Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
No jo oli törkeä eukko. Ahne persikoiden syöjä. Tuntuu ettei oo totta. Myrkytä. Sille joku hedelmä.
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti siis tiesi, että odotan suurella innolla ensimmäisten persikoideni kypsymistä. Kun jostain pitää keskustella, niin olemme keskustelleet puutarhanhoidosta (minä kuuntelen hänen neuvojaan ja pauhaamistaan). Kerroin silloin, että tänä vuonna näyttäisi tulevan ensimmäiset hedelmät ja olen ihan täpinöissäni siitä. Toiminnallaan hän osoitti, että voi edelleen kävellä ylitseni miten tahtoo, vaikka se on lasten kautta nykyään vaikeaa.
8300
Eihän kukaan toimi noin, ellei ihan tahallaan halua olla ilkeä.
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti siis tiesi, että odotan suurella innolla ensimmäisten persikoideni kypsymistä. Kun jostain pitää keskustella, niin olemme keskustelleet puutarhanhoidosta (minä kuuntelen hänen neuvojaan ja pauhaamistaan). Kerroin silloin, että tänä vuonna näyttäisi tulevan ensimmäiset hedelmät ja olen ihan täpinöissäni siitä. Toiminnallaan hän osoitti, että voi edelleen kävellä ylitseni miten tahtoo, vaikka se on lasten kautta nykyään vaikeaa.
8300
Ei kannata tuollaiselle kertoa yhtään mitään, ei siis mitään. Ainakaan mitään mistä välität.
Vierailija kirjoitti:
Ei, vauva ei kärsi, jos joku muu kuin vanhempi vaihtaa hänelle vaipan, syöttää sosetta/maitoa pullosta ym. Pointti tässä ketjussa on se, että noita asioita halutaan tehdä ilman, että vanhemmat ovat niitä pyytäneet tekemään.
Itse olen ihmeissäni, jos joku pyytää, että saako vaihtaa vaipan. Koska minä en kenenkään muun lapsen vaippaa vapaaehtoisesti vaihtaisi. Ennen omaa lasta tuollainen ei olisi tullut mieleenkään. Kyllä vanhemmat saavat hoitaa oman lapsensa. Jos joku pyytää apua asiassa, niin totta kai autan. Kyllä mekin joitakin kavereita kiusoiteltiin vaipan vaihdoista ym, mutta kukaan ei ottanut tehtäväkseen. Kaverit muuten kyllä sylittelivät ja leikittivät käydessään. Ns. hoitotehtävät jäivät meille vanhemmille. Jotkut kyllä vieressä tarkkailivat ja höpöttelivät kaikenlaista samalla. Isovanhemmat vaihtoivat, jos minulla oli jokin muu homma kesken ym. Aika harvoin tuota tapahtui. Nyt pottaikäinen huutaa jo kenet haluaa pyyhkimään ja se voi olla kuka tahansa asunnossa olevista.Pointti on siinä, että tarve lähtee muista kuin vanhemmista tai vauvasta. Kun vanhemmat sanovat, että eivät tarvitse hoitajaa tai apua missään, niin vauvaa muka eristetään. Vauva ei vielä tarvitse sosiaalisia kontakteja vanhempiensa lisäksi. Niitä yleensä tulee vanhempien tuttujen puolesta. Tuttuja on muitakin, kuin perheenjäsenet. Kaikilla on oma tapansa käyttäytyä vauvan läheisyydessä ja vanhemmat voivat päättää kenet päästävät vauvan elämään. Se, että joku sanoo haluavansa nähdä vauvaa tietyin väliajoin tai todella usein, ei välttämättä toteudu. Ei kukaan voi määrätä kuinka usein saavat vauvaa nähdä.
Vanhemmat tarvitsevat hoitajaa, jos tarvitsevat. Pyytävät siihen hommaan kenet haluavat. Sitä ei voi kukaan muu määrätä tai ilmoittaa, että haluaisin hoitaa vauvaa. En lähtökohtaisesti ymmärrä, miksi joku haluaa hoitaa toisen vauvaa. Tietenkin apua saa tarjota. Mutta asiasta vänkääminen menee liian pitkälle. Ymmärrän kyllä, että isovanhemmat näin haluavat tehdä ja saavatkin tehdä, jos käyttäytyvät asiallisesti ja vanhempien rajoja kunnoittaen.
