Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
No nyt se on todistettu vääräksi lähtökohdaksi. Ainakin poikalasten kohdalla. Täällä vauvapalstalla. Pirullisten ja huonojen äitien pojista on tullut mahdottoman hyviä aviomiehiä. He ovat kovin haluttua materiaalia pariutumismarkkinoilla. Vaikka luulisi, että ei näitä huonojen ja hullujen äitien poikia kukaan haluaisi.
Psyykkisissä häiriöissä varhaislapsuudella ja vanhemmilla on hyvin suuri merkitys. Autismi ei ole psyykkinen häiriö. Siitä tässä on kyse. Autismin väittäminen vanhempien viaksi on sama kuin sanoisi että kehitysvamman voi aikaansaada kasvatuksella. Puhdasta tyhmyyden ja ilkeyden yhdistelmää.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta ex-avopin naapurissa asui perhe, jonka tyttärellä on down syndrooma. Eukko sitten silmät kiiluen selitti kaikille tutuilleen, kuinka se äiti on ryypännyt koko raskausaikansa. Ei mennyt millään perille selitykset kromosomeista, koska ei hänelläkään sellaisia ole.
Onneksi en ikinä lisääntynyt hänen poikansa kanssa, tiedä mitä niistä lapsista olisi tullut.Mua harmittaa kovasti etten huomannut millainen anoppi on ajoissa. Nyt on jo lapsi tehty. Anopin käytös oli alussa samaa kuin tämän ketjun aloittajan. Nyt anoppi taas keksii kauhutarinoita miten lapsi lyödään täällä meillä tajuttomaksi, seuraavaksi varmaan alkaa tekemään lasuja.
Olihan se vaikea havaita, kun anoppi oli ennen esikoista etäinen. Vähän rasittava miniminä mutta kun tarvitsi nähdä n. joka kolmas viikko pari tuntia, niin välit pysyivät asiallisina. Täysin yllättävä käänne oli.
Minäkin olin ensin yllättynyt, mutta kun mietin appivanhempien käytöstä ennen lasta niin en enää ihmettele yhtään. Appivanhemmat nimittäin kohtelevat meitä kuin lapsia, esim komentavat syömään ja odottavat että me ilman muuta tullaan niille vaikka eivät edes kutsu meitä sinne. Tai noh näin ne kutsuu: "ostettiin tällainen vauvalle, koskas se tulee leikkimään?" "Laitettiin ruokaa, ketkä tulee syömään?" Jos ei tulla niin siitä saadaan kuulla sitten "ostettiin tämä eikä x(vauva) tullut edes leikkimään!" "Laitettiin ruokaa eikä kukaan tullut syömään!" "Ei se edes muista meitä enää, meidän pitäisi nähdä paljon useammin!" Tuo kommentti oli kun vauva alkoi vierastamaan, mikä on aivan normaalia vauvoille. Vähintään kerran viikossa olisi kuulemma pitänyt tuoda vauva heille, kun tuo vierastaminen on todella huono merkki, sille pitäisi heti tehdä jotakin.
En mitenkään innolla odota tapaamisia kun harvoin saan kuulla mitään positiivista, ei minkäänlaista kiitosta käynnistä tai mitään. Viimeksi kun nähtiin niin anoppi oli jo ehtinyt kommentoida törkeästi kolme kertaa viiden ekan minuutin sisällä. Appi taas kaksi. Sitten nousin ja menin leikkimään lapsen kanssa. Siitä sitten alkoi mököttäminen anopin toimesta ja kun lähdettiin "ei se edes muista meitä enää!" Voi kyynel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
No nyt se on todistettu vääräksi lähtökohdaksi. Ainakin poikalasten kohdalla. Täällä vauvapalstalla. Pirullisten ja huonojen äitien pojista on tullut mahdottoman hyviä aviomiehiä. He ovat kovin haluttua materiaalia pariutumismarkkinoilla. Vaikka luulisi, että ei näitä huonojen ja hullujen äitien poikia kukaan haluaisi.
Psyykkisissä häiriöissä varhaislapsuudella ja vanhemmilla on hyvin suuri merkitys. Autismi ei ole psyykkinen häiriö. Siitä tässä on kyse. Autismin väittäminen vanhempien viaksi on sama kuin sanoisi että kehitysvamman voi aikaansaada kasvatuksella. Puhdasta tyhmyyden ja ilkeyden yhdistelmää.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta ex-avopin naapurissa asui perhe, jonka tyttärellä on down syndrooma. Eukko sitten silmät kiiluen selitti kaikille tutuilleen, kuinka se äiti on ryypännyt koko raskausaikansa. Ei mennyt millään perille selitykset kromosomeista, koska ei hänelläkään sellaisia ole.
Onneksi en ikinä lisääntynyt hänen poikansa kanssa, tiedä mitä niistä lapsista olisi tullut.Mua harmittaa kovasti etten huomannut millainen anoppi on ajoissa. Nyt on jo lapsi tehty. Anopin käytös oli alussa samaa kuin tämän ketjun aloittajan. Nyt anoppi taas keksii kauhutarinoita miten lapsi lyödään täällä meillä tajuttomaksi, seuraavaksi varmaan alkaa tekemään lasuja.
Olihan se vaikea havaita, kun anoppi oli ennen esikoista etäinen. Vähän rasittava miniminä mutta kun tarvitsi nähdä n. joka kolmas viikko pari tuntia, niin välit pysyivät asiallisina. Täysin yllättävä käänne oli.
Minäkin olin ensin yllättynyt, mutta kun mietin appivanhempien käytöstä ennen lasta niin en enää ihmettele yhtään. Appivanhemmat nimittäin kohtelevat meitä kuin lapsia, esim komentavat syömään ja odottavat että me ilman muuta tullaan niille vaikka eivät edes kutsu meitä sinne. Tai noh näin ne kutsuu: "ostettiin tällainen vauvalle, koskas se tulee leikkimään?" "Laitettiin ruokaa, ketkä tulee syömään?" Jos ei tulla niin siitä saadaan kuulla sitten "ostettiin tämä eikä x(vauva) tullut edes leikkimään!" "Laitettiin ruokaa eikä kukaan tullut syömään!" "Ei se edes muista meitä enää, meidän pitäisi nähdä paljon useammin!" Tuo kommentti oli kun vauva alkoi vierastamaan, mikä on aivan normaalia vauvoille. Vähintään kerran viikossa olisi kuulemma pitänyt tuoda vauva heille, kun tuo vierastaminen on todella huono merkki, sille pitäisi heti tehdä jotakin.
En mitenkään innolla odota tapaamisia kun harvoin saan kuulla mitään positiivista, ei minkäänlaista kiitosta käynnistä tai mitään. Viimeksi kun nähtiin niin anoppi oli jo ehtinyt kommentoida törkeästi kolme kertaa viiden ekan minuutin sisällä. Appi taas kaksi. Sitten nousin ja menin leikkimään lapsen kanssa. Siitä sitten alkoi mököttäminen anopin toimesta ja kun lähdettiin "ei se edes muista meitä enää!" Voi kyynel.
