Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Minun oma äitini oli meillä se "haitallinen". Kirjoitin tästä aiemmin pitkän vuodatuksen. Mieheni näki alusta asti asianlaidan, itse olin liian ehdollistunut äitini toiminnalle ja käytökselle. Pitkien keskustelujen jälkeen mies sai silmäni aukeamaan sille, että me perheenä olemme yksikkö ja mummon toiminta ei ole ok.
Oma äiti saattaa olla liian "lähellä", anoppi on vieraampi. Silloin erikoinen, haitallinen tai suoraan sanottuna häiriintynyt käytös on helpompi havaita.
Lapsi on tässä aina keskiössä ja häntä on suojeltava, kyllä. Joskus ainoa tapa suojella lasta on poistaa haitalliset ihmiset hänen lähipiiristään.Mutta se ei ole yksin miniän arvioitavissa.
Kuten sanottu, olitte tässä tapauksessa YHTÄ MIELTÄ asiasta.
On se ihan yksinkin päätettävissä. Vanhemmalla on siihen ihan laissa määritelty velvollisuus.
Ei tämä ole totta. Tai sitten asia pitää todeta jollain muulla tavalla. Ei riitä et miniä sanoi et se on sekaisin.
Meillä meneteltiin näin.
Mikä lain mukaan on huoltajien velvollisuus? Mm. tämä : Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Sitten voi miettiä, mitä on väkivaltaa ja huono kohtelu? No selvitettiin asia. Mies ei ollut mun kanssa asiasta tässä vaiheessa vielä samaa mieltä. No sitten käytiin ammattilaisilta kysymässä, onko anopin toiminta haitallista lapselle, nämä sanoivat että on. Oma päätös se ei todellakaan ole ollut.
Tässä ketjussa häiritsee oikeastaan juurikin tämä. Se mummon hössötys markkinoidaan kirkkain silmin jonain väkivalta-juttuna johon on Velvollisuus puuttua. En tajua miten me nyt jo nuorten aikuisten äidit 20v. sitten jaksettiin suhtautua huumorilla ja annettiin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun mummit ja mummot ja mammat tunkivat huvittavan huonoin tekosyin kylään ja oma anoppini, kyllä, syyllistyi tähän salaa sokerin antamiseen myöskin ja monta kertaa. Vauva oli alle 4kk ja sinne meni suuhun kukkuralusikallinen hilloa kun selkäni käänsin. Anopin ilme oli kirjaimellisesti hurmioitunut, kuin uskovan kasvot taivaan porteilla, kun vauva ilmeili maistiaisen takia. En pystynyt kuin purskahtaa nauruun. Olisin voinut saada kohtauksen ja sen jälkeen mummi ei olisi uskaltanut enää kyläillä mutta päätin ottaa rennosti ja se kannatti! Välit ovat edelleen lämpimät ja kumpikin nuorukainen kyläilee säännöllisesti mummilassa, tuskinpa tosin enää antavat syöttää itseään :D
Kultamummin sivupersoonako se siellä horajaa?
