Lue keskustelun säännöt.
Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?
Meillä on 8kk vauva jonka isoäiti on hurahtanut pikkuiseen jo raskausaikana todella voimakkaasti. Tunnen itseni nipoksi kun minua on alkanut häiritä mummon ja lapsen tapa olla yhdessä. Mummo vaatii tapaamista vähintään kerran viikossa ja joka kerran pitelee vauvaa rintaansa vasten ja "sulkeutuu" seurasta. Kuiskailee "mummo rakastaa, mummon rakkain"-koko ajan vauvalle ja jos vauva inahtaa tai yrittää vääntää itseään pois sylistä lähtee mummo nopeasti kauaksi minusta ja miehestä, ettemme ota vauvaa. Mummo on mukava ihminen luonteeltaan mutta esim. minua ei noteeraa millään tavalla kun olen paikalla, ärsyyntyy selvästi läsnäolostani. Olenko yliherkkä? Mummo on alusta asti anellut vauvaa yökylään, sanoi 2 viikon ikäiselle vauvalle "tänään jäät mummon luokse, mummon luona on hyvä". Sanoin etten jätä vastasyntynyttä hoitoon missään nimessä. Alkoi ITKEÄ ja sanoi että hän saa vauvasta voimaa jatkaa töissä. Sanoo tätä samaa aina kun pyytää tapaamista, jopa sanamuodoin ettei "jaksa tulevaa työviikkoa", ellei saa sylitellä vauvaa. Ei ole saanut yöhoitoon koska imetän enkä jotenkin usko että hän pystyy tarkkailemaan VAUVAN tarpeita. Jos vauva vaikka kaipaa tilaa, lattialla olemista tms. niin se ei käy päinsä tämän mummon kanssa. Mitä voin tehdä pahoittamatta mummon mieltä? Kyseessä miehen äiti johon ollut tosi hyvät välit ennen vauvan syntymään.
Mies on kiusaantunut ja yrittää olla ottamatta kantaa asiaan. Ei selvästi tajua miksi minua stressaa mummon kyläilyt ja heillä vieraileminen. Mummo on tavallaan niin herttainen olemukseltaan kuitenkin, mutta ahdistaa ettei hän selvästi pysty näkemään minun merkitystäni ja rooliani lapsen elämässä. Ja juu, olen "kiitollinen" siitä että on välittäviä isovanhempia mutta en voi tunteilleni mitään.
Kommentit (10673)
Tämä ketju olisi aiheellista lopettaa. Se poukkoilee laidasta laitaan eikä ketju toimi enää henkisesti anopistaan kärsivien miniöiden vertaistukiryhmänä. Huumoriakaan ei saa enää siitä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miniä ja anoppi Savosta kirjoitti:
Tämä ketju olisi aiheellista lopettaa. Se poukkoilee laidasta laitaan eikä ketju toimi enää henkisesti anopistaan kärsivien miniöiden vertaistukiryhmänä. Huumoriakaan ei saa enää siitä irti.
Ei täällä ketjuja mitenkään lopeteta.
Miniä ja anoppi Savosta kirjoitti:
Tämä ketju olisi aiheellista lopettaa. Se poukkoilee laidasta laitaan eikä ketju toimi enää henkisesti anopistaan kärsivien miniöiden vertaistukiryhmänä. Huumoriakaan ei saa enää siitä irti.
Tämän ketjun tuoman vertaistuen määrä on yksilökohtaista. Mulle tämä ketju on arvokas, vaikka täällä välillä vähän aiheesta poiketaankin.
Täällä käy tää trolli aina välillä. Ei kannata siihen vastata, tyyli on sillä aina sama. Pisteitä sanan keskellä, jättää kirjaimia tahallaan pois, järjettömiä lauseita. Tunnistaahan noista heti, yks ja sama ihminen varmaan on, veikkaan että on mies. Tää on sille hauska harrastus vaan.
