olla siellä n. viikon kerran kesässä.
Kavereistani ei ollut ainuttakaan, jotka olisi olleet missään koko kesän aikana. Ei kaikkien lasten isovanhemmat olleet niitä maanviljelijöitä, joilla olisi ollut antaa se maalaiskesä lapsenlapsilleen.
Kukahan nykyvanhemmista ottaisi kotiinsa lapsenlapset koko kesän ajaksi, miettikääpä tätä jo valmiiksi. Onko teillä mahdollisuus hoitaa lapsenlapsia 3 kk yhtäjaksoisesti ja yötä päivää - ikinä?
Luuletteko, että ennen oli?
No ei ollut. Olette lukeneet vanhoja tyttökirjoja ja katsoneet jotain elokuvia ja luoneet niistä mielikuvanne.
Minun toiset isovanhemmat oli viranhaltijoita kaupungissa. Sielläkö minä olin koko koulun kesälomani? Älkää unta nähkö.
Kirjoitan nyt 50- ja 60 - luvuista.
Aivan varmasti olette kuulleet jostakin tapauksesta, ehkä kahdestakin, mutta ne ei ole lähelläkään koko totuutta.
Minä olin alakoululaisena kesällä kotona vain, kun vanhemmat oli töissä. Siinä oli vain luotettava, että naapurista sai apua, jos tarvitsi. Ei siihen aikaan päiväkoteja ollut eikä kesäsiirtoloita kuin kaupunkilaislapsille, nekin taisi olla sosiaalisin perustein annettuja lomiaYleistä oli pari viikkoa kesällä olla, ei nykyään enää. Itse muistan myös että olimme leikkipuistossakin aina ilman vanhempia, siellä oli jopa "puistotätejä", nykyään vanhempia haukutaan kun eivät ole ohjaamassa lasten leikkejä puistossa vaan kehtaavat puhua keskenään, tästä oli joku kirjoitus jopa hesarissa...puhelinta ei saa edes vilkaista kun lapset ovat läsnä, mutta ennen lapset viskattiin pihalle leikkimään koko päiväksi ja parvekkeelta sitten huudettiin kun piti tulla syömään. Muistan kun ihan pieni tyttö oli ulkona leikkimässä meidän isompien kanssa ja hän oli kastellut housunsa, hän ei päässyt sisälle vaihtamaan vaatteita kun ei vanhemmat olleet edes kotona, siinä tyttö sitten itki. Tää oli ihan yleistä silloin.
Jep, me ulkoiltiin omatoimisesti nelivuotiaista, pitkin metsiä, rantoja ja metsälampia. Kerran putosin talvella jään läpi sinne lampeen.
Serkkujen luona Helsingissä KONTULASSA oli lupa mennä itsekseen koko päiväksi leikkimään ja alakoululaisena keskenään uimahalliin.
Jep, kaverikin kertoi miten hän oli tippunut jostain isosta kivestä alas, taju oli mennyt. Illalla meni sit vaan kotiin, vanhemmat ei tiennyt asiasta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mummo, mutta sisko.
En nyt ihan noin kiihkeästi ole toiminut siskoni lasta kohtaan, mutta jotain sinne päin.
Siinä vaiheessa kun miehensä alkoi käyttäytyä "minun ohi" selvästi lapsen vanhempana minä aloin perääntyä. Ei se mukavalta tuntunut, mutta järkevältä ja oikealta kuitenkin loppujen lopuksi. "Egokolhulta".
Se, ettei puhu ajattelemattomasti ja loukkaa tahallaan toisia puheillaan tai teoillaan on hyvää käytöstä. Se ettei puutu selvästi väärältä tuntuvaan tilanteeseen "koska ei halua loukata toisen tunteita" on luonteen heikkoutta.
Toisen loukkaaminen ei ole hyvää käytöstä. Jonkinlaista tilannetajua pitäis olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mummo, mutta sisko.
En nyt ihan noin kiihkeästi ole toiminut siskoni lasta kohtaan, mutta jotain sinne päin.
Siinä vaiheessa kun miehensä alkoi käyttäytyä "minun ohi" selvästi lapsen vanhempana minä aloin perääntyä. Ei se mukavalta tuntunut, mutta järkevältä ja oikealta kuitenkin loppujen lopuksi. "Egokolhulta".
