Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
8204lle. Ylellä on ohjelma joka voi avata sinulle apua ja jossa pappi perheasiainohjaaja sanoo että miniän ja anopin suhde on hyvin haastava. Kerrot miehellesi. Anopin tulee päästää irti kultapojastaan ja pojan rakkaasta äidistään. Miniänä olet mustasukkainen miehestäsi jos tämä rakastaa äitiään ja tämä vaikeuttaa sinun ja anopin, molempien suhdetta lapseen. Lapsellesi isovanhempi on tärkeä ja lomailu mummon kanssa antaa sinulle aikaa jopa "lemmenlomaan" jolloin voit miehesi kanssa keskustella ja parantaa mm seksisuhdettanne. Voitte hankkia pahnanpohjimmaisen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8204lle. Ylellä on ohjelma joka voi avata sinulle apua ja jossa pappi perheasiainohjaaja sanoo että miniän ja anopin suhde on hyvin haastava. Kerrot miehellesi. Anopin tulee päästää irti kultapojastaan ja pojan rakkaasta äidistään. Miniänä olet mustasukkainen miehestäsi jos tämä rakastaa äitiään ja tämä vaikeuttaa sinun ja anopin, molempien suhdetta lapseen. Lapsellesi isovanhempi on tärkeä ja lomailu mummon kanssa antaa sinulle aikaa jopa "lemmenlomaan" jolloin voit miehesi kanssa keskustella ja parantaa mm seksisuhdettanne. Voitte hankkia pahnanpohjimmaisen :)
Sinä sanoit tän jo... Kultamummi, olet sairas. Hyvin sairas.
Ja ihan tiedoksi että meillä se sairas on minun sukulaiseni. Eikä häbelle todellakaan ketään lapsista anneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä ja anoppi Savosta kirjoitti:
Tämä ketju olisi aiheellista lopettaa. Se poukkoilee laidasta laitaan eikä ketju toimi enää henkisesti anopistaan kärsivien miniöiden vertaistukiryhmänä. Huumoriakaan ei saa enää siitä irti.
Tämän ketjun tuoman vertaistuen määrä on yksilökohtaista. Mulle tämä ketju on arvokas, vaikka täällä välillä vähän aiheesta poiketaankin.
Tämä ketju on henkkoht tasolla ollut mulle terapiaa vastaava apu. Jos oikeasti on riski että poistuu niin pitää tallentaa ketjun ihmisten viestit jonnekin toiselle sivulle.
En ole vielä kertonut omaa tilannettani osittain siksi että aikaa & voimavaroja ei ole ollut. Mulla siis samassa paketissa eka lapsi, traumaattinen synnytys ja vauriot joista en pysty edes neuvolassa avoimesti puhumaan ja parisuhde mennyt kaiken takia ihan päin ******ttä ja sitten tosiaan sekopäiseksi muuttunut anoppi, pilaamassa sen kaiken mikä olisi voinut olla hyvää edes välillä.
Tuntuu kuin olis kulkenut helvetin läpi viimeisen 14kk aikana. Mut on tiputettu syvään päätyyn ja jätetty räpiköimään, yksin. Sulkijalihasvaurio tuli vaikka leikattiin valtava eppari ja alle 4kk sitten vasta kokeiltu seksiä eikä miehellä alkuun seisonut millään enkä enää tunne mitään haluja, kun seksi ei tunnu miltään ja jännitän koko ajan että karkaako ilmaa, en pysty siis vieläkään pidättämään ilmaa. Anopin mielestä renkaan päällä istuminen ja särkylääkkeet vielä 6 vkoa synnytyksen jälkeen oli "vähän jäämistä kiinni asiaan" ja kertoi monta, monta kertaa että lähti itte suoraan salista kävelylle jne. ja oli parasta aikaa just se alkuaika. Vei vauvan minne mieli kun kävi jatkuvasti meillä ja olin niin pihalla että istuin vain hiljaa pää haljeten ahdistuksesta. Pärjäsin ja pärjään kun se *****n kotka ei ole mailla halmeilla.
Kirjoitan selkeämmin myöhemmin vielä. Mutta tätä ketjua ei saa poistaa.
S & S 1v2kkHyvä että kirjoitit nyt ja hienoa että ketjusta on ollut sulle apua. Otan osaa synnytyksen takia, ne on ihan hirveitä joskus. Onneksi lapsesi on vielä pieni ja sinulla on paljon aikaa ottaa takaisin ne kuukaudet, jotka anoppi ja sairastaminen veivät. Nyt vaan reippaasti rajaa mummolle ja laatuaikaa oman rakkaan lapsen kanssa. Kaikkea hyvää <3
Meillähän ne vauvan ensimmäiset ku
ukaudet saa takaisin? Haluaisin todellakin kokea ne uudelleen ilman anopin jatkuvaa läsnäoloa ja tästä aiheutunutta ahdistusta.