Vierailija kirjoitti:
Miniä ja anoppi Savosta kirjoitti:
Tämä ketju olisi aiheellista lopettaa. Se poukkoilee laidasta laitaan eikä ketju toimi enää henkisesti anopistaan kärsivien miniöiden vertaistukiryhmänä. Huumoriakaan ei saa enää siitä irti.
Tämän ketjun tuoman vertaistuen määrä on yksilökohtaista. Mulle tämä ketju on arvokas, vaikka täällä välillä vähän aiheesta poiketaankin.
Tämä ketju on henkkoht tasolla ollut mulle terapiaa vastaava apu. Jos oikeasti on riski että poistuu niin pitää tallentaa ketjun ihmisten viestit jonnekin toiselle sivulle.
En ole vielä kertonut omaa tilannettani osittain siksi että aikaa & voimavaroja ei ole ollut. Mulla siis samassa paketissa eka lapsi, traumaattinen synnytys ja vauriot joista en pysty edes neuvolassa avoimesti puhumaan ja parisuhde mennyt kaiken takia ihan päin ******ttä ja sitten tosiaan sekopäiseksi muuttunut anoppi, pilaamassa sen kaiken mikä olisi voinut olla hyvää edes välillä.
Tuntuu kuin olis kulkenut helvetin läpi viimeisen 14kk aikana. Mut on tiputettu syvään päätyyn ja jätetty räpiköimään, yksin. Sulkijalihasvaurio tuli vaikka leikattiin valtava eppari ja alle 4kk sitten vasta kokeiltu seksiä eikä miehellä alkuun seisonut millään enkä enää tunne mitään haluja, kun seksi ei tunnu miltään ja jännitän koko ajan että karkaako ilmaa, en pysty siis vieläkään pidättämään ilmaa. Anopin mielestä renkaan päällä istuminen ja särkylääkkeet vielä 6 vkoa synnytyksen jälkeen oli "vähän jäämistä kiinni asiaan" ja kertoi monta, monta kertaa että lähti itte suoraan salista kävelylle jne. ja oli parasta aikaa just se alkuaika. Vei vauvan minne mieli kun kävi jatkuvasti meillä ja olin niin pihalla että istuin vain hiljaa pää haljeten ahdistuksesta. Pärjäsin ja pärjään kun se *****n kotka ei ole mailla halmeilla.
Kirjoitan selkeämmin myöhemmin vielä. Mutta tätä ketjua ei saa poistaa.
S & S 1v2kk
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Haha, muuten meni ihan hyvin mutta viimeinen lause paljasti huurupäisen mummon :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Sinä olet kultamummi. Jankkaat tuosta Sanomille kantelusta koko ajan.
Ja sinähän tässä sitä vastakkainasettelua itse harrastat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä ja anoppi Savosta kirjoitti:
Tämä ketju olisi aiheellista lopettaa. Se poukkoilee laidasta laitaan eikä ketju toimi enää henkisesti anopistaan kärsivien miniöiden vertaistukiryhmänä. Huumoriakaan ei saa enää siitä irti.
Tämän ketjun tuoman vertaistuen määrä on yksilökohtaista. Mulle tämä ketju on arvokas, vaikka täällä välillä vähän aiheesta poiketaankin.
Tämä ketju on henkkoht tasolla ollut mulle terapiaa vastaava apu. Jos oikeasti on riski että poistuu niin pitää tallentaa ketjun ihmisten viestit jonnekin toiselle sivulle.
En ole vielä kertonut omaa tilannettani osittain siksi että aikaa & voimavaroja ei ole ollut. Mulla siis samassa paketissa eka lapsi, traumaattinen synnytys ja vauriot joista en pysty edes neuvolassa avoimesti puhumaan ja parisuhde mennyt kaiken takia ihan päin ******ttä ja sitten tosiaan sekopäiseksi muuttunut anoppi, pilaamassa sen kaiken mikä olisi voinut olla hyvää edes välillä.
