Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Se että mummolassa on mummolan säännöt ei tarkoita sitä että toista ihmistä saa haukkua tyhmäksi ja vähätellä tätä. Mummollakaan ei ole oikeutta olla röyhkeä muita ihmisiä kohtaan.
Niin taisin tuossa edellisessä kommentissani sanoakin, vanhempien tehtävä on olla lastensa mielestä tyhmiä ja niitä tilanteita tulee niin uhma- kuin teini-ikäisenkin kanssa vastaan monia ja taas monia. Vanhempana ne tilanteet otetaan vastaan kun ne tulevat ja käsitellään lapsen sen hetkinen tunnetila.
Se ettei omassa lapsuudessa ole opetettu tunteidensäätelyä ja tunneälyä ei tarkoita sitä etteikö näitä taitoja voisi aikuisiällä oppia ja opettaa ne eteenpäin omille lapsilleen. Tervetuloa vuoteen 2020 ja pois vanhingollisista kasvatusmetodeista. Onneksi jokainen uusi sukupolvi pystyy oppimaan edellisen virheistä ja opettamaan parempia toimintatapoja seuraavalle.
Eikä niitä "mummolan sääntöjä" voi soveltaa niin että ne kulkee mummolla mukana. Eli ollaan missä vaan missä mummo on niin on käytössä mummon säännöt.
Meillä rasittavinta on tapa kumota kaikki mitä sanon:
Minä: Liisa, älä kiusaa pikkusiskoa.
Mummo: Ei Liisa koskaan kiusaa.
Pikkusisko: itkee koska Liisa kiusannut koko päivän.
Minä: Liisa, pese hampaasi.
Mummo: Ei tarvitse pestä hampaita, en minäkään lapsena pessyt.
Liisa: en pese hampaita.
Minä: Nyt lähdetään, on lääkäriaika.
Mummo: Mitä jos Liisa ei lähtiskään sinne tyhmään läääkäriin, on täällä mummon kanssa.
Minä: Tottakai lapsen pitää mennä lääkäriin jonne on pitkä jono ja joka hänelle varattu.
Mummo: Ei kai se nyt niin tarkkaa ole.
Liisa: En lähde!
Tätä tämmöistä aina. Aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Se että mummolassa on mummolan säännöt ei tarkoita sitä että toista ihmistä saa haukkua tyhmäksi ja vähätellä tätä. Mummollakaan ei ole oikeutta olla röyhkeä muita ihmisiä kohtaan.
Niin taisin tuossa edellisessä kommentissani sanoakin, vanhempien tehtävä on olla lastensa mielestä tyhmiä ja niitä tilanteita tulee niin uhma- kuin teini-ikäisenkin kanssa vastaan monia ja taas monia. Vanhempana ne tilanteet otetaan vastaan kun ne tulevat ja käsitellään lapsen sen hetkinen tunnetila.
Se ettei omassa lapsuudessa ole opetettu tunteidensäätelyä ja tunneälyä ei tarkoita sitä etteikö näitä taitoja voisi aikuisiällä oppia ja opettaa ne eteenpäin omille lapsilleen. Tervetuloa vuoteen 2020 ja pois vanhingollisista kasvatusmetodeista. Onneksi jokainen uusi sukupolvi pystyy oppimaan edellisen virheistä ja opettamaan parempia toimintatapoja seuraavalle.
Eikä niitä "mummolan sääntöjä" voi soveltaa niin että ne kulkee mummolla mukana. Eli ollaan missä vaan missä mummo on niin on käytössä mummon säännöt.
Meillä rasittavinta on tapa kumota kaikki mitä sanon:
Minä: Liisa, älä kiusaa pikkusiskoa.
Mummo: Ei Liisa koskaan kiusaa.
Pikkusisko: itkee koska Liisa kiusannut koko päivän.
Minä: Liisa, pese hampaasi.
Mummo: Ei tarvitse pestä hampaita, en minäkään lapsena pessyt.
Liisa: en pese hampaita.
Minä: Nyt lähdetään, on lääkäriaika.
Mummo: Mitä jos Liisa ei lähtiskään sinne tyhmään läääkäriin, on täällä mummon kanssa.
Minä: Tottakai lapsen pitää mennä lääkäriin jonne on pitkä jono ja joka hänelle varattu.
Mummo: Ei kai se nyt niin tarkkaa ole.
Liisa: En lähde!
Tätä tämmöistä aina. Aina.
Kuulostaa niin tutulta...
Lisään vielä joka kertaisen väännön
Mummo: ota tästä vähän karkkia.
Minä: ei x voi ottaa, niissä on pähkinää.
Mummo: Äiti vaan kuvittelee että oot allerginen pähkinälle ihan hyvin voit ottaa.
Minä: Ei x ei ota nyt niitä karkkeja kun edelleenkin niissä on pähkinää ja x joutuu sairaalaan pienestäkin määrästä!
Mummo: ihan tyhmä äiti kun kieltää kaikki herkut!
X: Äiti miksi sun pitää olla noin tyhmä!
Jepjep, kuvittelevan mä ton lapsen allergiat ja ihan huvikseni ollaan lanssilla menty sairaalaan anafylaktisessa shokissa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Se että mummolassa on mummolan säännöt ei tarkoita sitä että toista ihmistä saa haukkua tyhmäksi ja vähätellä tätä. Mummollakaan ei ole oikeutta olla röyhkeä muita ihmisiä kohtaan.