Meillä mummu kanssa sai kilarit kun vauva vierasti, vaikka mummu kävi joka päivä. Pari kertaa mummu tuli hoitamaan, kun lähdin miehen kanssa ulos syömään tms. Lapsi teki tästä päätelmän mummu tulee -> äiti lähtee, ja alkoi parkua ja takertui muhun kun näki mummun, vaikkei sillä kertaa ollut tarkoitus lähteä mihinkään. Jotenkin mä olin sen alle vuoden ikäisen lapsen manipuloinut käyttäytymään noin, jos mummulta kysytään. Mummu on ilmeisesti ainoa, joka saa manipuloida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
No nyt se on todistettu vääräksi lähtökohdaksi. Ainakin poikalasten kohdalla. Täällä vauvapalstalla. Pirullisten ja huonojen äitien pojista on tullut mahdottoman hyviä aviomiehiä. He ovat kovin haluttua materiaalia pariutumismarkkinoilla. Vaikka luulisi, että ei näitä huonojen ja hullujen äitien poikia kukaan haluaisi.
Psyykkisissä häiriöissä varhaislapsuudella ja vanhemmilla on hyvin suuri merkitys. Autismi ei ole psyykkinen häiriö. Siitä tässä on kyse. Autismin väittäminen vanhempien viaksi on sama kuin sanoisi että kehitysvamman voi aikaansaada kasvatuksella. Puhdasta tyhmyyden ja ilkeyden yhdistelmää.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta ex-avopin naapurissa asui perhe, jonka tyttärellä on down syndrooma. Eukko sitten silmät kiiluen selitti kaikille tutuilleen, kuinka se äiti on ryypännyt koko raskausaikansa. Ei mennyt millään perille selitykset kromosomeista, koska ei hänelläkään sellaisia ole.
Onneksi en ikinä lisääntynyt hänen poikansa kanssa, tiedä mitä niistä lapsista olisi tullut.Mua harmittaa kovasti etten huomannut millainen anoppi on ajoissa. Nyt on jo lapsi tehty. Anopin käytös oli alussa samaa kuin tämän ketjun aloittajan. Nyt anoppi taas keksii kauhutarinoita miten lapsi lyödään täällä meillä tajuttomaksi, seuraavaksi varmaan alkaa tekemään lasuja.
Olihan se vaikea havaita, kun anoppi oli ennen esikoista etäinen. Vähän rasittava miniminä mutta kun tarvitsi nähdä n. joka kolmas viikko pari tuntia, niin välit pysyivät asiallisina. Täysin yllättävä käänne oli.
Minäkin olin ensin yllättynyt, mutta kun mietin appivanhempien käytöstä ennen lasta niin en enää ihmettele yhtään. Appivanhemmat nimittäin kohtelevat meitä kuin lapsia, esim komentavat syömään ja odottavat että me ilman muuta tullaan niille vaikka eivät edes kutsu meitä sinne. Tai noh näin ne kutsuu: "ostettiin tällainen vauvalle, koskas se tulee leikkimään?" "Laitettiin ruokaa, ketkä tulee syömään?" Jos ei tulla niin siitä saadaan kuulla sitten "ostettiin tämä eikä x(vauva) tullut edes leikkimään!" "Laitettiin ruokaa eikä kukaan tullut syömään!" "Ei se edes muista meitä enää, meidän pitäisi nähdä paljon useammin!" Tuo kommentti oli kun vauva alkoi vierastamaan, mikä on aivan normaalia vauvoille. Vähintään kerran viikossa olisi kuulemma pitänyt tuoda vauva heille, kun tuo vierastaminen on todella huono merkki, sille pitäisi heti tehdä jotakin.
En mitenkään innolla odota tapaamisia kun harvoin saan kuulla mitään positiivista, ei minkäänlaista kiitosta käynnistä tai mitään. Viimeksi kun nähtiin niin anoppi oli jo ehtinyt kommentoida törkeästi kolme kertaa viiden ekan minuutin sisällä. Appi taas kaksi. Sitten nousin ja menin leikkimään lapsen kanssa. Siitä sitten alkoi mököttäminen anopin toimesta ja kun lähdettiin "ei se edes muista meitä enää!" Voi kyynel.
Meillä mummu kanssa sai kilarit kun vauva vierasti, vaikka mummu kävi joka päivä. Pari kertaa mummu tuli hoitamaan, kun lähdin miehen kanssa ulos syömään tms. Lapsi teki tästä päätelmän mummu tulee -> äiti lähtee, ja alkoi parkua ja takertui muhun kun näki mummun, vaikkei sillä kertaa ollut tarkoitus lähteä mihinkään. Jotenkin mä olin sen alle vuoden ikäisen lapsen manipuloinut käyttäytymään noin, jos mummulta kysytään. Mummu on ilmeisesti ainoa, joka saa manipuloida.
Lapset on tietysti jokainen erilainen, mutta ihmettelen minä sitä, että jos lapsi näkee jonkun ihmisen - kuten tässä tapauksessa siis mummon - joka ikinen päivä, niin miten ihmeessä hän sitä mummoa vierastaa?
Muistan kyllä lapsuudestani samanikäisen serkkuni, joka nuurusi aina äitinsä jalassa kiinni, kun näki vieraita ihmisiä ja kun kyläiltiin puolin ja toisin, ei koskaan suostunut leikkimään minun kanssani eikä kenenkään muunkaan, siellä äitinsä jaloissa vain lymysi. Melkein kouluikään asti teki tätä. Mutta minä pidän tätä aika poikkeuksellisena, ainoa tapaus elämässäni. Ihan normaali ihminen hänestä kasvoi, niin ettei se mistään oireyhtymästä johtunut. Mutta saattoi olla äidille aika raskasta.
Olisiko tuolla mummolla jotenkin epäluonnollinen ote lapseen nähden, yleensä naiset, joilla on itselläänkin ollut lapsia, osaa kyllä lasten kanssa toimia ja olla niin, että lapsi aika piankin vapautuu, vaikka ensin vähän kaihtaisikin.
Vai onko ne mummon päivittäiset vierailut olleet niin jännitteisiä, että lapsikin on jotain vaistonnut?
Mitään neuvoja ei voi antaa, kun kaikki tapaukset on kuitenkin erilaisia. Lapsen ehdoilla on mentävä kuitenkin, mutta jos sekä vanhemmat että isovanhemmat haluavat että lapsella on hyvä ja turvallinen suhde heihin kaikkiin, niin heidän kaikkien olisi osattava sen toteutumista edesauttaa. Vaikea tehtävä, jos aikuisten välit on ristiriitaiset.. Niiden korjaamisesta kai kuitenkin pitäisi lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
No nyt se on todistettu vääräksi lähtökohdaksi. Ainakin poikalasten kohdalla. Täällä vauvapalstalla. Pirullisten ja huonojen äitien pojista on tullut mahdottoman hyviä aviomiehiä. He ovat kovin haluttua materiaalia pariutumismarkkinoilla. Vaikka luulisi, että ei näitä huonojen ja hullujen äitien poikia kukaan haluaisi.