Tuntuu kuin olis kulkenut helvetin läpi viimeisen 14kk aikana. Mut on tiputettu syvään päätyyn ja jätetty räpiköimään, yksin. Sulkijalihasvaurio tuli vaikka leikattiin valtava eppari ja alle 4kk sitten vasta kokeiltu seksiä eikä miehellä alkuun seisonut millään enkä enää tunne mitään haluja, kun seksi ei tunnu miltään ja jännitän koko ajan että karkaako ilmaa, en pysty siis vieläkään pidättämään ilmaa. Anopin mielestä renkaan päällä istuminen ja särkylääkkeet vielä 6 vkoa synnytyksen jälkeen oli "vähän jäämistä kiinni asiaan" ja kertoi monta, monta kertaa että lähti itte suoraan salista kävelylle jne. ja oli parasta aikaa just se alkuaika. Vei vauvan minne mieli kun kävi jatkuvasti meillä ja olin niin pihalla että istuin vain hiljaa pää haljeten ahdistuksesta. Pärjäsin ja pärjään kun se *****n kotka ei ole mailla halmeilla.
Kirjoitan selkeämmin myöhemmin vielä. Mutta tätä ketjua ei saa poistaa.
S & S 1v2kk
Hyvä että kirjoitit nyt ja hienoa että ketjusta on ollut sulle apua. Otan osaa synnytyksen takia, ne on ihan hirveitä joskus. Onneksi lapsesi on vielä pieni ja sinulla on paljon aikaa ottaa takaisin ne kuukaudet, jotka anoppi ja sairastaminen veivät. Nyt vaan reippaasti rajaa mummolle ja laatuaikaa oman rakkaan lapsen kanssa. Kaikkea hyvää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Tuo neuvo ei päde persoonallisuushäiriöisen jyrän kanssa. He pelaavat täysin omilla säännöillä ja häikäilemättä tallovat kaiken tielleen tulevat, jopa omat lapsensa. Ei siinä ongelmia tarjota kypsästä, kun toinen vaihtoehdot on olla kynnysmattoa tai välit katkeavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Sinä olet kultamummi. Jankkaat tuosta Sanomille kantelusta koko ajan.
Ja sinähän tässä sitä vastakkainasettelua itse harrastat.
Myös oman viestin peukutus on tyypillistä kultamummille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä ja anoppi Savosta kirjoitti:
Tämä ketju olisi aiheellista lopettaa. Se poukkoilee laidasta laitaan eikä ketju toimi enää henkisesti anopistaan kärsivien miniöiden vertaistukiryhmänä. Huumoriakaan ei saa enää siitä irti.
Tämän ketjun tuoman vertaistuen määrä on yksilökohtaista. Mulle tämä ketju on arvokas, vaikka täällä välillä vähän aiheesta poiketaankin.
Tämä ketju on henkkoht tasolla ollut mulle terapiaa vastaava apu. Jos oikeasti on riski että poistuu niin pitää tallentaa ketjun ihmisten viestit jonnekin toiselle sivulle.
En ole vielä kertonut omaa tilannettani osittain siksi että aikaa & voimavaroja ei ole ollut. Mulla siis samassa paketissa eka lapsi, traumaattinen synnytys ja vauriot joista en pysty edes neuvolassa avoimesti puhumaan ja parisuhde mennyt kaiken takia ihan päin ******ttä ja sitten tosiaan sekopäiseksi muuttunut anoppi, pilaamassa sen kaiken mikä olisi voinut olla hyvää edes välillä.
Tuntuu kuin olis kulkenut helvetin läpi viimeisen 14kk aikana. Mut on tiputettu syvään päätyyn ja jätetty räpiköimään, yksin. Sulkijalihasvaurio tuli vaikka leikattiin valtava eppari ja alle 4kk sitten vasta kokeiltu seksiä eikä miehellä alkuun seisonut millään enkä enää tunne mitään haluja, kun seksi ei tunnu miltään ja jännitän koko ajan että karkaako ilmaa, en pysty siis vieläkään pidättämään ilmaa. Anopin mielestä renkaan päällä istuminen ja särkylääkkeet vielä 6 vkoa synnytyksen jälkeen oli "vähän jäämistä kiinni asiaan" ja kertoi monta, monta kertaa että lähti itte suoraan salista kävelylle jne. ja oli parasta aikaa just se alkuaika. Vei vauvan minne mieli kun kävi jatkuvasti meillä ja olin niin pihalla että istuin vain hiljaa pää haljeten ahdistuksesta. Pärjäsin ja pärjään kun se *****n kotka ei ole mailla halmeilla.