Se, ettei puhu ajattelemattomasti ja loukkaa tahallaan toisia puheillaan tai teoillaan on hyvää käytöstä. Se ettei puutu selvästi väärältä tuntuvaan tilanteeseen "koska ei halua loukata toisen tunteita" on luonteen heikkoutta.
Lisäyksenä vielä, että en siis ohittanut lapsen äitiä eli siskoani, vaan miehensä.
Pystytkö kertomaan että miksi teit niin?
Ihanaa että kirjoittaja huomasi itse käyttäytyneensä rumasti, minuakin kiinnostaisi tietää mikä se syy käytökselle oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mummo, mutta sisko.
En nyt ihan noin kiihkeästi ole toiminut siskoni lasta kohtaan, mutta jotain sinne päin.
Siinä vaiheessa kun miehensä alkoi käyttäytyä "minun ohi" selvästi lapsen vanhempana minä aloin perääntyä. Ei se mukavalta tuntunut, mutta järkevältä ja oikealta kuitenkin loppujen lopuksi. "Egokolhulta".
Se, ettei puhu ajattelemattomasti ja loukkaa tahallaan toisia puheillaan tai teoillaan on hyvää käytöstä. Se ettei puutu selvästi väärältä tuntuvaan tilanteeseen "koska ei halua loukata toisen tunteita" on luonteen heikkoutta.
Lisäyksenä vielä, että en siis ohittanut lapsen äitiä eli siskoani, vaan miehensä.
Pystytkö kertomaan että miksi teit niin?
Ihanaa että kirjoittaja huomasi itse käyttäytyneensä rumasti, minuakin kiinnostaisi tietää mikä se syy käytökselle oli.
Kommenttia minäkin tähän odotan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mummo, mutta sisko.
En nyt ihan noin kiihkeästi ole toiminut siskoni lasta kohtaan, mutta jotain sinne päin.
Siinä vaiheessa kun miehensä alkoi käyttäytyä "minun ohi" selvästi lapsen vanhempana minä aloin perääntyä. Ei se mukavalta tuntunut, mutta järkevältä ja oikealta kuitenkin loppujen lopuksi. "Egokolhulta".
Se, ettei puhu ajattelemattomasti ja loukkaa tahallaan toisia puheillaan tai teoillaan on hyvää käytöstä. Se ettei puutu selvästi väärältä tuntuvaan tilanteeseen "koska ei halua loukata toisen tunteita" on luonteen heikkoutta.
Lisäyksenä vielä, että en siis ohittanut lapsen äitiä eli siskoani, vaan miehensä.
Pystytkö kertomaan että miksi teit niin?
En osaa tarkalleen sanoa miksi. Ajattelin sitä tilannetta vain meidän perheen kannalta, en miehen perheen. Meillä ei ollut isää kun olimme lapsia, ehkä alitajuisesti ajattelin ettei isää voisi vähempää kiinnostaa olla osa lapsen elämää. Ja kyllä se mies olikin vähän veltto isä silloin alussa, mutta terhakoitui sitten.
Osa minusta olisi halunnut muodostaa hyvin läheisen suhteen siihen lapseen, mutta en missään vaiheessa ajatellut tai kokenut että hyvinvointini riippuu sitä. En siis ollut yhtä paha kuin ap:n anoppi.
Joku kommentoikin, että selkäranka siinä kasvaa kun joutuu puolustamaan perhettään.
Minusta se ei ole ollenkaan huono asia että niinkin harmittomilla vihollisilla saa ja pitää sitä puolustamista harjoitella kuin tunkeilevat sukulaiset. Ei mikään hengenhätä kuitenkaan ole kyseessä vaikka onkin epämukava tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mummo, mutta sisko.
En nyt ihan noin kiihkeästi ole toiminut siskoni lasta kohtaan, mutta jotain sinne päin.
Siinä vaiheessa kun miehensä alkoi käyttäytyä "minun ohi" selvästi lapsen vanhempana minä aloin perääntyä. Ei se mukavalta tuntunut, mutta järkevältä ja oikealta kuitenkin loppujen lopuksi. "Egokolhulta".