Psyykkisissä häiriöissä varhaislapsuudella ja vanhemmilla on hyvin suuri merkitys. Autismi ei ole psyykkinen häiriö. Siitä tässä on kyse. Autismin väittäminen vanhempien viaksi on sama kuin sanoisi että kehitysvamman voi aikaansaada kasvatuksella. Puhdasta tyhmyyden ja ilkeyden yhdistelmää.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta ex-avopin naapurissa asui perhe, jonka tyttärellä on down syndrooma. Eukko sitten silmät kiiluen selitti kaikille tutuilleen, kuinka se äiti on ryypännyt koko raskausaikansa. Ei mennyt millään perille selitykset kromosomeista, koska ei hänelläkään sellaisia ole.
Onneksi en ikinä lisääntynyt hänen poikansa kanssa, tiedä mitä niistä lapsista olisi tullut.Mua harmittaa kovasti etten huomannut millainen anoppi on ajoissa. Nyt on jo lapsi tehty. Anopin käytös oli alussa samaa kuin tämän ketjun aloittajan. Nyt anoppi taas keksii kauhutarinoita miten lapsi lyödään täällä meillä tajuttomaksi, seuraavaksi varmaan alkaa tekemään lasuja.
Olihan se vaikea havaita, kun anoppi oli ennen esikoista etäinen. Vähän rasittava miniminä mutta kun tarvitsi nähdä n. joka kolmas viikko pari tuntia, niin välit pysyivät asiallisina. Täysin yllättävä käänne oli.
Minäkin olin ensin yllättynyt, mutta kun mietin appivanhempien käytöstä ennen lasta niin en enää ihmettele yhtään. Appivanhemmat nimittäin kohtelevat meitä kuin lapsia, esim komentavat syömään ja odottavat että me ilman muuta tullaan niille vaikka eivät edes kutsu meitä sinne. Tai noh näin ne kutsuu: "ostettiin tällainen vauvalle, koskas se tulee leikkimään?" "Laitettiin ruokaa, ketkä tulee syömään?" Jos ei tulla niin siitä saadaan kuulla sitten "ostettiin tämä eikä x(vauva) tullut edes leikkimään!" "Laitettiin ruokaa eikä kukaan tullut syömään!" "Ei se edes muista meitä enää, meidän pitäisi nähdä paljon useammin!" Tuo kommentti oli kun vauva alkoi vierastamaan, mikä on aivan normaalia vauvoille. Vähintään kerran viikossa olisi kuulemma pitänyt tuoda vauva heille, kun tuo vierastaminen on todella huono merkki, sille pitäisi heti tehdä jotakin.
En mitenkään innolla odota tapaamisia kun harvoin saan kuulla mitään positiivista, ei minkäänlaista kiitosta käynnistä tai mitään. Viimeksi kun nähtiin niin anoppi oli jo ehtinyt kommentoida törkeästi kolme kertaa viiden ekan minuutin sisällä. Appi taas kaksi. Sitten nousin ja menin leikkimään lapsen kanssa. Siitä sitten alkoi mököttäminen anopin toimesta ja kun lähdettiin "ei se edes muista meitä enää!" Voi kyynel.
Meillä mummu kanssa sai kilarit kun vauva vierasti, vaikka mummu kävi joka päivä. Pari kertaa mummu tuli hoitamaan, kun lähdin miehen kanssa ulos syömään tms. Lapsi teki tästä päätelmän mummu tulee -> äiti lähtee, ja alkoi parkua ja takertui muhun kun näki mummun, vaikkei sillä kertaa ollut tarkoitus lähteä mihinkään. Jotenkin mä olin sen alle vuoden ikäisen lapsen manipuloinut käyttäytymään noin, jos mummulta kysytään. Mummu on ilmeisesti ainoa, joka saa manipuloida.
Lapset on tietysti jokainen erilainen, mutta ihmettelen minä sitä, että jos lapsi näkee jonkun ihmisen - kuten tässä tapauksessa siis mummon - joka ikinen päivä, niin miten ihmeessä hän sitä mummoa vierastaa?
Muistan kyllä lapsuudestani samanikäisen serkkuni, joka nuurusi aina äitinsä jalassa kiinni, kun näki vieraita ihmisiä ja kun kyläiltiin puolin ja toisin, ei koskaan suostunut leikkimään minun kanssani eikä kenenkään muunkaan, siellä äitinsä jaloissa vain lymysi. Melkein kouluikään asti teki tätä. Mutta minä pidän tätä aika poikkeuksellisena, ainoa tapaus elämässäni. Ihan normaali ihminen hänestä kasvoi, niin ettei se mistään oireyhtymästä johtunut. Mutta saattoi olla äidille aika raskasta.
Olisiko tuolla mummolla jotenkin epäluonnollinen ote lapseen nähden, yleensä naiset, joilla on itselläänkin ollut lapsia, osaa kyllä lasten kanssa toimia ja olla niin, että lapsi aika piankin vapautuu, vaikka ensin vähän kaihtaisikin.
Vai onko ne mummon päivittäiset vierailut olleet niin jännitteisiä, että lapsikin on jotain vaistonnut?
Mitään neuvoja ei voi antaa, kun kaikki tapaukset on kuitenkin erilaisia. Lapsen ehdoilla on mentävä kuitenkin, mutta jos sekä vanhemmat että isovanhemmat haluavat että lapsella on hyvä ja turvallinen suhde heihin kaikkiin, niin heidän kaikkien olisi osattava sen toteutumista edesauttaa. Vaikea tehtävä, jos aikuisten välit on ristiriitaiset.. Niiden korjaamisesta kai kuitenkin pitäisi lähteä.
A. Lapsi vaistoaa kyllä sen jos vieras on vihamielinen.
B. Lapset ei pidä päällekäyvistä ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Mutta minä pystyn. Algeria.
Jemen. Ja sitä rataa.
Venäjä. Laki on olemassa, mutta se voidaan aina sivuuttaa lahjuksilla ymv. Älkää edes uskotelko muuta.
Pohjois-Koreassa on aika lailla eri tilanne kuin Suomessa. Siellä ei edes suku määrää mistään, vaan valtio on oikeutettu määräämään jopa perheen sisäisistä asioista.
Jopa se tn-ohjelman suosittu rokkari Sojaboy joutui anomaan äidiltään lupaa mennä naimisiin, nigerialainen jos oikein muistan. Vai ei ole eri käytäntö kuin Suomessa? Kuka suomalainen nainen voi estää poikansa avioliiton vain sanomalla, että ei käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Mutta minä pystyn. Algeria.
Jemen. Ja sitä rataa.
Venäjä. Laki on olemassa, mutta se voidaan aina sivuuttaa lahjuksilla ymv. Älkää edes uskotelko muuta.
