Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Hoitamisesta sovitaan vauvan vanhempien kanssa, ei sitä omatoimisesti mennä autoon "hoitamaan" vauvaa vaikka olisi kuinka ihana ja helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella outoa käytöstä. Tosin meillä on miniä se joka häviää ja lapset tuodaan mummolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
ei mikään harvinainen taipumus tykätä erityisesti n. 4 kuukautta vanhoista vauvoista. Johtuu siitä, että sen ikäinen vauva on kuin pehmeä, lämpöinen pötkylä. tuoksuu ja tuhisee vaan. Siis aika helppo hoidettava ja ihanaahan se on tietenkin sellaista pidellä. Mikähän siinä autossa olossa oli mummon ajatuksena? hiljainen ympäristö? Ymmärsinkö oikein että autossa oleilun ajatus oli syynä ettet ole antanut yhtäkään kertaa hoitaa, niin että mummo hoitaa vauvaa yksin?
Miksi vieraan ihmisen pitäisi antaa hoitaa pientä vauvaa yksin?
Puhutaanko aivan ventovieraasta? Ventovieras hoitaa varmaan silloin jos äiti on sairaalassa tms eikä isää ole lähimailla. Tuskin muuten. Mummot ovat sen verran vieraita tai tuttuja minkä verran tekemisissä ollaan. Ihan alusta asti jollain tavalla läsnä ollut mummo ei tietysti käy ventovieraasta tai ihan vaan vieraasta mutta tämä on minun mielipiteeni eikä sitä tarvitse pitää absoluuttisena totuutena. Aika perusasioita noin 4 kuukautta vanha odottaa eli unta, lämpöä, ruokaa, rauhoittavaa jutustelua ja niin edelleen, se on mummoille aika vaivatonta. 1 - 3 vuotias on parissa sekuntissa poissa näköpiiristä ja melko vähän sen ikäiset enää köllöttelee kainalossa vaikka kirjan kanssa eli pitää olla eri tavalla tilanteen tasalla joka ikinen hetki. Minua se uuvuttaa ainakin jos vaikka kokonaisesta päivästä kyse, joku muu jaksaa viikonkin varmaan aika helposti. Peruskunto vaikuttaa siihen(kin) yllättävän paljon!
Vauvan kiintymyssuhteelle vaaditaan äiti ja isä. Ei vieraita.
Täysin pähkähullua sulkeutua autoon toisen lapsen kanssa. Täällä joku kirjoitti että hänellä mummo oli karannut lapsen kanssa kököttämään pimeälle pihalle. Pähkähullua.
No miten se mummo on vieras jos on ihan alusta saakka ollut esim. joka päivä pienen hetken tai joka toinen päivä pari tuntia tai iltapuuhat, miten nyt ikinä kelläkin on vauvan arjessa mukana? En ole mieltänyt itseäni jos ajatellaan mummon roolia, tosiaan miksikään vieraaksi? olisikohan pitänyt? Ketkä lasket näihin jotka ovat ei - vieraita? Onneksi on takanapäin pienten lasten mummottelu jos on näin tarkkaa yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
ei mikään harvinainen taipumus tykätä erityisesti n. 4 kuukautta vanhoista vauvoista. Johtuu siitä, että sen ikäinen vauva on kuin pehmeä, lämpöinen pötkylä. tuoksuu ja tuhisee vaan. Siis aika helppo hoidettava ja ihanaahan se on tietenkin sellaista pidellä. Mikähän siinä autossa olossa oli mummon ajatuksena? hiljainen ympäristö? Ymmärsinkö oikein että autossa oleilun ajatus oli syynä ettet ole antanut yhtäkään kertaa hoitaa, niin että mummo hoitaa vauvaa yksin?
Miksi vieraan ihmisen pitäisi antaa hoitaa pientä vauvaa yksin?
Puhutaanko aivan ventovieraasta? Ventovieras hoitaa varmaan silloin jos äiti on sairaalassa tms eikä isää ole lähimailla. Tuskin muuten. Mummot ovat sen verran vieraita tai tuttuja minkä verran tekemisissä ollaan. Ihan alusta asti jollain tavalla läsnä ollut mummo ei tietysti käy ventovieraasta tai ihan vaan vieraasta mutta tämä on minun mielipiteeni eikä sitä tarvitse pitää absoluuttisena totuutena. Aika perusasioita noin 4 kuukautta vanha odottaa eli unta, lämpöä, ruokaa, rauhoittavaa jutustelua ja niin edelleen, se on mummoille aika vaivatonta. 1 - 3 vuotias on parissa sekuntissa poissa näköpiiristä ja melko vähän sen ikäiset enää köllöttelee kainalossa vaikka kirjan kanssa eli pitää olla eri tavalla tilanteen tasalla joka ikinen hetki. Minua se uuvuttaa ainakin jos vaikka kokonaisesta päivästä kyse, joku muu jaksaa viikonkin varmaan aika helposti. Peruskunto vaikuttaa siihen(kin) yllättävän paljon!