Yksi hillolusikallinen olisi saattanut mennä "huumorilla", mutta jos samat isovanhemmat puuttuvat talon ostoon ja remonttiin, ilmoittavat, että tulevat heti sairaalaan katsomaan vauvaa kun se on syntynyt (eivät voineet, koska sairaala kielsi), näkivät vauvan heti kun tultiin kotiin ja sen jälkeen lähestulkoon joka päivä ensimmäiset pari kuukautta. 5 viikkoiselle vauvalle ilmoitettiin, että "Enää ei ole hätää, mummo on tässä, kyllä sinun äitisi parhaansa yrittää, mutta on niin kiireinen, että mummo sinut hoitaa." Itkevää lasta ei pyynnöistä huolimatta annettu äidille takaisin, ristiäiset oli väärin järjestetty ja nimi outo, vauvan ollessa 5,5 kk ikäinen äidin olisi pitänyt lopettaa imettäminen ja lähteä töihin, jotta mummo pääsee hoitaamaan vauvaa. Jos en antanut lasta mummolle hoitoon, kun mummo päätti tulla häntä hakemaan sain muun suvun kimppuuni, kun "kyllä mummon kuuluu saada hoitaa, mummo haluaa hoitaa ja mummo tulee iloiseksi kun saa hoitaa vauvaa", tokikaan mummo ei halunnut minua paikalle kun tapasi vauvaa, vaan minun piti lähteä lenkille/kauppaan. Mummo saattoi myös olla meillä siivoamassa kun tulimme kerhosta (joo vara-avain eri paikkaan), lasta ei olisi saanut laittaa hoitoon vaan mummon olisi pitänyt saada hoitaa. Ja kaiken kruunasi se, että sain useammalta ihmiseltä kuulla kuinka mummo kertoi meidän perheen asioita muille ja oli tehnyt itsestään hyväntekijä jota ilman perheemme ei pärjää, kun "täytyyhän niiden nuorien perään vähän katsoa, kun eivät osaa lasta edes pihalle pukea."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Minun oma äitini oli meillä se "haitallinen". Kirjoitin tästä aiemmin pitkän vuodatuksen. Mieheni näki alusta asti asianlaidan, itse olin liian ehdollistunut äitini toiminnalle ja käytökselle. Pitkien keskustelujen jälkeen mies sai silmäni aukeamaan sille, että me perheenä olemme yksikkö ja mummon toiminta ei ole ok.
Oma äiti saattaa olla liian "lähellä", anoppi on vieraampi. Silloin erikoinen, haitallinen tai suoraan sanottuna häiriintynyt käytös on helpompi havaita.
Lapsi on tässä aina keskiössä ja häntä on suojeltava, kyllä. Joskus ainoa tapa suojella lasta on poistaa haitalliset ihmiset hänen lähipiiristään.Mutta se ei ole yksin miniän arvioitavissa.
Kuten sanottu, olitte tässä tapauksessa YHTÄ MIELTÄ asiasta.
On se ihan yksinkin päätettävissä. Vanhemmalla on siihen ihan laissa määritelty velvollisuus.
Ei tämä ole totta. Tai sitten asia pitää todeta jollain muulla tavalla. Ei riitä et miniä sanoi et se on sekaisin.
Meillä meneteltiin näin.
Mikä lain mukaan on huoltajien velvollisuus? Mm. tämä : Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Sitten voi miettiä, mitä on väkivaltaa ja huono kohtelu? No selvitettiin asia. Mies ei ollut mun kanssa asiasta tässä vaiheessa vielä samaa mieltä. No sitten käytiin ammattilaisilta kysymässä, onko anopin toiminta haitallista lapselle, nämä sanoivat että on. Oma päätös se ei todellakaan ole ollut.
Tässä ketjussa häiritsee oikeastaan juurikin tämä. Se mummon hössötys markkinoidaan kirkkain silmin jonain väkivalta-juttuna johon on Velvollisuus puuttua. En tajua miten me nyt jo nuorten aikuisten äidit 20v. sitten jaksettiin suhtautua huumorilla ja annettiin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun mummit ja mummot ja mammat tunkivat huvittavan huonoin tekosyin kylään ja oma anoppini, kyllä, syyllistyi tähän salaa sokerin antamiseen myöskin ja monta kertaa. Vauva oli alle 4kk ja sinne meni suuhun kukkuralusikallinen hilloa kun selkäni käänsin. Anopin ilme oli kirjaimellisesti hurmioitunut, kuin uskovan kasvot taivaan porteilla, kun vauva ilmeili maistiaisen takia. En pystynyt kuin purskahtaa nauruun. Olisin voinut saada kohtauksen ja sen jälkeen mummi ei olisi uskaltanut enää kyläillä mutta päätin ottaa rennosti ja se kannatti! Välit ovat edelleen lämpimät ja kumpikin nuorukainen kyläilee säännöllisesti mummilassa, tuskinpa tosin enää antavat syöttää itseään :D
No kun se isovanhemman rajaton käytös on henkistä väkivaltaa. Taidat olla provo. Vaihtoehtoisesti muuten vaan vähän simppeli, jos tuon tosissasi kirjoitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se karmakin tekee tehtävänsä. Viimeistään siinä vaiheessa kun lapset tajuaa, et äiti on pyrkinyt katkaisemaan lapsenkin välit isovanhempiinsa vain koska oma paha mieli, niin lapset tekevät omat johtopäätöksensä. Täytyy olla todella paha narsisti, jos tuollaiseen ryhtyy, joten eiköhän se tulee äidin käytöksestä muutenkin ilmi...