Hyvin kirjoitettu! Normaaliuden rajat hämärtyivät lopulta mullakin kun riittävän kauan katsoin anopin toimintaa. Tämä ketju oli/on edelleen wake up call.
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
Tämä on muuten totta ja lisäisin tähän vielä ainakin 90-luvun. Toivottavasti nykyäidit eivät tätä taakkaa ota harteilleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
————Tämä on muuten totta ja lisäisin tähän vielä ainakin 90-luvun. Toivottavasti nykyäidit eivät tätä taakkaa ota harteilleen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan äitejä syyllistettiin että he aiheuttavat autismia lapsessaan. Mm oma äitini itki 30v sitten että oli syyllinen veljeni autismiin. Väite on yhtä tyhmä kuin että rokotus aiheuttaa autismia. Oikea syy on geeneissä.
Suomessa jo 90-luvulla oli kyllä suurellekin yleisölle tiedossa, että autismi ei johdu vanhemmista. Olen itse siis ollut tuohon aikaan opettaja, ja kyllä silloin oltiin aika tiedostavia näissä asioissa.
Tuollaisen käsityksen esittää ääneen sellainen 2020-luvulla, joka haluaisi että vanhempia voi syyllistää tästä. En usko että kukaan on niin tynnyrissä elänyt, että kuvittelisi oikeasti nykypäivänä vielä noin. Se on vain sairas halu. Jo 50-luvulla oli lääkäreitä äänessä, jotka vaativat ihmisiä muuttamaan käsitystapansa.
No joskus 70-80 -luvulla oli sellainen buumi, että kun ihmisellä meni huonosti, syy oli aina huonossa äitisuhteessa. Oli se sitten ollut millainen tahansa, se oli aina väärä ja äiti tehnyt väärin.
Meneekö sinulla huonosti? Millainen olikaan äitisuhteesi?
Tämä on muuten totta ja lisäisin tähän vielä ainakin 90-luvun. Toivottavasti nykyäidit eivät tätä taakkaa ota harteilleen!
Se on lastensuojelun asenne edelleen.
Äiti on aina paska ja vikapää.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
No tähän voin sanoa että anopin toiminta vaikutti negatiivisesti imetykseen, lapsen tahti oli 2 tunnin välein, anopin seurassa sain nippa nappa imetettyä 4 tunnin välein. No kuumehan mulla nousi ja mulla oli alkavia rintatulehduksia joka viikonloppureissun jälkeen appivanhemmille. Nykyään en enää suostu noihin reissuihin.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Eikö sen pitäisi olla pikemminkin ylpeyden aihe, että on kasvattanut lapsen, joka lisäännyttyään saa puolisonsa kanssa hoidettua jälkikasvunsa ilman apua tai hyvin vähäisellä avulla? Mutta ei. Jatkuvaa mitätöintiä nimivalinnasta lähtien. Ihan vääriä asioita syötetään lapselle! Puetaan väärin. Vääriä leluja ollaan ostettu, samoin vääriä kirjoja luetaan. Ainoa oikea kirja on mummun ostama perinnesatuja eteläpohojammaan murteella, jota en osaa edes puhua. Ja lapsi tykkäsi enemmän Autot-kirjoista. Ei osata edes omaa pihaa laittaa, niin anoppi neuvokkaana päätti yllätykseksi istuttaa meidän pihaan männyn. Ehdin juuri hätiin, kun oli iskemässä lapiota "juuri sopivaan kohtaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
No tähän voin sanoa että anopin toiminta vaikutti negatiivisesti imetykseen, lapsen tahti oli 2 tunnin välein, anopin seurassa sain nippa nappa imetettyä 4 tunnin välein. No kuumehan mulla nousi ja mulla oli alkavia rintatulehduksia joka viikonloppureissun jälkeen appivanhemmille. Nykyään en enää suostu noihin reissuihin.