Pohjois-Koreassa on aika lailla eri tilanne kuin Suomessa. Siellä ei edes suku määrää mistään, vaan valtio on oikeutettu määräämään jopa perheen sisäisistä asioista.
Jopa se tn-ohjelman suosittu rokkari Sojaboy joutui anomaan äidiltään lupaa mennä naimisiin, nigerialainen jos oikein muistan. Vai ei ole eri käytäntö kuin Suomessa? Kuka suomalainen nainen voi estää poikansa avioliiton vain sanomalla, että ei käy?
Lähde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
No nyt se on todistettu vääräksi lähtökohdaksi. Ainakin poikalasten kohdalla. Täällä vauvapalstalla. Pirullisten ja huonojen äitien pojista on tullut mahdottoman hyviä aviomiehiä. He ovat kovin haluttua materiaalia pariutumismarkkinoilla. Vaikka luulisi, että ei näitä huonojen ja hullujen äitien poikia kukaan haluaisi.
Narsismia.
Sitä omaa poikaa ei edelleenkään edes aikuisena nähdä irrallisena ihmisenä vaan oman itsen jatkumona. Vailla rajoja.
Narsisti on kuitenkin osannut kasvattaa pojastaan ihanan miehen, kun sen kanssa on menty kuitenkin naimisiin. Jos ei ole ennen naimisiinmenoa jo havaittu anopin narsistisuutta, niin silloin on lyöty hyntteet yhteen liian pian. Ja jos siitä narsistisuudesta ei ole välitetty, niin sitten on osattava sen kanssa elää, tai sitten erota jos ei pysty. Jos vain anoppi on narsisti, niin luulisi kuitenkin onnistuvan.
Täällä on niin paljon ollut ketjuja narsisteista, että kannattaa mennä lukemaan niitä ja opettelemaan, miten siihen pitää suhtautua, jos ei sitä vielä osaa.
Narsismi voi periytyäkin. Ainakin minun kohdalleni osui narsistimies, jolla oli narsistiäiti. Hieman eri tavoin esiintyvinä kuitenkin, joten pitkään luulin anoppia vain omanlaisenaan määräilijätyyppinä. Vasta kun liittoa oli kestänyt jonkin aikaa, niin huomasin kummallisen symbioosin. He vihasi toisiaan, mutta ei kyenneet olemaan toisistaan erossakaan. Ja yhtäkkiä jouduin tilanteeseen, missä kummankin oli helppo syytellä minua milloin mistäkin, minähän en ollut kumpikaan heistä, eli se täydellisen osaava ja onnistunut, kaiken tietävä ihminen.
Minun kotonani sentään jos riideltiin, riideltiin kunnolla. Mutta näillä oli omituinen verhottu salaviha, johon jouduin sitten kietoutumaan, olemaan kummankin tietolähteenä, mitä hän sanoi, minne meni, mitä teki, miksi? Joka askeleesta olisi pitänyt tietää, molemmin puolin.
Kyllä, menin naimisiin liian pian ja liian nuorena. Onneksi tavallaan, koska olin sitten nuori vielä erottuammekin. Varmaan siitä joku trauma minullekin jäi, mutta nuoruus pelasti paljon. Sinnehän jäivät peliään pelaamaan. Pystyin muuttamaan jopa eri paikkakunnalle, niin ei tullut törmäyksiäkään muuten kuin puhelimitse ja kirjeitse. Kaksi vaimoa on miehellä ollut minun jälkeeni, en tiedä onko vielä sen toisen kanssa naimisissa. Anoppi kyllä kuoli pois.
Jos vaan huomaatte mitään tämmöistä niin lähtekää pois. Kahden narskun välissä on kamalaa elää. Yhden kanssa vielä pärjää, jos se on se anoppi. Välit poikki tai niin muodollisiksi kuin suinkin. Mistään puheista ei tarvitse välittää ja lapset pois sen ulottuvilta. Narsistit on taitavia manipuloijia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
No nyt se on todistettu vääräksi lähtökohdaksi. Ainakin poikalasten kohdalla. Täällä vauvapalstalla. Pirullisten ja huonojen äitien pojista on tullut mahdottoman hyviä aviomiehiä. He ovat kovin haluttua materiaalia pariutumismarkkinoilla. Vaikka luulisi, että ei näitä huonojen ja hullujen äitien poikia kukaan haluaisi.
Psyykkisissä häiriöissä varhaislapsuudella ja vanhemmilla on hyvin suuri merkitys. Autismi ei ole psyykkinen häiriö. Siitä tässä on kyse. Autismin väittäminen vanhempien viaksi on sama kuin sanoisi että kehitysvamman voi aikaansaada kasvatuksella. Puhdasta tyhmyyden ja ilkeyden yhdistelmää.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta ex-avopin naapurissa asui perhe, jonka tyttärellä on down syndrooma. Eukko sitten silmät kiiluen selitti kaikille tutuilleen, kuinka se äiti on ryypännyt koko raskausaikansa. Ei mennyt millään perille selitykset kromosomeista, koska ei hänelläkään sellaisia ole.
Onneksi en ikinä lisääntynyt hänen poikansa kanssa, tiedä mitä niistä lapsista olisi tullut.Mua harmittaa kovasti etten huomannut millainen anoppi on ajoissa. Nyt on jo lapsi tehty. Anopin käytös oli alussa samaa kuin tämän ketjun aloittajan. Nyt anoppi taas keksii kauhutarinoita miten lapsi lyödään täällä meillä tajuttomaksi, seuraavaksi varmaan alkaa tekemään lasuja.
Olihan se vaikea havaita, kun anoppi oli ennen esikoista etäinen. Vähän rasittava miniminä mutta kun tarvitsi nähdä n. joka kolmas viikko pari tuntia, niin välit pysyivät asiallisina. Täysin yllättävä käänne oli.
Minäkin olin ensin yllättynyt, mutta kun mietin appivanhempien käytöstä ennen lasta niin en enää ihmettele yhtään. Appivanhemmat nimittäin kohtelevat meitä kuin lapsia, esim komentavat syömään ja odottavat että me ilman muuta tullaan niille vaikka eivät edes kutsu meitä sinne. Tai noh näin ne kutsuu: "ostettiin tällainen vauvalle, koskas se tulee leikkimään?" "Laitettiin ruokaa, ketkä tulee syömään?" Jos ei tulla niin siitä saadaan kuulla sitten "ostettiin tämä eikä x(vauva) tullut edes leikkimään!" "Laitettiin ruokaa eikä kukaan tullut syömään!" "Ei se edes muista meitä enää, meidän pitäisi nähdä paljon useammin!" Tuo kommentti oli kun vauva alkoi vierastamaan, mikä on aivan normaalia vauvoille. Vähintään kerran viikossa olisi kuulemma pitänyt tuoda vauva heille, kun tuo vierastaminen on todella huono merkki, sille pitäisi heti tehdä jotakin.