Entäs silloin kun isovanhemman käytös on haitallista sekä lapsen kehitykselle että lapsen suhteelle vanhempiinsa?
Mistähän johtuu et se haitallinen isovanhempi on aina toisen puolelta, ja nimenomaan miniä tekemässä ja henkisen tasapainottomuuden arvioinnit? Meneeköhän ihan oikein? Jos minä uskoisin ystäviäni, ni yli puolien appivanhemmat olis ihan sekopäisiä, osa hirviöitä.
Mut anna ku veikkaan: susta olis oikein, et äiti (nimenomaan äiti, koska tässä yhteydessä äiti kuitenkin on se ylivertainen vanhempi, jolla on enemmän oikeuksia - silloin molemmat on ihan 50 - 50 kun velvollisuuksia aletaan jakamaan) vois halutessaan mielivaltaisesti päättää milloin kukakin sukulainen (yleensä lasten isän puolelta) on niin huonoa seuraa, et lapsia pitää niiltä suojella?
Minun oma äitini oli meillä se "haitallinen". Kirjoitin tästä aiemmin pitkän vuodatuksen. Mieheni näki alusta asti asianlaidan, itse olin liian ehdollistunut äitini toiminnalle ja käytökselle. Pitkien keskustelujen jälkeen mies sai silmäni aukeamaan sille, että me perheenä olemme yksikkö ja mummon toiminta ei ole ok.
Oma äiti saattaa olla liian "lähellä", anoppi on vieraampi. Silloin erikoinen, haitallinen tai suoraan sanottuna häiriintynyt käytös on helpompi havaita.
Lapsi on tässä aina keskiössä ja häntä on suojeltava, kyllä. Joskus ainoa tapa suojella lasta on poistaa haitalliset ihmiset hänen lähipiiristään.Mutta se ei ole yksin miniän arvioitavissa.
Kuten sanottu, olitte tässä tapauksessa YHTÄ MIELTÄ asiasta.
On se ihan yksinkin päätettävissä. Vanhemmalla on siihen ihan laissa määritelty velvollisuus.
Ei tämä ole totta. Tai sitten asia pitää todeta jollain muulla tavalla. Ei riitä et miniä sanoi et se on sekaisin.
Meillä meneteltiin näin.
Mikä lain mukaan on huoltajien velvollisuus? Mm. tämä : Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.
Sitten voi miettiä, mitä on väkivaltaa ja huono kohtelu? No selvitettiin asia. Mies ei ollut mun kanssa asiasta tässä vaiheessa vielä samaa mieltä. No sitten käytiin ammattilaisilta kysymässä, onko anopin toiminta haitallista lapselle, nämä sanoivat että on. Oma päätös se ei todellakaan ole ollut.
Tässä ketjussa häiritsee oikeastaan juurikin tämä. Se mummon hössötys markkinoidaan kirkkain silmin jonain väkivalta-juttuna johon on Velvollisuus puuttua. En tajua miten me nyt jo nuorten aikuisten äidit 20v. sitten jaksettiin suhtautua huumorilla ja annettiin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun mummit ja mummot ja mammat tunkivat huvittavan huonoin tekosyin kylään ja oma anoppini, kyllä, syyllistyi tähän salaa sokerin antamiseen myöskin ja monta kertaa. Vauva oli alle 4kk ja sinne meni suuhun kukkuralusikallinen hilloa kun selkäni käänsin. Anopin ilme oli kirjaimellisesti hurmioitunut, kuin uskovan kasvot taivaan porteilla, kun vauva ilmeili maistiaisen takia. En pystynyt kuin purskahtaa nauruun. Olisin voinut saada kohtauksen ja sen jälkeen mummi ei olisi uskaltanut enää kyläillä mutta päätin ottaa rennosti ja se kannatti! Välit ovat edelleen lämpimät ja kumpikin nuorukainen kyläilee säännöllisesti mummilassa, tuskinpa tosin enää antavat syöttää itseään :D
No kun se isovanhemman rajaton käytös on henkistä väkivaltaa. Taidat olla provo. Vaihtoehtoisesti muuten vaan vähän simppeli, jos tuon tosissasi kirjoitit.