Niin taisin tuossa edellisessä kommentissani sanoakin, vanhempien tehtävä on olla lastensa mielestä tyhmiä ja niitä tilanteita tulee niin uhma- kuin teini-ikäisenkin kanssa vastaan monia ja taas monia. Vanhempana ne tilanteet otetaan vastaan kun ne tulevat ja käsitellään lapsen sen hetkinen tunnetila.
Se ettei omassa lapsuudessa ole opetettu tunteidensäätelyä ja tunneälyä ei tarkoita sitä etteikö näitä taitoja voisi aikuisiällä oppia ja opettaa ne eteenpäin omille lapsilleen. Tervetuloa vuoteen 2020 ja pois vanhingollisista kasvatusmetodeista. Onneksi jokainen uusi sukupolvi pystyy oppimaan edellisen virheistä ja opettamaan parempia toimintatapoja seuraavalle.
Eikä niitä "mummolan sääntöjä" voi soveltaa niin että ne kulkee mummolla mukana. Eli ollaan missä vaan missä mummo on niin on käytössä mummon säännöt.
Meillä rasittavinta on tapa kumota kaikki mitä sanon:
Minä: Liisa, älä kiusaa pikkusiskoa.
Mummo: Ei Liisa koskaan kiusaa.
Pikkusisko: itkee koska Liisa kiusannut koko päivän.
Minä: Liisa, pese hampaasi.
Mummo: Ei tarvitse pestä hampaita, en minäkään lapsena pessyt.
Liisa: en pese hampaita.
Minä: Nyt lähdetään, on lääkäriaika.
Mummo: Mitä jos Liisa ei lähtiskään sinne tyhmään läääkäriin, on täällä mummon kanssa.
Minä: Tottakai lapsen pitää mennä lääkäriin jonne on pitkä jono ja joka hänelle varattu.
Mummo: Ei kai se nyt niin tarkkaa ole.
Liisa: En lähde!
Tätä tämmöistä aina. Aina.
Kuulostaa niin tutulta...
Lisään vielä joka kertaisen väännön
Mummo: ota tästä vähän karkkia.
Minä: ei x voi ottaa, niissä on pähkinää.
Mummo: Äiti vaan kuvittelee että oot allerginen pähkinälle ihan hyvin voit ottaa.
Minä: Ei x ei ota nyt niitä karkkeja kun edelleenkin niissä on pähkinää ja x joutuu sairaalaan pienestäkin määrästä!
Mummo: ihan tyhmä äiti kun kieltää kaikki herkut!
X: Äiti miksi sun pitää olla noin tyhmä!
Jepjep, kuvittelevan mä ton lapsen allergiat ja ihan huvikseni ollaan lanssilla menty sairaalaan anafylaktisessa shokissa...
Meillä on tämäkin koettu. Kuvittelemani kissa-allergia... ja refluksikin on vain mun päässäni...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Se että mummolassa on mummolan säännöt ei tarkoita sitä että toista ihmistä saa haukkua tyhmäksi ja vähätellä tätä. Mummollakaan ei ole oikeutta olla röyhkeä muita ihmisiä kohtaan.
Niin taisin tuossa edellisessä kommentissani sanoakin, vanhempien tehtävä on olla lastensa mielestä tyhmiä ja niitä tilanteita tulee niin uhma- kuin teini-ikäisenkin kanssa vastaan monia ja taas monia. Vanhempana ne tilanteet otetaan vastaan kun ne tulevat ja käsitellään lapsen sen hetkinen tunnetila.
Se ettei omassa lapsuudessa ole opetettu tunteidensäätelyä ja tunneälyä ei tarkoita sitä etteikö näitä taitoja voisi aikuisiällä oppia ja opettaa ne eteenpäin omille lapsilleen. Tervetuloa vuoteen 2020 ja pois vanhingollisista kasvatusmetodeista. Onneksi jokainen uusi sukupolvi pystyy oppimaan edellisen virheistä ja opettamaan parempia toimintatapoja seuraavalle.
Eikä niitä "mummolan sääntöjä" voi soveltaa niin että ne kulkee mummolla mukana. Eli ollaan missä vaan missä mummo on niin on käytössä mummon säännöt.
Meillä rasittavinta on tapa kumota kaikki mitä sanon:
Minä: Liisa, älä kiusaa pikkusiskoa.
Mummo: Ei Liisa koskaan kiusaa.
Pikkusisko: itkee koska Liisa kiusannut koko päivän.
Minä: Liisa, pese hampaasi.
Mummo: Ei tarvitse pestä hampaita, en minäkään lapsena pessyt.
Liisa: en pese hampaita.
Minä: Nyt lähdetään, on lääkäriaika.
Mummo: Mitä jos Liisa ei lähtiskään sinne tyhmään läääkäriin, on täällä mummon kanssa.
Minä: Tottakai lapsen pitää mennä lääkäriin jonne on pitkä jono ja joka hänelle varattu.
Mummo: Ei kai se nyt niin tarkkaa ole.
Liisa: En lähde!
Tätä tämmöistä aina. Aina.
Mitä sanot mummolle näissä tilanteissa?
Itse varmaan käskisin mummon pitää suunsa kiinni ja sanoisin että mummo ei voi päättää näistä asioista. Ottaisin mummoon etäisyyttä jos käytös jatkuu.
Mitä sanot lapselle kun mummo kumoaa sinun päätöksen? Kai kerrot että äiti päättää, ei mummo?