En mitenkään innolla odota tapaamisia kun harvoin saan kuulla mitään positiivista, ei minkäänlaista kiitosta käynnistä tai mitään. Viimeksi kun nähtiin niin anoppi oli jo ehtinyt kommentoida törkeästi kolme kertaa viiden ekan minuutin sisällä. Appi taas kaksi. Sitten nousin ja menin leikkimään lapsen kanssa. Siitä sitten alkoi mököttäminen anopin toimesta ja kun lähdettiin "ei se edes muista meitä enää!" Voi kyynel.
Meillä mummu kanssa sai kilarit kun vauva vierasti, vaikka mummu kävi joka päivä. Pari kertaa mummu tuli hoitamaan, kun lähdin miehen kanssa ulos syömään tms. Lapsi teki tästä päätelmän mummu tulee -> äiti lähtee, ja alkoi parkua ja takertui muhun kun näki mummun, vaikkei sillä kertaa ollut tarkoitus lähteä mihinkään. Jotenkin mä olin sen alle vuoden ikäisen lapsen manipuloinut käyttäytymään noin, jos mummulta kysytään. Mummu on ilmeisesti ainoa, joka saa manipuloida.
Lapset on tietysti jokainen erilainen, mutta ihmettelen minä sitä, että jos lapsi näkee jonkun ihmisen - kuten tässä tapauksessa siis mummon - joka ikinen päivä, niin miten ihmeessä hän sitä mummoa vierastaa?
Muistan kyllä lapsuudestani samanikäisen serkkuni, joka nuurusi aina äitinsä jalassa kiinni, kun näki vieraita ihmisiä ja kun kyläiltiin puolin ja toisin, ei koskaan suostunut leikkimään minun kanssani eikä kenenkään muunkaan, siellä äitinsä jaloissa vain lymysi. Melkein kouluikään asti teki tätä. Mutta minä pidän tätä aika poikkeuksellisena, ainoa tapaus elämässäni. Ihan normaali ihminen hänestä kasvoi, niin ettei se mistään oireyhtymästä johtunut. Mutta saattoi olla äidille aika raskasta.
Olisiko tuolla mummolla jotenkin epäluonnollinen ote lapseen nähden, yleensä naiset, joilla on itselläänkin ollut lapsia, osaa kyllä lasten kanssa toimia ja olla niin, että lapsi aika piankin vapautuu, vaikka ensin vähän kaihtaisikin.
Vai onko ne mummon päivittäiset vierailut olleet niin jännitteisiä, että lapsikin on jotain vaistonnut?
Mitään neuvoja ei voi antaa, kun kaikki tapaukset on kuitenkin erilaisia. Lapsen ehdoilla on mentävä kuitenkin, mutta jos sekä vanhemmat että isovanhemmat haluavat että lapsella on hyvä ja turvallinen suhde heihin kaikkiin, niin heidän kaikkien olisi osattava sen toteutumista edesauttaa. Vaikea tehtävä, jos aikuisten välit on ristiriitaiset.. Niiden korjaamisesta kai kuitenkin pitäisi lähteä.
Tämä on niin totta. Meillä anoppi oli alussa tiiviisti mukana, silti vauva vierasti koska anoppi painosti liikaa, oli siis vauvan mielestä pelottava. Vaikka kuinka puhuttiin tästä anopille niin hän ei hyväksynyt sitä, siitä sitten alkoi tämä vanhempien lyttääminen ja ylikävely. Siskollani ei ole lapsia eikä hän ole ollut läheskään yhtä paljon vauvan kanssa, mutta vauva konttaa suoraan hänen luokseen kun hän tulee käymään. Parhaan ystävän miehellä on iso parta, joka on tietenkin vauvan mielestä vähän pelottava, mutta vauva leikkii tämän miehen kanssa silti koska mies on niin mukava. Toiset osaa, toiset ei. Anoppi ei välitä vauvan tarpeista pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
No nyt se on todistettu vääräksi lähtökohdaksi. Ainakin poikalasten kohdalla. Täällä vauvapalstalla. Pirullisten ja huonojen äitien pojista on tullut mahdottoman hyviä aviomiehiä. He ovat kovin haluttua materiaalia pariutumismarkkinoilla. Vaikka luulisi, että ei näitä huonojen ja hullujen äitien poikia kukaan haluaisi.
Narsismia.
Sitä omaa poikaa ei edelleenkään edes aikuisena nähdä irrallisena ihmisenä vaan oman itsen jatkumona. Vailla rajoja.
Narsisti on kuitenkin osannut kasvattaa pojastaan ihanan miehen, kun sen kanssa on menty kuitenkin naimisiin. Jos ei ole ennen naimisiinmenoa jo havaittu anopin narsistisuutta, niin silloin on lyöty hyntteet yhteen liian pian. Ja jos siitä narsistisuudesta ei ole välitetty, niin sitten on osattava sen kanssa elää, tai sitten erota jos ei pysty. Jos vain anoppi on narsisti, niin luulisi kuitenkin onnistuvan.
Täällä on niin paljon ollut ketjuja narsisteista, että kannattaa mennä lukemaan niitä ja opettelemaan, miten siihen pitää suhtautua, jos ei sitä vielä osaa.
Narsismi voi periytyäkin. Ainakin minun kohdalleni osui narsistimies, jolla oli narsistiäiti. Hieman eri tavoin esiintyvinä kuitenkin, joten pitkään luulin anoppia vain omanlaisenaan määräilijätyyppinä. Vasta kun liittoa oli kestänyt jonkin aikaa, niin huomasin kummallisen symbioosin. He vihasi toisiaan, mutta ei kyenneet olemaan toisistaan erossakaan. Ja yhtäkkiä jouduin tilanteeseen, missä kummankin oli helppo syytellä minua milloin mistäkin, minähän en ollut kumpikaan heistä, eli se täydellisen osaava ja onnistunut, kaiken tietävä ihminen.
Minun kotonani sentään jos riideltiin, riideltiin kunnolla. Mutta näillä oli omituinen verhottu salaviha, johon jouduin sitten kietoutumaan, olemaan kummankin tietolähteenä, mitä hän sanoi, minne meni, mitä teki, miksi? Joka askeleesta olisi pitänyt tietää, molemmin puolin.
Kyllä, menin naimisiin liian pian ja liian nuorena. Onneksi tavallaan, koska olin sitten nuori vielä erottuammekin. Varmaan siitä joku trauma minullekin jäi, mutta nuoruus pelasti paljon. Sinnehän jäivät peliään pelaamaan. Pystyin muuttamaan jopa eri paikkakunnalle, niin ei tullut törmäyksiäkään muuten kuin puhelimitse ja kirjeitse. Kaksi vaimoa on miehellä ollut minun jälkeeni, en tiedä onko vielä sen toisen kanssa naimisissa. Anoppi kyllä kuoli pois.