Se, ettei puhu ajattelemattomasti ja loukkaa tahallaan toisia puheillaan tai teoillaan on hyvää käytöstä. Se ettei puutu selvästi väärältä tuntuvaan tilanteeseen "koska ei halua loukata toisen tunteita" on luonteen heikkoutta.
Lisäyksenä vielä, että en siis ohittanut lapsen äitiä eli siskoani, vaan miehensä.
Pystytkö kertomaan että miksi teit niin?
Ihanaa että kirjoittaja huomasi itse käyttäytyneensä rumasti, minuakin kiinnostaisi tietää mikä se syy käytökselle oli.
Kommenttia minäkin tähän odotan.
Voi että mitä tyyppejä ketjussa. Onko tiiliskivet käsillä, niin pääsee kieli pitkällä tuomitsemaan. Olipa raikas tuulahdus että joku itsereflektoi hiukan tähän ketjuun.
Sanoisiko kukaan ikinä täällä "olen ollut ikävä miniä" - ei tietenkään. Miniöissä ei ole niitä rajattomia, narsisteja saati persoonallisuushäiriöisiä. Vain anopit ovat. Nämä anopit olivat miniöinä itse normaaleja, mutta kun anoppius iski, huhhuh. Se on virus se anoppius, joka koskee täällä 95% vain poikien äitejä. Ai kauheeta. Get a life. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mummo, mutta sisko.
En nyt ihan noin kiihkeästi ole toiminut siskoni lasta kohtaan, mutta jotain sinne päin.
Siinä vaiheessa kun miehensä alkoi käyttäytyä "minun ohi" selvästi lapsen vanhempana minä aloin perääntyä. Ei se mukavalta tuntunut, mutta järkevältä ja oikealta kuitenkin loppujen lopuksi. "Egokolhulta".
Se, ettei puhu ajattelemattomasti ja loukkaa tahallaan toisia puheillaan tai teoillaan on hyvää käytöstä. Se ettei puutu selvästi väärältä tuntuvaan tilanteeseen "koska ei halua loukata toisen tunteita" on luonteen heikkoutta.
Lisäyksenä vielä, että en siis ohittanut lapsen äitiä eli siskoani, vaan miehensä.
Pystytkö kertomaan että miksi teit niin?
Ihanaa että kirjoittaja huomasi itse käyttäytyneensä rumasti, minuakin kiinnostaisi tietää mikä se syy käytökselle oli.
Kommenttia minäkin tähän odotan.
Voi että mitä tyyppejä ketjussa. Onko tiiliskivet käsillä, niin pääsee kieli pitkällä tuomitsemaan. Olipa raikas tuulahdus että joku itsereflektoi hiukan tähän ketjuun.
Sanoisiko kukaan ikinä täällä "olen ollut ikävä miniä" - ei tietenkään. Miniöissä ei ole niitä rajattomia, narsisteja saati persoonallisuushäiriöisiä. Vain anopit ovat. Nämä anopit olivat miniöinä itse normaaleja, mutta kun anoppius iski, huhhuh. Se on virus se anoppius, joka koskee täällä 95% vain poikien äitejä. Ai kauheeta. Get a life. 😅
En todellakaan tiedä yhtäkään miniää, joka tunkisi väkisin sinne anoppilaan, siivoaisi omin päin, penkoisi laskupinot, sekaantuisi mitä siellä puetaan päälle tai mihin mennään tai mitään muutakaan. Tiedätkö sinä?
Lukutaidon puute on sinun suurin ongelmasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mummo, mutta sisko.
En nyt ihan noin kiihkeästi ole toiminut siskoni lasta kohtaan, mutta jotain sinne päin.
Siinä vaiheessa kun miehensä alkoi käyttäytyä "minun ohi" selvästi lapsen vanhempana minä aloin perääntyä. Ei se mukavalta tuntunut, mutta järkevältä ja oikealta kuitenkin loppujen lopuksi. "Egokolhulta".
Se, ettei puhu ajattelemattomasti ja loukkaa tahallaan toisia puheillaan tai teoillaan on hyvää käytöstä. Se ettei puutu selvästi väärältä tuntuvaan tilanteeseen "koska ei halua loukata toisen tunteita" on luonteen heikkoutta.