Meillä oma äitini hoki jo vähän alle vuoden ikäiselle "hyhhyh, nyt pitäisi jo tissistä luopua". Sanoin aina vastaan asiallisesti ja selitin nykykäytäntöä. Tein sen virheen, että annoin äitini jatkaa tuota siihen asti, kunne lapsi itse lopetti 1,5 vuotiaana. Vieläkin tunnen tuosta syyllisyyttä ja ajattelen, että vaikuttiko tuo jotenkin lapseen.
Nykyään olen paljon tarkempi muiden arvostelujen ja negatiivisuuden kanssa. Sanon todella suoraan, että noin ei puhuta.
Itse kasvoin negatiivisuuden keskellä ja yritän pitää lapsen mahdollisimman erilaisessa ympäristössä.
Kärsin myös kovista kivuista, jos imetys ei toiminut normaalissa aikataulussa. Pari tuntia poissa oli ihan ok. Tätä yritin kaverilleni selittää, kun arvosteli minua siitä, etten halua lähteä mihinkään. Se ei ole niin yksinkertaista imetyksen kanssa. Eikä ainakaan minulla muilla keinoilla tyhjentäminen auttanut kovinkaan pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Eikö sen pitäisi olla pikemminkin ylpeyden aihe, että on kasvattanut lapsen, joka lisäännyttyään saa puolisonsa kanssa hoidettua jälkikasvunsa ilman apua tai hyvin vähäisellä avulla? Mutta ei. Jatkuvaa mitätöintiä nimivalinnasta lähtien. Ihan vääriä asioita syötetään lapselle! Puetaan väärin. Vääriä leluja ollaan ostettu, samoin vääriä kirjoja luetaan. Ainoa oikea kirja on mummun ostama perinnesatuja eteläpohojammaan murteella, jota en osaa edes puhua. Ja lapsi tykkäsi enemmän Autot-kirjoista. Ei osata edes omaa pihaa laittaa, niin anoppi neuvokkaana päätti yllätykseksi istuttaa meidän pihaan männyn. Ehdin juuri hätiin, kun oli iskemässä lapiota "juuri sopivaan kohtaan".
Minä taas en saanut istuttaa omaan pihaani hevoskastanjaa koska mummo ei pidä niistä.
Huvittavinta on se että nyt sinne kasvaa sellainen! Lintu ilmeisesti kuljettanut siemenen.😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Miksi? Mä asun Suomessa, ja mun perheeseen kuuluu itseni lisäksi mies ja meidän yhteiset lapset. Mun lapsuuden perheeseen kuuluu mun vanhemmat ja siskoni. Se, miten Espanjassa määritellään perhe on täysin toissijaista. Isovanhemmat ovat sukulaisia. Toki, jos elää kolme sukupolvea yhdessä, niin alkaa raja olla häilyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Eikö sen pitäisi olla pikemminkin ylpeyden aihe, että on kasvattanut lapsen, joka lisäännyttyään saa puolisonsa kanssa hoidettua jälkikasvunsa ilman apua tai hyvin vähäisellä avulla? Mutta ei. Jatkuvaa mitätöintiä nimivalinnasta lähtien. Ihan vääriä asioita syötetään lapselle! Puetaan väärin. Vääriä leluja ollaan ostettu, samoin vääriä kirjoja luetaan. Ainoa oikea kirja on mummun ostama perinnesatuja eteläpohojammaan murteella, jota en osaa edes puhua. Ja lapsi tykkäsi enemmän Autot-kirjoista. Ei osata edes omaa pihaa laittaa, niin anoppi neuvokkaana päätti yllätykseksi istuttaa meidän pihaan männyn. Ehdin juuri hätiin, kun oli iskemässä lapiota "juuri sopivaan kohtaan".
Minä taas en saanut istuttaa omaan pihaani hevoskastanjaa koska mummo ei pidä niistä.