Jos vaan huomaatte mitään tämmöistä niin lähtekää pois. Kahden narskun välissä on kamalaa elää. Yhden kanssa vielä pärjää, jos se on se anoppi. Välit poikki tai niin muodollisiksi kuin suinkin. Mistään puheista ei tarvitse välittää ja lapset pois sen ulottuvilta. Narsistit on taitavia manipuloijia.
Täällä on moneen kertaan kerrottu, miten se kummallinen käytös on iskenyt ihme tilanteissa, jopa vuosien jälkeen ja ihmisessä joka on ollut siihen asti ihan asiallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Mutta minä pystyn. Algeria.
Jemen. Ja sitä rataa.
Venäjä. Laki on olemassa, mutta se voidaan aina sivuuttaa lahjuksilla ymv. Älkää edes uskotelko muuta.
Pohjois-Koreassa on aika lailla eri tilanne kuin Suomessa. Siellä ei edes suku määrää mistään, vaan valtio on oikeutettu määräämään jopa perheen sisäisistä asioista.
Jopa se tn-ohjelman suosittu rokkari Sojaboy joutui anomaan äidiltään lupaa mennä naimisiin, nigerialainen jos oikein muistan. Vai ei ole eri käytäntö kuin Suomessa? Kuka suomalainen nainen voi estää poikansa avioliiton vain sanomalla, että ei käy?
Lähde?
Venäjän suhteen oma kokemus.
Algeria, myös omakohtaista tietoa omasta suvusta.
Jemen, erinäisestä syystä myös tiedossa tapaus, jonka en usko olevan ainoa laatuaan siinä maassa.
Pohjois-Koreasta voit varmaan saada tietoa ihan itse lukemalla ja tutkimalla esim. nettiä.
Sojaboy pyysi äidiltään lupaa naimisiinmenoonsa ihan TV-kameran edessä. Voi tietysti olla käsikirjoitettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Mutta minä pystyn. Algeria.
Jemen. Ja sitä rataa.
Venäjä. Laki on olemassa, mutta se voidaan aina sivuuttaa lahjuksilla ymv. Älkää edes uskotelko muuta.
Pohjois-Koreassa on aika lailla eri tilanne kuin Suomessa. Siellä ei edes suku määrää mistään, vaan valtio on oikeutettu määräämään jopa perheen sisäisistä asioista.
Jopa se tn-ohjelman suosittu rokkari Sojaboy joutui anomaan äidiltään lupaa mennä naimisiin, nigerialainen jos oikein muistan. Vai ei ole eri käytäntö kuin Suomessa? Kuka suomalainen nainen voi estää poikansa avioliiton vain sanomalla, että ei käy?
Lähde?
Venäjän suhteen oma kokemus.
Algeria, myös omakohtaista tietoa omasta suvusta.
Jemen, erinäisestä syystä myös tiedossa tapaus, jonka en usko olevan ainoa laatuaan siinä maassa.
Pohjois-Koreasta voit varmaan saada tietoa ihan itse lukemalla ja tutkimalla esim. nettiä.
Sojaboy pyysi äidiltään lupaa naimisiinmenoonsa ihan TV-kameran edessä. Voi tietysti olla käsikirjoitettua.
Eli ei ole lähteitä. Ja tuo Sojaboy ei sano yhtikäs mitään. Mitä roskaohjelmia oikein katsot?.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
No nyt se on todistettu vääräksi lähtökohdaksi. Ainakin poikalasten kohdalla. Täällä vauvapalstalla. Pirullisten ja huonojen äitien pojista on tullut mahdottoman hyviä aviomiehiä. He ovat kovin haluttua materiaalia pariutumismarkkinoilla. Vaikka luulisi, että ei näitä huonojen ja hullujen äitien poikia kukaan haluaisi.
Psyykkisissä häiriöissä varhaislapsuudella ja vanhemmilla on hyvin suuri merkitys. Autismi ei ole psyykkinen häiriö. Siitä tässä on kyse. Autismin väittäminen vanhempien viaksi on sama kuin sanoisi että kehitysvamman voi aikaansaada kasvatuksella. Puhdasta tyhmyyden ja ilkeyden yhdistelmää.
Ehkä vähän ohi aiheen, mutta ex-avopin naapurissa asui perhe, jonka tyttärellä on down syndrooma. Eukko sitten silmät kiiluen selitti kaikille tutuilleen, kuinka se äiti on ryypännyt koko raskausaikansa. Ei mennyt millään perille selitykset kromosomeista, koska ei hänelläkään sellaisia ole.
Onneksi en ikinä lisääntynyt hänen poikansa kanssa, tiedä mitä niistä lapsista olisi tullut.Mua harmittaa kovasti etten huomannut millainen anoppi on ajoissa. Nyt on jo lapsi tehty. Anopin käytös oli alussa samaa kuin tämän ketjun aloittajan. Nyt anoppi taas keksii kauhutarinoita miten lapsi lyödään täällä meillä tajuttomaksi, seuraavaksi varmaan alkaa tekemään lasuja.
Olihan se vaikea havaita, kun anoppi oli ennen esikoista etäinen. Vähän rasittava miniminä mutta kun tarvitsi nähdä n. joka kolmas viikko pari tuntia, niin välit pysyivät asiallisina. Täysin yllättävä käänne oli.
Minäkin olin ensin yllättynyt, mutta kun mietin appivanhempien käytöstä ennen lasta niin en enää ihmettele yhtään. Appivanhemmat nimittäin kohtelevat meitä kuin lapsia, esim komentavat syömään ja odottavat että me ilman muuta tullaan niille vaikka eivät edes kutsu meitä sinne. Tai noh näin ne kutsuu: "ostettiin tällainen vauvalle, koskas se tulee leikkimään?" "Laitettiin ruokaa, ketkä tulee syömään?" Jos ei tulla niin siitä saadaan kuulla sitten "ostettiin tämä eikä x(vauva) tullut edes leikkimään!" "Laitettiin ruokaa eikä kukaan tullut syömään!" "Ei se edes muista meitä enää, meidän pitäisi nähdä paljon useammin!" Tuo kommentti oli kun vauva alkoi vierastamaan, mikä on aivan normaalia vauvoille. Vähintään kerran viikossa olisi kuulemma pitänyt tuoda vauva heille, kun tuo vierastaminen on todella huono merkki, sille pitäisi heti tehdä jotakin.
En mitenkään innolla odota tapaamisia kun harvoin saan kuulla mitään positiivista, ei minkäänlaista kiitosta käynnistä tai mitään. Viimeksi kun nähtiin niin anoppi oli jo ehtinyt kommentoida törkeästi kolme kertaa viiden ekan minuutin sisällä. Appi taas kaksi. Sitten nousin ja menin leikkimään lapsen kanssa. Siitä sitten alkoi mököttäminen anopin toimesta ja kun lähdettiin "ei se edes muista meitä enää!" Voi kyynel.