Vauvan kiintymyssuhteelle vaaditaan äiti ja isä. Ei vieraita.
Täysin pähkähullua sulkeutua autoon toisen lapsen kanssa. Täällä joku kirjoitti että hänellä mummo oli karannut lapsen kanssa kököttämään pimeälle pihalle. Pähkähullua.
No miten se mummo on vieras jos on ihan alusta saakka ollut esim. joka päivä pienen hetken tai joka toinen päivä pari tuntia tai iltapuuhat, miten nyt ikinä kelläkin on vauvan arjessa mukana? En ole mieltänyt itseäni jos ajatellaan mummon roolia, tosiaan miksikään vieraaksi? olisikohan pitänyt? Ketkä lasket näihin jotka ovat ei - vieraita? Onneksi on takanapäin pienten lasten mummottelu jos on näin tarkkaa yleisesti.
Miten se vieras siellä toisen kotona muka joka päivä luuhuaa? Ja vielä nukkumaanmenoaikaan? Käsittämätön ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
ei mikään harvinainen taipumus tykätä erityisesti n. 4 kuukautta vanhoista vauvoista. Johtuu siitä, että sen ikäinen vauva on kuin pehmeä, lämpöinen pötkylä. tuoksuu ja tuhisee vaan. Siis aika helppo hoidettava ja ihanaahan se on tietenkin sellaista pidellä. Mikähän siinä autossa olossa oli mummon ajatuksena? hiljainen ympäristö? Ymmärsinkö oikein että autossa oleilun ajatus oli syynä ettet ole antanut yhtäkään kertaa hoitaa, niin että mummo hoitaa vauvaa yksin?
Miksi vieraan ihmisen pitäisi antaa hoitaa pientä vauvaa yksin?
Puhutaanko aivan ventovieraasta? Ventovieras hoitaa varmaan silloin jos äiti on sairaalassa tms eikä isää ole lähimailla. Tuskin muuten. Mummot ovat sen verran vieraita tai tuttuja minkä verran tekemisissä ollaan. Ihan alusta asti jollain tavalla läsnä ollut mummo ei tietysti käy ventovieraasta tai ihan vaan vieraasta mutta tämä on minun mielipiteeni eikä sitä tarvitse pitää absoluuttisena totuutena. Aika perusasioita noin 4 kuukautta vanha odottaa eli unta, lämpöä, ruokaa, rauhoittavaa jutustelua ja niin edelleen, se on mummoille aika vaivatonta. 1 - 3 vuotias on parissa sekuntissa poissa näköpiiristä ja melko vähän sen ikäiset enää köllöttelee kainalossa vaikka kirjan kanssa eli pitää olla eri tavalla tilanteen tasalla joka ikinen hetki. Minua se uuvuttaa ainakin jos vaikka kokonaisesta päivästä kyse, joku muu jaksaa viikonkin varmaan aika helposti. Peruskunto vaikuttaa siihen(kin) yllättävän paljon!
Vauvan kiintymyssuhteelle vaaditaan äiti ja isä. Ei vieraita.
Täysin pähkähullua sulkeutua autoon toisen lapsen kanssa. Täällä joku kirjoitti että hänellä mummo oli karannut lapsen kanssa kököttämään pimeälle pihalle. Pähkähullua.
No miten se mummo on vieras jos on ihan alusta saakka ollut esim. joka päivä pienen hetken tai joka toinen päivä pari tuntia tai iltapuuhat, miten nyt ikinä kelläkin on vauvan arjessa mukana? En ole mieltänyt itseäni jos ajatellaan mummon roolia, tosiaan miksikään vieraaksi? olisikohan pitänyt? Ketkä lasket näihin jotka ovat ei - vieraita? Onneksi on takanapäin pienten lasten mummottelu jos on näin tarkkaa yleisesti.
Mummo on vieras lapsensa ja tämän puolison perheessä. Ei vieraita ovat perheen jäsenet joihin mummo ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe on perhe.
Sen ympärillä on sukulaisia.
Jo oikeita termejä käyttämällä ehkä itsellekin valkenee se ero: mummo on sukua, ei perhettä.
RAJA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Lapsen etu ei todellakaan aina ole läheiset suhteet sukulaisiin. Olen jo aiemmin kertonut omista isovanhemmista jotka ovat olleet vahingollisia omalle kehitykselleni ja niitä haavoja korjataan edelleen terapiassa.