Lisäyksenä vielä, että en siis ohittanut lapsen äitiä eli siskoani, vaan miehensä.
Pystytkö kertomaan että miksi teit niin?
Ihanaa että kirjoittaja huomasi itse käyttäytyneensä rumasti, minuakin kiinnostaisi tietää mikä se syy käytökselle oli.
Kommenttia minäkin tähän odotan.
Voi että mitä tyyppejä ketjussa. Onko tiiliskivet käsillä, niin pääsee kieli pitkällä tuomitsemaan. Olipa raikas tuulahdus että joku itsereflektoi hiukan tähän ketjuun.
Sanoisiko kukaan ikinä täällä "olen ollut ikävä miniä" - ei tietenkään. Miniöissä ei ole niitä rajattomia, narsisteja saati persoonallisuushäiriöisiä. Vain anopit ovat. Nämä anopit olivat miniöinä itse normaaleja, mutta kun anoppius iski, huhhuh. Se on virus se anoppius, joka koskee täällä 95% vain poikien äitejä. Ai kauheeta. Get a life. 😅
Voi hyvä ihme sentään taas...
Jokainen täysjärkinen ihminen ymmärtää, mitä tässäkin ketjussa on haettu. Ja sitten ovat nämä tahallaan väärinymmärtäjät, uhriutujat ja marttyyrit.
Anoppius ei ole tässä se pointti, ymmärrät sen itsekin, kun hiukan mietit. Pointti on käsistä lähtenyt rajaton isovanhemmuus, joka koskee pahimmillaan kummankin puolison molempia vanhempia. Se, miksi sukset menevät ristiin juuri anopin kanssa on ihan luonnollista. Hänhän on lapsensa puolisolle alunperin täysin vieras ihminen. Hän on tottunut olemaan omassa perheessään se, joka sanoo viimeisen sanan lasten asioista, ja kuvittelee voivansa jatkaa sitä lapsensa perheessä. Kun se ei onnistu, niin sota on valmis, ja pahis on hänen mielestään se lapsen puoliso. Keskinäiset suhteet pitää ensin rakentaa, että syntyisi molemminpuolinen luottamus. Kaikilta se ei onnistu, eikä sitä käskyttämällä saa aikaan.
Ristiriitatilanteissa tuntuu olevan ykkössijalla se, että äidiltä ollaan yksinkertaisesti viemässä jopa vastasyntynyttä vauvaa. Millainen äiti ei asettuisi puolustuskannalle? Millainen anoppi ei ymmärrä biologiasta mitään? Nuori äiti huomaa itsessään voimakkaan halun suojella omaa vauvaansa, ja niin sen kuuluu ollakin. Siihen väliin ei pidä perheen ulkopuolisten ihmisten yrittää lyödä yhtään kiilaa. Isovanhemmat pystyvät luomaan hyvän ja lämpimän suhteen lapsenlapseensa myöhemminkin ilman mitään draamaa. Itse näin oman äitini vanhempia muutamia kertoja vuodessa, mutta meillä oli hyvä suhde, ja muistan heitä lämmöllä vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en ole mummo, mutta sisko.
En nyt ihan noin kiihkeästi ole toiminut siskoni lasta kohtaan, mutta jotain sinne päin.
Siinä vaiheessa kun miehensä alkoi käyttäytyä "minun ohi" selvästi lapsen vanhempana minä aloin perääntyä. Ei se mukavalta tuntunut, mutta järkevältä ja oikealta kuitenkin loppujen lopuksi. "Egokolhulta".
Se, ettei puhu ajattelemattomasti ja loukkaa tahallaan toisia puheillaan tai teoillaan on hyvää käytöstä. Se ettei puutu selvästi väärältä tuntuvaan tilanteeseen "koska ei halua loukata toisen tunteita" on luonteen heikkoutta.
Lisäyksenä vielä, että en siis ohittanut lapsen äitiä eli siskoani, vaan miehensä.
Pystytkö kertomaan että miksi teit niin?
Ihanaa että kirjoittaja huomasi itse käyttäytyneensä rumasti, minuakin kiinnostaisi tietää mikä se syy käytökselle oli.