Sinun täytyy nyt ottaa valta itsellesi, mummo tai lapsi ei päätä niistä asioista joissa valta kuuluu vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Se että mummolassa on mummolan säännöt ei tarkoita sitä että toista ihmistä saa haukkua tyhmäksi ja vähätellä tätä. Mummollakaan ei ole oikeutta olla röyhkeä muita ihmisiä kohtaan.
Niin taisin tuossa edellisessä kommentissani sanoakin, vanhempien tehtävä on olla lastensa mielestä tyhmiä ja niitä tilanteita tulee niin uhma- kuin teini-ikäisenkin kanssa vastaan monia ja taas monia. Vanhempana ne tilanteet otetaan vastaan kun ne tulevat ja käsitellään lapsen sen hetkinen tunnetila.
Se ettei omassa lapsuudessa ole opetettu tunteidensäätelyä ja tunneälyä ei tarkoita sitä etteikö näitä taitoja voisi aikuisiällä oppia ja opettaa ne eteenpäin omille lapsilleen. Tervetuloa vuoteen 2020 ja pois vanhingollisista kasvatusmetodeista. Onneksi jokainen uusi sukupolvi pystyy oppimaan edellisen virheistä ja opettamaan parempia toimintatapoja seuraavalle.
Eikä niitä "mummolan sääntöjä" voi soveltaa niin että ne kulkee mummolla mukana. Eli ollaan missä vaan missä mummo on niin on käytössä mummon säännöt.
Meillä rasittavinta on tapa kumota kaikki mitä sanon:
Minä: Liisa, älä kiusaa pikkusiskoa.
Mummo: Ei Liisa koskaan kiusaa.
Pikkusisko: itkee koska Liisa kiusannut koko päivän.
Minä: Liisa, pese hampaasi.
Mummo: Ei tarvitse pestä hampaita, en minäkään lapsena pessyt.
Liisa: en pese hampaita.
Minä: Nyt lähdetään, on lääkäriaika.
Mummo: Mitä jos Liisa ei lähtiskään sinne tyhmään läääkäriin, on täällä mummon kanssa.
Minä: Tottakai lapsen pitää mennä lääkäriin jonne on pitkä jono ja joka hänelle varattu.
Mummo: Ei kai se nyt niin tarkkaa ole.
Liisa: En lähde!
Tätä tämmöistä aina. Aina.
Kuulostaa niin tutulta...
Lisään vielä joka kertaisen väännön
Mummo: ota tästä vähän karkkia.
Minä: ei x voi ottaa, niissä on pähkinää.
Mummo: Äiti vaan kuvittelee että oot allerginen pähkinälle ihan hyvin voit ottaa.
Minä: Ei x ei ota nyt niitä karkkeja kun edelleenkin niissä on pähkinää ja x joutuu sairaalaan pienestäkin määrästä!
Mummo: ihan tyhmä äiti kun kieltää kaikki herkut!
X: Äiti miksi sun pitää olla noin tyhmä!
Jepjep, kuvittelevan mä ton lapsen allergiat ja ihan huvikseni ollaan lanssilla menty sairaalaan anafylaktisessa shokissa...
Tuossa tilanteessa, jossa suorastaan halutaan vaarantaa lapsen henki, vanhempien velvollisuus on jyrätä se mummon mielipide, jopa lapsen kuullen. Tyyliin: nyt tuo loppuu tähän paikkaan. Jos haluat jatkossakin pitää välit, et enää yhtään kertaa toimi/puhu noin. Onko selvä?
Jos mummo vetää herneet, eikä tajua olleensa typerä, niin ongelma on hänen. Älkää nyt tuollaisessa asiassa antako mummon määrätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Se että mummolassa on mummolan säännöt ei tarkoita sitä että toista ihmistä saa haukkua tyhmäksi ja vähätellä tätä. Mummollakaan ei ole oikeutta olla röyhkeä muita ihmisiä kohtaan.
Niin taisin tuossa edellisessä kommentissani sanoakin, vanhempien tehtävä on olla lastensa mielestä tyhmiä ja niitä tilanteita tulee niin uhma- kuin teini-ikäisenkin kanssa vastaan monia ja taas monia. Vanhempana ne tilanteet otetaan vastaan kun ne tulevat ja käsitellään lapsen sen hetkinen tunnetila.
Se ettei omassa lapsuudessa ole opetettu tunteidensäätelyä ja tunneälyä ei tarkoita sitä etteikö näitä taitoja voisi aikuisiällä oppia ja opettaa ne eteenpäin omille lapsilleen. Tervetuloa vuoteen 2020 ja pois vanhingollisista kasvatusmetodeista. Onneksi jokainen uusi sukupolvi pystyy oppimaan edellisen virheistä ja opettamaan parempia toimintatapoja seuraavalle.
Eikä niitä "mummolan sääntöjä" voi soveltaa niin että ne kulkee mummolla mukana. Eli ollaan missä vaan missä mummo on niin on käytössä mummon säännöt.
Meillä rasittavinta on tapa kumota kaikki mitä sanon:
Minä: Liisa, älä kiusaa pikkusiskoa.
Mummo: Ei Liisa koskaan kiusaa.
Pikkusisko: itkee koska Liisa kiusannut koko päivän.
Minä: Liisa, pese hampaasi.
Mummo: Ei tarvitse pestä hampaita, en minäkään lapsena pessyt.
Liisa: en pese hampaita.
Minä: Nyt lähdetään, on lääkäriaika.