Meillä mummu kanssa sai kilarit kun vauva vierasti, vaikka mummu kävi joka päivä. Pari kertaa mummu tuli hoitamaan, kun lähdin miehen kanssa ulos syömään tms. Lapsi teki tästä päätelmän mummu tulee -> äiti lähtee, ja alkoi parkua ja takertui muhun kun näki mummun, vaikkei sillä kertaa ollut tarkoitus lähteä mihinkään. Jotenkin mä olin sen alle vuoden ikäisen lapsen manipuloinut käyttäytymään noin, jos mummulta kysytään. Mummu on ilmeisesti ainoa, joka saa manipuloida.
Lapset on tietysti jokainen erilainen, mutta ihmettelen minä sitä, että jos lapsi näkee jonkun ihmisen - kuten tässä tapauksessa siis mummon - joka ikinen päivä, niin miten ihmeessä hän sitä mummoa vierastaa?
Muistan kyllä lapsuudestani samanikäisen serkkuni, joka nuurusi aina äitinsä jalassa kiinni, kun näki vieraita ihmisiä ja kun kyläiltiin puolin ja toisin, ei koskaan suostunut leikkimään minun kanssani eikä kenenkään muunkaan, siellä äitinsä jaloissa vain lymysi. Melkein kouluikään asti teki tätä. Mutta minä pidän tätä aika poikkeuksellisena, ainoa tapaus elämässäni. Ihan normaali ihminen hänestä kasvoi, niin ettei se mistään oireyhtymästä johtunut. Mutta saattoi olla äidille aika raskasta.
Olisiko tuolla mummolla jotenkin epäluonnollinen ote lapseen nähden, yleensä naiset, joilla on itselläänkin ollut lapsia, osaa kyllä lasten kanssa toimia ja olla niin, että lapsi aika piankin vapautuu, vaikka ensin vähän kaihtaisikin.
Vai onko ne mummon päivittäiset vierailut olleet niin jännitteisiä, että lapsikin on jotain vaistonnut?
Mitään neuvoja ei voi antaa, kun kaikki tapaukset on kuitenkin erilaisia. Lapsen ehdoilla on mentävä kuitenkin, mutta jos sekä vanhemmat että isovanhemmat haluavat että lapsella on hyvä ja turvallinen suhde heihin kaikkiin, niin heidän kaikkien olisi osattava sen toteutumista edesauttaa. Vaikea tehtävä, jos aikuisten välit on ristiriitaiset.. Niiden korjaamisesta kai kuitenkin pitäisi lähteä.
Tämä on niin totta. Meillä anoppi oli alussa tiiviisti mukana, silti vauva vierasti koska anoppi painosti liikaa, oli siis vauvan mielestä pelottava. Vaikka kuinka puhuttiin tästä anopille niin hän ei hyväksynyt sitä, siitä sitten alkoi tämä vanhempien lyttääminen ja ylikävely. Siskollani ei ole lapsia eikä hän ole ollut läheskään yhtä paljon vauvan kanssa, mutta vauva konttaa suoraan hänen luokseen kun hän tulee käymään. Parhaan ystävän miehellä on iso parta, joka on tietenkin vauvan mielestä vähän pelottava, mutta vauva leikkii tämän miehen kanssa silti koska mies on niin mukava. Toiset osaa, toiset ei. Anoppi ei välitä vauvan tarpeista pätkääkään.
Meillä myös mummo ei oikein tajua vauvan viestintää. Jos vauva istuu sitterissä ja kääntää päätä poispäin mummosta niin sehän tarkoittaa sitä, että mummon pitää alkaa huutamaan:"mummo tässä, mummo, mummo tässä. Et voi pelätä mummoa, et voi! Mummo tässä!" ja painautuu melkein kiinni lapseen. Tai jos vauva istuu lattialla ja lähtee konttaamaan kohti minua (äitiään) kun mummo tulee huoneeseen, mummo sieppaa lapsen lattialta ja lähtee kantamaan pois hokien:" et voi olla äitin perään, mummo tuli, mummo tuli. Voi voi, kyllä sinä huudat. Mummo kiusaa, mummo kiusaa..." Kun käyn hakemassa lapsen pois, niin hän rauhoittuu heti ja mummo alkaa voivottelemaan:"Kyllä se on äidin perään, kyllä se on, ei ole hyväksi tuommoinen. Mummo ottaa mukaan, niin oppii olemaan ilman äitiä." Jep, mummo on viimeinen ihminen jolle haluan lapsen jättää hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Mutta minä pystyn. Algeria.
Jemen. Ja sitä rataa.
Venäjä. Laki on olemassa, mutta se voidaan aina sivuuttaa lahjuksilla ymv. Älkää edes uskotelko muuta.
Pohjois-Koreassa on aika lailla eri tilanne kuin Suomessa. Siellä ei edes suku määrää mistään, vaan valtio on oikeutettu määräämään jopa perheen sisäisistä asioista.
Jopa se tn-ohjelman suosittu rokkari Sojaboy joutui anomaan äidiltään lupaa mennä naimisiin, nigerialainen jos oikein muistan. Vai ei ole eri käytäntö kuin Suomessa? Kuka suomalainen nainen voi estää poikansa avioliiton vain sanomalla, että ei käy?
Lähde?
Venäjän suhteen oma kokemus.
Algeria, myös omakohtaista tietoa omasta suvusta.
Jemen, erinäisestä syystä myös tiedossa tapaus, jonka en usko olevan ainoa laatuaan siinä maassa.
Pohjois-Koreasta voit varmaan saada tietoa ihan itse lukemalla ja tutkimalla esim. nettiä.
Sojaboy pyysi äidiltään lupaa naimisiinmenoonsa ihan TV-kameran edessä. Voi tietysti olla käsikirjoitettua.
Eli ei ole lähteitä. Ja tuo Sojaboy ei sano yhtikäs mitään. Mitä roskaohjelmia oikein katsot?.
Ai oma kokemus ei ole lähde? Se on kuule lähteistä ensisijaisin, jos oikein syvältä kaivetaan. Jopa oikeussaleissa tarvitaan todistajia, jotka ovat omakohtaisesti nähneet tai kuulleet tai kokeneet jotain. Jos väität, että näin ei ole, silloin mikään sinunkaan kokemasi asia ei ole yhtään mitään etkä voi niillä yhtään mitään todistaa, et edes itsellesi.
Ja Pohjois-Koreasta on kyllä saatavilla tietoa, ole hyvä ja tutki, ennen kuin väität, ettei ole tietolähteitä. Laita googleen sana Pohjois-Korea, niin sitä tietoa kyllä tulee. Myös kirjastosta voit hakea teoksia, joissa kerrotaan sen maan tilanteesta. Esim kirja nimeltä Leiri 14.
Televisiosta katson mitä katson, en perustele sinulle eikä kenenkään muunkaan tarvitse. Hyvin moni täälläkin katsoo, koska siitä on jopa pitkiä viestiketjuja täällä. Millä perusteella sinä muuten luokittelet jonkun ohjelman roskaohjelmaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Mutta minä pystyn. Algeria.
Jemen. Ja sitä rataa.