Samaa mieltä. Mitä hauskaa tai söpöä tai viattoman hupsua on siinä että mummo ilmeilee hurmiossa pienen vauvan ilmeelle, jolle on antanut juuri omin luvin hilloa? Motiivi moiselle on 100% itsekäs, vauva on kiva lemmikkiapina ja tekee mummon iloksi hassuja ilmeitä. Mummo on ihmeellinen ja korvaamaton kun pääsee ensimmäisenä maistattamaan sokeria vauvalle, mummosta on ihanaa tuntea olevansa erityisasemassa ja tutustuttamassa vauvaa maailmaan.
Vaikka se rooli ei hänelle kuulu. Eikä pienelle vauvalle ole yhtään millään tavalla hyväksi saada hilloa suuhunsa. Mummolla ei pitäisi olla sellaista tunnetta että hän voi toimia omavaltaisesti toisten ihmisten pienen lapsen kanssa.
Miksi ne mummon tunteet ja elämykset ovat joillekin niin tärkeitä? Eivätkö mummot ole yhtälailla vastuussa omasta mielihyvästään ja elämänlaadustaan kuin me kaikki muutkin? Onko minulla, teinien äidillä oikeus hankkia elämääni sisältöä toisten ihmisten pienten lasten välityksellä, omaehtoisesti ja itsekkäästi, lapsen tarpeet ja toiveet sivuuttaen? Eihän sellainen tulisi kuuloonkaan. Miksi, miksi nämä mummot nauttivat jotain suojelusta ainakin joidenkin ihmisten taholta? Onko marttyrointi purrut vai mistä on kyse? Onko tämä kulttuurisidonnaista? Miksi nuorten äitien pitää sietää epämukavuutta vanhojen naisten haluamisten takia?
Itse kahden muksun mummona en tyrkytä sen enempää itseäni kuin apuanikaan vaan odotan jos tarvetta on. Tarvetta on ollut ja minä ja puolisoni, vaari, saamme olla osana lastenlastemme elämää toivottuina ja vanhempien ehdoilla toimien.
Ei ole minusta ongelma, äiti ja isä ovat vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja me, tukihenkilöt, olemme heidän apunaan noudattaen heidän toiveitaan. Mielestäni isovanhempien tehtävä on tukea ja auttaa tarvittaessa, ei mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Itse kahden muksun mummona en tyrkytä sen enempää itseäni kuin apuanikaan vaan odotan jos tarvetta on. Tarvetta on ollut ja minä ja puolisoni, vaari, saamme olla osana lastenlastemme elämää toivottuina ja vanhempien ehdoilla toimien.
Ei ole minusta ongelma, äiti ja isä ovat vastuussa lastensa hyvinvoinnista ja me, tukihenkilöt, olemme heidän apunaan noudattaen heidän toiveitaan. Mielestäni isovanhempien tehtävä on tukea ja auttaa tarvittaessa, ei mitään muuta.
Meillä on toiset isovanhemmat tuollaisia ❤️ kertoivat, että auttavat mielellään, jos on tarvetta. Heille on kiva viedä lapsi hoitoon kun tietää, että vanhempia ei siellä haukuta ja sokeriövereitä ei tule. Lisäksi he kysyvät onko ok mennä uimaan tai onko ok ostaa uusi paita tai että mitä lapset tarvitsisivat ja ostavat sitten ohjeiden mukaan. No toiset isovanhemmat ovatkin sitten erilaisia ☹️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuren osan lapsen mielenterveysongelmia aiheuttaa äiti ei mummo. Autismi johtuu vauvan äidistä vai onko uusia tutkimuksia?
On, lukuisia.
Löytyykö niihin linkit narsistisetisovanhemmat.comista?