Kommenttia minäkin tähän odotan.
Voi että mitä tyyppejä ketjussa. Onko tiiliskivet käsillä, niin pääsee kieli pitkällä tuomitsemaan. Olipa raikas tuulahdus että joku itsereflektoi hiukan tähän ketjuun.
Sanoisiko kukaan ikinä täällä "olen ollut ikävä miniä" - ei tietenkään. Miniöissä ei ole niitä rajattomia, narsisteja saati persoonallisuushäiriöisiä. Vain anopit ovat. Nämä anopit olivat miniöinä itse normaaleja, mutta kun anoppius iski, huhhuh. Se on virus se anoppius, joka koskee täällä 95% vain poikien äitejä. Ai kauheeta. Get a life. 😅
Kukaan ei tuossa tuominnut kirjoittajaa. Luot ongelmia tyhjästä.
Onhan näitä huvikseen anoppiaan mollaavia miniöitäkin. Mun kaveri muistelee vieläkin, kuinka anoppi osti väärän sävyiset servetit häihin. Siis morsiamen toivomaa sävyä ei löytynyt mistään, ja häihin oli viikko, anoppi sitten teki peliliikkeen.
Kaverille ei sit tee yhtään pahaa lähteä etelään appisten ja perheensä kanssa pariksi viikoksi. Appikset hoitaa lapset, itse voi maata rannalla päivät ja ryypätä illat ja yöt. Sit voi kotiin tultua kitustä, kun anoppi osti rumia vaatteita lapsille ja syötti heille liikaa jätskiä. Itse ei ole krapulaltaan saanut omia lapsia hoidettua.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä huvikseen anoppiaan mollaavia miniöitäkin. Mun kaveri muistelee vieläkin, kuinka anoppi osti väärän sävyiset servetit häihin. Siis morsiamen toivomaa sävyä ei löytynyt mistään, ja häihin oli viikko, anoppi sitten teki peliliikkeen.
Kaverille ei sit tee yhtään pahaa lähteä etelään appisten ja perheensä kanssa pariksi viikoksi. Appikset hoitaa lapset, itse voi maata rannalla päivät ja ryypätä illat ja yöt. Sit voi kotiin tultua kitustä, kun anoppi osti rumia vaatteita lapsille ja syötti heille liikaa jätskiä. Itse ei ole krapulaltaan saanut omia lapsia hoidettua.
Juujuu.
Vierailija kirjoitti:
Onhan näitä huvikseen anoppiaan mollaavia miniöitäkin. Mun kaveri muistelee vieläkin, kuinka anoppi osti väärän sävyiset servetit häihin. Siis morsiamen toivomaa sävyä ei löytynyt mistään, ja häihin oli viikko, anoppi sitten teki peliliikkeen.
Kaverille ei sit tee yhtään pahaa lähteä etelään appisten ja perheensä kanssa pariksi viikoksi. Appikset hoitaa lapset, itse voi maata rannalla päivät ja ryypätä illat ja yöt. Sit voi kotiin tultua kitustä, kun anoppi osti rumia vaatteita lapsille ja syötti heille liikaa jätskiä. Itse ei ole krapulaltaan saanut omia lapsia hoidettua.
Ja missä lasten isä? Sama valitus hänelle.
Niin. Tietysti keskustelimme anopista pariterapiassa, kun hän on suurin uhka perheemme hyvinvoinnille. Ei häntä tarvittu sinne kiehumaan, että mä olen ymmärtänyt kaiken väärin, kun hän hyvää hyvyyttään...
Ei siellä ketään lytätty. Siellä käsiteltiin vaikeita asioita joten paha mieli oli välillä, meillä molemmilla.
Siellä terapiassa käsiteltiin meidän kipukohtia, terapeutti osasi mahtavasti selittää asioita, missä on mokattu ja mitä voisi tehdä toisin. Siinä rakennettiin perustaa tulevaisuudelle. Nykyään meillä menee varsin mukavasti. Ja välit anoppiin hyvin etäiset. Mies on myöntänyt, että etäisyyden ottaminen äitiin on ollut hyvä ratkaisu myös hänelle.