Mummo: Mitä jos Liisa ei lähtiskään sinne tyhmään läääkäriin, on täällä mummon kanssa.
Minä: Tottakai lapsen pitää mennä lääkäriin jonne on pitkä jono ja joka hänelle varattu.
Mummo: Ei kai se nyt niin tarkkaa ole.
Liisa: En lähde!
Tätä tämmöistä aina. Aina.
Mitä sanot mummolle näissä tilanteissa?
Itse varmaan käskisin mummon pitää suunsa kiinni ja sanoisin että mummo ei voi päättää näistä asioista. Ottaisin mummoon etäisyyttä jos käytös jatkuu.
Mitä sanot lapselle kun mummo kumoaa sinun päätöksen? Kai kerrot että äiti päättää, ei mummo?
Sinun täytyy nyt ottaa valta itsellesi, mummo tai lapsi ei päätä niistä asioista joissa valta kuuluu vanhemmille.
Asiasta on jauhettu ja jauhettu. Ilman tulosta.
Ainoa mikä tepsii on se wttei sitten nähdä ollenkaan.
Hän on mielestään oikeassa ja minä huono äiti.
Anoppi painosti ja pelotteli leikki-ikäistä lapsenlasta yökylään: "Jos äiti ja isä lähtevät kotiin, niin jäät mummon ja vaarin kotiin". Voi Tsiisus! Meidän lapsi ei ole appivanhempien terapialelu. Meidän lapset eivät kyläile anoppilassa siksi, että appivanhemmat niin määräävät! Onneksi emme tarvitse appivanhempien lastenhoitoapua koskaan eivätkä lapset yökyläile anoppilassa. Appivanhempien käytös on vaikuttanut tähän ratkaisevasti.
Anoppi ei tajua, mikä on ruoka-aineallergia. Kun lapsi oli allerginen suklaalle, niin anoppi tuputti salaa suklaata lapselle. Anopin äiti oli vielä kamalampi hirviö. Suklaamunia, suklaakonvehteja, suklaavohveleita, suklaapatukoita ja kaakaota. "Ei se haittaa, jos vähän syö" Meitä haittaa vanhempina! Kun perheemme kävi anoppilassa, niin seuraavana yönä lapsi raapi käsitaipeensa ja polvitaipeensa verille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Meillä se on muotoa "äiti on tyhmä", "äiti on väsynyt", "äiti ei viitsi", "äiti nipottaa" jne.
Mitä tahansa jolla voi itseään nostaa.
Positiivisempi äiti ottaisi sen harjoituksena lapsen tulevaa uhma- ja teini-ikää varten. Silloin noita reploja saa väistämättä kuulla ainakin joskus ja oi voi, jos silloin mutsi ei osaa ottaa niitä asian vaatimalla vakavuudella (siis nauraa niille) vaan romahtaa...
Millähän tavalla anopin kiukuttelu valmentaa oman lapsen uhmaan ja teini-ikään?
Ikinä en kyllä lähtis lapselle nauramaan kun huutaa että äiti on tyhmä ja kiusaa. Loistavaa lapsen tunteen mitätöintiä.
Äidin tehtävä on joskus olla tyhmä ja ikävä mutta se ei ole anopin tehtävä huomautella siitä ja puhua siitä lapselle halventavaan sävyyn. Anopin tehtävä on tukea vanhemmuudessa eikä mitätöidä vanhempia lapsille. Koska siitähän tuossa on kyse. Kun anoppi puhuu äidistä tyhmänä ja kiusaavana hän antaa lapselle esimerkkiä ettei vanhempien sääntöjä tarvitse noudattaa. Mummo on kiva kun antaa lapsen tehdä mitä haluaa ja äiti on tyhmä kun sillä on sääntöjä ja kiusaa vaan niillä lapsia...
Normaalit lapset ymmärtää kyllä ihan vaivatta, että kotona voi olla eri säännöt kuin mummolassa. Siitä voi aivan hyvin muistuttaa sellaisessakin tilanteessa, että ollaan teillä kotona ja mummu on teillä ja menee lapsen "puolelle" tyhmistelemään äitiä, jolla on tyhmän äidin tyhmät säännöt. Sen voi ohittaa sillä, että kotona on kotisäännöt ja siitä pidetään kiinni.
Toinen asia on sitten se, että ihan varmasti se lapsi keksii ajan mittaan miljoona asiaa, minkä takia milloinkin iskä, äiti tai molemmat on ihan tyhmiä ja typeriä. Vanhempien pitää oppia selviämään myös niistä ilman haavoja sielussaan ja yksi keino on lyödä ne leikiksi: joo. olen tyhmä ja se on hauskaa! Tai että joo, olen tyhmä, mutta tyhmyydelle voi tehdä jotakin. Mutta jos minä olen tyhmä, mikäs se sinusta tekee, tyhmän lapsen, ja sille sä et voi tehdä mitään. Koulun vanhempainillassa kerran yksi isä ehdotti vastaukseksi, että sinusta voi tuntua siltä että iskä on tyhmä, mutta iskä ei ole tyhmä, koska iskä on opiskellut yliopistossa maisteriksi. Muistaakseni Jari Sinkkonen hieman nieleskeli ja sanoi jotain sovittelevan oloista siihen.
Siitä ei sen sijaan tule mitään, että äiti lannistuu, kun mummuanoppi kotona lyöttäytyy lapsen leiriin ja sanoo, että äiti on ihan tyhmä.