Se että on sukua ei automaattisesti tarkoita sitä että pitäisi olla tekemisissä. Jos vanhemmat kokevat että joku sukulainen, oli se sitten mummo tai kuka tahansa muu, ei ole hyväksi lapselle niin on täysin oikeutettua ottaa välimatkaa ja pistää tiukat rajat.
Edelleenkään se et yhteen tai kahteen isovanhempiaan pistää välit jäähylle ei tarkoita sitä ettei lapsilla olisi muita turvallisia aikuisia elämässä.
Kyseessä ei ole mikään valtapeli vanhempien ja isovanhempien välillä vaan vanhempien velvollisuus huolehtia lastensa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen tätä miten nykyään mummoilla ja muilla sukulaisilla on vinksahtanutkin oma rooli näin sekaisin! Lehdissäkin monet ihan avoimesti selittävät, miten olivat itse vanhempina kiireisinä, mutta nyt paikkaavat asian lapsenlapsilla.
Minusta tämä on sairas kuvio. Ei omia virheitään voi mennä paikkaamaan sinne lapsensa perheeseen! Siinähän silloin kaltoinkohtelee sen oman lapsensa kahdesti! Ensin lapsena ja sitten aikuisena! Eikä tuo lapsenlapsellekaan hyvästä ole.
Kyllä minun lapsuudessani isovanhemmat tuli nimenomaan meille kylään. Ei kotiinsa.
T äiti ja mummo
Mun lapset ovat aikuisia mutta luojan kiitos lapsettomia . Olemme miehen kanssa molemmat työelämässä, vain viikonloput ja lomat vapaita. Omat vanhemmat olen jo hoitanut ja haudannut, miehellä se rumba on vielä kesken. En todellakaan ymmärrä, kuinka ehtisin vielä hoitamaan pikkulapsia enkä tajua tuota ponttia, että isovanhemilla olisi jokin velvollisuus lastenhoitoon. Olkaa onnellisia, jos mummot ja papat haluavat hoitaa lapsianne, kaikilla ei ole niin hyvä tuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en olisi millään selvinnyt ilman äitini ja isäni ja anopin apua. On ollut työkiireitä ja sairauksia ja synnytysmasennusta ja rakentamista ja kriisi mieheni kanssa kun hän muutti työtoverinsa luo. Palasi kuitenkin. Ilman isovanhempien apua tämä korttitalo olisi sortunut. Meillä isovanhemmat kuuluvat ydinperheeseen ainakin silloin kun mies oli hunningolla. Nytkin kun menee paremmin mummot tuovat ruokaa että voin oikaista työpäivän jälkeen sohvalle ja hakevat päiväkodista ja ottavat mummokylään yöksi. Tämä sukupolvien yhdessä toimiminen on vuosituhantinen malli. Olen valmis auttamaan heitä vanhana.Lapset saavat hyvän esikuvan.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset ovat aikuisia mutta luojan kiitos lapsettomia . Olemme miehen kanssa molemmat työelämässä, vain viikonloput ja lomat vapaita. Omat vanhemmat olen jo hoitanut ja haudannut, miehellä se rumba on vielä kesken. En todellakaan ymmärrä, kuinka ehtisin vielä hoitamaan pikkulapsia enkä tajua tuota ponttia, että isovanhemilla olisi jokin velvollisuus lastenhoitoon. Olkaa onnellisia, jos mummot ja papat haluavat hoitaa lapsianne, kaikilla ei ole niin hyvä tuuri.
Täällä on 8234 viestiä ennen sinua.
Yhdessäkään ei vaadita isovanhempia hoitamaan lastenlapsia.
Miksi kirjoiti tämän aivopierusi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en olisi millään selvinnyt ilman äitini ja isäni ja anopin apua. On ollut työkiireitä ja sairauksia ja synnytysmasennusta ja rakentamista ja kriisi mieheni kanssa kun hän muutti työtoverinsa luo. Palasi kuitenkin. Ilman isovanhempien apua tämä korttitalo olisi sortunut. Meillä isovanhemmat kuuluvat ydinperheeseen ainakin silloin kun mies oli hunningolla. Nytkin kun menee paremmin mummot tuovat ruokaa että voin oikaista työpäivän jälkeen sohvalle ja hakevat päiväkodista ja ottavat mummokylään yöksi. Tämä sukupolvien yhdessä toimiminen on vuosituhantinen malli. Olen valmis auttamaan heitä vanhana.Lapset saavat hyvän esikuvan.