Venäjä. Laki on olemassa, mutta se voidaan aina sivuuttaa lahjuksilla ymv. Älkää edes uskotelko muuta.
Pohjois-Koreassa on aika lailla eri tilanne kuin Suomessa. Siellä ei edes suku määrää mistään, vaan valtio on oikeutettu määräämään jopa perheen sisäisistä asioista.
Jopa se tn-ohjelman suosittu rokkari Sojaboy joutui anomaan äidiltään lupaa mennä naimisiin, nigerialainen jos oikein muistan. Vai ei ole eri käytäntö kuin Suomessa? Kuka suomalainen nainen voi estää poikansa avioliiton vain sanomalla, että ei käy?
Lähde?
Venäjän suhteen oma kokemus.
Algeria, myös omakohtaista tietoa omasta suvusta.
Jemen, erinäisestä syystä myös tiedossa tapaus, jonka en usko olevan ainoa laatuaan siinä maassa.
Pohjois-Koreasta voit varmaan saada tietoa ihan itse lukemalla ja tutkimalla esim. nettiä.
Sojaboy pyysi äidiltään lupaa naimisiinmenoonsa ihan TV-kameran edessä. Voi tietysti olla käsikirjoitettua.
Eli ei ole lähteitä. Ja tuo Sojaboy ei sano yhtikäs mitään. Mitä roskaohjelmia oikein katsot?.
Jos sulle ei jonkun mainitsema lähde sano mitään, niin eiks se silloin sano mitään kellekään muullekaan? Ootko joku kaiken mittari, sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
J.K.:mulla ei ole anoppia.Mitä ihmeen ruikutusmoskaa tämäkin on ja miten tämä tänne liittyy?
Siinä laulussako? Aika muuttaa meitä, tiedät kai? Mikä sinusta teki tuollaisen?
Sit on se toinen isoäiti, kuunteleppa:
;-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Mutta minä pystyn. Algeria.
Jemen. Ja sitä rataa.
Venäjä. Laki on olemassa, mutta se voidaan aina sivuuttaa lahjuksilla ymv. Älkää edes uskotelko muuta.
Pohjois-Koreassa on aika lailla eri tilanne kuin Suomessa. Siellä ei edes suku määrää mistään, vaan valtio on oikeutettu määräämään jopa perheen sisäisistä asioista.
Jopa se tn-ohjelman suosittu rokkari Sojaboy joutui anomaan äidiltään lupaa mennä naimisiin, nigerialainen jos oikein muistan. Vai ei ole eri käytäntö kuin Suomessa? Kuka suomalainen nainen voi estää poikansa avioliiton vain sanomalla, että ei käy?
Lähde?
Venäjän suhteen oma kokemus.
Algeria, myös omakohtaista tietoa omasta suvusta.
Jemen, erinäisestä syystä myös tiedossa tapaus, jonka en usko olevan ainoa laatuaan siinä maassa.
Pohjois-Koreasta voit varmaan saada tietoa ihan itse lukemalla ja tutkimalla esim. nettiä.
Sojaboy pyysi äidiltään lupaa naimisiinmenoonsa ihan TV-kameran edessä. Voi tietysti olla käsikirjoitettua.
Eli ei ole lähteitä. Ja tuo Sojaboy ei sano yhtikäs mitään. Mitä roskaohjelmia oikein katsot?.
Jos sulle ei jonkun mainitsema lähde sano mitään, niin eiks se silloin sano mitään kellekään muullekaan? Ootko joku kaiken mittari, sinä?
Kysyin lähdettä. En mutua, en huhua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Niin kuin tietäisitte kaikkien maailman maitten lait ja niitten käytännöt. Puhukaa nyt vain Suomesta, niin pysytte edes asiassa.
Asia on käsitelty jo täällä. Edellinen länkyttäjä ei kyennyt kertomaan yhtään maata jossa olisi eri tilanne kuin Suomessa.
Mutta minä pystyn. Algeria.
Jemen. Ja sitä rataa.
Venäjä. Laki on olemassa, mutta se voidaan aina sivuuttaa lahjuksilla ymv. Älkää edes uskotelko muuta.
Pohjois-Koreassa on aika lailla eri tilanne kuin Suomessa. Siellä ei edes suku määrää mistään, vaan valtio on oikeutettu määräämään jopa perheen sisäisistä asioista.
Jopa se tn-ohjelman suosittu rokkari Sojaboy joutui anomaan äidiltään lupaa mennä naimisiin, nigerialainen jos oikein muistan. Vai ei ole eri käytäntö kuin Suomessa? Kuka suomalainen nainen voi estää poikansa avioliiton vain sanomalla, että ei käy?
Lähde?
Venäjän suhteen oma kokemus.
Algeria, myös omakohtaista tietoa omasta suvusta.
Jemen, erinäisestä syystä myös tiedossa tapaus, jonka en usko olevan ainoa laatuaan siinä maassa.
Pohjois-Koreasta voit varmaan saada tietoa ihan itse lukemalla ja tutkimalla esim. nettiä.
Sojaboy pyysi äidiltään lupaa naimisiinmenoonsa ihan TV-kameran edessä. Voi tietysti olla käsikirjoitettua.
Eli ei ole lähteitä. Ja tuo Sojaboy ei sano yhtikäs mitään. Mitä roskaohjelmia oikein katsot?.
Ai oma kokemus ei ole lähde? Se on kuule lähteistä ensisijaisin, jos oikein syvältä kaivetaan. Jopa oikeussaleissa tarvitaan todistajia, jotka ovat omakohtaisesti nähneet tai kuulleet tai kokeneet jotain. Jos väität, että näin ei ole, silloin mikään sinunkaan kokemasi asia ei ole yhtään mitään etkä voi niillä yhtään mitään todistaa, et edes itsellesi.
Ja Pohjois-Koreasta on kyllä saatavilla tietoa, ole hyvä ja tutki, ennen kuin väität, ettei ole tietolähteitä. Laita googleen sana Pohjois-Korea, niin sitä tietoa kyllä tulee. Myös kirjastosta voit hakea teoksia, joissa kerrotaan sen maan tilanteesta. Esim kirja nimeltä Leiri 14.
Televisiosta katson mitä katson, en perustele sinulle eikä kenenkään muunkaan tarvitse. Hyvin moni täälläkin katsoo, koska siitä on jopa pitkiä viestiketjuja täällä. Millä perusteella sinä muuten luokittelet jonkun ohjelman roskaohjelmaksi?
Yksi oma kokemus ei ole lähde jolla voisit esittää faktoja koko maasta.
Myöskään jokin toisen sanoma väite tai tositeeveem kphtaus tai mielikuva että jossain on jotain ei ole lähteitä.
Olihan se vaikea havaita, kun anoppi oli ennen esikoista etäinen. Vähän rasittava miniminä mutta kun tarvitsi nähdä n. joka kolmas viikko pari tuntia, niin välit pysyivät asiallisina. Täysin yllättävä käänne oli.