Se että mummolassa on mummolan säännöt ei tarkoita sitä että toista ihmistä saa haukkua tyhmäksi ja vähätellä tätä. Mummollakaan ei ole oikeutta olla röyhkeä muita ihmisiä kohtaan.
Niin taisin tuossa edellisessä kommentissani sanoakin, vanhempien tehtävä on olla lastensa mielestä tyhmiä ja niitä tilanteita tulee niin uhma- kuin teini-ikäisenkin kanssa vastaan monia ja taas monia. Vanhempana ne tilanteet otetaan vastaan kun ne tulevat ja käsitellään lapsen sen hetkinen tunnetila.
Se ettei omassa lapsuudessa ole opetettu tunteidensäätelyä ja tunneälyä ei tarkoita sitä etteikö näitä taitoja voisi aikuisiällä oppia ja opettaa ne eteenpäin omille lapsilleen. Tervetuloa vuoteen 2020 ja pois vanhingollisista kasvatusmetodeista. Onneksi jokainen uusi sukupolvi pystyy oppimaan edellisen virheistä ja opettamaan parempia toimintatapoja seuraavalle.
Eikä niitä "mummolan sääntöjä" voi soveltaa niin että ne kulkee mummolla mukana. Eli ollaan missä vaan missä mummo on niin on käytössä mummon säännöt.
Meillä rasittavinta on tapa kumota kaikki mitä sanon:
Minä: Liisa, älä kiusaa pikkusiskoa.
Mummo: Ei Liisa koskaan kiusaa.
Pikkusisko: itkee koska Liisa kiusannut koko päivän.
Minä: Liisa, pese hampaasi.
Mummo: Ei tarvitse pestä hampaita, en minäkään lapsena pessyt.
Liisa: en pese hampaita.
Minä: Nyt lähdetään, on lääkäriaika.
Mummo: Mitä jos Liisa ei lähtiskään sinne tyhmään läääkäriin, on täällä mummon kanssa.
Minä: Tottakai lapsen pitää mennä lääkäriin jonne on pitkä jono ja joka hänelle varattu.
Mummo: Ei kai se nyt niin tarkkaa ole.
Liisa: En lähde!
Tätä tämmöistä aina. Aina.
Kuulostaa niin tutulta...
Lisään vielä joka kertaisen väännön
Mummo: ota tästä vähän karkkia.
Minä: ei x voi ottaa, niissä on pähkinää.
Mummo: Äiti vaan kuvittelee että oot allerginen pähkinälle ihan hyvin voit ottaa.
Minä: Ei x ei ota nyt niitä karkkeja kun edelleenkin niissä on pähkinää ja x joutuu sairaalaan pienestäkin määrästä!
Mummo: ihan tyhmä äiti kun kieltää kaikki herkut!
X: Äiti miksi sun pitää olla noin tyhmä!
Jepjep, kuvittelevan mä ton lapsen allergiat ja ihan huvikseni ollaan lanssilla menty sairaalaan anafylaktisessa shokissa...
Tuossa tilanteessa, jossa suorastaan halutaan vaarantaa lapsen henki, vanhempien velvollisuus on jyrätä se mummon mielipide, jopa lapsen kuullen. Tyyliin: nyt tuo loppuu tähän paikkaan. Jos haluat jatkossakin pitää välit, et enää yhtään kertaa toimi/puhu noin. Onko selvä?
Jos mummo vetää herneet, eikä tajua olleensa typerä, niin ongelma on hänen. Älkää nyt tuollaisessa asiassa antako mummon määrätä.
Kyseessä vaan esimerkki siitä mitä mummon suunnalta on jouduttu kestämään. Tietenkään ei mummon anneta määrätä meidän perheen asioissa.
Useampi vuosi on väännetty että meillä vanhemmat päättää lasten asioista, ei mummo. Meillä ei leikitä lasten hengellä ja tietoisesti aiheuteta lapselle vaaraa. Useampaan kertaan on enemmän ja vähemmän nätisti käyty keskustelua mummon käytöksestä sillä seurauksella että mummo soittaa koko suvun läpi ja mustamaalaa meitä kaikkille ketkä vaan suostuu kuuntelemaan. Syyllistää joka käänteessä kun hänellä on niin vaikeaa ja sitä ja tätä sairautta ja kuinka julmia ollaan kun viedään häneltä mummous pois vaikka hän ei ole koskaan mitään väärää tehnyt.
Nyt on välit ollut jo useamman kuukauden poikki ihan ammattilaistenkin suosituksesta kun meinas mennä perhe rikki mummon takia.
Meillä mummun ”äiti on tyhmä kun ei anna syödä karkkia” loppui siihen kun vastasin mummon kuullen lapselle ettei äiti ole tyhmä vaan mummo kuvittelee niin koska mummo on sellainen paskapää kuvittelija. Lapsi nauroi tyytyväisenä uudelle sanalle (kavereilta kuulee pahempiakin aikanaan) ja mummo meni punaiseksi, lähti kotiinsa ja oli kaksi viikkoa sellaista hiljaiseloa. Motkotti, että oli rumasti sanottu. Oi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy kokeilla tuollaista: "Ei äiti ole tyhmä vaan mummo on ilkeä kun haluaa että sinulle tulee tosi kurja olo/joudutaan taas sairaalaan kun syöt tuota".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä on aika iso ero, sanooko äitiä tyhmäksi uhma/teini-ikäinen lapsi vai anoppi. Lapsi testaa siinä rajojaan ja käyttäytyy niinkuin lapset nyt tekee joskus. Anoppi sen sijaan yrittää tietoisesti murentaa äidin auktoriteettiä lapsen silmissä ja heikentää äidin ja lapsen suhdetta. Se on vahingollista ja törkeää, ja antaa vielä lapselle kuvan, että on ok ja sallittua haukkua toista tyhmäksi.