Kirjoitan selkeämmin myöhemmin vielä. Mutta tätä ketjua ei saa poistaa.
S & S 1v2kkHyvä että kirjoitit nyt ja hienoa että ketjusta on ollut sulle apua. Otan osaa synnytyksen takia, ne on ihan hirveitä joskus. Onneksi lapsesi on vielä pieni ja sinulla on paljon aikaa ottaa takaisin ne kuukaudet, jotka anoppi ja sairastaminen veivät. Nyt vaan reippaasti rajaa mummolle ja laatuaikaa oman rakkaan lapsen kanssa. Kaikkea hyvää <3
Meillähän ne vauvan ensimmäiset kuukaudet saa takaisin? Haluaisin todellakin kokea ne uudelleen ilman anopin jatkuvaa läsnäoloa ja tästä aiheutunutta ahdistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä ja anoppi Savosta kirjoitti:
Tämä ketju olisi aiheellista lopettaa. Se poukkoilee laidasta laitaan eikä ketju toimi enää henkisesti anopistaan kärsivien miniöiden vertaistukiryhmänä. Huumoriakaan ei saa enää siitä irti.
Tämän ketjun tuoman vertaistuen määrä on yksilökohtaista. Mulle tämä ketju on arvokas, vaikka täällä välillä vähän aiheesta poiketaankin.
Tämä ketju on henkkoht tasolla ollut mulle terapiaa vastaava apu. Jos oikeasti on riski että poistuu niin pitää tallentaa ketjun ihmisten viestit jonnekin toiselle sivulle.
En ole vielä kertonut omaa tilannettani osittain siksi että aikaa & voimavaroja ei ole ollut. Mulla siis samassa paketissa eka lapsi, traumaattinen synnytys ja vauriot joista en pysty edes neuvolassa avoimesti puhumaan ja parisuhde mennyt kaiken takia ihan päin ******ttä ja sitten tosiaan sekopäiseksi muuttunut anoppi, pilaamassa sen kaiken mikä olisi voinut olla hyvää edes välillä.
Tuntuu kuin olis kulkenut helvetin läpi viimeisen 14kk aikana. Mut on tiputettu syvään päätyyn ja jätetty räpiköimään, yksin. Sulkijalihasvaurio tuli vaikka leikattiin valtava eppari ja alle 4kk sitten vasta kokeiltu seksiä eikä miehellä alkuun seisonut millään enkä enää tunne mitään haluja, kun seksi ei tunnu miltään ja jännitän koko ajan että karkaako ilmaa, en pysty siis vieläkään pidättämään ilmaa. Anopin mielestä renkaan päällä istuminen ja särkylääkkeet vielä 6 vkoa synnytyksen jälkeen oli "vähän jäämistä kiinni asiaan" ja kertoi monta, monta kertaa että lähti itte suoraan salista kävelylle jne. ja oli parasta aikaa just se alkuaika. Vei vauvan minne mieli kun kävi jatkuvasti meillä ja olin niin pihalla että istuin vain hiljaa pää haljeten ahdistuksesta. Pärjäsin ja pärjään kun se *****n kotka ei ole mailla halmeilla.
Kirjoitan selkeämmin myöhemmin vielä. Mutta tätä ketjua ei saa poistaa.
S & S 1v2kk
Nämä sankariäidit jotka suoraan synnäriltä lähtevät juoksemaan maratonin samalla vauvaa imettää... Sen verran monta synnytyskertomusta kuullut, että jokaisella on erilainen, toiset kipeämpiä kuin muut. Tuollainen lyttääminen ja vertailu ei ole asiallista.