Ikävä kyllä niitä ei saa takaisin :( Niitä ei korvaa edes seuraavan vauvan ensimmäiset kuukaudet. Ikävä kyllä muistan edelleen anopin käytöksen ja sanomiset esikoiseni vauva-ajalta ja esikoinen on nyt jo 4-vuotias.
Tämä ketju on ollut kyllä hyvä ja voimia minulle antaa tieto siitä, että en ole ainoa ihminen jolla on ongelmia sukulaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Meilläkin yritettiin keskusteluja, mutta kauhean marttyyri-itkun sai vastaukseksi. Ei anoppi mielestään koskaan ole sanonut pahasti, sotkeutunut meidän asioihin tai muutenkaan arvostellut. Tai vaikka olisi sanonut pahasti, niin se oli vitsi ja/tai mä ymmärsin väärin. Ja ihan hyvää hyvyyttään hän on KAIKEN meidän puolesta tehnyt. Pyyntöön, että ei ihan joka päivä kävisi ja jos viitsisi etukäteen ilmoittaa tulostaan, reagoitiin sillä, että kun ei hän vanha ihminen kelpaa. Ei tarvitse nuorenkaan ihmisen tulla ilmoittamatta mun kotiin haukkumaan mua päivittäin, parhaimpina kolme.
Anopoi asuu edelleen samassa naapurustossa. Usein koiraa lenkittäessä seisoo tiellä meidän pihaa suu ammollaan tuijottaen. Jotenkin pelottava tuo akka, vaikka henkistä välimatkaa on saatu aikaan.
Noista puheenvuoroista paistaa naisen huono suhde puolisoon jolloin suhde puolison vanhempiin on huono. Miksi on hankittu lapsi kun liiton perustukset ovat hajalla. Miehen tulee ottaa vaimo haltuunsa perheen johtajana ja vaatia vaimolta kunnoittavaa suhdetta vanhempaan. Miehen tulee poikkaista napanuora vanhempiin ja korostaa perheen omaa olemista. Luonnollisesti anoppi ei tule kutsumatta ja ottaa omia harrastuksia ajankulukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noista puheenvuoroista paistaa naisen huono suhde puolisoon jolloin suhde puolison vanhempiin on huono. Miksi on hankittu lapsi kun liiton perustukset ovat hajalla. Miehen tulee ottaa vaimo haltuunsa perheen johtajana ja vaatia vaimolta kunnoittavaa suhdetta vanhempaan. Miehen tulee poikkaista napanuora vanhempiin ja korostaa perheen omaa olemista. Luonnollisesti anoppi ei tule kutsumatta ja ottaa omia harrastuksia ajankulukseen.
Kultamummi, ole jo hiljaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noista puheenvuoroista paistaa naisen huono suhde puolisoon jolloin suhde puolison vanhempiin on huono. Miksi on hankittu lapsi kun liiton perustukset ovat hajalla. Miehen tulee ottaa vaimo haltuunsa perheen johtajana ja vaatia vaimolta kunnoittavaa suhdetta vanhempaan. Miehen tulee poikkaista napanuora vanhempiin ja korostaa perheen omaa olemista. Luonnollisesti anoppi ei tule kutsumatta ja ottaa omia harrastuksia ajankulukseen.