Heikoissa kantimissa on äidin auktoriteetti, jos se anopin pari kertaa vuodessa sanomisista luhistuu ja vaikuttaa äidin ja lapsen suhteeseen. Lapset tietysti tarkkailee, miten äiti reagoi. Jos äiti näyttää, että mummun höpötys on turhaa suunpieksentää, äidin ja lapsen suhde ei miksikään muutu.
Vähän sama juttu kuin lapsen hoitoon viennin kanssa. Jos äiti jää portinkulmalle poraamaan joka aamu, sen sijaan että jättäisi iloiset heipat ja läksisi töihin reippaasti, lapsi alkaa kuvitella, että hoidossa olemisessa on jotain pahasti vinksallaan.
Pari kertaa vuodessa? Kokeileppa pari kertaa viikossa...
Tai 5 kertaa viikossa 3 kuukauden ajan. Sit meni hermo mummoon hermo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin potku "miehen" persuksille. Onko hän mies ensinkään?
Teidän tulee yhdessä tehdä mummolle nyt selväksi, että on ihanaa kun hän rakastaa lapsenlastaan ja toki haluatte, että heillä on jatkossakin hyvä ja lämmin suhde, mutta nyt menee överiksi. Yökyläilyjen aika on myöhemmin, ja vauvaa ei viedä pois teiltä piiloon.Miksi ihmeessä? Jos mies on tästä asiasta eri mieltä, kuten näyttää olevankin? Eikö miehellä ole tasan samat oikeudet määrittää mikä on liikaa ja mikä ei??? Kuvitellaanpa, et kyse olisi ap:n äidistä, jonka tunkeutuu noin vahvasti vauvan elämään ja ap olisi asian kanssa ihan ok. Miten luulisit tässä sitten asioiden menevän?
Joo, yrittäkääpä keksiä joku vastauskin tähän. Pelkät alapeukut ei riitä. Mikä oikeus äideillä on määrätä näistä asioista? Ei yhtään mikään.
Sanoin miehelleni, että jos hän haluaa, että hänen vanhempansa käyvät meillä joka päivä niin hän on silloin itsekin paikalla.
Mielestäni saan päättää, että vietänkö appivanhempien kanssa päivittäin aikaa klo. 9-10 JA 13-15 tai vaihtoehtoisesti 10-16. Ja kuuntelen kuinka huono olen vai tulevatko he käymään klo. 18-20 kun mieheni on kotona. Jotenkin käynnit väheni, kun onhan se tylsää kun ei voi koko ajan arvostella tuoretta äitiä kun on muitakin kuulemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Ei ole. Tässäkin ketjussa on kymmeniä ja kymmeniä kirjoituksia perheen äidin vanhempiwn toiminnasta. Mm minä olen kirjoittanut siitä.
Vanhemman velvollisuus on katsoa että henkisesti epävakaat euvät vaaranna lapsen kehitystä. Myös isän.
Entä jos vanhemmat ovat asiasta erimielisiä? Kenen sana ratkaisee? Isän oikeuksille täällä on painettu alapeukkua kertaakaan perustelematta asiaa.
Entä jos omasta mielestäsi vanhempiesi tavat ja toiminta on ok ja puolisosi ei. Mitäs sitten?
Katkaisisitko välit jos miehesi arvion mukaan vanhempasi seura ei ole hyväksi?
Mies erotkoon isästään ja äidistään ja he tulevat yhdeksi.....miksiköhän tämä ohje on laitettu Raamattuun? Joku periaate tähän täytyy sisältyä.
Jos Raamatun mukaan haluat elää, ni muista sit olla kaikessa kuuliainen ja alamainen miehellesi
Jos mies hoitaa oman osuutensa ja "rakastaa vaimoaan, kuten Kristus rakastaa seurakuntaa", ei mulla ole mitään ongelmaa olla alamainen :) On siinä miehellekin tavoite aika korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhatestamentillnen ongelma. Anoppi kuuluu lahkoon jossa miehet tai siis pojat 8 päivää ympärileikataan. Mieheni on mutten anna tulevaa poikaamme (syntyyy lokakuussa) silvottavaksi. Miehelleni asia on saman tekevä anopille ei. Tästä on nyt ollut kauhea poru puoli vuotta. Aion saadad tahtoni läpi kosken edes kuulu anopin lahkoon. Anoppi uhkaa oikeusjutulla
On yleisesti myönnetty että sukupuolielinten transoperaatiot ovat rankkoja ja kristityt vastustavat niitä mm kansanedustaja Räsänen. Kuitenkin hän lämpimästi suosii juutalaisten ja arabien ympärisleikkausta vaikka poikavauvojenympärisleikkausvideot joita mm tv 7 esittää ovat kuvottavia silpomisia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Minun oma äitini oli meillä se "haitallinen". Kirjoitin tästä aiemmin pitkän vuodatuksen. Mieheni näki alusta asti asianlaidan, itse olin liian ehdollistunut äitini toiminnalle ja käytökselle. Pitkien keskustelujen jälkeen mies sai silmäni aukeamaan sille, että me perheenä olemme yksikkö ja mummon toiminta ei ole ok.