Kultamummin 900. sivupersoonakun heräsi.
Eikö täällä ole tullut aivan hyviä perusteluja sille, miksi rajattoman ihmisen "hoitoaikeet" eivät ole iloinen eivätkä elämää helpottava asia. Mahtava juttu teille, joiden lapsilla on normaalit isovanhemmat, jotka kunnioittavat lasten tarpeita ja lasten ja vanhempien välistä sidettä, mutta tässä ketjussa ei tarkoiteta sellaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Meillä esikoisen kohdalla tilanne oli se, että minä en anopin mielestä ollut "mikkää tai kukkaa" lapselleni. Anoppi oli vakaasti sitä mieltä, että hän yhdessä mieheni kanssa olisi ollut poikani vanhemmat. Minun olisi pitänyt pyytää anopilta lupa käydä omilla vanhemmillani, tai ylipäätään antaa lapsen tavata muita ihmisiä kuin appivanhemmat.
Anoppi kertoi minun saavan hoitaa hänen lastaan niin kauan, kun hänelle sopii. Kun ei enää olisi sopinut, lapsi olisi toimitettu hänen luokseen asumaan.
Tätä samaa soopaa olen kuullut vielä kun lapseni on ollut jo aikuinen mies.
Sanottakoon, että esikoinen ei juurikaan arvosta anoppia, johtuen suhtautumisesta minuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Kuvitteletko tosiaan, että isovanhemmilla on oikeudet päättää lasten asioista siinä missä vanhemmillakin? Jos tuo käsityksesi muista maista pitää paikkansa, niin se nyt puuttuisikin, että suomalaiset isovanhemmat saisivat päättää kaikista suvun asioista. Mukavat isovanhemmathan eivät tällaista roolia edes havittele, vaan ovat tyytyväisiä saadessaan elää omaakin elämäänsä ja ollessaan lastensa perheiden kanssa tekemisissä tasapainoisella tavalla, pyrkimättä jyräämään lapsen omia vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Ymmärrän tosi hyvin. Mutta tässäkin keskustelussa on monta kertaa ilmoitettu, että mummo on vieras. Niin kai sitä voisi tässä kohtaa myös ihmetellä että miksi vieraat ihmiset nyt noin lapsiasi kaihertaa?
Ja mä ymmärrän kyllä myös rajattomuudet, oma äitini on sellainen, anoppini taas oli ihana, nyt jo alzheimerin runtelemana pois tästä maailmasta. Silti mua hämmentää tämä yleinen ajattelu, että mummot on lähtökohtaisesti jotain vihollisia jotka eivät kuulu perheeseen. Joo, eivät YDINperheeseen, mutta kyllä meillä mummit ja sisarukset lapsineen ovat kuitenkin osa isompaa perhettä, eikä mitään vihollisia, joiden kanssa leikitään jotain valtapeliä siitä, kuka saa koskea MINUN lapseeni.
Myös lapsen etu on läheiset sukulaissuhteet ja useampi läheinen aikuinen elämässään.
Ja edelleen: ymmärrän rajattomien ihmisten tuoman paineen, ja heistä irrottautumisen. TÄmä vastaus oli lähinnä tuolle "mummo on vieras"- jankuttajalle. Vaikka kuinka vauva tarvitsisi vain äidin ja isän kiintymyssuhteeseen ( ei edes tarvitse juuri isää ja äitiä, voi olla vaikka naapurin setä yksin, kunhan on vauvalle turvana ja antaa hoivan), niin ei vauvat ja pienet lapset mitenkään kärsi, jos elämässä on enemmänkin turvallisia aikuisia läsnä. Päinvastoin.
Kun se pointti on se että a) huoltajat päättävät lapsestaan ja b) mummo ei ole perheenjäsen eikä hänellä ole lähtökohtaisesti mitään oikeuksia toisen perheessä.
Ja näitä pitää hokea ja hokea ja hokea, koska kuten huomaat tuhansienkin viestien jälkeen tämä on joillekuille edelleen epäselvää.
Menehän Espanjaan tai Italiaan kailottamaan tuota mantraasi etteivät mummot kuulu perheeseen!
Täällä ketjussa on jo keskusteltu tämäkin. Ja todettu että ei ne sielläkään ole perheenjäseniä eikä niillä ole yhtään sen kummempia oikeuksia kuin täälläkään.
Vauvan kiintymyssuhteelle vaaditaan äiti ja isä. Ei vieraita.
Täysin pähkähullua sulkeutua autoon toisen lapsen kanssa. Täällä joku kirjoitti että hänellä mummo oli karannut lapsen kanssa kököttämään pimeälle pihalle. Pähkähullua.