Ne narsistiset isovanhemmat ovat joskus olleet narsistisia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheaa, mutta minä epäilen että oma anoppini lukee ketjua ja kirjoittaa tänne. Tuo autismi -kommentti on piste iin päälle. Luulen sen olevan anopiltani. Tunnistettavuuden vuoksi en paljon kirjoita, mutta moni muukin asia tätä ketjua lukiessa on herättänyt ajatuksen tästä. Anoppi on usein aloittanut keskustelun liittyen tämän ketjun aiheisiin. Viimeisin oli sisustukseen liittyvä.
Kylläpä kultamummi hiljeni nopeasti. Taisi tulla pelko pöksyihin, että oma miniä tunnisti.
Kyllähän nuo kultamummin jutut ovat alkaneet olla sellaisia, että ihan hyvin saattaisi oma miniänsä tunnistaa täältä jos sattuisi lukemaan. Kyllä noin häiriintynyt sivupersoonaelämä ja mielipiteet väkisinkin näkyvät oikeassa elämässä.
Tällainen mummi varmaan aina kertoo kahvitellessa miniälle kummin kaimasta, jonka anoppi on pelastanut koko heidän perhe-elämän hoitoavullaan ja viisaudellaan.
Sinä tunnut olevan aivan yhtä obsessoitunut kuin syyttämäsi kultamummo. Kai ymmärrät että tässä ketjussa on satoja postaajia? Ei sinun tarvitsi jokaiseen eri mieltä olevaan kommenttiin kirjoittaa moi kultamummoasia, asia on alkanut nimittäin ärsyttämään aika pahasti tässä ketjun varrella. Jokainen voi jättää lukematta tai tehdä omat johtopäätöksensät ilman yhden sherlockin "paljastuksia".
Todennäköisesti vastaat toki tähänkin jotain aivoripulia kultamummosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi tyttömme ollessa vauva hoki kovaan ääneen” äiti kiusaa” .
Juu en kiusannu, enkä pyytänyt häneltä neuvoja. Tyttärensä vauvan hän oli ominut, väitti etteivät he oikein osanneet hoitaa vauvaansa. (
Hän kun oli jo 3 lastaan
menestyksekkäästi, mallikelpoisasti.)Onkohan tuollainen typerä "äiti kiusaa" -hokeminen muka vitsi, vai onkohan se mummeli todella tuota mieltä? Täysin asiatonta joka tapauksessa, motiivi tuollaiseen kiinnostaisi kovasti.
Mua kans kiinnostais motiivi tähän ”äiti kiusaa” kommentointiin. Anoppi tykkäs sitä viljellä jokaiseen asiaan. Säännöt, kieltäminen, ruokarajotteet allergioiden takia ym. oli kaikki lapsen kiusaamista. Kiva yrittää kitkeä lapselta pois toi kiusaamisajatus jonka mummo on saanut iskostettua lapsen päähän.
Nyt onneks välit miehen toimesta täysin poikki anoppiin niin ei enää tarvii olla missään tekemisissä.
Ette usko kuinka yleistä tuo "x kiusaa vähän" on terveydenhuollossa. Korjaan aina niin vanhemman, kuin isovanhemmankin että ei kiusata, vaan hoidetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjailija Tuula Kallioniemi julistaa joka lehdessä ettei hoida lapsenlapsiaan eikä ne sä tulla kylään. Hän ei ole mikään hoitaja se on vanhempien tehtävä. Tuula toimii eri lailla. Hän keskittyy itsensä kehittämiseen ja kirjoittamiseen ja matkoihin. Mummilla ei ole velvollisuuksia.
Ja????
Tavallaan luonnehäiriö tuokin. Miksi edes tehdä lapsia, jos niiden kanssa ei halua olla tekemisissä? Varmaan tämäkin havahtuu, kun lapsenlapset ovat teinejä/aikusia, mutta silloin heitä ei puolestaan kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Ei voi kävellä isän oikeuksien yli, vaikka niin kuvittelet. Sitten isä ottaa eron ja saa tehdä lastensa kanssa (vihdoin) mitä haluaa.