Oma äiti saattaa olla liian "lähellä", anoppi on vieraampi. Silloin erikoinen, haitallinen tai suoraan sanottuna häiriintynyt käytös on helpompi havaita.
Lapsi on tässä aina keskiössä ja häntä on suojeltava, kyllä. Joskus ainoa tapa suojella lasta on poistaa haitalliset ihmiset hänen lähipiiristään.Mutta se ei ole yksin miniän arvioitavissa.
Kuten sanottu, olitte tässä tapauksessa YHTÄ MIELTÄ asiasta.
On se ihan yksinkin päätettävissä. Vanhemmalla on siihen ihan laissa määritelty velvollisuus.
Ei tämä ole totta. Tai sitten asia pitää todeta jollain muulla tavalla. Ei riitä et miniä sanoi et se on sekaisin.
Meillä meneteltiin näin.
Mikä lain mukaan on huoltajien velvollisuus? Mm. tämä : Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Sitten voi miettiä, mitä on väkivaltaa ja huono kohtelu? No selvitettiin asia. Mies ei ollut mun kanssa asiasta tässä vaiheessa vielä samaa mieltä. No sitten käytiin ammattilaisilta kysymässä, onko anopin toiminta haitallista lapselle, nämä sanoivat että on. Oma päätös se ei todellakaan ole ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Minun oma äitini oli meillä se "haitallinen". Kirjoitin tästä aiemmin pitkän vuodatuksen. Mieheni näki alusta asti asianlaidan, itse olin liian ehdollistunut äitini toiminnalle ja käytökselle. Pitkien keskustelujen jälkeen mies sai silmäni aukeamaan sille, että me perheenä olemme yksikkö ja mummon toiminta ei ole ok.
Oma äiti saattaa olla liian "lähellä", anoppi on vieraampi. Silloin erikoinen, haitallinen tai suoraan sanottuna häiriintynyt käytös on helpompi havaita.
Lapsi on tässä aina keskiössä ja häntä on suojeltava, kyllä. Joskus ainoa tapa suojella lasta on poistaa haitalliset ihmiset hänen lähipiiristään.Mutta se ei ole yksin miniän arvioitavissa.
Kuten sanottu, olitte tässä tapauksessa YHTÄ MIELTÄ asiasta.
On se ihan yksinkin päätettävissä. Vanhemmalla on siihen ihan laissa määritelty velvollisuus.
Ei tämä ole totta. Tai sitten asia pitää todeta jollain muulla tavalla. Ei riitä et miniä sanoi et se on sekaisin.
Meillä meneteltiin näin.
Mikä lain mukaan on huoltajien velvollisuus? Mm. tämä : Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Sitten voi miettiä, mitä on väkivaltaa ja huono kohtelu? No selvitettiin asia. Mies ei ollut mun kanssa asiasta tässä vaiheessa vielä samaa mieltä. No sitten käytiin ammattilaisilta kysymässä, onko anopin toiminta haitallista lapselle, nämä sanoivat että on. Oma päätös se ei todellakaan ole ollut.
Tässä ketjussa häiritsee oikeastaan juurikin tämä. Se mummon hössötys markkinoidaan kirkkain silmin jonain väkivalta-juttuna johon on Velvollisuus puuttua. En tajua miten me nyt jo nuorten aikuisten äidit 20v. sitten jaksettiin suhtautua huumorilla ja annettiin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun mummit ja mummot ja mammat tunkivat huvittavan huonoin tekosyin kylään ja oma anoppini, kyllä, syyllistyi tähän salaa sokerin antamiseen myöskin ja monta kertaa. Vauva oli alle 4kk ja sinne meni suuhun kukkuralusikallinen hilloa kun selkäni käänsin. Anopin ilme oli kirjaimellisesti hurmioitunut, kuin uskovan kasvot taivaan porteilla, kun vauva ilmeili maistiaisen takia. En pystynyt kuin purskahtaa nauruun. Olisin voinut saada kohtauksen ja sen jälkeen mummi ei olisi uskaltanut enää kyläillä mutta päätin ottaa rennosti ja se kannatti! Välit ovat edelleen lämpimät ja kumpikin nuorukainen kyläilee säännöllisesti mummilassa, tuskinpa tosin enää antavat syöttää itseään :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Minun oma äitini oli meillä se "haitallinen". Kirjoitin tästä aiemmin pitkän vuodatuksen. Mieheni näki alusta asti asianlaidan, itse olin liian ehdollistunut äitini toiminnalle ja käytökselle. Pitkien keskustelujen jälkeen mies sai silmäni aukeamaan sille, että me perheenä olemme yksikkö ja mummon toiminta ei ole ok.
Oma äiti saattaa olla liian "lähellä", anoppi on vieraampi. Silloin erikoinen, haitallinen tai suoraan sanottuna häiriintynyt käytös on helpompi havaita.
Lapsi on tässä aina keskiössä ja häntä on suojeltava, kyllä. Joskus ainoa tapa suojella lasta on poistaa haitalliset ihmiset hänen lähipiiristään.Mutta se ei ole yksin miniän arvioitavissa.
Kuten sanottu, olitte tässä tapauksessa YHTÄ MIELTÄ asiasta.
On se ihan yksinkin päätettävissä. Vanhemmalla on siihen ihan laissa määritelty velvollisuus.
Ei tämä ole totta. Tai sitten asia pitää todeta jollain muulla tavalla. Ei riitä et miniä sanoi et se on sekaisin.