Huvittavinta on se että nyt sinne kasvaa sellainen! Lintu ilmeisesti kuljettanut siemenen.😂
Syyttääkö mummo sinua tästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Eikö sen pitäisi olla pikemminkin ylpeyden aihe, että on kasvattanut lapsen, joka lisäännyttyään saa puolisonsa kanssa hoidettua jälkikasvunsa ilman apua tai hyvin vähäisellä avulla? Mutta ei. Jatkuvaa mitätöintiä nimivalinnasta lähtien. Ihan vääriä asioita syötetään lapselle! Puetaan väärin. Vääriä leluja ollaan ostettu, samoin vääriä kirjoja luetaan. Ainoa oikea kirja on mummun ostama perinnesatuja eteläpohojammaan murteella, jota en osaa edes puhua. Ja lapsi tykkäsi enemmän Autot-kirjoista. Ei osata edes omaa pihaa laittaa, niin anoppi neuvokkaana päätti yllätykseksi istuttaa meidän pihaan männyn. Ehdin juuri hätiin, kun oli iskemässä lapiota "juuri sopivaan kohtaan".
Minä taas en saanut istuttaa omaan pihaani hevoskastanjaa koska mummo ei pidä niistä.
Huvittavinta on se että nyt sinne kasvaa sellainen! Lintu ilmeisesti kuljettanut siemenen.😂
Syyttääkö mummo sinua tästä?
Hyvin todennäköisesti. Tuonne se penteleen puu on kasvanut pensasaidan sekaan. Huomasin sen itsekin vasta äsken kun se on jo yli metrinen. Ja se on pakko sieltä istuttaa erikseen kun eihän se siellä mahdu kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Eikö sen pitäisi olla pikemminkin ylpeyden aihe, että on kasvattanut lapsen, joka lisäännyttyään saa puolisonsa kanssa hoidettua jälkikasvunsa ilman apua tai hyvin vähäisellä avulla? Mutta ei. Jatkuvaa mitätöintiä nimivalinnasta lähtien. Ihan vääriä asioita syötetään lapselle! Puetaan väärin. Vääriä leluja ollaan ostettu, samoin vääriä kirjoja luetaan. Ainoa oikea kirja on mummun ostama perinnesatuja eteläpohojammaan murteella, jota en osaa edes puhua. Ja lapsi tykkäsi enemmän Autot-kirjoista. Ei osata edes omaa pihaa laittaa, niin anoppi neuvokkaana päätti yllätykseksi istuttaa meidän pihaan männyn. Ehdin juuri hätiin, kun oli iskemässä lapiota "juuri sopivaan kohtaan".
Minä taas en saanut istuttaa omaan pihaani hevoskastanjaa koska mummo ei pidä niistä.
Huvittavinta on se että nyt sinne kasvaa sellainen! Lintu ilmeisesti kuljettanut siemenen.😂
Miksi mummulla on sananvaltaa istutuksiin teidän pihassa? Mä hankin pihaani sinisen hortensian, vaikka siitä mummu kovasti mielensä pahoittikin. Samoin mulla on kotona viherkasveja, vaikka anopin mielestä tekokukat on ainoa oikea vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Eikö sen pitäisi olla pikemminkin ylpeyden aihe, että on kasvattanut lapsen, joka lisäännyttyään saa puolisonsa kanssa hoidettua jälkikasvunsa ilman apua tai hyvin vähäisellä avulla? Mutta ei. Jatkuvaa mitätöintiä nimivalinnasta lähtien. Ihan vääriä asioita syötetään lapselle! Puetaan väärin. Vääriä leluja ollaan ostettu, samoin vääriä kirjoja luetaan. Ainoa oikea kirja on mummun ostama perinnesatuja eteläpohojammaan murteella, jota en osaa edes puhua. Ja lapsi tykkäsi enemmän Autot-kirjoista. Ei osata edes omaa pihaa laittaa, niin anoppi neuvokkaana päätti yllätykseksi istuttaa meidän pihaan männyn. Ehdin juuri hätiin, kun oli iskemässä lapiota "juuri sopivaan kohtaan".
Minä taas en saanut istuttaa omaan pihaani hevoskastanjaa koska mummo ei pidä niistä.
Huvittavinta on se että nyt sinne kasvaa sellainen! Lintu ilmeisesti kuljettanut siemenen.😂
Miksi mummulla on sananvaltaa istutuksiin teidän pihassa? Mä hankin pihaani sinisen hortensian, vaikka siitä mummu kovasti mielensä pahoittikin. Samoin mulla on kotona viherkasveja, vaikka anopin mielestä tekokukat on ainoa oikea vaihtoehto.