Katsos äitillä ei ole yhtään suurempi valta-asema tässä.
Tasa-arvoa nääs!
Että tämmönen voimafantasia tänään.
Kyllä se vanhempi voi estää lastensa yhteydenpidon henkisesti tasapainottoman ihmisen kanssa. Aina.
Älä viitsi nyt. En voi edes ottaa sua tosissaan. Toivottavasti isät heräävät puolustamaan oikeuksiaan oikein vankasti. Aionkin tukea tätä taloudellisesti jollain tavalla. Oksettaa naisena ja äitinä nää itsekeskeiset kaksinaismoralistit, jotka kuvittelee voivansa polkea lapsen etua oman mielipahansa vuoksi.
Ja teitä riittää.
Tämähän se olisi. Ne rajattomat anopit ovat olleet joskus niitä rajattomia pikkulasten äitejä. Siitä voi tehdä johtopäätöksia. Onhan tässä ketjussa aika karuja kokemuksia isovanhemmista, mutta on täällä kyllä aivan kilipäitä äitejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa et ne roolit kääntyy pian. :D Kohta olette epätasapainoisia anoppeja, jotka ei osaa tehdä mitään oikein. Paitsi jos teillä on vävyjä, jotka on huomattavasti harmittomampia.
Niin väsynyttä toistoa.
Sitähän tämä koko ketju on ollut parin ekan sivun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Ei voi kävellä isän oikeuksien yli, vaikka niin kuvittelet. Sitten isä ottaa eron ja saa tehdä lastensa kanssa (vihdoin) mitä haluaa.
Katsos äitillä ei ole yhtään suurempi valta-asema tässä.
Tasa-arvoa nääs!
Että tämmönen voimafantasia tänään.
Kyllä se vanhempi voi estää lastensa yhteydenpidon henkisesti tasapainottoman ihmisen kanssa. Aina.
Älä viitsi nyt. En voi edes ottaa sua tosissaan. Toivottavasti isät heräävät puolustamaan oikeuksiaan oikein vankasti. Aionkin tukea tätä taloudellisesti jollain tavalla. Oksettaa naisena ja äitinä nää itsekeskeiset kaksinaismoralistit, jotka kuvittelee voivansa polkea lapsen etua oman mielipahansa vuoksi.
Ja teitä riittää.
Tämähän se olisi. Ne rajattomat anopit ovat olleet joskus niitä rajattomia pikkulasten äitejä. Siitä voi tehdä johtopäätöksia. Onhan tässä ketjussa aika karuja kokemuksia isovanhemmista, mutta on täällä kyllä aivan kilipäitä äitejäkin.
Iso osa ei ole ollut. Vaan on ollut välinpitämättömiä vanhempia. Jotka yrittää nyt kaapata sen hukatun vanhemmuuden lapsiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Ei voi kävellä isän oikeuksien yli, vaikka niin kuvittelet. Sitten isä ottaa eron ja saa tehdä lastensa kanssa (vihdoin) mitä haluaa.
Katsos äitillä ei ole yhtään suurempi valta-asema tässä.
Tasa-arvoa nääs!
Että tämmönen voimafantasia tänään.
Kyllä se vanhempi voi estää lastensa yhteydenpidon henkisesti tasapainottoman ihmisen kanssa. Aina.
Älä viitsi nyt. En voi edes ottaa sua tosissaan. Toivottavasti isät heräävät puolustamaan oikeuksiaan oikein vankasti. Aionkin tukea tätä taloudellisesti jollain tavalla. Oksettaa naisena ja äitinä nää itsekeskeiset kaksinaismoralistit, jotka kuvittelee voivansa polkea lapsen etua oman mielipahansa vuoksi.
Ja teitä riittää.
Tämähän se olisi. Ne rajattomat anopit ovat olleet joskus niitä rajattomia pikkulasten äitejä. Siitä voi tehdä johtopäätöksia. Onhan tässä ketjussa aika karuja kokemuksia isovanhemmista, mutta on täällä kyllä aivan kilipäitä äitejäkin.
Iso osa ei ole ollut. Vaan on ollut välinpitämättömiä vanhempia. Jotka yrittää nyt kaapata sen hukatun vanhemmuuden lapsiltaan.