Meillä meneteltiin näin.
Mikä lain mukaan on huoltajien velvollisuus? Mm. tämä : Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Sitten voi miettiä, mitä on väkivaltaa ja huono kohtelu? No selvitettiin asia. Mies ei ollut mun kanssa asiasta tässä vaiheessa vielä samaa mieltä. No sitten käytiin ammattilaisilta kysymässä, onko anopin toiminta haitallista lapselle, nämä sanoivat että on. Oma päätös se ei todellakaan ole ollut.
Tässä ketjussa häiritsee oikeastaan juurikin tämä. Se mummon hössötys markkinoidaan kirkkain silmin jonain väkivalta-juttuna johon on Velvollisuus puuttua. En tajua miten me nyt jo nuorten aikuisten äidit 20v. sitten jaksettiin suhtautua huumorilla ja annettiin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun mummit ja mummot ja mammat tunkivat huvittavan huonoin tekosyin kylään ja oma anoppini, kyllä, syyllistyi tähän salaa sokerin antamiseen myöskin ja monta kertaa. Vauva oli alle 4kk ja sinne meni suuhun kukkuralusikallinen hilloa kun selkäni käänsin. Anopin ilme oli kirjaimellisesti hurmioitunut, kuin uskovan kasvot taivaan porteilla, kun vauva ilmeili maistiaisen takia. En pystynyt kuin purskahtaa nauruun. Olisin voinut saada kohtauksen ja sen jälkeen mummi ei olisi uskaltanut enää kyläillä mutta päätin ottaa rennosti ja se kannatti! Välit ovat edelleen lämpimät ja kumpikin nuorukainen kyläilee säännöllisesti mummilassa, tuskinpa tosin enää antavat syöttää itseään :D
No voi maar kun sitä oltiinki niin lupsakkoo, niin lupsakkoo että. Kuvaamaasi tapa elää pikkulapsiarkea, koko ajan joku mummo ovella, olisi painajainen minulle. Ja joo, kukaan ei anna mun vauvoille "kukkuralusikallista" hilloa tai mitään muutakaan omin luvin. Hyväksyit rajattomuuden ja ylpeilet sillä, *hitaat aplodit*.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Minun oma äitini oli meillä se "haitallinen". Kirjoitin tästä aiemmin pitkän vuodatuksen. Mieheni näki alusta asti asianlaidan, itse olin liian ehdollistunut äitini toiminnalle ja käytökselle. Pitkien keskustelujen jälkeen mies sai silmäni aukeamaan sille, että me perheenä olemme yksikkö ja mummon toiminta ei ole ok.
Oma äiti saattaa olla liian "lähellä", anoppi on vieraampi. Silloin erikoinen, haitallinen tai suoraan sanottuna häiriintynyt käytös on helpompi havaita.
Lapsi on tässä aina keskiössä ja häntä on suojeltava, kyllä. Joskus ainoa tapa suojella lasta on poistaa haitalliset ihmiset hänen lähipiiristään.Mutta se ei ole yksin miniän arvioitavissa.
Kuten sanottu, olitte tässä tapauksessa YHTÄ MIELTÄ asiasta.
On se ihan yksinkin päätettävissä. Vanhemmalla on siihen ihan laissa määritelty velvollisuus.
Ei tämä ole totta. Tai sitten asia pitää todeta jollain muulla tavalla. Ei riitä et miniä sanoi et se on sekaisin.
Meillä meneteltiin näin.
Mikä lain mukaan on huoltajien velvollisuus? Mm. tämä : Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Sitten voi miettiä, mitä on väkivaltaa ja huono kohtelu? No selvitettiin asia. Mies ei ollut mun kanssa asiasta tässä vaiheessa vielä samaa mieltä. No sitten käytiin ammattilaisilta kysymässä, onko anopin toiminta haitallista lapselle, nämä sanoivat että on. Oma päätös se ei todellakaan ole ollut.
Tässä ketjussa häiritsee oikeastaan juurikin tämä. Se mummon hössötys markkinoidaan kirkkain silmin jonain väkivalta-juttuna johon on Velvollisuus puuttua. En tajua miten me nyt jo nuorten aikuisten äidit 20v. sitten jaksettiin suhtautua huumorilla ja annettiin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun mummit ja mummot ja mammat tunkivat huvittavan huonoin tekosyin kylään ja oma anoppini, kyllä, syyllistyi tähän salaa sokerin antamiseen myöskin ja monta kertaa. Vauva oli alle 4kk ja sinne meni suuhun kukkuralusikallinen hilloa kun selkäni käänsin. Anopin ilme oli kirjaimellisesti hurmioitunut, kuin uskovan kasvot taivaan porteilla, kun vauva ilmeili maistiaisen takia. En pystynyt kuin purskahtaa nauruun. Olisin voinut saada kohtauksen ja sen jälkeen mummi ei olisi uskaltanut enää kyläillä mutta päätin ottaa rennosti ja se kannatti! Välit ovat edelleen lämpimät ja kumpikin nuorukainen kyläilee säännöllisesti mummilassa, tuskinpa tosin enää antavat syöttää itseään :D
Olisi varmaan sinua sekin huvittanut, jos kultsikkamummu olisi lapsellesi syöttänyt jotain, mille on vakavasti allerginen. "Allergiat ovat vain ihan höpöhöpö mielikuvitusta, kyllä Petrimaija voi maistaa pähkinää!"
Pari kertaa vuodessa? Kokeileppa pari kertaa viikossa...