Ihan täyttä scheissea viimeistä lausetta lukuun ottamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
On kyllä häiritsevä ajatus, että mummu istuu autossa pikkurakkaan kanssa "eristyksissä" lapsen vanhemmista. Sairasta. Mutta positiivista, että miehesi oli tilanteen tasalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
8204lle. Ylellä on ohjelma joka voi avata sinulle apua ja jossa pappi perheasiainohjaaja sanoo että miniän ja anopin suhde on hyvin haastava. Kerrot miehellesi. Anopin tulee päästää irti kultapojastaan ja pojan rakkaasta äidistään. Miniänä olet mustasukkainen miehestäsi jos tämä rakastaa äitiään ja tämä vaikeuttaa sinun ja anopin, molempien suhdetta lapseen. Lapsellesi isovanhempi on tärkeä ja lomailu mummon kanssa antaa sinulle aikaa jopa "lemmenlomaan" jolloin voit miehesi kanssa keskustella ja parantaa mm seksisuhdettanne. Voitte hankkia pahnanpohjimmaisen :)
Laitatko linkin tähän ohjelmaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
Todellakin, ja aina selittää pois jos jotain asiasta sanoo, "yritin auttaa" tai sitten alkaa änkyttämään jotain. Se että kysyy mihin se on menossa lapsen kanssa ei anoppia pysäytä, menee silti. Eli pitää oikeasti mennä ja ottaa vauva siltä takaisin. Tämä onneksi tapahtuu aina appivanhemmilla, ei meillä. Meillä se istuu ihan paikallaan sohvalla sen pari tuntia kun ne meillä käy. Harvoin tosin haluaa edes käydä, koska täällä anoppi ei pääse olemaan kahdestaan vauvan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en halua käydä mummolassa, koska jos vauva syö siellä, niin heti sen jälkeen mummo toteaa:"no niin, nyt äitiä ei enää tarvita, vauva jää tänne." Eli minun pitäisi poistua kotiini ilman vauvaa. En ole tähän suostunut enkä edes kysynyt, että soittaako mummo 15 minuutin päästä, jos vauva haluaakin syödä lisää vai huudattaako 4 tuntia vai miten ajatteli toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tyttö menossa poika leikkaukseen ja on vanhempien tuki. Mummot kauhuissaan. Mistä penis tehdään. Käski.n lukea SetAa.
Sukupuolenkorjausleikkaukseen menevät ovat AIKUISIA, pitkän ja tarkan prosessin läpikäyneitä ihmisiä; eivät siis lapsia!
Mummojen on syytä olla tyytyväisiä, että lapsenlapsensa elää valtiossa, jossa on mahdollisuus saada apua tilanteeseensa.
Kummallista kun ulkomailla tehdään ympärileikkaus, sitä kauhistellaan sukuelinten silpomisen. Mutta kun kotimainen lääkäri tekee vastaavaa silpomista se onkin auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en halua käydä mummolassa, koska jos vauva syö siellä, niin heti sen jälkeen mummo toteaa:"no niin, nyt äitiä ei enää tarvita, vauva jää tänne." Eli minun pitäisi poistua kotiini ilman vauvaa. En ole tähän suostunut enkä edes kysynyt, että soittaako mummo 15 minuutin päästä, jos vauva haluaakin syödä lisää vai huudattaako 4 tuntia vai miten ajatteli toimia.
Yritin kerran antaa vähän aikaa anopille ja sanoin että "voisin kyllä lähteä hetkeksi nukkumaan, mutta tuo vauva minulle kun se alkaa itkemään kun sillä on varmaan sitten nälkä". No siinä meni vähän aikaa niin kuulin kun vauva itki, odotin makuuhuoneessa että anoppi tulisi vauvan kanssa sinne, ja p***** se mitään tullut. Kun menin sitten katsomaan niin se istui keittiössä ja yritti paniikissa syöttää vauvalle purkkiruokaa. Jotain epäselvää anoppi siinä änkytti, kuten yleensä kun siltä kysyy miksi se tekee noin. Vauva oli tuolloin 5kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
ei mikään harvinainen taipumus tykätä erityisesti n. 4 kuukautta vanhoista vauvoista. Johtuu siitä, että sen ikäinen vauva on kuin pehmeä, lämpöinen pötkylä. tuoksuu ja tuhisee vaan. Siis aika helppo hoidettava ja ihanaahan se on tietenkin sellaista pidellä. Mikähän siinä autossa olossa oli mummon ajatuksena? hiljainen ympäristö? Ymmärsinkö oikein että autossa oleilun ajatus oli syynä ettet ole antanut yhtäkään kertaa hoitaa, niin että mummo hoitaa vauvaa yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
ei mikään harvinainen taipumus tykätä erityisesti n. 4 kuukautta vanhoista vauvoista. Johtuu siitä, että sen ikäinen vauva on kuin pehmeä, lämpöinen pötkylä. tuoksuu ja tuhisee vaan. Siis aika helppo hoidettava ja ihanaahan se on tietenkin sellaista pidellä. Mikähän siinä autossa olossa oli mummon ajatuksena? hiljainen ympäristö? Ymmärsinkö oikein että autossa oleilun ajatus oli syynä ettet ole antanut yhtäkään kertaa hoitaa, niin että mummo hoitaa vauvaa yksin?