Jep. Oma anoppi on hyvin pitkälle hoidattanut lapsensa iltatähteä lukuun ottamatta omalla äidillään. Mitä olen käsittänyt oikein, niin on ollut paljon poissa kotoa, ja kököt välittänyt, miten lapsilla menee. Kunhan saivat ruokaa niin että hengissä pysyivät, niin se riitti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, miniä jääköön sit pois. Mutta ei voi määrätä lastensa suhteesta isovanhempiin.
Tietenkin voi😂😂😂😂 ja kuuluukin määrätä.
Ei voi kävellä isän oikeuksien yli, vaikka niin kuvittelet. Sitten isä ottaa eron ja saa tehdä lastensa kanssa (vihdoin) mitä haluaa.
Katsos äitillä ei ole yhtään suurempi valta-asema tässä.
Tasa-arvoa nääs!
Että tämmönen voimafantasia tänään.
Kyllä se vanhempi voi estää lastensa yhteydenpidon henkisesti tasapainottoman ihmisen kanssa. Aina.
Älä viitsi nyt. En voi edes ottaa sua tosissaan. Toivottavasti isät heräävät puolustamaan oikeuksiaan oikein vankasti. Aionkin tukea tätä taloudellisesti jollain tavalla. Oksettaa naisena ja äitinä nää itsekeskeiset kaksinaismoralistit, jotka kuvittelee voivansa polkea lapsen etua oman mielipahansa vuoksi.
Ja teitä riittää.
Tämähän se olisi. Ne rajattomat anopit ovat olleet joskus niitä rajattomia pikkulasten äitejä. Siitä voi tehdä johtopäätöksia. Onhan tässä ketjussa aika karuja kokemuksia isovanhemmista, mutta on täällä kyllä aivan kilipäitä äitejäkin.
Iso osa ei ole ollut. Vaan on ollut välinpitämättömiä vanhempia. Jotka yrittää nyt kaapata sen hukatun vanhemmuuden lapsiltaan.
Sen jälkeen kun n. viisi vuotta sitten pistin anopin banniin, niin ei ole kysellyt minulta eikä mieheltänikään lasten kuulumisia, vaikka olivat "kovin rakkaita". Käy meillä hyvin harvoin, ja monta kehitysvaiheita on häneltä jäänyt näkemättä. Meidän kuusivuotiaalla oli aika wtf-ilme, kun anoppi alkoi kovasti kehua, kuinka hienosti poika osaa ihan itse käydä vessassa. Oli toki käynyt jo muutaman hetken itsenäisesti pissalla, eikä ymmärtänyt miksi itsestäänselvyydestä kehutaan.
Anoppi on sen verran pahasti loukannut ja mitätöi nyt, että on ollut helpotus kun häntä ei ole näkynyt. On miehelleni kun selkeästi ollut etäisyys hyväksi. On paremmalla tuulella jne.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa et ne roolit kääntyy pian. :D Kohta olette epätasapainoisia anoppeja, jotka ei osaa tehdä mitään oikein. Paitsi jos teillä on vävyjä, jotka on huomattavasti harmittomampia.
Tuskinpa. Mulla ei ainakaan ole mitään tarvetta mennä päsmäröimään aikuisten lasteni elämään. Olen paikalla jos apuani tarvitaan ja kun minua sinne kutsutaan. Muuten keksin elämääni vaikka mitä muutakin sisältöä.
Lopulta on aika helppoa olla hyvä anoppi.
1. Auta kun pyydetään jos voit ja haluat.
2. Sovi vierailut etukäteen
3. Neuvo jos neuvoja pyydetään
4. Älä mitätöi nuoremman polven vanhemmuutta
5. Älä arvostele ulkonäköä/tavaroita/kotia yms.
6. Älä pengo toisen ihmisen kotia
7. Älä juorua, valehtele ja kiukuttele
8. Jos sinulle annetaan vara-avain, se ei ole kutsu omatoimisille vierailuille
9. Tue ja kannusta
10. Ole voimavara, älä rasite
yh, tuli vähän oksennusta suuhun