Mulle kirjoittaminen tänne on ollut terapeuttista. Ehkä jotkut jutut on tullut kerrottua monta kertaa, mutta haitanneeko tuo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketju poistetaan varmasti, on ajan kysymys enää. Ihan jo siksi että vastakkainasettelun lietsominen ei kuulu Sanoman journalistisiin periaatteisiin. Tästä on nyt ns. varmaa tietoa. En ihmettele lainkaan päätöstä, kyllähän tässä on saanut monikin kulmia kohotella.
Kultamummi, pää kiinni.
Anteeksi mitä? :D Olen alle 40v. korkeakoulutettu, lapsia kolme, pikkulapsiajan karikot oman anoppini kanssa hoidettu kypsästi, eli välit edelleen mitä parhaimmat. Ja lapset kiittäneet :) Suhtauduin anoppiin kuin tasavertaiseen aikuiseen ja hyvin meni, avasin suuni enkä jäänyt märehtimään mitään. Tämä neuvo ei täällä taida kelvata :D Ehkäpä se on myös keskustelun laatu - josta annoitkin esimerkin - mikä on vaikuttanut Sanoman linjaan. Puolisoni on töidensä puolesta asiasta tietoinen.
Korkeakoulutus ei ole mikään tae hyvästä käytöksestä tai siitä mitä suusta tulee ulos, mutta on käytännöllistä viisautta ’sanat sanottu ajallansa.’
Tämä ketju ei käsittele normaaleja ihmisiä. Vaan rajattomia häiriköitä, jotka piinaa perheitä, eivätkä lopeta, vaikka kuinka sanoisi sanoja sivistyneesti ajallaan.
Lukekaa ketju ennen kuin alatte kiillottaa sädekehäänne! Meillä se häiriköinti ei loppunut edes lähestymiskiellolla. Se jatkuu 12. vuotta, vaikka ei olla vuoden 2008 jälkeen oltu edes missään tekemisissä ko. ihmisen kanssa. Ja häirintä alkoi, kun hänelle kauniisti sanottiin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme kyläilemään, mutta emme halua, että hän jatkuvasti pyrkii ottamaan päähoitovastuun kaikesta.
Meilläkin anopin käytös paheni kun yritettiin puhua asiat läpi ja nätisti sanoa. Ei se puhuminen tosiaankaan aina auta. Joskus on parempi vaan toimia. Se puhuminen on rajattomalle tavallaan varoitus että hupi loppuu kohta niin olisi parasta ottaa järeämmät keinot käyttöön. Meillä on helpottanut kun ollaan otettu reilusti etäisyyttä mutta anoppini ei tosiaankaan ole ihan noin hullu että pitäisi lähestymiskieltoja hakea.
Meillä on 4 pientä lasta eikä isovanhemmat osallistu lasten hoitoon. Olisivat edes joskus seurana lapsille. Lapsemme ihmettelevät kun kavereiden isovanhemmat käyvät kylässä ja ottavat lapsia luokseen. Lapsi voi kaivata myös mummoa tai isoisää.
Isovanhemmillamme on muut kiinnostukset. On lomakoti ulkomailla. On kulttuuririennot. Pitää sisustaa ja ostaa uusi auto. Yksi on vielä töissä.
Miksi ihminen on hankkinut perheen jollei ole kiinnostunut jälkipolvistaan? Pidän isovanhenpiamme itsekkäitä ja itseriittoisina. Lapsemme yrittävät soittaa mummille ja tämä ei osoita kiinnostusta. Lapset piirtävät kortteja muttei tule kiitosta. Jouluna tulee rahaa jolla minua pyydetään ostamaan lahjat.
Tärkein suhteessa isovanhempi, äiti ja lapsi on lapsen suhde isovanhempaan. Mummo voi tukea lasta ja antaa iloa.
Kultamummia ahdistaa ja hän yrittää vänkyttää jutun harhateille.