Miksi vieraan ihmisen pitäisi antaa hoitaa pientä vauvaa yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
ei mikään harvinainen taipumus tykätä erityisesti n. 4 kuukautta vanhoista vauvoista. Johtuu siitä, että sen ikäinen vauva on kuin pehmeä, lämpöinen pötkylä. tuoksuu ja tuhisee vaan. Siis aika helppo hoidettava ja ihanaahan se on tietenkin sellaista pidellä. Mikähän siinä autossa olossa oli mummon ajatuksena? hiljainen ympäristö? Ymmärsinkö oikein että autossa oleilun ajatus oli syynä ettet ole antanut yhtäkään kertaa hoitaa, niin että mummo hoitaa vauvaa yksin?
Miksi vieraan ihmisen pitäisi antaa hoitaa pientä vauvaa yksin?
Mikäs vieras se mummo on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
ei mikään harvinainen taipumus tykätä erityisesti n. 4 kuukautta vanhoista vauvoista. Johtuu siitä, että sen ikäinen vauva on kuin pehmeä, lämpöinen pötkylä. tuoksuu ja tuhisee vaan. Siis aika helppo hoidettava ja ihanaahan se on tietenkin sellaista pidellä. Mikähän siinä autossa olossa oli mummon ajatuksena? hiljainen ympäristö? Ymmärsinkö oikein että autossa oleilun ajatus oli syynä ettet ole antanut yhtäkään kertaa hoitaa, niin että mummo hoitaa vauvaa yksin?
Miksi vieraan ihmisen pitäisi antaa hoitaa pientä vauvaa yksin?
Mikäs vieras se mummo on?
Ulkopuolinen. Vieras.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Juuri näin. Asiasta sanominen (ja vieläpä viimeisen päälle sokerikuorrutettuna) aiheutti juuri semmoisen entistä törkeämmän menon, kun olisi ajatellut että ei ole mitään menetettävää, otan nyt kyynärpäätaktiikalla sen mitä saan. Miten absurdia että jouduimme vahtimaan, ihan oikeasti silmä kovana vahtimaan ettei anoppi hiljaa ottanut kuopusta syliinsä ja häipynyt ovesta. Lähti kerran puolijuoksua, naamalla sekopäisen innokas ilme, viemään esikoista autoonsa. Sitä edelsi tilanne jossa mies sanoi rauhallisesti ja nätisti että rauhoitu nyt, jos vauvaa haluat pitää niin persus penkkiin. Esikoinen oli n.4kk eli se ikä josta anoppi eniten pitää, tämä nähty myös kuopuksen kohdalla. Olisi kuulemma vain istunut autossa pikkurakkaan kanssa. On käynyt meidän luona kolmesti turhasta kohteliaisuudesta vain. Ei kertaakaan ole saanut hoitaa eikä tule saamaan. Fiksaatio pieniin vauvoihin on meidän kyökkidiagnoosi. Oksettavaa käytöstä!!
ei mikään harvinainen taipumus tykätä erityisesti n. 4 kuukautta vanhoista vauvoista. Johtuu siitä, että sen ikäinen vauva on kuin pehmeä, lämpöinen pötkylä. tuoksuu ja tuhisee vaan. Siis aika helppo hoidettava ja ihanaahan se on tietenkin sellaista pidellä. Mikähän siinä autossa olossa oli mummon ajatuksena? hiljainen ympäristö? Ymmärsinkö oikein että autossa oleilun ajatus oli syynä ettet ole antanut yhtäkään kertaa hoitaa, niin että mummo hoitaa vauvaa yksin?
Miksi vieraan ihmisen pitäisi antaa hoitaa pientä vauvaa yksin?
Puhutaanko aivan ventovieraasta? Ventovieras hoitaa varmaan silloin jos äiti on sairaalassa tms eikä isää ole lähimailla. Tuskin muuten. Mummot ovat sen verran vieraita tai tuttuja minkä verran tekemisissä ollaan. Ihan alusta asti jollain tavalla läsnä ollut mummo ei tietysti käy ventovieraasta tai ihan vaan vieraasta mutta tämä on minun mielipiteeni eikä sitä tarvitse pitää absoluuttisena totuutena. Aika perusasioita noin 4 kuukautta vanha odottaa eli unta, lämpöä, ruokaa, rauhoittavaa jutustelua ja niin edelleen, se on mummoille aika vaivatonta. 1 - 3 vuotias on parissa sekuntissa poissa näköpiiristä ja melko vähän sen ikäiset enää köllöttelee kainalossa vaikka kirjan kanssa eli pitää olla eri tavalla tilanteen tasalla joka ikinen hetki. Minua se uuvuttaa ainakin jos vaikka kokonaisesta päivästä kyse, joku muu jaksaa viikonkin varmaan aika helposti. Peruskunto vaikuttaa siihen(kin) yllättävän paljon!
Kultamummi, pää kiinni.