Hänellä on omasta mielestään sananvaltaa aivan kaikkeen. Kaikkien asioihin kaikkialla. Omat lapset on hänelle pelkkiä egon jatkeita. Muuten jauhaa myös tuota "en minä niin kamala voi olla, kun kuitenkin sinullakin on yliopistotutkinto."
Juu, on ihan itse hankittu, jo lukioon jouduin ottamaan opintolainaa ja käymään sen loppuun iltakoulussa. Ja yliopiston hoidin aivan itse myös. Ikinä ei auttanut missään, sotkujaan kyllä olisi pitänyt selvittää koko ajan. Ja edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Eikö sen pitäisi olla pikemminkin ylpeyden aihe, että on kasvattanut lapsen, joka lisäännyttyään saa puolisonsa kanssa hoidettua jälkikasvunsa ilman apua tai hyvin vähäisellä avulla? Mutta ei. Jatkuvaa mitätöintiä nimivalinnasta lähtien. Ihan vääriä asioita syötetään lapselle! Puetaan väärin. Vääriä leluja ollaan ostettu, samoin vääriä kirjoja luetaan. Ainoa oikea kirja on mummun ostama perinnesatuja eteläpohojammaan murteella, jota en osaa edes puhua. Ja lapsi tykkäsi enemmän Autot-kirjoista. Ei osata edes omaa pihaa laittaa, niin anoppi neuvokkaana päätti yllätykseksi istuttaa meidän pihaan männyn. Ehdin juuri hätiin, kun oli iskemässä lapiota "juuri sopivaan kohtaan".
Vauvan turvaistuin pitää vaihtaa, kun anoppi ei tykkää kankaan kuosista.
Leikki-ikäiselle ei saa lukea Tatua ja Patua, niissä on vääränlaista huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien pitää myös hyväksyä, että lapsen vanhemmat eivät halua ja tarvitse hoitoapua. Isovanhempien ei pidä tuppautua väkisin lastenhoitajaksi tai kotiavuksi. Etenkin vastasynnyttänyt äiti voi kokea isovanhempien tunkeilun omaan kotiin ahdistavana ja ikävänä. On isoäitejä ja isoisiä,jotka määräilevät ja tuputtavat omia ohjeita ja neuvoja pyytämättä. Vauvoja ja lapsia hoidetaan nykyään eri tavalla kuin 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla.
Äidin mieliala vaikuttaa lapsentahtisen imetyksen onnistumiseen. Isovanhempien ei tule vinkua ja vaatia lapsenlasta kylään, hoitoon tai yökylään. Alle kouluikäisten lasten yökyläily on turhaa ja aiheuttaa pienelle lapselle eroahdistusta ja turvattomuutta. Lapsen vanhemmat päättävät lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja kyläilyistä.
Eikö sen pitäisi olla pikemminkin ylpeyden aihe, että on kasvattanut lapsen, joka lisäännyttyään saa puolisonsa kanssa hoidettua jälkikasvunsa ilman apua tai hyvin vähäisellä avulla? Mutta ei. Jatkuvaa mitätöintiä nimivalinnasta lähtien. Ihan vääriä asioita syötetään lapselle! Puetaan väärin. Vääriä leluja ollaan ostettu, samoin vääriä kirjoja luetaan. Ainoa oikea kirja on mummun ostama perinnesatuja eteläpohojammaan murteella, jota en osaa edes puhua. Ja lapsi tykkäsi enemmän Autot-kirjoista. Ei osata edes omaa pihaa laittaa, niin anoppi neuvokkaana päätti yllätykseksi istuttaa meidän pihaan männyn. Ehdin juuri hätiin, kun oli iskemässä lapiota "juuri sopivaan kohtaan".
Vauvan turvaistuin pitää vaihtaa, kun anoppi ei tykkää kankaan kuosista.
Leikki-ikäiselle ei saa lukea Tatua ja Patua, niissä on vääränlaista huumoria.
Hitsi, olin ihan unohtanut. Perinnesatuja murteella- kirjan lisäksi meille raahattiin joku hyvin uskonnollinen kirjasarja. Oli kyllä niin tekopyhää settiä, että oikein oksetti. Anoppi tietää, ettei meidän kotona uskontoa harjoiteta.
Niin, niin, terveisiä vaan sinne.